Tyytyväinen virne nousi hetkeksi miehen kasvoille ja ilmoille päästettiin hiljainene hymähdys Erudessan vannoessa, ettei tieto leviäisi tuon kautta muille.
"Hyvä", Areth totesi naisen sanojen päätteeksi. Ei hän kenraalista juorulintua ollut osannut kuvitellakaan, ja oli hyvä vain kuulla se tuon itsensäkin suusta sanottuna. Hienoa. Toden totta. Erudessa kävi tiedustelemaan, mitä kreivi nyt aikoi ja pitäisikö lääkettä vaivaan lähteä hakemaan kauempaa.
"Kunpa vain tietäisin", kreivi aloitti, kohauttaen pienesti olkiaan. Eihän hän tiennyt mitä tekisi. Hän oli sokea. Arkiset toimet onnistuisivat helposti, mutta mitäs sitten, jos joku kävisi ihmettelemään Arethin valkaistuneita silmiä? Eihän hän side silmilläkään saattanut kulkea - ei edes omassa kodissaan missä palvelijat pörräsivät jatkuvasti ympärillä. Pianhan koko kylä puhuisi kreivin oudosta käyttäytymisestä, ja siitäkös olisi nauru ja huvi kaukana. Oli parempi vain esittää, ettei mikään häntä vaivaisi. Eikä turhan tarkkaa katsekontaktia tulisi antaa kenellekään. Omiin oloihinsa vetäytyminen kuulosti sillä hetkellä parhaalta mahdolliselta asialta. Selittää sitten myöhemmin kyseisen johtuneen vain päänsärystä tai vastaavasta, jos erikseen Arethin poissaolevuutta alettaisiin ihmettelemään.
Siniverinen nousi ylös tuoliltaan. Mies hoippui hetken paikoillaan, mutta lähti sitten suunnistamaan huoneen halki kohti työpöytäänsä. Kädet hapuilivat jatkuvasti eteenpäin, tarttuen kiinni kaikista mahdollisista esteistä, jotka kreivi siirsi sellaisen eteen sattuessa pois tieltään. Lopulta sormet koskivat pöydän kulmaan, ja käsi lähti hapuilemaan pitkin sen kantta.
"Ei sinun, tai kenenkään muunkaan, tarvitse lähteä hakemaan lääkettä kaupungista saakka", kreivi selitti samalla kun oli saanut käsiinsä pienen paperilapun ja sulkakynän musteen kera, "Olen valmis odottamaan muutaman päivän, että näköni palautuisi", mustatukka jatkoi kun alkoi sitten hitaasti mutta varmasti raapustamaan kirjettä Aranille, jossa kertoi tilanteestaan, "En tahdo vaivata kuningasta suotta henkilökohtaisilla asioillani, kun en ole varma vielä siitä mistä sokeuteni johtuu. Jos tämä kuitenkin toistuu myöhemmin uudestaan, olen valmis itse lähtemään majesteetin puheille". Kun hieman vino teksti oli saatu yllättävän siististi rustattua paperilapulle ja muste oli kuivahtanut, taittoi Areth paperin kahtia, iski siihen sinettinsä ja kääntyi ympäri, ojentaen kirjettä vuorostaan Erudessalle.
"Mutta jos tilani heikkenee entuudestaankin, toivon sinun henkilökohtaisesti toimittavan tämän kuninkaalle. Mikäli vain se ei ole liikaa pyydetty".