Kirjoittaja Crimson » 02 Syys 2012, 23:33
Areth keskittyi torjumaan iskuja. Pitämään hyökkääjät lähellä itseään, mutta suojaten itseään erityisen tehokkaasti viuhkoillaan, mikä sai iskuja satamaan toisinaan turhankin tiuhaan tahtiin kohden siinä toivossa, että jokin niistä olisi päässyt läpi. Yksikään niistä ei kuitenkaan onnistunut vahingoittamaan kreiviä, joka sai vastuksen hetkittäin vetäytymään taaemmas ja antaen tilaa niille, jotka eivät onneaan mustatukan kanssa olleet vielä koettaneet. Erudessan puuttuvaa vastausta ei pistetty merkille missään välissä. Areth luotti siihen, että kenraalinsa pärjäisi kamppailussa, vaikka vastustajia olikin reilusti kahta enemmän ja nuo olivat yllättävänkin päteviä pistämään hanttiin. Ei Erudessaa turhaan oltu hänen henkivartijakseen nimetty. Sen Areth tiesi.
Viimeisin hyökkäys lyötiin tällä kertaa voimalla syrjään, siniverisen kääntyessä puolustavalta kannaltaan viimein suomaan tappavia sivalluksia viuhkoilla vihollista kohden. Viuhkojen piikikkäät terät kävivät repimään tielle sattuvan varomattoman sotilaan suojaamattomat kädet lukuisille naarmuille, lopulta leikaten kaulan syrjän auki. Mies kaatui maahan korahtaen, sen kummemmin ehtimättä reagoida Arethin yllättävään hyökkäykseen.
Seuraava liikerata lähdettiin suorittamaan kohden kolmea muuta vihollista. Edessä oli selvä ylivoima, mutta sitäpä itse mustatukka ei kaihtanut. Vauhdilla päin suoritettu liikerata muistutti tanssia, johon kovin moni ei tahtonut ryhtyä. Kreivi liikkui täysin aseittensa painon perässä, pyörien ja askeltaen viuhkojen nopean liikeradan mukaan. Pysähtyä siniverinen ei saattanut kesken kaiken, vaan iskurata piti suorittaa täydellisesti loppuun ennen seuraavan aloittamista. Viuhkojen terät viuhuivat ilmassa, leikaten kaiken mikä tielle sattui edes vahingossa. Nyt toinen vastassa ollut sai maistaa eksoottisten aseiden teriä kirjaimellisesti, kun valtava ase kävi sivaltamaan päin tuon naamaa, repien sotilaan lihaa pitkälle suupielestä minkä liikkeestään saattoi. Mies polvistui maahan aseensa käsistään tipauttaen ja kasvopuoliskoaan pitäen, kunnes lyyhistyi lopullisesti saadessaan hetkellisesti kiinni vedetyn rautaviuhkan lappeesta takaraivolleen. Kaksi muuta hyökkäyksen kohteena ollutta saivat korkeintaan pieniä viiltoja puoleensa, mutta se riitti saamaan nuo perääntymään ainakin kauemmas kuoleman kanssa tanssivasta kreivistä.
Hiljainen ynähdys kantautui yllättäen Arethin korviin, joka sai miehen keskittymisen herpaantumaan hetkeksi. Katse kääntyi nopeasti katsomaan Erudessan suuntaan, joka oli onnistunut ottamaan fataalimpaa osumaa ja kaatui parhaillaan kohden maata. Kreivin katse laajentui hieman silkasta hämmennyksestä ja lievästä paniikista, joka nyt kenraalin maahan kaaduttua onnistui valtaamaan vanhemman mielen.
Epähuomiossa yksi hyökkääjistä pääsi liian lähelle siniveristä, sivaltaen miekalla Arethin käsivartta. Isku aiheutti lähes vaistomaisen reaktion, kiinni taitetun rautaviuhkan pamahtaessa vasten täydellisessä kaaressa suunnattuna sotilaan pään sivuun, murtaen voimastaan tuon kallon. Hetken hoiperreltuaan tuo typerys kaatui maahan. Sitä kreivi ei tosin jäänyt seuraamaan, pyrkiessään nyt lähemmäs Erudessaa kiertäen, jotta naisen lähellä pyörivä sotilas saattoi perääntyä vastakaaressa kauemmas kovin elottomalta näyttävästä uhristaan.
Kun vihollinen sai kasattua vähäisen rivinsä jälleen uudestaan, jokainen valmiina käymään kenraalin eteen asettautunutta viiksiniekkaa vastaan, iski Areth jalkansa vasten maata, lähettäen paineaallon kaatamaan tuon komean nelihenkisen rivin nurin pitkin mätästä. Kreivi pyrki pitämään vihollisen vain kaukana sen sijaan, että olisi käynyt suoraa hyökkäämään. Mies tiesi, ettei pärjäisi hyvin pitkälle ylivoimaa vastassa ollessa, joten paras idea sillä hetkellä oli vain pitää nuo kaukana, kunnes kävisivät perääntymään lopullisesti. Kaksi epäonnekasta kävivät vielä yrittämään maasta ylös noustuaan onneaan, saaden vain Arethin tanssimaan rautaviuhkoineen jälleen noita päin. Fiksuina ja kenties onnekkaina, molemmat miehistä onnistuivat välttämään pahimman mahdollisimman kohtalon, käyden kuitenkin saamaan vammoja siihen mittaan, etteivät olleet enää kykeneviä asettumaan kookkaampaansa vastaan. Kahden miehen kauempaa kohde ammutuista nuolista toinen onnistui osumaan sattumalta päin suojaksi nostettua rautaista pintaa, toisen iskeytyessä vasten jo ennestään vahingoitettua käsivartta, jääden siihen törröttämään. Osuma sai kreivin älähtämään hiljaa ja nostattamaan uuden paineaallon yhdellä suunnalla olevaa nelikkoa vastaan, käyden heittämään vihollisen uudemman kerran pitkin poikin maata.
Ylös päästyään, ei väsynyt vihollinen yksinkertaisesti enää jaksanut käydä kreiviä vastaan yksin. Taisivatpa lisäksi olla sen verran fiksuja, että tajusivat milloin peli oli pelattu. Areth oli osoittanut puolustuksensa pitävän, kävi mitä kävi, mikä ajoikin kaksi haavoittunutta ja kaksi hieman aalloista tuupertunutta yksilöä perääntymään vauhdilla kauemmas, käyden lopulta katoamaan kokonaan kreivin näköpiiristä. Hetken verran mustatukka seurasi noiden menoa, lopulta varmistuen, ettei kukaan pyrkisi enää hyökkäämään metsän suojista kaksikon kimppuun.
Kädessä yhä törröttävän nuolen pitkä varsi katkaistiin lyhyemmäksi. Viuhkat pamahtivat kiinni ja löysivät tyypillisen paikkansa, josta ne oli taas helppo vetää esille, jos uusi konflikti pääsisi valtaamaan hetken. Tuon tehtyään Areth kääntyi ympäri ja polvistui haavoittuneen toverinsa vierelle, käyden nostamaan tuota hieman vielä ehjän käsivartensa varaan, naisen veren tahriessa ja kostuttaessa tumman hihan. Huolestunut katse silmäsi Erudessaa.
Minkä menitkään tekemään...