Opetus jatkukoon.... [sov]

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

Opetus jatkukoon.... [sov]

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Heinä 2010, 21:49

[Jatkoa]

Splinter

Splinter istui rantakiven päällä, polvet koukussa, ja painettuna rintakehää vasten. Otsa nojasi myöskin polviin.... Tuntui niin pahalta, pojan teki mieli vain huutaa niin lujaa kuin keuhkoista ja kurkuista lähti. Hän oli niin.... pettynyt. Pettynyt itseensä ja ystäviinsä, lähipiiriinsä ja koko maailmaan. Sapetti....
"Tuollaisena minä sinut muistankin, penikkana joka halusi kostaa maailmalle kokemansa..."
Ääni sai niskavillat nousemaan ties monennenko kerran, sydän alkoi taas takomaan kuin mielipuoli, ja pojan kasvot muistuttivat sillä hetkellä enempi jauhokulhon sisältöä väriltänsä. Nyt tämä oli huono pila, todella huono! Splinter vain värähti. Hän ei aikonut edes katsoa äänen suuntaan. "Olet kuollut, näin, miten Art veti kaulasi poikki."
"Yllätyitkö? Ystäväsi temppu oli toki yllättävä, mutta ei tarpeeksi nopea velholle, joka hallitsee silmänkäännön... Olen huijannut kuolemaa tarpeeksi useasti, tiedät sen itsekkin.", miehen ääni jatkoi, ja askeleet kahisi hiekassa. Splinter ei vieläkään nostanut katsettaan. Hän ei uskonut, ei tasan. Mies oli kuollut ja kuopattu! Tai ainakin kuollut.
"Voi Splinter Splinter Splinter..... Aina yhtä naiivi, vaikka kuinka yritänkään kitkeä sen sinusta.", ääni puhui, tullen lähemmäs. Splinter ponkaisi jaloilleen, ja katsoi loppujen lopuksi äänen suuntaan.
".............Et ole oikea."
"Haluatko yrittää?"

Poika juoksi niin lujaa kuin jaksoi, kompastuen kerran mutta nousten sitten taas jaloilleen. Hiekkaa oli joutunut suuhunkin, ja silmiäkin kirveli.... 'Juoksejuoksejuoksejuokse!', ääni tahkosi päässä, ja Splinter ei aikonut tosiaankaan ruveta vänkäämään vastaan. Nyt olisi totta vieköön juostava!!!
"Mitä hittoa minä NYT tein!? No okei, mursin Hopean nenän, mutta silti! Eikö elämääni ole muka pilattu tarpeeksi..."
Korviin kantautui kaukainen ulina, joka sai pojan selässä juoksemaan kylmät väreet. "Mitä, vielä Ulisijatkin? Tämä_ei_ole_enään_REILUA!", poika tuskastui. Huolimatta siitä että hän puhui itselleen, yritti piristää omaa oloaan, hän oli oikeasti kauhuissaan. Vatsanpohjassa kylmäsi, ja lihakset tuntuivat pelkältä lyijyltä. Jo pelkkä ajatus edes yhdestä Ulvojasta perässä sai aikamoista aikaan, ainoa mitä hän pelkäsi yhtään enemmän oli sama mies, joka seisoi rannalla, ja joka oli lähettänyt nelijalkaiset, silmättömät pedot hänen peräänsä.

[[Sovittu suskarin kanssa~ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Heinä 2010, 22:24

Kalmankoira

Se joka olisi nyt osannut lukea ajatuksia, olisi juuri nyt saastuttanut mielensä ikuisiksi ajoiksi. Kalma kirosi mielessään nimittäin niin pahasti lähtöään lämpimästä punkasta ja turvasta, ettei olisi äitimuorikaan voinnut uskoa korviaan. Hän oli väsynyt, joka paikkaan koski ja särki, sekä ennen kaikkea Kalma pelkäsi tikkausten repeävän auki. Mikäs sen parempaa olisi! Täältä tultaisiin verenhukka oikein kohinalla ja sitten paikalliset elukat söisivät hänet ilallisekseen. Mikä kohtalo! Ja miksi tämä kaikki? Yhen typreän karvapallon takia jolla vain sattui olemaan ikävä pikku isäntäänsä, jonka nimeä ei nyt tässä mainitakkaan tietyistä syistä.

Kalma pysähtyi nojaamaan puuta vasten selällään ja muutamaksi minuutiksi lepäämään. Puolikuntoisena kun tälläinen "pikku" lenkki sattui tuntumaan oikealta maratoni lenkiltä. Kuitenkin aavekoiran aistit terävöityivät kun jostakin kuului huutoa... tai no se kuulosti enemmänkin eläimen ja ihmisen sekoitukselta. Se mikä tai kuka tuo otus oli niin siintä aavekoira ei halunnut mennä edes ottamaan selvää- etenkään tässä kunnossa- vaan lähti kalppimaan toiseen suuntaan omaan hitaaseen tahtiin.
Pian tuskallisen klenkkaamisen jälkeen aavekoira saapui rannan tuntumaan.. Meri kimlasi kuun valossa ja kaikkea muuta yhtä klisesitä joka ei nyt koiraa jaksanut kiinnostaa.
"Jos se saakelin ker--!?" Kalma oli mumisemassa itsekseen kun törmäsi johonkin, tai oikeastaan se törmäsi häneen. Kalma lensi kyljelleen pihisten kivusta, josta kuitenkin joksikseen vapisevin käsin nosti itsensä puolittain ylös... ja nosti katseensa johonkin sellaiseen johon aavekoira ei olisi halunnut törmätä. Hänen edessään seisoi jokin kumman piskin näköinen kuolaava otus, joka näytti nälkäiseltä. Kalma hamusi aseitaan vyöltään, mutta ei löytänyt sellaisia. Hienoa! Tätähän hän tässä kaipasi kaiken lisäksi!
Kalma kampesi itsensä ylös ja murisi otukselle takaisin koiramiasesti heidän kummankin kiertäessä toisiaan kehää tietyn välimatkan päästä. Kalma nappasi maasta kuivan suhteellisen paksun kepin maasta ja samassa otus hyökkäsi! Kalma toimi nopeasti ja kiilasi pedon hampaat oksaan, joka katkesi kuin hammastikku.
"Oho.." kalma tuumasi katsellen katkennutta oksaa ja petoa sivusilmällä. "..Kuule, eikö tästä voisi vakka jutella? Maistun toosi pahalle, hyi."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Heinä 2010, 23:25

Splinter

Splinter jatkoi juoksemistaan, ja kuunteli ulvontaa takanaan. Ihan kuin yksi niistä olisi pysähtynyt... ja jos yksi pysähtyi, pysähtyi muutkin. Splinter puri huultaan, tämä olisi loistava tilaisuus paeta, mutta jos siellä olisi joku viaton.... Splinter ei voisi ottaa sitä omalletunnolleen.
"Ouu, hitto tätä minun sinisilmäisyyttä!", poika manasi samalla, kun otti suunaksi ulinat ja rääynnät. Ja pojat hän yllättyi, kun näki kuunvalon kelmeässä hohteessa Jackin... vieläpä Ulvojan kanssa.... ja mikä vielä hauskempaa, Jack oli häviöllä.
'Hei nyt otat jalat allesi, etkä jää suojelemaan tuotaaaaah!'
Toorun valitukset jäivät kuuroille korville, kun Splinter oli jo vaihtanut muotoaan, ja iskenyt kyntensä Ulvojan naamarin ja turkin väliin, raapaisten nopeasti ja lentäessä komeassa kaaressa ylös, ja iskien sitten suoraan ylhäältä alas, kynnet ja nokka valmiina. Kohta kuului kovaa urinaa, kun otus iskeytyi maahan, kaikkien mahdollisten, kotkamuodon suomien aseiden iskiessä suoraan heikkoon kohtaan, laatan lopussa olevaan paljaaseen nahkaan.
"Se ei riittänyt!", poika manasi kotkanmielessään, ja syöksähti uudestaan ilmaan. Ja sieltä tuli ne kaksi muuta, toinen pongahti ilmaan, ja sai pari pyrstösulkaa sekä paljon naarmuja palkinnokseen. Kotka syöksähti taas sivuun tällä kertaa, ja sai toisen kimppuunsa. Kotka syöksähti ylös, ja sitten jonkin asteiseen turvaan, eli puuhun siihen viereen. Oltiinhan nyt vasta rannantuntumassa, eli oli tässä muutama puukin.

"Juuri noin, kyllä te loukkaantuneita ja pienempiänne jahtaatte! Minun perässäni te olette, joten jättäkää toiset rauhaan!", poika uhosi muututtaan takaisin ihmiseksi, ja Ulvojat ärisivät alapuolelta, kiinnittäen huomionsa uhriinsa. Splinter nappasi viikatteen kunnolla käteensä, ja loikkasi alas. Ulvojista yksi loikkasi vastaan, saaden sirpin suoraan niskaansa... Ulvoja ulahti kovaan ääneen, ja mureni sitten palasiksi. Kaksi muuta monsua jäi siihen odottamaan, kuin odottaen että milloin olisi heidän vuoro....
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Heinä 2010, 23:59

Kalmankoira

Joo, ei hänellä muuten tuollaisen kapisen otuksen kanssa ongelmia olisi ollut, mutta hän sattui olemaan tällä hetkellä yksi kätinen vailla aseita millä puolustaa itseään. Mikä ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Tuo otus tuli uhkaavasti lähemmäs ja Kalma perääntyi joka askeleen perässä. Tuota ei päästetä turhan lähelle!
"Kiltti piski.." Kalma hymähti ja yritti hamuta vähän isompaa kiveä maasta, jolla voisi edes hieman itseään puolustaa jos tuo uudestaan hyökkäisi. Sitten tapahtuikin jotakin astetta mielenkiintoisempaa kun kotka hyökkäsi tuon piskin kimppuun tappaen sen. Eikä siihen paljoa nero tarvinnut olla että Kalma tajusi tuon Splinteriksi. Kalma irvisti tuhahtaen. Ei hän olisi mitään apua tarvinnut! ..ainakaan tuolta.
Piskejä tuli lisää joita Splinter sitten mätki parhaansa mukaan alas ja Kalma huomasi nopeasti että niska oli niiden heikko kohta.
Splinter laskeutui puuhun turvaan vaihtaen hahmoaan takaisin ihmiseksi ja hyppäsi alas.

"Hei karvapallosi kaipaa sinua!" Kalma huusi Splinterille vähemmän ystävällisesti ja hyökkäsi yhden piskin kimppuun, pamauttaen kiven murikallaan tuota niskaan niin että se murtui. Sekin tosin tuntui olevan liikaa ja Kalma puuskutti jo nyt kuin olisi taistellut toista tuntia hengestään. Tämä toinen ja samalla viimeinen ulvoja huomasi aavekoiran heikon jaman, ja hyökkäsi kaataen aavekoiran helposti allensa. Kalma kirosi ja laittoi automaattisesti kätensä päänsä suojaksi jolloin tuon hampaat iskeytyivät Kalman käsivarteen pumpaten koiran hetkessä täyteen myrkkyä. Kalma tunsi muutaman sekunnin ajan kuinka jokin outo aine kulki käsivarren verisuonia pitkin ja katosi.
"Hitto pois päältäni!" Kalma ärähti ja kävi tuon kuonoon kiinni omilla hampaillaan, jolloin tuo perääntyi. Kalma nousi pystyyn.. ja paransi kätensä, mutta ei pystynyt tekemään mitään myrkytykselle. Onneksi ei vielä vaikuttanut.

"..Lähdetään takaisin, kunhan olet hoitanut tuon." Kalma mumisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Heinä 2010, 01:33

Splinter

Splinterin teki mieli näyttää toiselle kieltänsä hänen kuultuaan toisen kielenkäytön. Mutta jätti sen tekemättä... Ehkäpä siksi koska hänellä oli keskittyminen täysillä pelissä.
"Hän tulee lähemmäs... hän on kohta LIIAN lähellä, parasta saada tuo lähtemään täältä, ettei tule enempää uhreja...", poika ajatteli samalla, kun katsoi, miten Jack joutui ongelmiin Ulvojan kanssa... ja sai annoksen myrkkyä sisällensä. Splinter meinasi tuhahtaa jotain, ja teki kunnon sivupotkun otukseen, joka pamahti sivuttain muuhun suuntaan.
"Mene sinä jo! Olet täällä vain tiellä!", velhonalku huudahti samalla, kun hän seisoi Jackin ja Ulvojan välissä.... Ulvojan syöksähti, päästäen kurkustaan sen kammottavan ulinansa, ja sitten kouristellen maassa saadessaan viikatteen taas niskaansa.

"Bravo... viimeksi sinulta meni puoli tuntia kaataa edes yksi... Mutta et käyttänyt yhtään magiaa, joten olet kehittynyt väärällä saralla.", ääni puhui taas, ja Splinter kääntyi katsomaan. Hitto, joko se sai hänet kiinni!?
"Jack, ala juos-"
Kipu iski, ja poika halasi itseään, kuin yrittäen puristaa kivun itsestään ulos. Suuhun tuli pelottava raudanmaku, ja kipu iski keuhkoihin, vatsaan, rintakehään ylipäätään... Suusta purskahti jotain ulos, samalla kun poika tipahti polvilleen. Kasvot iskeytyivät hiekkaan, samalla kun tuo haukkoi henkeä, veri valuen ulos suusta. Askeleet tulivat lähemmäs, mutta Splinter keskittyi ainoastaan siihen korventavaan kipuun kehonsa sisäpuolella. Kaikki pilkkaavat sanat, ja toteamukset siitä että Splinterin seura ei todellakaan ollut kaikkein viisainta, menivät ohi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Heinä 2010, 15:41

Kalmankoira

Splinter tuli ulvojan ja aavekoiran väliin puolustamaan, hoidellen tuon piskin muutamalla hassulla iskulla. Olisi hänkin pystynyt jos kunnossa olisi yhtään ollut. Myrkky pyöri suonissa ja olisi vain minuuteista tai sekunneista kiinni milloin se alkaa vaikuttamaan ja tappamaan häntä hitaasti.
"Kuule en lähde minnekkään ennen kuin olen varmistanut, että tulet mukaan." Kalma murahti Splinterille kovinkin äkäisesti josta kieltämättä paistatti esille uupumus ja väsymys.

Sitten sivusta kuuluikin- ainakin Kalmalle- täysin vieras ääni ja tuo kohotti katseensa tuohon vanhukseen joka näytti ensi näkemältä suorastaan ärsyttävältä. Joten Kalma saattoi jo mielessään todeta ettei tulisi tästä miehestä pitämään yhtään. Ja ilmeisesti tuo oli noiden otusten takana..
Ssitten Splinter kaatuikin maahan.. Kalma kohotti toista kulmaansa laiskasti ja jäi tuijottamaan poikaa hiljaa. Hän olisi voinnut lähteä ja selvitä.. mutta toisaalta taas. Kalma astui Splinterin ja vanhuksen väliin.
"Jätä hänet rauhaan!" Kalma murahti vanhukselle, joka vain ylimielisesti naurahti ja katoi Kalmasta pentuun ja takaisin.
"Ystäväsikö?" Vanhus kysyi naurahten ja yhdellä käden heilautuksella paiskasi Kalman pitkin rantaa usen metrin päähän.
"Eipä ollut kummoinen..." Jewalon mutisi ja kääntyi takaisin Splinteriä kohden kun tunsikin selässään kynnet, pitkät terävät kynnet. Jewalon urahti ja astui taaemmas naurahten pienesti. Kalma klenkkasi taaemmas huhottaen ja samassa tunsikin nilkassaan kun joku tarrasi siihen- mikä oli oikeastaan kasvi tai joku juuren tapainen.. ja sitten alkoikin oikea pyöritys! Jewalon heitteli aavekoiraa pitkin rantaa aavekoiran huutaessa kivusta, mutta yritti kieputuksesta huolimatta varoa kättään joka oli vaarassa jokaisen tällin myötä.

Lopulta Jewalon lopetti hymähtäen kun huomasi piskin olevan täysin valmista muhennosta, mutta varmistaakseen ettei tuo enää hyppisi silmille sitoi velho tuon toiukasti juuriin kiinni. Kalma värisi kivusta ja suusta valui verta.. kenties myrkytyksestä johtuen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Heinä 2010, 18:46

Splinter

Splinterin hengitykseen mukana suuhun sekoittui hiekkaa, mikä ei todellakaan ollut mukavaa kaiken sen veren kanssa. Kipu alkoi tosin hellittää, ja poika sai vihdoin nostettuaan itseänsä nähdäkseen, miten Jackia riepoteltiin ympäriinsä. Kaikki nuo kolhut... lopulta tuo sidottiin ja oikein kunnolla. Splinter puri hampaitaan yhteen, ja alkoi vääntäytymään ylös hiekasta, katse Jewalon silmissä.
"Senkin... saamarin...."
"Murhaaja? Hirviö? Miten tämä poikkeaa mitenkään asioista, mitä olen sinulle opettanut?", Jewalo keskeytti pojan puuskutuksen, katsoen tuota vain olkansa yli. Splinter puri taas hampaitaan yhteen, ja puristi myös kädet nyrkkiin.
"Se eroaa sillä, etten käytä niin kutsuttuja opetuksiasi noin!", Splinter sai sihistyä takaisin, saaden miehen ainoastaan hymähtämään kevyesti, pilkkaavasti. Splinterin mielessä kuohahti, ja hänen teki niin mieli vain käydä miehen kimppuun.
"Jospa menisit takaisin maate, ja nauttisit esityksestä.", Jewalo puhui vakavana, ja Splinter joutui taas puristamaan rintakehää. Hitto, sattui niin pirusti... tämä oli pelkkä laimeampi versio edellisestä, ja Splinter ei todellakaan aikonut joutua taas maahan.
"S-senkin..... pelkuri.... Tappelisit reilusti!", Splinter ärähti, ja sai kokea kirouksen vahvistamisen niskoillaan, tipahtaen sittenkin taas polvilleen.
"Reilusti? Voihan, kaksi vastaan yksi, ja sinä sanot sitä reiluksi?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Heinä 2010, 19:20

Kalmankoira

Kalma värisi kivusta ja yski verta kuivalle hiekalle, kun sattumoisin makasi sivuttain sidottuna. Kalma nosti irvistäen päätään ja siirsi joksikseen sumean näkökenttänsä Splinteriin ja tuon entiseen opettajaan, jota aavekoira ei tiennyt. Ei ainakaan vielä.
"H-hei.. kiusaa kokoisiasi vanhus!" Kalma kähähti tuskallisesti ja Jewalon loi aavekoiran päälle hyvin välinpitämättömän katseen, siirtäen sen sitten takaisin Splinteriin.
"Hei onko kuulossasi vikaa? Vai onko egosi räjähtänyt niin pahasti että olet menettänyt kuulosi?" Kalma naurahti kivuliaasti herjaukseensa, ja aavekoirasta vieläkään sen erikoisemmin välittämättä tuo nosti kättään hieman ja puristi sen nyrkkiin. Kalma huusi kivusta juurien otteen tiukentuessa entisestään ja kädestä kuuli pieniä rusahduksia ja naksahduksia.. kun kohta kuului pelottavan kuuloinen rusahdus kun Johnin ammattitaitoisesti paikattu käsi rusahtoi uudestaan sijoiltaan. Kalma huusi taas kuin vietävä puhtaasta kivusta. Jewalon naurahti kuivasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Heinä 2010, 19:53

Splinter

Splinterin teki mieli huutaa Jackia pitämään turpansa kiinni, hänen kuullessaan, kuinka tuo aukoi leipävärkkiään hiukan liiankin tiuhaan. Jewalo teki kyllä oman temppunsa, vähän turhankin rajusti tosin. Splinter vapautui taas nanosekunneiksi, ja ensimmäisenä hän varmisti, ettei Jackiin sattuisi enempää... Käsi ojentui merivettä päin, puristui, ja vedestä singahti kolmisen jääpuikkoa... yksi tähtäsi suoraan ex-mestariin, joka vain tuhahti ja katosi iskun tieltä, tullen sitten Splinterin taakse.
"Idiootti... tiedät hyvin ettei tuo toimi minuun."
"Luulitko että tähtäsin sinuun?", poika virnisti voitonriemuisesti, huolimatta verijonosta joka meni huulien lävitse ja tiputteli punaisia pisaroita hiekkaan. "Katsos uudestaan.", hän vielä murahti ja vanhus päätti tehdä pojan mieliksi... Juurista suurin osa oli katkennut, Splinterin tähtäys oli kerrankin huippuluokkaa, ja Jack oli päässyt vapaaksi.
"Ala mennä!", poika huudahti, ja sai mojovan iskun niskan alueille, lennähtäen pari metriä eteenpäin, kyljellensä. Aivan sama joutuisiko Jack ryömimään tai jotain, ainakin tuolla olisi aavistuksen paremmat mahdollisuudet, jos nyt lähtisi karkuun! Isku tuli uudestaan, ja Splinter lennähti taas pari metriä, miltein Jackin viereen. Loppupeleissä Jewalo tappaisikin hänet... kosto tai asioiden saaminen kuntoon, aivan sama, mutta Splinter olisi kyllä nyt vainaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Heinä 2010, 20:27

Kalmankoira

Ennen kuin aavekoira ehtikään mitään tajuamaan tuo olikin sitten Splinterin avustamana vapaana, vaikkakin käi murskana ja se oli täysin epämuodostuneena asennossa. Kalma puristi pihisten hammasta purren kyynerpäätään seuraten samalla pojan ja vanhuksen pikku kinastelua. Spliter käski häipymään kun vielä olisi tilaisuus, mutta eihän hän voisi jättää tuota noin vain.. Vai voisiko? Kalma nousi irvistäen kontallensa istumaan hiukset täysin sekaisin- aivan kuin ne eivät muutenkaan olisi?
Splinter lensi siihen viereen Jewalon toimesta, mutta aavekoira ei liikahtanut senttiäkään minnekkään suuntaan. Ei edes katsonut poikaan.
"Miksi suojelet minua?" Kalma kysyi sitten hiljaa Splinteriltä siirtäen katseensa tuohon apaattisen vakavana.
"...enhän minä ollut sen arvoinnekaan?" Kalma kysyi ääni väristen ja kauempana seisova vanha velho naurahti kuivasti, hyvin ylimielisesti.

"Voi miten suloista~" Jewalon hymähti ja paiskasi aavekoiran puhtaalla paine aalolla pitkin rantaa. Kalma inisi pitäen kättään kieputtuaan ensin jonkin matkaa rantaa ja kampesi itsensä ylös silkalla jalka voimalla. Kyllä hänen jalkansa sen verran tiimissä kunnossa olivat! Kalma kääntyi hitaasti, tuskallisen hitaasti vanhaa velhoa kohden ja ojensi terveen kätensä kohden tuota.. Jewalon kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
"Tämän on paras osua.." Kalma mutisi ja toivoi mielessään että hänellä olisi energiaa edes yhden tekoon! Edes yksi.. Sen enempää aikailematta aavekoira latasi käteensä keltaisen säkenöivän pallon, joka pamahti sekunnin murto-osassa liikkeelle nostaen kuivan hiekan peittämään näkyvyyttä.. Kalma huohotti, ei hän ihan noin sitä ajatellut mutta kävi se noinkin.
"N-nyt... juostaan!" Kalma huusi Splinterille ja oli lähdössä kun jalat pettivät alta ja Klama putosi polvilleen yskien taas verta hiekalle. Päässä pyöri kuin karusellissä..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Heinä 2010, 19:14

Splinter

Splinter ei virkannut mitään, kun Jack meni kysymään yhden todella tyhmän kysymyksen, näin Splinterin omasta mielestä. Lopulta poika itsekkin katsoi Kalmaa, kalpeana ja väsyneenä, naama edelleenkin veressä.
"...Se on luonteeni, tiedät sen itsekkin....", poika vastasi hiljaa, ja sulki vihdoin silmänsä. Tuntui siltä kuin sisuskaluja olisi tuhottu ja sitten parannettu nopealla tahdilla. Pyörrytti, hän halusi vain pyörtyä ja sitä kautta kuolla tuskattomasti... Kaikki kävi mielessä, kaikki hänelle tärkeät henkilöt pyörivät ajatuksissa.
Kija jää taas ihan yksin.... Hun-Tra ei saakkaan lapsellensa minun valitsemaan nimeä...Hopea hyppii varmasti riemusta, kaikki se treenaus eikä mitään vaikutusta... Ja Art... Art näki niin paljon vaivaa pelastaakseen minut, ja tässä minä makaan, odottaen että se sama mies, jolta minut pelastettiin, tappaisi minut....
Ajatukset pyörivät, ja Splinter lopulta nielaisi hiljaisuudessa. Olisiko hän valmis muka kuolemaan? Oliko hän muka valmis jättämään tämän taakse? Eihän hän ollut nähnyt vielä paljoa mitään! Splinterin pohtimiset jäivät omaan arvoonsa, kun hiekka alkoi pöllytä. Poika ehti raottaa silmiänsä, ja tajusi sitten että Jackhan se siinä yritti saada häntä liikkeelle. Splinter kankesikin itsensä sitten käsien varaan, ja siitä huterasti ylös, samalla kun Jack jäi oksentelemaan.
"...Juokse sinä...", Splinter mutisi, ja katsoi sitten Jewaloa päiten, joka tuli jo takaisin päin, välittämättä lainkaan hiekasta joka leijui ympäriinsä. Splinter irvisti , ja asettui Jackin ja Jewalon väliin vielä kerran.
"Olisit vain hylännyt ystäväsi ja juossut karkuun. Olisit selvinnyt.", Jewalo totesi hiukan harmissaan, mies olisi halunut nähdä pojan kituvan vielä hetken...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Heinä 2010, 19:18

Kalmankoira

"Mit..!?" Kalma käänsä katseensa poikaan, joka ei suostunut lähtemään vaikka siihen olisikin ollut hyvä tilaisuus. Idiootti mikä idiootti!
"Hiton idiootti ala painua siintä!!" Kalma ärähti ja yski jälleen verta hiekalle pidellen ylä vatsaansa. Nyt ei todellakaan olisi hyvä hetki menettää tajuntaansa poika pitäisi saada täältä pois! Kalma kampesi itsensä ylös uudestaan, vaikka seisoikin vaarallisen huteran näköisesti ja vähän kenossa. Ihme ettei kaatunut takaisin turvallensa.
Kalma tarrasi Splinterin käsivarresta kiinni erittäin kalpeana ja pahoinvoivan näköisenä, sekä jalat tutisten. Milloin viimeeksi hän olikaan ollut näin huonossa kunnossa? Sitä Kalma ei sen erikoisemmin jäännyt miettimään vaan nakkasi pojan yhdellä käden heilautuksella taaemmas itsestään ja tuon opettajasta.
"Sanoin: ALA MENNÄ!" Kalma ärähti Splinterille ja lisäsi pienesti hymyillen. "Sinulla sentään on vielä elämä edessäsi."

Jewalon repesi pienesti nauramaan aavekoiran sanoille ja kohotti kättään pamauttaen tuon uudestaan paineaalolla pitkin rantaa.. jolloin tuo ei enää noussutkaan.
"Urhea pikku kirppu kasa." Jewalon naurahti pienesti ja käänsi katseensa Splinteriin paha enteisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Heinä 2010, 20:21

Splinter

Jackin käsi otti kiinni, ja poika katsoi tuota pistävästi silmiin. Tuo alkoi saarnaamaan samalla, ja pikkuvelho kääntyi katsomaan Jewaloa päin.
"Mikä elämä, heikko ja surkea ihmisrääpäle, joka ei hallitse edes omia voimiaan kunnolla...", Splinter mutisi takaisin, ja tärähti, tajutessaan että Jackia taas heiteltiin ympäriinsä. Poika pystyi tuntemaan iskun vierellänsä, ja nielaisi, kääntyen katsomaan minne hänen ystävä oli kadonnut... Tuolla se makasi, liikkumatta.
"Jack?", pojan ääni tärisi taas, ja Jewalon pilkkaavat sanat menivät ohitse... äänensävyn hän tajusi, mutta muuten korvissa vain suhisi. Eikai... Miksi hän oli edes lähtenyt tähän suuntaan juoksemaan? Miksei Jack totellut kun Splinter oli käskenyt tuon lähteä? Kysymykset pyörivät päässä, mutta lopulta aivoissa napsahti. Se ei ollut Splinterin syy. Se ei ollut Jackin syy. Se oli Jewalo, joka tässä oli ensimmäisen liikkeen tehnyt.

Kipu katosi. Tärina lakkasi. Kaikki ajatukset pysähtyivät. Velhon mieli pysähtyi miltein kokonaan, tuon kääntyessä katsomaan hitaasti Jewaloa, jonka seuraavatkin sanat menivät ohi. Vain tuon suun liike oikeastaan kertoi, että tuo puhui jotain. Mitä, sillä ei ollut merkitystä. Splinterin käsi otti paremman asennon aseesta, ja tuo syöksähti. Jewalo hämmästyi, Splinterin ei olisi pitänyt pystyä liikkumaan! Viikate iski alhaalta ylös, vanhuksen väistäessä nippa nappa liikkeen, joka vei palan kangasta mukanaan. Splinter ei edes jäänyt odottamaan, että tuo pääsisi iskemään uudestaan, toinen käsi kävi vertavuotavilla huulilla, ja nakkasi veripisarat kohti miestä, muuttaen ne millisekunneissa jääksi, joka iskeytyi miehen suojaamaan nouseesseen käteen. Kuin pienen pieniä puanisia neuloja, yhtä teräviä... Vanha velho ei ehtinyt tekemään tarpeeksi nopeasti loitsuja tai nostattamaan suojaa, Splinterin nopeus ja yllättävä hyökkäys oli ollut liikaa.
"Mitä jos rauhoittuisit hieman!?", vanhus totesi, ja iski kirouksen taas pojan niskaan. Se hidasti poikaa, joka pysähtyi pariksi sekunniksi, joista yksi oli liikaa. Juuri puhkesi maasta, ja nappasi poikaa kaulasta, kuristavalla otteella. Poika alkoi tempoilemaan, ja yritti pilkkoa juurta sirpillänsä, samalla kun ponnisteli pitääkseen ilmat sisällänsä. Jewalo sai tarpeekseen, ja juuri heitti pojan valtaisalla voimalla ilmaan, tuon tömähtäessä hiekkaan... Veri alkoi taas tahrata rannan hiekkaa, Splinterin iskiessä päänsä hiekan alle piiloutuneeseen kiveen, aiheuttaen pojan pyörtymisen...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Elo 2010, 12:10

Kalmankoira, Ankoku

Kalma ei ollut pahemmin tietoinen Splinterin häviöstä tai mistään muustakaan ympärillä tapahtuvasta, ja jos olisi ollut edes osittain, olisi tuo koiran vaistojensa avulla havainnut vielä neljännekin elävän sielun heidän kanssaan.
Voi kyllä, Ankoku oli lähinnä sattunut paikalle pienellä ilta kävelyllään ja seurannut kaksikon erittäin surkeaa kamppailua sivusta jo tovin aikaa nostamatta sormeakaan auttaakseen. Mutta nyt kun kumpikin oli maassa päätti lohikäärme vihdoinkin puuttua pelin kulkuun. Olihan hän kuitenkin velkaa tuolle kersalle omaksi ikäväkseen. Friikki taas.... lohikäärme ei tiennyt kuka tuo oli, mutta ilmeisesti tuon kerasn kaveri joten kai sitäkin pitäisi auttaa.
Niimpä pienen tilanne katsauksen jälkeen lohikäärme astui esille puiden oksien seasta, suoraan kaksikon ja vanhuksen väliin. Ankoku kävi katseellaa läpi vanhusta, joka näytti muutaman sekunnin ajan olevan hieman yllättynyt tulokkaasta.
"Huvittavaa.. vanhus hakkasi friikin ja pienen pojan koltiaisen yksin." Ankoku mumisi lähinnä itsekseen, ja sai Jewalon naurahtamaan omahyväisesti.
"Kiitos paljon kuka_sitten_lienetkin." Jewalon hymähti ja Ankoku virnisti kumartaen pienesti, ennen kuin esitteli itsensä tuolle vanhukselle.
"Olen Kuro ja satun olemaan velkaa tuolle kersalle, joten nyt vanhus sinulle seurasi turpa reissu." Ankoku naurahti kuivasti. Jewalon vakavoitui silmissä ja tuijotti lohikäärmettä kuin idioottia.

Ankoku liikautti toista kättäänsä jolloin maasta nousi piikkejä suoraan vanhuksen alta. Jewalon taas sai pistää kaiken ketteryytensä peliin että pystyisi väistämään ne.. Ankoku virnisti, voimakkaat loitsut, mutta huono fyysinen kestävyys. Paha homma jos meinasi hänen kanssa kaksintaistelussa pärjätä. Ankoku ei pysäyttänyt piikkien kasvattamista hetkeksikään ja pitiäen näin Jewaloa kokoajan liikkeellä.. Ankoku syksähti liikkeelle ja meni vanhuksen ohi, pamauttaen tuota hännällä mennessään selkään ja kietoi sen sitten ennen tuon maahan iskeytymistä tuon ympäri ja heitti pitkin rantaa. Jewalo yski verta..
"Eikös kipu tunnukkin mukavalta tunteelta? Tosin se on vielä parempaa kun sitä pääse itse tuottamaan muihin." Ankoku lörpötteli ihan huvikseen vanhukselle, joka mulkoili pahasti lohikäärmettä.. kunnes katosi. Ankoku kohotti toista kulmaansa "vai niin tyylisesti" ja jätti vanhuksen omaan arvoonsa kääntyen kaksikon puoleen. Kumpikin oli hengissä mutta tarvitsivat hoitoa... Eikä hänellä ollut asiaa ihmis- saati sitten haltia kylään. Voi jestas ja hän kun ei olisi halunnut tehdä tätä, nimittäin viedä omaan tukikohtaansa. Mutta jos nuo kertoisivat siintä kumpikin tapettaisiin siihen paikkaan!

Niimpä- niin pahalta kuin se tuntuikin- Ankoku otti kaksikon selkäänsä ja kasvatti itsellsensä siivet lähtien lentämään kotiaan kohden, jossa kumpikin laitettiin hoitoon. Tosin aave laitettiin haavojen paikkaamisen jälkeen Rabanin käsittelyyn myrkytyksen takia. Poika taas sai levätä sairas osastolla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Elo 2010, 13:48

Splinter

Splinterin tajunta heitteli sinne sun tänne, välistä hän tunsi uppoavansa jonnekkin syvälle maan alle, pimeään ja kylmää, ja välistä sinne samaiseen paikkaan jossa Toorukin istuskeli.
"En edes tiedä minne minuun osuttiin, ja silti sattuu.... Kuolenko tällä kertaa?..."
Yllätyksekseen, kun poika uskalsi avata silmiänsä nähdäkseen, että oliko vastassa pimeys tai valo, kuten kuolleilla kuulema oli tapana nähdä, hän näkikin katon. Mitä hel.... Meni pieni hetki, ennenkuin pikkuvelho tajusi mitä oli tapahtunut. Joku oli tullut väliin ja pelastanut hänet ja Jackin. Mutta ketä? Yksi vaihtoehto olisi ihmiset, mutta siinä tapauksessa Splinteriä tuskin olisi jätetty henkiin, olihan hän selkeästi haltioiden puolella.... No jos haltiat? Mieluusti Splinter olisi tuttuja kasvoja nähnyt siltä saralta, mutta Jack saattaisi siinä tapauksessa olla hirressä. Sitä poika ei toivonut!

Tämä muuten taisi olla sairastupa... paljoa porukkaa ei näkynyt.... Pikkuvelho teki tyhmimmän temppunsa koko iltana - jos ei lasketa sitä että hän oli syöksynyt Jewalon kimppuun - ja nousi istumaan vuoteelta. Vatsalaukku, keuhkot, ja kaikki muu sisällä oleva meinasi jatkaa matkaansa suoraan ulos, mutta jäivät sisälle...
"Ugh... joku taisi naulata sisälmykseni paikoilleen....", tuo mutisi, osittain kiitollisena. Ei olisi oikein huvittanut katsella vaikkapa omaa maksaansa lattialla. Mutta missä hän oli? Splinter nyt tappeli kahden tunteen kanssa, lähtisikö liikkelle ja etsimään toveriaan, vaiko jäisi paikoilleen sänkyyn makaamaan ja odottamaan että joku tulisi ja kertoisi jotain.... Kädet tärisivät, ja pojan katse meni niihin. Ai kun kiva, joku napannut hanskat mukaansa... Splinter kun pahemmin ei olisi halunnut katsella palanutta ja arpista nahkaa. Muistutti ihan liikaa hänen temppuilustaan....

"Pitäisi oppia olemaan aloillaan...", poika mutisi taas itsekseen, ja pyyhkäisi nopeasti hiuksiansa. Olo oli suoraan sanottuna kamala. Näin pahalta ei ollut tuntunut moneen vuoteen, viimeksi silloin kun hän oli yrittänyt karata Jewalolta, ja saanut sellaiset sapiskat, että vieläkin kuvotti ajatella. Pikkuvelhon mielessä sykähti, Jewalo! Sehän oli syy miksi he olivat näin kamalassa kunnossa! Missä se mieheksi pukeutunut piru nyt oli!? Mitä jos tuo oli täällä jossain? Ei hit... Pikkuvelho nousi seisomaan, kalpeana kuin lakana ja jalat täristen kuin haavan lehdet, mutta ylhäällä silti.
Se on alku. Nyt vaan jalat liikkelle enään, ja etsitään tie ulos..., ajatukset pyörivät juuri siinä, että hänen - ja Jackin, jos tuo yhä elossa oli - oli päästävä pois ja jonnekkin turvaan. Askel, toinen, oksannuksen pidätys, kolmas askel... Hyvä, hän alkoi saamaan jo tuntumaa tähän taas... Splinter ei edes tiennyt, kauanko hän oli sängyssä ollut, mutta eipä sillä väliä, kunhan pääsisi pois, kauas. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen hän näki jotain joka sai hänet iloisemmaksi, edes hieman: paitansa ja hanskansa. Hurraa, ainakaan ei tarvitsisi mennä ulos ihan paljaaltaan... vielä kun löytäisi saapikkaansa jostain.... No hällä väliä, poika veti paidan varovaisesti takaisin päällensä, lihakset tuntuivat turhankin helliltä. Ja hanskat pääsivät oikean omistajan käsiin. Poika katsoi vähän aikaa kättään, puristaen sen nyrkkiin ja avasi sen sitten taas. Jep, alko sujumaan paremmin... Velho katsoi sitten ovelle, sinne siis.... Käsi painui kahvalle, syvä hengenveto rauhoittaakseen sitä sydäntä joka takoi rasituksesta ja jännityksestä, ja sitten painettiin kahva alas... aika mennä etsimään Jack täältä jostain...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Seuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron