Opetus jatkukoon.... [sov]

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Elo 2010, 08:24

Kalmankoira, Ankoku

Kalma oli lepäämässä siinä missä Splinterkin, tosiaan eri huoneessa vain tarkkailtavana myrkytyksen takia. Ja oli vielläkin täydessä unessa Splinterin jo heräillessä sairastuvalla, ja aikeissa lähtieä huitelemaan omille teilleen etsimään häntä. Vaikkei mitään hätää olisikaan ollut.

"Tämä on epäilemättä hunoin ideasi pitkään Herra Ankoku.. Vaaransit piilo paikkamme juuri, vaikka itse nalkutat samaa meille." Robert murahti johtajallensa katsellessaan nukkuvaa aavekoiraa ja vilkaisi lohikäärmeen päälle nopeasti, kääntäen katseensa nopeasti pois. Ankoku tuijotti Roberttia harvinaisen vihaisena ja olisi ollut vaikka valmis antamaan ihmissudelle läksytyksen, mutta jätti tekemättä. Puhui vanha kuoma sentään asiaakin.
"Olen sille kersalle omaksi ikäväkseni velkaa- kuten varmaan muitatkin- ja voihan kaksikosta olla hyötyä... Kunhan saamme ensin selvää kuka tuo tumma mies on ja ennen kaikkea millä puolella, jos hän on puolueeton voisimme ottaa sen joukkoihin avosylin vastaan." Ankoku hymähti puolittain lopulle ja lisäsi siihen vielä.
"Menen katsomaan toista... jää sinä hänen seuraksi." Tuon sanottuaan lohikäärme poistui ovesta ulos ja lähti kävelemään pitkin pimeitä ja sokkeloisia käytäviä, joita valoisti ainostaan muutama hassu soihtu siellä täällä.

Muutaman käytävän jälkeen Ankoku pääsi sille samalle käytävälle jossa oli hoitohuoneen ovi ja avasi oven ennen kuin- ihan hänen tietämättään- Splinter ehti sitä edes kääntääkkään. Ankoku kohotti toista kulmaansa kysyvästi katsoen poikaa ylä kantista.
"Huomenta... Mutta pakko kysyä: minne olet menossa tuossa kunnossa?" Ankoku kysyi Splinteriltä kuulostaen yllättävänkin ystävälliseltä.
"Mene takaisin sänkyysi, tai potkin sinut sinne." Ankoku huomautti Splinterille lisäten siihen omaa kieroa huumoriaan, jota harva pääsi kuulemaan. Lähinnä ystävät, mutta Splinter nyt olikin lähinnä "leikki ystävä" joten pitihän sitä nyt hieman esittää.
"Ystäväsi on elossa... vaikkei todellakaan kunnossa, mutta elossa. Kysyt kuitenkin jossakin välissä." Ankoku vastasi siihenkin ennen kuin poika mitään ehtisi kysymään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Elo 2010, 15:05

Splinter

Eipä tiennyt poika että muutaman askeleen päässä oli Ankoku, pojan tuntema mies, tosin eri nimellä. Äänet hän kyllä kuuli, pelko ajoi hänen aistinsakkin ylikierroksille. Oven kahva alkoi vääntymään alas, ja poika otti heti pari askelta taakse - meinaten kaatua siinä sivussa - ja katsoi löytäisikö asetta, jos sieltä tulisi joku ei niin mukava tapaus. Oven avautuessa, epäilyttävän ystävällisen Kuron puhuessa, ja aivojen päästyä johtopäätökseen, poika huokaisi.
"Jos sinä olet täällä, tuskin Jewalo pyörii lähistöllä.... En oikein usko että te kaksi tulisitte toimeen.", Splinter mutisi. Hyvä, hetken suoja kerätä itsensä kasaan. Kuro käski pojan painua takaisin sänkyyn, ja pikkuvelho katsoi toista melko terävästi samalla hetkellä.
"Anteeksi vain, sekopäämurhaaja pimeämaagi, joka sattumalta pystyy jäljittämään minut ja tappamaan sormiansa napsauttamalla on perässäni, ja ennen minun teilaamistani tappaa melko varmasti kaikki ystäväni, jotka sattuvat hänen tielleen. Minulla ei ole aikaa ottaa rennosti ja makoilla sängyllä.", tuo totesi päättäväisesti. Vaikka näkökentän reunamat olivat pelottavan pimeät, ei hän aikonut istua aloillaan tämän pienen levähdyshetken ajan.... ehei, jos ei muuta niin kivunsietoharjoitusta edes, kävelemällä edes takas sisuskalut muistuttaen perunamuussia.

Jack tuli mieleen, ei kai tuota oltu jätetty yksin!? Velho avasi suutaan kysyäkseen, Kuron ennakoidessa kysymyksen. Poika nielaisi, sitten huokaisi helpotuksesta.
"...Ei ehkä olla hyvissä väleissä... mutta kiitos. Jackilla ja minulla on kyllä melko pahat välit juuri nyt, mutta ei hän silti ansaitse tulla tapetuksi minun oman soppani takia.", poika virnisti nopeasti, kalpeana edelleen. Oli helpottavaa kuulla, että Jack - vaikka he riidoissa olivatkin - oli kunnossa, huolimatta siitä että oli saanut aikamoisen turpakeikan.
"Tosin... minkä ihmeen takia autoit? Tai siis, viimeksi sinulle oli aivan se ja sama mitä minulle tapahtuu...", 'oikeastaan olisit tappanut minut siihen paikkaan pelkkää tylsyyttäsi', loppui ajatus päänsisällä... Luojan kiitos Kuro ei osannut lukea ajatuksia. Tosiaan, olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa jättää vain molemmat rannalle.... Kiitollisuus tosin paistoi pojan väsähtäneistä silmistä, hän ei ymmärtänyt toista, mutta ehkei tuo sitten ollutkaan niin paha tuttava.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Elo 2010, 07:12

Kalmankoira, Ankoku

"Sitä vanhustako tarkoitat? No ei ainakaan sen jälkeen kun vedin häntä hieman turpiin." Lohikäärme virnisti oma hyväisesti. Häntä ei pelkillä loitsuilla hakattu, ellei osannut järjestää ja ajoittaa oikein. Ankoku veti kätensä puuskaan eteensä ja kohotti aavistuksen toista kulmaansa pojan alkaessa puhumaan, siintä ettei voisi jäädä paikoillensa sen vanhuksen takia.
"Ja minä hakkasin hänet sormia napsauttamalla.. melkein. Yhtä helposti kuitenkin." Ankoku huomautti pojalle, joka vaikutti olevan huolissaan ystävästään, tai no "ystävistään" jos tuo laski hänet siihen kastiin.
"Joten jos tänne tulee... saa luvan miettiä kaksi kertaa ennen kuin tunkee tänne ruman naamansa, lisäksi en ole tämän paikan ainoa velho temppuja osaava." Eikä kyllä ollut se taitavinkaan temppujen suhteen, mutta ehkä siintä pitäisi olla hiljaa. Hän oli vain oppilas.
"Se kääkkä tuskin pärjää kolmelle velholle yhtä aikaa?" Ankoku kysyi Splinteriltä. "..Tai ihan sama, pompippas sänkyyn siintä." Ankoku heitti perään.

"Vai että sellaista.." Ankoku mumisi vastaukseksi pojan kertoessa hieman friikki kaveristaan. Nyt ainakin oli nimi tiedossa, vaikkakin valenimi, mutta eihän Ankoku sitä tiennyt kuten ei Splinterkään.
"Miksikö? Sinä poikaseni säästit henkeni silloin, vaikka olisit voinnut tappaa minut silloin ihan hyvin. Pieni vastapalveluksen tapainen vain." Ankoku hymähti ja lisäsi siihen vielä. "En ole niin ilkeä kuin voisi luulla." Piti ja ei pitänyt paikkaansa... tässä tapauksessa ei pitänyt paikkaansa ollenkaan.
"Ja sinä menet sänkyyn nyt tai löydät itsesi sidottuna sängystä seuraavaksi." Ankoku huomautti tiukkaan sävyyn, eikä se vaikuttanut pelkästään uhkakselta, hän voisi toteuttaa sen yhtä hyvin.

Kalma taas oli käynnyt muutaman sekunnin hereillä tokkurainsena, mutta oli sammahtanut uudestaan lähes saman tien puhuen mielikuvitus ystävilleen..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Elo 2010, 14:55

Splinter

Pojan leuka loksahti hänen kuullessaan Kuron hakanneen Jewalon. Siis.... Ensin tuli pieni helpotus, ainakaan nyt ei tapahtuisi mitään vähään aikaan... ja sitten tuli masennus. Hänellä olisi aikaa, mutta aikaa tehdä mitä? Harjoitella? Ihan kuin hän pääsisi velhon tasolle alta kuukauden, kahden, varsinkin jos hänen piti saada itsensä kuntoon ensin. Se haltiakenraali, Darius, oli joskus maininnut että velhot olivat surkeita lähitaistelussa, varsinkin fyysisessä... Jospa Splinter siis harjoittelisi siltä saralta? Tosin tästä ruumiista varmaan paljoakaan hyötyä ollut taistelussa.... Pojan pähkäilyt ja tuskailut mielessä pystyi näkemään kasvoissa, tuon painaessa jo kättä suun eteen rääkätessään aivojansa äärirajoillensa.

"Kolme? Sinulla on siis kaksi velhoa joukoissasi itsesi lisäksi?", poika kysyi kulmat hiukan koholla, käsi puolittain suun edessä. Jaahas, kolme versus yksi, kaipa se oli jotain.... se ei silti estänyt tappamasta Splinteriä yhdellä vaivaisella käden liikkeellä ja katoamasta... pojan ajatuksiin tuli pieni "sivuhuomautus" Toorulta, joka muistutti että Jewalo halusi nimenomaan kiduttaa Splinterin hengiltä, joten tuo tuskin tyytyisi yhteen iskuun. Velhon alku päätti huokaista, ja sitten luovuttaa. Kaipa sitten mentäisiin takaisin sänkyyn.... Kuro mainitsi jotain vastapalveluksesta, ja Splinterin kasvoille tuli hämmentynyt ilme. Vastapalvelus?
".....Kiitos.", tuo sanoi kuultuaan vastauksen, ja nosti katsettaan hieman. Pieni hymy käväisi kasvoilla, ja poika otti askeleita taakse, istahtaen lopulta sängylle. Osittain siksi, että Kuro oli käskenyt ja pistänyt uhkauksen perään. Ja jo nyt Splinter oli oppinut kuuntelemaan tuolta tulevat uhot tarkkaan, ettei mitään ylimääräistä tapahtuisi. Käsi hieraisi nopeasti ohimoa, siirtäen hiuksia pois tieltä hetkeksi, mutta kohtahan ne lopsahtivat takaisin silmille. Syvä huokaus kertoi että velhon alku alkoi vihdoinkin rauhoittua.... vaikka sydän olikin läpättänyt vielä äsken.
"Minun kyllä täytyy nyt miettiä.... Että mitä teen....", tuo mutisi hiljaa itsekseen, ja nojasi kämmeneensä. Aivorääkki, täältä tullaan~
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Elo 2010, 07:14

Kalmankoira, Ankoku

"Kyllä.. ja kasa lähitaistelijoita, sotilaita." Ankoku hymähti, jos tänne kuka tahansa tulisi yksin se olisi sen tunkeilijan loppu. Hänen joukkonsa ei suinkaan oltu rakennettu kasaan aivottomista lampaista, jotka ilman johtajaa olisivat täysin pulassa. Niin kuin ihmiset tai haltiat.. jos noiden joku tukipylväs kaatuisi koko kansa menisi sekaisin ja ryhtyisi jopa mahdollisesti kapinaan, tai jopa tappelemaan vallasta. Hänellä ainakin olisi harvinaisen hauskaa sen jälkeen jos se tapahtuisi, mutta tuskin. Ihmisten kunkulla oli perillinen ja hatiat olivat sen verran fiksuja kavereita etteivät alkaisi heti kättelyssä tappelemaan, vaan hankkisivat sijaisen herransa paikalle.

Sitten tulikin pojan suunnalta kiitos, jolle lohikäärme hymähti pienesti nyökäten seuraten kun Splinter kävi takaisin sängylle kiltisti.
"Yksi neuvo: nyt sinä lepäät rauhassa... se sekopää tuskin tulee tänne, ja jos tuleekin.. omatpahan ovat hautajaisensa." Ankoku naurahti lopulle kuivasti.
"..jätän sinut nyt kuitenkin yksin lepäämään." Ankoku sanoi ollen muutaman sekunnin hiljaa, ja siirtyi sitten hiljaisuudessa ovelle mutta pysähtyi vielä.
"Äläkä kuvittele lähteveäsi tästä huoneesta minnekkään, jos henkesi on kallis.. täällä seinilläkin on silmät." Ankoku hymähti ja poistui sitten katsomaan toista hoidokkiaan.

Kalma, Kalma oli jo herännyt jokunen minuutti sitten mutta oli kalpea kuin jauhosäkkiin pudonnut leipuri pienen kuumeilun takia. Lisäksi valitti kovista kivuista, erityisesti kädessään joka oli jo aikaisemmin paikattu.. mutta nyt se oli jo mahdoton korvata nykyajan taidoilla, ellei olisi parantajaa. Tai olisihan Ankokulla ollut pari, mutta kumpikaa noista ei ollut paikalla juuri nyt eikä lohikäärme jaksannut vaivata noita juuri nyt, saati Robert.
Ankoku saapui huoneeseen ja kävi katseellaan läpi aavekoiraa, jonka selviytymis mahdollisuudet olivat varsin pienet. Käsi tulehtuisi varmasti ja siintä seuraisi verenmyrkytys, jonka jälkeen tuo kuolisi... tai tapettaisiin. Hän ei ainakaan alkaisi katsomaan tuon täysin turhaa tuskallista kamppailua elämästä ja kuolemasta.
"Robert varmaan onkin sinulle kertonut hieman asioita jo, joten niistä en ala selittämään sinulle.. mutta pikku ystäväsi ainakin on hengissä ja voi suhteellisen hyvin." Ankoku kertoi Kalmalle, joka oli avaamassa suutaan liskolle ja näytti myrkyn nielleeltä tuon mainitessa Splinterin.
"Emme ole ystäviä." Kalma pihahti heikolla äänensävyllä Ankokulle, joka vain hymähti ja väitti mielessään aivan muuta. Toiselta se näytti siellä rannalla.
"Selvä se.. haluatko mitään juotavaa?" Ankoku kysyi koiralta, joka pudisti päätään.. Ankoku irvisti hienoisesti, ei hyvä. Vedestä kieltäytyminen tuossa kunnossa ei ollut todellakaan hyvä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 18 Elo 2010, 16:24

Splinter

Splinter istui edelleen sängyllä, Kuron vielä vakuutellessa että täällä olisi ainakin turvallista. Niinhän sitä luulisi, niinhän sitä luulisi.... Poika katseli hiljaisin mielin kun Kuro lähti huoneesta, käymään katsomassa sitä toista potilasta.... joka oli niin tyhmä että oli Splinterin asioihin sotkeutunut. Olisi vain pysynyt siinä lämpöisessä pedissänsä, kuunnellut sateen ropinaa ja pari jäkätystä, syönyt kunnon ruuat ja heti kun voinut paremmin, lähtenyt. Oltaisiin tältä säästytty. Huoneesta ei saanut poistua, ja Splinterin epäluuloisuus vain kasvoi... Mutta ollaan sitten kilttinä ja istutaan aloillaan. Tai no maataan... Pikkuvelho asettui selälleen sängylle, mutta kääntyi nopeasti kyljelleen, antaen ajatustensa pyöriä.

"Olisihan se pitänyt arvata, että se ukko on yhä elossa.... en minäkään muuten tässä olisi...", Tooru mutisi pojalle hiljaa, ja huokaisi sitten raskaasti.
"Ikävä kyllä Jewalon kuolema tarkoittaa myös minun katoamistani. Joten sanon varmaankin hyvästit kohta.... ellei sitten opettajasi tapa sinua ensin.", tuo vielä jatkoi, ja Splinter hätkähti. Tooru katoaisi? Tuo lähtisi? Olihan tuossa enempi harmia kuin hyötyä, mutta ainakaan hän ei ollut koskaan yksin. Ja tavallaan hän oli jo tottunut Toorun äyskäntelyyn jo.... Poika otti päänsä alla olleen tyynyn, ja painoi sen ylävatsaa ja rintakehää vasten. Asioita tapahtui hiukan liian tiuhassa tahdissa nuoren velhon mielestä, joten... ei hän tiennyt mitä ajatella. Hän halusi vain nukahtaa, ja herätä omassa sängyssä niin että tämä kaikki oli ollut vain unta. Paikan lämpö alkoi unettamaan, ja hiljalleen hän alkoi sulkemaan silmiänsä... Kunnes iski kova kipu, viiltävä kipu oikeastaan, ja pojan oli pakko taittua sängyn reunan yli. Lattialle turskahti iiiiso annos verta suoraan suusta ja nenästä... Pojan iho valahti koko matkalta naamasta varpaisiin kuoleman kalpeaksi, ja Splinterin oli pakko käpertyä niin pienelle kerälle kuin mahdollista ettei alkaisi huutamaan. Sattui! Mitä hittoa Jewalo oikein ajatteli!? Oliko tuolle tullut luonteenmuutos?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Elo 2010, 20:50

Ankoku, Kalmankoira

Ankoku oli jättämässä aavekoiraa hoitajien hoidettavaksi huoneeseen ja oli itse menossa omia hommiaan jatkamaan omaan pimeään "asuntoonsa". Kunnes pysähtyi, kuin näkymätön seinä olisi tullut vastaan ja pysäyttänyt lohikäärmeen niille sijoillensa. Ei suinkaan Ankoku vaistosi kodissaan jotakin ylinmääräistä taikaa ja voimakasta sellaista. Paikasta lohikäärme ei ollut varma, mutta kääntyi salamana ympäri lähtien juoksemaan hurjalla vauhdilla kohden tuota voimakasta magiaa.
Pian lohikäärme saapuikin tutulle käytävälle, sille samalle käytävälle jossa oli itse hetki sitten käynnyt Splinteriä katsomassa. Ankoku riuhtasi lepohuoneen oven auki... ja kieltämättä, se mitä varaskreivi näki, ei ollut maailman kauneinta. Siintä huolimatta pieni virne levisi lohikäärmeen kasvoille ja tuo käveli yllättävän rauhallisesti kärsivän Splinterin luokse käyden tuota läpi tutkivasti.
"Pitkän matkan kirous... et sitten kertonut aikaisemmin, olisit voinnut välttyä tältä pikku... tapaturmalta?" Ankoku pöpisi rauhallisesti ja nosti kätensä Splinterin yläpuolelle mumisten hetken jotakin oudolla kielellä. Käsi syttyi palamaan sinisen ja liilan sävyisenä, jonka jälkeen se siirtyi Splinterin kehon ympärille kuin kuristaja käärme ilman kuristus otetta. Ankoku laski kätensä ja liekit hävisivät, kuten myös varmasti pojan kivut.

"Äläkä turhia kiittele.." Ankoku tuhahti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Elo 2010, 21:31

Splinter

Kipu oli suorastaan korventava, Splinter oli napannut hanskansa ja puri siihen nyt voimakkaasti.... Ja nyt oli vihainen siitä, hän olisi antanut mitä vain että kivut antaisivat sen verta periksi että voisi repiä sen pois suusta ja puraista oma kieli poikki.. loppuisi tuska... Ikävä kyllä hänen ruumiinsa ei totellut enään lainkaan, poika pystyi tuntemaan kuinka lihakset kramppasivat, ja hän tunsi tukehtuvansa, kiitos kaiken sen veren jota henkitorveen oli päättänyt tukkiutua. Ovi kolahti, vaikkei poika sitä tajunnut. Hiukan vinoilevat sanatkin menivät kokonaan ohi. Jopa kivun helpotus jäi ohitse, sillä poika valahti tajuttomaksi, silmät pyörähtäen ympäri. Rakosellaan olevien huulien lävistä valui verinoro, ja tukehtumisvaara oli ohitse. Pikkuvelhon rankka uusintakoulutus oli vasta aluillaan....

Oli mennyt noin päivä, ehkä pari. Splinterin ajataju oli jo hämärtänyty, eihän täällä ollut edes valoa... Ylös hän ei saanut ilmeisesti nousta, ja sekös harmitti. Läheisellä pöydällä oli astia, jossa oli vettä... ilmeisesti pesua varten. Splinter tosin keksi parempaakin tekemistä näin kuuman sisäilman lämmittämälle vedelle: täydellinen keskittymisharjoittelu veden jäädyttämiseen. Splinter katsoi tiiviisti vettä, ja yritti kätensäkkin avulla saada veden jäätymään, saaden sen korkeintaan kuitenkin riitteeseen. Poika puri hammasta tiukasti yhteen, hänen oli pakko onnistua! Kohta astian reunat olivat kylmän veden ja kuuman ilman törmäyksestä johtuen kosteat, mutta poikahan ei luovuttanut ennenkuin saisi tuon veden täysin jäähän!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Syys 2010, 15:33

Ankoku, Kalmankoira

Poika valahtikin sitten tajuttomaksi lohikäärmeen tuijottaessa tuota apaattisen näköisenä, kunnes huokasi.
"Sinä se sitten jaksat olla aina yhtä epäonnekas." Ankoku mumisi itsekseen ja asetti sitten pojan makaamaan kylkiasentoon ettei varmastikkaan tukehtuisi omaan vereensä. Sehän tästä vielä puuttisikin..
Sen tehtyään lohikäärme kääntyi kannoillensa ja meni hakemaan lääkärin että hoitajia pojan luokse, hän ei osannut tuota tuon pahemmin auttaa. Lääkäri opinnot jäänneet vähän vähemmälle.

Muutamaan päivää myöhemmin.. Ankoku oli itse rentoutumassa kuumassa lähteessä pitkän päivän jälkeen tietämättä sen pahemmin pojan heräämisestä. Kalma oli jo herännyt eilen vaikka olikin vielläkin sänkypotilas kunnossa. Mutta mikäs sen parempi eivät vieraat ainakaan pomppisi pitkin käytäviä sooloilemassa omaansa.
Aikansa oltuaan lohikäärme nousi pois lähteestä, puki päällensä ja lähti kävelemään ihan huviksensa katsomaan potilaitaan. Ensin Kalma.. no koira oli ainakin astetta pirteämpi, sillä valitteli kättään varsin lahjakkaasti.
"En ole lääkäri, enkä mikään parantaja, joten turpa rullalle piski ja jätä ruikutuksesi lääkärille kunhan tulee tänne." Annkoku sanoi aavekoiralle varoittavaan sävyyn ja poistui huoneesta seuraavan potilaan luokse. Ankoku avasi Splinterin huoneen oven ja jäi katsomaan oven suulta toinen kulma koholla pikku herran epätoivoista yritystä jäädyttää astian sisällä olevaa vettä.
"Onko pojalla kuuma vai?" Ankoku kysyi sarkastisesti kävellen peremmälle jääden kädet puuskassa seuraamaan pojan yritystä.. Lohikäärme napsautti sormiaan yhteen ja koko astia jäätyi sekunneissa umpijäähän. Ankoku pudisti päätään hieman huvittuneen näköisenä.
"Poika kulta, yrität liian vaikeita, liian vaikeita."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Loka 2010, 21:29

Splinter

Splinterin harkoituksen katkaisi Kuro, joka oli tullut sisälle, ja parin sarkasmintäytteisen sanan jälkeen jäädyttänyt koko astian, sanoen että Splinter koetti liian vaikeita. Poika mutristi huuliansa, ja tuhahti.
"Helppohan se sinun on sanoa, sinulla on ollut aikaa harjoitella... eikä sinulta vaadita muuta kuin sormien napsautus, niin johan alkaa tapahtua.", Splinter demostroi sormien napsautusta nimen omaan sitä äskeistä astiaa päin, ja ihme kumma, se sormien napsutus toimi jopa hänellä, tosin hiukan eri tavalla... astia pamahti halki, kun jää sen sisällä räjähti pystysuorassa korkealle ilmaan pienen pieniksi sirpaleiksi.

Jäävelhon alku jähmettyi sillä sekunilla, tuijottaen kohtaa jossa äsken vielä oli ollut jäätynyt astia, ja veti sitten nopeasti käden peiton alle aivan kuin se voisi muka korjata tilanteen. Splinter katseli muualle pienellä järkytyksellä, aivan kuin ei olisi muka äsken tehnyt yhtään mitään. Mielessä vain takoi pitkä manauslista, ei siinä ihan NOIN pitänyt käydä... Pojan voimat olivat alkaneet taas temppuilemaan, kyseessä saattoi olla ihan se murrosikä joka oli tehnyt tulojaan jo pitkän aikaa. Splinter rupesi mutustamaan alahuultaan, ja katsoi sitten taas astian suuntaan, ihan vain tarkastaakseen että asiat olivat kuten hän oli nähnyt. Oloa ei yhtään helpottanut se että astian toinen puolikas tipahti pöydältä ja särkyi lattialle.
"Eh... anteeksi...."

[[lyhyttä soopaa... ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Loka 2010, 18:25

Ankoku & Kalmankoira

Lohikäärme oli sanomassa jo jotakin nuhtelevaa pojalle kun tuo ottikin ja päätti hajoittaa koko astian pirstaleiksi pelkällä sormen napsautuksella. Ankoku kohotti hienoisesti toista kulmaa tuijottaen hetken astiaa ja sitten Splinteriä joka näytti aivan pieneltä lapselta joka olisi tehnyt jotakin tuhmaa. Ja sellainen tuo olikin näin lohikäärmeen silmissä, pieni lapsonen jolla ei ollut vielä elämästä mitään hajua.
Astian toinen puoli tipahti lattialle pirstoutuen pienen pieniksi kappaleiksi. Ankoku hymähti luoden pienen katsahduksen astiaan ja sitten poikaan vetäen naamansa perus lukemille, ja näytti jopa hetken aikaa että lohikäärme antaisi Splinterille elämänsä läksytyksen. Ei, ei hän aikonut... sen sijaan avasi suunsa.
"Se oli vain astia..." Ankoku tuumasi aluksi ja jatkoi sitten. "Mutta kuten sanoinkin, et hallitse voimiasi ollenkaan ja tässä sinulle todella hyvä todiste siintä. Yrität liian isoja nähden voimiesi hallintaan." Tuon sanottuaan varaskreivi hiljeni ja käveli istumaan Splinterin sängyn ladalle istumaan.

"Näytät voivan jo paremmin... paremmin kuin kaverisi, mutta paremmassa kunnossa sinä oletkin." Ankoku sanoi pörröttäen pikaisesti Splinterin pehkoa pienesti hymyillen, mutta vakavoitui sitten kuoleman vakavaksi.
"Mutta se siintä ystävällisyydestä... Olit muistaakseni haltoiden puolella? Eikö vain?" Ankoku kysyi ja jatkoi vielä. "Entä se mukanasi oleva kaveri?"

Kalma makasi yksin huoneessaan ja tuijotti kattoa tyhjän näköisenä, kunnes nousi istumaan ja siintä sitten hyyvin varovasti seisomaan josta lähti hitaasti askel askeleelta kävelemään eteenpäin ulos huoneesta. Miksi? Noh ensinäkään hän ei todellakaan halunnut enää maata vain aloillaan samassa huoneessa.. ja toisekseen hän halusi nähdä oliko Splinter kunnossa. Ei sillä etteikö olisi paljoa kiinnostanutkaan oliko poika hengissä vai ei. Hän oli vain utelias.. Miten hän sitten löytäisi sinne? Helposti seuraamalla sen pitkän tumma pään hajua, joka erosi muista hajuista täällä hyyyvin voimakkaasti. Se mikä tuo mies sitten oli, oli aavekoiralle täysin mysteeeri- lohikäärmeisiin kun aavekoira ei ollut pahemmin ennen törmännyt.
Kalma klenkkasi hitaasti omaan tahtiinsa eteenpäin, kunnes pääsi ovelle jonka takaa lemusi sen miehen ja Splinterin haju. Kalma hymähti ja avasi oven pidellen kylkeään.
"Terve wanha tuttu." Kalma hymähti saaden Ankokulta harvinaisen paheksuvan katseen osakseen.

"Mitä sinä teet ylhäällä!?" Lohikäärme ärähti aavekoiralle joka hieman kavahti jääden hiljaiseksi hetkeksi aikaa.
"Halusin vain tulla katsomaan." Kalma vastasi, johon lohikäärme tuhahti: "Pölvästi.. et parane ikinä jos pompit ympäriinsä."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Loka 2010, 11:09

Splinter

Se oli vain astia... okei... jos hän olisi tehnyt vielä suoaikoinaan, olisi hän saanut kahden viikon uusinta koulutuksen "kunnioittamisesta" ja "tottelemisesta". Kuro sitten mainitsi jotain että liikaa voimien käyttöä...
"Mutta en edes yrittänyt mitään äsken, napsautin vain sormiani...", Splinter totesi, mutristaen hiukan huuliansa samalla kun Kuro totesi että hän näytti paremmalta. No kiitos... Sitten mainitiinkin jo Jack, ja Splinterin ilme valahti harmistuneesta ainoastaan synkän vihaiseksi. Poika vain rutsisti silmänsä kiinni kun jälleen kerran joku päätti pörröttää hänen päälakeaan. Hei, ei se noin kivaa ollut!? Kuro kyseli tarkemmin Jackista vielä, ja Splinter huokaisi raskaasti. Hän ei olisi millään halunut ajatella miestä tämän enempää...
"Vaikea sanoa. Kai sen voisi tiivistää niin, että se pomppii ihmisten riveissä ainoastaan siksi ettei kukaan sieltä puolelta tappaisi.... Mutta muuten on omien sanojensa mukaan hylkiö, ihmis- ja haltiavihainen sellainen."; velhonalku selitti niin hyvin kuin osasi sen mitä oli omin silmin nähnyt, ja kuullut Jackin suusta.
"Ääliö se kyllä on....", tuo vielä mutisi itsekseen...

Ovi aukeni, ja nuori katsoi suuntaan, ja kuullessaan Jackin äänen, hän naurahti, kuivasti ja muka-yllättyneesti.
"Ja tässä todiste siitäkin tosiseikasta.", Splinter hymähti, mutta ei todellakaan ystävällisesti. Kuro ärähti Jackille, ja Splinter piti pokerinaamansa täydellisesti.. vaikka päänsä sisällä hän nauraa räkätti Jackin torumisille. "Turhaan äriset, tuo paksupää on turhankin omatoiminen välillä. Arvaamaton ja itsepäinen, vielä pahemmin kuin minä.", velhonalku päätti "kehua" ystäväänsä hädässä hiukan.
"Iskee vielä puukon selkään, jos herpaannut hetkeksi.", piikitely jatkui vielä jonkin aikaa, ai että teki hyvää päästää hiukan traumoja ulos. Phah, ja hän oli joskus luottanut Jackiin, onneksi tuo oli paljastanut todellisen karvansa ennenkuin oli liian myöhäistä.

[[Muaha, Sipestähän tulee tätä menoa viel ilkeä >3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Joulu 2010, 18:57

Kalmankoira, Ankoku Yakuta

"Sanon tämän viellä kerran: et hallitse voimiesi kontrollia millään tapaa.. äskenkin sitä näköjään tuli hieman liikaa ja kaiken kukkuraksi ilman omaa tahtoasi." Ankoku piti lyhyen mutta täydentävän saarnan Splinterille, joka ei vaikuttanut ottavan uskoaskeen sitä että tuolla ei ollut mitään otetta voimiensa käyttöön. Mikä paksukallo.. tai idiootti, miten lie.
"Jasso.. mutta et sinäkään sen fiksumpi ole.. jäädä nyt tuleen seisomaan." Aku tuhahti pienesti Splinterille kertomuksesta Kalmasta ja millainen tämä mahdollisesti olisi. Jos häneltä kysytään niin ainakin helppo kääntää pää ympäri jos vain osasi puhua oikein ja mikäs sen parempaa lohikäärmeelle. Mies lisä ei olisi yhtään pahitteeksi ja piski ei ollut vellä tappaja.
Katse siirtyi ovelle Kalman pamahtaessa sisään ja ilme ei ollut mikään ystävällinen, pikemminkin halveksuva ja joksikseen vihainen.

Kalma nojasi oven vieressä olevaan seinään ja loi ensin katseen mulkoilevaan lohikäärmeeseen, eikä voinnut olla pienesti hätkähtämättä, siirtäen sitten katseensa Splinteriin mulkoillen tuota murhaavasti.
"Turpa kiinni kirppu!" Kalma ärähti ja oli käymässä Splinterin kurkkuun kiinni ellei Ankoku olisi vetänyt häntäänsä väliin.
"Nohnoh kirppukasa... olet pahassa kunnossa ja tarvitset vielä lepoa, ja riidathan voi aina hoitaa myöhemminkin?" Ankoku saarnasi Kalmalle tapittaen tuota nuhtelevasti kuin isä konsanaan ja Kalma kuunteli ne hiljaa tuijottaen Splinteriä murhaavasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2010, 14:17

Splinter

Splinter ei edelleenkään voinut tajuta, miten hän oli muka voinut käyttää liikaa voimaansa, jos ei kerta edes tuntenut että hänestä mitään voimaa oli ulos virrannut. Eikö voiman käytön pitäisi kuitenkin tuntua? Hä? Kapinalliseksi itsensä tunteva Splinter vain mulkaisi seinää vastaukseski, kun ei viittinyt Kuroa mulkoilla. Tiesi kyllä mitä siitä seurasi...
"Mihin tuleen!?", ja sinne se viimeinenkin fiksuus katosi, kun vihainen katse kääntyi Kuron suuntaan. Mistä ihmeen tulesta tuo höpisi? Jos tuo tarkoitti sitä kuinka Splinter oli kääntynyt ympäri ja mennyt pelastamaan muka-kaverinsa, niin siinähän erehtyi. Tilaisuudesta piti ehkä ottaa vaari, mutta Splinter oli aivan liian tunnollinen jättääkseen muut ongelmiin. Jokaisella oli omat mokansa....

Muaha, Jack hermostui, mutta Splinter ei näyttänyt elettäkään ilkikurisuudesta tai inhosta... ainoastaan pientä, halveksuvaa sääliä pystyi näkemään muutoin rauhallisen pojan silmistä. Tuon syöksähtessä, Splinter nousi samantein kyykkyyn ja veti käden taakse, ladaten jo aika voimakasta jäälatausta käteensä... räjäyttäisi jäät lattialta ja sen jälkeen loikkaisi kurkkuun kiinni jollain terävällä.... Kuro esti kuitenkin yhteenoton, nostamalla hännän väliin. Splinter hymähti kevyesti...
"Erehtynyt lohikäärme, kerta se on ensimmäinenkin kun sellaisen näkee.", Splinter mutisi hiljaa haltiakielellä, ja istahti takaisin sänkyyn. Kohta joku lämäisisi häntä niskaan tai päälakeen, Splinter valmistautui siihen... Heti kun yksikään liikahtaisi siihen malliin, hän kyllä läppäisisi sitä henkilöä takaisin kädelle. Hän halusi jo pois! Mutta jo pelkkä ajatus metsän halki kulkemisesta sisältö näin kipeänä sai hänet toisiin ajatuksiin, kaipa pieni hetki lepoa... kunhan saisi sen levon ilman tuota koiran irvikuvaa!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Joulu 2010, 23:35

Kalmankoira, Ankoku

Lohikäärme ei voinnut olla katsomatta Splinteriin astetta toruvammin kun tuo loi vihaisen mulkaisun häneen siintä hyvästä että hän oli huomauttanut tuon juoksemisesta suoraan maalitauluksi. Ehkä ystäväänsä pelastamassa, mutta pitäisi osata myös lähteä karkuun jos vastus on liian kova. Mutta se oli ollutta ja menneyttä eikä Ankoku enää siintä jaksannut käydä huomauttamaan pojalle. Ingoorasi jopa tuon sanat jättäen ne täysin omaan arvoonsa.

Kalma kyllä huomasi Splinterin kettuilevan ilmeen ja päästi matalaa murinaa kurkustaa pidätellessään itseään ettei suinkaan päälle kävisi ihan suin päin. Splinter kuitenkin hakkaisi hänet tässä kunnossa kymmenen nolla ja vielä yhdellä iskulla. Ja tuo liskonkin kuvatus oli tiellä pahemman kerran, joten Kalmalla oli sitäkin enemmän syytä olla käymättä päälle.
Ankoku kyllä huomasi- jälleen kerran- aavekoiran olevan räjähtämis pisteessä, joten ehkä olisi syytä siirtyä seuraavaan aiheeseen joka koski kumpaakin. Splinterin sanat Ankoku ingoorasi täysin, päinvastoin kuten Kalma joka melkein polki jalkaansa paikoillaan silkasta raivosta. Se olisi kyllä ollut koominen näky~

"No nyt kun olemme mukavasti tutustunueet.. on huonojen uutisten aika jotka koskevat teitä kumpaakin." Ankoku selitti pieni mairea hymy huulillaan. Kalma naama venähti nopeasti kiukkuisesta pelästyneeksi ja tuo oli avaamassa turpaansa, mutta varas kreivi hiljensi tuon vain nostamalla sormeaan hilajisuuden merkiksi.
"Selitän.. älkää vielä ratkeko vihasta tai raivosta.. tai mitä nyt teettekään." Ankoku aloitti vilkaisten kaverusten päälle varmistaakseen ettei kumpikaan olisi nyt sanomassa mitään.
"En ole kuvinkaan suosittu tällä saarella ja haluan pitää tämän paikan täysin salassa ulkopuolisilta, joka myös tarkoittaa sitä että te kaksi olette täysin hiljaa tästä mitä olette nähneet tai kokeneet.. Jos ette kerro vastapalvelukseksi te saatte vapautenne ja voin tarjoutua opettamaan jotakin- erityisesti sinulle kersa -hyödyllistä. Muussa tapauksessa jäätte tänne.. joko ruokakomeron täytteeksi TAI otan teidät valvontaani ja sitä kautta alaisiksini." Ankoku päätti pitkän, mutta täyttävän saarnansa siihen jääden odottamaan kädet puuskassa kaksikon vastausta. Ensinmäinen olisi varmasti se mukavin.. mutta lohikäärmeä kutkutti ottaa aavekoira joukkoihinsa, mutta kyllä se aika koittaisi.. ja jos hän ei ole väärin kuullut tai muista niin karvapallo on sen velhon lemmikki hurtta. Ei olisi hyvä jos velho tulisi etsimään.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron