Hiisi vieköön || Aksu

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Helmi 2012, 19:48

Tyytyväinen virne nousi hetkeksi miehen kasvoille ja ilmoille päästettiin hiljainene hymähdys Erudessan vannoessa, ettei tieto leviäisi tuon kautta muille.
"Hyvä", Areth totesi naisen sanojen päätteeksi. Ei hän kenraalista juorulintua ollut osannut kuvitellakaan, ja oli hyvä vain kuulla se tuon itsensäkin suusta sanottuna. Hienoa. Toden totta. Erudessa kävi tiedustelemaan, mitä kreivi nyt aikoi ja pitäisikö lääkettä vaivaan lähteä hakemaan kauempaa.
"Kunpa vain tietäisin", kreivi aloitti, kohauttaen pienesti olkiaan. Eihän hän tiennyt mitä tekisi. Hän oli sokea. Arkiset toimet onnistuisivat helposti, mutta mitäs sitten, jos joku kävisi ihmettelemään Arethin valkaistuneita silmiä? Eihän hän side silmilläkään saattanut kulkea - ei edes omassa kodissaan missä palvelijat pörräsivät jatkuvasti ympärillä. Pianhan koko kylä puhuisi kreivin oudosta käyttäytymisestä, ja siitäkös olisi nauru ja huvi kaukana. Oli parempi vain esittää, ettei mikään häntä vaivaisi. Eikä turhan tarkkaa katsekontaktia tulisi antaa kenellekään. Omiin oloihinsa vetäytyminen kuulosti sillä hetkellä parhaalta mahdolliselta asialta. Selittää sitten myöhemmin kyseisen johtuneen vain päänsärystä tai vastaavasta, jos erikseen Arethin poissaolevuutta alettaisiin ihmettelemään.

Siniverinen nousi ylös tuoliltaan. Mies hoippui hetken paikoillaan, mutta lähti sitten suunnistamaan huoneen halki kohti työpöytäänsä. Kädet hapuilivat jatkuvasti eteenpäin, tarttuen kiinni kaikista mahdollisista esteistä, jotka kreivi siirsi sellaisen eteen sattuessa pois tieltään. Lopulta sormet koskivat pöydän kulmaan, ja käsi lähti hapuilemaan pitkin sen kantta.
"Ei sinun, tai kenenkään muunkaan, tarvitse lähteä hakemaan lääkettä kaupungista saakka", kreivi selitti samalla kun oli saanut käsiinsä pienen paperilapun ja sulkakynän musteen kera, "Olen valmis odottamaan muutaman päivän, että näköni palautuisi", mustatukka jatkoi kun alkoi sitten hitaasti mutta varmasti raapustamaan kirjettä Aranille, jossa kertoi tilanteestaan, "En tahdo vaivata kuningasta suotta henkilökohtaisilla asioillani, kun en ole varma vielä siitä mistä sokeuteni johtuu. Jos tämä kuitenkin toistuu myöhemmin uudestaan, olen valmis itse lähtemään majesteetin puheille". Kun hieman vino teksti oli saatu yllättävän siististi rustattua paperilapulle ja muste oli kuivahtanut, taittoi Areth paperin kahtia, iski siihen sinettinsä ja kääntyi ympäri, ojentaen kirjettä vuorostaan Erudessalle.
"Mutta jos tilani heikkenee entuudestaankin, toivon sinun henkilökohtaisesti toimittavan tämän kuninkaalle. Mikäli vain se ei ole liikaa pyydetty".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2012, 20:05

Areth ei vaikuttanut tietävän, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Vino hymy käväisi kenraalin kasvoilla, samalla kun tuo katseli Kreivin nousemista. Mitä tuon nyt yritti? Jonkin pieni ääni sisällä käski mennä kädestä pitäen auttamaan Kreiviä määränpäähänsä, mutta tuo ei pyytänyt apua, joten sitä ei annetukkaan. Tässä tilanteessa siis. Säädyllinen välimatka pidettiin yhä, ei menty iholle.
Areth saavutti pöydänkulman ja lähti etsimään jotain pöydältä, samalla kun selitti tilannesuunnitelmaa kenraalilleen. Erudessa kuunteli hiljaa ja maltillisesti Arethin suunnitelman, sanomatta sanaakaan vastaan. Toivoa saattoi, että näkö palautuisi ilman lääkkeitä. Sehän olisi loistavaa. Kreivi sai kirjeensä kirjoitettua ja iski sen sinetillä kiinni. Mitä lie kirjoittanut paperille. Käsky kävi kuitenkin antaa kirje henkilökohtaisesti kuninkaalle, mikäli Kreivin tila pahenisi.
Kuten tahdotte, herrani Oli lyhyt ja ytimekäs vastaus, samalla kun Erudessa käveli Arethin luo ja otti kirjeen vastaan. Kirjettä ei edes harkittu avattavan. Se oli sinetöity, sen sisältö ei siis kuulunut muille kuin asian omaiselle. Ei Erudessa nyt niin utelias ollut ja osasi pitää nokkansa pois asioista, jotka eivät hänelle kuuluneet.

Mutta nyt, teidän olisi varmaan hyvä käydä lepäämään.. Vai mitä luulette, herrani?
Erudessa ehdotteli Kreiville nukkumaan käymistä. Eiköhän tuo ollut jo tarpeeksi seikkaillut tälle päivälle. Ehkä uni myös auttaisi silmien suhteen.. ehkä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Helmi 2012, 21:40

Kreivi lopetti toisen mielen tutkimisen. Koska syytä käydä rankaisemaan kenraalia vääränlaisista ajatuksista johtuen ei ollut löytynyt tähänkään mennessä, tuskin niitä löytyisi myöhemminkään. Kirje poimittiin mustatukan kädestä, jolloin Areth tiesi laskea kätensä takaisin toiselle sivulleen. Siniverinen luotti siihen, että kirje löytäisi perille saakka jos todellakin kävisi niin, että hänen vointinsa huononisi entuudestaan ja mies joutuisi vuoteen omaksi. Entäs jos kirjettä ei koskaan tarvitsisi viedä kuninkaalle? Siinä tapauksessa kreivi uskoi, että Erudessa tekisi sille mitä parhaakseen näki. Polttaisi kenties. Ei paperilappu sisällään kuitenkaan pitänyt mitään maata mullistavaa tietoa, mutta sen avulla saisi tietoonsa ehkä turhankin paljon Arethia koskevia asioita. Vaikka kenraali sen lukisikin, ei kreivi siitä peliverkkareitaan kävisi repimään.

Eru kävi kehottamaan lepäämään menoa.
"Ehkä olet oikeassa", Areth totesi. Päivähän oli jo ties kuinka pitkällä Ja pitkän päivän päätteeksi varmasti myös nukuttaisi makeasti. Ainakin toivottavasti. Lievä päänsärkykin oli alkanut tykyttämään ohimoilla, mutta se oli niin tavanomainen vaiva, ettei Areth ollut jaksanut mokomaan kiinnittää huomiotaan sen enempää. Kenraalikin oli epäilemättä leponsa ansainnut tälle päivälle. Ehkä jopa uudemman kiitoksen kaikesta vaivannäöstään, vaikka vastaavanlainen toiminta kuuluikin tosin tuon tyypillisiin työtehtäviin.

"Siitä aamuisesta", Areth tokaisi huokaisten, "Olen pahoillani. En tarkoittanut sitä mitä sanoin", mustatukka kävi myöntämään, niin vaikeaa kuin se hänelle sillä hetkellä olikin, "Ymmärrän kyllä hyvin, jos olet vihainen tai muuten näreissäsi minulle, mutta toivon sinun kuitenkin antavan anteeksi jos niin on".
"Mutte kuten kehoititkin, poistuisin nyt lepäämään. Sitä ennen tahdon kuitenkin kiittää sinua tämänpäiväisestä vaivannäöstäsi. Sanani eivät riitä kuvaamaan kiitollisuuteni määrää", kreivi sanoi, pienesti kumartaen. Sokea lähti sitten sanojensa jälkeen yllättävän varmasti astelemaan huoneen ovea kohti. Muutamiin tavaroihin törmättiin vahingossa, kuitenkin niin ettei suurempaa vahinkoa päässyt käymään muutamia kompuroivia askelia lukuunottamatta. Käsi lähti jälleen hapuilemaan eteenpäin, kun aavistus siitä että ovi oli jossain lähellä tuli päällimäiseksi mieleen. Pian sormet koskettivatkin oven kahvaa, ja kiertyivät sen ympärille. Ovi avattiin varovasti raolleen.
"Selviän tästä itse eteenpäin, joten huoleesi ei ole syytä. Suosittelisin sinua itseäsikin palaamaan huoneistoosi, jottei turhan pitkä poissaolosi herättäisi ylimääräistä kyseenalaistamista sotilaissasi. Käännyn puoleesi taas, kun siihen on syytä", Areth sanoi, nyökkäsi päällään kuin kumartaakseen vielä viimeisen kerran ja lopulta mustatukka poistui huoneesta. Kättä vietiin vasten seinää, ja katse pyrittiin pitämään maassa mahdollisten ohikulkijoiden varalta, joihin katsekontakti oltaisiin saatettu luoda. Matka jatkui pitkin käytävää, kohti makuukammaria, jossa Areth saattaisi lopultakin vetäytyä yöpuvulle ja selvittää rauhassa ajatuksiaa ylhäisessä yksinäisyydessään. Saattoi vain toivoa, että näkö olisi palautunut aamuun mennessä...


//IRIDARIIRIDARIIRIDARIIRIDARIIIIIIIII!!!!!!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2012, 21:54

Kreivi kävi myöntämään kenraalin olevan oikeassa. Lepo tekisi tuolle varmasti hyvää. Niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Areth otti kuitenkin puheeksi aamuisen suuttumiksensa. Pieni virnistys kävi Erudessan kasvoilla, onneksi Kreivi ei sitä nähnyt.
Herrallani on oikeus sanoa minulle mitä mielitte Erudessa totesi Joten kaunaa ei kanneta. Pyydän myös omalta osaltani anteeksi.
Erudessa oli miettinyt tekosiaan ja näin loppupeleissä, kävi mieltämään sen vilunkipeliksi. Valitettavasti. Ehkä joskus kaksikko ottaisi vielä yhteen ilman minkäänlaisia erikoisvoimia. Tai sitten Areth kävisi käyttämään omia voimiaan ennen kuin Kenraalinsa.
Arethin noustessa ylös oli Erudessa jälleen lähellä lähteä auttamaan tuota kävelyssään. Apua ei kuitenkaan pyydetty ja kreivi näytti kävelevän harvinaisen hyvin sokeaksi henkilöksi. Tai no, olihan hän jo kotonaan. Kotinsa nurkat hän varmasti tietäisi kuin omat taskunsa. Kreivin askel johti ovelle, Erudessa seurasi perässä. Saavutettuaan oven, kävi Kreivi ilmoittamaan että onnistuisi kyllä itsekin hankkiutumaan petiinsä ja kehotti kenraalia palaamaan pikimmiten omaan asuntoonsa, ennen kuin juorut lähtivät liikkeelle.
Sen teen herrani. Toivotan teille siis hyvää yötä.. koittakaa saada nukuttua Erudessa totesi Arethille, kumartaen vaikkei kreivi sitä nähnytkään ja lähti sitten suuntaamaan omaan huoneistoonsa, varmistaen kuitenkin vielä että Kreivi pääsi hyvin käytävää pitkin etenemään kohti omaansa


// IRIDARIIRIDARI YEEEEEEES <3<3<3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron