They say. [sov]

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Maalis 2010, 21:02

Asha

Olento jatkoi käsien ojentelua, kunnes Copper tuli sen luokse. Asha seurasi aivan perässä, hieman hämmentyneenä ja silmät suurina ihmetyksestä, mutta muuten huolestuneena.
Minun jalkani, minun jalkani... olento nyyhkytti ja viittoili pientä tynkää levien sejasssa. Kipu tuntui hulmahtavan Ashan läpi ja nainen hengähti rajusti.
Voi hyvät jumalat, hän totesi pohjoisen kielellä ja kumartui katsomaan vahinkoa.

Hetken Asha vain tuntui katsovan, mutta suoristautui sitten. Hän tarttui ryhmyisiin, niljakkaisiin ja yököttäviin käsiin, mutta ei antanut kuvotuksen näkyä.
Ei hätä, kaikki tulee kuntoon. Minä voin parantaa. Sitten ei enää satu. En saa jalkaa takaisin, mutta saan kivun pois. Ei hätä, Asha vakuutti ja hymyili rohkaisevasti. Otus tuntui vain nyökyttävän ja tuijottavan auttajiaan silmät suurina. Sekin taisi hieman pelätä.

Kumartuen kaivamaan laukkuaan, Asha etsi muutamia yrttejä, liitua ja helminauhaa, kuten myös siteen. Kirjan hän otti esiin ja vapautti sen pussin sisältä. Hän löysi tietyn loitsun piaan ja hymyili vain otukselle rohkaisvasti. Hän auttaisi kyllä, hän osaisi loitsia raajan umpeen ja terveeksi tyngäksi.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Maalis 2010, 21:30

Copper

Copper nielaisi huomatessaan mitä tuon jalalle oli käynyt...
"Joudumme ottamaan sinut vähäksi aikaa pois vedestä, mutta pääset sinne kohta takaisin.", mies sanoi samalla, kun otti olentoa kainaloiden alta ja nosti pois vedestä. Asha jo kertoikin, että voisi auttaa... ei ehkä korjata vahinkoa, mutta auttaa ainakin. Nainen alkoikin etsiä jotain laukustaan... tai oikeastaan pussistaan. Kirja? Kohta Copper tajusikin, mikä nainen oli. Noidan tyylinen, eikö?

"Ei hätiä mitiä, kohta pääset taas veteen ystäviesi kanssa.", puolihaltia lohdutti vesiotusta samalla kun Asha teki loitsujansa. Mies osasi kyllä lohduttaa ja rohkaista muita kun sille päälle sattui. Otus nieleskeli kyyneleitään, mutta onnekseen Copperilla oli hyvin pitkä pinna. Siis eriyyäin pitkä pinna. Kyllähän sitä rupesi väkisinkin itkettämään, jos jalka lähti irti, ja kaksi tuntematonta tuli auttamaan.
"Ei mene enään kauaa...", pitkäletti jutteli otukselle, pitääkseen sen ajatukset muualla kuin jalassaan joka varmaan lillui juuri nyt meren pohjassa. "Miten sinä tänne eksyit, luulin että kaltaisiasi elele meressä.", Copper kallisti päätään, yritti pitää huomion edelleen itsessään. Paras tapa auttaa, tai ainakin paras tapa millä Copper pystyi tällä hetkellä auttamaan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Maalis 2010, 21:37

Asha

Loitsiminen ei sinänsä ollut hankalaa, mutta oikeiden asioiden löytäminen oli. Meni hetki ennen kuin Asha pääsi tekemään loitsuaan. Hän lausui kaiken huolellisesti, painottaen oikeita kohtia ja tavuja. Yksikin väärä sana ja jalka olisi mennyttä. Onneksi niin ei käynyt, sillä Asha ei halunnut edes tietää, miten otus olisi reagoinut. Nyt hän vain sitoi jalan tukevasti ja mutisi loppusanat ja se oli siinä. Iho oli kasvanut takaisin suojaamaan tynkää ja kivun pitäisi olla poissa.

Sinä aikana, minä Asha oli parannellut, otus selitti: Minä asuin joessa, mutta se padottiin ja minä jäin meren puolelle. En päässyt takaisin, joten ajattelin koettaa mihin päädyn. Merivirta tempaisi minut mukaansa ja ajauduin tänne. Jäin matkallani kiinni verkkoon ja menetin jalkani.

Loitsiminen teki aina olon hieman heikoksi ja Asha nousi seisomaan vielä normaaliakin kalpeampana.
Jalka on nyt parempi. Ole varovainen. Iho on tuoretta, Asha sanoi ja hymyili hieman. Hän laittoi kirjan lempeästi pussiin ja varmaan talteen, kuten kaiken muunkin. Samanlaisia välineitä ei täältä löytäisi, ne olivat pohjolan noitien tavaroita.
Kiitos, kiitos kummalekin. Nyt minä voin etsiä uuden joen, otus totesi ja virnisti koko suullaan. Ashan teki mieli nyrpistää nenäänsä hajun lemahtaessa kasvoille, kuvottavaa.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Maalis 2010, 21:49

Copper

Copper nyökkäili kun vesiotus kertoi vähän tarkemmin.
"Hmm, hassua, miksi kukaan patoisi joen? Yritettiinköhän sinne tehdä siltaa tai keinojärveä...", mies puheli edelleen, jutteli ja kyseli. Mutta kohtahan oli jalka hoidettu kuntoon, ja puolihaltia nousi ylös, nostaen kaveria taas olkapäiden alta ja laskien veteen... ja kunhan tuo oli porskutellut tiehensä, kuului syvä huokaus. Tai ei oikeammin huokaus... ilmat pakenivat Copperin keuhkoista.
"Huh.... aikamoinen haju, pakko myöntää... Mutta sitä se kai teettää, jos asuu veden alla jatkuvasti.", puolihaltia totesi samalla, kun hieraisi niskaansa. Hän ei pahemmin halunut loukata otuksen hajua kun tuo oli läsnä, mutta oli kuitenkin nyt pakko sanoa asiasta.

"Mutta osaat näköjään sinäkin... Harvoin olen nähnyt ketään joka olisi saanut verenvuotoa tyrehtymään noin vain.", pitkä mies kehui Ashaa, pieni hymynpoikanen huulillaan. Teki mieli kysyä, haluisiko Asha mukaan hänen pieneen ryhmäänsä, aina heillä oli sijaa parantajille, mutta haluisikohan nainen niin vaaralliseen elämään mukaan?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Maalis 2010, 21:55

Asha

Pieni naurahdus kertoi Ashan olevan samaa mieltä. Copper oli suorastaan pukenut ajatukset sanoiksi. Kun mies kehui noitaa, nainen punastui hieman ja liikahti vaivaantuneesti.
Se on vain jotain, mitä äiti opetti minulle. Se kai olal ainoa asia missä olla hyvä. Aseen kanssa... ei toivoakaan, Asha naurahti ja ravisti vain päätään. Hänellä oli hirveä nälkä, mutta ei hän ollut ehtinyt etsimään ruokaa vielä. Kyllä hän hetken tai pari kestäisi paitsi, että hänellä oli kyllä leipää...

Haluatko leipää? Olen nälkäinen, kun saan parannettua. Syö voimaa, nainen kertoi ja ojensi ruisleipää miestä kohti. Ashan oli pakko saada jotain mahaansa, hän olisi muuten kärttyisempi kuin karhu talviunilta herättyään.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2010, 10:18

Copper

Copper otti leivän vastaan, ja hymyili sitten pahoittelevasti.
"En kyllä tullut auttamaan, jotta voisin ryövätä sinut.", hän naurahti sitten, mutta haukkasi sitten leivästä palan. Samalla kun hän pureskeli, hän mietti asiaa Ashan kannalta... Mii suuttuisi jos hän toisi naisen, Urgan taas suuttuisi koska hän toi tuntemattoman, mutta Copper oli nähnyt tuon taidot, ja hän harvemmin viihtyi sellaisten seurassa jotka olivat petturuuteen taipuvaisia.

"Asha... jos kiinnostaa, eikä sinulla ole paikkaa missä olla... Voisit liittyä meihin? Parantajille löytyy aina sijaa.", hän sanoi sitten kun oli saanut nielaistua. "Tosin ymmärrän jos mieluummin haluat liittyä ihmisten kuin halitoiden puolelle, se olisi nimittäin paljon turvallisempaa.", hän sitten muistutti, ja jäi sitten odottamaan Ashan vastausta. Haltioiden tai ihmisten puolella olisi oikeastikkin paljon turvallisempaa, johtuen ihan siitä, että haltioita vihasi ainoastaan ihmiset, ja ihmisiä vain haltiat, näin tiivistettynä. Muta löytyihän niitä poikkeuksia, olihan Miikin liittynyt joukkoihin Copperin pelastettua tuon, samoin Urgan vaikka tuolla varmasti teki pahaa nähdä Crypt näin pahassa jamassa.

[[Anteeksi tuhottamasti tämä kesto *kumartelua* Vannon että minun piti vastata aiemmin Q_Q]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 12 Maalis 2010, 23:57

[Syööön sinuuuuutttt...... murrrr]

Asha

Nauraen nainen tyrkytti leipää miehen nenän eteen.
Et sinä ryövää, sinä autoit, joten tämä on vähintä mitä voin tehdä, hän totesi ja hymyili yhä, kuin pieni aurinko. Etelän aurinko tuntui Ashalta yhä oudolta, sillä se oli suurempi kuin pohjoisessa, se oli jotenkin pelottavampi. Ei siinä muuten mitään kummallista ollut.

Hetken aikaa nainen tuijotti miestä hämmentyneen näköisenä: Teihin? Hetken aikaa nainen pohti oikein kunnolla, mitä mies selitti. Ei hän tuntenut tämän maan politiikkaa niin hyvin, että uskaltaisi siitä mitään sen ihmeellisempää sanoa.
En minä halua olla ihmisten tai haltioiden puolella. Ei isoäiti hyväksyisi sitä. Hän oli henki ja äiti sanoi aina, että henkiä pitää suojella ja henget suojelevat kaikkia, se oli niitä harvoja asioita, mitä nainen todella muisti äitinsä hokeneen vuodesta toiseen ja niin paljon, että lopulta tyttärellä oli mennä hermot siihen toistoon.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Maalis 2010, 20:46

Copper

Copper kuunteli tarkkaavaisesti, mitä Asha sanoi, ja hymyili sitten ymmärtäväisesti.
"Isoäitisi kuullostaa viisaalta naiselta, ja niitä maailma tarvitsee.", puolihaltia sanoi sitten, tiivistäen kaiken mitä päänsä sisällä liikkui. Musta tupsu naaman edessä sai tuulahdukselta kyytiä, ja Copper pyyhkäisi sen takaisin oikealle paikalle. Joskus pitkät hiukset olivat pelkkää tuskaa, vaikka hän pitäisi niitä kiinni. No arvatkaa millaista se oli pesun jälkeen!? Copperin hiukset kun sattuivat olemaan sitä kihartuvaa lajia, mies tunsi itsensä välillä merihirviöksi kun oli saanut hiukset pestyä, ja nämä ah-niin-ihanat-kutrit sattuivat roikkumaan silmilläkin. Ei kiva, ei... muttei viitsinyt oikein leikattakkaan lyhyeksikään, Copperilla kuitenkin ollut näin pitkä kuontalo jo pitkän aikaa.

"Mutta sota vie henkiä, ja kuka meitä sitten suojelee, ja mitä me suojelemme, jos henget katoavat? Voimme ainoastaan auttaa toisiamme siinä tilanteessa, mutta... viha on sokaissut jo kaikki siihen mennessä. Kohta saarella ei ole ketään, jos tämä jatkuu näin...", tuo jatkoi, kertoen mitä tapahtuisi.
"Tosin en syytä sinua, jos päätät toisin, sinulla on yhä aikaa ottaa seuraava laiva vielä etelämmäs, tai kenties lännemmäs... Mistä sen tietää, tuulethan sen päättävät.", tuo pohdiskeli, ja nousi sitten ylös. Häntä varmaan kaipailtiin jo... Ja tuulet päättivät asian vain, jos kyseessä oli purjevene! Mutta se olikin vertauskuva...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Maalis 2010, 21:27

Asha

Pieni hellä hymy nousi Ashan kasvoille, kun mies kehui hänen isoäitiään.
"En minä häntä tuntenut. Hän oli metsän lapsi ja äitinikin tapasi hänet vain muutaman kerran ennen kuolemaansa", Asha kuitenkin kertoi totuuden ja ravisti hieman päätään. Hän olisi kyllä halunnut tuntea isoäitinsä, mutta tämä ei ollut kiinnostunut lapsenlapsestaan.

Copper esitti huolensa ja Asha kuunteli miestä hiljaa, katsoen hellästi ja pää kallellaan. Hän jakoi yhtä lailla miehen huolen maastaan.
"Ei kukaan halua sotaa loppujen lopuksi. Kaikki sotivat aina jotta tulisi hiljaista. Pohjolassa heimo soti heimoa vastaan, että ei olisi rauhatonta. Hiljaisuus", Asha totesi ja ravisti päätään jälleen. Silmissä paistoi suru sitä kohtaan, että kaikki piti ratkaista asein ja nyrkein.

Kevyt närkästys nosti jo päätään, kun Copper oli ehdottelemassa melkein laivaan nousua ja siinä kohtaa Asha keskeytti toisen melkein töykeästi: "Minä olen matkustanut enemmän kuin mies ehtii elin ikänään ja minä haluan jo kodin. En minä lähde, minä rakennan tänne kotoni. Rakennan sen vaikka puuhun tai vuorelle, mutta tästä tulee minunkin maani. Eikä minun maassani saa olla sotaa. Minä en rakenna kotia ennen kuin voin olla varma, että mieheni ei kuole muuta kuin vanhuuteen ja lapseni ei leiki ruumiskasan äärellä". Ääni oli puhdasta päättäväisyyttä ja silmissä kipinöi sellainen tahdonvoima ja kyllästyminen ikuiseen liikkumiseen, että sitä oli melkein vaikeampaa kuvailla sanoin kuin tuntein.
"Vai haluatko sinä juosta, kun ongelmat ovat edessä?" nainen kysyi haastavasti.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Maalis 2010, 14:32

Copper

Copper hymähti uudestaan, kuullessaan Ashan uhmakkaat sanat. Sisua naiselta ainakin löytyi, ja sitä Copper kunnioitti. Mutta Asha heitti sitten pallon takaisin Copperille, haastaen miehen. Miea vain hymyili yläkantista, mutta siirsi sitten katseen melko haikeana taivaanrantaan.
"Olen juossut jo, ja sain nuolen selkään. Se kalvaa vieläkin... Joten lopetin juoksemisen, ja käännyin jahtaajaa vastaan. Tässä näet lopputuloksen.", hän sanoi, ja nosti leukaansa hieman katsoessaan taivasta. Hän oli juossut, hän oli juossut karkuun kumpaakin vertansa, niin äitinsä, kuin isänsäkkin, nähnyt molempien rumat puolet... Ja juossut niistä syntyneitä demoneita karkuun. Mutta hän ei olisi varmaan koskaan pysähtynyt, ellei olisi tavannut Urgania...

"Tosin, en tiedä kuinka hyvä lopputulos minusta sitten tuli.", hän naurahti kuivasti, ja hieraisi niskaansa, katsoen sitten taas Ashaa.
"Jos tästä tulee myös sinun maa, sinun täytyy olla valmis seurauksiin... kerran tänne jäät, niin et pääse täältä enään pois. Ja jos pääsetkin, niin palaat kuitenkin...", hän sanoi sitten, antaen taas lievän hymyn nousta huulillensa. Mutta sitten tuo nousikin pystyyn, ja katseli rantaviivaa pitkin.
"Pieni lapsikatraani taitaa jo kaivatakkin minua.", hän sanoi, huokaisten hieman. ja kyllä, hän sanoi 'lapsi'. Mii oli vielä lapsi, ja Urgan... no Urgan oli ollut lapsi kun he olivat tavanneet. Miten ottaa, nykyään Urgan taisi olla suunnilleen yhtä kypsä kuin Copperkin, ellei kypsempikin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 20 Maalis 2010, 14:13

Asha

Rehellisyys oli piire, jota Asha arvosti ja nyt hän arvosti Copperia. Nuoren noidan silmissä näkyi hellyyttä kun tämä taputti miehen olkapäätä: "Kun ei tiedä olevansa loppu, on valmis. Kun on mielessään valmis, ei ole enää mitään". Noita nyökytti miehen puheelle siitä mitä kävisi, jos hän jäisi. Kyllä hän seuraukset tiesi. Hänen verensä veti pohjolaan, mutta Asha halusi uuden alun ja mahdollisuuden. Siksi hän oli täällä ja hän hankkisi itselleen ne.

Puhuessaan lapsikatraasta, Asha vilkaisi miestä uudelleen. Mies parhaassa iässä, joten ei olisi kummallista, jos tällä olisi vaimo ja lapsia. Se olisi hienoa, jos toisella heistä olisi edes perhe ja Asha oli vilpittömän onnellinen miehen puolesta. Tämä oli ollut mukavimpia henkilöitä häntä kohtaan tässä maassa.
"He varmasti odottaa", Asha totesi ja nakkasi viimeisen palan leivästä suuhunsa. Hän vilkaisi merta ja totesi, että ei eläessään menisi suuren veden yli. Hän kuului maalle tai kanoottiin pienelle joelle, mutta ei suuriin laivoihin.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2010, 14:48

Copper

Toivottavasti Asha saisi mahdollisuutensa saada oman perheen ja kodin. Tuohan oli matkustanut pitkän matkan vain saadakseen itsellensä rauhan, ja joutunukkin keskelle sotaa, tai ainakin näin Copper mietti.

Ja ei, Copperilla ei ollut vaimoa tai lapsia, ei oikein ollut saanut naisilta sellaisia katseita... jos Miitä ei laskettu, tuohan suorastaan kerjäsi miehen huomiota. Onneksi se oli tainnut hieman laantua...
"Hmm'm, Mii raivostuu kun katoilen ilman ilmoitusta, hän haluaisi olla aina mukanani.", hän naurahti kuivasti. Eikä Mii ollut varmaan ainut. Urganhan oli hänen henkivartijansa, joten tuonkin oikeastaan olisi kuulunut olla hänen vierellensä, mutta onneksi kivikasvoinen velho varmaan ymmärsi, että luonteeltaan joskus yksinäisyyttä hakeva Copper halusi olla rauhassakin. Copper seurasi Ashan esimerkkiä, ja söi viimeisen palan leivästänsä, mutustaen sitä hiljaa. Nyt kun vihdoin oli hiljaista!

[[Ai kamala miten lyhyttä >.< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 22 Maalis 2010, 19:14

Asha

Nyökkäillen Asha katseli Copperia ja tunsi kateutta. Ei hän ehkä miestä miehekseen olisi halunnut, eihän hän edes tuntenut toista, mutta tällä oli perhe.
"Sitten sinun pitää kiirehtiä takaisin, jotta ei huolestuta häntä", Asha totes hymyillen puolittain ja onnistuen peittämään kateutensa. Toivottavasti Copperin perhe selviäisi yhtenäisenä sodasta ja kaikesta mitä heitä tulisi koettelemaan. Mii taisi olla miehen lapsi, sillä lapset eivät pitäneet jättämisestä.

Pyyhkäisten valkeita hiuksia pois kasvoiltaan Asha heilautti kättään ja kääntyi. Ei hän osannut sanoa hyvästejä, vaikka niin olisi pitänyt jo tehdä. Siksi nainen lähti vain kävelemään pois päin, jotta hän voisi unohtaa perheen, joka toista odottaisi. Typerä kateus.
cardea
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Maalis 2010, 23:12

Copper

Jos Mii olisi ollut Copperin lapsi, olisi Copper varmaan menettänyt hermonsa useammin kuin kerran viimeisen parinkymmenen vuoden aikana... Mutta ei, Mii oli onnksi vain ihailia.
"Hmm? Voithan sinä tulla mukaan, jos haluat?", hän sanoi, ja kallisti päätään, kun Asha näytti aikovan tekevän lähtöä. Jos Asha olisi maininnut jotain siitä että luuli Miin ja Urganin olevan hänen verisukulaisia, olisi Copper tehnyt jotain, mitä ei olisi varmasti tehnyt ihan hevillä muuten: Hän olisi nauranut vatsa kippuralla.
"Jos sinulla ei siis ole muuta paikkaa... en usko että kukaan pistää pahakseen.", hän painotti vielä, ja hymähti kevyesti. Hän osasi luottaa ystäviinsä, jotka oli myös perheekseen nimennyt. Taisi hänen yhteytensä muihin olla hiukan liia tiivis... mutta Copperin oikea perhe oli nin pahasti revitty riekaleiksi, että oliko ihme, jos hän kaipasi jonkinlaisen perheen?

Copper lähti kävelemään kohti kotiansa, huolimatta siitä seurasiko Asha vai ei. Häntä kuitenkin jo kaivattiin...

[[Kerrassaan säälittävän lyhyt >.< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja cardea » 29 Maalis 2010, 20:38

//Yääh! anteeksi kun vastaaminen on kestänyt. En ole huomannut katsoa tätä. ANTEEKSI T.T//

Hieman yllättyneenä Asha pysähtyi ja jäi katsomaan Copperia silmät suurina hämmästyksestä. Toinen tarjosi hänelle uskomatonta luottamusta.
"Mutta eikö vaimosi ota pahasti tai lapsesi? Minä olen muukalainen", Asha kysyi ja juoksi kevyesti Copperin kiinni ja siinä missä mies astui kerran Asha astui kahdesti.

Pieni nainen näytti vielä pienemmältä kävellessään hervottoman kokoisen Copperin rinnalla. Asha myös erottui ympäristöstä valkeana pisteenä, joka liikkui eteenpäin sinnikkäästi toisen vauhdissa, jäämättä askeltakaan taakse.

Raju puuska nappasi Ashan valkean viitan hyppysiinsä ja se alkoi leikkiä sillä. Nainen näytti lähtevän melkein lentoon sen takia, mutta kun puuska hellitti hän kietoutui tiukasti viittaan ja totesi: "Ei enää ikinä tähän rantaan. Ei merelle, ei".
cardea
 

EdellinenSeuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron