Kuparinen ja hopeinen harja

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Anyki » 09 Huhti 2010, 16:17

"Toki kaikkihan haluavat olla lahjakkaita jossain", Julissa sanoi toiselle.
"En vain ehkä ole löytänyt todellista lahjakkuuttani", hän jatkoi kohauttaen välinpitämättömästi harteitaan. Pikku hiljaa oinen alkoi ärsyttämään niin hyväntahtoisella olemuksellaan. Majatalossaan humaltuneiden miesten käpälöitävänä työskennellessään Julissa oli oppinut olemaan luottamatta enää puhtaaseen hyväntahtoisuuteen. Maailma oli kova paikka, ja jos sinä et niin murrut tai muutut. Julissa oli mieluummin muuttunut, muttei katunut päätöstään. Murtuminen olisi ollut nimensä veroinen ja hänkin varmaan lentelisi vieläkin vuorilla ellei olisi ottanut itseään niskasta kiinni.
Julissa naurahti epävarmasti kuullessaan, että laulu yleensä houkutteli vain miehiä puoleensa. Mikä kummajainen hän oli?
"Öööhm, ehkä meissä on jotain samaa? Tai sitten olen tietämättäni mies?" Julissa ehdotti pieni hymynkare huulilla.
Julissa hämmentyi kovasti Evgenian kysymyksestä mitä hän oli suuhunsa vanginnut, kunnes tajusi varmasti lipaisseensa ilmaa. No tässä se sitten tulisi.
Takeltevan paljon ö-kirjaimia sisältäneen alun jälkeen Julissa sai suustaan sanojakin irti.
"Katsos... Maistelin ilmaa, haistelin mitä kaikkea täällä on. Kuin käärme. Ilma on niin erilainen kaupungin pölyyn, jota ilmaksi kutsuvat, verrattuna."

/ pätkä :p /
Anyki
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Huhti 2010, 15:06

" Harvat jopa löytävät monia muita lahjaakusia muiden ohjella. Olisiko minulla muuta lahjaksuuksia mitä minä en ole huomannut? " Evgenia sanoi lopun haikaillen.
Hän halusi löytää itsestä muuta lahjakkuutta, kuin seireenien laulun osaamista. Enemmän toisen lahjukdeen löytämistä ennen täytyisi hallita ensimmäistä todella hyvin tai no tarpeeksi hyvin.
Kuulesaan Julissan sanoman mikä sai Evgenian myös naurahtamaan ja heiluttamaan kättä.
Rauhallisena Evgenia odotteli Julissan sanomaa, vaikka alkoi pientä epäröintiä tulla. Julissa olo tila oli niin kummallinen, että pitäisikö alkaa olla huolissaan naisesta vai ei. Kuulessaan vastauksen Evgenia meni lukkoon, kun ei osannut oikein jatkata lausetta millään lailla. Julissa oli haistellut samalla tyylillä, kuin melkein mitä lohikäärmeet tekivät. Naisessa ei ollut minkäälaista piirettä käärmeen. Käärme oli salaperäisempi, kuin lohikäärme tai no jollakin lailla ainakin. Oliko Julissa jonkin lainen eläin? Kysyvästi ja mietteliäästi Evgenia katseli naista.
" Vai niin, no mitä sinä oikein haistat sitten? " Hän sanoi ystävällisesti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Heinä 2012, 21:48

//Voi lukittaa, kun kanssa pelaajan on poistunut foorumista//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron