Rico
"Huomioiden, että olen puolueeton niin kyllä, en tiedä paljoa mitään tuosta." Rico tuumasi haltian sanoihin, että ihmiset aikoisivat jossakin välissä uudistaa vanhan kunnon verilöylyn taruolentojen keskuudessa. Ja ah niin mahtavana syynä sitten oli varmaan se että taruolennot ja muut friikit olivat luonnollisestikkin haltoiden puolella... tai puolueettomina vain "tiellä" sodassa tai muuten vain nurkilla kuokkijoita. Kyllä sitä kaikkea sattui kuulemaan tuossa ohi mennen niin ihmis- kuin haltia partoiltakin... mutta uudesta verilöylystä Rico ei ole kuullut mitään kertaakaan.
"Tuskin säilyy.. ja minusta täällä ei kyllä missään vaiheessa ole ollut rauhallista." Rico murahti lopun lähinnä itsekseen ja mutisi siihen päälle vielä jotakin itsekseen.
"Ymmärrän kyllä." Rico tuhahti haltian anteeksi pyynnöille, että alkoi vetistelemään.. se ei tässä tilanteessa paljoa auttanut, sillä tämä saari pahainen oli ihan sekaisin ja koko sodan ratkaisisi kaksi pipipää kuningasta, jotka eivät osaa elää sovussa keskenään.
"Mutta en kyllä sen parempana näe haltoitakaan.." Rico lisäsi vilkaisten haltiaa kulmiensa alta.
Stars behind the clouds [[sov.]]
Kirjoittaja Dogster » 03 Tammi 2010, 01:44
Hopeasilmä
Hopeasilmä hymähti ymmärtäväisesti.
”Et ole ainoa, joka ajattelee noin. Cryptin historia on verinen, ikävä kyllä.”, mies totesi vinosti hymyillen. Niin pieniä kahnauksia kuin suuria taisteluitakin oli käyty tällä pienellä maaläntillä keskellä merta. Verta oli varmasti vuotanut enemmän kuin kukaan pystyisi uskomaan
”Anna kun arvaan: Joku haltiajoukko oli käynyt kimppuusi, kun olit matkalla ties minne.”, Hopea tuhahti lievästi huvittuneena. ”Eli toisin sanoen, lasket minutkin viholliseksi, eikö?”, puolidemoni lopetti, aivan kuin katsoen toista silmiin. Sokeat, hopeanharmaat silmät eivät ehkä olleet niin kauniit katseltavat, mutta ainakin Hopea esitti katsovansa toista. Kohteliaisuus syistä.
”En rupea puolustelemaan haltioita, enkä rupea korjaamaan käsitystäsi minusta. Mikä järki siinä olisi? Lisäksi olen huono väittelemään…”, mies totesi, kallistaen päätään.
”Uskallanko kuitenkin nimeä kysyä? En oikein pidä nimettömyydestä, enkä jaksa ajatella sinua pelkkänä ’tuntemattomana miehenä’.”
Hopeasilmä hymähti ymmärtäväisesti.
”Et ole ainoa, joka ajattelee noin. Cryptin historia on verinen, ikävä kyllä.”, mies totesi vinosti hymyillen. Niin pieniä kahnauksia kuin suuria taisteluitakin oli käyty tällä pienellä maaläntillä keskellä merta. Verta oli varmasti vuotanut enemmän kuin kukaan pystyisi uskomaan
”Anna kun arvaan: Joku haltiajoukko oli käynyt kimppuusi, kun olit matkalla ties minne.”, Hopea tuhahti lievästi huvittuneena. ”Eli toisin sanoen, lasket minutkin viholliseksi, eikö?”, puolidemoni lopetti, aivan kuin katsoen toista silmiin. Sokeat, hopeanharmaat silmät eivät ehkä olleet niin kauniit katseltavat, mutta ainakin Hopea esitti katsovansa toista. Kohteliaisuus syistä.
”En rupea puolustelemaan haltioita, enkä rupea korjaamaan käsitystäsi minusta. Mikä järki siinä olisi? Lisäksi olen huono väittelemään…”, mies totesi, kallistaen päätään.
”Uskallanko kuitenkin nimeä kysyä? En oikein pidä nimettömyydestä, enkä jaksa ajatella sinua pelkkänä ’tuntemattomana miehenä’.”
- Dogster
Kirjoittaja suskari » 03 Tammi 2010, 02:08
Rico
"Naulan kantaa.." Rco hymäti haltian arvaukselle, että haltia joukko oli hänen kimppuunsa käynnyt kun hän oli haavoittunut vakavasti. Kukaan selvä järkinen ei tee niin vaan yrittäisi auttaa. "ja olin vielä haavoittunut ja puolustus kyvytön silloin." Rico lisäsi vielä varsin katkerana.
"No mikään yllätys?" Rico murahti kun tuo kyseli että pitikö hän tuota vihollisenaan ja katsoi Ricoa harmailla sokeilla silmillään. Rico tuhahti.
"Kumpikaan osapuoli sen parempia.. kostatte ja vahingoitatte sivullisia vain turhan rauhan takia, jota ei tule. Ikinä." Rico murahti ja potkasi suutus päissään lunta pienen määrän haltian jalkoihin astellen muutaman askeleen taaemmas tuosta.
"K.K. Rico on nimeni." Rico vastasi herran kysymykseen hänen nimestään. "Ja sinun?" Rico heitti pallonsa takaisin haltialle, vaikka kysyi senkin ihan kohteliaisuuden nimissä tuolta.
"Ja mitä sitten kun jompi kumpi voittaa? Minusta tuntuu, että kun voittaja selviää hävitettään tai karkoitetaan tältä saarelta kaikki vähä osaiset... tai jos ei hyvällä, niin massa teurastus. ...tuollaista huhua kiertää paljon."
"Naulan kantaa.." Rco hymäti haltian arvaukselle, että haltia joukko oli hänen kimppuunsa käynnyt kun hän oli haavoittunut vakavasti. Kukaan selvä järkinen ei tee niin vaan yrittäisi auttaa. "ja olin vielä haavoittunut ja puolustus kyvytön silloin." Rico lisäsi vielä varsin katkerana.
"No mikään yllätys?" Rico murahti kun tuo kyseli että pitikö hän tuota vihollisenaan ja katsoi Ricoa harmailla sokeilla silmillään. Rico tuhahti.
"Kumpikaan osapuoli sen parempia.. kostatte ja vahingoitatte sivullisia vain turhan rauhan takia, jota ei tule. Ikinä." Rico murahti ja potkasi suutus päissään lunta pienen määrän haltian jalkoihin astellen muutaman askeleen taaemmas tuosta.
"K.K. Rico on nimeni." Rico vastasi herran kysymykseen hänen nimestään. "Ja sinun?" Rico heitti pallonsa takaisin haltialle, vaikka kysyi senkin ihan kohteliaisuuden nimissä tuolta.
"Ja mitä sitten kun jompi kumpi voittaa? Minusta tuntuu, että kun voittaja selviää hävitettään tai karkoitetaan tältä saarelta kaikki vähä osaiset... tai jos ei hyvällä, niin massa teurastus. ...tuollaista huhua kiertää paljon."
- suskari
Kirjoittaja Dogster » 03 Tammi 2010, 02:52
Hopeasilmä
Hopea kohotti aavistuksen kulmiaan. Siis haavoittuneen kimppuun käynyt?
”Hmm, ettei seurassasi ollut joku, joka on haltioita vastaan?”, hän halusi varmistaa asian. Ainoa järkeenkäypä selitys se oli. Normaalistihan autettiin haavoittuneita, ellei nuo selvästi olleet vastustajia.
”Minä en ollut hyökkääjä, enhän?”, mies sanoi heti, hymyillen yhä rauhallisesti. ”Toisaalta, et kuitenkaan usko, joten turhaan puhun, eikö?”, hänen puheessaan oli ärsyttävästi omien lauseiden kumoamista, Hopeasta oli vaikea saada nyt mitään selkoa, ei hän itsekkään ollut aivan perillä omista ajatuksistaan juuri nyt. Väsymys oli varmaan suurin tekijä…
”Rauhaa ei tule, se on totta. Mutta rauhallisempia aikoja tulee tulemaan, ja sen vuoksi taistellaan.”, sokea haltia hymähti, ja asetti kätensä puuskaan rintakehälleen. ”Rauha ei tule, ennen kuin kansa näyttää mielensä, mutta tuhansien mieltä ei vaihdeta. Tätä on jatkunut niin kauan, ettei kansa enää jaksa nousta kuninkaitaan vastaan.” Haltian puheet alkoivat menemään entistä enemmän omituisemmiksi, ja lopulta mies haukotteli syvään.
”Eääh, pitäisi palata… Olen loppujen lopuksi päivä eläjä.”, tuo totesi, ja oli katsovinaan metsää päin.
”Minäkö? Hopeasilmä Rokaksi kutsutaan… pelkkä Hopea tai Roka riittää hyvin. Nimen alkuperä on varmaan helppo arvata?”, haltian puolikas naurahti, ja kosketti varovaisesti suljettuja silmiään.
”Ja ei, se ei ole oikea nimeni. Kunhan vain minut nimettiin sellaiseksi, kun satuin tulemaan tänne.”, hän vielä selvensi ilmiselvää valenimeään. Ettei tuo rupeaisi valittamaan tai mitään siitä, että ensin vakuutti olevansa tuon puolella, ja sitten kertoi valenimen.
”Haltiat voittavat, ihmiset tapetaan tai karkotetaan, samoin kuin ne taruolennot jotka ovat täydellisesti heidän puolellaan. Ihmiset voittavat, ja kaikki taruolennot, iästä, sukupuolesta ja voimasta riippumatta tapetaan. Ei mitään vähempää tai enempää.”
Hopea kohotti aavistuksen kulmiaan. Siis haavoittuneen kimppuun käynyt?
”Hmm, ettei seurassasi ollut joku, joka on haltioita vastaan?”, hän halusi varmistaa asian. Ainoa järkeenkäypä selitys se oli. Normaalistihan autettiin haavoittuneita, ellei nuo selvästi olleet vastustajia.
”Minä en ollut hyökkääjä, enhän?”, mies sanoi heti, hymyillen yhä rauhallisesti. ”Toisaalta, et kuitenkaan usko, joten turhaan puhun, eikö?”, hänen puheessaan oli ärsyttävästi omien lauseiden kumoamista, Hopeasta oli vaikea saada nyt mitään selkoa, ei hän itsekkään ollut aivan perillä omista ajatuksistaan juuri nyt. Väsymys oli varmaan suurin tekijä…
”Rauhaa ei tule, se on totta. Mutta rauhallisempia aikoja tulee tulemaan, ja sen vuoksi taistellaan.”, sokea haltia hymähti, ja asetti kätensä puuskaan rintakehälleen. ”Rauha ei tule, ennen kuin kansa näyttää mielensä, mutta tuhansien mieltä ei vaihdeta. Tätä on jatkunut niin kauan, ettei kansa enää jaksa nousta kuninkaitaan vastaan.” Haltian puheet alkoivat menemään entistä enemmän omituisemmiksi, ja lopulta mies haukotteli syvään.
”Eääh, pitäisi palata… Olen loppujen lopuksi päivä eläjä.”, tuo totesi, ja oli katsovinaan metsää päin.
”Minäkö? Hopeasilmä Rokaksi kutsutaan… pelkkä Hopea tai Roka riittää hyvin. Nimen alkuperä on varmaan helppo arvata?”, haltian puolikas naurahti, ja kosketti varovaisesti suljettuja silmiään.
”Ja ei, se ei ole oikea nimeni. Kunhan vain minut nimettiin sellaiseksi, kun satuin tulemaan tänne.”, hän vielä selvensi ilmiselvää valenimeään. Ettei tuo rupeaisi valittamaan tai mitään siitä, että ensin vakuutti olevansa tuon puolella, ja sitten kertoi valenimen.
”Haltiat voittavat, ihmiset tapetaan tai karkotetaan, samoin kuin ne taruolennot jotka ovat täydellisesti heidän puolellaan. Ihmiset voittavat, ja kaikki taruolennot, iästä, sukupuolesta ja voimasta riippumatta tapetaan. Ei mitään vähempää tai enempää.”
- Dogster
Kirjoittaja suskari » 03 Tammi 2010, 16:41
Rico
"Huomauttanen, että tämä seuralaiseni minut kolkkasi ja haavoitti koittaen saada minusta väkisin opasta itselleen." Rico selitti joksikseen ärtyneellä äänen sävyllä haltialle.. ei hän silloin seuraansa valinnut, vaan se pätkä otsonsa hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kyseli vasta sitten että suostuisiko hän oppaaksi. Mutta ei hänestä sitten apua ollutkaan, hah.
"Todellakin turhaa.." Puoliverinen murahti haapidensa välistä.
Rico tuijotti haltiaa halveksuen kurtistaen aavistuksen nenäänsä, muristen hiljaa itsekseen.. taas hän teki sen, hän käyttäytyi kuin kapinen piski. Murina lakkasi kuin seinään Ricon ahaa elämyksen myötä ja tuo tyytyi tuijottamaan Hopeaa astetta vihaisempana.
"Ja teidän säälittävän rauhan takia saavat sitten sivullisetkin kärsiä? Liity tai kuole?! Onko tuttua?" Rico ärähti melkeinpä. Puoliveristä nyt sattui muuten vain kismittämään kun puolueettomia sortteiin vain ja ainoastaan sen takia etteivät he kuuluneet sotaan, tai sitten joskus pakotettiin mukaan jollakin tempulla. Oli sitäkin nähty.. Tuon väsymykseen puoliverinen ei sanonut mitään, olihan tässä yksi nälkäinen...
Haltia esitteli itsensä ja Rico vain nyökkäsi.
"No sepäs lohduttaa!" Rico ärähti tuijottaen sokeaa haltiaa kuin idioottia.. sillä nuorukainen oli joksiskeen huolissaan isästään, joka hänen kuulemansa mukaan oleskelee ihmis kylässä. Mitään varmuutta asiasta ei kuitenkaan ollut.
"Isäni.. hän on tietojeni mukaan ihmisten leivissä ja haluaisin vielä nähdä hänet edes kerran." Rico hymähti surkuhuvittuneesti.
"Huomauttanen, että tämä seuralaiseni minut kolkkasi ja haavoitti koittaen saada minusta väkisin opasta itselleen." Rico selitti joksikseen ärtyneellä äänen sävyllä haltialle.. ei hän silloin seuraansa valinnut, vaan se pätkä otsonsa hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kyseli vasta sitten että suostuisiko hän oppaaksi. Mutta ei hänestä sitten apua ollutkaan, hah.
"Todellakin turhaa.." Puoliverinen murahti haapidensa välistä.
Rico tuijotti haltiaa halveksuen kurtistaen aavistuksen nenäänsä, muristen hiljaa itsekseen.. taas hän teki sen, hän käyttäytyi kuin kapinen piski. Murina lakkasi kuin seinään Ricon ahaa elämyksen myötä ja tuo tyytyi tuijottamaan Hopeaa astetta vihaisempana.
"Ja teidän säälittävän rauhan takia saavat sitten sivullisetkin kärsiä? Liity tai kuole?! Onko tuttua?" Rico ärähti melkeinpä. Puoliveristä nyt sattui muuten vain kismittämään kun puolueettomia sortteiin vain ja ainoastaan sen takia etteivät he kuuluneet sotaan, tai sitten joskus pakotettiin mukaan jollakin tempulla. Oli sitäkin nähty.. Tuon väsymykseen puoliverinen ei sanonut mitään, olihan tässä yksi nälkäinen...
Haltia esitteli itsensä ja Rico vain nyökkäsi.
"No sepäs lohduttaa!" Rico ärähti tuijottaen sokeaa haltiaa kuin idioottia.. sillä nuorukainen oli joksiskeen huolissaan isästään, joka hänen kuulemansa mukaan oleskelee ihmis kylässä. Mitään varmuutta asiasta ei kuitenkaan ollut.
"Isäni.. hän on tietojeni mukaan ihmisten leivissä ja haluaisin vielä nähdä hänet edes kerran." Rico hymähti surkuhuvittuneesti.
- suskari
Kirjoittaja Dogster » 03 Tammi 2010, 18:13
Hopeasilmä
Hopea kohotti taas kulmiaan, kuultuaan syytöksiä siitä että puolueettomat saavat kärsiä tämän nahoissaan.
”Luuletko etten jo tiedä? Minäkin olin alun perin puolueeton.”, hän ärähti, mutta veti sitten henkeä syvään. Hän ei hermostuisi, ei tasan. varsinkaan kun ei tiennyt toisen kaikkia temppuja, ja hänellä oli vain kaksi miekkaa mukanaan… Rora ja Naka roikkuivat edelleen lanteilla, eikä puolirotuisella ollut aikomustakaan nostaa niitä paikoiltaan vielä. Äsken hän oli ollut niin valmis tappelemaan, mutta kun ei enää jaksanut.
”Siinä tapauksessa kannattaisi mennä metsänreunoille, ja toivoa että tapaat hänet… miksei myös itse kylään, jos näytät tarpeeksi paljon ihmiseltä.”, haltia neuvoi, mutta ei alkanut säälimään tai voivottelemaan toisen puolesta. Ei hän olisi osannut.
”Ai niin, tuolla päin on muutama kani, jos kiinnostaa. Sellaiset kymmenen, viisitoista metriä… vaikea sanoa tästä käsin, mutta eiköhän tuo tieto riitä.”, Hopeasilmä osoitti hieman taakseen, oikeaan suuntaan, ennen kuin lähti kävelemään Ricoa kohti, ja… meni ohi.
”Hyvää metsästysonnea, minä lähden nukkumaan…”
Hopea kohotti taas kulmiaan, kuultuaan syytöksiä siitä että puolueettomat saavat kärsiä tämän nahoissaan.
”Luuletko etten jo tiedä? Minäkin olin alun perin puolueeton.”, hän ärähti, mutta veti sitten henkeä syvään. Hän ei hermostuisi, ei tasan. varsinkaan kun ei tiennyt toisen kaikkia temppuja, ja hänellä oli vain kaksi miekkaa mukanaan… Rora ja Naka roikkuivat edelleen lanteilla, eikä puolirotuisella ollut aikomustakaan nostaa niitä paikoiltaan vielä. Äsken hän oli ollut niin valmis tappelemaan, mutta kun ei enää jaksanut.
”Siinä tapauksessa kannattaisi mennä metsänreunoille, ja toivoa että tapaat hänet… miksei myös itse kylään, jos näytät tarpeeksi paljon ihmiseltä.”, haltia neuvoi, mutta ei alkanut säälimään tai voivottelemaan toisen puolesta. Ei hän olisi osannut.
”Ai niin, tuolla päin on muutama kani, jos kiinnostaa. Sellaiset kymmenen, viisitoista metriä… vaikea sanoa tästä käsin, mutta eiköhän tuo tieto riitä.”, Hopeasilmä osoitti hieman taakseen, oikeaan suuntaan, ennen kuin lähti kävelemään Ricoa kohti, ja… meni ohi.
”Hyvää metsästysonnea, minä lähden nukkumaan…”
- Dogster
Kirjoittaja suskari » 03 Tammi 2010, 18:43
Rico
Niin, mutta jos ihmiset hänet näkisivät metsän reunoilla, hänet pistettäisiin teuraaksi aika alta yksikön... ja kylässä joku varmasti tajuaisi tunkeutujan. Sintä sitten vain pääsemään hengestään. Rico ei kuitenkaan sanonut ajatuksiaan ääneen kunhan tuhahti mumisten omiaan.
Rico kohautti kummiaan kulmiaan kun tuo neuvoi hänelle saaliin paikan ja seurasi kun tuo käveli hänen ohitsensa kaikessa rauhassa. Rico käveli eteenpäin miehen osoittamaan suuntaan ja siellä tosiaan oli jäniksiä. Eikä tällä kertaa jääty ilman ruokaa, Rico sai peräti kaksi pupua saaliiksi!
Niin, mutta jos ihmiset hänet näkisivät metsän reunoilla, hänet pistettäisiin teuraaksi aika alta yksikön... ja kylässä joku varmasti tajuaisi tunkeutujan. Sintä sitten vain pääsemään hengestään. Rico ei kuitenkaan sanonut ajatuksiaan ääneen kunhan tuhahti mumisten omiaan.
Rico kohautti kummiaan kulmiaan kun tuo neuvoi hänelle saaliin paikan ja seurasi kun tuo käveli hänen ohitsensa kaikessa rauhassa. Rico käveli eteenpäin miehen osoittamaan suuntaan ja siellä tosiaan oli jäniksiä. Eikä tällä kertaa jääty ilman ruokaa, Rico sai peräti kaksi pupua saaliiksi!
- suskari
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa