Opetus jatkukoon.... [sov]

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Maalis 2011, 19:05

Ankoku

Poika alkoikin valittamaan huonosti valitusta pisto kokeesta ja lohikäärme tujotti tuota hiljaa ainoalla silmällään malko apaattisen näköisenä, kuin ei olisi kuunnellut laisinkaan pojan marinoita. Kuitenkin lohikäärmeen kylmille apaattisille kasvoille levisi hitaasti huvittunut mutta edelleenkin se sama tuttu kiero hymy, joka ei koskaan enteillyt hyvää kenellekkään.. ja ehkä oli ripaisu ärtymystäkin mukana. Lohikäärme naurahti kuivasti ärtyneellä sävyllä laskien kädet puuskasta sivullensa ja ennen kuin Splinter ehti mitään tajuamaan tuo oli maassa nenällensä jalka pyyhkäisyn seurauksena.
"Poika... minä latelen tämän pelin säännöt, et sinä eikä kukaan muukaan joten turha valittaa ettet "osaa" tai "kykene" laatimaani temppuun. Ja miten voit olla harjoittelija? Sinä olet harjoitellut jo pienestä pitäen taikomista ja luulisi sinun siinä ajassa osaavan edes perusteet.. vai eikö opettajasi jaksanut niitä opettaa sinulle?" Ankoku saarnasi Splinterille kylmästi kävellen vielä tuon ympäri ja kyykistyi tuon eteen virnuillen pervahtavasti.

"Voimme tietenkin hoitaa tämän asian muullakin tavalla kultaseni~" Ankoku sanoi hellällä ja jopa irtsaalla äänen sävyllä muttei liikkunut minnekkään suuntaan vielä toistaiseksi. Tämä oli yksikertaisesti liian hauskaa lohikäärmeen mielestä. Pojuhan voisi jäädä hänen henkilökohtaiseksi leluksi tänne~ Ankokun vieressä seisova ihmissusikin virnisti itsekseen johtajansa sanoihin, muttei puuttunut asiaan millään tapaa.
"Joten nulikka sinä joko teet pikku loitsusi tai tapaamme illalla sängyllä... jonka jälkeen ehkä päästän sinut menemään." Ankoku sanoi vähemmän iloisella äänensävyllä napaten Splinterin riveleistä kiinni ja veti poikaa itseään lähemmäs päästäen kuitenkin irti melko pian nousten seisomaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 28 Maalis 2011, 16:08

Splinter

Splinterin silmissä pilkahti inhottavasti, kun Kuro meni sohaisemaan hänelle melko arkaa aihetta. Saarnatkoon rauhassa, mutta jos tuo väitti tietävänsä pikkuvelhosta enemmän kui hän itse, niin siinä oli väärässä!
"Itse asiassa, minut koulutetiin selviämään, ei taikomaan. Enkä tarkoita nyt sellaista selviämistä että aukoisin päätäni lohikäärmeelle, vaan selviämään hengissä tilanteesta kuin tilanteesta. Eri asia kuule, mutta toisaalta, mitä sinä minusta mitään tietäisitkään. Katsot kuitenkin vain omaa napaasi.", poika napautti takaisin, painottaen inhottavasti sitä seikkaa että lohikäärme ei oikeasti tiennyt hänestä mitään.

Kohtahan tuo kävi ihollekkin kiinni! Ja uhkasi että Splinterin täytyi maksaa vapaudestaan jotenkin muuten, jos ei alkaisi loitsimaan. Sillä hetkellä Splinterillä naksahti, heti tuon päästäessä irti poika ponkaisi kovalla vauhdilla taaksepäin. Silmissä paistoi viha ja halveksunta, raivo ja inho.
"Sinulla ei ole mitään oikeutta koskea minuun!", tuo karjaisi, ja heilautti samalla vaistomaisesti kättänsä. Voimakas energiapurkaus karkasi häneltä samalla, ja poika jarrutti nähdäkseen paremmin. Hänen sisällään kiehui, aivan kuin yksikin liike ja hän räjähtäisi... voima sisällänsä velloi, vaati päästä ulos. Splinter ei ollut koskaan tuntenut itseänsä niin voimakkaaksi, se tuntui upealta, ja vähän pelottavaltakin.
"Kuulitko, seuraavan kerran kun kosket minuun ilman lupaa, tulee se olemaan viimeinen päiväsi hengissä!"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Maalis 2011, 20:17

Ankoku:

Kersahan alkoi käymään harvinaisen nokkavaksi ja siintä lohikäärme ei pitänyt piirun vertaakaan, mutta piti itsensä kylmän rauhallisena vaikka tilanne oli harvinaisen ärsyttävä ja epämukava. Olikohan tuolle ikinä opetettu että voimakkaampia ja korkea-arvoisempia pitäisi niemenomaan kohdella arvonsa mukaan... eikä aukoa näille suin päin suutaan vaikka kuinka suututtaisi. Tosin hän oli löytänyt jo pojasta heikonkohdan jota hän voisi hyvinkin käyttää joskus. Ei kuitenkaan nyt.

Lohikäärme oli avaamassa suutaan jälleen saarnatakseen pojalle jälleen typeryydestään kun tuo päättikin tehdä jotakin sangen yllätyksellistä, tuo ampui lohikäärmettä kohden energiaammuksen jonka lohikäärme kuitenkin väisti nippa nappa saaden kuitenkin nihrauksen toiseen käteensä. Ankoku tuijotti kättään johon osuma oli tullut ingooraten pojan hetkeksi aikaa. Pieni nihrauma parani hetkessä ja Ankoku nosti hiljaisen tuomitsevan katseensa poikaan. Robert, tuo ihmissusi, valmistautui vieressä seuraavan tulevan hyökkäyksen varalta jääden seisomaan hieman Ankokua edemmäs ja lähemmäs poikaa. Ankoku nosti kätensä pyytäen ystäväänsä rauhottumaan.
"Älä hikeenny... ja mitä sinä enään vikiset siinä, sait vähän lisää voimaa ihanan kliseisesti jostakin ja nyt voisit hyvinkin onnistua tehtävässä." Ankoku selitti kävellen lähemmäs Splinteriä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 28 Maalis 2011, 21:24

Splinter

Kurohan lähti oikein nauramaan pojan voimien nousulle ja tuon napsahdukselle. Käskien vielä häntä tekemään loitsunsa. Poika irvisti tuolle, ja otti heti askeleen pari taaemmas toisesta.
"Älä tule lähemmäs lisko.", tuo varoitti sähähtäen, pää hiukan olkapäidensä välissä. Tuolla edelleenkään ollut lupaa tulla hänen lähellensä! "Ja mikä sinä edes olet minua komentamaan? Saanen muistuttaa että säästin henkesi KAHDESTI, ilman pehmeämpää luonnettani olisit kuollut jo. Voitin sinut kahdesti, voitan sinut kolmannellakin kerralla!", tuo ärjäisi, muistuttaen Kuroa tuon kahdesta häviöstä. Ensiksi Splinter oli huijanut tuota, varkaiden kuningasta yksinkertaisella hiekka-ansalla, ja seuraavaksi hän olikin jo miltein tappanut tuon, se oli kymmenestä sentistä ja hänen luonteestaan vain kiinni. Pojan ennen niin heikko aura oli moninkertaistunut, änen sen itsekkään tajuamatta. Se kieppui villisti, kuin tornaado, kertoen selkeästi että Splinter ei tulisi olemaan helppo voitettava.

Kuron vierellä oleva ihmissusi teki tilanteesta epäsuotuisan, mutta eihän velho sitä ajatellut, tuon päässä kiehui vain inhon ja säälin sekoitus edessään olevaa lohikäärmettä vastaan.
"Olet säälittävä. Sinusta ei ollut voittamaan edes pientä lasta, vaikka niin kovasti aina kehut olevasi voimakaskin. Otetaan vielä huomioon, että olisin antanut sinun hakata itseni, ellet olisi alkanut aukomaan turpaasi.", tuo vielä jatkoi, oranssit silmät palaen voimasta, katsoen suoraan vain Kuroa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2011, 12:30

Ankoku

Ankoku pysähtyi Splinterin ärähtäessä pysähtymään ja jäi katsomaan tuota hieman kysyvästi, muttei avannut suutaan kun poika kävi kahdesta viime kerrasta mäkättämään hänelle. Kieltämättä oli arka paikka mutta lohikäärme oli hiljaa ja tyynen rauhallinen edelleenkin. Robert taas oli viittä vaille valmis repimään pojan kappelaiksi vain yhdestäkin suostuvasta käskystä herraltansa. Lohikäärme ei kuitenkaan tehnyt elettäkään sen suhteen että antaisi vielä kenraalinsa repiä poikaa kappaleiksi.
"Kieltämättä olin ensinmäisellä kerralla liian varomaton sinua kohtaan.. ja toisella kerralla olin jo valmiiksi vakavasti haavoittunut, joten luuletko että pärjäisin siinä kunnossa edes pienelle lapselle? En, en todellakaan." Lohikäärme murahti pojalle selkeästi pieni ärtymys äänessään.

Seuraaville sanoille lohikäärme repesi nauramaan hyvinkin huvittuneesti.
"Idiootti, kakara! Ehkä siksi koska en ole vielä kertaakaan taistellut kanssasi edes täysillä.. lähinnä lämmitellyt ja nyt kun sait vähän lisä virtaa alat uhoamaan kuin mikäkin pyhimys.. Olet säälittävä. Ja luuletko tosiaan että turhaan kehun voimillani? En, ja saat todistaa sen ennen kuolemaasi!" Ankoku huusi, mutta kuitenkin hymyillen Splinterille nostaen oman auransakin hehkumaan ympärillensä mutta huomattavasti hillitymmin kuin Splinterin oma jossa ei ollut minkään näköistä kontrollia.
"Tässäkö kaikki? Ei suinkaan poju~" Lohikäärme virnisti ja lähti nostamaan auraansa entisestään näin esitellen hieman voimiaan. Robert seurasi tilannetta hieman huolissaan sillä tiesi että Ankokun kannalta ei ollut viisasta ottaa kaikkia voimia esille.. tuon ihmis ruumis ei kestäisi sitä pitkää aikaa. Ankoku itsekkin oli harvinaisen tietoinen tästä, joten se ei aikaillut sekunttiakaan kun salamanlailla hyökkäsi poikaa kohden yrittäen mukiloida tuota kuin nyrkkeilysäkkiä konsanaan sieltä täältä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 12:47

Splinter

"Se ei muuta sitä faktaa, että säästin sinut, senkin epäkiitollinen lisko! Pelastit minut vain kerran, mutta vain saadaksesi itsellesi lelun, eikö se jo kerro jotain, oi suuri varas lordi!", Splinter karjaisi takaisin. Kunniaton paska tuo oli! Kuro alkoi sitten pikkuhiljaa uhoamaan takaisin, nostaen auransa näkyväksi. Poika virnisti syvästi, lähes petomaisesti.
"Olet mainettasi kesympi! Oikean lohikäärmeen aura on moninkertaisempi, taidat olla vain pelkkä lemmikkilisko!", tuo vielä pilkkasi. Kyllä hän oli oikeatakin lohikäärmeitä nähnyt, ja niitä hän kunnioitti. Mutta tuon oli mahdotonta saada häneltä kunnioituksen murentakaan enään. Ei enään. Kuro syöksähti, ja Splinter toimi salamaakin nopeammin. Tuo syöksähti sellaisella nopeudella, joka sai Kuron nopeuden vaikuttamaan hidastukselta. Valonvälähdys kävi, ja kun poika oli syöksähtänyt tuon ohi, tuon kädestä paistoi valo, kirkas ja pitkä, kuin kaareva miekan terä. Käsi oli pusertunut nyrkkiin, hän oli juuri lyönyt valo teränänsä.

"Sinä et voita enään minua, Kuro. Sinä et ole minua vahvempi. Etkä älykkäämpi. Olet vain yksi varas, joka piilottelee ison auransa ja joukkojensa takana.", Splinterin oranssit silmät vilkaisivat taakseen, jossa Kuro seisoi. Mitäköhän tuo oli pitänyt pojan uudesta liikkeestä... Huulille nousi virnistys, samalla kun hän nuolaisi huuliansa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2011, 14:15

Ankoku

Ankoku hymyili vain Splinterin uhoamiselle ja siintä kuinka hän jaksoi olla niin epäkiitollinen kuin vain kukaan jaksoi tässä maailmassa olla. Häntä ilkeämpää kyllä sai hakea aika kauan ja siintä lohikäärme oli harvinaisen ylpeä.
"Kiitollisuus on maailman palkka." Ankoku tuumasi sitten pojan päästyä vihdoinkin loppuun saarnaamisessaan. Hänelle oli aivan turha saarnata siintä kuinka ilkeä tai julma hän oli muita kohtaan. Ne olivat vain musiikkia yli egoiselle lohikäärmeelle~ Tympääntynyt katse kohosi Splinteriin ja ainoa silmä kapeni pienen pieneksi viiruksi muuttuen kullan keltaiseksi samalla kun lohikäärme laski auransa takaisin perus lukemille. Hän ei olisi enää kyennyt pitämään sitä pystyssä ilman että ruumis ei kestäisi ja nytkin ruumis säteili inhottavaa kipu tilaansa.
"Splinter, Splinter kultaseni... oletko ikinä miettinyt miksen ikinä käytä oikeaa muotoani tai miksi olen näin heikko? Yksinkertaisesti minulla vain ei ole lohikäärme muotonani." Ankoku sanoi lähes lempeästi hymyillen, kunnes se katosi pojan käydessä päälle. Lohikäärme ei ehtinyt pahemmin väistämään mutta teki automaattisesti itsellensä koko keho suojan omista sysi mustista suomuistaan jotka ainakin heikensivät iskua paljolti, mutta osuma oli silti tullut.. Ankokun katse laskeutui kylkeen jossa oli pitkä ja vain muutaman millin syvyinen kapea viiltohaava silti lohikäärme hymyili.

"Tiedätkö sinä miksi minua pelätään Splinter? Tiedätkö sinä minkä takia piilottelen miesteni takana? Et, sinä et tiedä, kuten en minäkään sinusta tiedä kaikkea... Mutta tämän takia minua pelätään." Ankoku puhui ja viimeisen sanaparren sanoessaan kääntyi Splinteriä kohden haavan parantuessa hitaasti kuin siihen ei olisi mitään käynnytkään.
"Olen kuolematon." Lohikäärme virnisti pienesti ja antoi silkalla käden heilautuksella hyökkäys käskyn Robertille.
"Mutta minä en valitettavasti hoida likaisia hommia." Ankoku sanoi käyden istumaan mukavasti kivelle samalla kun parimetrinen ihmismuodossaan oleva ihmisusi astui näyttämölle vihdoinkin. Tuon kasvoissa ei ollut hymyn karettakaan ja tuo tuntui tuijottavan Splinterin ohi, aivan kuin tuo olisi ollut patsas. Yhtä ilmeetön ainakin oli.

"Ja Splinter ihan tiedoksesi: minä en harrasta taikomista samalla mittapuulla kuin sinä, mutta tämä ystäväni tässä harrastaa.. vähän liiankin kanssa." Ankoku vielä sanoi ennen kuin heidän kaikkien vieressä oleva laava allas alkoi käyttäytymään villisti, se poreili ja heilui kuin olisi ollut myrsyssä kunnes sieltä nousi laavasta tehty valtava käärme.
"Miten sopiva valinta Robert~" Ankoku tuumasi kenraalillensa joka ohjasi laava käärmettä silmät punaisina leimuten. Käärme kiemurteli vauhdilla Splinteriä kohden koittaen nielaista tuon yhdellä haukulla kitaansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 15:01

Splinter

No voi kistus, hyökkäyksestään ei ollut mitään hyötyä. Kuolematon... edes tuo sana ei saanut poikaa pelokkaaksi. Splinter tiesi jo nyt, että todellista kuolemattomuutta ei ollut. Poika antoi pienen magiasta tehdyn teränsä kadota, ja katsoi sitten vastaan tullutta ihmissutta. Magian käyttäjä...
"Mitä jos voitan hänet?", poika virnisti, vaika tiesi hyvin vastauksen. Sitten tulisi seuraava pikkupomo vastaan, joka pitäisi myös hakata. Ja sitä seuraava ja sitä seuraava... Kuro lohkaisi tähän väliin, että Robertin tulikäärme oli osuva. Splinter vain haukotteli, tuon ollessa aikeissa iskeä. Poika loikkasi tuon yläpuolelle, ja ennenkuin kukaan älysi, oli käärme muuttunut kovaksi. Se ei ollut enään tulikuumaa laavaa, vaan kovettunutt ja jäähtynyttä.
"Typerä idea. Kliseinen ja käytetty. Keksisit jotain omaa, karvaturri.", poika ei edes korottanut ääntänsä, vaan juoksi tulikäärmeen selkää pitkin jäädyttäen tuota samalla kovaksi. Kun alkoi alamäki, hän loikkasi, ollen suoraan laavan yläpuolella.
"Sitä paitsi, olen kyllästynyt leikkimään teidän säännöillä!", tuo karjaisi, ladaten molempiin käsiinsä energiaa, ja vapautten sitten pakkasten kovettaman viiman kerralla tuohon tuliseen pätsiin. Siinä ei kauaa mennyt, kun tuo sula kivi oli taas kiinteää. "Joten vaihdetaampas peliä.", tuo vielä jatkoi, katsoen Roberttia kulmiensa alta, seisoen kovan ja jäisen kiven päällä joka vielä vähän aika sitten oli ollut niin kuumaa, että sekunttikin olisi riittänyt tekemään hänestä luurangon. Hän oli aivan hiljaa, tuijottaen vain silmät kirkkaina ja varmoina vastustajaansa. Kohta tuo syöksähti jälleen, valosta muodostuneet terät ilmestyivät myös uudestaan. Poika käytti vauhtiansa, ihmissusi tai ei, se olisi yhtä ketterä kuin hän!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2011, 16:58

//Ankoku veks, joten peli loppui//
suskari
 

Edellinen

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron