Kirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2012, 02:28
Pieni, nopea hymynpoikanen käväisi naisen kasvoilla Arethin vielä viimeisen kerran antaessa kosketuksensa lipua pitkin valkeita hiuksia. Mies oli hellä, ystävällinen, jopa jollain tavalla rakastava. Jotain, mitä Erudessa ei olettanut kreiviltä, ei ainakaan itseään kohtaan. Silti Erudessa ei jaksanut moisesta vaivautua saatikka tuntea millään tasolla epämieluisaa oloa. Hän oli liian väsynyt moiseen juuri nyt. Kreiville suotiin kuitenkin pieni, tottelevainen nyökkäys tuon käydessä esittämään toiveen, jonka perusteella mies olisi onnellinen, jos nainen nyt kävisi lepäämään.
Hetken nainen vielä istui paikoillaan, kunnes kävi hivuttautumaan peremmälle sängyllä ja alkoi laskeutua makuulleen, siinä missä kreivi lähti kävelemään kohden ovea. Pää laskeutui vasten sängylle jäänyttä tyynyä, mutta katse kääntyi vielä Arethin puoleen tuon kääntyessä toivottamaan pikaista paranemista. Nainen ei vastannut mitään, hymähti vain pienesti. Hiljaa mielessään hän kuitenkin oli kiitollinen moisesta, mutta jahka Areth oli paikalta poistunut, kävi nainen vaipumaan uneen. Ainakin hetkeksi.
***
Seuraava vuorokausi kului yllättävän hitaasti, ainakin Erudessan mielestä. Päässään pyörivät vaikka mitkä kysymykset, eikä nainen tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt tehdä. Luonnollisesti hän olisi vain antanut niiden olla ja unohtua ajan myötä, mutta juuri nyt kreivin ajatteleminenkin nostatti perhosia vatsaan. Mikä oudon ahdistava, mutta samalla mielenkiintoisen ihana tunne. Tunne, jota kenraali ei ennen ollut tuntenut. Eikä nyt tohtinut käydä sitä analysoimaan. Sen sijaan yön tuo pyöri välillä nukkuen, välillä valvoen vuoteessaan, kunnes aamun sarastaessa saapuivat parantajat jälleen paikalle. Selän haava hoidettiin kuntoon, mutta pistohaavasta tulisi jämään jonkinlainen pysyvä merkki, eikä sen aiheuttamat kivut vielä täysin olleet unohtuneet. Kuitenkin, kerta selkä oli kunnossa eikä repeytymisen vaaraa enää ollut, päätti nainen saman tien, heti kun hoitaja sen salli, lähteä pois sairastuvalta. Hänhän ei täällä yhtään sen enempää lojuisi! Kenraalia kehotettiin kuitenkin ottamaan rauhallisesti ja hankkiutumaan takaisin sairastuvalle, mikäli ilmenisi yllättäviä kuumetiloja tahi huonoa oloa. Erudessa melkein kuunteli tai suunnitteli tottelevansa tuota kehotusta.
Kuitenkin, vaikka selventynyt mielensä käski naista palaamaan töihin heti, jotta kaikki kysymykset unohtuisivat, päätti Erudessa pitää kuitenkin vapaata fyysisestä työstään. Sen sijaan nainen halusi raportit viimepäivien tapahtumista ja varsinkin siitä, miten kylän ulkopuolista vartiointia oltiin parannettu. Muutaman päivän takainen yllätyshyökkäys kotikulmilla ei saanut tapahtua enää toistamiseen. Pahinta olisi, jos hyökkäyksen kohteeksi joutuisi joku tuiki tavallinen kansalainen, joka ei itseään osaisi puolustaa!
Kun haluamansa paperit oli saanut, päätti kenraali viettää loppu päivänsä oman asuntonsa kätköissä. Alaisilleen hän antoi käskyn, ettei häntä saanut työasioissa häiritä, ei ainakaan tänään. Kun käskyt oltiin annettu, sulkeutui asunnon ovi naisen perässä. Totta kai ensimmäisenä, kun omaan rauhaan pääsi, halusi Erudessa tarkistaa näkyvät vauriot yhteenotosta. Kun moiset oltiin saatu tarkistettua ja arvioitua parantajien tekemät työt, kääriytyi kenraali kerrankin mekkoa muistuttavaan kaapuun, jonka ylle vetäisi vielä pitkän, mustan aamutakin. Kerta kukaan ei ollut näkemässä, kai sitä kerrankin sai pukeutua kuin nainen.
Teepannu pistettiin lämpiämään siinä missä takan tuli käytiin kohentamassa. Ilmat vaihtuivat kylmemmiksi, eikä Erudessa tykännyt turhan viileästä asunnosta. Vaikka liikkuikin yleensä paljasjaloin kotonaan, ei se tarkoittanut että hän varta vasten nautti kovin kylmästä lattiasta.
Yllättäen papereiden selaamisen ja teeveden odottamisen keskeytti koputus ovelta. Kuka mahtoi olla kyseessä, siitä naisella ei ollut hajuakaan. Ehkä juoksupoika tahi yksi sotilaista, joka vielä halusi jonkin varmistuksen johonkin asiaan. Pienesti tuhahtaen paperit jäivät työpöydän ääreen, naisen taittaessa muutaman askeleen matkan ovelleen.
Oven avattuaan sai Erudessa huomata, ettei kyseessä ollut kukaan vähäpätöinen, vaan itse kreivi. Murto-osa sekunnin ajan näytti siltä, kuin nainen olisi meinannut paiskata puoliksi avatun oven takaisin kiinni sillä samalla sekunnilla, kun näki Arethin kasvot. Se kyllä kävi mielessä, kaiken sen jälkeen mitä eilen oli tapahtunut. Lähinnä siksi, että platinablondi poti yhä jonkin asteen häpeää tuosta kaikesta. Kuitenkin, ovea avattiin pienesti enemmän, jotta kaksikko saattoi olla kunnolla kasvotusten.
Vaadittuun tapaan Erudessa kävi jälleen kumartamaan, tosin kumarrus ei ollut niin kovin sulavaliikkeisen nopea mitä yleensä, johtuen pistohaavasta ja sen kivuista. Kuitenkin kumarrus suoritettiin, kuten siniveristen seurassa kuuluikin.
Herrani Nainen aloitti suoristautuessaan kumarruksestaan Mitä mahdatte haluta? Sotilas Asca hoitaa kaiken tarvittavan tänään ja toimii henkivartijananne, mikäli tarvis. Pahoittelen, mutta minä en ole käytettävissänne työtehtävien saralta tänään ellette sitä vaadi.
Vaikka seisoikin oven edessä, oli nainen sen verran sivussa, että Areth saattoi astua sisään mikäli mieli. Se, mitä Erudessa siitä ajattelisi, oli sitten kysymys itse naisellekin.