Kirjoittaja Crimson » 26 Huhti 2012, 12:13
"Vallan loistavasti", kreivi tuumasi hieman nyreissään toiselle - syytä tähän ei nuoren tytön tarvinnut tietää. Areth asteli huoneessa olevan pienen kirjahyllyn luokse, lähtien käymään läpi sen sisältöä, samalla sivusilmällä vilkuillen milloin Delaney olisi saanut itsensä laitettua siistiksi ja valmiiksi aamiaista varten.
Mennäänkö? Tytön lausahdus sai kreivin lopettamaan sen, mitä tuo ikinä olikaan tekemässä sillä hetkellä, ja kääntymään nuorukaisen puoleen. Mies kampesi itsensä takaisin ylös kyykystä ja katseli hetken arvioiden Delaneytä.
"Näytät valmiilta, joten kyllä", Areth totesi hymyssä suin ja asteli ovelle avatakseen sen toiselle kohteliaisuuttaan.
"Mitä jousen käsittelyyn tulee, ammun paremmin kuin lyön miekalla. Voin kenties näyttää sinulle, mikäli meillä on aikaa viettää vielä hetki yhdessä", kreivi totesi matkalla kohden ruokasalia. Hän rakasti päästä mahtailemaan taidoillaan, mutta aika tosiaan näyttäisi, oliko hänellä mokomaan aikaa tällä kertaa.
Saliin päästyään, palvelijat kävivät toivottamaan hallitsijalleen huomenet ja tarjoilemaan hyvin tavanomaisen aamiaisen kera kahvin, jollaisen kreivi tavallisestikin aamiaisekseen nautti. Delaneylle käytiin tarjoamaan kreivin aamiaista vieläkin yksinkertaisempi atria, sillä tuon mieltymyksiä ei sen kummemmin tiedetty tai oltu käyty utelemaan erikseen. Palvelijoiden reaktioihin Areth ei käynyt kiinnittämään minkäänlaista huomiota, sillä ei nähnyt sitä edes tarpeelliseksi aamun väsyneillä tunneilla.
Aamiainen kuitenkin syötiin. Tai no syötiin ainakin kreivin kohdalla, jonka jälkeen mies olisi ollut valmis nousemaan pöydästä, mutta jäi kuitenkin odottamaan vielä Delaneytä. Sanoja ei vaihdettu juurikaan muiden kuin tiedustelevien palvelijoiden kesken, kunnes telepaattinen viesti käytiin toteamaan Arethin mieleen. Kreivi painui heti poissaolevaksi ja keskittyi nyt selvästi johonkin muuhun, kuin vieraaseensa. Hänelle oli toinenkin vieras. Aatelinen. Ylimielinen sellainen. Joka kenties tahtoi tavata pelkästään sen varjolla, että voisi jälkeenpäin kehuskella kuinka oli ollut itse kreivin kanssa keskustelemassa koko kulmakunnan hienosto neideille. Ilmeisesti tuolla oli jotain papereita toimitettavana hänelle, joten tapaamista ei voisi jättää toiseksi kertaa.
Areth komensi ohjaamaan vieraansa ruokasalin puolelle, ja pianpa tuo vaaleakutrinen kovin lipevänoloinen nuorimies saapui ovet selälleen paukkuen salin puolelle. Kreivi nousi sijoiltaan, lähtien astelemaan sitten vieraansa luokse saaden turhankin lujan kädenpuristuksen kohdalleen.
"Areth, vanha kuoma! Kuinka hallintokautesi on mahtanut sujua? Entä kuka on tämä - tämä tyttö ruokapöytäsi ääressä?" aateli totesi virnuillen.
"Pahoittelen, mutta jouduin ottamaan hänet vastaan töitteni takia. Pyydän, ettet nosta ääntäsi häntä vastaan, vaan annat minun hoitaa puhumisen", kreivi totesi Delaneylle telepaattisesti, ja kävi sitten repimään kätensä irti aatelin otteesta.
"Tiedät kai, että voisin heittää sinut tyrmään tuosta hyvästä, mikäli olisin yhtään huonommalla tuulella", Areth sitten vastasi vanhalle tutulleen näyttäen juuri siltä, kuin olisi aikaissa toteuttaa sanomansa, joka sai puolestaan vaaleatukkaisen, selvästi kreiviä lyhyemmän miehen kuin vajoamaan vieläkin alemmas asemansa kanssa.
"Aivan, herra kreivi. Olen erittäin pahoillani säädyttömästä käyttäytymisestäni teitä kohtaan".
"Nyt kuulostaa paremmalta. Näytähän niitä papereita, jotka toit mukanasi", Areth totesi edelleen virnuillen, ottaen vastaan käsiinsä kasan epätasaisessa pinossa olevia papereita, lähtien käymään niitä sitten lävitse ja antaen nuorenmiehen valua ohitsensa kohti Delaneytä.