Pyhä mies ja paholainen


Pitkät ja leveät muurit kulkevat linnan ja linnan pihan ympäri. Muureilla on vartiotorneja ja torneissa lähes aina vartioita. Muurilta on kauniit näköalat sekä merelle että metsään ja kylään, kauempana näkyvät hukkamaiden arot ja vuoret. Muurin ulkopuolella on pitkä pudotus vallihautaan.

Korkea, leveä muuri kiertää koko linnan ja sen alueet. Vartiotorneja kohoaa tietyin välein muurilla. Ainoa alue, jota muuri ei kata, on tallin takapiha ja laitumet.
Muureilta avautuu kunnon näköalat niin itse linnan pihamaalle, kuin muihinkin linnan alueisiin. Muurilta näkee kauas merelle, metsään ja kaupunkiin. Kauempana voi nähdä avautuvat arot, sekä horisontissa Mor vuoret.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Maalis 04, 2012 1:03

Pyhä mies ja paholainen

((Ylva voisi tulla tänne.))




Laskeva aurinko oli jättänyt jälkeensä harvinaisen kirkkaan tähtitaivaan. Talvi oli toki pimeää ja kylmää aikaa, mutta alkava kevät oli taas jotain aivan muuta. Ilma näytti kylmältä, mutta ei illallakaan tuntunut liian jäätävältä näöstään huolimatta, vaikka olihan se toki viileämpi aurinkoisiin päiviin verrattuna. Tähdet ja kuu saivat hohtavanvalkoiset lumipenkat loistamaan pimeydessä ja soihtuja oli ripoteltu ympäriinsä valaisemaan linnan ulkoseiniä ja pihaa. Hyvinhän sitä siis nähtiin ulkona ilman aurinkoakin, vaikka kovin monia ei ollut ulkona sitä todistamassa tähän aikaan, enimmäkseen vain vartijoita tarkkaillessa ympäristöään sodan riepottelemassa maassa.

Roswell oli uskaltautunut ulos näinkin myöhään siitä mahdollisien juorujen syntymisestä huolimatta. Eihän hänellä ollut tarkoituksena tehdä mitään, katsella vain ympärilleen uudessa ympäristössä. Monia vahtivia silmäpareja oli kyllä todistamassa pahoja juoruja vastaan, demonin juurikin tervehtiessä yhtä niistä monista epäilevistä vartijoista kävellessään tuon ohi. Olihan se hieman jännittävää kävellä mahdollisesti hyvinkin uskonnollisen tai rasistisen, aseistetun miehen ohitse, mutta sana kulki kyllä nopeasti linnan sisällä. Jos mikään muu ei pitänyt miekkaa tupissa, niin se oli ainakin tieto siitä, että tämä demoni oli kuninkaan suojelun alaisena, eikä tuota saanut käydä vahingoittamaan ilman seurauksia. Se riitti, kukaan ei tainnut haluta joutua tyrmään demonin takia. Linnan muurit näin myöhään taisivat kyllä olla aika epäilyttävä kohde vierailulle, mutta pitihän sitä joskus tämäkin kokea. Olla niin korkealla, nähdä kauas, nauttia kaikista niistä pienistä valopilkuista, mitkä asutus ympäristöön aiheutti näin pimeällä. Se oli aivan kaunista. Roswell hymähti hiljaa itsekseen, millainen romanttinen höperö hänestä olikaan tullut vanhempana, kävellä ympäriinsä kylmässä vain sen takia.

Askeleet veivät demonia eteenpäin rauhallisesti kivisellä muurilla, jonka auringonsäteet olivat onneksi sulattaneet suurimmaksi osaksi lumettomaksi ja jäättömäksi. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että kaatuisi ja rikkoisi jotain. Oli mukavaa ja rauhallista, hiljaista, eikä ulkona loppujen lopuksi niin kylmäkään ollut. Tuulikaan ei purrut kasvoja ikävästi, vaikka olisivathan kuninkaan niin ystävällisesti lahjoittamat vaatteet pitäneet moisen kurissa joka tapauksessa. Hattuja hän ei kyllä koskaan oikein voinut pitää, estiväthän ne mustat, kaarevat sarvet moisen vetämisen päähän suojaksi järkevällä tavalla. Suipot korvat kyllä pitivät tästä lämpimästä säästä kyseisen seikan takia, vaikka muulla keholla olo alkoikin käydä hieman turhan lämpimäksi paksuissa vaatteissa. Mistään ei pitänyt huolehtia, joten sitä pystyi aivan hyvin uppoutumaan omiin ajatuksiinsa, samalla kun nautti ympäristöstä ja raittiista ilmasta.

Roswell oli tyytyväinen kehitykseen ihmisten reaktioissa häntä kohtaan. Ei kukaan ollut viitsinyt missään vaiheessa juosta häntä kirkuen pakoon, mutta kyllä moni oli pelosta jäykkänä ollut. Seurassa ei vietetty kovin pitkää aikaa. Mutta pikku hiljaa asenteet muuttuivat muiden huomatessa, ettei demoni tahtonut mitään pahaa. Olihan tuo loppujen lopuksi kohtelias ja auttavainen, mukavaa puheseuraakin, jos keskustelua uskalsi alkaa käymään. Ja kyllä jotkut uskalsivatkin. Se sai Roswellin hyvälle tuulelle, sitähän uskalsi alkaa hortoilemaan linnan käytävillä entistä enemmän, vartijatkin näyttivät alkavan tottua demonin läsnäoloon eivätkä katsoneet tuota enää silmä tarkkana kokoaikaa Ainakin jos olivat nähneet tuon päivittäin tutkimusretkillään. Kyllä hän tunsi vielä näiden vartijoiden katseen niskassaan aina kun ohi käveli, eihän häntä täällä ulkona nähty aivan yhtä paljon, kuin sisällä. Olihan sitä onneksi kohtia suojassakin katseilta aina hetkiseksi aikaa, jos tuijottaminen alkoi käydä hermoille, mutta eihän siinä mitään pahaa ollut.

Roswell oli tyystin omissa maailmoissaan, silmät olivat toki auki ja katselivat ympärilleen, mutta ne reagoivat vain joihinkin asioihin, eikä tuo toki pistänyt kaikkea näkemäänsä merkille. Moinen kostautui miehelle tuon pian tuntiessa kävelevänsä johonkin pahki, pituudestaan huolimatta hieman heppoisempana ja muutenkin antautuvaisena otuksena joutuen ottamaan iskun voimasta pari askelta taaksepäin. Ei se onneksi sattunut, mutta ikävä kyllä seinään tai muuhun elottomaan asiaan päin kävelemisen sijasta demoni olikin onnistunut typeryksissään törmäämään ihmiseen. Vartijaan kenties? Roswell väläytti heti pahoittelevan hymynsä, kirkkaankeltaisten silmien katsellessa toisen miehen reaktiota tarkkaan.

"Suurimmat anteeksipyyntöni, hyvä herra. En katsonut, minne olin menossa. Ei kai teihin vain sattunut?" tuo aloitti kohteliaana, luultavasti oikeastikin toisen kunnosta huolestuneena, vaikka hänellä oli aika paha tapa näyttää pilkkaavalta joidenkin silmiin. Demoni kävi suoristamaan hieman niitä omia, turhankin hienoilta näyttäviä hepeneitään törmäyksen jäljiltä, onneksi niille ei kuitenkaan ollut mitenkään käynyt. Olisi noloa rikkoa lahjoja niin nopeasti.

Viesti Su Maalis 04, 2012 9:42

Adair

Paladiini asteli hitain askelin muurilla koleasta ilmasta huolimatta. Se seikka, että tuolla ei ollut haarniskaa yllään, ei edes osaa siitä kertoi, että tuo oli vapaalla. Tosin sekään ei ollut uutta, että vietti vapaa-aikansa linnassa. Kookkaan miehen yllä oli yksinkertainen, vaalea paita, ruskeat housut, saappaat ja kylmää vastaan oli vetänyt päälleen tummanruskean pitkän takin, jonka oli kuitenkin jättänyt auki. Ei Adair kylmää pelännyt, oli sitä nähty ja kestetty ennenkin. Viimeaikaiset tapahtumat, kuninkaan kuolema ja tappio haltioita vastaan huolestuttivat paladiinia, vaikka ei näitä epäilyksiä ollut sanonut ääneen. Uutta kuningasta kohteli siinä missä vanhaakin, tuo oli jokatapauksessa kuningas ja tälle hän oli uskollinen.

Mies pysähtyi ja kääntyi katsomaan valoja, jotka loistivat kaupungista. Nojauti muurinharjaa vasten käsivarsillaan ja valoja katsellen jatkoi ajatustyötään. Käveleminen ja raikas ilma olivat aina auttaneet selvittämään ajatuksia ja tähän aikaan oli mukavan rauhallista. Vartijatkin tunnistivat miehen, eikä tuon tarvinnut selitellä mitään. Paladiini puuskahti itsekseen ja hieraisi kasvojaan väsyneen oloisena. Moni sanoisi, että murehti turhaan ja liian monista asioista, mutta minkäs hän sille mahtoi. Tuo kosketti kaulassaan roikkuvaa hopeista ristiä ja juuri sillä nimenomaisella hetkellä joku tömähti tuota vasten. Isohko mies huojahti hieman, mutta pysyi siinä missä seisoikin. Hämmästyneenä siitä, ettei ollut huomannut toisen tuloa tuo käänsi katseensa anteeksi pyytelevään tapaukseen jolloin kohteliaat sanat kuolivat ennen kuin pääsivät edes miehen huulille.

Adair tuijotti demonia, varmaan kauheinta mitä saattoi paladiinille tapahtua oli tuijottaa demonia tietäen ettei voisi taittaa tuolta hiuskarvaakaan. Tämä kuvotus kun sattui olemaan kuninkaan suojeluksessa ja kuninkaan sana oli laki mitä mies ei unissaankaan uhmaisi. Miehen lämpimät ruskeat silmät muuttuivat hetkessä kylmiksi kuten tuon koko muukin olemus. Adair hymähti ilottomasti "Demoni, joka lepertelee käytöstapoja. Kaikkea sitä saa elämänsä aikana nähdä". Saattoi olla demonin onni ettei miehellä ollut sotavasaraansa mukana, olisi voinut ihan vahingossa sohaista sillä demonia ja ehkä tuo jopa olisi tipahtanut alas muurinharjalta ja taittanut niskansa. Traagista. Tämä se paladiinin päivästä puuttuikin, leppoisaa rupattelua demonin kanssa. Ei voinut käsittää mitä kuninkaan päässä liikkui ellei tuolla Saanan sikiöllä ollut näppinsä pelissä. "Katsoisit edes eteesi", mies murahti kääntäen katseensa takaisin maisemaan toivoen että tuo otus vain lähtisi pois.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Maalis 04, 2012 10:49

Roswell toki tarkkaavaisena miehenä pisti pienetkin muutokset toisen olemuksessa merkille. Ensiksi toki oli ilmassa hämmentyneisyyttä, sen jälkeen sitä varmaan olisi vain pahoiteltu, mutta tässä yhteiskunnassa asiat eivät aina aivan niin menneet, jos omasi hieman erilaisen ulkonäön. Tummasilmäinen ihmismies oli silmänräpäyksessä jännittynyt, eikä se mitenkään uusi reaktio ollut Roswellille. Mutta ehkäpä suurin tunne toisen silmien takana oli vaihteeksi inho, eikä niinkään pelko, ei kai tuonkokoisen, riskin miehen tarvinnut pelätä edes demonia. Oli hankala sanoa, oliko se parempi lähtökohta kuin pelko, mutta vähän erilainen se tulisi olemaan.

"Kaikki demonit eivät suinkaan ole samanlaisia, hyvä herra. Vai vahvistaako poikkeus kenties säännön?" demoni naurahti itse paljon rentoutuneempana ja hyväntuulisempana, kuin tuo varsin huvittomanoloinen ihminen. Pelkoa Roswell ei näyttänyt tuntevan yhtään, vaikka tuo näki hyvin toisen olevan fyysisesti voimakas ja luultavasti koulutettu taistelija, eikä toki sitä välkehtivää, hopeista ristiä kaulassakaan voinut olla huomaamatta vaikka ei sellaisen löytyminen kenenkään kaulassa täällä ollut mikään ihmeellisyys. Mikään näistä sekoista ei saanut sarvipäätä huolestuneeksi tippaakaan, kenties tuo oli vain niin itsevarma, ettei toinen voisi hänelle mitään, tai kenties uskoi kuninkaan sanan pitävän hyökkääjät kurissa. Tai ehkäpä tuolla ei ollut taka-ajatuksena olla ollenkaan pilkkaava, mutta sattuipahan vain olemaan hyvin itsevarmaa sorttia.

Toinen mies ei näyttänyt innostuvan rupattelusta, tuhahtaen vain tympääntyneenä asiansa, ennen kuin kääntyi takaisin katsomaan kaukaisuuteen. Ehkä se olisi hyvä niin, ihmistä ei näyttänyt kiinnostavan demonin läsnäolo ollenkaan, kuka tietää, miten kävisi jos hän jäisi mutta itse asiassa juuri se asia kiinnosti. Ei hän toki tahtonut heidän molempien joutuvan ongelmiin, mutta oli hankala vastustaa kiusausta.
"Yritän pitää sen mielessäni tulevaisuutta varten, kiitos," Roswell hymähti toisen murahdukselle eteensä katsomisesta,
"Mutta ette onneksi näytä loukkaantuneelta, joten mitenkään pahasti ei käynyt. Anteeksi vielä kerran," tuo pahoitteli hymy huulillaan. Ei kai tuollaiselle kaapille kävisi mitenkään, kävelisi kuinka kovasti pahki tahansa. Tuuleton ilta oli hiljainen, eikä kaukaisuuteen katsovasta ihmisestä saanut sen enempää ääntä irti. Demonin olisi varmaan pitänyt lähteä jatkamaan matkaansa, mutta sen sijaan tuo vain jäi seisoskelemaan toisen vierelle, kääntäen oman katseensa kylän puoleen.

"Kaunis näky näin pimeällä," Roswell hymyili katsellessaan valoloistoa kaukaisuudessa, ehkä yrittäen löytää edes jotain yhteistä hänen ja tuon tympääntyneen ihmisen välillä. Ei kai toinen muuten sinne katsoisi, jos ei edes näkemästään pitäisi? Keltaiset silmät vilkaisivat mieheen päin, luultavasti toinen tiesi hänestä jotakin, mutta eihän hän tiennyt kuinka paljon. Olisi varsin töykeää kuvitella toisten tietävän itsestään enemmän.
"Nimeni on Roswell, kenties teistä ei ole hauska tavata, mutta minusta on," tuo esitteli itsensä naurahtaen,
"En ikävä kyllä tunne monia täällä, joten saanko kysyä kenen kanssa minulla on kunnia puhua?"

Viesti Ke Maalis 07, 2012 2:30

Adair

Se piru ei lähtenyt, jäi vaan nököttämään siihen ja rupattelemaan kuin noh ihmiset. Paladiinin kärsivällisyyttä koeteltiin oikein urakalla. Demonin nimeen tuo ei paljoa kiinnittänyt huomiota, tai siltä se ainakin näytti. Saati sitten mihinkään muuhunkaan, vaikka tuo pirunsikiö olikin oikeassa. Maisema oli kaunis ja talven pimeät yöt toivat sille kunniaa. Miehen umpimieliset käsitykset eivät oikeastaan olleet tuon vika, sillä hänet oli kasvatettu tähän malliin ja oli käynyt sotaa taruolentoja vastaan suurimmanosan elämästään. Oli sekin tietty totta, että useat demonit olivat pohjattoman ilkeita ja raakalasmaisia, mutta onneksi suurinosa noista pysyi visusti omalla maailmantasolla.

Roswellin tiedustellessa paladiinin nimeä, ei tuo voinut enää pitää kieltään kurissa. Mies suoristi selkänsä ja kääntyi demonin puoleen. "Minä olen kenraali Adair Cole, hänen kuninkaallisen korkeutensa prinsessa Lilyn henkilökohtainen kouluttaja", pelkkä nimikin olisi tietysti riittänyt, mutta arvoasteikosta kiinnipitävä mies oli tottunut esittää koko litanjan ja salaa mielessään odotti sen tekevän demoniinkin jonkun vaikutuksen. Adair itseasiassa hymyili hetken vinosti "Paladiini, jos tarkkoja ollaan, demoni", mies lisäsi silmät tuikahtaen. Mittaili nyt itseään hennompirakenteista demonia päästä varpaisiin. Tuo ei toisaalta näyttänyt kovin kummoiselta, mutta aina ei pitänyt uskoa siihen mitä näki. "En ymmärrä mitä kuningas näkee sinussa. Demoni tai ei Linna ei ole sinulle oikea paikka", paladiini sanoi tylysti ja täysin suoraan sen mitä ajatteli. Käyttäytyi Roswellia kohtaan aivan päinvastoin mitä ihmisiä, sillä ihmisille Adair oli ystävällinen ja mukava, vaikka ei noita olisikaan tuntenut. "Kerrohan, demoni, mitä sinä oikeastaan _teet_ täällä?" Adair kysyi kohottaen hieman kulmiaan painottaakseen kysymystään ja risti samalla vahvat kätensä rinnalleen.

((Miettisin että sinänsä voisi olla hauskaa jos noista tuliski jonkilaiset kaverit ajan myötä ><))
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Maalis 07, 2012 5:35

Roswell vain hymyili. Ihminen ei ainakaan käynyt kimppuun suutuspäissään häirinnästä, vaikka ei tuo kovinkaan hyvillään voinut olla sarvipäästä vierellään. Häirintä ja kysely näyttivät kuitenkin tuottavan tulosta, toisen vihdoinkin suostuessa avaamaan suunsa rupattelun merkeissä Tai no, ainakin esittelemään itsensä.
"Vaikuttavaa, kenraali," demoni hymyili ihmisen esitellessä itsensä nimeä ja titteliä myöten. Lisätiedostahan vain oli hyötyä, jos sitä yritti pikku hiljaa sulautua joukkoon ja tutustua ihmisiin. Näyttihän tuo mies oikein sotilaalliselta ruumiinrakenteeltaan, mutta että niin korkeassa asemassakin toinen oli tämä pikku törmäys oli loppujen lopuksi varsin hyvä tapa tutustua mahdolliseen uuteen ystävään. Tai sitten kenties vihamieheen, sellaisena tuo Adair taisi tällä hetkellä pitää itseään. Virne, kenties hieman ilkikurinen sellainen, käväisi huulilla toisen esitellessä itsensä vielä paladiiniksi. Selittäisi kyllä montakin asiaa toisen käytöksestä.

"Vai että aivan kouluttaja Saanen udella, millaista koulutusta tarjoatte arvon prinsessalle? Voin toki arvata, mutta prinsessa ei oikein vaikuttanut yhtä sotilaalliselta kuin te. Hurmaava ja kohtelias neito, tuo prinsessa," Roswell naurahti ja antoi toisen katseen arvostella kehoa niin paljon kuin toinen vain halusi. Selvästikin hän oli pistänyt merkille Adairin olevan paladiini, muttei kuitenkaan keskittynyt siihen enää sanoillaan.
"Arvostan rehellisyyttänne, kenraali," demoni näytti varsin huvittuneelta aloittaessaan,
"En osaa lukea ajatuksia, joten en voi varmuudella kysymykseenne vastata. Kuningas on hyväsydäminen mies, minä taas vanha ja harmiton, tyrmä tai kuolema ei ole minulle välttämättä se sopivin vaihtoehto," tuo hymähti katsellessaan uskaliasta ja tympääntynyttä paladiinia suoraan silmiin, pistävän keltaiset silmät jotenkin niin viekkaina ja merkittävinä vaikkakin rauhallisina, katsellen kuin toisen ulkokuoren läpi syvälle sisimpään.
"Tiedän monia asioita, mitä kukaan muu välttämättä ei. Tahtoisin ajatella itseni olevan hyödyllisempi näin, ja niin taitaa kuningaskin. Muutenkin, ettekö mieluummin pidä minut täällä silmienne alla kuin vapaana pitkin kyliä, mh?"

Roswell naurahti vain ihmismiehen ottaessa astetta uhkaavamman ja kenties jopa sulkeutuneemman asennon, vaikka itsehän tuo kysymyksensä kysyi ja luultavasti tahtoi vastauksenkin. Vaikka kenties toinen oli jo mielessään päättänyt, eikä hyväksyisi muita vastauksia. Tietenkin demonit aina valehtelisivat ja esittäisivät, paladiini varmasti viimeisenä muuttaisi mielipiteitään sellaisesta.
"Mitä tahansa kuningas tahtoo minun tekevän, kenraali," demoni virnisti viekkaana, kiusaten antaen hyvin ympäripyöreän vastauksen, katsellen toisen reaktiota niin voitokkaana. Asento oli rento, eikä tuolla näyttänyt olevan mielessä pelonhäivääkään. Adairin kysymys kuitenkin mitä luultavimmin viittasi johonkin aivan muuhun tekemiseen, mutta hetken aikaa ihminen sai nauttia ahdistavasta hiljaisuudesta, ennen kuin Roswell hymähti huvittuneena ja suostui antamaan ehkä vähän mieleisemmän vastauksen. Motiivithan ne varmasti kiinnostivat enemmän.

"Ette välttämättä tiedä, mutta demonina olo käy monesti varsin yksinäiseksi ja pitkäveteiseksi, kenraali. En välitä sellaisesta elämästä. Täällä sitä taas riittää vilinää ja puheseuraa, en tahtoisi nähdä tälle paikalle tapahtuvan mitään epämieluisaa Tarvitseehan vanhus toki harrastuksena, mh?"




((No Roswellia eivät uudet kaverit ikinä haittaa, ei paladiinitkaan, kunhan toinen ei todista yhtäkkiä olevansa aivan kauhea kakkapää kaikille. :D Kiusaamisesta paladiini-herra saa nauttia ja olisihan se huvittavaa nähdä, millaiseksi mies menee kun tajuaa nauttivan demonin seurasta. Ja sitten jokin päivä Adairin sängyltä löytyy Kama Sutra kirja.))

Viesti To Huhti 12, 2012 8:27

((Anteeksi, mutta täytyy luovuttaa tämän hahmon suhteen. Ei nappaa yhtään pelata tällä, joten joudun myös nyt sitten lopettamaan tämän pelin näin kesken. Sovitaan vaikka, että Adair vaan poistuu paikalta.

Kiitos kuitenkin pelistä ja kärsivällisyydestä))
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1563

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Huhti 12, 2012 9:06

((Harmi, ehdottomasti oli hahmoistasi se, josta eniten pidin. :D))

Viesti To Huhti 12, 2012 9:34

((täytyy miettiä jos muokkailisi tuota hahmoa jotenkin että iskisi paremmin as in tekisi uuden hahmon johon käyttäisi joitakin samoja elementtejä. En tiedä miksi se tökkii niin pirusti, harmittaa sinänsä, mutta tehty mikä tehty :/ ))

Paluu Linnanmuurit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia