fiducia || CrimSON

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Elo 2012, 23:55

Erudessan ääni palautti miehen taas maanpinnalle omista päänsisäisistä tuumistaan. Päänsä kääntyi hieman viistoon ja silmät suuntasivat katseensa äänen suuntaan, jonne Areth ei kuitenkaan ollut kykenevä juurikaan näkemään hiustensa peittäessä näkökenttää sopivasti siltä sivulta.
Kenraali yritti yhä suostutella esimiestään käymään lepäämään. Toteamukseensa nainen sai vastaukseksi pelkän ärähdyksen, jonka jälkeen katse kääntyi tuijottamaan tummansinistä ornamenttitapettia seinässä. Lähemmäs tulevat askeleet huomattiin ja pää sai kääntyä uudemman kerran Erudessaa päin tuon lausahduksen jälkeen, joskin tällä kerralla kreivi saattoi naisen myös nähdä vierellään, eikä näkökenttä käynyt rajoittumaan paksujen hiusten taakse.

Kreivin katse oli jälleen yllättävän pahaenteinen ja myrskyisä. Kuin tuo olisi voinut muuttua sillä sekunnilla hurrikaaniksi ja pyyhkäistä koko kylän metsän suojista taivaantuuliin raivopäisyyttään. Sääli, ettei mies niin voinut tehdä. Tai niin hän ainakin itse sillä hetkellä ajatteli.
Areth rohkeni kääntyä paremmin Erudessan puoleen, pitäen silti toisen kätensä vakaasti ottamassa tukea pöydän kannesta, jos jalat olisivatkin yllättäen pettäneet alta.
Ehkei, Areth totesi, irrottautuen viimein pöydästään ja asteli taas lähemmäs kenraaliaan, Se ei myöskään helpotu typeristä huomautuksistasi, kreivi totesi hyvin ykskantaan, arvostelevasti. Sanavalmiilla miehellä ei ollut mitään syytä säästellä sanojaan tässä tilanteessa. Vaikka tuo olisi ehkä selväjärkisenä halunnutkin olla sanomatta mitään typerää, pää väitti kuitenkin jotain toista juuri sillä hetkellä, mikä sai muovattua mustatukkaisesta aatelisesta harvinaisen uhkaavan ja itsekkään kuvan.

Areth silmäsi pienempäänsä aivan tuon edessä, hilliten mielessään sitä pientä ääntä, joka käski käydä käsiksi naiseen. Ei hän tahtonut Erudessalle pahaa, mistä syystä kreivi olisi ollut valmis lähettämään toisen jo matkoihinsa täältä hänen mieltään raastamasta. Mutta taisi olla eri asia, kävisikö kenraali myöntymään enää moiseen käskyyn vapaaehtoisesti nyt, kun oli paikalla jo hetken ollut todistamassa esimiehensä holtitonta menoa.
Ei olisi sittenkään pitänyt.. pyytää sinua tänne. Joku muu olisi hoitanut tehtäväsi kyllä ihan yhtä-- .. ihan yhtä hyvin--, Areth yritti todeta, sanojensa selvästi jo käyden sammaltumaan ja kuulostamaan lähinnä muminalta, kun kreivi joutui yllättäen nostamaan kätensä pitelemään rintaansa, jota kävi koskemaan kenties sydämen turhan rasituksen takia. Hengitys muuttui entistäkin raskaammaksi ja tiheämmäksi. Tuskallinen olotila näkyi nyt myös selvästi kreivin kasvoilta, joka haki omatoimisesti kädellään tukea Erudessasta.
Auta minut istumaan, Areth komensi naiselle telepaattisesti, sillä ei uskonut enää puheestaan tulevan yhtään mitään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2012, 00:20

Kulmat kävivät kohoamaan jokseenkin huvittuneen kysyvänä kreivin toteamukseen typeristä huomautuksista. Jälleen kerran nainen olisi voinut pamauttaa vaikka mitä kreivin käytöksestä pöytään, mutta kuuliaisena palvelijana piti tuo suunsa kiinni. Ei hän ollut tullut tänne haastamaan riitaa saatikka kyseenalaistamaan esimiestään. Mikäli Erudessa olisi käynyt kreiville huomauttelemaan ja puhumaan haastavasti, halveksuen tahi kyseenalaistaen, olisi hän voinut saada siitä rangaistuksen.. ja sitä Erudessa ei halunnut muuten niin puhtoiseen uraputkeensa.
Jälleen kerran oli kenraali valmistautunut puolustamaan itseään isompikokoisen haltian tullessa lähelle. Katseessaan oli jopa jonkin verran uhmakkuutta, kun jäänsiniset silmät kohosivat vastaamaan kreivin katseeseen. Mitään uhmakkuutta ei kuitenkaan sanallisesti ilmaistu tai muuten kehonkielellä. Ilmeensä ei kuitenkaan värähtänytkään kreivin käydessä huomauttelemaan, että olisi ihan hyvin voinut korvata Erudessan jollakulla muulla. Mikäli kreivistä siltä tuntui, ei nainen siihen käynyt vastaan väittämään. Oli kuitenkin hyvä kyseenalaistaa muiden tahto ja motiivit pelastaa kreivin henki, mikäli tuo hädässä olisi. Se oli naisen tämänhetkinen elämäntehtävä ja työlleen omistautunut nainen oli varmasti omasta mielestään huomattavasti luotettavampi ja varmempi apu, kuin satunnainen palvelija.

Kreivin tila kävi kuitenkin muuttumaan taas rajummin huonompaan. Siinä missä tuo kävi oma-aloitteisesti ottamaan tukea kenraalistaan, kävi kenraali nostamaan kätensä tuon tueksi, varmistaen ettei mies ihan vapaalla pudotuksella päässyt kaatumaan mikäli meinasi. Enää ei kreivi käynyt suullisesti viestimään naisen kanssa, vaan seuraava komento kävi telepaattisesti. Erudessa kävi nyökkäämään, jonka jälkeen kreivi saatettiin takaisin sängylle istumaan. Erudessa itse jäi jälleen seisomaan kreivin eteen, käsien ollessa valmiina ottamaan miehen vastaan, mikäli tuo eteenpäin meinasi heijata.
Mikäli haluatte, voin pyytää paikalle parantajan tarkkailemaan tilaanne? Erudessa tokaisi kuivahkon kuuloisena. Vaikka ei ääneen sitä sanonut saatikka tohtinut päällimmäisenä ajatuksena mielessään pyöritellä, oli Erudessa ottanut kreivin edeltävät sanat kyllä kuuleviin korviinsa.
Ehkä ammattilaisen toteamus lepäämisestä saisi teidät harkitsemaan moista toimenpidettä. Mikäli sotilaan typerät, itsestään selvät huomautukset eivät riitä
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Elo 2012, 01:14

Käsi piteli rintaa, jota särki silkasta sydämen rasituksesta. Onnekseen kenraali lähti saattamaan siniveristä takaisin vuoteen luo, josta kreivi ei toista kertaa enää olisi lähtemässä seikkailemaan ympäriinsä. Askeleensa oli vielä aikaisempaakin laahustavampi ja hyvin epävarma, jonka takia astelun ajaksi mies joutui keskittymään täysin vain ja ainoasti jalkojensa työskentelyyn.
Jälleen sängylle päästyään, Areth tuki käsiään sivuilleen, ettei päässyt kumoamaan itseänsä nurin heikosta olotilastaan huolimatta des istualtaan. Erudessan kuivahko kysymys sai kreivin aluksi hymähtämään, sitten nauramaan, kunnes nauru korvautui hetkeksi lievällä yskinnällä, jonka myötä toinen käsi nousi suun eteen ja laskeutui sitten takaisin sivulle rykimisen loputtua. Mieli ja keho koettelivat rajojaan siniverisen itse sitä tahtomatta, joka sai vain turhaa mielipahaa muodostettua valmiiksi tilanteestä kärttyisän miehen mieleen. Vielä Areth katuisi sitä, että koskaan lähti tähän leikkiin mukaan.

En minä mitään parantajia tarvitse, Areth totesi yhtä kuivasti takaisin Erudessalle - telepaattisesti tietenkin, sillä mies ei jaksanut enää luottaa äänensä kantautuvan naisen korviin, saatikka sitten selvästi edes omiinsa, Taisteluita ei voiteta sängystä käsin.
Kreivi huokaisi syvään, puristaen kädellään rintaansa verhoavia vaatteita sisään henkäyksen viimeisillä metreillä, kunnes ote hölläsi hieman taas ulos puhaltaessa. Tämä toistui muutaman kerran, kunnes käsi laski pyyhkäisemään jälleen hiestä märkiä kasvoja. Päässä alkoi taas heittää huimaten. Areth koki nojautuvansa yhä vain edemmäs ja edemmäs huimaavan tuntemuksen takia, säpsähtäen aina välillä tuon takia paikoillaan ja korjaten mukamas ryhtiänsä, joka ei todellisuudessa ollut laskenut kasaan laisinkaan.
Yllättäen sylissä hetken rauhassa maannut käsi haki tukevan otteen Erudessan käsivarresta, josta kreivillä ei ollut aikomustakaan päästää irti. Nojailu toiseen käteen ei enää tuntunut riittävän. Toisena, epätietoisuudessa silmät kiinni ollessa, Areth tahtoi jonkun vakuuden siitä, että kenraali oli yhä samassa huoneessa hänen kanssaan, eikä ollut lähtenyt lätkimään. Edes sen takia, että siniverinen oli suustaan sammakoita heittänyt sitä varsinaisesti tahtomattaan.
Kyllä ne riittävät huomautukset.., telepaattinen viesti kävi toteamaan naiselle. Väsyneesti. Areth lähti kallistumaan vuoteensa suuntaan makuulle pyrkien, vetäen kuitenkin kenraalia mukanaan aina hyvin lähelleen, viereensä saakka sängylle. Toisen käden ote piti yllättävän tiukasti kiinni naisen käsivarresta, kuitenkaan satuttamatta tuota, ellei Erudessa päättänyt sitten rimpuilla kättään otteesta väkisin irti.

Mustatukka makasi hiljaa silmät ummistettuina kyljellään, ollen yhä kuitenkin hereillä ja tietoisessa tilassa. Sitä ei saattanut varsinaisesti nähdä, mutta aistia senkin edestä miehen olemuksesta. Kreivi puri hampaitaan yhteen, niellen turhan pintaan pyrkivän tuskan takaisin sisälleen. Mitään ei Areth enää kuitenkaan sanonut, vaan makasi vain hiljaa paikoillaan, ajatuksiaan keskittäen pisteeseen, jossa saattoi epähuomioida kaiken sen kehoa muuten raastavan piinan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2012, 01:41

Parantajaa ei tarvittu, Arethin mukaan. Ehkä tuo oli oikeassa, mutta kenties parantaja olisi osannut helpottaa kreivin tuskaa edes jotenkin. No, moisen ajattelu sysättiin sivuun, kerta kreivi oli juuri harvinaisen suorasanaisesti kieltäytynyt parantajan läsnäolosta. Arethin kommenttiin taisteluiden voittamisesta sai Erudessan hymähtämään pienesti, sinänsä kunnioitettava ajattelutapa mutta ei nyt ollut palavaa tarvetta taisteluita yllä pitää. Valtakunta oli jälleen pattitilanteessa, kunnes joku tekisi seuraavan siirron.
Nainen piti tarkasti silmällä huojuvaksi käyvää miestä, kunnes tuo yllättäen tarrasi kiinni hänen käsivarteensa. Käden nousivat reaktiomaisesti ylös ottamaan vastaan miestä, mikäli tuo meinasi kaatua. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta Areth piti yhä kiinni kenraalinsa käsivarresta. Telepaattisesti kävi Areth toteamaan että huomautukset kenraalilta riittivät nyt. Myönsihän tuo viimeinkin.
Hyvä ni.. Oli puoliksi aloitettu vastaus, joka kuitenkin jäi kesken Kreivin käydessä kallistumaan vuoteelle, vetäen kenraalin mukanaan. Otteensa oli kuitenkin niin päättäväisen tukeva, ettei Eru ehtinyt saatikka harkinnutkaan siitä irti rimpuilua. Kuitenkin, viimeiseen asti Erudessa yritti seistä sängyn ääressä ja kallistua sängyn ylle seistessään, kunnes naisen oli lopulta pakko laskeutua sängylle, puoli-istuvaan asentoon.

Erudessa meni suoraan sanottuna lukkoon. Ensimmäinen siveyskoodi oltiin rikottu, eikä nainen tiennyt mitä tässä tilanteessa nyt ajatella. Ei tullut mieleenkään istua vieraan miehen, saati sitten siniverisen sängylle! Ilme tuon kasvoilla kertoikin siitä, että nainen koki tilanteen jokseenkin hämmentävän ahdistavaksi ja jollain tasolla halusi mahdollisimman nopeasti pois siitä. Kuitenkin, Eru pysyi paikallaan laskien järkyttyneen katseensa nopeasti kreiviin, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että alaisensa sängylleen oli tullut.
Naisen kävi sääliksi Kreiviä. Oliko tuo niin huonossa tilassa, että kaipasi mitä tahansa läheisyyden ja turvallisuudentunnetta? Erudessa koitti hillitä panikoivaa, sääntökirjan mukaan käyttäytyvää sotilaspuoltaan, samalla kun toinen käsistään jolla ei tukea otettu pehmeästä sängystä kävi nousemaan hitaasti ylös. Käsi hetken epäröinnin jälkeen laskeutui hellästi, pienesti taputtelemaan Arethin olkapäätä.
Ehkä.. t-teidän olisi parempi vain koittaa nukkua. Voin jäädä istumaan ovenne viereen mikäli kaipaatte tarkkailevaa katsetta Sängyltä poishaluava kenraali tokaisi kreivilleen silitellessään ystävällisen rauhallisesti tuon olkapäätä. Pienesti nainen kävi nousemaan ylemmäs, aivan kuin lähteäkseen pehmeältä sängyltä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Elo 2012, 02:27

Olo alkoi hiljalleen rentoutua maate ollessa. Piina ei tietenkään kadonnut minnekään, mutta Areth ei osannut enää puoliksi hereillä ollessaan tiedostaa sitä yhtä tarkasti, ajatuksien keskityttyä nyt lähinnä jonnekin toisaalle kuin sisällä märkivään kipuun. Erudessan lähellä oloa kreivi ei jaksanut pistää myöskään pahitteekseen. Ei edes sitä, että tuo hänen sängyllään istui. Hänen vieressään. Hänen lakanoillaan. Hänen tahdostaan. Ote naisen käsivarresta ei myöskään hellittänyt kehoa valtaavasta uupumuksesta huolimatta, mikä jollain tasolla hämmensi myös itse Arethia.
Taputus olkapäällä sai puoliksi unessa olevan miehen kehon värähtämään pienesti silkasta hämmennyksestä. Kreivi myös pystyi kuulemaan selvästi Erudessan sanat, käymättä osoittamaan kuitenkaan ulkoisesti siihen minkään näköistä reagointia. Ehkä tuo oli vain liian väsynyt tehdäkseen mitään. Tai sitten ei vain kyennyt. Aateli itse ei sitä tiennyt, eikä sen koommin jaksanut myöskään ajatella.

Areth sai hiljaisen hymähdyksen muodostettua suustaan. Erudessan sijoiltaan ylemmäs nouseminen käytiin kumoamaan - siniverisen sen huomatessa - vetämällä nainen nyt kirjaimellisesti makaamaan viereensä sängylle. Kreivi kaipasi nyt jotakuta vierelleen. Vaikka vain olemaan siinä, jos ei muuta. Kenraali sai kelvata tämän kerran - tämän yhden ainoan kerran. Eikä tästä tarvinnut puhua kenellekään. Eikä Erudessan tätä välttämättä tarvinnut edes muistaa, jos Areth niin päättäisi taas herättyään.

Ote toisen kädestä piti yhä. Kreivi yritti mutustaa jotain ulos suustaan, muttei saanut enää muodostettua edes selviä sanoja korvien kuultavaksi, päätyen hymähtämään yrityksensä päätteeksi turhautuneena. Hiljalleen siniverinen alkoi vaipua uneensa. Tai pikemminkin tiedottomaan tilaansa, jossa kaikkien epäonneksi kreivi saattaisi huonossa lykyssä todella viettää vaikka seuraavat sata vuotta, kuten oli aikaisemmin uhannut. Mutta sen hän tekisi tiedostamattaan. Haluamattaan.
Hengitys laantui tavanomaiselle tasolleen. Ehkä jopa hitaammaksi ja olemattomammaksi kuin tavallisesti. Kasvoilla lepäsi hyvin rauhallinen, mitään sanomaton ilme, jolta ei saattanut lukea mitään. Areth vaikutti kirjaimellisesti elottomalta, mutta silti hengittävältä olennolta. Mitä pidemmälle koomaan mustatukkainen mies vaipui, sitä hellemmäksi ote myös Erudessan käsivarresta laski, käden lopulta liukuen sängyn peitteelle toista pitkin, jääden niille sijoilleen pötköttämään..
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2012, 03:29

Aran, Erudessa


Kenraali ei saanut kreiviltä mitään vastaukseksi sanoihinsa. Ei ainakaan suullisesti saatikka sitten telepaattisesti. Mies oli lopen uupunut ja se myös näkyi tuosta. Erudessa saattoi vain katsoa pahoittelevanoloisena esimiestään, samalla kun yritti luikahtaa itse pois sängyltä. Tuloksetta. Sen verran oli Areth vielä tajuissaan, että kävi vetämään nyt kenraalin täysin makuulleen viereensä. Nainen ynähti pienesti moisesta tempauksesta, mutta ei käynyt vastaan taistelemaan. Vaikka ehkä olisi pitänyt. Tilanne oli niin ristiriitainen ja herätti tunnemyrskyn naisen sisällä, vaikka tuo tyytyikin nyt rauhallisesti vain makaamaan siniverisen vierellä. Katse tuijotti herkeämättä miehen kasvoja, ehkä jopa ruman uteliaasti. Eipä hän kovin usein pysähtynyt esimiestään katsomaan, varsinkaan näin läheltä. Ei nainen sitä voinut kieltää, siniverinen oli komea mies. Moinen spontaani ajatus kuitenkin pyyhittiin harvinaisen nopeasti pois mielestä, siltä varalta jos kreivi vielä sen verran tajuissaan oli, että mieltä kävi lukemaan. Kuitenkin, pikkuhiljaa Areth vaipui uneen, ehkä jopa turhankin rauhalliseen sellaiseen. Vaikka ote oli jo hellittänyt, ei Erudessa uskaltanut liikahtaakaan. Siksi, että pelkäsi herättävänsä miehen ja siksi, että oli yhä hieman hämillään tilanteesta.
Nainen viettikin koko seuraavan yön kreivin vierellä, tuijottaen vuoroin kattoon, vuoroin mieheen. Kertaakaan ei kenraali nukahtanut tuona yönä, vaan valvoi uskollisesti Kreivin vierellä. Kirjaimellisesti.


Aamun sarastaessa sai kartanon väki huomata kreivin vaipuneen koomaan. Yöllinen episodi lääkkeiden kanssa oli johtanut siihen, ettei mies enää aamulla herännyt. Erudessa joutui miettimään tarkkaan, miten tässä tilanteessa toimisi. Ensinnäkin nainen oli harvinaisen väsynyt yönsä valvottuaan, mutta myös hieman epävarma siitä, mitä kertoisi ja kenelle. No, tarinointi aloitettiin sillä, että palvelusväelle kerrottiin Kreivin olevan erittäin sairas, eikä tuota saisi häiritä. Kaikki kokoukset ja tapaamiset piti perua, kreivi ei halunnut tavata ketään. Paikalle kutsuttiin yksi kylän armeijan luotetuimmista lääkäreistä, jolle Erudessa kertoi kreivin poteneen kovaa päänsärkyä yön aikana, eikä sen jälkeen enää herännyt. Lääkäri jätettiin tutkimaan ja tarkkailemaan kreivin tilaa tuon huoneeseen, samalla kun Erudessa itse kävi raapustamassa kirjeen eräälle, jolla varmasti oli valtuudet tietää tästä tilanteesta.
Kun kirje oltiin lähetetty mahdollisimman nopeasti matkaan, kävi kenraali sijoittamaan fyysisen olemuksensa kreivin sängyn vierelle tuolille. Siinä nainen istui kuin tatti, tarkkaillen rauhallisesti hengittävää miestä tunnista toiseen, syömättä pahemmin mitään tai poistumatta tuon viereltä. Syyllisyydentunne valtasi naisen ja tuo koki sen vastuukseen istua tässä ja riuduttaa itsensä vaikka hengiltä, kunnes kreivi heräisi. Tunnit kuluivat välillä tuskallisen hitaasti, välillä nuo tuntuivat torkahtelun lomassa lentävän kuin siivillään. Mitään ei kuitenkaan sinä päivänä enää tapahtunut

Seuraavana päivänä tuli vastaus kirjeeseen, jonka Erudessa oli lähettänyt. Vastaanottaja lupasi tulla paikalle mahdollisimman pian, mutta ei osannut sanoa mitään tarkkaa aikaa saapumisensa suhteen. Tuo ei osannut edes sanoa, saapuisiko tänään vai vasta huomenna. Kenraali ei voinut muuta kuin odottaa ja odottamisensa hän suoritti istumalla sillä samalla tuolilla kreivin vierellä. Aikansa kuluksi kenraali luki toki kirjoja ja asiakirjoja, kunnes taas huomaamattaan vaipui uneen silkasta syömättömyyden uupumuksesta.
Oli jo myöhäinen ilta kun Erudessa oli nukahtanut. Ilta vaihtui yöhön, mutta tämä yö ei mennyt ohi ilman tapahtumia. Henkilö, jolta kenraali oli apua pyytänyt, oli saapunut kylään.

Aran oli kirjeen saatuaan huolestunut niin pahasti, ettei kyennyt keskittymään omiin tehtäviinsä sen jälkeen. Aluksi kuningas oli pohtinut mitä pahainen aatelisarvon omaava kenraali olisi häneltä halunnut, oli vähällä jättää kirjeen lukemisen myöhemmälle. Jos Aran ei olisi muistanut, että kenraali Idhrenniel oli Arethin mainitsema henkilö, johon luotti, olisi kirjeen lukeminen todellakin jäänyt myöhemmälle. Kun kuningas sai tiedon Arethin lääkekokeilusta ja koomasta, hoiti tuo kaikkein tärkeimmät tehtävänsä pois altaan, kunnes lähti saman tein taittamaan matkaa lentävän saattueensa kera kohden kylää.
Nyt valkoisiin sonnustautunut kuningas oli saapunut kartanolle ja saatuaan ohjeet Arethin luokse, hätyytti tuo kaikki palvelijat, henkivartijat ja muka pätevät parantajat tiehensä. Hän ei kaivannut ketään ylimääräistä tähän toimitukseen, ei ketään. Pitkän miehen askel vei pitkin käytäviä kreivin makuuhuoneen ovelle, josta astuttiin sisään koputtamatta.

Oven takaa paljastui jokseenkin lempeää hymyä nostattava näky. Kenraali Idhrenniel oli nukahtanut harvinaisen epämukavannäköisesti tuoliin kreivin vuoteen vierelle. Naisen yläruumis makasi puoliksi Arethin vuoteella, kuitenkin sopivasti tarpeeksi kaukana Arethista, ettei tuota voinut laskea lähentelyksi. Naisen kädet toimivat tuon tyynynä ja ilmeisesti nainen nukkui niin sikeästi, ettei kuullut edes kun ovi kävi. Takkatuli oli jo lähes hiipunut ja huonetta valaisi vain muutama, pieni leijaileva valopallo, jotka loivat sinisenvalkoista valoaan huoneen nurkkiin. Aran antoi katseensa kiertää huoneessa samalla kun käveli vuoteen luokse ja pysähtyi seisomaan Erudessan vierelle. Kuningas kumartui naisen puoleen käyden röyhkeästi tuon mieltä tonkimaan, herättämättä kuitenkaan naista. Katse tarkkaili tuota platinablondia hetken, kunnes kuningas tuhahti itsekseen ja suoristautui ylös. Katse nousi Arethiin, samalla kun äänetön askel kävi kiertämään toiselle puolelle vuodetta.

Ah, Areth Kaikki ei mennyt kuten kuvittelimme Aran aloitti puhumisen kuuli sitä kukaan tai ei pitäen äänentasonsa matalana, rauhallisena, samalla kun kumartui paremmin Arethin puoleen, ollen täten kasvotusten kreivin kanssa. Kuningas kävi jopa istahtamaan sängyn reunalle, samalla kun ehkä turhankin lähellä tutkaili toisen siniverisen kasvoja.
Reagoit niin kovin helposti Ehkä se olisi pitänyt olettaa Kuningas suorastaan kuiskasi samalla kun toinen käsi hiipi silittämään Arethin poskea, siirrellen samalla hiuksia pois tuon kasvoilta Mutta älä huoli minä tuon sinut takaisin.
Katse kääntyi salamana kohden Kenraali Idhrennieliä, joka ynähti unissaan ja korjasi pienesti asentoaan. Tuo ei kuitenkaan herännyt.. hyvä, Aran ei halunnut puhua naiselle juuri nyt. Sen sijaan kuningas kävi nousemaan ylös sängynreunalta ja käveli kauemmas kaksikosta, ottaen nyt paikan huoneen divaanilta. Mahdollisimman mukava, puolimakaava asento etsittiin divaanilta, kunnes Aran risti kätensä syliinsä ja sulki silmänsä. Oli aika käydä tunkeutumaan serkun uniin

Aran etsi Arethin tietoisuuden unista. Valkeaan sonnustautunut kuninkaan kuvajainen kävi herättelemään kreiviä koomastaan.
On aika herätä, Areth. Tarvitsemme sinua. Avaa silmäsi, tule takaisin luoksemme. On aika palata todellisuuteen, Areth. Tämä ei ole todellista. Tämä on unta. Avaa silmäsi
Sanat kaikuivat Arethin päässä, unessa, provosoiden tuota avaamaan silmänsä, Heräämään koomastaan.
On aika herätä
Kreivin rauhallinen, jopa isällisen lämmin herättely jatkui niin kauan, kunnes Areth kävisi avaamaan silmänsä. Divaanilla istuessaan kävi Aranin suu liikkumaan tuttuun tapaan sitä mukaan, mitä kuningas puhui toiselle siniveriselle unissa. Aran ei pistänyt merkille, kauanko siinä meni ja kuinka monta kertaa hänen piti sanojaan toistaa, kunnes hän sai vihdoin Arethin hereille, tai ainakin tietoiseen tilaan. Pois koomastaan, takaisin todellisuuteen. Takaisin todellisuuteen joko painajaisistaan tai unelmistaan.

Sillä samalla hetkellä kun Aran aisti Arethin palanneen tajuihinsa, kävi kuningas lopettamaan uniin tunkeutumisen ja hätkähti itse pienesti divaanilla. Silmät aukesivat ja kuningas katsahti sängylle, nousten samalla ylös ja käveli tyynen rauhallisin askelin lähemmäksi sängyn jalkopäätyä.
Ei tainnut mennä ihan toivotulla tavalla Aran tokaisi rauhallisen matalalla äänellä, koettaen olla herättämättä huoneen kolmatta osapuolta. Nainen näytti yhä nukkuvan sikeästi, eikä kyllä ihmekään.
Sinulla on kiitettävän uskollisia alaisia, Areth Kenraali ei ole poistunut viereltäsi muutaman päivän aikana pahemmin.. Totta kai Aran tiesi kuinka kauan Erudessa oli Arethin vierellä pysynyt, olihan hän juuri tuon muistoja tonkinut.
Reaktiosi lääkkeeseen oli sangen odottamaton Kuningas jatkoi, käydessään kaivamaan oman takkinsa taskusta lääkepurkin, josta nopeasti otti esiin yhden pillerin Varsin mielenkiintoinen pilleri miehekkään sirojen sormien välistä löysi tiensä kuninkaan huulille ja sieltä suun kautta nieluun. Hän pystyi syömään lääkkeitä ilman pahempia sivuvaikutuksia, hänelle lääkkeet sopivat.. mutta eivät ilmeisesti Arethille.
Haluatko herättää hänet ja lähettää pois, jotta voimme jatkaa keskustelua vai annammeko hänen nukkua? Puhe kääntyi takaisin nukkuvaan naiseen Hän tuskin suostuu lähtemään tuosta vain Niin kovasti odottaa että kreivinsä heräisi pieni virne nousi kuninkaan muuten niin lempeän rauhallisille kasvoille, tuon mainitessa sanan kreivinsä.
Aranilla ei ollut hajuakaan miltä Arethista tällä hetkellä tuntui, kuinka pihalla tuo oli tapahtumista ja tiesikö edes, missä oli. Se oli kuitenkin toissijaista juuri nyt, kuningas halusi varmistaa että tuo kuunteli ja oli tajuissaan.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 29 Elo 2012, 15:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Elo 2012, 12:57

Yö kiisi ohitse harvinaisen rauhallisissa merkeissä. Sen sijaan, että Areth olisi saattanut painajaisiinsa heräillä useamman kerran pimeän aikana kuten tavallisesti teki - nukkui tuo rauhallisesti tiedottomassa tilassaan läpi yön ja tulisi myös nukkumaan aina seuraavat kaksi päivää.
Aamun valjetessa, ei kreivi tyypilliseen tapaansa käynyt nousemaan vuoteestaan hereille, vaan jatkoi untaan reagoimatta sen kummemmin ulkoisiin ärsykkeisiin, jos joku tuota viereille yritti saada. Areth vain makasi sängyssä. Syvässä tajuttomuudessa. Hengittäen juuri ja juuri sen verran, että tuon saattoi eläväksi vielä laskea. Tilanne ei sinänsä ollut vielä niin vakava, mutta jos hengittäminenkin yllättäen lakkaisi kokonaan, olisivat siniverisen päivät luetut.
Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt.

Ikuisuudelta tuntuva uni jatkui ensimmäisen päivän. Ja sitten toisen. Areth lepäsi koomassa yhä makuuhuoneessaan, selälleen käännettynä leveän sänkynsä keskellä. Ilmeettömänä. Kovin levollisen oloisena siinä rauhallisesti paikoillaan vain hengittäen. Kädet lepäsivät sievästi aseteltuina vatsalla peiton päällä ja niskaa tuki valtava, pehmeä tyyny, joka piteli kreiviä hieman pystymmässä asennossa, jossa tuo tavallisesti nukkui.
Kreivillä ei ollut mitään hajua tai aavistusta siitä, että Erudessa oli viettänyt päivänsä esimiehensä vierellä ollen. Valvoen, jos tuo vaikka sattuisi heräämään. Mustatukkaisella ei ollut myöskään aavistusta siitä, että Aranille oli ilmoitettu hänen uinumisestaan, jonka seurauksena oli kultakutrikin kartanolle saapunut vierailemaan sillä hetkellä fyysisen olemuksensa ollen samassa huoneessa Arethin ja Erudessan kanssa. Kuningas kävi jopa koskettamaan kreivin kasvoja, mutta mies ei antanut siihenkään minkäänlaista vastausta sanojen tai liikkeiden muodossa. Makasin vain tajuttomana näiden päivien aikana kovin tavalliseksi elkeeksi muodostuneella tavalla paikoillaan, mihinkään ärsykkeeseen vastaamatta.

Yllättäen pään sisälle tunkeutuva ääni sai kreivin liikauttamaan pienesti siroja sormiaan, jonka saattoi laskea ensimmäiseksi merkiksi mahdollisesta heräämisestä. Ääni oli kovin tuttu ja se pyrki provosoimaan Arethia avaamaan silmänsä ja nousemaan takaisin elävienkirjoihin tiedottomasta tilastaan. Aina kun ääni sanojaan toisti, toivat ne Arethia aina palanen kerrallaan takaisin tajuihinsa, kunnes mies saattoi lopulta raottaa silmiään pienesti nähdäkseen valopalloista hohkaavan valon silmäkulmissaan. Samalla myös ääni vetäytyi pois päästä, jättäen uneliaan miehen omaan rauhaansa.
Katse harhaili katossa, takaseinällä. Pitkät ripset räpsyivät, kun silmiin keräytynyt rähmä alkoi hiljalleen kaikota silmäkulmista, antaen Arethille aina mahdollisuuden raottaa silmiään hieman enemmän, jotta tuo saattoi ympärilleen nähdä. Tai ennemminkin eteensä, josta kreivi saattoi erottaa Aranin hahmon. Mitä tuo nyt täällä yllättäen teki? Ja missä hän itse oikeastaan edes oli? Ja miksi? Miksi vuoteessa ja näin tuhottoman väsyneenä?
Samalla kun Areth kapusi itseään hämmentyneenä istumaan, kuunteli tuo Aranin puheita lääkkeestä. Mistä lääkkeestä? Siitäkö, jota kreivi oli illan aikana kokeillut? Nyt kun mies sitä tarkemmin ajatteli, hän ei saattanut muistaa juuri mitään sen jälkeisestä hetkestä, kun pillerin oli naamaansa vetäissyt. Outoa.
Katse valui kuitenkin hitaasti vuoteen vierellä nukkuvaan Erudessaan, kun monarkki huoneessa päätti naisen läsnäolosta huomauttaa. Areth nosti toista kulmaansa kysyvästi, toisen käden noustessa hieromaan hämmentyneenä päätä. Mitä kenraalikin täällä teki? Ja vieläpä nukkui noin rauhallisesti sijoillaan?

Kysyvä katse nousi Araniin, kunnes laski hetkeksi alas peittoon siksi aikaa, kun kreivi kävi päätänsä hieromaan. Hän oli harvinaisen ulkona tästä hetkestä. Niin ulkona, ettei tiennyt haluaisiko edes tietää tämän olevan enää totta.
Hetken nuorempi siniverinen mumisi itsekseen jotain käsittämätöntä paikoillaan, katseen lipuessa vaivihkaa taas silmäilemään Erudessaa. Kreivi hymähti.
Nukkukoot. Jos keskustelumme häiritsee häntä, hän voi itse vapaasti poistua paikalta, Areth totesi matalalla, väsymyksen täyttämällä äänellä ja kävi pyyhkäisemään pienesti silmiään. Kysyvä katse nousi nyt uudemman kerran Araniin, jonka jälkeen lähti harhailemaan ympäri hämärää huonetta. Oliko todella yhä sama myrskyinen ilta, kuin aikaisemmin oli ollut? Arethista kun alkoi tuntua siltä, että hän olisi nukkunut pidemmänkin tovin.
Hetkinen.., kreivi totesi hämmentyneenä, kulmiaan kurtistaen tästä typerästä epätietoisuudesta, Mikä päivä nyt on?.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2012, 16:25

Kuningas hymähti pienesti serkkunsa päättäessä, että kenraalinsa saisi itse lähteä paikalta mikäli miesten keskustelu häntä häiritsi. Sikäli mikäli tuo edes heräisi siihen. Kai jos äänentaso vähän nousi, pomppaisi nainen hereille. No, siihen asti, nukkukoot nyt siinä. Kenraalin eksynyt katse siirtyi jokseenkin huvittuneena Arethiin, tuon käydessä kyselemään mikä päivä nyt oli. Oletetusti tuo oli hieman pihalla tilanteesta, mahtoiko edes muistaa mitä oli tapahtunut sinä iltana, jona lääkettä oli ottanut? No se selvisi nopeasti, kuninkaan käydessä jälleen röyhkeästi toisen mielessä seikkailemassa.
Olet ollut hieman päälle kaksi vuorokautta koomassa Aran kävi selittämään samalla kun käveli sivupöydän luo. Sivupöydällä olleesta kannusta kaadettiin juomapikariin vettä, jonka jälkeen askel kävi takaisin sängyn suuntaan. Monarkki kävi istahtamaan Arethin sängynreunalle, ojentaen juomapikarin nuoremmalleen.
Lääkkeen kokeilu aiheutti sinussa melko ei toivotun reaktion Kenraalisi selitti kaiken kirjeessä, jonka lähetti minulle. Mitä ilmeisemmin hän ei kertonut lääkkeestä saatikka sairaudestamme kenellekään ylimääräiselle.. Valitsit luottohenkilösi viisaasti, ainakin tällä kertaa Kuningas jatkoi katseen käydessä puheiden välissä vilkaisemaan huoneen vaaleapäisintä osapuolta. Kuinka kenraali saattoikin olla noin sikeäuninen?
Mutta älä huoli, lääkkeiden resepti on nyt minulla.. Luotettavat tahot saavat kehitellä siitä sinulle sopivan version No, eihän se varsinaisesti Aranilla ollut, mutta ei moista sivuseikkaa tarvinnut mainita.

Kuinka voit? Oli kysymys nyt kreiville monarkin käydessä tarkkailemaan serkkuaan Lienet uupunut.. kenties nälkäinen?
Yllättäen Aran nojautui Arethin yli ja kävi napsuttamaan sormiaan terävästi, kuuluvasti kenraalin korvan juuressa. Erudessa kirjaimellisesti hätkähti hereille. Rävähtäen avautunut katse vilkaisi ympärilleen kunnes kenraali alta aikayksikön kompuroi ylös tuoliltaan ja perääntyi sängyn luota. Missä vaiheessa kuningas oli paikalle tullut?! Katse lipui suoristautuneesta kuninkaasta kreiviin, joka oli herännyt. Pieni ilon ja helpotuksen tunneskaala pyyhkäisi kenraalin kasvoilla, kunnes tuo kävi kumartamaan syvään siniveristen läsnä ollessa. Hänellä olisi ollut ties mitä sanottavaa Arethille, mutta juuri nyt nainen oli jälleen hieman hämmentynyt ja sekaisin, ettei suutaan auki saanut. No, vähemmästäkin meni lukkoon, tuskin kukaan oli ennen herännyt äkillisesti unestaan ja saanut todeta tuijottavansa kahta siniveristä. Sängyllä.
Voit sinä toki puhuakin, kenraali Idhrenniel Aran käväisi tokaisemaan katsellen tarkkailevasti naista.
En tiedä mitä sanoisin, teidän korkeutenne
No hyvä, sitten voitkin poistua paikalta. Kreivisi on nyt hereillä ja hyvissä käsissä, sinua ei tarvita täällä Monarkki täräytti melko kuivahkosti, vilkaisten Arethiin Ellet sinä sitten halua lähettää kenraalisi mukana viestiä alaisille mahdollisesta ateriasta?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2012, 00:21

Areth ei voinut olla katsomatta Arania kahta kysyvämmin, kun monarkki ilmoitti hänen nukkuneen koomassa peräti jopa kaksi vuorokautta.
Todellako.., kreivi mumisi itsekseen, käyden samalla pyyhkäisemään hiuksiaan päänsä yli taaemmas. Tuntui jotenki hassulta nyt tietää vain nukkuneensa muutama päivä täysin ohitse. Koomassa. Hullua. Kaikkea sitä saikin eläessään kokea. Ja kaikki yhden pillerin takia.
Kuninkaan ojentama vesilasi käytiin ottamaan vastaan pienesti nyökäten kiitokseksi, ja sen sisällöllä käytiin kostuttamaan kuivunutta suuta, samalla kun kreivi pyrki huomioimaan Aranin sanoja. Selvisi, että Erudessa oli kuninkaan hälyttänyt kirjeitse paikalle. Kiitos tästä kovinkin pikaisesta koomasta heräämisestä kuului siis osittain myös kenraalille, jota Areth tosin ei pääsisi kiittämään kuin vasta myöhemmin. Lasi laskeutui alas nuoremman siniverisen huulilta, miehen kohauttaessa nopeasti kulmiaan ja hymähtäen kuninkaan todetessa Arethin valinneen luottohenkilönsä pätevästi. Totta kai hän oli valinnut! Henkivartijansa oli yksi niistä harvoista, joihin kreivi saattoi luottaa täysin ja olettaa, että fiksuna tuo ei menisi kielimään ensimmäisenä suvunkaan salaisuuksista ulkopuolisille tahoille.

Areth kävi kurottamaan itseään sen verran, että saattoi laskea pikarin kädestään yöpöydälle. Käsi nousi nopeasti hieraisemaan kasvoja, mustatukan miettiessä mitä Aranille vastaisi. Pää ei oikein vieläkään jaksanut käsittää tätä kaikkea, vähiten sitä napsahdusta, joka kantautui myös kreivin korviin. Areth ei ehtinyt vastata mitään, kun samassa kenraali olikin säpsähtänyt unestaan hereille. Erudessalle suotiin pieni väsynyt vilkaisu. Ei sen enempää. Areth ei kokenut, että tuon olisi tarve yrittää huomioida nainen nyt paremmin. Sille löytyisi varmasti tilaisuus taas joskus tulevassa, kuten myös hetkelle kiittää kenraalia ylipäätään siitä, että tuo oli jaksanut valvoa Arethin vierellä nuo muutamat yöt, kun toinen oli tajuttomana ollut.
Aranin kuiva ilmaisu toiselle sai kreivin hymähtämään hiljaa, kunnes katse kävi kiirimään kasvoilla levänneen käden alta Erudessaan päin.
En minä mitään tarvitse, Areth kävi väsyneesti toteamaan, heilauttaen pienesti kättään sitten merkiksi Erudessalle, että oli kenraalin aika poistua huoneesta, kerta nyt oli herännyt. Sanaton käsky sai riittää. Eiköhän platinablondi ollut riittävän fiksu tulkitsemaan kreiviään sekä toivon mukaan myös tunsi vartioitavaansa sen verran, että osasi odottaa myös seuraavaa tapaamista johonkin lähipäiville.

Tuon tehtyään Areth kävi asettelemaan tyynynsä paremmin sängyn päätyä vasten, jotta saattoi käydä nojaamaan rennosti puolimakaavaan asentoon sitä vasten. Tuon jälkeen katse siirtyi hetken huoneen takaseinällä seilaamisen jälkeen kuninkaaseen.
Oloni on hieman.. sekava. En oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta tuntuu hullulta ajatella, että olisin muka nukkunut kaksi päivää tajuamattani.., kreivi totesi, käyden hymähtämään huvittuneena ja pudistamaan pienesti päätänsä, Kaikkea sitä pitääkin kokea. Älä sano, että olin ainoa syy siihen, että viitsit raahautua töiltäsi kaupungista saakka tänne.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2012, 00:56

Huojentunut kenraali ei keksinyt mitään sanottavaa saatikka tiennyt yhäkään, miten olisi pitänyt reagoida tilanteeseen. Hän oli vain onnellinen, että kreivi oli herännyt. Se, miten tuo oli herännyt ja milloin, oli tällä hetkellä toissijaisia kysymyksiä. Vaikka Erudessan olisi tehnyt mieli kirjaimellisesti halata kreiviä ja kertoa tuolle kuinka oli huolissaan siitä, ettei kreivi enää heräisi, piti nainen kylmänvakavan ulkokuorensa kurissa ja tyytyi odottamaan käskyä toimia jotenkin. Pian käsky kävi poistua paikalta, johon kenraali kävi nyökkäämään pienesti. Kumarrus, jälleen kerran, jonka jälkeen Kenraali poistui mukisematta paikalta. Se, minne hän nyt suuntasi, oli kysymysmerkki naiselle itselleenkin. Ajatukset olivat vielä niin sekaisin, että ehkä oli parempi käydä kävelyllä pihalla, vaikka myöhä jo olikin.
Aran katsoi kenraalin perään hetken, kunnes katse lipui hitaasti takaisin toiseen siniveriseen. Areth ei ollut kaivannut mitään, ainakaan vielä. Ehkä mies oli yhä uupunut ja hämmentynyt, mutta ennemmin tai myöhemmin tuo tulisi huomaamaan, että koomatilaltaan ei pahemmin ollut syönyt ja ruoka varmasti maittaisi.
Kreivi myös päivitteli, ettei ollut uskoa tätä kaikkea. Eihän sitä tietenkään uskonut saatikka olettanut tapahtuvan omalle kohdalleen. Nyt oli kuitenkin käynyt näin, eikä sille mitään voinut. Kuningas ei kuitenkaan voinut olla pienesti naurahtamatta Arethin viimeisimmälle toteamukselle.

Totta kai minä jätin kaikki muut sivuun kun sain kenraalisi kirjeen
Aran tokaisi nousten ylös sängyltä ja lähti kävelemään hitaasti ympäri huonetta, pysytellen kuitenkin sängyn lähettyvillä Ja hyvä että tulin, ties vaikka olisit kuihtunut pois koomasi takia.
Eipä minulla mitään kuolemantärkeää ollutkaan kalenterissani. Ehkä minun olisi kuitenkin pitänyt olla itse paikalla kun lääkettä kokeilit No, tärkeintä on, että olet elävienkirjoissa ja jotenkuten kunnossa Kuningas jatkoi pysähtyen nyt Arethin vuoteen jalkopäätyyn Lienet uupunut. Haluatko minun poistuvan, jotta saat yön rauhassa lepäillä ja toipua? Jään joka tapauksessa yöksi kylään, Voimme ihan hyvin keskustella paremmin aamulla mikäli sinulla on jotain mielessäsi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2012, 01:45

Katse seurasi sängyn ympärillä parveilevaa Arania tuon puhuessa. Areth kävi hymähtämään huvittuneena monarkin mainitessa, että nuorempansa olisi saattanut vaikka kuivua pois tajuttomuutensa takia.
Joka tapauksessa, olen kiitollinen siitä että tulit, pehmeä ääni huomautti välistä, kultakutrin käydessä jatkamaan taas puheitaan.
Kiitollinen sitä Areth tosiaan oli. Hän nukkuisi mitä todennäköisimmin yhä, jos Aran ei olisi saapunut häntä herättelemään. Tosin, ei sekään ollut varmaa, olisiko kreivi toisen uniin tunkeutumisesta ja provosoinnista huolimatta käynyt heräämään. Yhtä hyvin hän olisi saattanut jatkaa koomatilassaan uinumista. Oli käynyt tavallaan kuitenkin onni onnettomuudessa, ettei Areth sen syvemmässä tajuttomuudessa ollut enää levännyt, vaan oli ollut niinkin helposti heräteltävissä.

Kyllä tämä tästä. Tarvitsen muutaman päivän vain aikaa, olen sen jälkeen taas todennäköisesti kunnossa ei elämäni yhteen vastoinkäymiseen kaadu, kreivi totesi, myhäillen hetken itsekseen kierosti ajatukselle, että saattoi tämän varjolla viettää päiviä ilman varsinaisia tilaisuuksia, kokouksia ja tapaamisia.
Mikäli sinulla ei mitään sitä vastaan ole, kasaisin mielelläni ajatuksiani kokoon itsekseni tämän illan ennen yöpuulle käymistä, kreivi ilmoitti sitten enemmän ja vähemmän epäsuorasti kaipaavansa yksityisyyttä, Olen valmis keskustelemaan kanssasi paremmin taas aamulla ainakin toivottavasti. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan, toivottavasti ei lisää vastoinkäymisiä. Jollain tasolla, Arethia kammotti käydä uudestaan nukkumaan kaiken tämän jälkeen. Väsymys oli silti yllättävän kova. Kovempi kuin se, mistä kreivi tavallisesti päivissään kärsi, joka saattoi myös merkitä kerrankin maukkaita yöunia. Ainakin mustatukan omasta puolesta painajaiset saisivat jättää hänet täksi yöksi rauhaan.
Hetken ympäri huonetta harhaillut katse palasi jalkopäädyssä seisovaan Araniin. Harhailulle oli myös syy. Areth oli nimittäin nopeasti pitänyt huolen uupumuksestaan huolimatta - siitä, että joku palvelijoista oli käynyt valmistelemassa pikaisesti kuninkaalle yhden kartanon koreimmista vierashuoneista ja odotti nyt oven takana, jotta voisi näyttää tai kertoa monarkille tuon tahdon mukaan tien huoneen luo.
Kartanoni parhain vierashuone on valmisteltu ja on muun talon tapaan vapaasti käytössäsi. Ole kuin kotonasi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2012, 02:47

Areth uskoi olevansa taas tolpillaan ja valmiina toimintaan muutaman päivän sisään. Hyvä, heidän asemissaan ei pahemmin ollut varaa jäädä pidemmäksi toviksi vuodepotilaaksi. Areth sai kuitenkin näin Aranin puolesta olla toipilaana niin kauan kuin itse siltä tuntui. Areth ilmoitti myös kaipaavansa yksityisyyttä, eikä Aran sitä käynyt mieheltä kieltämään. Niinpä kreivin sanojen myötä keskustelut siirrettiin aamulle. Pieni hymyntynkä nousi kuninkaan kasvoille Arethin ilmoittaessa kartanonsa parhaimman vierashuoneen olevan valmis kuningasta varten. Vähempää Aran ei odottanutkaan, ei vaikka Areth olikin toipilas. Ei tuo sentään täysin järjiltään ollut.
Kreivi Cúthalion, olette mainio isäntä Monarkki totesi virnistäen Palatkaamme asiaan aamulla. Nyt toivotan sinulle kuitenkin hyvää yötä ja koeta olla vaipumatta koomaan uudemman kerran.
Niinpä Aran poistui kreivin huoneesta, suunnaten kulkunsa palvelijan avustuksella vierashuoneelle. Vartijat tarkastivat huoneen ennen kuin kuningas sai astua sisään, jonka jälkeen kaksi paria kuninkaan eliittisotilaista jäi seisomaan huoneen ovelle, pitäen vuorovahtia yön aikana.

Aamun valjetessa tapasivat kreivi ja kuningas toisensa, vaihtaakseen paremmin kuulumisia ja uutisia. Miehet sopivat, että kuningas ottaisi yhteyttä kreiviin, jahka lääkkeenvalmistajansa saisi jonkinlaisia parannuksia aikaan ja olisi aika testata lääkettä uudestaan. Lähtiessään Aran vaatikin mukaansa antamansa lääkkeet Arethilta ja erittäin tarkan kuvailun siitä, minkälaisia oireita kreivillä oli ollut. Oireista sai kertoa niin kreivi itse mitä nyt muistikin kuin tuon kenraali.
Kun kaikki tärkeä oltiin sanottu ja kuultu, lähti Aran hyvästien jälkeen taittamaan matkaa takaisin kaupunkiinsa saattueensa kera. Vaikka Aran olisi ehkä halunnut viettää päivän tai toisenkin rakkaassa kylässä, ei tuo voinut juuri nyt viettää vapaita. Sen sijaan työt kutsuivat ja kuningas piti aikataulustaan kiinni.

* * *

Viikon päivät kuluivat melko nopeasti. Mitään suurempaa ei tapahtunut sillä välin, kun kartanon väki pikku hiljaa alkoi selvitä säikähdyksestä kreivinsä suhteen. Siinä missä Arethkin tarvitsi aikaa palautua, tarvitsi myös henkilökunta jonkin verran. Tosin, äkkiäkös itse kukin oli taas jaloillaan ja vauhdissa. Erudessa oli jo rauhoittunut koomaepisodin jäljiltä. Naisella oli siinä hieman enemmän sulateltavaa mitä muulla palvelusväellä, mutta äkkiäkös kenraali muutamassa yössä selvitti ajatuksensa ja palasi takaisin normaaliin, mitäänsanomattomaan olotilaansa kera kivikasvojensa ja virallisenjäykän olemuksensa.
Tänään Erudessalla ei kuitenkaan ollut niin paljon tehtävää. Virkapukuunsa sonnustautunut nainen oli päivällä ehtinyt hoitaa kaikki virkansa vaatimat toimet ja nyt iltapäivän lähestyessä, jäi naiselle omaa aikaa. Kerta töitä ei ollut, kävi kenraali myös luopumaan virka-asustaan ja vaihtoi ylleen jotain rennompaa, silti siistiä. Yleen tuo vetikin mustat, haaremihousuja muistuttavat housut, joiden lahkeet pussitettiin löysien, pitkävartisten nahkasaapikkaiden sisälle. Yläruumista kävi verhoamaan löysähkö, tunikkamallinen T-paita, jonka kaula-aukko oli neliön mallinen. Väriltään tuo siisti paita oli kenraalille ominainen, sinertävänvihreä. T-paidan alta löytyi myös pitkähihainen, valkea paita, jonka kireähköt hihat oltiin ujutettu nahkaisten rannesuojien alle. Mustanahkaiset rannesuojat olivat silkkaa koristelua asustuksessa, mutta välillä sai nainenkin olla korea. Asukokonaisuus oli loppujen lopuksi Erudessalle tuttuun tapaan säädyllinen, ei liian paljastava, eikä liian neitimäinen. Koko komeuden päälle kävi nainen vetämään vielä pohkeisiin asti yltävän, tumman sinivihreän takin. Monikerroksinen, mutta kevyt takki ei ollut se, mitä nainen yleensä piti yllään, joten nainen näytti nyt huomattavasti sirommalta, kun takissaan ei ollut leveydenilluusiota luovia olkatoppauksia. Vaikka periaatteessa siviilissä nyt oli, kantoi Erudessa silti lanteillaan asevyötä, jossa roikkui naisen kaksi miekkaansa.

Hetken Erudessa kuitenkin harkitsi, josko vetäisi sittenkin virka-asunsa takaisin ylleen ja lähtisi keksimään itselleen enemmän tai vähemmän tärkeitä tehtäviä joita hoitaa. Työnarkomaaninen kun oli. Lopulta nainen kuitenkin luopui moisista ajatuksista ja lähti suuntaamaan kokoustalon sotilastuvalta kohden kokoustaloa, jonne aikoi heittää vielä muutaman asiapaperin alaiselleen, ennen kuin suuntaisi kulkunsa kohden omaa asuntoaan, jossa varmasti kehittelisi itselleen jotain tehtäviä hoidettavaksi.

Kokoustalolta pois päästyään Erudessa ehti ottaa muutaman askeleen kohden kylää, kun yllättäen kulman takaa ilmestyi tuttu henkilö.
Kreivi Cúthalion Erudessa kävi tokaisemaan kumartaen samalla syvään esimiehensä edessä Näytätte voivan paremmin. Toivottavasti myös voittekin jo.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Syys 2012, 01:16

Pieni virne kohosi muuten väsyneen kreivin kasvoille Aranin tokaisun myötä. Totta kai hän oli hyvä isäntä, jos tarve sitä vaati. Arethin tapauksessa ei sopinut edes kuvitella, etteikö tuo ottaisi vieraitansa huomioon. Kuningas ansaitsi parasta. Parasta tuo myös tulisi saamaan niin kauan, kuin kreivin kartanossa majaansa pitäisi. Siitä nuorempi siniverisistä pitäisi itse huolen, olipa sitten kuinka huonossa kunnossa tahansa.
Kuten toivot, Areth totesi lyhykäisyydessään, hymähtäen sanojensa päätteeksi pienesti, Hyvää yötä myös sinulle.
Kun monarkki oli poistunut huoneesta, kävi Areth juomaan vesilasinsa vielä tyhjäksi, ennen kuin kävi asettelemaan taas tyynyjään paremmin ja asettumaan takaisin kunnolla pötköttämään vuoteellensa. Siinä kreivi makasi pitkän tovin kattoa tuijotellen, lähinnä mitään muuta miettimättä, kuin jos vaipuisikin uudestaan koomaan silmänsä suljettua. Kovin pessimistisistä aatteistaan huolimatta, lopulta silmäluomet kävivät tuijotuksesta yksinkertaisesti kuitenkin vain niin raskaaksi, että ne painuivat itsestään kiinni. Kauaa ei vaadittu, kun siniverinen vaipui yllättävän levolliseen uneensa, jolloin myös huonetta valaisevat valopallot antoivat valonsa kaikota.

Aamulla Areth heräsi tyypilliseen tapaansa auringon nousun aikaan, kuten suurin osa palvelusväestäkin. Kreivi ei ollut nähnyt yönsä aikana ainoatakaan painajaista, jonka takia mies nousi myös tavallista pirteämpänä jaloilleen. Askeleensa oli kuitenkin vielä hieman hapara, jonka takia Areth piti huolen siitä, että tuolla oli jatkuvasti lähellään jokin, josta ottaa tukea, jos jalat päättäisivätkin vielä pettää alta.
Kuten viimeisenä iltana oltiin sovittu, tapasivat kreivi ja kuningas vielä toisensa anivarhain, ennen kuin Aranin oli aika lähteä taittamaan matkaansa takaisin aroille. Hyvästit heitettiin, jonka jälkeen siinä missä Aran, palasi myös Areth selvittämään töitään lähinnä peruttujen tapaamistensa ja kokousten uudelleen järjestämisen merkeissä.

***

Viikko kului nopeastii taholla jos toisella. Itse kreivi oli päässyt yllättävän nopeasti takaisin päivärytmiinsä kiinni, hoitanut kaikki rästiin jääneet työt pois alta ja järjesti uusia sellaista vauhtia, ettei itse välillä pysynyt vauhtinsa perässä. Koomaan vaipumisella oli tosin ollut eräs haittavaikutus, joka tuota vauhtia kävi hidastamaan. Pää oli onnistunut ottamaan sen verran väliaikaisia vaurioita kahden päivän uinumisen aikana, ettei Arethin kävelystä tullut juuri mitään ilman tukea, jonka takia mustatukka joutuikin vaeltamaan mustavartisen, kobrapäisen kävelykeppinsä kanssa ympäri kartanoaan. Kartanostaan kreivi ei ulos vielä uskaltanut, mutta saattoi saattajiensa kera käydä silloin tällöin pyörähtämässä talonsa ja kokoustalon pihamaalla ulkoilmaa tarvitessaan.

Areth oli varannut lähinnä kokonaisen viikon siihen, että saattoi rauhassa toipua kokemastaan ja selvitellä ajatuksiaan ja asioitaan. Mitään ylivoimaista mies ei yrittänyt ilman hyvää syytä, ja jos yritti, ei tuo tehnyt sitäkään toistaiseksi yksin.
Tänä päivänä kreivi oli kuitenkin hoitanut alta pois muutaman kiireellisemmän tapaamisen, joista viimeisimmästä tuo oli juuri tekemässä paluutaan takaisin kartanolleen - yhä tummaan kävelykeppiinsä turvaten. Tyypilliseen tapaansa, vaikka siniverinen liikkui kohtuu yksinkertaisissa kuteissa muitten nähden, käytiin tuo silti tunnistamaan turhankin hyvin kauempaakin katsottuna voittamattoman charminsa takia. Yllensä mies oli vetäissyt pikimustan takkinsa, jonka kaulus nousi aina poskien tasolle, taittuen siitä kaksin kerroin taas alemmas. Takin reunaa koristi niin punainen, kapea reunus, kuin molemmilta puolilta lanteille saakka haljottuun helmaan valkealla, silkkisellä langalla kirjailtu köynnösmäinen kuviointi. Takin alla oli lyhyempi, ohuesta sametista valmistettu valkea kietaisutakki. Jalkoja taas koristivat tummat pussihousut, joiden lahkeet oli sullottu siististi pitkävartisiin, muutamien senttien korolla varustettuihin mustiin saappaisiin. Hiukset valuivat tyypillisesti paikoitellen vallattomilla laineilla, mutta silti siististi pitkin selkää, ollen näin lojumatta aatelin kasvoilla.

Mustatukka poistui kokoustalolta sivuoven kautta. Lähinnä vain sen takia, että sai jaloilleen lisää harjoitusta pitemmän kävelymatkan avulla. Askeleensa olikin reipas, tukeva ja tasapainoinen. Ei enää horjuva ja hutera, kuten aikaisemmin viikolla. Silti, Areth ei ollut valmis vielä luopumaan kävelykepistään, sillä se toi omaa viehättävyyttään lisää jo valmiiksi lyömättömän komeaan viiksiniekkaan.
Tiensä kävi kohden kylää, josta kreivi ottaisi lyhyimmän mahdollisen reittinsä kohden arvokasta kotiansa. Reitin harkitsemisen keskeytti kuitenkin tuttu ääni, joka sai miehen pysähtymään niille sijoillensa ja kääntämään katseensa sitä kohden. Erudessa. Ilmeisesti myös kenraali oli onnistunut raahaamaan fyysisen kuin henkisenkin olemuksensa kokoustalolle, naisen nyt tervehtiessä kuuliaisesti esimiestään.

Platinablondin kumarrukseen vastattiin pienellä, hyväksyvällä nyökkäyksellä, kun koko Arethin olemus kääntyi nyt paremmin Erudessaa päin.
Oletpa sinä tarkkasilmäinen kuten aina, kreivi totesi pienesti hymähtäen ja ottaen sen tyypillisen lempeän hymynsä kasvoilleen silmäillessään kenraalia, Voin jo huomattavasti paremmin, vaikka yhä kannankin tätä pahuksen keppiä mukanani, Areth jatkoi, heilauttaen hieman sauvaa kädessään, laskien sen kuitenkin takaisin maahan tuomaan tukea kantajalleen. Hieman pahoitteleva katse suotiin Erudessalle.
Toivottavasti olet itse toipunut siitä, mitä sait kokea.. Olen pahoillani, jos sain tapauksessani sinut huolestumaan turhaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2012, 01:39

Nopea, lähes huomaamaton virne käväisi kenraalin kasvoilla kreivinsä kertoessa voivansa hyvin, mutta päivitteli kävelykeppiään. Jos Erudessalta oltaisiin kysytty, loi tuo korea kävelykeppi vain lisää charmia muutenkin niin koreankomeaan näkyyn, mikä Areth tuppasi olemaan. Se oli kuitenkin hänen oma mielipiteensä, jota ei ääneen sanottu. Moisia sopinut pamautella ilmoille. Nainen kuitenkin ymmärsi tavallaan myös sen, miksi keppiä käytiin kiroamaan. Moinenhan vain viesti myös sivullisille siitä, että miehellä oli ehkä heikompi hetki menossa. Heikkouksiaan ei kukaan halunnut näyttää, mutta tässä tapauksessa fyysinen heikkous huomattiin helposti noinkin näkyvän vihjeen perusteella.
Keppi tuskin tulee kauaa teitä koristamaan, Herrani Nainen kävi lopulta huomauttamaan väliin, koettaen näin jotenkin lohdutella Arethia sillä faktalla, ettei kävelykeppi tulisi tuolla ikuisesti olemaan. Tai no, mistä sitä tiesi jos mies moiseen kävisi paremmin ihastumaan ja ottamaan vakituiseksi asusteeksi.

Arethin pahoitteleva katse sai naisen kuitenkin kohottamaan toista kulmaansa kysyvästi. Sitä seuraavat sanat saivat naisen taas miettimään, mitä sitä seuraavaksi kehtaisi oikeastaan sanoa.
Totta kai kaikki mikä voi uhata henkeänne, saa minut huolestumaan Nainen aloitti muutaman sekunnin mietittyään miten asiansa ilmaisisi ilman, että kuulostaisi turhan tuttavalliselta Se kuuluu työnkuvaani. Mikäli te menette huonoon kuntoon tahi pahimmassa tapauksessa, menetätte henkenne, tarkoittaa se sitä, että minä olen epäonnistunut tehtävässäni.
Ja minä en pidä epäonnistumisesta, herrani
Kenraali totesi harvinaisen vakavana. Hänellä jos jollakulla oli suuret suorituspaineet oman työnsä suhteen. Vain siksi, että sattui edustamaan sitä yleensä heikommaksi miellettävää sukupuolta.
Mutta olen huojentunut, että Kuninkaamme saapui auttamaan teitä ennen kuin tilanne paheni Naisen puhuessa saattoi tuosta huomata, että kaikki se mahdollinen tuttavallisuus ja rentoutuneisuus, mitä kenraalin ja kreivin välillä oli ollut iltana jona mies lääkkeitä otti, oli tipotiessään. Nainen oli palannut takaisin virallisenmaltilliseen olotilaansa ja hänestä se oli vain hyvä.
Mutta teillä on varmasti jotain parempaakin tekemistä, kuin rupatella kanssani. Mikäli siis suotte, jättäisin teidät rauhaan ja jatkaisin matkaani omille teilleni
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Syys 2012, 02:24

Kreivin terävä katse silmäili Erudessaa tuolla välin, kun nainen puhui. Areth ymmärsi henkivartijansa pointin, mutta ei voinut olla kyseenalaistamatta sitä, että se, jos kreivi huonoon kuntoon hankkiutui, ei kuitenkaan aina ollu laskettavissa itse Erudessan syyksi. Ja vaikka olisikin ollut, ei kreivi siitä naista syyttäisi niin verisesti kuin olisi ehkä saattanut jonkun toisen tapauksessa tehdä. Tuota seikkaa mustatukka ei kuitenkaan käynyt koskaan mainitsemaan ääneen, vaan piti seikan kokonaan vain ja ainoastaan omana tietonaan, poissa kenraalin korvilta. Ei tuon tarvinnut tietää.
Arethin laskelmoiva, jollain tapaa ehkä myös astetta lasittuneempi katse seuraili hetken vielä kenraalia tuon jatkaessa puheitaan, kunnes kävi kääntymään silmäilemään hiljalleen syksyyn kääntyvää ympäristöä. Tumma katse kääntyi kuitenkin takaisin naisen puoleen, tuon huomauttaessa kreivillä olevan varmasti parempaakin tekemistä, kuin hänen kanssaa puheleminen.

Niin, Areth henkäisi, vaihtaen kävelykeppinsä toiseen käteensä ja nojaten nyt sen puoleen, kun edellinen käsi alkoi hiljalleen puutua, kun kaksimetrisen kolossin paino oli laskettu lähinnä sen varaan, Olen itsekin sangen kiitollinen hänen korkeutensa saavuttua paikalle mutta siitäpä saankin lähinnä kiittää sinua ja fiksua tapaasi toimia, kreivi jatkoi, kiittäen näin rivien välistä enemmän ja vähemmän epäsuorasti Erudessaa aikaisemmasta ehkä nainen osasi sen myös lukea, ei tuo nyt niin tyhmä kuitenkaan ollut.
Siniverinen jäi hetkeksi miettimään, mitä kenraalinsa jälkimmäiseen toteamukseen vastaisi. Ei, hänellä ei ollut enää tälle päivälle mitään parempaa tekemistä. Jos vaihtoehtona oli alaisilleen tai kenties jopa tuiki tavallisille tientallaajille jutustelu, kuulosti se paremmalta, kuin omaan työhuoneeseensa ikkunan ääreen kirjan kanssa sijoittautuminen teen kera.
Ei minulla kyllä ole tälle päivälle enää mitään tärkeää toimitettavaa, Areth totesi ohimennen, katsahtaen hetkeksi muualle mietteliäänä kuin muistellen, oliko aivan varmasti vapaa arkensa rasitteista taas huomiseen saakka. Astetta kierompi virne nousi hetkeksi kreivin kasvoille, tuon laskiessa katseensa takaisin henkivartijansa puoleen.
Ah, kuinka mieleni tekisikään poistua kylän rajojen ulkopuolelle hetkeksi kauemmas tästä hiljalleen kasaantuvasta ahdingosta ja sirkuksesta, Areth heitti yllättäen kovin teatraalisesti eläytyen, vakavoituen kuitenkin sitten hieman, Lähtisitkö kanssani kävelylle? Mikäli sinulla ei suinkaan vain ole muuta tekemistä pyytäisin sinut mielelläni mukaani, jos se suinkin vain sopii. Pieni retki tekisi oletettavasti sinullekin vain hyvää, kreivi sitten ehdotti. Idea oli yhtä spontaani, kuin sen naiselle esittäminenkin mutta Areth ei sillä hetkellä saattanut keksiä ketään muutakaan, kenet olisi voinut mukaansa temmata, jos kauemmas mieli poistua. Erudessa oli luotettavaa seuraa, kaiken lisäksi vielä mieluista sellaista, vaikka nainen tuppasi olemaan turhankin virallinen ja jäykkä toisinaan. Ehkä pelissä myös oli jonkin sortin alitajuntaisia aatteita joita tosin kreivi ei osannut käydä vahingossakaan myöntämään itselleen.
"Olisi kovin sääli, jos kieltäytyisit".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron