Ankoku
Poika alkoikin valittamaan huonosti valitusta pisto kokeesta ja lohikäärme tujotti tuota hiljaa ainoalla silmällään malko apaattisen näköisenä, kuin ei olisi kuunnellut laisinkaan pojan marinoita. Kuitenkin lohikäärmeen kylmille apaattisille kasvoille levisi hitaasti huvittunut mutta edelleenkin se sama tuttu kiero hymy, joka ei koskaan enteillyt hyvää kenellekkään.. ja ehkä oli ripaisu ärtymystäkin mukana. Lohikäärme naurahti kuivasti ärtyneellä sävyllä laskien kädet puuskasta sivullensa ja ennen kuin Splinter ehti mitään tajuamaan tuo oli maassa nenällensä jalka pyyhkäisyn seurauksena.
"Poika... minä latelen tämän pelin säännöt, et sinä eikä kukaan muukaan joten turha valittaa ettet "osaa" tai "kykene" laatimaani temppuun. Ja miten voit olla harjoittelija? Sinä olet harjoitellut jo pienestä pitäen taikomista ja luulisi sinun siinä ajassa osaavan edes perusteet.. vai eikö opettajasi jaksanut niitä opettaa sinulle?" Ankoku saarnasi Splinterille kylmästi kävellen vielä tuon ympäri ja kyykistyi tuon eteen virnuillen pervahtavasti.
"Voimme tietenkin hoitaa tämän asian muullakin tavalla kultaseni~" Ankoku sanoi hellällä ja jopa irtsaalla äänen sävyllä muttei liikkunut minnekkään suuntaan vielä toistaiseksi. Tämä oli yksikertaisesti liian hauskaa lohikäärmeen mielestä. Pojuhan voisi jäädä hänen henkilökohtaiseksi leluksi tänne~ Ankokun vieressä seisova ihmissusikin virnisti itsekseen johtajansa sanoihin, muttei puuttunut asiaan millään tapaa.
"Joten nulikka sinä joko teet pikku loitsusi tai tapaamme illalla sängyllä... jonka jälkeen ehkä päästän sinut menemään." Ankoku sanoi vähemmän iloisella äänensävyllä napaten Splinterin riveleistä kiinni ja veti poikaa itseään lähemmäs päästäen kuitenkin irti melko pian nousten seisomaan.