Opetus jatkukoon.... [sov]

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Joulu 2010, 23:54

Splinter

Splinterin näyttelijäntaidot pääsivät taas koetukselle, hänen nähdessään että sanoillaan ja ilmeillään hän oli saanut Jackin räjähtämispisteeseen jo useamman kerran. Haltiakieli oli ihana asia, Splinter taisi olla ainut tässä ryhmässä joka ymmärsi sitä tarkoin.. tosin ei ollut lohikäärmeeseen suomuohin katsomista, tuo saattoi hyvinkin osata ainakin perusteiden verran. Poika sukaisi hiuksiansa mietteliäästi, samalla kun Kuro alkoi puhumaan huonoista uutisista. Huonot ne olivatkin, pojan kuitenkin vain päästäessä kevyen naurahduksen suustaan.
"Siinä tapauksessa näet minua täällä vielä jonkin aikaa... koska vaikka pitäisin suuni kiinni, asuu linnassa eräs tietty henkilö joka osaa lukea ajatuksia ja muistoja... Ja satun asumaan miltein hänen naapurissa. Että sellainen ongelma... Muuton pitäisi tapahtua vasta parin kuukauden päästä aikasimmillaan. Mutta ruuaksi en ala ilman tappelua, siitä voit olla varma.", poika totesi viimeisen vakaalla äänellä. Häntä ei ollut saanut ruuaksi sudet, eikä karhu, eikä myöskään Ulvojat, saatika suonsilmäkkeet. Jos tämä poika menisi, hän ei menisi kenenkään vatsaan, se oli varma.

"Alaiseksi tulisin toki muuten, mutta tiedän pienen rosvokoplasi jotenkuten jo. Ihmisethän ei ole tervetulleita?", poika vielä virnisti kevyesti lopussa, aivan kuin tietäisi jo mitä tapahtuisi. Pää nytkähti kohti Jackia.
"Tuosta saisitte hyvän kinkun, sillä kun kasvaa pääkin takaisin, kunhan ei hopealla leikkaa.", kehtasi hän vielä huomauttaa, vinon hymyn kanssa. Sotilastuvalla kulki vaikka mitä juorua, ja pojan korvat olivat tarkentuneet Hopean tapaamisen jälkeen. "Tosin te pimeän olennot taidatte vetää yhtä köyttä mieluummin?", viimeinen ei ollut haltiaa eikä ihmistä, vaan kieltä jonka taisivat tässä huoneessa vain Kuro sekä Splinter. Taas ihan vain kiusatakseen Kalmaa, tai oikeastaan, hän halusi pienen hetken ilman Kalman ärjymisiä tai nasevia vastauksia. Yksi sarkastinen hyyppä istui jo sängyllä, ja toinen Splinterin omassa mielessä, kiitos vain.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Joulu 2010, 12:47

Ankoku, Kalmankoira

Ankoku päästi kevyen ja pilkkaavan naurahduksen kohdistaen sen suoraan poikaan. Pitikö tuo häntä kenties tyhmänä, tai kuvitteliko tuo olevansa jotenkin "paremmassa" asemassa kuin tuo rakki? Voi ei suinkaan, kumpikaan ei ollut sen paremmassa asemassa niin kauan kuin hän siintä saisi päättää.
"Minä tiedän että ylimielinen kuninkaasi osaa lukea ajatuksia... Mutta sitä en tiennyt että olet hänelle läheinenkin?" Ankoku tuumasi virneen sventyessä pelottavan uhkaavasti lohikäärmeen kasvoilla jotka tähän asti olivat olleet vain neutraalit ja ystävälliset.. Nyt niistä paistoi selkeääkin selkemmin lohikäärmeen pahuus ja kieroutuneisuus. Hän oli kyllä tiennyt että pojasta saattaisi olla hyötyä, mutta että näinkin paljon~
Kalma katsoi aavistuksen huolestuneena Ankokua ja sitten joksikseen vihaisena Splinteriin, joka ilmeisesti oli mennyt sanomaan jotakin todella pahasti väärin.. tai ainakin jotakin sellaista mikä olisi kannattanut jättää sanomatta täysin kokonaan.
"Ja jos ruuaksi päädyt.. usko pois ei sinusta kauaksi aikaa ole vastusta." Ankoku tuumasi virnistäen salaperäisesti jättäen asian omaan arvoonsa Splinterin omaan pikku mieleen.

"Eivätkö? Joukoissani on yksi ihminen.. ja näytti tehneen hyvää jälkeä." Ankoku tuumasi hymähtäen kertomatta asiasta sen enempää pojalle, tai vieressään nököttävälle Kalmalle joka vain tyytyi kuuntelemaan.. Ainakin siihen asti kunnes Splinter pamautti että hän voisi olla hyvä kinkku hopea arkuutensa takia. Kalma oli vähällä ärähtää Splinterille, mutta hiljeni nopeasti Ankokun mulkatessa pahanpäiväisesti.
"Säästä leukojasi rakki.. emme syö sinua, vaikka ystäväsi sitä kovasti yrittää." Ankoku tuumasi Kalmalle joka rauhoittui mutta mulkoili edelleenkin Splinteriä.
Splinterin kysymykseen Ankoku ei vastannut mitään virnisti vain ja nousi ylös jolloin myös ovi avautui ja paikalle oli löntystellyt demoni joka kantoi selässään keihästä ja vaikutti melko täyteen pumpatulta verrattuna johtajaansa.
"Vie koira takaisin huoneeseensa.. ja jos löydän kummpaakaan ilman lupaani pomppimassa käytävillä: automaattinen teloitus kummallekkin." Saatuaan käskyn johtajaltaan demoni kumarsi ja otti Kalman kainaloonsa jota lähti johdattamaan takaisin huoneeseensa.

"Ja Splinter... aloitan koulumisesi heti kunhan paranet, sikäli mikäli et enään lähde täältä minnekkään, tai yritä leikkiä taas surkeaa sankaria." Ankoku sanoi kävellessään ulos huoneesta jättäen Splinterin yksin jäämättä kuuntelmaan vasta väitteitä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 03 Tammi 2011, 18:11

Splinter

"En sanoisi että läheinen... Pikemminkin hyvänpäivän tuttu.", poika kiersi sanaa läheinen hyvin tiukasti, olihan hän pelkkä alaisen hoidokki, jos sitäkään. Jutelleet vain kerran, sekin keskellä yötä pimeässä käytävässä, kun kumpikaan ei saanut unta. Poika kohautti harteitaan vielä mietintöjensä pohjalle. Omituisena hän kyllä oli Arania pitänyt, kyseli oudon osuvia kysymyksiä. Ja mennyt sen jälkeen kehumaankin, vaikka poika oli kiistänyt kaiken samantein. Tyhmänrohkea hän kyllä oli, mutta siihen se jäi.

Kuro meni tokaisemaan jotain ihmisestä, ja Splinterin kulmat kohosivat. Mitä mitä mitä!? Nyt äkkiä takaisin sotilastupaan kuuntelemaan jutut uudestaan, mitä häneltä oli mennyt ohi? Ajatuskatkesi, kun Kuro sitten sätti Jackia, tuon meinatessa ärähtää. Splinter naurahti kevyesti.
"Leikkiä minä laskin....", tuo mutisi perään, eikös se ollut jo silloisesta hymystä tullut selväksi? Jösses, ja hän oli luullut että näillä kahdella musta huumori sentäs pelasi jotenkuten.

Kuro sitten päätti komennuttaa kaikkia läsnäolijoita, niin tätä uutta bodaridemonia joka ilmestyi tyhjästä, Jackia kuin Splinteriä, väittäen vielä että poika leikki sankaria...
"Just....", ei enempää poika voinut tuohon sanoakkaan. Kuro nimittäin karkasi, eikä poika keksinyt oikein mitään sopivaa vastaiskua. Splinter huokaisi, selvä, ei sitten. Selkä rojahti takaisin sängyn pohjaa vasten, ja katse kiinnittyi kattoon. Leikitään sitten ettei tekisi mieli liikkua....

Pari päivää meni vielä, poika oli rikkonut käskyä sen verran että käveli huoneessa edes takaisin, ihan vain että saisi tuntumaa. Muutaman nopean punnerruksenkin hän oli ehtinyt tämän päivän aikana tekemään, mutta kun oven taakse tuli vähän väliä joku, niin piti aina loikata sänkyyn ja vetää peitto korviin, ettei jäisi kiinni. Hän voi jo paremmin, mutta ilmeisesti täällä oltiin eri mieltä. Toki, hän oli ollut kuolemaisillaan, ja muutenkin hänen sisuksiansa korvensi jatkuvasti, mutta ei häntä silti tarvinnut vankina kohdella. Kohta hän alkaisi jo toivomaan että joku söisi hänet... Poika alkoi jo muistuttamaan pientä tiikeriä häkissä, ravatessaan sitä huonetta ympäriinsä. Hän halusi ulos, nyt!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Tammi 2011, 20:57

Ankoku & Kalmankoira

Jos Splinter kärsi jo nyt vierashuoneessa.. tuo olisi varmasti jo kuollut varsinaisiin tyrmiin jotka olivat koko paikan kuumimmassa paikassa: nimittäin suoraan laava kraatterin vieressä josta koko luolasto sai myös lämpönsä. Sen lähellä oleminen tiesi nopeasti nestehukkaa ja sitä kautta kuolemaa.. hah, ei mitään turhia kidutus menetelmiä, sillä janoon kuoleminen oli ihan tarpeeksi tuskallista. Hyvin moni alkoi laulamaan noin viikon- tai aikaisemmin- päästä kun olivat olleet kuumassa häkissä ilman vettä ja ruokaa. Ja kun nuo epäonniset olivat laulaneet laulunsa ja Ankoku tehnyt tyhjät lupauksensa.. vanki heitettiin yleensä kraatteriin samantien. Nopea ja suht tuskaton kuolema.

Noh, nyt lohikäärme oli menossa katsomaan vieraitaan sillä hänellä oli tämän muutaman päivän ajan ollut kiireitään, omia henkilökohtaisia kiireitään joista tuskin tarvitsi vieraille kertoa mitään. No lohikäärme meni tervehtimään ensin Jackin joka vaikutti olevan huomattavasti pirteämpi aikaisempaan nähden, sillä tuo jaksoi jo näköjään liikkua itse kun oli noussut istumaan sängyn päälle seinään nojaten. Lohikäärme hymähti.
"Mitenkäs herran käsi jaksaa?" Ankoku kysyi astuen lähemmäs aavekoiraa käyden tuota läpi katseeellaan.
"Siinähän tuo.... tylsistyen kuoliaaksi." Kalma marmatti ja Ankoku naurahti pahoitellen "turvatoimiaan", mutta ne olivat pakolliset. Hän ei suinkaan luottanut kaksikkoon täysin.
"No se oli hyvä kuulla.. menen tervehtimään ystävääsi." Ankoku sanoi poistuen Kalman luonta ja ärähti perään etteivät he mitään ystäviä olleet.

Ankoku käveli käytäviä pitkin Splinterin huoneen ovelle, koputti siihen ja avasi oven saaden huomata että tuo oli jo jalkeilla.
"No sitähän voidaan jo hyvin..."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Tammi 2011, 09:44

Splinter

Poika oli taas ravaamassa, ottaen askelia seinästä seinään ja laskien ne tarkasti. Neljätoista askelta, ei enempää tai vähempää, se oli pystysuunnan mitta. Ei vaikuttanut paljolta, mutta sen verran hän oli laskenut. Hän oli ottanut myös sivusuunnan mitan, se oli kolmetoista askelta. Sanomattakin selvää, hän oli tylsistynyt, sillä ajatukset vetivät koko ajan noihin askelemääriin, ja välistä piti nousta tarkistamaan että oliko se varmasti niin. Kyllä, kyllä se oli.

Kuro ilmestyi oven taakse juuri tälläisen laskutoimituksen aikana, jolloinka Splinter oli myös huomannut, että huoneen katto on vino. Toteamus sai vinon hymyn kirpoamaan pojan kasvoilta, ja hän kääntyi taas katsomaan kattoa kuin se olisi isokin ihme.
"Meinaan seota täällä, joten pakko liikkua.", Splinter totesi lyhyesti yrittäen keskittyä muuhun. Minkä hän sille voi jos oli ulkoilmassa kasvanut? Kyllä sitä raitista ilmaa jäi kaipaamaan... Ja velhosta näki jo kauas, että tuo kaipasi jotain toimintaa jo.
"Lisäksi en halua laiskistua.", tuo vielä totesi, katse sitten seinässä, jota vasten painettiin sormet taas, ja mitattiin matkaa katseella toiseen seinään. Edes pieni tekeminen, mikä tahansa, piti hänet järjissään tässä pimeyden tyyssiajassa, jossa sana "aurinko" taisi olla melko lailla vihattu asia.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Tammi 2011, 11:15

Ankoku & Kalmankoira

"Sitten sinun kärsivällisyyttäkin pitää hieman.. kehittää." Ankoku hymähti mutisten lähinnä itsekseen Splinterin puhuessa, tai lähinnä valittaessa, että tuolla oli kuolettavan tylsää pikku huoneessa. Jos tuolla muka nyt oli nyt tylsää.. niin mitenköhän tuolla olisi käynnyt hänen tilassaan rautaneytseyssä, jossa hän ei voinnut liikkua minnekkään suuntaan. Yksikin liike niin olisi piikin lävistämänä. Sitä hän ei halunnut kokea mielellään toista kertaa.
"Jos kerta noin hyvässä kunnossa olet jo.. voisin alkaa samantien kouluttamaan sinua, ja saat lisäksi tekemistä." Ankoku virnisti kävellen Splinteriä lähemmäs ja jatkoi. "Eikä sinun tarvitse edes poistua, vielä, tästä huoneesta." Ankoku selitti käyden istumaan sängyn reunalle ja viittoi että poika tulisi istumaan hänen viereensä.

Kun Splinter olisi saannut takamuksensa hänen viereensä lohikäärme aloitti ja loi käteensä tyhjästä pallon, jäästä tehdyn onton pallon ja sen sisään pienemmän ja taas pienemmän, niin monta kuin sisään mahtui. Eikä jää edes sulannut vaikka sisällä oli lämmintä. Ankoku käänsi katseensa Splinteriin.
"Tee sama perässä... ja ilman että jää sulaa käteesi tai huoneen lämmön takia. Et saa vahvistaa sitä millään tavalla, sen pitää olla puhdasta jäätä. Ja kun onnistut tässä.. näytä se minulle, joten annan sinulle sen suhteen nyt luvan juosta pitkin käytäviä. Mutta varokkin jos livistät... mikäli tämä puoli tuttusi on yhtään tärkeä sinulle. Pelastit hänen henkensä kuitenkin kerran vaikka väität vihaavasi." Ankoku kertoi Splinterille varsin täyttävästi.
"Ja sitten kun tässä onnistut.. saat seuraavan tehtävän." Ankoku virnisti ja nousi ylös.
"Pidä hauskaa." Tuon sanottuaan lohikäärme katosi jälleen ovesta takaisin Kalman luokse kysymään mitä tuo mahdollisesti haluaisi opetella. Ja selvisi että tuo haluaisi harjoitella taistelu tekniikoita, johon Ankoku suostui hieman vastahakoisesti ja vasta sitten kun tuon käsi olisi suhteellisen hyvässä kunnossa. Olihan se viellä kuitenkin paketissa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Tammi 2011, 17:40

Splinter

Splinter mutisi jotain omaansa jälleen. Kyllä hänestä jonkinverran sitä kärsivällisyyttä löytyi, mutta se näkyi vain pihalla jossa hän tuntui olevan vapaa. Sisätilat olivat asia erikseen. Ennemmin hän päättäisi päivänsä kuin odottaisi pienen ikuisuuden liikkumatta, siinä meni hänen kärsivällisyytensä raja... toisaalta, hän olikin sellainen pikkusintti, ettei häntä vieläkään oltu laitettu mihinkään säilöön, missä hän sekoaisi. Joskus oli ihn hyvä olla huomaamaton, niin ettei kaikki tulleet vaatimaan päätä vadille. Tälläkin hetkellä vain hurjat kolme henkeä olivat aikeissa tehdä niin, jos sattuivat enään törmäämään...

Kuro käski pojan istumaan, ja näytti sitten mitä piti tehdä. Pojan ajatukset sinkoilivat taas eesuntaassun, kun hän yritti miettiä miten saisi vähän "oiottua" taian tekemisessä. Yksi vaihtoehto oli, että hän tekisi ensin kuulan, ja sitten halkoii ne muut kerrokset sen sisälle... Tai sitten aloittaisi pienimmästä, mutta se oli jo suoraa huijausta. Ehkäpä kannattaisi kokeilla sitä miten Kuro sen oli alunperin tehnyt, ja siitä sitten hioa? Splinter kuunteli vain sivukorvalla, poimien sanat "sen verran" ja "ulos", ja hyvä että niin tekikin, kun Kuro meni taas vihjaamaan että se tummaturkkinen-ihmisvihaaja-piski olisi pienelle velholle tärkeäkin. No ei tasan ollut! Edelleenkin, Splintern opettaja oli HÄNEN vihollinen, ei kenenkään muun, joten hän oli vastuussa vahingoista jotka tuo aiheutti. Poika huokaisi, ja vilkutti nopeasti Kurolle, tuon kadotessa ovesta. Ja harjoittelemaan....

Muutaman tuskallisen tunnin jälkeen, ei ollut poika edistynyt yhtään. Tai, oli sen verran, että sai ensimmäisen kerroksen tehtyä, mutta sitten häneltä loppui puhti, tyhjästä oli vaikea luoda mitään jäätä. Ilmasto oli mitä oli, ja poika oli tottunut nyhväisemään jäänsä ihan oikeasta vedestä, ei siitä mikä leijui näkymättömänä ympärillämme. Poika veti syvään henkeä, ja nojasi päätään taaksepäin. Seinää vasten oli hyvä istua, vaikka se olikin lämmin kuin pötsissä. Poika nielaisi kerran, jostain kumman syystä hänellä oli jano, kovakin sellainen. Mutta sitä päivän - tai illan - ruokaa ei ollut vielä tullut, ja ulos ovesta hän ei saisi mennä ennenkuin osaisi tämän.
"Ei auta marmatus, uudestaan!", poika tiuskaisi itsekseen, asettaen tällä kertaa kädet tulevan pallon ympärille. Velho kuunteli kuinka sydän takoi jo valmiiksi lujaa, yrittäen saada hengityksensä mahdollisimman hitaaksi ja syväksi. Kohta hän olisi rauhallinen... kohta... kohta... NYT! Poika nytkähti, ja alkoi keskittämään jäätä käsien väliin, samalla tavalla kuin Kuro aiemmin, mutta hän teki tämän kahden käden väliin, joten tästä tuli huomattavasti pienempi. Ensimmäinen kerros meni jo ihan hyvin, toisen kerroksen puoliväli oli se joka sai pojan kädet tärisemään jo... Eijei, nyt ei saanut luovuttaa! Poika puristi palloa aivan liikaa, käsiäkin alkoi jo särkemään pahemman kerran. Oikeastaan ne alkoivat jo täristä, alkaen sormenpäistä ja päättyen aina olkapäihin saakka... Pieni hikipisara ja ilmestyi pojan ohimolle, tämä harjoitus alkoi jo vaatimaan verojansa. Kolmas kerros... Splinterin hengitys oli selkeästi jo liian raskas, aivan kuin hän olisi juossut monta päivää putkeen ilman taukoja, ja sydän takoi hullun lailla, aivan kuin hän olisi kohta saamassa sydänkohtauksen... Splinter oli jo aivan varma, että onnistuisi tällä kertaa, neljäs kerros oli tulossa jo valmiiksi, joten hän ei ollut luovuttamassa... ainakaan ei ollut tarkoitus, mutta ruumis antoi periksi, palaneiden käsien kohdatessa rajansa ja päästäen ikävän kipuaallon pitkin kroppaa. Velho pudotti pallon pienen inahduksen saattelemana, ja pallo särkyi lattialle.

"Eikä!", velho parkaisi, huomatessaan mitä oli tapahtunut. Siihen meni sitten sekin treeni. Eikä kädetkään suostuneet enään liikkumaan, vaikka kuinka Splinter koetti. Poika huokaisi syvään hengityksensä lomasta, ja katsoi sitten vapisevia käsiään. Tämä tosiaan oli ihan erillaista kuin se mihin hän oli tottunut...

[[Omalla tavallaan, tämä on kahden lauseen vasti x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Tammi 2011, 10:56

Ankoku (& Kalmankoira)

Ankoku jätti Kalman yksin huoneeseen lepäämään kun tuo oli sitä pyytänyt ja lähti itse hetkeksi aikaa omaan henkilökohtaiseen "asuntoonsa", joka oli lähinnä yksi iso luola jota lohikäärme oli muokannut mieleisekseen. Itse asunnossa oli takka, jossa ei juuri nyt tuli palannut, muutama kirjahylly, pöytä tuolineen ja tietysti tähän kaikkeen kuului sivuluola joka toimi makuuhuoneena.
Lohikäärme kävi sormellaan läpi kirjahyllyään jossa hänellä oli vuosien saatossa kerättyjä loitsukirjoja erilaisilta velhoilta ja myyjiltä.. niistä mistään ei kuitenkaan vielä ole ollut hyötyä sen suuremmin lohikäärmeelle, mutta eräälle ehkä olisi. Lohikäärme veti erään tietyn kirjan hyllystä jonka kansi oli koristeltu hopeisilla kirjoituksilla ja muuten kirja oli sinertävän värinen, tosin hieman kulunut. Ankoku avasi kirjan ja selasi sen nopeasti.. tästä hänkin oli aloittanut aikoinaan. Kirja pamautettiin kiinni ja Ankoku oli lähdössä takaisin pojan huoneen suuntaan kun sisään pamahti yksi hänen alaisistaan. Ankoku mulkkasi tulijaa kylmästi.
"Edellenkin haluan että oveen koputetaan." Ankoku huomautti tylysti jolloin tämä ihmissusi pyyteli anteeksi ja kertoi että ruokavarastot alkoivat taas vaihteeksi olemaan tyhjillään. Ankoku tuijotti alaistaan kuin idioottia.
"Siihen tuskin tarvitsee minun lupaani erikseen kysyä.. MENKÄÄ SITTEN ETSIMÄÄN RUOKAA, VARASTAKAA TAPPAKAA.. TEHKÄÄ MITÄ HALUATTE! ..Kunhan muistatte olla sooloilematta liikaa. Ja nyt poistu, ota Raban mukaan johtajaksi." Ankoku piti täyttävän saarnauksen melko uudelle alaiselleen joka poistui nolostuneena ja perseeseen potkitun näköisenä. Ankoku huokasi ja nappasi kirjan käteensä lähtien takaisin Splinterin huoneeseen, koputti oveen ja astui sisään heittäen kirjan Splinterin syliin.
"Siinä.. lue se, sillä tuosta ei näytä tulevan paljoa mitään." Ankoku sanoi luoden katseen jään palasiin lattialla.

"Ja ruoka tulee tänään myöhässä." Ankoku lisäsi vielä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Helmi 2011, 12:50

Splinter

Velhon harjoitus ei todellakaan ollut mennyt aivan nappiin, kuten kohteliaasti paikalle tuppautunut Kuro totesikin, nakaten pojan täriseviin käsiin kirjan. Vaaleansinertävä ja hopeakirjailtu. Kalliin näköinen. Mutta varkaillahan oli varaa kaikkeen, kunhan oli häveliäisyyttä tarpeeksi. Poika nosti vain katseen väsyneesti Kuroon, ja otti sitten kirjan paremmin käsillensä, hän arvosti kirjoja.
"Sinun on helppo sanoa, sinulla on ollut vuosituhansia aikaa harjoitella, minulla vajaat pari viikkoa jos aion olla yhtään vastukseksi Jewalolle...", poika totesi kuivasti, mutta veti sitten henkeä ja hymyili sitten Kurolle.
"Ei niin että se sinua yhtään liikuttaisi.", tuo totesi, pahoittelevalla äänensävyllä kun meni taas vaivaamaan toista omilla mielipiteillänsä. Poika nousi seinän viereltä, ja käveli sängylle, ottaen kirjan kunnolla syliinsä ja alkaen lukemaan kirjaa viimein, hiljentyen ja keskittyen itse sisältöön... Nyt oli turha alkaa sanomaan mitään, Splinter nimittäin oli edelleenkin lukutoukka.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Helmi 2011, 13:33

Ankoku & Kalmankoira

"Ja niin on sinullakin... jos vain harjoittelet." Lohikäärme virnisti pienesti ja seurasi katseellaan kun poika raahautui hänen kirjansa- joka on varastettu totta kai- kanssa sängylle istumaan ja syventyi lukemaan kirjaa.
"Jos siintä tiedosta on yhtään apua niin papparainen on surkea lähitaistelussa." Ankoku tuumasi Splinterille ja sanoi tuo sitten siihen mitä hyvänsä lohikäärme poistui hiljaa huoneesta ja jätti pojan opinahjoon yksinään. Toivottavasti poika ei innostuisi heti alkujaan kokeilemaan vaikeimpia loitsuja... jos tuo ei saannut edes palloa tehtyä niin tuo ei ikinä hallitsisi vaikeimmasta päästä olevia loitsuja. Tappaisi itsensä vielä.

Käveltyään jonkin matkaa mutkikkaita käytäviä pitkin lohikäärme meni vielä poikkeamaan aavekoiran huoneessa ja huomasi tuon olevan jo jalkeilla vaikka säikähtikin lohikäärmettä melkoisesti. Ankoku hymähti.
"Anteeksi.. Näytät pystyvän kävelemään jo?" Ankoku pahoitteli hiipimistään ja totesi itsestään selvyyden aavekoiralle. "Pystyisitkö jo pienen avustuksen kera palaamaan kotiisi?" Ankoku uteli aavekoiralta joka tuijotti lohikäärmettä hämmentyneenä suu hieman raollaan ennen kuin sai mitään suustaan.
"Öööh, jooh.. toki. Kuinka niin?" Kuului vastaus ja perään kysymys johon lohikäärme vastasi enemmän kuin iloisena. "Ajattelin jos vaikka voisin päästää sinut jo kotiisi paranemaan.. Ystäväsi varmasti jo kaipaavat sinua tai ketkä nyt kaipaavatkaan." Ankoku vastasi ja hiljensi aavekoiran suun ennen kuin tuo ehti riemuta onnesta.
"Mutta sitä ennen sinun on luvattava ettet kerro tästä paikasta kenellekkään.. olen kuitenkin vain varas enkä halua ongelmia." Ankoku sanoi tuimaan sävyyn ja sai Kalmalta hyvinkin lupaavan kuuloisen lupauksen. Mielessä tosin kävi pakottaa karvapallo hänen riveihinsä pienen uhkauksen kera, mutta siinäkin olisi riskinsä joten ei.. ei ainakaan vielä.

"Mutta... sinä lupasit opettaa minulle jotakin." Kalma sitten sanoi hieman alakuloisen oloisena ja Ankoku nyökkäsi, se oli täysin totta.. hän oli luvannut karvapallolle opettaa jotakin.
"Olet huonossa kunnossa ja tulet olemaan vielä pitkään, joten ehkä parempi näin.. Mutta ehkä voisin maksaa sen rahalla sinulle?" Lohikäärme selitti ja Kalman oli kieltäytymässä tarjouksesta kun muistikin velkansa sille apteekkarille ja suostui Ankokun ehtoon. Niin Ankoku poistui huoneesta ja pyysi aavekoiraa pakkaamaan vähäiset tavaransa ja odottamaan että hänen miehensä tulisivat hakemaan.
Siinä meni vain ehkä viisi minuuttia kun kolme miestä tuli Kalman luokse ja lähtivät tuon kanssa takaisin ihmislinnoitksen liepeille mukavan rahasäkin kanssa. Nyt Ankoku oli pelannut yhden nappulan pois laudalta ja toinen olisi jäljellä enään.. Mutta hän menisi vasta huomenna katsomaan poikaa alkoi olemaan myöhä.

***

Aamulla pimeitä luolan sokkeloita pitkin kävellen Ankoku saapui jälleen kerran pojan huoneeseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Helmi 2011, 13:32

Splinter

Oli lohikäärmeellä näkemistä, kun saapui Splinterin huoneeseen. Poika oli lukenut kirjan sivuja tarkoin, soveltanut omaa tietämystään, ja ennenkuin olikaan huomannut, tajunnut paljonkin asioita jotka tulisivat varmasti helpottamaan pojan elämää jatkossa, varsinkin jos mietti kuinka kova hän olikaan joutumaan ongelmiin.

Hän oli ratkaissut jo Kuron harjoituksen. Kolmesti. Hän oli myös harjoitellut kahta muuta loitsua ihan vain treenauksen ja tylsistymisen nimissä. Mutta ajatus veti omiin temppuihin myöskin, olihan Splinter kuitenkin myös osittainen silmänkääntäjä, joten... Poika virnisti itsekseen, ja teki jälleen kerran sen pienen jäälinnun, varpusen, ja sovelsi oppimiaan asioita kerralla. Lintu lensi. Se visersi. Se vaikutti lähestulkoon elävältä, ja muistutti Splinteriä siitä että tämän luolan ulkopuolellakin oli vielä jotain kaunista ja maagista, oikeaa elämää ja viattomuuta jota Kuro tai kukaan muukaan ei pystyisi koskaan tuhoamaan. Koskaan.

Ovi avautui, ja Splinterin katse meni ovelle. Huoneessa ympyrää lentänyt, suht kaunis lintu lopetti liitonsa, särähtäen seinään. Splinter hymähti alakuloisesti sirpaleille jotka äsken vielä olivat olleet hänen linkkinsä ulkomaailmaan...
"Onko yhtään hyviä uutisia?", poika kysyi, nostaen jalkansa syliinsä ja katsellen Kuroa pää kallellaan. Pieni jäälintu oli saanut hänet pirteämmäksi....
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Maalis 2011, 22:30

Ankoku

Kyllä, kyllä kieltämättä poika oli nyt onnistunut tekemään lohikäärmeeseen vaikutuksen kun tuo oli astunut ovesta sisään ja nähnyt mitä tuo oli tehnyt- tosin sekin särkyi lattaille. Ei hassummin ja vielä näin nopeasti vielä.. tosin takapiruna oli se että poika osasi jo ennestään taikoa. Harmi vain että hän oli luomassa itselleen vaarallista vihollista tällä vauhdilla.
"Taisi kirjasta olla apua?" Ankoku hymähti katsellen mietteliään näköisenä särkynyttä lintua maassa nojaten koko painonsa vain toiselle jalalleen.

"Riippuu melko paljon mitä tarkoitat `hyvillä uutisilla`. Mutta ainakin sen voin sanoa että olet läpäissyt kauniisti ensinmäisen testin.. ja taidan hypätä suoraan tuli kokeeseen joka sitten päättääkin pääsetkö täältä pois vai et." Ankoku virnisti lopulle itsekseen ja jatkoi sitten vielä kuin olisi vielä muistanutkin jotakin. "Niin ja ystäväsi häipyi.. lähetin hänet matkoihinsa." Ankoku sanoi ja vasta nyt käänsi ainoan silmänsä katseen Splinteriin nyökäten tuota nousemaan ylös.
"Kirjan saat pitää jos haluat.." Ankoku tuumasi mumisten ja avasi oven päästäen pojan menemään ensin ja lähti kävelemään hitaasti tuon perässä. Rauhallisesti pitkin pimeitä kolkkoja käytäviä pitkin lohikäärme johdatti nuorta oppilastaan syvemmälle sokkeloisiin luoliin ja vastaan tuli enemmän ja vähemmän hurjemman näköistä sakkia- niin miehiä kuin naisiakin- jotka katsoivat Splinterin päälle varsin murhaavasti. Ankokun seurassa tuo oli kuitenkin täysin turvassa..
Ankoku avasi raudasta tehdyn painavan näköisen oven ja päästi Splinterin sisään ensin tullen perästä josta aukeni hieman erikoisempi iso huone. Sen keskellä poreili tuli kuuma laava-allas ja sen yläpuolella, no jaa taas oli varsin epäilyttävän näköinen ketju viritelmä josta pystyi hyvin päättelemään ettei täällä suinkaan makkaraa paistettu hyvällä tuulella. Muitakin kidutus välineitä löytyi totta kai mutta ne eivät olleet mainittavan arvoisia.
"Älä anna ulkonäön hämätä en tuonnut sinua tänne kidutettavaksi.." Ankoku puheli kävellen kuuman laava-altaan luokse ja katseli sitä harkiten kunnes siirsi katseensa Splinteriin.
"Teeppäs pallosi, tarvitsemme sitä." Lohikäärme virnisti pahaenteisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Maalis 2011, 23:42

Splinter

Vaarallista todellakin, ellei Splinter olisi enemmänkin auttavainen sielu, eikä verenhimoinen. Löytyisi se yksi ja oikea opettaja, joka huomaisi Splinterin luonteen, ja alkaisi siitä koulimaan poikaa oikeaan suuntaan. Ja auttaisi hallitsemaan Splinterin oikean elementin, jään rinnalla.
"Jonkin verran joo.", poika virnisti, vaikka koetti samalla vähätellä. Kirjastahan oli ollut suuri hyöty!

Kuro pamautti sitten, että Splinterin kohtalonhetki oli käsillä, ja että nyt poika oli itse vastuussa hengestänsä, ja siitä selviäisikö täältä hengissä. Poika vakavoitui, nielasten hieman. Kieltämättä, mielessä vilahti hänelle tärkeät henkilöt, kuten Kija, Hopea ja Art... Mutta pakoonkaan tässä ei päässyt, joten poika nousi kiltisti, ja nyökkäsi miehelle, mennen sitten tuon näyttämää tietä.
Erillaiset pimeyden olennot murisivat ja tuijottivat poikaa. Aivan kuin nuo olisivat aistineet että hän ei kuulunut tänne lainkaan. Valon kasvatin silmissä välähti yhden ihmissuden kohdalla, joka oli tuijottanut suoraan pojan oransseihin silmiin. Yhtäkkiä susi uikahti itsekseen, ja piiloutui, Splinterin jatkaessa matkaansa tyynesti katsomatta enään kehenkään. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut, hän vain oli katsonut ihmishukkaa silmiin, samalla kun oli ajatellut että mitä antaisikaan että saisi tirvaista jokaista tuijottelijaa... Omien silmiensä pilkahdusta hän myöskään huomannut.

Ovi avautui, poika asteli sisälle tyynenä. Mitä tapahtuikaan olisi tapahtuakseen, poika veti henkeä syvään ja katseli ympärilleen. Kuro ehätti sanomaan ettei aikoisi kiduttaa Splinteriä täällä, pojan antaessa vain vinon hymyn. Sitten tuli käsky luoda se jääpallo.... Poika nyökkäsi, asettaen toisen kätensä kämmen ylöspäin eteensä, ja toisen kätensä sen päälle. Yksinkertainen kikka. Splinter ei oikeastaan enään ei edes tarvinnut sitä, mutta näin kuumassa paikassa oli pakko! Pieni hikipisara ilmestyi ohimolle, valuen siitä alas, kun poika keskitti energiansa täysillä käsiensä väliin, vetäen ilmankosteuden ympäriltänsä luokseen, pyörteillen ja muodostaen pallon viimein. Poika huohotti, käsiä särki, mutta siinä se nyt oli. Paha vain että se alkaisi melko varmasti sulamaan kohta.
"Kelpaako?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2011, 15:29

Ankoku

"Kelpaa, kelpaa oikein mainiosti poikaseni." Ankoku sanoi nostaen kasvoillensa ystävällisen mutta kieroutuneen virneen joka harvoin edes lupasi mitään hyvää. Eikä tälläkää kertaa.. tai miten sen halusi ottaa.
"Toivottavasti olet lukenut läksysi, sillä tarvitset niitä nyt." Anoku aloitti kävellen pojan ympärillä kuin leijona seepran ympärillä ja jatkoi.
"Muistat varmaan lukeneesi miten jäätä pystyy vahvistamaan niin ettei kuuminkaan tuli sitä sulata aivan heti... maksimi aika taisi olla viisi minuuttia eikös vain?" Ankoku kertoi ja pysähtyi Splinterin eteen.
"Ja nyt sinun tehtävänisi olisi laittaa pikku pallosi kestämään kuumaa laavaa noin.. hmm, kymmenen minuutin ajan tuolla hornan kattilassa."

"Eikä pallo saa olla yhtään sulannut, tai revin pääsi irti." Ankoku nyökkäsi ja pyysi poikaa aloittamaan näytöksensä. Tästä tulisi hauskaa.

Robertkin pamahti paikalle ja lohikäärme tervehti tuota omalla kielellään jättäen veteraanin sitten omaan arvoonsa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Maalis 2011, 17:04

Splinter

Pienen velhon selkäpiitä riipi toisen kiertely... Pojan suu muuttui varoittavaan irveeseen, jos tuo yrittäisi tulla liian lähelle hän puraisisi! Seepra? Ei tasan. Pojan luonne vastasi enemmän hevosta, kotkaa tai pitbullia. Ja yhtäkään noista ei kannattanut haastaa noin vain, joten jos Kuro piti itseänsä leijonana joka kiersi seepraa... tarkastappa näkösi. Se oli enneminkin kaksi sutta, joista toinen oli vain hiukan tiukemmassa tilanteessa...

"Kuules Kuro, en tiedä oletko huomannut, mutta en pystyisi pitämään palloa koossa edes kolmea minuuttia tässä hornan kattilassa. Ensin: Olen aloittelija. Toinen: Et voi vaatia minua onnistumaan ylittämään kaksinkertaisesti loitsua josta olen vain lukenut.", poika huomautti toiselle, asettaen kädet puuskaan. Oliko Kuro aivan idiootti!? Tuon toveri tuli, ja poika veti päätä hiukan olkapäiden väliin, antaen terävän mulkaisun Kurolle. Taas silmissä pilkahti... jos tuo olisi kissa, tuon korvat olisi luimussa. Hän ei pitänyt tilanteesta.
"Ja kolmanneksi: olen enemmän illusionisti kuin vahvistaja juuri tällä hetkellä."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron