Kirjoittaja Sajira » 29 Maalis 2010, 17:45
Lieyinra
Lie kuuli, kuinka toinen vähätteli hänen sanojaan, vai ei toisella ollut voimia uskoa. Noh, ihan miten vain, mutta, ei Lie aikonut käydä toisen kimppuun,... Ainenkaan vielä, mutta jos toinen tuntuisi alkavan päälle käymään, ei hän epäröisi hyökätä.
"En välitä siitä mitä sanot, tarkoitan kuitenkin sitä mitä sanon ja näethän itsekin, että en ole hyökkäämässä. " Lie sanoi ja huomasi toisen vain hermostuvan yhä enemmän. Voi, varmaan toisesta ei soturiksi ollut. Toinen kun tuntui pelkäävän jo haltia sanaakin, niin entäs sitten nostaa meikka haltiaa vastaan. Huhhuh, tuntui tuosta mahdottomuudelta. Sitten toinen jo sanoikin mitä teki ja kuka oli Lie nyökkäsi ja katsoi toista.
"Huomaan että tunnet yrtiti. Näytiti jo kaukaa katsottuna etsivän jotain tiettyä kasvia. Yrttien tietämys ei koskaan mene hukkaan." sanoi Lie ja tuntui ihan tahtomattaankin viittavan siihen, että haltiatkin tunsivat paljon yrttejä. Mutta saattoihan olla, että toinen ei sitä tajunnut, joka oli toivottavaa. Lie seurasi toista kokoajan silmäkovana. Hän ei halunnut toisen livistävän karkuun, toinen tuntui hermostuvan kokoajan yhä enemmän.
"Olen Lie, ihan vain, että tiedät." sanoi Lie rennosti ja tunsi kuinka toisen kiihtymys ja tuskastuminen lisääntyivät, toinen taisi haluta eroon hänestä. Noh, jos toisella ei ollut pokkaa vain lähteä livohkaan, ei Lie ainenkaan vielä lähisi.
"Taidat olla ihan paniikissa, taisin jo huomata että vaikka sanoisin mitä, et rauhoitu, mutta minkäs minä sille mahdan. Vaikka olet kyllä päässyt yllättävän helpolla, kaikki haltiat, enkä minäkään saattaisi katsella ihmistä näin kauan, jos en tietäisi, että sinusta ei olen suurta vaaraa. Joten uskoisit jo, että en aio nyt ainenkaan käydä kimppuusi." tokaisi Lie ja yritti vielä kerran rauhoittaa toisen, vaikka turhalta se jo tuntuikin. Lie sanoi tämän sen takia, koska uskoi vakaasti taitoihinsa ja siihen, että toisesta ei olisi miekkamieheksi.