kultaista hiekkaa

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

kultaista hiekkaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2008, 21:04

Anemone&Lily

Lily sai isänsä suostuteltua siihen että hän, Ophelia ja Anemone pääsisivät käymään rannalla.. tosin vartijoiden kera. Kuningas olisi itsekkin halunnut tulla, mutta hänellä ei aika riittänyt.
Lily oli vaihtanut päälleen kesäisen mekkonsa, joka oli valkoinen. Sen yläosa oli toppi mallinen, jossa oli V kaula-aukko. Mekko yltti nilkkoihin asti ja sen selkäpuolella oli yksi suuri rusetti alaselän kohdalla, rusetti oli väriltään hopeinen.
Anemone halusi pitää yllään nykyisen mekkonsa, hän oli rakastunut siihen niin. Lopulta he pääsivät lähtemään. Lähtöä oli viivästyttänyt vartijat, ei sillä etteikö yksikään olisi halunnut lähetä mukaan, vaan reissun järjestelyihin meni hetken aikaan.
Rannalle he menivät hevosvaunuilla. Vaunut olivat puiset, paljon hienommat mitä normaalit ja väriltään punertavat. Vaunuissa ei ollut kattoa, mitä sitä suotta kun oli niin kaunis päivä. Vaunuja veti kaksi valkoista hevosta.
Matka rannalle kesti noin puolituntia, mutta matka oli sen arvoinen.

Rannalle päästyään vartijat jäivät lähelle kyttäämään kun he kävelivät rannalle. Suurella kultaisen valkoisella rannalla ei näkynyt ketään muuta, vain muutama lokki ja yksi kulkukoira joka hätyytteli lokkeja innoissaan.
Anemone kiisi innoissaan pitkin hiekkaa, vesirajan tuntumassa, väistellen aaltoja kun niitä rantaan tuli.
Lily oli pistänyt hiuksensa kiinni rusetilla, hän ei pitänyt siitä että hiukset lentelivät naamalle tuulessa. Tosin rannalla ei tuullut paljoakaan, mutta varmuuden vuoksi.
"mm, en edes muista viime kertaa kun olin täällä" Lily sanoi katsellessaan Anea joka heilutti innoissaan kauempaa.

Merellä näkyi muutama laiva. Niiden suuret valkeat purjeet olivat vedetty alas, sillä ne eivät olleet liikkumassa minnekkään vähään aikaan.
Lily istahti hiekkaan katsellen merelle päin. Meri kimmelsi kauniisti auringon valossa, aurinko lämmitti mukavasti samalla. Hiekka oli lämmintä ja meren suolainen tuoksu kantautui tuulen mukana rannalle.
Lily sulki silmänsä ja veti syvään henkeä.
"Tätä on kaivattukkin" Hän mutisi lähinnä itsekseen avatessaan silmänsä.

Ane hyppeli yhä veden rajassa. Hän kahlasi veteen nilkkojaan myöten ja alkoi katseleman sinne. Aivan rannan tuntumassa ui pieniä kaloja, hopeakylkiä. Ane katseli niitä haltijoissaan, kunnes hänen silmänsä osuivat johonkin vielä kiinnostavampaan. Se oli simpukka, näkinkenkä. Se oli suuri, lähes naisen kämmenen kokoinen ja väriltään punertavan valkoinen. Ane noukki sen vedestä, nosti sen ylös ja huusi.
"Löysin simpukan! Ja täällä on kiiltäviä fisuja!!" Hänen iloinen äänensä kiiri pitkin rannikkoa.

// Ivy raahaa ahteris tänne! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2008, 22:00

Ophelia

He olivat saaneet luvan Lilyn isältä lähteä kultaiselle hiekkarangalle, tosin ei yksin jonka Opheliakin oli jo arvannut, vartijat tulisivat vahtaamaan heitä. Ophelia päätti käydä ensin kappelillaan, sillä välin kun Lily päätti vaihtaa vaatteensa ja he sitten tulisivat tapaamaan toisensa linnan porteilla jossa heitä odottaisi mitä ilmeisemmin vaunut.

Ophelian juostua linnalta kappelille, hänen terassillaan istuskeli vanha, kyyry selkäinen muori joka oli kuulemma odottanutkin häntä jo vähän aikaa. Ophelia tervehti tätä kohteliaasti ja pyysi anteeksi poissa oloansa, selitti että prinsessan neuvonantajana hän oli käynyt itse prinsessan luona.
Onneksi tämä vanha nainen oli ymmärtäväinen ja korjasi hieman vihreän ruudullista huiviansa kunnes esitti asiana.
Onneksi tämä ei halunnut kuin Ophelian rukousta tämän edesmennyttä miestään kohtaan, johon Ophelia tietenkin suostui. Muori oli hyvin lempeä ja hymyilikin lähes kaiken aikaa, ihmeellistä sinänsä sillä tämän aviomies oli menehtynyt vasta viikko sitten. Ophelia sanoi ottavansa osaa ja olisi pyytänyt tämän sisällekkin jos muorilla itsellään ei olisi ollut muita menoja.
Sitten muori käveli pois, toivottaen tälle jumalan siunausta kuten myös Ophelia toivotti muorille tätä samaa. Ophelian katse seurasi tätä koko matkan linnanporteille asti missä vaunukin oli jo valmiina odottamassa.
"Ai niin!" Ophelia huudahti muistaessaan että hehän olivat menossa rannalle, tätä varten Ophelia halusi myöskin vaihtaa vaatteensa, hänen arkiasunsa ei ollut mikään kaikista kevyin ja halusi vaihtaa sen johonkin hengittävämpään.

Ophelia oli saapui viimeisenä paikalle, mikä tarkoitti sitä että kaikki muut olivat saaneet odottaa häntä tovin. Kuitenkin he pääsivät rannalle jonne Ophelia ei koskaan ajatellut meneväsä, ei siksi etteikö häntä kiinnostanut, hän ei vain uskonut saavansa sellaista tilaisuutta iha lähi aikoina.
Muistatteko sen sinisen juhla-asun jota Ophelia oli kerran linnan juhlissa pitänyt? Se oli nyt hänellä päällään, tosin pestynä ja korjattuna. Se oli nyt vaalean sininen mekko, jossa oli ohkaset naru-olkaimet, tarkoittaen ettei hihoja edelleenkään kyseisessä mekossa ollut ja se oli muutenkin samanlainen kuin ennenkin, tosin lyhkäsempi, johtuen helman kärsimistä kolhuista. Se oli kevyt eikä liian juhlavakaan mitä se olisi alkuperäisenä ollut. Ainoa pieni lisä jonka Ophelia oli leikkaamasta kankaastaan saanut oli samasta kankaasta tehty leveä vyö, jonka päät kiersivät hänen vyötärönsä ympäri tehden rusetin tämän taakse.

Vartijat jäivät rannasta hieman loitommalle, näin he kai pystyivät tarkkailemaan aluetta paremmin mahdollisilta vaaroilta, sillävälin kun Lily paistatteli kasvojaan auringossa ja Ane kahlasi vedessä, tutkiskellen kaikkea mikä liikkui saatika kiilsi.
Ophelia oli itse seisoskellut Lilyn vierellä, kunnes Ane oli nostanut kauniin näkinkengän käteensä ja heilutti sitä nyt heille kauempaa, siinä vaiheessa Opheliankin mielenkiinto heräsi kunnolla ja sai tämänkin juoksemaan veden rajalle.
Ophelia katseli ympärilleen, vesi vaahtosi hänen paljaiden jalkojensa juurella, saaden hiekan kimaltelemaan hänen ympärillään. Meri oli kirkkaan sininen jonka sävyaste tummui tummumistaan aina kaueammaksi katsoessa.
Ophelia unohtuit siihen hetkeksi, pää suuntautuneena horisonttiin, jääden siihen miettimään että mitä meren toisella puolella oli? Ophelia olisi kysynyt tätä Blackiltä, mutta Ophelia ei ollut nähnyt tätä koko päivänä.
*töks* Ophelia katsahti alas, oikealle jalkojensa juurelle ja kyykistyi, kaivoi märkää miekkaa kahdella sormellaan kunnes näki mikä tähän oli törmännyt.
"Waaaai!!!" Ophelia huudahti niin että Lilykin saattoi sen kuulla, nousi takaisin seisomaan, niska kyyryssä katselemassa mitä hänen lautasen muodostamassa kädessään oli.
Hän piteli kädessään kilpikonnan poikasta, se oli niin suloinen, pieni ja avuton yrittäessään liikkua Ophelian käsissä että se sai Ophelian nauramaan kutituksesta jonka se räpylöillään aiheutti Ophelian kämmeniä vasten.
*töks* Ophelia katsahti jälleen jalkoihinsa jonka varpaat olivat jo täysin upottautuneita märkään hiekkaan ja näki lisää kilpikonnan poikasia, ne olivat ilmeisesti tulleet vastakkaiselta rannalta, uituaan ensin useammankin kilometrin ennenkuin ne olivat vihdoinkin saapuneet Cryptiin. Tätä Ophelia ei tiennyt, hän oli liian keskittynyt katselemaan silmät loistaen pieniä kilpikonnia jotka räpiköivät kaikkensa päästäkseen liikkumaan hiekkarannalla eteenpäin, ne olivat ilmeisesti tulleet ottamaan aurinkoa pitkän reissunsa jälkeen, päätellen siitä kuinka monet niistä pysähtyivät lähelle veden rajaa, kasot kohottautuen kohti aurinkoa.

//*raahaa ahteriaan* Pikku hetki!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2008, 22:29

Lily&Anemone

Lily hieman hätkähti Ophelian huutoa, huusiko tämä ilosta vai kivusta? Anemone taas katseli innoissaan pieniä kilpikonnia jotka pyristelivät eteenpäin. Lily ryntäsi Ophelian ja Anen luo katsomaan mistä oli kyse.
"Aaaw, kuinka suloisia!" Lily sanoi saapuessaan rannalle, samalla kun kyykistyi katselemaan maassa olevia kilpikonnia.
Ane tökki varovasti yhtä kilpikonnaa joka kipitti äkkiä pakoon. Lokit kieppuivat kilpikonnien lähellä, kytäten josko niistä saisi suupalan, mutta linnut eivät tulleet lähemmäksi koska pelkäsivät ihmisiä.

Anemone vilkaisi veteen, tuijotti hetken aikaa ihmeissään sinne ja alkoi sitten kiljua ja juoksi pois vedestä.
"Mikä tuli?" Lily kysyi hymyillen.
"Siellä on elävä hyytelö!!" Ane huusi pitäen käsiään poskillaan.
Lily vilkaisi veteen ja näki siellä pienen vaaleanpunaisen, läpikuultavan meduusan.
"Se on meduusa, eikä sitä tarvitse pelätä.. ainakaan noin pientä" Lily sanoi vilkaisten Aneen joka oli tullut lähemmäksi.
Anemone katseli varovasti pientä meduusaa joka pikku hiljaa ui kauemmas.
"Se varmaankin joutui rantaan aaltojen mukana" Lily huomautti katsellessaan meduusan menoa.
Kauempana, mutta silti aika lähellä rantaa, hyppi delfiinejä. Anemone iski silmänsä heti niihin ja nauroi iloisesti aina kun yksikin hyppäsi ilmaan. Ne hyppivät iloisesti vuoron perään, osa teki temppuja samalla kun olivat ilmassa.
"Mitä nuo ovat?" Ane kysyi vilkaisten Opheliaan ja Lilyyn.

// sori, vähän lyhyempi T^T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2008, 23:01

Ophelia

Ophelia pelästyi Anen kiljaisua että oli pudottaa yhä kädessään olevan kilpikonnan poikasen ja käänsi kasvonsa lievästi järkyttyneenä vedestä juoksevaan Aneen.
"Hyytelö?" Ophelia toisti ja alkoi tähystämään veteen ja näki saman mitä Lilykin; pienen, vaaleanpunertavan ja läpikuultavan meduusan.
Opheliaa hymyilytti tämä kumman näköinen otus, hän ei ollut nähnyt moista koskaan ennen, korkeintaan ehkä kuullut niistä meren käviöiltä jotka tosin haarvemmin Ophelian luona kävivät.

Opheliakin jäi katselemaan meduusan menoa vastakkaiseen suuntaan, samalla kun itse kyykistyi taas alas, päästäen pienen kilpikonnan käsistään takaisin omiensa pariin.
Sitten Ophelia kuuli loiskahduksen ja loiskahduksen perään kuuluvaa Anen naurahtelua, mikä sai Ophelian pään kääntymään takaisin horisontin suuntaan, jääden odottamaan mikä siellä oli mennyt.
Delfiinin uudelleen hypätessä Ophelian silmät suurenivat joko hämmästyksestä taikka ihastuksesta. Ne olivat niin kauniita, nämä delfiinit kiilsivät auringonvalossa joka kerta kun ne hyppäsivät veden pnnalle, tehden leikkimielisiä kaarteitaan ja muita temppuiluitaan.

"Ne ovat delfiinejä! Eikö vain?!" Ophelia hihkaisi pongahtaen takaisin pystyyn, jääden siihen Lilyn viereen tähystelemään näitä leikkimielisiä otuksia. Ophelia halusi nähdä nämä lähemmin vaikka tiesikin ettei voisi mennä niin syvälle kuin mitä ne olivat, silti tämä päätti lähteä kahlaamaan veteen. Ophelia juoksi veteen, roiskien vettä ympäriinsä kunnes veden pinta oli noin hänen polviensa kohdalla. Hameenhelman hän oli ehtinyt kovassa vauhdissakin taittamaan vyötärössään menevään nauhan sisään niin ettei helma kastunut.
Samassa yksi delfiineistä hyppäsi paljon korkeammelle kuin mitä muut, saaden aikaan suuremman aallon mitä normaalisti sukeltaessaan takaisin veteen, tässä Ophelian piti peittää vielä kuivat, mutta iloiset kasvonsa välttyäkseen vesipisaroitten pääsemistä silmiin.
"NÄITTEKÖ!" Ophelia hihkaisi olkansa yli, uskallettuaan siirtämään kätensä pois kasvojensa edestä.

Delfiinit eivät heitä pelänneet, päätellen siitä kuinka paljon rantaa ne uskaltautuivatkin, johtuen varmaankin Anemonesta josta eläimet tämän mukaan pitivät. Anemone ei myöskään ikinä itkenyt, aivan kuten Opheliakaan ei koskaan sairastunut, Ane myös osasi niin sanotusti luoda uutta kun Ophelia taas osasi korjautta vanhaa. Se tuntui kuin palapelin palat olisivat loksahtaneet yhteen, luoden yhteyden näihin kahteen.

//X'D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2008, 23:32

Ane,Black,Lily

"Näimme!" Lily huusi Ophelialle joka oli kahlannut syvemmälle veteen.
Ane tuli takaisin veden rajaan, kääri mekkoaan ja meni lähemmäksi Opheliaa, katsellen ettei meduusa ollut lähellä.
"Älä mene liian syvälle" Lily huusi Anen perään, peläten että hiemankin isompi aalto saattaisi viedä hänet mennessään.
"En!" Ane huusi takaisin katsellessaan delfiinejä.

Black oli kuullut kuninkaalta että Lily, Ophelia ja Ane olivat lähteneet meren rantaan ja koska hänellä itsellään ei ollut parempaa tekemistä, hän päätti itsekkin lähteä.. tosin kuningas edesauttoi sitä asiaa hieman.
Black satuloi hevosen ja lähti kohti rantaa, hänellä matkaan meni vartti, sillä hänen hevosensa liikkui huomattavasti nopeampaan. Black saapui vaunujen luo ja terehti vaisusti vartijoita, vaihtaen näiden kanssa pari sanaa. Hän jätti hevosen vaunujen luo vartijoiden huostaan ja käveli kohti Kolmikkoa joka kahlasi vedessä.
Lily katseli niin tiiviisti delfiinejä, ettei huomannutkaan kun Black saapui rannalle.
Black riisui kenkänsä, kääri lahkeitaan hieman, riisui kaapunsa ettei se kastunut ja kahlasi Lilyn taakse veteen. Jälleen kerran hänellä oli päällään musta T-paita, se minkä Lily oli joskus korjannut.
"Delfiinejä.. en ole koskaan tykännyt niistä" Black sanoi katsoessaan Lilyn pään yli etäämällä hyppiviä delfiinejä, samalla pistäen kätensä Lilyn hartioille.
"BLACK! Älä pelästyttele!" Lily sanoi hetken pelästyksensä jälkeen.
Anemone vilkaisi taakseen ja näki Blackin saapuneen.
"Black tuli!" Ane sanoi nykien Ophelian helmasta, samalla kun yksi delfiini kävi tervehtimässä heitä.

// Dx //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2008, 00:10

Ophelia

Ophelia oli jäänyt siihen katselemaan delfiinejä kämmenet ristissä ja suu auki hymyillen, kunnes havahtui pienen Anen kahlaukseen lähemmäksi tätä ja sitä mukaan mitä lähemmäs Ane tätä tuli, sitä syvemmälle joutuikin ja lopulta veden raja ylettyi melkein Anen vyötärölle asti kun Ophelialla se taas ylettyikin vain polviin.
Ophelia vilkaisi tätä hymyillen, kääntäen päänsä jälleen lopulta delfiineitten puoleen, pitäen kättään nyt otsallaan, estäen näin ylhäällä paistavan auringon häikäisyä.

Delfiinit tekivät voltteja ilmassa ja jotkut näyttivtä jahtaavan toisiaan, aivan kuin oliivat leikkineet hippaa kuten Ophelialla ja Lilyllä oli tapana Lilyn ollessa suunnilleen hänen ikäisensä. Hyppivistä delfiineistä Ophelialle tuli mieleen pieni merenneito jota ei koskaan ehtinytkään lukemaan, johtuen ympäriinsä juoksentelusta linnanmailla.

Hetken kuluttua Ophelia tunsi nykimistä hameensa helmassa ja katsahti sitten Aneen ja Anesta taaempana olevaan Lilyyn jonka seurassa Black oli.
"Black!" Ophelia huudahti ja alkoi kahlaamaan suuntaan missä kaksikko oli, roiskien jälleen vettä jokaisella askeleellaan jotka vedessä otti.
"Mitä meren toisella puolella on?!" Ophelia aloitti kyselyn, samalla kun päästi hameen helmansa taas vapaaksi vyötäröltään ja ojennutti paria hius-suortuvaa kasvoiltansa jotka olivat valahtaneet tämän silmille. Ophelia muisti Blackin aikaisemmin kertonuneen tälle että tämä oli kotoisin ulkomailta, oli siis hyvät mahdollisuudet että Black olisi tullut meren toiselta puolelta.
"Onko siellä toinen valtakunta?" Ophelia jatkoi kyselyään heti perään, innostunut ilme kasvoillansa mikä sai tämän posket hehkumaan tervettä punaa.

//XxxXOooOxXxX//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2008, 00:25

Ane, Black, Lily

"meren toisella puolella on valtakunta, en nyt muista sen nimeä.. mutta se on paljon pienempi mitä Crypt" Black selitti Ophelialle joka oli tullut heidän seuraansa.
Anemone kahlasi perästä paikalle, märkänä kuin uitettu koira.
"Ane, sinä olet ihan märkä" Lily sanoi kyykistyessään Anen puoleen, pyyhkiäkseen tämän kasvoilta vettä.
"me olemme rannalla, tuskin se kovin pahaksi on.. aurinko kuivaa" Black sanoi katsellessaan merta.
"Niin.. saatat olla oikeassa" Lily sanoi noustessaan ylös ja kääntyi Blackin puoleen.
"Mutta oletko samaa mieltä yhä jos itse kastut?" Lily kysyi.
"Mitä sinä.." Black kerkesi aloittamaan ja samassa Lily tarttui tätä käsivarsista ja kaatoi veteen. Tarkoituksena oli että Black vain olisi kaatunut, mutta Black nappasi Lilyä käsistä kiinni vetäen tämän mukanaan mereen. Lilyn kiljaisun jälkeen molemmat vajosivat veden alle hetkeksi kunnes ilmestyivät pintaan. Lily nauroi taas kunnolla ja Black kuivasi kämmenellä kasvojaan noustessaan seisomaan.

Ane katsahti viekkaasti Opheliaan ja hymyili kuin kettu. Sitten hän kyykistyi ja roiskaisi Opheliaan vettä ja lähti juoksemaan naurane pitkin vesirajaa, kunnes mätkähti veteen mahalleen.
"Katso nyt!" Black sanoi nostaessaan märkää paitaansa irti ihostaan.
"Aurinko kuivaa." Lily sanoi hymyillen istuessaan meressä.
Hame mikä hänellä oli päällään, oli yllättävän kevyt vedessä, jopa kevyempi mitä normaalisti. Lily otti pohjasta vauhtia ja lähti uimaan syvemmälle.
"Minne sinä menet?!" Black huusi Lilyn perään.
"UIMAAN!" Lily huusi itsestään selvän vastauksen.
Black mutisi itsekseen samalla kun Ane pulikoi matalikossa. Black käveli lähemmäksi rantaa, heitti märän paitansa rannalle ja kääntyi Lilyä kohti joka veti jo kohtalaisen syvällä.
"Ophelia! Katso ettei Ane mene liian syvälle" Black huikkasi Ophelialle ja sukelsi Lilyn perään.
"Ophelia! Tuolla on lautta!" Anemone huusi Ophelialle ja osoitti pientä, puista rakennettua lauttaa jolla oli kaksi itse tehtyä melaa.
"Mennään soutamaan!" Ane sanoi innoissaan hyppien.

// O.o' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2008, 00:56

Ophelia

Ophelia käänsi katseensa jälleen merelle kuultuaan että siellä olisi toinen valtakunta, tosin paljon pienempi mitä missä hän asui. Sitten Ophelia huomasi kahlaavan Anen, märkänä päästä varpaisiin. Lily tämän huomattuaan tämä kyykistyi ja alkoi kuivaaman Anen likomärkiä kasvoja merivedestä jossa tuoksahti suola.
Ophelia seurasi vierestä kuinka Black molskahti veteen, vetäen Lilyn tämän mukana saaden Ophelian melkein naurahtamaan vahingonilosta mutta onnistui hillitsemään itsensä, nyt kaikki olivat aivan likomärkiä paitsi hän.

Se korjaantuikin pian, kiitos Anen joka sai päähänsä jotain hyvin kieroa, tämän Ophelia huomasi liian myöhään ja sai naamaansa vettä niin että sitä tuli nenästäkin ulos. Ophelia räpytteli silmiään ja yksi vettä pois eikä ehtinyt tämän takia antamaan takaisin sillä Ane juoksi häntä jo karkuun vesirajaa pitkin. Ophelia lähti juoksemaan perään mutta pysähtyi Anen mätkähtäessä veteen mikä sai Ophelian naurahtamaan hassusta näystä ja alkoi noukkimaan tätä ylös istumaan, nyt he kaikki olivat märkiä, mutta tunnelma oli sitäkin rattoisampi.
Tosin Blackille tästä näytti olevan enemmän päänvaivaa kuin hupia, Lily karkasi uimaan ja tämä joutui lähtemään tämän perään, jättäen Ophelian Anen lapsenvahdiksi.
"Katson!" Ophelia huusi takaisin vaikka tuskin tämä enää häntä kuulisi.
Samassa kun Black katosi syvyyksiin, Ane huomasi kauempana heistä olevan laudan ja alkoi kinuamaan tätä soutamaan hänen kanssaan.
"Ane! En usko että se olisi ihan turvallista..!" Ophelia sanoi katsellen lauttaa jonka sivuilla makasi selvästikin kotitekoiset airot. Lautta ei itse näyttänyt huparalta, vaan Ophelian vastuuntunto kolkutti vastaan, hehän eivät saaneet mennä syvälle?

//NUH! ^-^//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2008, 01:24

Ane, Black, Lily

Black sai vihdoinkin Lilyn kiinni kun tämä oli pysähtynyt.
"Mennään rantaan, täällä ei ole turvallista" Black sanoi uiden Lilyn toiselle puolelle, varmistaakseen ettei tämä lähtisi kauemmas ulapalle.
"hyvä on ihan koht.." Lily aloitti mutta jäykistyi ja hänen ilmeensä muuttui pelokkaaksi.
"Mitä nyt?" Black kysyi.
"Jokin koski jalkaani!" Lily sanoi ja tähyili alas veteen, toivoen ettei näkisi mitään silakkaa suurempaa.
"Minähän sanoin ettei täällä ole turvallista!.. mutta en usko että se mitään vaarallista oli, uidaan nyt rantaan" Black sanoi eikä hänen tarvinnut käskeä toisten, Lily lähti uimaan rantaan jo ennen kuin Black sai lauseensa loppuun.

Anemone katseli lauttaa joka näytti melko huteralta läheltä katsottuna... joten lienee parasta ettei sillä merelle lähde. Kaiken lisäksi, eihän Anemone osannut uida!
Lopulta hän kipitti pois vedestä, aivan märkänä ja istahti hiekalle. mekko oli "liimautunut" kiinni hänen ihoonsa ja myötäili melko voimakkaasti kehoa.
Hän katseli varpaitaan ja sormiaan, jotka olivat hieman rypistyneet.
"Katso! Olen rusina!" Ane sanoi hilpeällä äänellä nostaen sormensa kohti Opheliaa.

Lily räpiköi rannalle, laahustaen pitkin hiekkaa. Käveleminen oli hankalaa kun mekko oli liimautunut kiinni kehoon ja haittasi kävelyä. Lopulta hän kellahti hiekkaan, selälleen makaamaan. Black rämpi hänen perässään ja tuijotti Lilyä hetken aikaa.
"Mitä?!" Lily kysyi nostaen päätään hieman.
Black oli hiljaa, käveli kaapunsa luo ja heitti sen Lilyn päälle. Sen jälkeen hän istui Lilyn viereen, koukisti jalkojaan ja nojasi niihin kyynärpäillään, roikottaen kämmeniään edessä.
"Mekkosi on aika paljastava märkänä.." Black huomautti hiljaa.
Lily roihahti punaiseksi, kasvot menivät sitruunalle ja hän mutisi jotain itsekseen peittäessään itsensä Blackin kaapuun.
"Minulla sentään on paita päällä..." Lily huomautti mutisten närkästyneesti.
"Minä sentään olen mies" Black vastasi sarkastiseen tapaansa.
"Miehuudesta puheen ollen.." Lily sanoi vihjaavasti nyökäten kohti Blackin housuja.
Tällä kertaa Black sai mutista naama sitruunalla itsekseen.
Hetken aikaa oli hiljaista kunnes Anemone alkoi laulelemaan, samalla kun hän kasasi hiekka linnaa.

Blader lennähti paikalle, laskeutui uhkaavasti kohti Blackin olkapäätä ja iski kyntensä siihen. Tällä kertaan Black karjahti kivusta ja tuuppasi Bladerin lentoon ja lähti tämän perään juoksemaan.
"SENKIN LENTÄVÄ BROILERI! ODOTAS KUN SAAN SINUT KÄSIINI!" Black juoksi pitkin rantaa Bladerin perässä heristäen nyrkkiään.
Blader suorastaan nauroi ja vilkuili taaksensa, samalla kun lensi matalalla. Blader ei ollut ainoa joka nauroi, Lilykin yhtyi tähän. Hän ei koskaan ollut nähnyt Blackiä niin vihaisena.. pikku asiasta.
Lopulta Blader laskeutui alas ja sai samantien pienen valkoisen kiven päähänsä, Blackin heittämänä.
Black manasi linnulle vielä hetken aikaa, kunnes palasi takaisin Lilyn viereen istumaan.
Anemone rakenteli yhä linnaansa innoissaan, hän aikoi laittaa sen huipulle näkinkengän jonka juuri oli löytänyt.

// nuuuu! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2008, 02:17

Ophelia

Ophelia sai onneksi Anen muuttamaan mielensä soutamisen suhteen, lautta vaikuttikin hieman huterahkolta lähempää katsottuna, sitä ei varmaan oltu käytetty pitkään aikaan, päätellen siinä kasvavassa sammaleesta.
Jos he olisivat lähteneet tuolla vesille, molemmat olisivat kellahtaneet veteen aika aikayksikön ja Ophelialta tuli villi veikkaus ettei Ane osaisi vielä uida... Ei Opheliakaan osannut! Ainakaan kunnolla, merellä kun ei ole itsekään ollut koskaan käynyt.
Ophelia istahti myöskin hiekalle Anemonen vasemmalle puolelle. Ophelian mekko oli paljon kuivempi mitä tämän, se oli lähes kastumaton, toisinkuin Anen mekko joka suorastaan tihkui vettä ja keräsi hiekkaa.
Anen mainitsiessa rypistyneet sormenpäät, Ophelia vilkaisi varpaitaan jotka olivat yhtä ryppyiset mitä Anen sormenpäät ja naurahti.
"Katso! Niin minäkin!" Ophelia taivutteli jalkaansa toisen jalan päälle, pitäen kuitenkin huolen siitä että mekko pysyi kurissa.

Samassa Ophelia huomasi rannalle räpiköivän Blackin, Lily tämän edellä kohti rantaa. Lilyn uintireissu näytti loppuneen tällä kertaa lyhyeen, nimittäin kovin hymyilevä tämä ei ollut.
Kaksikko istahti myöskin hiekkaan, hieman kauemmaksi heistä sillä Ophelia ja Ane olivat enemmän löytämäänsä lauttaa päin joten Ophelia ei sen paremmin tiennyt tapahtumista eikä vaivautunut nousemaankaan paikaltaan.
Hetken aikaan taivaalle katseltuaan, Ane alkoi rakentaa hiekkalinnaa tämän vieressä. Siitä oli pitkä aika kun Ophelia oli viimeksi tehnyt jotain yhtä lapsenmielistä... Ja jäikin sitten tarkkailemaan Anen rakennuspuuhia kuin seitsemättä ihmettä.
Ophelia sai kääntää päänsä nopeasti Blackiin joka nyt juoksenteli Bladerin perässä, kiroten ja manaten, Ophelia ei ollut edes huomannut Bladerin tuloa ennen Blackin karjuntaa. Ophelia ei tiennyt nauraako vai peittääkö korvansa, Blader ainakin nauroi, siltä se ainakin näytti ja saikin heti laskeuduttuaan kiven päähänsä, nyt Ophelialtakin pääsi pakonomainen tirshkahdus jota yritti käsillään peittää.

Lopulta tilanne Bladerin ja Blackin välillä rauhoittui ja Blader tajusi pysyä kaukana Blackistä tämän palatessa jälleen Lilyn luo. Show oli ohi ja Opheliakin siirsi pian katseensa takaisin hiekkalinnaa rakentavaan Aneen, pakonomainen hymy yhä naamallaan. Hän koukisti polvensa taas kasvojensa eteen ja halasi niitä, muutti siis istuma-asentoaan sellaiseksi kuin nojatuoleissa yleensä käytti, tällä kertaa laskien päänsä myös polviensa varaan, kasvot kohti moni tornista hiekkalinnaa jota Ane yhä rakensi samalla kun lauleskeli.
Samalla Ophelia otti vierestään löytämänsä kepin ja alkoi piirtelemään epämääräisiä kuvioitaan maahaan, ihan vain ajankuluksi, samalla kun katseli hiekkalinnan edistymistä.

Hetken aikaa piirreltyään kyllikseen, Ophelia nousi seisomaan, puristeli mahdolliset hiekat ja lähti lantustelemaan Lilyn luo ja huomasi Blackin viitan tämän yllä mutta ei osannut yhdistää sitä mihinkään vaan istahti tämän viereen sen kummemin epäröimättä.
"Eikö lähiaikoina pitäisi olla auringon pimennys?" Ophelia kysyi, katse kohti horisonttia jossa aurinko nyt oli, valmistuatumassa lähestyvään iltaan.

//*poistuu paikalta*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2008, 02:42

Anemone, Ada, Black,Lily

Ada oli lähtenyt liikkeelle vaikka aurinko olikin vielä taivaalla. Hänellä oli nälkä ja tällä kertaa nälkä ei voinut odottaa.
Nähdessään kaksi vartijaa hevos vankkureiden vieressä rannalla, hänen mielenkiintonsa heräsi. Hän hiipi lähelle vartijoita. Vartijat huomasivat hänet liian myöhään ja Ada sai kolkattua nämä kaksi. Hetken aikaa hän tutkiskeli kaksikkoa, viilsi kynnellään toisen miehen kaulaan pienen haavan, kastoi sormensa vereen ja maisteli hetken aikaa.
"pyh.. liian alkoholipitoista.. jättäisit juomisen vähemmälle" Ada sanoi sylkäistessään.
Hän nousi ylös ja huomasi rannalla hahmoja. Hetken aikaa hän mietti kunnes tajusi, rannalla täytyi olla jonkun kuninkaallisen, ei muuten näin hienoja vankkureita olisi. Kolmannen hevosen hän tunnistikin, se oli sama hevonen jonka oli nähnyt aroilla, viimeksi kun Blackin ja Ophelian oli nähnyt.

"kyllähän se piakkoin pitäisi olla.." Black mutisi Ophelialle Lilyn ohi.
Kaikki tuijottivat horisonttiin eikä kukaan huomannut takaapäin tulevaa Adaa.
Black otti paitansa joka oli hiekalla kuivunutkin jo kohtuu kuivaksi ja puki sen päälleen. Noin viisi metriä ennen kolmikkoa, Ada vaihtoi suuntansa kohti pientä Anemonea joka juuri oli saanut hiekkalinnan valmiiksi.
Ane käänsi katseensa vieraaseen naiseen joka oli verhoillut itsensä tiiviisti viittansa alle.
"hei.. mitä sinä teet?" Ada kysyi ystävälliseen sävyyn tarkkaillen Anen kaulaa.
"Raksensi hiekkalinnan!... kuka sinä olet?" Ane kysyi kallistaen päätään hieman.
"Ophelia sanoi etten saisi lähteä vieraiden matkaan.." Ane sanoi vaikka Ada ei tätä ollut minnekkään viemässä.

Black käänsi päänsä kohti Anemonea ja valahti samalla valkoiseksi.
"Mikä tuli?" Lily kysyi nähdessään Blackin.
Black ponkaisi ylös ja huusi: "PIDÄ NÄPPISI IRTI TYTÖSTÄ TAI SAAT SIPULIA PERSEESEESI!!"
Ada käännähti kohti Blackia hymyillen, vaikka hymyä ei voinut nähdä huivin alta. Lily nousi yhtä nopeaa mitä Blackkin oli noussut.
"Anemone tule tänne!" Lily huusi ojentaen kätensä kohti Anea.
Mutta ennen kuin Ane kerkesi ottamaan askeltakaan, Ada oli astunut tämän eteen estäen lähdön. Hän kääntyi kohti kolmikkoa ja katseli hetken aikaa.
"Teidät kaksi tunnenkin jo.. mutta sinua en ole ennen nähnyt, olet varmaankin prinsessa Lily?" Ada puhuin korotaen ääntään hieman.
Lily vain nyökkäsi.

"noh, empä usko että teistä olisi siltikään tarpeeksi vastusta minun kal.. MITÄ HITTOA?!?" Ada lopetti lauseensa nähdessaan Anemonen Ophelian vieressä.
Hän vilkaisi taakseen missä tyttö oli seisonut ja näki pienet jalanjäljet jotka olivat kiertäneet kauempaa hänet.
"perhana!" Ada kirosi itsekseen iskien jalkasa maahan.
"Ei saa lähteä vieraiden mataan" Ane sanoi päättäväisen iloisella äänellä ja nyökkäsi itsekseen.
"Kuka hän on?" Lily kysyi Blackiltä.
"Vanha tutu.." Black sanoi noukkiessaan sauvansa hiekasta.
"Mene nyt pois, emme kaipaa sinua täällä" Black sanoi.
"Mutta nyt minulla on ihan tosissaan nälkä!" Ada sanoi ja otti uhkaavan asennon.
"voi perhana.." Black manasi itsekseen "miten tuo lepakko onnistuu aina paikalle..." Hän jatkoi nakasauttaessaan niskansa.
"Onko hän vampyyri?!" Lily kysyi päätellessään asian.
"juuh..." Black vastasi hajamielisesti seuraten katseellaan Adaa joka liikkui edes takaisin heidän edessään, noin kuuden metrin päässä.
"Yksi pikku hörppäisy, ei se satu!" Ada huuteli samalla kun koitti arvioida kaikkien heikkoudet ja arat kohdat.

// NYAAAAR //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2008, 22:18

Ophelia

Kaikki kolme katselivat kohti horisonttia, kuin odottaen jotakin ihmeellistäkin tapahtuvan. Ihmeitä ei varsinaisesti tapahtunut, mutta auringossa kimalteleva , lievästi aaltoileva meri sai ainakin Ophelian mielen hyvin rauhalliseksi. Oli niin hiljaista että he saattoivat kuulla meren kohinan ja parin lokinkin kiljuntaa jostain kauempaa satamalta. Ane jatkoi yhä hiekkalinnansa rakentelua, uppoutuneena omiin maailmoihinsa, aivan kuten Opheliakin oli uppoutunut omiinsa, kukaan ei sanonut mitään kunnes Black päästi sellaisen karjaisun joka sai Opheliankin sydänmen hyppäämään kurkkuun.
Samassa Ophelia pomppasi yhtä lujaa pystyyn mitä Black ja Lilykin olivat nousseet ja tuijotti nyt verhoiltua naista, tietäen että se oli Ada.
Lily alkoi huutamaan Anemonea tulemaan heidän luokseen, aavistaen myöskin ettei nainen ollut luotettavammasta päästä.
Ennen kuin pieni Ane ehti edes liikahtaa, Ada polkesi jalkansa tämän eteen, estäen tämän lähdön. Ophelia katseli tapahtumia hermostuneesti, peläten Anen puolesta, tietämättä ollenkaan mitä Adan päässä juuri sinä hetkellä liikkui...

Ophelia kyykistyi, katsellen pientä Anemonea, yrittäen pitää päänsä kylmänä siitä että Ada ei ollut tästä kuin muutamaa metriä kaueampana ja Anesta taas tuskin edes paria senttiä, samalla kun yritti viittoilla pienelle tytölle tulemaan hänen luokseen vaikka Ada oli tämän lähdön jo kerran estänyt ja viittoilua Ada ei onneksi huomannut ja pian Anemone olikin kipittänyt Ophelian luokse.
Ada huomasi tämän liian myöhään ja alkoi kiroamaan itsekseen, tällä kertaa Ophelia yritti peitellä Anen korvia, tytöllä ei ollut ainakaan vielä tarvetta oppia sellaista kieltä mitä Ada saatika Black käytti.
Nyt Ophelia vain tuijotti Adaa, pidellen Anen hartijoista kiinni, ikäänkuin pitäen tätä turvassa.
Lily ei tiennyt kuka tämä mystinen, verhoiltu nainen oli ja Black ei suostunut paljastamaan tästä mitään muuta kuin että tämä oli tämän vanha tuttu, sekä vämpyyri minkä Lily olikin jo itse päätellyt.

Ophelialle nousi kylmänväreet, viimeksi kun hän oli Adan nähnyt, tämä oli Ophelian tietämättä halunnut imeä hänen verensä, ajatus tästä näin jälkikäteen sai Ophelian tuntemaan itsensä sairaaksi. Silloin Ophelia ei tosin tiennyt mitään vampyyreistä saatika siitä että jokin olento ylipäätänsä joi verta! Mutta se siitä, tämä oli tullut takaisin, ilmoittaen olevansa nälkäinen ja hyppelehti nyt heidän edessään, odottaen jonkinmoista tilaisuutta päästä kiinni jonkun kurkkuun.
Samassa Ophelia muisti vartijat ja suoristi selkäänsä ja vilkaisi vaunuille, nähden kaksi kolkattua vartijaa, päästi turhautuneen äänähdyksen ja madaltuen jälleen Anen tasolle. Sitten Ophelia alkoi näprätä niskassaan olevaa lukkoa ja pian mekon kätköistä löytyi sama, kultainen risti-riipus, katsahti Anemoneen.
"Älä pelkää, hän ei voi koskea sinuun niin kauan kun sinulla on tämä." Ophelia kuiski samalla kun ripusteli kultaista ketuja, kultaisine risti-riipuksineen Anen kaulalle. Hetken mietittyään, Opheliasta tuntui ettei tämä pieni tyttö pahemmin tiennyt kuinka pelätä, saatika edes osannut, tai sitten Ane vain oli hyvin rohkea ikäisekseen. Ophelia itse oli hänen ikäisenään hyvin säikky, oli itse asiassa edelleenkin, johtuen hyvin pitkälti turvatusta elämästään hovissa.

Hetken aikaan räpelöityään lukon kanssa Anen niskassa, se naksahti kiinni. Tämä suojelisi Anea, Ophelia pärjäisi suojakuplillaan ja Blackin puolesta hän ei osannut pelätä ja Lilyä hän murehtisi vasta sitten jos Ada heitä yhtään lähemmäksi pääsi.
"Black? mitä tapahtuu sille jolta vampyyri juo veren?" Ophelia kysyi, tosin ei yhtään niin kevytmielisellä äänensävyllä millä oli aikaisemmin kysymyksiä esittänyt.

//YAAAR!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2008, 22:51

Ane,Ada, Black,Lily

Ada käännähti poispäin kun Ophelia kaivoi kultaisen ristinsä esiin. Se kiilsi auringon valossa ja sen aiheuttamat valosäteet saivat Adan luuti sulamaan, sydämmen pysähtymään ja veren kiehumaan.
Joten, nyt hän ei voinut koskea tyttöön... mutta vielä oli kolme jäljellä.. oikeastaan kaksi, Blackiin Ada ei ajatellut kajoavansa, ties vaikka saisi vatsanpuruja.
Anemone pyöritteli ristiä käsissään katsellen ihmeissään sitä, hän ei koskaan ollut nähnyt niin hienoa korua ja se sai hänet sanattomaksi.
Black oli tuhahtanut itsekseen ja ottanut askeleen taakseppäin kun Ophelia oli kaivanut ristinsä.

"Riippuu siitä paljon hän juo.. ei mitään jos ottaa pienen annoksen, jos taas ottaa liikaa uhri kuolee verenhukkaan. Vampyyriksi tuleminen taas on toinen asia*.." Black selitti samalla kun katseli Adaa joka jatkoi ravaamistaan.
"Sinähän sen tiedät.." Ada mutisi ja punnitsi tilannetta.
Papitar: ei suojaa, Pirnsessa: ei suojaa.. Ellei Black sitten ja totta kai hän. Ada ajatteli itsekseen.
Black asteli Adan ja kolmikon väliin, Lily nappasi Anemonen syliinsä ja jäi seisomaan Ophelian viereen.
"Ada mene pois, et tälläkään kerralla saa ruokaa.." Black sanoi matalalla äänellä.

"Onko hän ennenkin törmännyt teihin?" Lily kysyi Ophelialta.
"Minullakin on nälkä niin kuin tädillä" Ane huomautti iloisesti tajuamatta tilanteen vakavuutta.

"Black... Tilanne on nyt hieman toinen mitä viime kerralla, katsos aurinko laski juuri" Ada sanoi ehkä hieman ilkkuen ja osoitti suuntaan mihin aurinko juuri oli laskemassa.
Siitä ei näkynyt enää edes puolia, menisi ehkä korkeintaan vartti, sitten aurinko olisi kokonaan poissa. Kallioiden pitkät varjot lipuivat pitkin rantaa joka näytti nyt enemmänkin punertavan oranssilta, kuin kultaiselta. Black kirosi itsekseen ja nosti sauvansa ilmaan, iskien sen takaisin hiekkaan, aiheuttaen suuren paineaallon joka lennätti hiekkaa ympäriinsä työntäen samalla Adan kauemmas.
Lily peitti Anen kasvot samalla kun kääntyi selin Blackiin estääkseen hiekan menemistä silmiin.
Black lähti samantien Adan perään ja jälleen Ada loikki kauemmas herjaten Blackiä joka loikki perässä heittäen yhtä pahoja herjauksia takaisin.
"Pitäisikö meidän auttaa häntä?" Lily kysyi kun Black lennähti Adan johdosta hiekka kasaan, mutta nousi saman tien ja jatkoi tämän jahtaamista.
Kokoajan, Black piti silmällä ettei Ada päässyt hänen ja kolmikon väliin, silloin Ada olisi heidän luonaan nopeammin mitä hän kerkeäisi ajatella ja peli saattaisi olla pelattu.

Ada oli voimissaan näin pimeällä ja hän tunsi kuinka hänen voimansa kasvoivat ja hänen sisäinen petonsa halusi huutaa, ulova ja karjua. Hän janosi verta nyt entistä enemmän ja hänen silmissään saattoi nähdä hullun katseen, samalla kun hänen silmänsä kiiluivat kuin tuli.

// * by "Darren Shan" style //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Tammi 2008, 23:47

Ophelia

Kumpikaan, Adan eikä Black olleet mielissään nähtyään ristin ja senhän Ophelia oli jo arvannutkin ja päättänyt että Black sai luvan kestää, se oli sentään Anemonen suojeluun. Hukka taas jatkoi ravaamistaan, Ophelian katse seuraten tätä minne suuntaan Ada ikinä menikin.
Black pääti ryhtyä hätistelemään Adaa ja samassa Lilykin oli siepannut Anen syliinsä, katsellen nyt Ophelian kanssa mitä tulisi tapahtumaan.
"Eh.. Kerran." Ophelia vastasi vaisusti, vain kerran hän oli törmännyt tähän Blackin kanssa, ja kerran vain Ophelia yksinään.
Lilyn sylissä istuskeleva Anemone sai olla onnellisen tietämätön tilanteen vakavuudesta, eikä Ophelia alkanut tälle asioita selventämään, sillä aihe ei ehkä ollut kovinkaan sopiva 6-vuotiaalle pienelle tytölle...


Aurinko! Ei kai--! Ophelia toisti mielessään ja käänsi päänsä merelle jonka taakse aurinko näytti pikku hiljaa piiloutuvan, jättäen pian kaiken pimeäksi... Mikä taas tarkoitti että Adalla näin vämpyyrinä ei ollut mitään ongelmaa kulkea ympäriinsä- Ophelia punnisti tilannetta, pysyen tiukasti Lilyn vierellä ja katsoi tilannetta hermostuneesti, yrittäen tulkita mitä Black taika Ada seuraavaksi tekisi.
Ophelian ilme värähti huomatessaan Blackin nostaessaan sauvaansa ja suojasi silmänsä ja kasvonsa heti kun paineaallosta syntynyt hiekkapyry tuulahti voimakkaasti. Hän ei kuitenkaan kääntynyt kuten Lily vaan halusi pysyä tietoisensa tapahtumista, vaikkei hiekan takia mitään nähnytkään. Ada siirtyi heistä kauemmaksi ja alkoi heittelemään herjauksia joita Ophelia ehkä jopa onnekseen ei kuullut ja Black heitti herjauksia takaisin ihan yhtä lujaa mitä Adakin.
"Miten?!" Ophelia kysyi korottaen ääntään samalla kun hätkähti nähtyään Blackin lennähdyksen päin hiekka kasaa.

"Black ei pärjää tätä menoa, ja Hukka on selvästikin voimissaan näin piemällä!" Ophelia laukoi itsestään selvyyksiä niin että Lily kuuli, tuuli oli yltynyt kuin ihmeen kautta ja vaikutti sen takia sanojen kantautumista oikeaan suuntaan. Ophelia ei tätä aikaisemmin huomannut, mutta vielähän hetki sitten delfiinit olivat vielä leikinneet meressä, nyt ne olivat poistuneet paikalta vähin äänin, jättäen meren mustaksi ja elottomaksi.
"Mene pois Hukka!" Ophelia huusi näin ainoana asiana jonka pystyi siinä tilanteessa tekemään. Hänen äänestään saattoi erottaa pienen epätoivon sointua koska epäili hyvin paljon että voisi asialle mitään tehdä taikka sitä että Ada ottaisi hänen sanojaan edes kuuleviin korviinsa.

//MWAH! X'D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2008, 00:07

Ada, Ane, Black, Lily

Lilyllä meni hetken aikaa tajuta että Hukka ja Ada olivat yksi ja sama henkilö. Anemone ei kiinnittänyt mitään huomiota näiden kahden kinasteluun vaan katseli yhä ristiä.

"Mitä se tyttö huutaa?" Ada kysyi Blackiltä kuullessaan Ophelian pienen piipityksen kauempaa.
Black vain kohautti olkapäitään ja pysähtyi.
"Kuule.. aijotko oikeasti päästä heidän kimppuun tappamatta minua? Tuo tekniikkasi ei oikein toimi.." Black huomautti ja sai Adan pysähtymään.
"Mitä sinä minun tekniikoistani tiedät.." Ada mutisi itsekseen ja veti miekkansa esiin.
"Enkö?" Black sanoi ja muutti sauvansa kahdeksi miekaksi ja jäi odottamaan Adan siirtoa.
Ada katsoi hetken aikaa hiljaa, sitten hän vilkaisi ympärilleen, naurahti pirullisesti ja katosi.

Oikeastaan Ada ei kadonnut, hän vain liikkui niin nopeaa että jopa haltijan olisi vaikea huomata häntä. Hän juoksi pitkin rantaa, kaartaen Blackin taakse ja hyökkäsi sieltä, sivaltaen Blackin kylkeen pintahaavan.

"Mihin hän katosi... mikä Blackille tuli?" Lily kyseli ihmeissään katsellessaan kohti Blackia.
Hän ei erottanut yhtään Adan liikkeitä. Oli liian pimeää ja tämä liikkuin niin nopeaa, joten näytti aivan siltä että Blackin kylki olisi auennut itsestään.
Ada jarrutti hidastaen vauhtiaan niin että hänestä saattoi nähdä vilahduksen, mutta sitten hän taas nopeensi ja hyökkäsi kohti Blackiä. Black kerkesi nähdä Adasta sen verran että sai torjuttua tämän miekan, mutta Adalla oli tarpeeksi kova vauhti lennättääkseen Blackin pitkälle, kauas hiekkaan.
Ada katsoi hetken aikaa suuntaan johon Blackin oli lennättänyt, hän ei nähnyt mitään joten kääntyi kohti Opheliaa, Lilyä ja Anea. Hän lähti kävelemään kohti heitä ja ollessaan tarpeeksi lähellä, mutta tarpeeksi kaukana rististä, hän alkoi kiertämään ympyrää.
"Älkäähän nyt, ei se satu! Vain piikki riikkinen pisara" Ada puhui kävellessään.
"Miksi et juo miekassasi olevaa Blackin verta.." Lily huomautti nähdessään verisen miekan Adan käsissään.
"hmh, se mies on yhtä hapan kuin sitruuna joten tuskin hänen verensä maistuu hyvältä" Ada sanoi vilkaistessaan miekkaansa.
Lily laski Anen maahan ja peitteli tätä parhaansa mukaan Adalta. Ada naureskeli ja koitti saada vainun, kenellä olisi parasta verta.

// BLÄÄÄÄD! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron