Kirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2012, 03:29
Aran, Erudessa
Kenraali ei saanut kreiviltä mitään vastaukseksi sanoihinsa. Ei ainakaan suullisesti saatikka sitten telepaattisesti. Mies oli lopen uupunut ja se myös näkyi tuosta. Erudessa saattoi vain katsoa pahoittelevanoloisena esimiestään, samalla kun yritti luikahtaa itse pois sängyltä. Tuloksetta. Sen verran oli Areth vielä tajuissaan, että kävi vetämään nyt kenraalin täysin makuulleen viereensä. Nainen ynähti pienesti moisesta tempauksesta, mutta ei käynyt vastaan taistelemaan. Vaikka ehkä olisi pitänyt. Tilanne oli niin ristiriitainen ja herätti tunnemyrskyn naisen sisällä, vaikka tuo tyytyikin nyt rauhallisesti vain makaamaan siniverisen vierellä. Katse tuijotti herkeämättä miehen kasvoja, ehkä jopa ruman uteliaasti. Eipä hän kovin usein pysähtynyt esimiestään katsomaan, varsinkaan näin läheltä. Ei nainen sitä voinut kieltää, siniverinen oli komea mies. Moinen spontaani ajatus kuitenkin pyyhittiin harvinaisen nopeasti pois mielestä, siltä varalta jos kreivi vielä sen verran tajuissaan oli, että mieltä kävi lukemaan. Kuitenkin, pikkuhiljaa Areth vaipui uneen, ehkä jopa turhankin rauhalliseen sellaiseen. Vaikka ote oli jo hellittänyt, ei Erudessa uskaltanut liikahtaakaan. Siksi, että pelkäsi herättävänsä miehen ja siksi, että oli yhä hieman hämillään tilanteesta.
Nainen viettikin koko seuraavan yön kreivin vierellä, tuijottaen vuoroin kattoon, vuoroin mieheen. Kertaakaan ei kenraali nukahtanut tuona yönä, vaan valvoi uskollisesti Kreivin vierellä. Kirjaimellisesti.
Aamun sarastaessa sai kartanon väki huomata kreivin vaipuneen koomaan. Yöllinen episodi lääkkeiden kanssa oli johtanut siihen, ettei mies enää aamulla herännyt. Erudessa joutui miettimään tarkkaan, miten tässä tilanteessa toimisi. Ensinnäkin nainen oli harvinaisen väsynyt yönsä valvottuaan, mutta myös hieman epävarma siitä, mitä kertoisi ja kenelle. No, tarinointi aloitettiin sillä, että palvelusväelle kerrottiin Kreivin olevan erittäin sairas, eikä tuota saisi häiritä. Kaikki kokoukset ja tapaamiset piti perua, kreivi ei halunnut tavata ketään. Paikalle kutsuttiin yksi kylän armeijan luotetuimmista lääkäreistä, jolle Erudessa kertoi kreivin poteneen kovaa päänsärkyä yön aikana, eikä sen jälkeen enää herännyt. Lääkäri jätettiin tutkimaan ja tarkkailemaan kreivin tilaa tuon huoneeseen, samalla kun Erudessa itse kävi raapustamassa kirjeen eräälle, jolla varmasti oli valtuudet tietää tästä tilanteesta.
Kun kirje oltiin lähetetty mahdollisimman nopeasti matkaan, kävi kenraali sijoittamaan fyysisen olemuksensa kreivin sängyn vierelle tuolille. Siinä nainen istui kuin tatti, tarkkaillen rauhallisesti hengittävää miestä tunnista toiseen, syömättä pahemmin mitään tai poistumatta tuon viereltä. Syyllisyydentunne valtasi naisen ja tuo koki sen vastuukseen istua tässä ja riuduttaa itsensä vaikka hengiltä, kunnes kreivi heräisi. Tunnit kuluivat välillä tuskallisen hitaasti, välillä nuo tuntuivat torkahtelun lomassa lentävän kuin siivillään. Mitään ei kuitenkaan sinä päivänä enää tapahtunut
Seuraavana päivänä tuli vastaus kirjeeseen, jonka Erudessa oli lähettänyt. Vastaanottaja lupasi tulla paikalle mahdollisimman pian, mutta ei osannut sanoa mitään tarkkaa aikaa saapumisensa suhteen. Tuo ei osannut edes sanoa, saapuisiko tänään vai vasta huomenna. Kenraali ei voinut muuta kuin odottaa ja odottamisensa hän suoritti istumalla sillä samalla tuolilla kreivin vierellä. Aikansa kuluksi kenraali luki toki kirjoja ja asiakirjoja, kunnes taas huomaamattaan vaipui uneen silkasta syömättömyyden uupumuksesta.
Oli jo myöhäinen ilta kun Erudessa oli nukahtanut. Ilta vaihtui yöhön, mutta tämä yö ei mennyt ohi ilman tapahtumia. Henkilö, jolta kenraali oli apua pyytänyt, oli saapunut kylään.
Aran oli kirjeen saatuaan huolestunut niin pahasti, ettei kyennyt keskittymään omiin tehtäviinsä sen jälkeen. Aluksi kuningas oli pohtinut mitä pahainen aatelisarvon omaava kenraali olisi häneltä halunnut, oli vähällä jättää kirjeen lukemisen myöhemmälle. Jos Aran ei olisi muistanut, että kenraali Idhrenniel oli Arethin mainitsema henkilö, johon luotti, olisi kirjeen lukeminen todellakin jäänyt myöhemmälle. Kun kuningas sai tiedon Arethin lääkekokeilusta ja koomasta, hoiti tuo kaikkein tärkeimmät tehtävänsä pois altaan, kunnes lähti saman tein taittamaan matkaa lentävän saattueensa kera kohden kylää.
Nyt valkoisiin sonnustautunut kuningas oli saapunut kartanolle ja saatuaan ohjeet Arethin luokse, hätyytti tuo kaikki palvelijat, henkivartijat ja muka pätevät parantajat tiehensä. Hän ei kaivannut ketään ylimääräistä tähän toimitukseen, ei ketään. Pitkän miehen askel vei pitkin käytäviä kreivin makuuhuoneen ovelle, josta astuttiin sisään koputtamatta.
Oven takaa paljastui jokseenkin lempeää hymyä nostattava näky. Kenraali Idhrenniel oli nukahtanut harvinaisen epämukavannäköisesti tuoliin kreivin vuoteen vierelle. Naisen yläruumis makasi puoliksi Arethin vuoteella, kuitenkin sopivasti tarpeeksi kaukana Arethista, ettei tuota voinut laskea lähentelyksi. Naisen kädet toimivat tuon tyynynä ja ilmeisesti nainen nukkui niin sikeästi, ettei kuullut edes kun ovi kävi. Takkatuli oli jo lähes hiipunut ja huonetta valaisi vain muutama, pieni leijaileva valopallo, jotka loivat sinisenvalkoista valoaan huoneen nurkkiin. Aran antoi katseensa kiertää huoneessa samalla kun käveli vuoteen luokse ja pysähtyi seisomaan Erudessan vierelle. Kuningas kumartui naisen puoleen käyden röyhkeästi tuon mieltä tonkimaan, herättämättä kuitenkaan naista. Katse tarkkaili tuota platinablondia hetken, kunnes kuningas tuhahti itsekseen ja suoristautui ylös. Katse nousi Arethiin, samalla kun äänetön askel kävi kiertämään toiselle puolelle vuodetta.
Ah, Areth Kaikki ei mennyt kuten kuvittelimme Aran aloitti puhumisen kuuli sitä kukaan tai ei pitäen äänentasonsa matalana, rauhallisena, samalla kun kumartui paremmin Arethin puoleen, ollen täten kasvotusten kreivin kanssa. Kuningas kävi jopa istahtamaan sängyn reunalle, samalla kun ehkä turhankin lähellä tutkaili toisen siniverisen kasvoja.
Reagoit niin kovin helposti Ehkä se olisi pitänyt olettaa Kuningas suorastaan kuiskasi samalla kun toinen käsi hiipi silittämään Arethin poskea, siirrellen samalla hiuksia pois tuon kasvoilta Mutta älä huoli minä tuon sinut takaisin.
Katse kääntyi salamana kohden Kenraali Idhrennieliä, joka ynähti unissaan ja korjasi pienesti asentoaan. Tuo ei kuitenkaan herännyt.. hyvä, Aran ei halunnut puhua naiselle juuri nyt. Sen sijaan kuningas kävi nousemaan ylös sängynreunalta ja käveli kauemmas kaksikosta, ottaen nyt paikan huoneen divaanilta. Mahdollisimman mukava, puolimakaava asento etsittiin divaanilta, kunnes Aran risti kätensä syliinsä ja sulki silmänsä. Oli aika käydä tunkeutumaan serkun uniin
Aran etsi Arethin tietoisuuden unista. Valkeaan sonnustautunut kuninkaan kuvajainen kävi herättelemään kreiviä koomastaan.
On aika herätä, Areth. Tarvitsemme sinua. Avaa silmäsi, tule takaisin luoksemme. On aika palata todellisuuteen, Areth. Tämä ei ole todellista. Tämä on unta. Avaa silmäsi
Sanat kaikuivat Arethin päässä, unessa, provosoiden tuota avaamaan silmänsä, Heräämään koomastaan.
On aika herätä
Kreivin rauhallinen, jopa isällisen lämmin herättely jatkui niin kauan, kunnes Areth kävisi avaamaan silmänsä. Divaanilla istuessaan kävi Aranin suu liikkumaan tuttuun tapaan sitä mukaan, mitä kuningas puhui toiselle siniveriselle unissa. Aran ei pistänyt merkille, kauanko siinä meni ja kuinka monta kertaa hänen piti sanojaan toistaa, kunnes hän sai vihdoin Arethin hereille, tai ainakin tietoiseen tilaan. Pois koomastaan, takaisin todellisuuteen. Takaisin todellisuuteen joko painajaisistaan tai unelmistaan.
Sillä samalla hetkellä kun Aran aisti Arethin palanneen tajuihinsa, kävi kuningas lopettamaan uniin tunkeutumisen ja hätkähti itse pienesti divaanilla. Silmät aukesivat ja kuningas katsahti sängylle, nousten samalla ylös ja käveli tyynen rauhallisin askelin lähemmäksi sängyn jalkopäätyä.
Ei tainnut mennä ihan toivotulla tavalla Aran tokaisi rauhallisen matalalla äänellä, koettaen olla herättämättä huoneen kolmatta osapuolta. Nainen näytti yhä nukkuvan sikeästi, eikä kyllä ihmekään.
Sinulla on kiitettävän uskollisia alaisia, Areth Kenraali ei ole poistunut viereltäsi muutaman päivän aikana pahemmin.. Totta kai Aran tiesi kuinka kauan Erudessa oli Arethin vierellä pysynyt, olihan hän juuri tuon muistoja tonkinut.
Reaktiosi lääkkeeseen oli sangen odottamaton Kuningas jatkoi, käydessään kaivamaan oman takkinsa taskusta lääkepurkin, josta nopeasti otti esiin yhden pillerin Varsin mielenkiintoinen pilleri miehekkään sirojen sormien välistä löysi tiensä kuninkaan huulille ja sieltä suun kautta nieluun. Hän pystyi syömään lääkkeitä ilman pahempia sivuvaikutuksia, hänelle lääkkeet sopivat.. mutta eivät ilmeisesti Arethille.
Haluatko herättää hänet ja lähettää pois, jotta voimme jatkaa keskustelua vai annammeko hänen nukkua? Puhe kääntyi takaisin nukkuvaan naiseen Hän tuskin suostuu lähtemään tuosta vain Niin kovasti odottaa että kreivinsä heräisi pieni virne nousi kuninkaan muuten niin lempeän rauhallisille kasvoille, tuon mainitessa sanan kreivinsä.
Aranilla ei ollut hajuakaan miltä Arethista tällä hetkellä tuntui, kuinka pihalla tuo oli tapahtumista ja tiesikö edes, missä oli. Se oli kuitenkin toissijaista juuri nyt, kuningas halusi varmistaa että tuo kuunteli ja oli tajuissaan.
Viimeksi muokannut
Aksutar päivämäärä 29 Elo 2012, 15:13, muokattu yhteensä 1 kerran