Like a Lady

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2012, 21:33

Kuullessaan neidon tiuskaisun, Areth vaikutti hetken jokseenkin yllättyneeltä. Osittain siksi, ettei ollut olettanut suututtavansa toista pienellä kiusoittelullaan, toisaalta taas vastauksesta, jonka Delaney oli hänelle antanut kiivastuessaan. Mustatukka oli hyvin pahoillaan siitä mitä oli saanut aikaiseksi, vaikkei sitä tytölle kertonut tai millään tapaa näyttänyt.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Ei sitä varmaan jokapäivä aateliseen metsän keskellä törmää, kreivi totesi jo hymysuin toiselle.
Kreivi Arethdriel Cúthalion, mies esittäytyi nyt kerrankin kunnolla Delaneyn tiedustellessa, oliko hän todellakin kreivi ja kumarsi vielä pienesti toiselle kohteliaisuuttaan, Tämän kylän hallitsija, ainakin niin kauan kunnes Kuningas muuten määrää, Areth totesi vielä selvennykseksi nimensä perään ja antoi lempeän katseensa tuijottaa Delaneytä.

Katse siirrettiin kuitenkin lopulta katsomaan jonnekin kaukaisuuteen ja palautettiin sitten takaisin nuorukaisen puoleen.
Sinun ei tarvitse pahoitella mitään. Läheskään kaikki eivät ole tietoisia Kuninkaamme olinpaikasta, saatikka sitten siitä, että johto tässä kylässä on vaihtunut. En pidä itseäni kuin virkamiehenä, joka ajaa lakia, oikeutta ja järjestystä tässä kylässä parhaaksi katsomallaan tavalla, kreivi tuumi lähes jaaritellen ja sipaisi sitten pitkiä mustia hiuksiaan.
Olet siis koditon? Ainakin oletan niin puheistasi, mustatukka päätti ottaa kenties hyvinkin herkän aiheen - joka häntä oli jäänyt mietityttämään esille, Voin tarjota sinulle majapaikan, tosin vain väliaikaisen sellaisen. En näe sinua uhkana ja kutsuisin sinut mielelläni vieraakseni kartanooni, jos se vain käy sinulle?, kreivi tiedusteli ja viittoi jo tyttöä seuraamaan perässään, kun lähti itse astelemaan kohti kartanon pääovia.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Huhti 2012, 21:34

Delaney

Herra kreivi otti ja esittäytyi nyt kokonimellään, neidosta vain tuntui siltä että mies olisi hänelle Areth nyt, ja Areth jatkossakin. Tuo vielä vastasi olevansa kylän hallitsia kunnes kuningas toisin määrää. Tässävaiheessa Delaneyllä oli sellainen olo että hän olisi voinut painua maan alimpaan rakoon häpeämään itseään, tiedottomuuttaan ja sivistymättömyyttään. Sekä lyhyttä pinnaa joka oli kuuleman mukaan isänperuja.
Neito vain hymähti kun mies kertoi ettei tarvinnut pahoitella, hyvä vain että toinen oli ymmärtäväinen ja rauhallinen. Kreivi otti sittemmin kuitenkin esille puheenaiheen joka ei juuri miellyttänyt. Neidon kodittomuus. Toisaalta ainakin hänestä oltiin kiinnostuneita muussakin kuin pervossa mielessä. "Kyllä olen koditon, ja tätä tilannetta edeltävä tarina onkin melkoinen, ja sitä edeltävässä tarinassa olin vielä turvallisesti kotona äidin kanssa." Delaney selitti takaisin, miettien ehkä voivansa jopa kertoa herralle tarinan, jos tuota suinkin vain kiinnosti.
Miehen sanat majoituksesta saivat neidon kuitenkin naurahtamaan tuon lähtiessä seuraamaan pääoville suuntaavaa kreiviä. "Jos vain käy minulle." Tuo toisti naureskellen. "Areth, jos yhä sallit minun kutsuvan teitä niin. Nukuin viimeyön kadulla, kiviä allani, ja kasa mattoja päälläni, olisin enemmänkin kuin mielissäni jos saisin nukkua edes talleissanne." Neito selvensi toiselle ottaen nyt jo rauhallisemmin happea.

Suuret ja komeat pääovet muistuttivat jälleen tummahipiää paikastaan yhteiskunnassa, vilauttaen myös mielessä tuskaiset muistot orjana olosta, kun sai putsata hikihatussa portaita, ja hyvällä tuurilla joku parempiarvoinen tuli potkimaan, repimään, haukkumaan tai lyömään. Sitten sai putsata kahta rivakammin omia veriään portaista. Mielikuva teki pahaa ja neito otti jo askeleen taaemmas sulkien silmänsä. Tuo vei kohmeisen kätensä otsalleen laskien mielessään hetken ajan. Mieli vain teki kepposia. Hänellä ei olisi hätää nyt, Areth oli hänen tuttunsa, sekä kreivi, tuo ei voisi mahdollisestikkaan antaa mitään pahaa tapahtua.
Saatuaan taas ajatukset raiteilleen astui valkotukka miehen mukana sisälle kartanoon...
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2012, 21:35

Neito myönsi kodittomuutensa, joka sai itse kreivin tuntemaan pahaa oloa hetken verran sisimmässään. Tämä oli yksi niistä asioista, joita Areth ei voinut kenellekään kuvitella käyvän, mutta välillä totuuskin tämän elämän karusta puolesta täytyi kohdata enemmän tai vähemmän mielellään. Delaney tuskin oli ainoa niistä, jotka olivat vailla kattoa päänsä päälle, mutta ei mustatukkakaan kaikkia voinut auttaa vaikka olisi ehkä tahtonutkin.
Ehkä on parempi, että pidät tarinan vain omana tietonasi, mutta kuuntelen toki, jos sen tahdot minulle kertoa. Kenties teekupillisen ääressä, kreivi totesi äänessään selvää uteliaisuutta astellessaan kohti portaita jotka johtivat kartanon suurille oville, Voit kutsua minua vapaasti lyhyemmällä nimelläni. Ja mitä suorasukaiseen puhetapaasi tulee, pidä se. En vaadi sinulta teitittelyä tai muuta vastaavaa kohteliasta käytöstä, niillä on hyvin mukavaa kiusata vain alempiarvoisia aatelisia, joita vastaava tavallisesti ottaakin päähän enemmän kuin olisi edes tarpeen. Sitä paitsi, pidän tavastasi puhua Areth sanoi naureskellen itselleen ja oudoille mieltymyksilleen, mutta tottahan se kaikki vain oli.

Kreivi lähti nousemaan kartanon portaita ylöspäin, tajuten pian ettei Delaney enää seurannutkaan, vaan oli jäänyt portaiden alapäähän seisoa törröttämään. Areth salli itsensä tunkeutua toisen mieleen, ottaakseen selvää mistä oikein oli kyse. Totuus tilanteesta, jonka mies sai urkittua toisen päästä, oli karmaiseva peräti jopa häiritsevä. Areth vetäisi mielensä salamana pois toisen ajatuksista, sulkien sitten oman mielensä kahta paremmin mahdollisilta urkkijoilta ja jäi odottamaan paikoilleen, tulisiko neito vielä hänen perässään vaan jäisi nuille teilleen.

Lopulta Delaney lähti kipittämään ylös portaita, seuraten kreiviä sisälle itse kartanoon. Suuri eteishalli oli yhä valaistuna, kuten tavallista, ja ilma rakennuksen sisällä oli miellyttävän lämmin, jonka seurauksena Areth laski viittansa harteiltaan. Tuolla oli päällään tyypillinen hyvin koristeellinen sininen, kangasvyöllä sidottava, hieman paksumpi ja pitkä takki, sekä mustat housut ja saappaat tasapainottamassa muuta kokonaisuutta yksinkertaisuudellaan. Viitta löysi paikkansa miehen käsivarrelta ja hetken mustatukka näytti hyvin mietteliäältä.
Viime yön olosuhteisiisi nähden tahdon tarjota sinulle parasta mitä tästä murjusta löytyy. Seuraahan, mustatukka sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan Delaneytä yhteen vierashuoneista ylemmässä kerroksessa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Huhti 2012, 21:36

Delaney

Valkotukkaa rauhoitti entisestään herran mainitessa tuon pitävän neidon puhumistapa, ja että olisi vain hyvä jos tuo ei sitä turhia muuttelisi. "Sitten saatkin kuunnella puhettapaani." Delaney vastasi.

Sisälle päästyään joutui valkotukka jälleen ihmettelemään kartanon loisteliaisuutta, kreivi näytti vähentävän vaatetustaan kun taas neito lähinnä nautti lämmöstä jota talo tarjosi. Areth oli oikein lempeä kertoen tarjoavansa parasta niin karuissa oloissa olleelle neidolle. Delaney ei kuitenkaan hakenut säälipisteitä keneltäkään.
Delaney harppoi portaita pitkin reippaasti toisen perässä vilkuillen parhaansa mukaan ympärilleen jotta muistaisi kutakuinkin mistä on tullut. Pieni eläimellinen vaisto käski kuitenkin aina varmistamaan pakoreitin. "Ihan mikä vain kelpaa, en kerjää sääliä Areth." Neito vastasi toiselle rauhallisella äänensävyllä. Hän tahtoisi miehen näkevän hänet juuri sellaisena kuin hän itse oli, ei säälimisen kohteena, eikä minään muunakaan erityisenä, vain haltiana, sellaisena kuin hän oli.
Talon isäntä opasti neidon kuitenkin sanojensa mukaisesti hienoimpaan huoneeseen, ainakin Delaneyn mielestä se oli hienoin, tosin eihän tuo ollut nähnyt muita huoneita kuin eteisen, ja käytävät. Haltianeito ihasteli huonetta ja suurta sänkyä, upeita lipastoja ja suurta vaatekaappia. Ne olivat vain niin mahtavat, tummahipiä tunsi itsensä aivan räsyiseksi prinsessaksi pienessä palatsissa. Kreivi neuvoi suuresta kaapista löytyvän jonkinsortin yövaatetta jota Delaney saisi käyttää halutessaan, yöpöydälle sängyn viereen oltiin jätetty kynttilä, peili sekä hiusharja.
Kreivi katseli hetken kenties huvittuneenakin vieraansa reagointia kaikkeen tähän, ei varmaan ollut Areth tottunut siihen että joku räpeltää tyynyjä ja peittoa ihastellen niiden hyväkuntoisuutta ja pehmeyttä, sekä puhtautta. Ennenkaikkea puhtautta.
Pian Kreivi kuitenkin jätti vieraansa omaan rauhaan, poistuen itse huoneesta, toivottaen hyvät yöt ja oven sulkien. Delaney pyöri vielä hetken ympäriinsä ihastellen huoneen loisteliaisuutta, tonkien sitten ihoamyötäilevän tunikan yöpaidakseen kaapista, jättäen omat vaatteensa tottumuksen mukaisesti lattialle epämääräiseen läjään. Sitten valkotukka loikkasi upottavanpehmeään sänkyyn, myllertäen itsensä peitonalle, keräten tyynyistä pienen pesäkkeen ympärilleen, ja sitten tuo nukahti. Näin nopeasti ei ollutkaan uni aikoihin tullut. Delaney nukkui hyvin ja sikeästi, jos joku aikoisi tuon herättää ja saada ylös sängystä, vaatisi se sinnikästä yrittämistä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2012, 21:36

Mustatukka lähti kiipeämään Delaney perässään portaita seuraavaan kerrokseen, jonka jälkeen tie vei oikeanpuoleiseen pitkään käytävään.
Olet nyt vieraani. Anna minun näyttää vieraanvaraisuuteni kerrankin, kun siihen on jotain syytä, mies totesi hyvin lempeästi valkohiuksiselle, pysähtyen sitten yhden huoneen oven eteen. Kreivi kaivoi taskustaan avaimen, joka sopi täydellisesti oven lukkoon. Kun lukko naksahti auki, aukesi myös ovi ja sen takaa paljastui hyvin korea huone. Muutama pieni valopallo syttyi valaisemaan maagisesti huonetta, kun ne tajusivat huoneeseen astuneen jonkun.
Huvittuneena Areth seurasi, kun Delaney ihasteli huonetta, selvästi tottumattomana moiseen hienouteen. Areth neuvoi ennen lähtöään tytölle, mitä hän voisi vaatekaapista käyttää, toivotti sitten hyvää yötä ja poistui hiljakseen huoneesta, sulkien oven perässään.

Mustatukka suuntasi oman vierashuoneitakin ylellisemmän makuuhuoneensa luokse ja poistui pikaisesti käytävältä oven toiselle puolelle. Huone oli pimeä, eikä Areth toivonutkaan valopallojen valaisevan sitä juuri nyt, sillä hänen päätänsä särki tavalliseen tapaansa yön lähestyessä. Se kieli painajaisista, ja painajaiset taas kielivät siitä, että seuraava yö tulisi olemaan yhtä pyörimistä ja valvomista osaltaan.
Areth vaihtoi vaatteensa mukavan pehmeään kaapuun, jota käytti tavallisesti yöasunaan, ja kääriytyi sitten mukavasti vällyjen väliin.

***

Aamu sarasti. Auringon säteet tulvivat sisään yhä avonaisista ikkunaverhoista ja havahduttivat lämmöllään kreivin hatarasta unestaan hereille. Mies ei voinut aluksi uskoa aamun olleen jo pitkällä, sillä tuntui jälleen siltä, kuin takana ei olisi ollut kuin muutama hassu tunti unta yön aikana. Perinteisesti. Kreivi nousi ylös samointein ja asteli tuolille laskettujen vaatteittensa luokse, pukien ne päälleen. Ne olivat mukavat päällä, mutteivät kuitenkaan liian arkiset. Hiukset kammattiin siististi läpi peilin edessä ja tummia silmänalusia koitettiin peittää niille erikseen tehdyllä voiteella.
Siistittyään itsensä, Areth poistui huoneestaan, aikomuksenaan käydä herättämässä vieraansa.

Useiden huomenien toivottelujen jälkeen milloin kenellekin, löysivät askeleet viimein Delaneyn vierashuoneen ovelle. Kreivi koputti oveen, odottaen jonkinmoista vastausta itselleen, mutta koska sitä ei tullut, astui mies varovaisesti sisään huoneeseen. Nuorukainen nukkui yhä. Tai siltä ainakin vaikutti. Mustatukka asteli peremmälle huoneeseen, katsahtaen aluksi pientä vaateläjää lattialla ja sitten taas vuorostaan Delaneytä, horjahtaen sitten pienesti eteenpäin kun vanhemman puoleinen siivooja rynni ovesta sisään huoneeseen avaamaan huoneen ikkunan edessä lepääviä verhoja. Huoneeseen tulvi valoa, joka sokaisi hetkeksi Arethinkin silmät, mutta tästä vanhempi haltiarouva taisikin olla vain mielissään. Seuraavaksi tuo kaivoi pienen pölyhuiskunsa vyöltään ja ryhtyi sillä siistimään mukamas pölyisen huoneen huonekaluja, jolloin tie vei muorin sängyn luokse, jossa Delaney nukkui yhä kaikesta tohinasta huolimatta. Rouva kävi kevyesti lyömään tyttöä huiskallaan.
Ylös niinkuin olisit jo. Päivä on jo pitkällä ja kreivi tuntuu odottavan sinua. Nousetkos siitä!, nainen patisti ja ilmeisesti aikoi jatkaa paasaamistaan niin kauan, että saisi nuoren tytön hereille. Areth katsoi hieman säälien toisen perään, mutta tyytyi kuitenkin seuraamaan tilannetta vain sivusta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Huhti 2012, 21:38

Delaney

Neito nukkui koko yön sikeästi, tyytyväisenä mylläten sängyssä niin että lettiä kiinni pitelevä nauhakin irtosi ja hiuset aukesivat, tuo kiehnäsi tyynyä vasten ja puöritti itsensä tiedottomana peiton sitään. Aamu kuitenkin sarasti, ja vaikka ympärillä oli hälinää ei neiti siihen jaksanut havahtua. Auringonkin pyrkiessä silmiin paistamaan käänsi tuo vain kylkeään mumisten puoliunissaan. Pian kuitenkin nukkuva sai herätteen pölyhuiskasta jolla päähän kopautettiin. Ensin Delaney vain murahti kääntyen taas, kuullessaan selitystä siitä miten kreivi odotteli häntä. "~~Antaa Arethin odottaa~~" tuo mumisi tyynyynsä kunnes sai vielä napakamman iskun päähänsä, pian isku toistui saarnan kera "Sinulla ei ole oikeutta puhutella kreiviä noin moukka !" Mummu tiuskaisi täräyttäen pölyhuiskallaan vielä kerran, ja siinävaiheessa valkotukka oli perääntynyt jo niinpaljon että putosi sängystä peitonkanssa lattialle. Siinävaiheessa tummahipiä luovutti nousten istumaan, ja sitten seisomaan. Lyhyehkö ohutolkaiminen tunika päällänsä Delaney tallusti jalkojaan laahustaen vaatekasansa luokse. "Eivätkö noidat yleensä lennä luudilla lyömisen sijaan ?" Unenpöpperöinen haltia mumisi vielä kiskoen sitten pitkähihaisensa tunikan päälle. Vielä niin unisena tuo rapsutti päätänsä ja jokasuuntaan pörröttäviä latvaan kihartuvia valkoisia hiuksia. Sitten tuo päästi väsyneen tuhahduksen kiskoen mekonkin tunikan päälle, sitten tuli kunnon taidonnäyte kun tummahipiä otti tunikan pois noiden kaikkien vaatteiden alta, vilauttamatta senttiäkään ylimääräistä ihoa.
Nuorikko olisi kernaasti pudottanut tunikankin lattialle, vain ja ainoastaan ärsyttääkseen tuota noita-akkaa joka hänet herätti tuhannenvuoden horroksesta, mutta koska riepu ei hänen ollut nakkasi neito sen sängylle. "Huomenta Areth." Delaney sanoi yhä hieman karhealla äänellä haroen samalla takkuista tukkaansa suoremmaksi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2012, 21:39

Kreivi seurasi huvittuneena tilannetta vierestä, kun vanharouva piiskasi huiskullaan Delaneyn ylös sängystä. Vai olisiko pitänyt sanoa alas, sillä tyttö mätkähti sängyn laidalta alas riittävän kauan perääntyessään pölyhuiskun iskuja. Virne nousi mustatukan huulille. Mies oli vähällä naurahtaa, mutta piti kuitenkin mölyt mahassaan moinen ei sopinut hänen aatelisarvolleen näin aamuisin, tai niin hän ainakin uskotteli itselleen. Areth seurasi, kun Delaney nousi ylös lattialta siivojarouvaa noidaksi haukkuen. Nopeasti neito vaihtoi vaatteensa ja viskasi yöpaitanaan käyttämän tunikan sängylle. Toisen puhuttelutavasta selvästi närkästyneenä muori päästi taas vikkelän kielensä saarnaamaan tavoista, kunnes Areth tarttui tuota käsivarresta ja varovasti tuuppasi ulos huoneesta, sulkien oven vanhanrouvan perässä.

Huomenta, kreivi viimeinkin vastasi toiselle, vilauttaen naamallaan tutun lempeän hymynsä, Toivottavasti nukuit hyvin, eikä kukaan tai mikään häirinnyt sinua yön aikana, Areth vielä totesi. Oli tärkeää, että vieraat saivat viettää yönsä rauhassa, olivatpa nuo sitten aatelisia tai eivät. Kreiville oli erityisen tärkeää, että hänen luonaan vierailevat viihtyisivät, ja siksipä Areth rakastikin osoittaa vieraanvaraisuuttaan näille. Osasi hän koppavakin olla, mutta riippui täysin tilanteesta, milloin joku vastaavaa kohtelua itselleen ansaitsi.
Laita itsesi valmiiksi, Areth sitten komensi hetken hiljaisuuden kuluttua ja katsahti hyvin merkittävästi Delaneytä.
Syömme aamiaista yhdessä, enkä tahdo että yhdelläkään palvelijallani on syytä alkaa valittaa siitä, kuinka hiuksesi ovat takussa. He ovat niin pikkutarkkoja, kreivi totesi naurahtaen, astellen sitten yöpöydän luokse ja poimi hiusharjan käteensä, jota sitten ojensi nuorukaiselle, Joten pistähän töpinäksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Huhti 2012, 21:40

Delaney

Kreivi teki oikein kun patisti tuon pirullisen noita-akan ulos huoneesta, sulkien sitten oven. Nuorikkoa ei oikein kiinnostanut tuijotella käytöstavoista keuhkoavaa ikäloppua. Tummahipiä rykäisi saaden täten äänensä kulkemaan taas normaalisti. "Nukuin erinomaisesti, kiitos vain kysymästä." Delaney vastasi toisen tiedusteluun venytellen samalla käsiään.

Pienen hiljaisuuden jälkeen kävi käsky laittautua valmiiksi ? Mitä varten ? Neito vastasi toisen merkittävään katseeseen kysyvällä ilmeellä, kunnes toinen jatkoi kertomistaan siitä miksi kannattaisi laittautua.

Lievä virne nousi tummahipiän kasvoille miehen ojentaessa hiusharjaa, hyvä on, laitetaan tukka sitten nätisti. Toisen käskyihin ei Delaney kommentoinut sanoin, vaan alkoi harjaamaan takkuisia valkoisia hiuksiaan. Yllättävän nopeasti pörröttävä pehko kuitenkin kesyyntyi, ja hetkeksi jäi neito harjaamaan hiuksiaan silkan mukavuuden nimissä. "Nukuitko sinä hyvin ?" valkotukka uteli kreiviltä istuen sängynlaidalle. ¨

Siinä tuo vielä hetken harjaili hiuksiaan, laskien harjan sitten sängylle. Pehmein vedoin tuo haroi vielä käsin hiuksiaan, kunnes alkoi kyhäämään lettiä päänsä taakse. Tottunein ottein ei hiustenlaitossa mennytkään kauaa, vaan pian löysä mutta suht siisti letti roikkui taas koko komeudessaan, vain nauha millä solmia puuttui.
Delaney otti letinpäästä tiukemman otteen toisella kädellään alkaen etsiä sängylle eksynyttä sinistä nauhaa. Pianhan se löytyikin, ja letti saatiin solmittua kiinni.

"Mennäänkö ?" Delaney kysyi nousten sängyltä sittemmin takaisin seisomaan. Alkoihan tässä jo nälkäkin olla. "Osaatko muuten ampua jousella ?" Delaney kysäisi elätellen toiveita siitä että saisi itsekkin kokeilla jousen käyttöä, jos toinen suinkin osaisi opettaa.

Pienen rupattelun johdattelemana kaksikko saapui suureen ruokasaliin jossa oli jo pöytä katettuna. Palvelijat niialivat ja kumartelivat kreiville, mulkoillen hieman syrjivään sävyyn tuon seurassa kulkevaa valkotukkaa, palvelijat kuitenkin ymmärsivät ettei heillä ollut arvovaltaa kommentoida mitään kreivin vieraista, joten nuo pysyivät vaiti. Kreivin asettuessa tuolinsa vierelle, riensi paikalle kaksi palvelijaa jotka vetivät kaksi pöydän ääressä olevaa tuolia niin että niille voisi istua, toinen niin ettei Arethin tarvinnut sormeaan heilauttaa saadakseen istuutua, tuolikin lykättiin tuon alle, ja toinen tuoli kiskaistiin kauempaa miltei pöydän toisesta päästä ilmeisesti Delaneyn istuttavaksi. Tuo mulkaisi vain oudoksuvasti palvelijaa vetäisten kreivin tuolin vieressä olevan penkin esille, istuen siihen sitten varsin omatoimisesti. Häkeltynyt hengenveto kaikui palvelioiden osalta ruokasalissa, muttei tummahipiä jaksanut kiinnittää siihen huomiota.
Eiköhän noille ole missäänvaiheessa tullut mieleen että kreivikin on lihaa ja verta siinä missä muutkin ? Neito mietti virnistäen pienesti.

Pian pöytään tarjottiin kuitenkin kummankin nenän eteen valmiiksi tehdyt voileivät, kreivin leivän välissä varmasti kaikkea mistä herra piti, eihän tämä ollut ensimmäinen kerta kun mies omassa talossaan syö aamupalaa, kun taas vieraalle tarjottiin aikalailla veikaten valmistettu leipä, toisen makutottumuksista kun ei tiedetty. Sen ihmeempiä miettimättä alkoi neito syödä, ja leipä oli parasta mitä hän oli koskaan suuhunsa laittanut. Kun leipä oli syöty alettiin nuorelta jo udella mitä hän tahtoisi vielä syödä, tai juoda. Delaney mietti hetken pyytäen sitten lasillista maitoa, sekä omenaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Huhti 2012, 12:13

"Vallan loistavasti", kreivi tuumasi hieman nyreissään toiselle - syytä tähän ei nuoren tytön tarvinnut tietää. Areth asteli huoneessa olevan pienen kirjahyllyn luokse, lähtien käymään läpi sen sisältöä, samalla sivusilmällä vilkuillen milloin Delaney olisi saanut itsensä laitettua siistiksi ja valmiiksi aamiaista varten.
Mennäänkö? Tytön lausahdus sai kreivin lopettamaan sen, mitä tuo ikinä olikaan tekemässä sillä hetkellä, ja kääntymään nuorukaisen puoleen. Mies kampesi itsensä takaisin ylös kyykystä ja katseli hetken arvioiden Delaneytä.
"Näytät valmiilta, joten kyllä", Areth totesi hymyssä suin ja asteli ovelle avatakseen sen toiselle kohteliaisuuttaan.
"Mitä jousen käsittelyyn tulee, ammun paremmin kuin lyön miekalla. Voin kenties näyttää sinulle, mikäli meillä on aikaa viettää vielä hetki yhdessä", kreivi totesi matkalla kohden ruokasalia. Hän rakasti päästä mahtailemaan taidoillaan, mutta aika tosiaan näyttäisi, oliko hänellä mokomaan aikaa tällä kertaa.

Saliin päästyään, palvelijat kävivät toivottamaan hallitsijalleen huomenet ja tarjoilemaan hyvin tavanomaisen aamiaisen kera kahvin, jollaisen kreivi tavallisestikin aamiaisekseen nautti. Delaneylle käytiin tarjoamaan kreivin aamiaista vieläkin yksinkertaisempi atria, sillä tuon mieltymyksiä ei sen kummemmin tiedetty tai oltu käyty utelemaan erikseen. Palvelijoiden reaktioihin Areth ei käynyt kiinnittämään minkäänlaista huomiota, sillä ei nähnyt sitä edes tarpeelliseksi aamun väsyneillä tunneilla.

Aamiainen kuitenkin syötiin. Tai no syötiin ainakin kreivin kohdalla, jonka jälkeen mies olisi ollut valmis nousemaan pöydästä, mutta jäi kuitenkin odottamaan vielä Delaneytä. Sanoja ei vaihdettu juurikaan muiden kuin tiedustelevien palvelijoiden kesken, kunnes telepaattinen viesti käytiin toteamaan Arethin mieleen. Kreivi painui heti poissaolevaksi ja keskittyi nyt selvästi johonkin muuhun, kuin vieraaseensa. Hänelle oli toinenkin vieras. Aatelinen. Ylimielinen sellainen. Joka kenties tahtoi tavata pelkästään sen varjolla, että voisi jälkeenpäin kehuskella kuinka oli ollut itse kreivin kanssa keskustelemassa koko kulmakunnan hienosto neideille. Ilmeisesti tuolla oli jotain papereita toimitettavana hänelle, joten tapaamista ei voisi jättää toiseksi kertaa.
Areth komensi ohjaamaan vieraansa ruokasalin puolelle, ja pianpa tuo vaaleakutrinen kovin lipevänoloinen nuorimies saapui ovet selälleen paukkuen salin puolelle. Kreivi nousi sijoiltaan, lähtien astelemaan sitten vieraansa luokse saaden turhankin lujan kädenpuristuksen kohdalleen.
"Areth, vanha kuoma! Kuinka hallintokautesi on mahtanut sujua? Entä kuka on tämä - tämä tyttö ruokapöytäsi ääressä?" aateli totesi virnuillen.
"Pahoittelen, mutta jouduin ottamaan hänet vastaan töitteni takia. Pyydän, ettet nosta ääntäsi häntä vastaan, vaan annat minun hoitaa puhumisen", kreivi totesi Delaneylle telepaattisesti, ja kävi sitten repimään kätensä irti aatelin otteesta.
"Tiedät kai, että voisin heittää sinut tyrmään tuosta hyvästä, mikäli olisin yhtään huonommalla tuulella", Areth sitten vastasi vanhalle tutulleen näyttäen juuri siltä, kuin olisi aikaissa toteuttaa sanomansa, joka sai puolestaan vaaleatukkaisen, selvästi kreiviä lyhyemmän miehen kuin vajoamaan vieläkin alemmas asemansa kanssa.
"Aivan, herra kreivi. Olen erittäin pahoillani säädyttömästä käyttäytymisestäni teitä kohtaan".
"Nyt kuulostaa paremmalta. Näytähän niitä papereita, jotka toit mukanasi", Areth totesi edelleen virnuillen, ottaen vastaan käsiinsä kasan epätasaisessa pinossa olevia papereita, lähtien käymään niitä sitten lävitse ja antaen nuorenmiehen valua ohitsensa kohti Delaneytä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 26 Huhti 2012, 18:52

Delaney

Neito odotti maltilla ja saikin reippaasti lasillisen maitoa ja omenan nokkansa eteen. Jälleen kerran kohtelias kiitos sanottiin toisten vaivannäölle. Delaney hörppäsi maitolasista laskien sen sitten pöydälle. Omena napattiin käteen ja sitä heiteltiin ajankuluksi kädessä. Ovien paukahdus kuitenkin säikäytti tummahipiän niin pahasti että tuo säpsähtäessään pudotti omenan lattialle. Huomatessaan tulijan olevan vain joku toinen haltia, huokaisi Delaney rauhoittuakseen. Sitten tuo kurkotti lattialle pudonneen omenan takaisin hyppysiinsä hinkaten sitä hihaa vasten puhtaammaksi.

Tarkat korvat tiesivät tasan että hänestä puhuttiin, udellen kuka hän oikein oli. Katsettaan kääntämättä tuohon vilkaisulta leuhkalta vaikuttavaan mieheen oli Delaney avaamassa suutansa sanoakseen kuka hän oli, mutta Arethin ääni korvienvälissä pyysi vaikenemaan, ja neito totteli. Suu kävi auki, mutta sanojen sijaan päästi valkotukka ilmoille huokauksen haukaten sitten palasen omenastaan.
Naurussa oli pidättelemistä kun kreivi uhkasi vierastaan tyrmällä, neidon oli jopa pakko kääntää päätänsä sivummalle ettei vieras huomaisi hänen ilkikurista virnettään. Virnuilu saatiin kuitenkin haltuun, ja katse käännettiin takaisin suoraan.

Nuorikko nosti maitolasin jo miltei huulilleen, tuon huomatessa sivusilmällä turhan lähelle tuppaantuneen kultakutrin. Lasia nostava liike pysäthyi ja kulmaa kohottava katse kääntyi katsomaan kreivin "työkaveria". Taas Delaney oli avaamassa suutaan ihmetelläkseen vallan ääneen eikö toinen ollut ennen naista nähnyt, mutta jälleen kerran suu painui kiinni, Areth hoitaisi puhumisen, neito ei tiennyt miksi, mutta tiedottomuus toisen henkilöllisyydestä oli jo tarpeeksi hyvä motiivi vaijeta pyynnön mukaisesti. Hetken tummahipiä katsoi toista vieroksuvasti, laskien sitten katseensa takaisin maitolasiin. Silmät pyörähtivät päässä tympääntyneen oloisesti kun maitolasi päätyi huulille. Kerralla valkotukka kumosi maidonlopun kurkkuunsa laskien lasin sitten pöydälle.
Delaney haki rennomman asennon nojautuen taaemmas tuolissaan, hieman epäryhdikkäämpään asentoon. Tuon olisi tehnyt mieli vain toljottaa suoraan, kuin kultakutria ei olisi olemassakaan, mutta uteliaisuus voitti jälleen ja katse kohosi tutkimaan tuo nenäänsä myöten katsovaa miestä.


//Pelastit mun päiväni <3 //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Heinä 2012, 00:27

//Peli pistetty pelaajien yhteistuumin poikki//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron