Kokouspäivä

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

Kokouspäivä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2008, 21:36

Aran

Kokouspäivä.. päivä jona jokainen vähänkin ylempiarvoinen haltija tai taruolento saapui kokoustalolle, jossa vietettiin koko päivä kertoen uutisia, värväten uusia sotilaita ja sopien valtakunnan asioista. Tottakai itse kuningas Aran sinne tulisi, se oli velvoite, vaikka ei se nyt niin pakonomaiselta tuntunutkaan.. päin vastoin. Aranista oli mukava tavata tuttuja, jotka olivat saattaneet olla poissa monia kuukausia ja nähdä uusia, innokkaita värväytyjiä, jotka yrittivät parhaansa mukaan selvitytä kokeista, kuten esimerkiksi jousiammunta kokeesta.
Kokoustalo oli lähes tupaten täynnä, aina pihoja myöten. Pihoille oltiin rakennettu jousiammunta radat, sisällä suuri sali oli täytetty pöydin joissa saattoi jutella. Tärkeimmät kokoukset pidettiin pienemmissä huoneissa, toisessa kerroksessa. Pihalla - kokoustalon ovien vieressä - ilmoittautumis piste, jossa pystyi ilmoittautuman pääsykokeeseen, mikäli armejaan mieli. Ei Armeijaan nyt kaikkia halukkaita otettu, sehän olisi sama kuin antaisi näiden tehdä itsemurhan. Ei, vain pätevät ja hyvin koulutetut pääsivät mukaan. Eihän sitä tarvinnut olla hyvä taistelemaan tai ampumaan jousella, jos halusi tiedustelu partioon tai johonkin muuhun varjostus tehtävään. Tehtäviäkin oli monia, aina sotilaasta varjostajan kautta tallipojaksi.. kaikkea löytyi.

Aran oli saapunut paikalle jo aamulla, todella varhain. Hyvä että hän oli edes hereillä kokousten ajan. Hän oli aamu kuudesta osallistunut eri kokouksiin ja kello oli vasta kaksitoista.. vielä keskusteltaisiin pitkälle iltaan, ennen kuin Aran pääsisi nukkumaan. Joskus oli syvältä olla kuningas.
Aranilla oli päällään tummanvihreät, leveät housut, jotka oli pussitettu pitkävartisten, mustien saappaiden sisään, Hänellä oli vaaeamman vihreä, pitkähihainen paita, jonka hihat olivat myös leveähköt ja pussitetut päästä ja pitkähihaisen paidan päällä hänellä oli lyhythihainen takki, joka ylti aina polviin asti. Takin päällä oli tumman ruskea vyö, josta roikkui pitkä miekka ja yksi tikari, jonka tuppi oli erittäin koristeellinen. Lisäksi Aranilla oli pitkä, tummanvihreä viitta.
Ei häntä oikeastaan erottanut mitenkään muiden joukoista, hän näytti haltijalta muiden seassa.. paitsi että hänen kintereillään pysytteli kaksi henkivartijaa, joilla molemmilla oli armejan asu ja keihäät. Ei Aran olisi pahemmin vartijoita tarvinnut, mutta nyt kun oli niin levottomat ajat ja pettureita löytyi sieltä täältä, piti olla varovaisempi.

Nyt kun kokouksia oli pidetty jo muutama, Aran päätti pitää tauon ja käväistä pihalla. Hän laskeutui alas kaarevia, valkoisia portaitia, henki vartijat perässään, kunnes saapui alas ja käveli pitkähkön käytävän läpi oville. Hän oli laittanut hiuksensa kiinni, joten nämä eivät häirineet hänen näkökenttäänsä mitenkään.
Aran astui ulos ovista ja katseli ympärilleen. Ilmoittautumis pisteelle oli jo jonoa ihan kiitettävän paljon ja osa oli jo päässyt näyttämään taitojaan ampumaradalla ja kaksintaistelu kehässä... ja mikäs olisikaan sen mielenkiintoisempaa, kun nähdä miten nuoret pyrkyrit pärjäsivät. Joten, Aran suunnisti jousiammunta radalle ja jäi sivummalle seuraamaan yrittäjiä, kera kahden henkivartijan. Osa oli erittäin hyviä, osa pärjäsi jotenkuten ja.. no, osa ei nyt vain osannut.
Aran toivoi että Arathet, hänen neuvonantajansa, olisi myös ollut paikalla, mutta Art oli sanonut menevänsä tapaamaan veljiään, nyt kun häntä ei tarvittu niin kipeästi... mutta tämä oli luvannut tulla myöhemmin paikalle, mikäli vain ehtisi. No, Aran ei sitä enää märehtinyt vaan keskittyi seuraamaan ampujia, odottaen edes yhtä luonnon lahjakkuutta.

//Haysend ja Elensar tänne nääin ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 24 Huhti 2008, 08:50

Elensar oli saanut vihjeen että kokoustalolla oli jonkinlainen värväystilaisuus ja sinnehän olivat nuorukaisen mustat saappaat haltian kuljettaneet. Väkeä oli enemmän kuin nuori mies oli uskonut ja hän ei edes pysynyt perässä siitä kuinka kauan oli mahtanut jonottaa ilmoittautumiseen. Nyt hänen edellään oli kuitenkin enää yksi, häntä hivenen kookkaampi mies.
"Seuraava!"
Karjaisi mies suuren pöydän takana ja Elensar astui askeleen eteenpäin, laskien jousensa pöydän takana istuvan miehen tutkailevien silmien alle. Haltia vastasi lukemattomiin kysymyksiin, alkaen hänen nimestään ja synnyinpaikastaan, päätyen ampumistaitoihin.
"Oletkin ensimmäinen mustahiuksinen haltia näissä karkeloissa."
Iso mies tokaisi pöydän takaa, eikä edes viitsinyt peittää epäluuloaan.
"Periytyy suvussa."
Nuorukainen tokaisi takaisin, nappasi jousensa ja asteli odottamaan vuoroaan päästä näyttämään taitojaan. Vihreän viitan helma tanssahteli haltian askelien tahdissa, samoin kuin vihreä liivi sen alla.

Elensar seisoskeli jousiammuntaradan vieressä, kun viheliäisen näköinen mies oli vuorossa. Tuo selvitti paikallaan olevat kohteet hyvin, samaten liikkuvat. Hartioitaan kohauttaen haltia siirsi katseensa kaksintaistelu paikalle, vain todetakseen ettei itse omistanut miekkaa, ainoastaan jousensa ja pienen tikarin saappaansa varressa. Elensar irvisti, aivojen raksuttaessa että mites tästä nyt selvitään.
"Elensar Eréngolin poika!"
Kuului kutsuhuuto jousiammuntaradan portilta.

"Kuninkaani, tämä haltia ei ole täkäläisiä. Ja olen kuullut ettei mustahiuksisiin ole luottamista."
Kuiskutteli kuningas Aranin vierelle astellut mies, joka oli yksi jousiammunnan tuomareista. Elensar ei kuullut miehen supinoita vaan oli kohdistanut taivaansinisen katseensa liikkumattomiin kohteisiin. Oikea käsi tarttui nuoliin jousikotelossa uskomattomalla nopeudella ja yksi nuoli lävisti jokaisen kohteen, täysin keskeltä. Ilman suurempaa varoitusta liikkuvat kohteet kiisivät pitkin rataa. Taivaansinisissä silmissä välähti ja jälleen haltia aloitti, osuen kaikkiin kohteisiinsa, ja jälleen keskelle.
"Moukan tuuria kuninkaani. Mustahiuksisiin ei ole luottamista, huijaavat."
Kuiskutteli sama mies, nähtyään Elensarin esityksen.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2008, 18:35

Aran

Aran oli kerennyt jo tovin katselemaan jousiampujia, kunnes hänen korviinsa kantautui Elensar Erégolin pojan nimi. Samassa joku tuo jousiammunnan tuomareista tuli hänelle kuiskaamaan, ettei mustahiuksisiin haltijoihin ole luottaminen. Aran ei sanonut mitään, vaan siirsi tarkaavaiset silmänsä mustahiuksiseen haltijaan, joka ei ollut täkäläisiä.. no, olihan se harvinaista että haltijalla oli mustat hiukset, mutta se ei Aranin mielestä pääasia ollut.
Aran sulki kaiken ylimääräisen ympäriltään ja keskittyi seuraamaan Elensarin suoritusta, nyt kun tähän tuomaritkin olivat erityisesti kiinnittäneet katseensa. Elensar osui kaikkiin kohteisiin, täysin keskelle. Se oli tähän astisista esityksistä paras, mitä Aran oli kerennyt näkemään. Hänen tummanvihreät silmät tarkastelivat yhä tarkemmin Elensaria, hänen pupillit pienenivät, eikä hän sitä edes itsehuomannut, että niin tarkkaan seurasi.
Jälleen sama tuomari kuiskasi, ettei mustahiuksisiin ole luottamista. Tässä vaiheessa Aran käänsi katseensa, erittäin nopeasti mieheen ja katsoi tätä hetken aikaa ilmeettömänä, jopa jäätävänä.
"Ei se ole hiusten väri, mikä tekee miehestä pahan" Aran sanoi lopulta ja lähti kävelemään kohti Elensaria, turvalliselta alueelta. Hän nosti kätensä merkiksi vartijoille, ettei näiden tarvitsisi seurata... ei Aran uskonut Elensarin hyppäävän niskaan heti kun hänet näkisi.

"Ammut hienosti.. Elensar Erégolin poika" Aran sanoi päästyään Elensarin lähelle ja pysähtyi vähänmatkan päähän hänestä.
"sanovat ettet ole täkäläisiä... sanovat ettei sinuun ole luottaminen, koska olet mustahiuksinen" Aran aloitti, vilkaisten tuomariin joka näin oli sanonut "Mutta minä en usko siihen. Olet lahjakas, kerro, missä olet oppinut ampumaan?" Aran sanoi, kääntäessään katseensa takaisin Elensariin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 24 Huhti 2008, 18:57

Tuuli oli jäänyt leikittelemään silkkisillä hiuksilla, haltian havaitessa jonkun lähestyvän häntä. Tyypillä oli henkivartijat, joten korkea virka-asema oli toisella taattu.
"Kiitos."
Elensar kiitti miestä, siirryttyään itsekin turvalliselle alueelle. Taivaansiniset silmät tutkailivat edessään seisovaa haltiaa, mutta eivät saaneet tarkkaa määritelmää toisen arvolle.
"Ovat oikeassa, en ole täkäläisiä. Mutta luottamusasia teidän on itse tutkittava."
Haltia jatkoi ja vilkaisi tuomaria joka yhä seisoskeli henkivartijoiden vieressä ja tuntui olevan aivan kauhuissaan kuninkaansa puhutellessa nuorta miestä.

"Itseoppinut."
Nuorukainen jatkoi, tarkoittaen ampumataitojaan. Miksi toinen oli niin suunnattoman kiinnostunut hänestä, kuka tuo oikein oli?
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2008, 20:48

Aran

Aran nyökkäsi Elensarille, tämän kertoessa että oli itse oppinut ampumaan... hän todellakin taisi olla luonnonlahjakkuus, siitä ei ollut epäilystäkään. Aran huomasi kuina Elensar tarkkaili häntä ja lopulta hän naurahti kevyesti ja siirsi kätensä selkänsä taakse.
"Et taida tuntea minua?" Aran huomautti, vilkaisten kohti vartijoita jotka tulivat nyt häntä kohti... no, tulkoon, ei näistä haittaakaan ollut.
Toisaalta se oli aika huvittavaa, mutta mukavaa.. ettei joku tuntenut häntä, toiset kun olivat heti tervehtimässä ja kumartamassa.. no, ei Elensar häntä kai tunnistanut, kun ei ollut edes täkäläisiä.
"No, ei sillä ole väliä.. haluaisin nähdä miten pärjäät kaksintaistelussa.. näyttäisitkö meille?" Aran sanoi, jättäen esittelyn tuonnemmaksi, jos edes silloinkaa itseään viitsi esitellä.
Nyt häntä kiinnosti vain tämä nuorukainen, kaikki kiinnostus muuhun, oli mennyt saman tien... niin, pitäisi varmaan kokouksiinkin palata, mutta ei nyt.. ei vielä, nyt oli parempaa tekemistä.
Aran vilkaisi kaksintaistelu paikalle.. siellä oli juuri sopivasti, yksi hyvin koulutettu sotilas ottamassa tulokkaita kehään. Kaksintaistelu kehässä taisteltiin puisin kepein, sai valita joko yhden pitkän, joka vastasi keihästä, kaksi lyhyttä kuten kaksi haltija miekkaa tai sitten yhden keskipitkän, kuten ihmisten miekat.. no, kyllä sellainenkin vaihtoehto piti tarjota, mikäli joku oli yhdellä miekalla tottunut taistelemaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 24 Huhti 2008, 21:36

Tuntematon mies pyysi häntä näyttämään kaksintaistelutaitojaan ja kevyesti nyökäten Elensar astui paikalle. Lyhyen puoleinen haltia tuli tarjoamaan nuorukaiselle puisia keppejä mutta kevyellä käden heilautuksella nuori mies kieltäytyi ottamasta niitä vastaan.
"Uskon että huolehdit näistä?"
Nuorukainen kysäisi ja ojensi rakkaan jousensa sekä kiskaistessaan pienen tikarinsa saappaansa varresta.

"Meinaat pärjätä ilman aseita? Melko rohkeaa."
Sotilas tokaisi ja arvosteleva katse vaikutti alentavalta. Elensar kohautti hartioitaan ja astui askeleen lähemmäs. Sotilaalla oli molemmissa käsissään kepit ja karjaisten toinen hyökkäsi, jolloin nuorukainen uskomattoman tyynesti vain siirtyi pois tieltä. Sotilas vaikutti hämääntyneeltä, tuijottaessaan Elensarin taivaansinisiin silmiin. Jälleen toinen hyökkäsi, yrittäen "viiltää" haltiaa kylkeen. Kuin haukka nuori mies väisti ja nappasi kiinni toisen ranteesta, vääntäen niin voimakkaasti että toisen kasvoille kohosi tuskainen irvistys.
"Älä aliarvioi, ikinä."
Elensar tokaisi, kun sitten hypähti hivenen kauemmas ja iski suoran potkun miehen takaraivoon, jolloin tuo kaatui naamalleen maahan ja Elensar painoi jalkansa vasten miehen selkää ja nappasi toisen aseet, painaen puukepit miehen kaulan molemmille puolille..

((Mietein muuten, voiko haltioilla olla jotain "yliluonnollisia" kykyjä? Olen nimittäin nähnyt unta jossa Elensaria kutsuttiin "varjontaittajaksi" ja tuo nimitys on minusta vallan kutkuttava ja siitä voisi keksiä vaikka minkälaisen yliluonnollisen kyvyn : DD)
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2008, 21:51

Aran

Aran seurasi (vartijoiden kera) Elensaria kaksintaistelu kehälle, jääden sen reunalle katsomaan kun Elensar asteli peremmälle.. tämä kieltäytyi aseista, Aran katsoi hetken aikaa kysyvästi Elensariin, mutta jokainen tavallaan.. kai tämä tiesi mitä teki.
Sotilas suhtautui Elensariin alentavasti, tämä ei selvästikkään uskonut että nuorukainen voisi pärjätä ilman aseita.. mutta tämä oli väärässä. Elensar väisti erittäin hienosti ja tyynesti sotilaan ensimmäisen hyökkäyksen, astumalla vain pois tieltä. Aran hymähti itsekseen, kun sotilas näytti olevan hetken pihalla, kunnes hyökkäsi uudestaan. Tällä kertaa Elensar väisi ja nappasi miestä ranteesta, väänsi ja sai sotilaan irvistämään kivusta. Aran kuuli Elensarin tokaisun ja yhtyi tämän sanoihin.. ei pidä aliarvioida, ei edes ihmisiä. Sen jälkeen Elensar tyrmäsi sotilaan erittäin tyylikkäästi, painaen lopulta molemmat sotilalla olleet puukepit tämän kaulan molemmille puolille.
Tuomarit katsoivat häntä hiljaa ja osa oli pudottaa kynänsä siinä ohimennen. Kehän ympärillä oli hiljaista, kaikki olivat ällikällä lyötyjä kun nuori, mustahiuksinen haltija oli mennyt tyrmäämään sotilaan, ilman aseita.
Hiljaisuuden rikkoi taputus, joka lähti Aranin käsistä. Kaikki kääntyivät katsomaan kuningasta, joka nyt otti askeleita Elensarin luokse.
"se oli hieno esitys.. ja ilman aseita. Olet todella taitava nuori mies" Aran sanoi ja käänsi katseensa yleisöön, etsien tiettyä henkilöä.
"Ylituomari?" Aran huikkasi yleisön sekaan ja samantien väen ohitse puikkelehti melko vanhahko, hieman harmaantunut haltija.
"Varmistakaa että tämä nuorukainen saa sen paikan, mitä haluaa.." Aran sanoi ylituomarin saavuttua paikalle.
"Mut--"
"Se oli käsky" Aran keskeytti tuomarin, joka yritti esittää vastaväitteen.
"Kyllä teidän korkeutenne." Mies sanoi kuultuaan Aranin viimeset sanat ja kumarsi syvään.

// Toki :D Onhan Aranillakin niitä voimia, tosin melko pieniä, mutta kyllähän haltijoilla voi olla vaikka mitä maagisia voimia :D ainahan ne voi opetella ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 26 Huhti 2008, 17:31

Yleisöstä kuului epäileviä murahduksia kun mustatukkainen siirtyi pois taistelukentältä, kunnes kuului yksinäinen taputus. Tuntematon, ilmeisesti korkeassa asemassa oleva mies, joka kehui nuorukaisen taitoja. Pieni kumarrus kävi kiitoksesta ja samassa mies kutsuikin ylituomarin paikalle, vaatien että Elensar saisi haluamansa paikan. Ylituomari tuntui vastustelevan mutta miehen viimeiset sanat hiljensivät tämän.

'Kyllä teidän korkeutenne'
Vastasi ylituomari ja kumarsi. Elensar nojautui taaksepäin ja tuijotti taivaansinisillä silmillään Arania.
"Korkeutenne?"
Haltia kysyi kummissaan, kunnes ymmärsi ja älähti. Mies laski päänsä kumarrukseen, ymmärtäessään että puhui kuninkaalle.

((mmm, mie en vaan keksi mikä yliluonnollinen juttu sopisi tuohon "varjontaittajaan" siulla ehdotuksia? Niin ja mitä arvoa Elensarin tulisi vaatia? : DD))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2008, 19:17

Aran

Aran siirsi katseensa ylituomarista Elensariin, kun tämä älähti ja kumarsi, ilmesesti tajutessaan kenelle oli puhunut.. no, se leikki loppui siihen, kun Elensar nyt tiesi puhuvansa kuninkaalle.
"Älä suotta muodollisuuksiin vajoa, tässä on jo esittäydytty ja kumartamiset olisi pitänyt hoita aikoja sitten" Aran sanoi lopulta, samalla kun ylituomari luikki omille teilleen, katselemaan muiden suorituksia.
Ai miksi Aran ei vaatinut Elensarilta muodollisuuksia? Ehkä siksi että hän piti tästä nuorukaisesta.. hänessä oli jotain mielenkiintoista, tämä ei vaikuttanut olevan mikään nirppanokka pyrkyri, joka uskoi itseensä niin kovasti että aliarvioi toiset.. lisäksi Elensar ei ollut mitenkään mielistellyt ja se tuntui vaihteeksi mukavalta.. ehkä Aranin pitäisi useammin liikkua niiden seurassa, jotka eivät häntä edes ulkonäöllisesti tunteneet.

Kun yleisö lopulta oli päässyt 'yli' Elensarin esityksen, väki jatkoi tavalliseen tapaansa seuraten muita pyrkyreitä ja jutellen keskenään.. jos tarkkaan kuunteli, saattoi erottaa Elensarin nimen haltijoiden huulilta, tästä oli noussut muutamassa minuutissa yksi päivän suurimmista puheenaiheista.. ja kaikenlisäksi väki kummasteli sitä, että itse kuningas Aran oli jutellut tälle tummahiuksiselle 'muukalaiselle'.
"Kuten jo ylituomarille sanoin.." Aran aloitti lähtien hitaasti kävelemään väen seassa, olettaen että Elensar tulisi mukaan "Saat paikan, mitä ikinä haluatkin.. joten ole hyvä ja esitä toiveesi. Sinun kaltaisia nuorukaisia me tarvitsemme" Aran lopetti lauseensa, jääden odottamaan Elensarilta vastausta.
Vartijat tottakai seurasivat Arania, pitäen erittäin hyvin silmällä Elensaria.. nämäkään eivät näköjään luottaneet nuorukaiseen.

// voi kuule miulle tulee vaikka mitä yliluonnollisia ideoita! Esim vaikka se vois osata luoda varjoista jotain, kuten esim susia jotka sitten katoais aikanaan tai sitten se osais kadota varjoihin ja ilmestyä toiseen varjoiseen paikkaan! tai sitten se vois osata pimentää jonkun alueen, niin ettei ympärillä näkyi muuta ku pimeyttä! tai tai tai.. kyllä näitä riittää! :D ja se arvo.. no, esimerkiks sotilas, varjostaja, vakoilija, tiedustelija, jonkun ryhmän johtaja (vakoilu tai tiedustelu tai jonkun sotilas ryhmän, kuten vaikka etulinjan sotilaiden johtaja) tai sitten joku muu tällänen hieno, vaikkapa henkivartija, portin vartija tai linnan vartija, salamurhaaja, tarkka ampuja (jos jousista puhutaan), isku ryhmän johtaja.. jne jne :D tossa nyt muutama mitä tulee mieleen ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 26 Huhti 2008, 19:45

Aran kehoitti Elensaria unohtamaan muodollisuudet ja nuorukainen nyökkäsi. Kuulleessaan nimensä muiden keskusteluissa, haltia kohotti hartioitaan. Tuskinpa väki hänestä enää huomenna jaksaisi puhua.

Nuorukainen asteli Aranin vierelle, saatuaan pieneltä mieheltä omat aseensa takaisin.
"En minä voi vaatia itselleni paikkaa."
Haltia totesi ja vilkaisi vierellään astelevaa kuningasta. Miten nuori mies olikin kuvitellut löytävänsä Aranin linnoituksesta, istumassa suurella valtaistuimella valtava kultainen kruunu päässä, mutta ei, mieshän näytti ihan tavalliselta. Elensar tunsi vartijoiden katseet niskassaan ja nopeasti nuorukainen vilkaisikin noihin.
'Pitäisiköhän minun kertoa..'
Haltia mietti, tarkoittaen olevansa varjontaittaja. Tätä miettiessään kuvat mustista usvaisista susista nousi nuorukaisen ajatuksiin ja kevyesti päätään ravistaen nuori mies karisti kuvan mielestään.

((En nyt kehdannut laittaa Elensaria sanomaan että joo haluan olla sitä ja tätä mutta roolaaja haluasi haltiapojasta jonkun ryhmän johtajan, vaikkapa sitten etulinjaan : DD Ja nyt käynpäs päivittämässä Elensarin tietoihin tuon varjontaittajan >))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2008, 08:55

Aran
Aran alkoi pitäämään tästä nuorukaisesta yhä enemmän! Niin vaatimaton.. se oli hyvä juttu, vaatimattomuus oli erittäin hienoa, paitsi jos se meni liiallisuuksiin..
Aran ei kävellessään katsonut kertaakaan Elensaria kohti, vaan suoraan eteensä... johtuen siitä että hänet oli kasvatettu siihen, että kävellessä katsottiin suoraan eteen, etiketti sääntö... Mutta.. Aran EI voinut vastustaa kiusausta ja otti näin oman vapauden lukea Elensarin ajatuksia, siihen kun kykeni.
'Pitäisikö minun kertoa?'.. Aran katsahti sivusilmällä Elensariin, kertoa mitä? Nyt Arania alkoi kiinnostamaan..
"Kerro pois.." Aran aloitti viimein, kun ei enää jaksanut ajatuksia päässään vatvoa, vaan halusi tietää mitä Elensarin pitäisi ehkä kertoa.. jotain suurta? jotain jännittävää?
"Kerro pois, ei se ota jos ei annakkaan." Aran sanoi uudestaan, tällä kertaa - vastoin etikettiä - käänsi katseensa Elensariin, hymyillen pienesti ja ystävällisesti.

// nee, hyvä että löyty jotain ^^ ittelläni oli joskus OC hahmo, jonka nimi oli Ookami.. se osas kanssa loihtia mustia 'energia' susia, josta sitten tuli mieleen noi varjoista loihditut sudet :D mut hei, suo tuskin haittaa, jos tässä joskus lähiaikoina piirtäisin Elensarista kuvan? Ku tekee jostain syystä mieli piirtää se >) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 27 Huhti 2008, 11:04

Mies ei kertaakaan vilkaissut vieressään kävelevään Elensariin, mutta olihan se ymmärrettävää. Mutta kun Aran kehoitti nuorukaista kertomaan, käänsi haltia taivaansinisten silmiensä katseen kuninkaaseen. Toinen luki ajatuksia, selvä. Elensar vastasi miehen hymyilevään katseeseen vakavasti ja siirsi sen sitten takaisin eteensä.
"Oletteko ikinä kuulleet varjontaittajista?"
Kysyi haltia, tarkoittaen harvinaista lahjaa joka yleensä siirtyi isältä pojalle verenperintönä. Elensar ei ollut koko ikänsä aikana tavannut toista varjontaittajaa ja uskoikin ettei heitä montaa ollut.
"Lahjasta joka kulkee isältä pojalle verenperintönä."
Nuorukainen jatkoi. Isänsä mainitessaan haltian sisällä kuohahti, niin paljon vihaa ja tuskaa hänen isänsä kohtalo oli jättänyt häneen, mutta niin isänsä murhaajille kävi, viha jäisi asumaan sisimpään..

((Hihii, totta kai saat piirtää : D))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2008, 14:52

Aran

Aran siirsi katseensa eteensä ja kuunteli kun Elensar aloitti kysymällä, tiesikö Aran varjontaittajista... ei, Aran ei tiennyt eikä ollut koskaan kuullutkaan. Ei kuningaskaan tiennyt kaikkea! Tosin nyt Arania alkoi kiehtoa yhä enemmän, kun Elensar kertoi että se oli lahja, joka kulki isältä pojalle verenperintönä. Eli se oli jokin taito.. Aran alkoi pyörittelemään ajatusta mielessään, kunnes hymähti pienesti ja vilkaisi sivusilmällä Elensaria.
"Ei, en ole koskaan kuullut varjontaittajista, mutta sinä voinet valoittaa tilannetta minulle?" Aran sanoi ja vilkaisi ympärilleen..
He olivat kävelleet melkein metsän reunalle kokoustalolta, täällä ei ollut enää niin paljoa porukkaa, vain harvalta nuoria pojan kloppeja, jotka pitivät omat pikku puumiekka tappelunsa näin kokous huminasta hieman sivummalla... no, olihan se suloista kun nuoret haltija pojat harjoittelivat ja haaveilivat siitä, että pääsisivät vielä pitkälle urallaan, kuten ryhmän johtajaksi tai kenraaliksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 27 Huhti 2008, 19:11

Metsän laita oli hiljainen ja Aran kehoitti nuorukaista kertomaan lisää kyvystään. Kevyesti nyökäten Elensar astui lähemmäs puiden luomaa varjoa ja siirsi kätensä varjoon, käänsi kämmenensä osoittamaan taivasta kohti. Kuului kohahdus, kuin voimakas tuuli olisi pyörinyt haltian käden ympärillä. Samassa mies puristi kämmenensä nyrkkiin, siirsi sen sitten takaisin auringon valoon.

Kämmenen auetessa kuului suden ulvontaa ja samassa kädestä näytti nousevan kolme usvaista hahmoa, jotka hypätessään maahan ottivat suden muodon. Usvaa muistuttavien katse oli tyhjä ja ne olivat paljastaneet hampaansa, mutta eivät liikahtaneet Elensarin viereltä.

Taivaansinisten silmien katse nousi edessään seisovan Aranin silmiin tyyninä mutta odottavaisina.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2008, 19:55

Aran

Aran seurasi tarkasti jokaista Elensarin liikettä, kun tämä käveli varjon luokse. Nuorukainen nosti kätensä varjoon ja pian kuului humahdus, kuin paineaalto. Elensar puristi kämmenesä nyrkkiin ja siirsi sen sitten aurinkoon. Kun Elensar avasi nyrkkinsä, kuului suden ulvontaa ja samassa kädestä näytti nousevan kolme usvaista hahmoa, jotka hypätessään maahan ottivat suden muodon.
Aran katsoi hiljaa tyhjäkatseisia susia, kun nämä seisoivat kiltisti Elensarin vierellä. Vartijat Aranin takana olivat ottaneet askeleen lähemmäksi ja nostaneet keihäänsä kohti Elensaria, mutta laskeneet ne kun Aran oli nostanut kätensä merkiksi, ettei ollut mitään hätää..
"Vaikuttavaa.." Aran aloitti nostaessaan katseensa Elensarin taivaansinisiin silmiin "Tuo on erittäin hieno taito" Aran lisäsi, silmäillen susia.
Aran ei itse osannut luoda mitään noin 'järeää' tai kestävää, vain harhakuvia, ilusinaatioita, jotka katosivat melkein heti, ellei Aran keskittynyt niiden yllä pitämiseen.
"mutta nyt minun pitänee palata takaisin kokouksiin.. tuletko samaa matkaa?" Aran sanoi ja otti pari askelta takaisin kohti kokoustaloa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron