fiducia || CrimSON

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

fiducia || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Elo 2012, 22:49

Erudessa


Päivä oli kääntynyt jo iltaan, myöhäiseen iltaan. Erudessalla oli ollut tavallinen, työntäyteinen päivä kylän turvallisuudesta vastaavana kenraalina, mutta tänään hän oli saanut kutsun itse Kreivi Arethdrielienin luokse illalla. Se, mitä kreivillä oli mielessään, oli täysi mysteeri myös Erudessalle. Hän tiesi, että kreivi tarvitsi jotakuta johon luottaa, joten ehkäpä kyseessä oli salainen tehtävä?
Jos totta puhuttiin, moisen uutisen takia Erudessa oli ollut normaalia hajamielisempi ja poissaolevampi. Hän vihasi elää epätietoisuudessa minkään asian suhteen. Voi kunpa Kreivi olisi kertonut tarkemmin tämän iltaisen tapaamisen tarkoituksesta. Koko päivän ajan kenraali huomasi vajoavansa tilanteessa jos toisessakin omiin ajatuksiinsa, miettimään mitä Kreivi mahdollisesti halusi häneltä. Kenraali tunsi tulevansa hulluksi moisen takia!

Lopulta päivä oli vaihtunut iltaan ja Erudessa vaihtanut haarniskansa virkapukuunsa, suunnaten viimein kreivin luokse. Sää oli iltaa kohden muuttunut myrskyisämmäksi, syksyn tehdessä tuloaan. Pilvet olivat kohonneet peittämään taivasta ja muutama etäinen ukkosenjyrinä kaikui kaukaisuudesta haltiakylään.
Tuleva ukonilma ei kuitenkaan kenraali Idhrennieliä haitannut, hän kun ei pahemmin sään takia kauhusta hyppinyt. Toisille ukonilma enteili maailmanloppua, Erudessalle se oli sää siinä missä poutapäiväkin.
Kenraali taittoi lyhyen matkansa kokoustalon sotilastuvalta kreivi Cúthalionin kartanolle, astellen sisään mahtipontisista ovista. Sisällä kartanossa kenraali suuntasi kulkunsa opastettua reittiä pitkin Kreivin makuuhuoneelle. Outo paikka tapaamiselle, mutta siveellisesti ajattelevainen kenraali ei käynyt kyseenalaistamaan mitään.
Oveen koputettiin kolmesti ja kun lupa oltiin saatu, astui kenraali harvinaisen virallisennäköisenä sisään.
Toivoitte tavata minut, Kreivi Cúthalion Erudessa kävi toteamaan avaten näin keskustelun, samalla kun kumarsi asiaan kuuluvasti herralleen.


// Crim, my son, get your sexy count over here //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Elo 2012, 20:28

Areth

Vuorokaudenaikaan nähden harvinaisen eläväisen kadun ylitse pyyhkivä viileä syystuuli ja jostain kaukaa lähestyvä jylisevä ukkonen eivät näyttäneet hillitsevän kansan tämän päivän viimeisiä toimia tai siellä täällä katuja valaisevia valoja. Ilma oli syksyisen kirpeä, mutta silti selvästi painostavampi, mitä se oli päivemmällä ollut.
Tuuli pyyhkäisi syvänmustien hiusten ohi, heitellen niitä hetken ilmassa ja lopulta laskien takaisin alas valumaan pitkin Arethin selkämystä. Kreivi oli seisoskellut jo tovin makuuhuoneensa parvekkeella kaiteeseen nojaten, katsellen korkealta kartanonsa kupeesta kylän toimia. Päivä oli ollut rauhallinen ja kiireetön. Areth oli saanut viettää aikaansa kerrankin omien asioittensa parissa, kun tarvetta juosta kokouksissa tai ottaa vastaan vieraita ei ollut ollut kokonaisen päivän aikana. Milloin kreivi oli kävellyt pitkin kartanonsa puutarhaa ja jäänyt istuskelemaan sinne tänne kirjaa lukien, milloin kävellyt ympäri kartanoaan, pysähtynyt soittamaan cembaloa niin että koko talonväki sen oli saattanut kuulla ja milloin vaihtanut sanasia rakkaan talonsa muun väen kanssa. Pihapiiristään mies ei kuitenkaan ollut rohjennut poistua, sillä oli elänyt siinä uskossa, että päivä olisi tuonut tapaamisia tullessaan useampiakin toistaiseksi, niitä oli kuitenkin vain yksi ja sekin jo etukäteen aamun tunneilla sovittu.

Kreivin oli tänään määrä kokeilla aikaisemmin Aranilta saamaansa lääkettä, jonka pitäisi ehkäistä sairaudestaan johtuvia kohtauksia. Koska kuningas oli myös esittänyt varoituksensa siitä, ettei rohtoa välttämättä kannata yksin kokeilla, oli Areth pyytänyt henkivartijaansa Erudessaa viettämään iltaa kanssaan. Lääke saattoi aiheuttaa odottamattomia vaikutuksia ensimmäisellä kokeilukerralla, sen mahdollisesti ollessa liian vahvaa vielä toistaiseksi pienistä kyseisen taudin aiheuttamista oireista kärsivälle tummatukalle, joten oli vain hyvä, että joku seuraisi kreivin vointia vierestä ja osaisi tarvittaessa kipittää hakemaan apua, jos tuon meno alkaisi kovin huonoksi ja sekavaksi mennä.
Areth palasi parvekkeeltaan takaisin sisään makuuhuoneeseensa, sulkien ikkunoiksi naamioidut ovet perässään varovasti kiinni. Askel vei miehen suurille vaatekaapin oville, jotka avattuaan kreivi kävi vetäisemään ylleen jotain rennompaa, ei niin virallista. Satiiniset, valkeat pussihousut kera tohvelit olivat mukavat jalassa ja sametti, myöskin valkea kietaisutakki yläkroppaa verhoamassa sattuivat sillä hetkellä miellyttämään kreivin omia silmiä eniten.

Vaatekaapin ovet suljettiin ja Areth asteli mietteliäänä istumaan divaanilleen. Kauaa ei tarvinnut enää odottaa, kun itse Erudessa astui virallisesti pukeutuneena ja myös sen oloisena sisään huoneeseen. Kreivi nousi naisen sanojen myötä ylös sijoiltaan ja asteli nyt Erudessaa kohden.
Kas, Erudessa! kreivi päivitteli levitellen käsiään, Kuinka mukava nähdä sinua kunnolla pitkästä aikaa ehdin jo luulla, ettet saapuisi pyynnöstäni paikalle lainkaan, tummatukka totesi virnistäen pienesti ja pysähtyi hieman etäämmälle platinablondista.
Miten päiväsi on sujunut ja mikä tärkeintä, kuinka itse voit?, kreivi aloitti tuttavalliseen sävyyn, viittoillen Erudessaa käymään peremmälle huoneeseen.


//Guess what mama, guess what - HERE WE COME!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2012, 21:03

Kreivin käytös yllätti aina naisen, vaikka luulisi tuon jo tottuneen tummahiuksisemman osapuolen tapaan puhutella. Erudessa itse ei yksinkertaisesti osannut kuvitella puhuvansa noin tuttavallisesti kenellekään. Eipä nainen kovin montaa ystävääkään omistanut, jonka seurassa olisi saattanut sinutella. Kreivi oli viimeinen henkilö tästä kylästä, kenen seurassa Erudessa voisi kuvitella itsensä puhuvan tuttavallisesti sinutellen. Oli kuitenkin aina ilo nähdä kreivi mahdollisimman hyvällä tuulella, tuolla kun tuppasi olemaan niin paljon tehtävää, eikä ainaiselta tuntuva päänsärky varmasti asiaa auttanut. Pieni hymy kuitenkin kävi kiirimään Erudessan kasvoille, kreivin huomautellessa hänen saapumisestaan.
Totta kai minä saavun, jos herrani niin käskee. Mikään ei voi mennä sen edelle, herrani Erudessa kävi vastaamaan tutun jäykähkönviralliseen tapaansa. Jälleen kerran, ei Erudessa keksinyt mitään, mikä olisi saattanut estää itseään tulemasta paikalle. Ei edes läheisen ihmisen kuolema! Ehkä nainen otti työnsä turhankin vakavasti, mutta ei sitä joka päivä saanut paikkaa siniverisen henkivartijana!

Se miten olen voinut, on varmasti pienin mahdollinen huolistanne, herrani. Olen kuitenkin voinut hyvin, muutamaa kolhua lukuun ottamatta, mutta olen kiitollinen, että kysyitte Kenraali kävi vastaamaan kreivilleen kävellessään peremmälle huoneeseen, Arethin sitä viittoessa. Asentonsa ja asenteensa pysyi silti jäykkänä, virallisena. Eipä nainen kyllä osannut päättääkään, olisiko tämä ollut työasioihin luettava tapaaminen vai illanistuminen tuttavan kanssa. Viimeistä vaihtoehtoa Erudessa ei kuitenkaan halunnut laskea mukaan vaihtoehtoihin. Eihän moista sopinut edes ajatella.
Mutta ette ole ainoa, joka toisen vointia on miettinyt. Miten te, Kreivini, olette jakselleet? Toivottavasti vierailunne kaupungissa sujui hyvin Erudessa oli kyllä tietoinen kreivin menoista henkivartijana moinen oli ihan suotavaa mutta harvoinpa naisella oli mahdollisuus ja hänen mielestään oikeus kysellä kreiviltä tuon olotilasta ja kuulumisista.
Toinen asia mistä haluaisin tietää, on syynne, miksi kutsuitte minut tänne?


// OH MY GOD SON! <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Elo 2012, 23:01

Areth seurasi hetken, kuinka Erudessa kävi astumaan huoneeseen paremmin, lähtien sitten itsekin palaamaan takaisin kohden divaania, jolla oli hetki sitten vielä istunut. Naisen ääni sai kuitenkin kreivin pysähtymään nille sijoilleen ja kääntymään kannoillaan takaisin tuota kohden. Areth katsoi Erudessaa yllättyneenä. Ei ollut lainkaan kenraalin tapaista kysellä toisilta kuulumisia, varsinkaan itse kreiviltä! Mutta sitäkös itse mies ei pistänyt pahitteekseen, vaan piti pikemminkin parempana nähdä toinen edes hieman vapautuneenpana siitä tavanomaisesta kaavastaan, jota tuo yhäkin kivikovana tuntui noudattavan. Nainen piti saada jotenkin rentoutumaan, ettei iltaa tarvitsisi mennä ainakaan täysin niitä tyypillisiä kaavoja noudattaen.
Sangen miellyttävää että kysyit, Areth aloitti, palauttaen kasvoilleen tyypillisen lempeän hymynsä, jonka taakse oli helppo kätkeä kaikki, Voin vallan hyvin. Väsynyt, tyypilliseen tapaani, mutta ei se minua hidasta enää. Lisäksi ehkä hieman.. turhautunut. Tylsistynyt. Mutta ei siitä sen enempää, tummatukkainen selitti, naurahtaen lopussa ja heilauttaen kättään merkiksi, ettei asiasta tulisi keskustella sen enempää.

Kreivi silmäili hetken Erudessaa, käyden samalla miettimään kuinka kertoisi, minkä vuoksi oli toisen tänne kutsunut. Areth oli tarkoituksella jättänyt mainitsematta, kuinka kaupungissa vierailunsa oli sujunut. Se sopi täydellisesti johdatukseksi seuraavan.
Vierailuni sujui myöskin hyvin. Kuningas oli onnistunut järjestämään erityisen miellyttävät kutsut kuten tavallisestikin, Areth johdatteli, käyden sitten astelemaan huoneen läpi ikkunalle, ohessa nostaen kätensä selkänsä taakse ristiin arvokkaasti.
Meillä tuli serkkuni kanssa puhetta.. no, sairaudestamme tiedäthän sinä, kreivi aloitti hieman masentuneena, pureutuen sitten suoraa asiaan, Sain Aranilta rohtoa, jonka tulisi hillitä mahdollisia kohtauksia tulevaisuudessa. Minun oli määrä kokeilla sitä jo aikaisemmin, mutten ole vielä joutanut, Areth jatkoi, kääntyen sitten ympäri ja lähti astelemaan Erudessan luokse, Mutta koska lääkkeellä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, tarvitsen jonkun luottamukseni arvoisen henkilön seuraamaan toimenpidettä vierestä, mies vielä selitti, pysähtyen sitten platinablondin eteen ja katsoi tuota merkittävästi, Ja siksi sinä olet nyt täällä.

Joten rentoudu! Tässä voi nimittäin vierähtää tovi, Areth lähes huudahti, heilauttaen käsiään sivuillaan, Pidä tätä ennemminkin mukavana illanistujaisena, kuin virkatilanteena. Kreivi lähti astelemaan aluksi kohden divaaniaan, mutta kääntyi sitten keskenkaiken ympäri ja suunnisti sänkynsä vieressä olevalle pöytälaatikolle, jota piti tavallisesti lukittuna. Avain oli sijoitettu poikkeuksellisesti yöpöydän päälle, josta se poimittiin käteen ja sovitettiin lukkoon. Laatikkoon Areth oli aikaisemmin piilottanut lääkkeensä, mutta oli jemmannut sinne myös pullon talon parasta viiniä, ehkä juurikin tätä tilaisuutta varten.
Viiniä? kreivi tiedusteli Erudessalta, poimien niin pienen rohtopurkin kuin viinipullonkin käsiinsä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2012, 23:52

Kenraali hymähti itsekseen kreivin käydessä vastaamaan hänen kysymykseensä voinnistaan. Nainen ei ollut yllättynyt, kun Areth kertoi potevansa väsymystä tyypilliseen tapaansa. Kun vietti aikaansa enemmän tai vähemmän kreivin kanssa, oppi tuota myös tulkitsemaan. Kulmansa kohosivat kuitenkin kysyvästi, miehen käydessä kertomaan olevansa turhautunut, jopa tylsistynyt. Mistä moinen? Moisista mainitseminen tuntui jotenkin johdattelevanoloiselta tässä tilanteessa, tässä huoneessa, mutta Eru pyyhki mielestään kaiken mahdollisen, mikä saattaisi johtaa väärinkäsityksiin tai oletuksiin. Lähinnä siksi, ettei halunnut vahingossakaan ajatella mitään väärää kreivin seurassa, hän tiesi kyllä tuon kyvyistä. Kuningassuvun ajatustenlukutaito ei ollut kovin salattua tietoa, toisin kuin sairaus, jonka Areth otti puheeksi.
Puheen vaihtuessa tuohon suvun sairauteen, ennen kuin Erudessa ehti mitään kreivin edellisistä puheista kyseenalaistamaan. Kenraalin ilme muuttui huomattavasti mietteliäämmäksi, ehkä jollain tasolla tuon pystyi myös tulkitsemaan huolestuneeksi. Areth kertoi kuninkaan antaneen kreiville tanssiaisissa johon Erudessakin aatelisena oli kutsun saanut, mutta eihän työnarkomaaninen kenraali moiseen aikaansa ajatellut tuhlata lääkettä sukunsa sairautta vastaan. Lääkettä, jonka oli tarkoitus ehkäistä oireita. Areth kävi kertomaan, että lääkettä piti kokeilla jonkun luotettavan seurassa, jonka seurauksena Erudessa nyt seisoi tässä. Kenraali ei voinut olla pienesti imarreltu moisesta, harvoin sitä kuuli ylempiarvoisiltaan moisia. Mutta ei kreivin pitänytkään epäillä kenraalinsa uskollisuutta, sillä mitään pelkoa selkään puukottamisesta ei ollut. Katse pysyi kokoajan kreivissä ja jälleen kerran Erudessa sai todeta olevansa jokseenkin pienikokoinen, kun kaksimetrinen, raamikas mies kävi pysähtymään kenraalin eteen.

Arethin lähes huudahtaessa seuraavat sanansa kävi kenraali hätkähtämään pienesti silkasta yllätyksestä.
No, jos kerran siksi haluatte tätä kutsua.. Erudessa kävi vastaamaan kreivin sanoihin, yrittäen jopa jotenkuten rentoutua tässä seurassa.. melko lailla tuloksetta kuitenkin. Ei tuon ulkoisesta olemuksesta osannut sanoa, oliko nainen juuri nyt rennonystävällinen vai asiallisenjäykkä.
Katseensa seurasi tarkasti kreiviä, samalla kun mielensä alkoi yllättäen hämmentyä tilanteesta. Yleensä aina tilanteen tasalla oleva kenraali ei nyt osannut sanoa mitä ajatella tai tehdä tässä tilanteessa. Hänellä ei ollut moisista illanistujaisista pahemmin kokemusta, valitettavasti.
Jos herrani tahtoo tarjota, en minä moisesta tohdi kieltäytyä Oli naiselta vastaus Arethin kysellessä viinistä. Eipä Erudessa pahemmin alkoholipitoisia juomia juonut lähinnä siksi, että omisti harvinaisen huonon viinapään mutta ei kenraali kuitenkaan lasillisesta kieltäytynyt. Uskaltautui nainen jopa ottamaan muutaman askeleen peremmällekin huoneeseen.
Minkälaisia sivuvaikutuksia lääkkeellä sitten saattaa olla? Erudessa uskaltautui tiedustelemaan Älkää käsittäkö väärin, herrani, mutta minä en ole lääkäri tahi parantaja.. en tiedä osaanko auttaa teitä, mikäli sivuvaikutukset käyvät uhkaamaan henkeänne
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Elo 2012, 00:53

Pöytälaatikko suljettiin, askelten nyt viedessä toiselle kaapille, josta Areth poimi käteensä vain yhden lasista valetun pikarin. Hänen olisi itsensä tehnyt mieli ottaa myöskin lasillinen, muttei tahtonut sotkea alkoholia nyt tähän, kun hänen oli lääkettä määrä testata. Huomenna hän voisi maistaa lasillisen itsekin. Sitten kun oli yksin, omassa ylhäisessä rauhassaan. Tällä kertaa tarjoilu oltiin tarkoitettu vain Erudessalle, ainakin toistaiseksi.
Vaikka se saattoi vaikuttaakin siltä, ettei Areth ottanut naisen puhumia sanoja kuuleviin korviinsa, piti tuo kuitenkin toisen puhetta jatkuvasti merkillä tapansa mukaisesti. Vaikka mies olikin, pystyi kreivi keskittymään yllättävänkin useaan asiaan yhdellä kerralla tietenkin, jos tarkoituksena ei ollut suunnitella aukotonta taktiikkaa hyökkäykseen tai muuhun vastaavaan, jolloin Areth vaati itselleen täydellistä rauhaa, tai työskentelystä ei tullut yhtikäs mitään.

Kreivi laski lasin ja lääkepurkin hetkeksi pyödälle täysistä käsistään ja kävi hetken taistelemaan viinipullon korkin kanssa, poksauttaen sen lopulta auki. Korkki laskettiin pöydälle, lasi täytettiin, jonka jälkeen pullokin jätettiin odottamaan sivupöydälle kenties lasin uudelleen täyttöä. Siitä kenraalilla itsellään oli jatkossa päätösvalta. Tuo saisi tyhjentää vaikka koko pullon itse, jos mieli, kunhan selviäisi sen jälkeen omaan huoneistoonsa yöpymään ja selviämään seuraavaa päivää varten.
Lääkkeet poimittiin jälleen toiseen käteen ja Areth lähti astelemaan keveästi kohden Erudessaa.
Kyllä minä sen tiedän, Kreivi totesi jälkimmäiseen toteamaan, ojentaen sitten riittävän lähelle päästyään tummanpunaisella nesteellä täytetyn lasin naiselle, Mutta ei sinun tarvitsekaan osata auttaa. On pääasia, että voit sitä hakea, jos tilani huononee yllättäen en kuitenkaan usko moiseen, joten suotta huolit, Areth totesi ehkä liiankin varmasti, vaikka pieni epäilys tästä kaikesta kalvoi kieltämättä hänenkin mieltänsä. Tummatukka ei kuitenkaan tahtonut maalata piruja seinille. Ei edes mielessään, joten negatiivinen ajattelu jätettiin sikseen. Olisihan hän saattanut kutsua lääkärinkin tai parantajan suoraa paikalle kenraalinsa sijasta. Luottamus noihin miehiin ei kuitenkaan ollut riittävän suuri, että Areth olisi viitsinyt siirtää tietoa sairaudestaan taas seuraavalle. Ja Erudessa tiesi tästä jo. Oli nähnytkin yhden sen oireista. Nainen oli toistaiseksi ainoa, jolle kreivi uskalsi jakaa tietoa Aranin lisäksi enemmän, ja toivoi, että Erudessakin sen ymmärtäisi. Kuitenkin, vaikka he nyt liikkuivat vakavissa asioissa, tahtoi Areth pitää tämän hetken tosissaankin vain mukavana illanistujaisena, kenties jopa hetkenä tutustua paremmin toisiinsa. Ei minään vakavana tilaisuutena, jossa etiketin noudattamista vaadittiin pilkulleenkin paikoilleen.

En tiedä millaisia sivuvaikutuksia kokeilulla on. Hyviä, ken tietää, ehkä huonoja sen näemme sitten, kreivi tuumi palatessaan viimein takaisin divaanille lääkepurkki ja nyt toisessaan kädessä vedellä täytetty lasi. Niitä ei kuitenkaan laskettu pois käsistä. Areth tahtoi tämän mahdollisimman nopeasti pois alta. Senkin takia, että Erudessa saisi poistua omien asioittensa pariin, eikä tuon tarvinnut hänen seuranaan täällä pönöttää.
Katse nousi hetkeksi auki väännetystä pilleripurkista kenraaliin, jota viitottiin nyt istumaan alas.
Istu toki, ihan minne vain mielit, Areth kehotti vielä ääneenkin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2012, 01:26

Erudessa otti pienesti kiitokseksi nyökäten vastaan lasin, jonka kreivi hänelle tarjosi. Sininen katse kävi tarkastelemassa lasin punaista sisältöä hetken, arvioiden kuinka sekaisin mieli saattoi mennä moisesta määrästä alkoholipitoista juomaa. Ehkei moinen määrä liikaa tulisi päätä sekoittamaan, niin ainakin oli toiveissa.
Katse kuitenkin kohosi takaisin kreiviin tuon jatkaessa puheitaan. Selvisi, ettei Areth halunnut tähän tilanteeseen mukaan lääkäriä tahi parantajaa. Kenraali saisi sellaisen hakea paikalle, mikäli tilanne niin pahaksi menisi. Luuliko kreivi oikeasti, että kenraali pystyisi poistumaan tuon viereltä, mikäli kuolema kolkutteli ovella? Sotilastuvan tohtori sai luvan olla sen verran hereillä, että kuulisi telepaattisen viestin, mikäli apua tarvittiin. Erudessahan ei paikalta poistuisi, mikäli tämä moiseen tilanteeseen johti.

Areth ei kuitenkaan tiennyt millaisia sivuvaikutuksia lääke saattoi aiheuttaa. Eikö kuningas ollut kertonut? Vai eikä tuokaan tiennyt? Jälleen kerran Erudessa ei käynyt moista tiedustelemaan, vaan nyökkäsi pienesti ymmärtämisenmerkkinä, kun kreivi tokaisi, että vaikutuksen näki vasta sitten. Pää kävi uudemmankin kerran nyökkäämään pienen hymähdyksen kera, siniverisen viittoessa naista istumaan, mikäli tuo mieli. Kahta kertaa ei tarvinnut kehottaa, vaan Erudessa kävi istahtamaan läheiselle nojatuolille, samalla kun viinilasi kävi vierailemassa ensimmäistä kertaa huulilla.
Toivon todella, että teillä on edes jonkinlainen haju siitä, mitä olette tekemässä Erudessa kävi tokaisemaan tuoden näin esille pientä epävarmuutta omalta osaltaan. Kenraali ei epäillyt kreivinsä toimia, mutta pieni ääni päässä käski kyseenalaistamaan tuon ideaa lääkkeen kokeilemista tässä seurassa.
Mutta milloin ikinä olette valmis Erudessa lisäsi nyökäten kohden vanhempaansa, ilmoittaen näin olevansa omalta osaltaan kuitenkin valmis tähän kokeiluun. Eipä hänellä tainnut olla edes vaihtoehtoja sen suhteen, osallistuisiko vai ei. Erudessa laski tämänkin tapaamisen käskyksi, ei pyynnöksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Elo 2012, 22:23

Pieni hymy kohosi kreivin kasvoille Erudessan käydessä vihjailujen jälkeen istumaan ja kohottamaan viinilasia huulilleen. Ulkopuolinen olisi ehkä saattanut naisen laskea rentoutuneeksi ja rauhoittuneeksi, mutta Areth tunsi kenraalinsa ja olisi saattanut lukea jopa tahtoessaan toisen mielentilan suoraa toisen päästä vain todetakseen, että se pieni epävarmuus kolkutteli silläkin hetkellä toisen sisällä. Sellaiseen halpamaisuuteen kreivi ei tällä hetkellä kuitenkaan viitsinyt ryhtyä, kun mokomaan toimenpiteeseen ei varsinaisesti ollut edes tarvetta.
Arethin vakaa, mutta silti ystävällinen katse kääntyi lopulta Erudessasta takaisin pillereihin, joita oltiin kaadettu purkista toiseen käteen pieni kasa. Niistä Areth valitsi itselleen kovin epävarmana yhden, kaataen loput sitten takaisin purkkiin seuraavaa kertaa varten - jos sellainen koskaan tulisi. Sininen silmäpari tuijotti tuota pientä tablettia, jonka vaikutus saattoi olla hyvinkin arvaamaton, huonossa lykyssä varmasti jopa tuhoisa.

Areth nakkasi pillerin suuhunsa, kulauttaen sen sitten vesilasillisella kevyesti alas kurkustaan.
"Jos totta puhutaan", kreivi aloitti laskiessaan tyhjää vesilasia takaisin divaaninsa vieressä olevalle pöydälle, "Minulla ei ole hajuakaan siitä mitä tästä seuraa", mies totesi myhäillen itsekseen jopa ehkä hiukan huvittuneena. Ei ollut Arethin tapa leikkiä omalla hengellään, mutta jollain tavalla se pelkkänä ajatuksena onnistui sillä hetkellä kiehtomaan siniveristä. Tiedä sitten mistä se johtui, ehkä väsymyksestä, ehkä se oli jo ensimmäinen sivuoire itse lääkkeestä. Oli miten oli, Areth luotti täysin siihen, ettei tässä seurassa saattanut käydä mitenkään huonosti. Siitä luottamuksesta kuka tahansa olisi saattanut olla otettu.
Kreivi nojautui lopulta puolimakaavaan asentoon divaanille, voidakseen rentoutua paremmin. Mustia kutreja pyyhkäistiin paremmin korvien taakse ja silmistä käytiin nopeasti pyyhkäisemään pahin väsymys tiehensä.
"Katsotaanpa sitten onko tästä rohdosta ylipäätään mihinkään".

***

Aika kului rattoisasti jutustellen, aiheen pysyessä kokoajan kuitenkin asiallisena. Milloin puheltiin jostain hyvinkin arkipäiväisesti, milloin taas jostain syvällisemmästä. Areth itse piti huolen siitä, että juttu luisti kaksikon välillä ilman, että kummankaan tarvitsi siitä vaivautuneisuutta tuntea, jos aihe ei ollut mieluisa tai muuten vain vaihtui turhan henkilökohtaiseksi.
Kaiken sen jutustelun lomasta Areth oli myös pistänyt merkille rinnassaan kasvavan painostavan tunteen, ehtien jo epäillä sen johtuvan lääkkeestä, mutta syrjäytti arvailunsa vain kerta toisensa jälkeen huomatessaan jääneensä miettimään asiaa itsekseen pidemmäksi toviksi. Nyt se painostava tunne oli kasvanut kuitenkin eräänlaiseksi ahdistukseksi ja henkeä ahdistavaksi piinaksi, jota kreivi ei vieläkään vapaaehtoisesti ollut valmis näyttämään ulospäin.
"Kuvittelenko vain, vai onko ilma huoneessani turhankin raskas?" Areth yllättäen tokaisi, käyden pyyhkäisemään otsaansa vainoharhaisena, kuin siinä muka jotain olisi ollut, jonka jälkeen loi silmäyksen Erudessaan, "Avaisitko ikkunan".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Elo 2012, 22:53

Kreivi myönsi, ettei itsekään ollut täysin varma mitä tästä seuraisi. Tuolla ei ollut oikeastaan mitään hajua. Lupaavaa, Erudessa saattoi vain arvailla miltä tilanne kreivistä itsestään tuntui. Hän itse ei olisi ottanut mitään lääkkeitä tietämättä mahdollisia sivuoireita, mutta onneksi hän ei ollut joutunut koskaan moiseen tilanteeseen. Arethin tilanne oli kuitenkin eri. Sukuaan vaivaava mystinen tauti vaati hieman erikoisemmat lääkkeet ilmeisesti eikä tautiin oltu vielä mitään kunnolla kehitelty. Näin Erudessan tietojen ja päätelmien mukaan. Sininen katse seurasi kuitenkin intensiivisesti kuinka lääke lähti kreivin kädestä suuhun ja katosi veden mukana tekemään tuhojaan tai auttamaan vaivoihin. Kenraali kävi kuitenkin pienesti hymähtäen nyökkäämään Kreivin toteamukseen. Nyt vain odotettaisiin ja katsottiin, miten lääke alkaisi vaikuttaa.. ja kuinka pian.

Aika kuluikin mukavasti tovin jos toisenkin keskustellessa. Sitä mukaan mitä kenraali sai hitaasti nauttien viinilasiaan tyhjennettyä, sitä rennommaksi tuo tuntui muuttuvan keskustelun suhteen. Keskustelua helpotti se, että Areth piti sitä yllä eikä kiusallisia hiljaisia hetkiä päässyt syntymään. Erudessakin omalta osaltaan uskaltautui jopa puhuttelemaan kreiviä, pitäen kuitenkin kiinni teitittelystä ja varoi sanojaan. Vaikka tilanne olikin rento ja niin sanotusti illanistujaiset, ei Erudessa tohtinut saatikka halunnut turhan tuttavalliseksi heittäytyä. Olihan kreivi hänen esimiehensä yhä, hän oli miehen henkivartija, hän vastasi tuon hengestä. Jopa tässä tilanteessa.
Vaikka pieneen humalatilaan pääsikin, piti kenraali silti Arethia tarkasti silmällä. Mitään ulkoisia oireita tuo ei havainnut, kunnes kreivi kävi kyselemään raskaasta ilmasta. Tuon jokainen liike ja ele moisen kysymyksen jälkeen pistettiin merkille ja kreivin tilaa alettiin tarkkailla entistä paremmin.
Totta kai Oli lyhyt vastaus Arethin pyytäessä avaamaan ikkunaa. Erudessa laski lasinsa pöydälle ja nousi ylös, ottaen muutaman hieman horjuvan askeleen kohden ikkunaa, kunnes sai tasattua kävelyään.
Mutta ilma ei mielestäni ole turhan raskas. Joko te kuvittelette tai sitten ensimmäinen oireenne on ilmennyt Kenraali tokaisi olkansa yli käydessään nyt avaamaan ikkunan ja päästi sisään viileän tuulahduksen.
Ulkona oli yhä synkkää, tummien pilvien peittäessä taivaan. Juuri nyt ei ukkonen jyrissyt, mutta kai se oli vain ajankysymys koska ukonilma ilmoitti olemassaolostaan. Kenraali katseli hetken pihalle, jossa viileä alkusyksyn tuuli kävi heiluttelemaan lehtiä. Lopulta katse kuitenkin palasi Arethiin, Erudessan lähtiessä kävelemään kohden kreiviään.
Tuntuuko kovinkin pahalta? Erudessa kyseli pysähtyessään lähelle mutta ei liian lähelle Arethia Tarvitsetteko jotain?
Pieni huoli hiipi taas tietoisuuteen, naisen tarkkaillessa kreiviä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Elo 2012, 01:06

Katse seurasi, kun Erudessa laski lasinsa pöydelle ja nousi ylös. Huvittunut virne nousi miehen huulille hetkeksi, kun nainen otti horjuvia askelia muutamisen kappaleen eteenpäin ennen tasapainon vakiintumista. Ei tainnut kenraalilla olla paras mahdollinen viinapää toista oli Arethilla, joka ei vielä äärirajoille päästyäänkään saattanut menettää sitä loogisesti ajattelevaa puoltaan. Ei, se puoli vain suorastaan terästyi humalatilan noustessa aina vain ylemmäs.
Kenraali sai kuitenkin avattua ikkunan, jonka luota huoneeseen perimmäiselle seinälle saakka lehahtava viileä tuulahdus sai kreivin voimaan paremmin. Mutta vain hetkellisesti, kun ahdistus rinnassa palasi jokaisen uloshengityksen myötä taas takaisin.

Erudessan huomautus mahdollisesta lääkkeen aiheuttamasta ensimmäisestä oireesta sai Arethin hymähtämään jokseenkin paheksuen. Mies itse ei tahtonut uskoa että tämä johtuisi rohdosta. Tyypillinen ahdistuskohtaus se kuitenkin vain olisi, jota seuraisi päänsärky tai pahimmassa tapauksessa jopa migreeni.
Ehkä vain kuvittelen, Areth kävi kuitenkin tyynen rauhallisena toteamaan ohimennen, ehkä jopa hieman jo valehdellen.
Katse kävi kuitenkin pistämään merkille Erudessan lähestymisen, johon ei sen kummemmin käyty reagoimaan. Korkeintaan kääntämään hieman päätä naisen puoleen, jos suomaan tuolle muutama silmäyskin siinä ohimennen.
Platinablondin pysähdyttyä vain hieman etäämmälle Arethista, katse nousi viimein kunnolla tuohon. Katseesta ei saattanut tulkita mitään. Ei myöskään viiksekkään tyynenrauhallisesta ilmeestä, vaikka olo tuntui harvinaisen ahdistavalta niin rinnassa kuin pääkopassa. Jonkinlainen aggression ja kiihtymyksen tunnekin alkoi hiipiä hiljalleen pintaan, hengityksen muututtua jokseenkin raskaammaksi hetki hetkeltä.

Voin aivan hyvin, Areth totesi yllättävän yksitotisesti, jonka olisi saattanut lukea ärsyyntymisen ensimmäiseksi asteeksi. Pientä turhautuneisuutta alkoi olla havaittavissa ulkoisestikin siniverisen käyttäytymisestä, Arethin lähinnä pidätellessä sitä turhan suulasta puoltansa sisällään, ettei pääsisi töräyttämään mitään epämieluisaa tähän väliin. Jos kreivi jotain vähiten tahtoi tässä tilanteessa, niin suuttua jostain turhanpäiväisestä kenraalilleen.
Areth nousi ylös divaaniltaan, näyttämättä vieläkään varsinaisesti mitään ulkoisia merkkejä siitä, että ahdistus ja pahoinvointi sisältäpäin alkoi hiljalleen olla sanoinkuvaamaton. Kreivi tahtoi vain ikkunan ääreen. Hengittää raitista ilmaa keuhkoihinsa. Ehkä se auttaisi. Ehkä ei. Epävarma askellus vei miehen seisomaan avatun ikkunan ääreen, jossa toinen käsi nousi ottamaan pienesti tukea läheisestä seinästä, toinen nousi pitelemään pienesti päätä.
Nousee myrsky, mustatukka totesi, ajaen keskustelua toisaalle voinnistaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2012, 01:29

Oli vaikea laskea Kreivin äskeistä huomautusta vain tuon kuvitteluksi. Mieli saattoi toki tehdä tepposia, kun ei tiennyt mitä piti odottaa. Yllättäen sitä saattoi kuvitella itselleen ties mitä oireita, jos jotain tuntematonta oli suuhunsa pistänyt. Vaikka Kreivi uskoi voivansa hyvin ja pisti kaiken mielikuvituksen piikkiin, ei Erudessa sitä uskonut. Nainen pisti myös merkille tuon pienen muutoksen käytöksessä. Vaikuttiko lääkkeet myös kreivin mielialaan? Epäilyksenvivahteen saattoikin nähdä tuon kasvoilta, sinisen katseen seuratessa Arethia, joka nyt kävi nousemaan ylös divaaniltaan. Muutama askel otettiin kauemmas kreivistä, antaen tuolle tilaa vaeltaa haluamaansa suuntaan. Suunnaksi mustahiuksinen mies ottikin juuri avatun ikkunan, josta tulvi sisään raikkaan viileää ilmaa.
Erudessa seuraili hetken miehen toimia, kunnes uskaltautui kävelemään tuon perässä ikkunan luokse. Jälleen kerran kreiviin jätettiin kuitenkin hieman välimatkaa, sillä alaisilla ei ollut lupa pyöriä liian lähellä siniverisiä. Ei ainakaan, ellei moiseen annettu lupaa.

Puheenaihe vaihtui kreivin voinnista säähän. Auttamattakin tuli se tunne, että mies yritti vältellä omaa olotilaansa puheenaiheena. Sinänsä ymmärrettävää, mutta kerta Erudessa oltiin tänne kutsuttu seuraamaan miehen vointia, oli siitä huolestuminen vain luontainen reaktio nyt, kun mahdollisia oireita alkoi ilmenemään.
Toivottavasti ei kuitenkaan kovin suuri Erudessa kävi jatkamaan Arethin toteamukseen Kovat syysmyrskyt tuppaavat aiheuttamaan tuhoa, minkä jälkiä ei ole mukava siivota. Kylä kun on metsän keskellä, kaatuvat puut ovat suurikin huoli myrskyjen aikana.
Ehkä tämä on kuitenkin vain pieni myräkkä.. Ukkonen tulee todennäköisesti jyrisemään yön aikana, mutta muuten ei ole odotettavissa kovin suuria luonnonilmiöitä
Nainen jatkoi kääntyen paremmin kohden kreiviä, ristien samalla kätensä puuskaan.
Välttelette tilastanne puhumista Nainen tokaisi sitten suorilta, sillä ei joko halunnut tahi kyennyt sitä nätimmin huomauttamaan Ettekö vain pidä siitä puhumisesta vai ettekö halua mahdollista heikkoa hetkeänne tuoda esiin?
Olen täällä teidän pyynnöstänne tarkkailemassa terveydentilaanne. En voi kaikkea nähdä jos koetatte sen piilottaa. Mitä aikaisemmin kerrotte minulle mahdollisista oireista, sitä aikaisemmin voin apua tarvittaessa hankkia
Nainen kävi kertomaan, samalla kun sininen katse kävi hakemaan vastakaikua kreivin katseesta. Katseensa oli kuitenkin epänormaaliin tapaan lämpimänhuolehtivan oloinen, ei se kivikasvoisen, etikettiä noudattavan sotilaan kylmänviileä katse.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Elo 2012, 02:58

Kreivi kuunteli enemmän ja vähemmän kiinnostuneena Erudessan puheita, ohittamatta niitä kuitenkaan täysin vaikka mieli olisi ehkä saattanut tehdäkin. Aiheen muutos paransi hetkeksi mielialaa. Todellakin vain hetkeksi, kun kreivi päätyi taas synkistelemään ajatuksissaan ilmassa vellovan sähköisyyden ilmoittaessa olemassaolostaan kumealla jyrähdyksellä. Myrskystä puhumisen Areth päätti matalaan, myöntyvään myhähdykseen, miehen sitten yrittäessä nopeasti taas keksiä jotain, mihin voisi puheenaiheen kääntää, ennen kuin kenraali keksisi ottaa esimiehensä voinnin taas puheeksi.
Mutta sitä riittävää nopeutta ei ollut sillä hetkellä kreivissä tarpeeksi, kun Erudessa väitti siniverin välttelevän nykyisestä tilastaan puhumista. Ja niinhän kreivi oikeastaan tekikin. Myönsi sen itselleen, muttei kuitenkaan sanonut sitä ääneen. Katseensa tuijotti yhä ulos ikkunasta kohden taivasta, jolla tummat pilvet risteilivät hetkittäin nopeasti hyvin voimakkaasti puhkuvassa tuulessa, kunnes pää kääntyi sen verran naisen suuntaan tuon käydessä mainitsemaan, ettei Areth tahtonut mahdollisesti tuoda heikkoa hetkeään näkyville.

Siniverinen hymähti, kääntyen sitten kunnolla ympäri katsomaan pienempäänsä, joka lateli turhankin rivakasti pöytään faktoja, joita Areth ei sillä hetkellä olisi tahtonut kuulla.
Teot.. puhuvat tässä maailmassa enemmän.. kuin sanat, siniverinen lausahti katkoen, pyyhkäisten taas vainoharhaisena otsaansa, Aseista voimakkain.. on ennalta valmisteltu mieli, joka ohjaa kaikkia tekojamme, ja estää parhaillaan.. myös muita näkemästä niistä seuraavia. Edes minä en voi sitä täysin hallita, mutta saatan silti olla tietoinen tässäkin tilanteessa vaarallisista tavoistani.. toimia, kreivi jatkoi, ottaen nyt askeleen Erudessaa päin ja kumartui lähes kasvotusten kenraalin kanssa, Pelkkä voima yksin ei riitä.. takaamaan selviytymistä - luulisi sinun jos.. kenenkään sen tietävän, kenraali Idhrenniel, Areth lopetti saarnansa sydämen hakatessa rinnassa jo turhankin lujaa silkasta kiihtymyksestä. Kiihtymyksestä, jota ilmaistiin tarttumalla Erudessan leukapielistä kiinni ei liian lujaa ja tuoden toista entistäkin lähemmäs kreivin kasvoja.
Enkä minä.. ole heikko, mies lisäsi lähes sähisten sinisten silmien tuijottaessa pahaenteisesti naisen omia.

Ote toisen leuasta kuitenkin irtosi Arethin hetken silmäiltyä kenraaliaan aivan muutamien senttien etäisyydeltä, samalla kun mieli oli eksynyt tonkimaan toisen ajatuksia. Sekin kontakti loppui kuitenkin siihen, kun otekin toisesta irtosi.
Vain hetken kreivi ehti seistä paikoillaan suorassa, kun yllättävä huimauksen tunne sai miehen horjumaan hetken paikoillaan ja etsimään jotain, mistä ottaa tukea. Jonkin asteen tuskanhiki alkoi myös valua ohimoita pitkin, pysytellen kuitenkin piilossa kasvoja kehystävien mustien kutrien alla, josta siniverinen itse sillä hetkellä oli kiitollinen. Ei Erudessankaan kaikkea tarvinnut nähdä. Senkään takia, että saattaisi sanoa Arethin voivan huonosti nyt myös selvästi ulkoisesti katsottuna. Mustatukkaisen hengitys kuulosti selvästi astetta raskaammalta, sydän hakkasi kiihtyneeseen tahtiin rinnassa, päästä otti ja huimasi sekä keho koki uudelleen ja uudelleen inhottavan lämpimän aallon, joka oli yksi niistä syistä miksi hiki nousi kiiltelemään kasvoille. Areth oli kaikintavoin kuin erittäin pahasta kuumeesta kärsivä potilas, jonka paikka olisi sillä hetkellä kuulunut olla vain ja ainoastaan sängyssä lepäämässä.

Kreivi ärähti itsekseen, ottaessaan hoippuvia askelia sen verran eteenpäin, jotta saattoi laskea kätensä nojaamaan jälleen seinään. Toinen käsi piteli puoliksi kasvoja.
Antaisitko minulle lasillisen vettä? mies totesi taas maltillisemmin, luomatta kuitenkaan katsekontaktia kenraaliin kokiessaan sen olevan turhankin kiusallista äskeisen jälkeen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2012, 03:31

Katse kohdistui Arethin kasvoihin tuon viimein kääntyessä kunnolla kohden kenraaliaan. Erudessa kuunteli tarkkaan mitä siniverisellä oli mielessään, mutta kenraalin huomio oli kuitenkin kiinnittynyt suuremmin tuon tapaan puhua ja miehen kehonkielen tarkkailuun. Lääkkeet selvästi alkoivat tuoda sivuoireita esille. Tuskin Kreivin äkillinen kunnon muutos oli silkkaa sattumaa. Erudessa ei kuitenkaan liikahtanut piiruakaan kreivin tullessa lähemmäs, joskin jokin pieni ääni päässä käski perääntymään ja ottamaan sen säädyllisen etäisyyden siniveriseen. Tosin, itsehän Areth lähemmäs tuli ja naamansa lyhemmänosapuolen tasolle toi. Fyysinen kontakti oli kuitenkin jo hieman liikaa naiselle. Kreivin käydessä tarttumaan hänen leukapielistään, ei Erudessa voinut olla ynähtämättä pienesti. Ei kivusta, vaan siitä epämukavasta tunteesta joka nousi pintaan, kun joku liian lähelle pyrki. Sillä hetkellä naisen päässä pyörikin vain muistutukset säädyllisistä välimatkoista ja siitä omasta, henkilökohtaisesta alueesta mitä nuorelle naiselle oltiin koko ikänsä hoettu. Katseensa laajeni pienesti kreivin tempaisun myötä, samalla kun puuskassa olleet kädet olivat laskeutuneet sivuille, valmiina tarttumaan kreiviä riveleistä ja pitelemään tuota paikoillaan, samalla kun polvi olisi noussut iskeytymään miehen vatsaan. Siniverinen tai ei, Erudessa ei aikonut joutua liian tuttavallisen koskettelun uhriksi!
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kreivin viimeiset sanat painettiin harvinaisen hyvin kalloon, eikä nainen kyennyt muuta kuin nyökkäämään vastaukseksi noihin. Pointti oli ymmärretty, eikä sitä käyty kyseenalaistamaan. Ei edes mielessään.

Arethin otteen irrottua saattoi nainen vetää henkeä, joka oli jostain kumman syystä lamautunut tuon pienen hetken ajaksi. Tilanteesta hetkellisesti lamautunut kenraali hätkähti todellisuuteen Kreivin käydessä nyt jo horjumaan selvän heikotuksen merkkinä. Mies kävi ottamaan muutaman askeleen kauemmas saaden seinästä tukea, ennen kuin suoraan sanottuna verhoutui hiustensa taakse siten, ettei kenraali saattanut nähdä miehen kasvoja lainkaan. Kreivi kävi kysymään vettä. Erudessa seisoi hetken paikoillaan miettien, mitä nyt kehtaisi ja voisi tehdä. Lopulta joko silkasta huolesta tai pienestä humalatilasta johtuen Erudessa päätti hetkeksi haistattaa pitkät erittäin tiukalle etiketille ja otti askeleen jos toisenkin lähemmäksi Arethia.
Nainen kävi tarttumaan kreivinsä käsivarteen ja veti tuota puoleensa, pakottaen miehen kääntymään osin kohden itseään.
Tulkaa Oli pyynnön ja käskyn välimaastoon sijoittuva kommentti, jonka jälkeen Erudessa kävi johdattamaan miestä kohden tuon vuodetta. Kreivistä pidettiin kokoajan kiinni eikä tuolta kuunneltu vastaväitteitä, vaan mies talutettiin tukien istumaan sängyn laidalle. Sängylle tuon oli helppo käydä makaamaan ja levätä, mikäli olo menisi liian huonoksi. Kuitenkin, Arethin oli parempi hakeutua sängyn lähettyville ennen kuin jalat pettäisivät totaalisesti alta. Erudessa oli kestävä, ei voimakas taistelija. Hän tuskin jaksaisi kovin helposti isokokoisempaa miestä raahata sängylle.
Kun Areth oltiin sängylle istutettu, kävi Erudessa noutamassa kreivilleen tuon pyytämän lasillisen vettä. Vesilasi ojennettiin miehen toiseen käteen, jonka jälkeen Erudessa tarttui kiinni kreivin toisesta kädestä, painaen etu- ja keskisormensa vasten tuon rannetta, tunnustellakseen pulssia. Mitään nainen ei sanonut, hetken tuo tuijotti rauhallisesti miehen kättä, samalla kun laski lyöntinopeutta, kunnes katse kohosi kohden kreivin kasvoja. Katsekontaktia ei kuitenkaan haettu, mikäli kreivi ei sitä halunnut antaa.
Teidän pitäisi levätä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Elo 2012, 21:57

Arethin keho tuntui olevan sekaisemmin, kuin oli koskaan aiemmin ollut. Painostavaa oloa ei auttanut lainkaan rinnassa jyskyttävä sydän, joka takoi kivuaasti reittiään ulos paikoiltaan kuin katua raiskaava pora. Kreivi oli sillä hetkellä vaipunut ajatuksiinsa. Pistämään merkille kehossaan tapahtuvia muutoksia, jotka tekivät olosta tukalan. Areth kuitenkin havahtui niistä ajatuksista Erudessan tartuttua tätä käsivarresta ja käännettyä hieman puoleensa. Hiukset työnnettiin kasvoilla lepäävän käden toimesta pään ylitse taakse ja nainen sai puoleensa närkästyneen katseen ja hymähdyksen.
Vaikuttipa mustatukkainen viiksiniekka kuinka loukkaantuneelta toisen käytöksestä tahansa, oli tuo silti sisimmiltään kiitollinen että kenraali kehtasi ottaa ohjia hieman omiinkin käsiinsä, eikä arkaillut käydä korkea-arvoisempaansa lähestymään. Areth ei silti antanut sen näkyä tai kuulua. Saattoi kuitenkin olla, että siniverinen kävisi tästäkin kiittämään jälkikäteen ohimennen ken tiesi.

Kreivi tohti ottaa kunnolla tukea Erudessasta, kun tuo nyt kerta apuaan tarjosi hiljalleen heikentyvälle miehelle. Areth lähes laahusti askelissaan, kuin olisi saanut vakavammankin vamman jonnekin kehoonsa vain hetki sitten. Todellisuudessa tämä kuitenkin johtui siitä, että miehen päässä heitti sen verran, ettei kreivi ollut enää kykenevä edes keskittymään kävelemiseensä kunnolla, kun yritti pitää ajatusratansa selkeänä. Loogisuus ja järkiperäisyys ennen kaikkea!
Mustatukka laskettiin istumaan vuoteensa reunalle, josta Erudessa poistui hetkeksi hakeakseen esimiehelleen tuon aikaisemmin pyytämän lasillisen vettä. Tuolla välin Areth ehti pyyhkäistä tuskanhien täyttämiä kasvojaan nopeasti samettisen takkinsa hihan sisäpinnalle, jossa jälki oli mahdollisimman näkymätön muiden silmiin. Erudessan palattua, vesilasi nousi kapeille huulille samointein. Hetkeksi ummistunut katse kävi kuitenkin avautumaan pienesti ja katsomaan hetkeksi huoliteltujen kulmien alta mitä nainen oikein teki, kunnes silmät painuivat jälleen kiinni. Lasi tyhjeni puoliksi, jonka jälkeen se laskettiin lepäämään yöpöydälle seuraavaa kertaa varten.

Ei minulla.. ole aikaa.. turhaan lepäilyyn, Areth totesi nojatessaan hieman eteenpäin, sillä se tuntui helpottavan sisällä vellovaa tuskaa. Mies sai muutaman kerran vedettyä syvään henkeä, kunnes suoristautui jälleen ryhdikkäämmin istumaan toisen edessä.
Kaikkea.. sitä joutuukin tekemään eläessään. Jos.. tätä typerää tautia vain.. ei olisi, ei minunkaan.. tarvitsisi syödä typeriä.. lääkkeitä vaivoihini, kreivi päivitteli, käyden vetäisemään toisen kätensä pois Erudessan otteesta ja pyyhkäisemään sillä kasvojaan. Kämmenen selkämykseen tarttuva hiki sai kiihtymyksen jälleen kohoamaan salamana atmosfääreihin asti, jonka merkiksi hetki sitten yöpöydälle laskettu lasi sai kreivin vilkaisemaan hullunkiilto silmissään tuota kapistusta, minkä jälkeen koko komeus pamahti tuhannen sirpaleiksi ilman minkään näköistä järkevää syytä. Areth itse pomppasi ylös sängyltä, kuin ei yllättäen enää kärsisikään piinastaan ja lähti askeltamaan päätänsä pidellen ympäri huonetta.
NUKKUISIN MIELUMMIN VAIKKA SEURAAVAT SATA VUOTTA KUIN KÄRSISIN NÄISTÄ KIROTUISTA VAIVOISTA! mies melskasi hetkensä raivonpartaalla, kun yllättäen hakeutui työpöytänsä ääreen, josta siniverinen joutui ottamaan kaksin käsin tukea pysyäkseen itse pystyssä. Kiihtymyksen taas laskettua sydän hakkasi hullunlailla rinnassa ja painostus sisälle alkoi kasaantua uudelleen sietämättömäksi, joka sai kreivin rauhoittumaan taas hetkeksi tarkkaillakseen paremmin olotilaansa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2012, 22:35

Oletettavastikaan ei kreivi halunnut käydä lepäämään, vaikka olisi ehkä kannattanutkin. Huvittavaa sinänsä, kerta nyt oli jo ilta, joka tapauksessa tuo olisi käyvä nukkumaan ennemmin tai myöhemmin. Miksei siis vaikka heti, ellei tuo vielä illan aikana jotain radikaalia tapaamista meinannut vetäistä. Sitä Erudessa kuitenkin epäili, mikäli Kreiville olisi vieraita tulossa tai tuo lähdössä jonnekin, tietäisi hän siitä. Henkivartijana oli hänen tehtävänsä katsoa, ettei kartanolle päässyt ketään epäilyttävää, ei ainakaan ilman kutsua. Erudessa oli avaamassa suunsa kommentoidakseen mokomaa, mutta päätti sittenkin sulkea sen. Ehkä oli parempi olla latelematta itsestäänselvyyksiä miehelle, joka muutenkin tuntui niin kovin kärttyisältä. Kärttyisyys lieni joko oire tai seuraus oireista, sitä Erudessa ei tiennyt eikä lähtenyt kyselemään. Nainen oli kuitenkin varautunut ottamaan huutoa päin naamaansa, mikäli Areth päätti höyryjä päästellä ja ottaa haukunkohteeksi kenraalinsa.
Kreivin kädestä päästettiin irti kun tuo raajansa halusi omalle puolelleen vetää. Pieni, puoliaskel otettiin kauemmaksi miehestä tuon päivitellessä tautiaan ja sen oireita ja lääkkeitä. Nainen ei oikein tiennyt mitä moiseen sanoa, sillä hän ei tällä hetkellä voinut kuvitella itseään Arethin tilanteeseen. Ei nyt, kun koitti pieneltä hiprakaltaan keskittyä tarkkailemaan miehen kuntoa.

Yllättäen Areth kuitenkin kävi väkivaltaiseksi lasiaan kohtaan, jonka seurauksena juomiseen tarkoitettu objekti lennähti kauniissa kaaressa pois yöpöydältä ja pamahti sirpaleiksi huoneeseen. Moinen sai naisen hätkähtämään, eikä kreivin äkillinen ylösponkaisu helpottanut hieman pelästyneen naisen oloa. Kulmat kurtistuivat nuhtelevasti katsomaan kreivin perään, joka kävi nyt jo korottamaan ääntään, todeten mieluummin nukkuvansa seuraavat sata vuotta kuin kärsisi sukusairautensa oireista.
Erudessa pysyi hiljaa ja katseli kreiviään, joka nyt otti tukea kaksin käsin pöydästään. Nainen yhä pelkäsi sitä, että Arethin jalat pettäisivät ja tuo ei enää jaksaisi kävellä edes avun kanssa jollekin pehmeämmälle makaamaan kuin lattialle. Pahimmassa tapauksessa jos Kreivi tajunsa menettäisi, saattaisi tuo tipahtaessaan lyödä päänsä pahemman kerran kuin isoa lasta vahtisi.
Mikäli nukkuisitte mieluummin kuin vaivoista kärsisitte, ehkä olisi vain viisasta koettaa levätä, herrani Erudessa kävi toteamaan palaten nyt jälleen jokseenkin tuttuun, viralliseen olotilaansa, jonka taakse kuitenkin kätkeytyi kasvava huoli kreivistä, miehestä jonka hengestä kenraali välitti.
Ehkei ollut kuitenkaan kovin fiksu veto käydä puhumaan moisia selvästi helposti räjähtävän miehen seurassa. Erudessa ei kuitenkaan pelännyt kreiviä. Mikäli tuo raivonsa sokaisemana aikoi käsiksi käydä, osasi Erudessa pitää puolensa.. ja ottaa mahdollisen väkivallan vastaan. Askeleet kävivätkin nyt lähestymään miestä, pysähtyen jälleen muutaman askeleen päähän.
Olotilanne tuskin helpottuu huutamalla
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron