kultaista hiekkaa

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Tammi 2008, 00:46

Ophelia

Vaikka Black ja Ada olivatkin heistä hetkeä kauempana, Ophelia saattoi nähdä heidän esille vetämänsä miekkojen terät, tämä alkoi käydä vakavaksi! Ei sillä etteikö Ophelia tätä vakavana alunperin pitänytkään.
"HÄN KATOSI?!" Ophelia huudahti huomattuaan ettei Adaa näkynyt enää missään eikä osannut heti yhdistää tämän katoamista tämän uskomattomaan nopeuteen joka ylitti jopa haltijoiden nopeuden.
Ophelia huomasi saman mitä Lily, näytti tosiaan siltä että Blackin kylki olisi auennut itsestään, onneksi ei kuitenkaan syvästi.

Ophelia ei vastannut Lilylle vaan oli liian keskittynyt seuraamaan tilannette suu kiinni ja silmät auki, odottaen että Ada vilahtaisi edes jossain.
"Tuolla!" Ophelia hätkähti, ojentaen sormeaan suuntaan refleksin omaisesti kun näki vilahduksen Adanista ja noin sekunnin murto-osassa, Black jo torjuikin tämän hyökkäystä kahdella miekallaan jotka oli sauvastaansa erottanut.
Ophelian hetkinen toivon pilke sammui samassa mitä Black oli lentänyt maahan Adanin vauhdista otetun voiman takia.
Ophelia ehti jo säikähtää Adanin ryntäystä jonkun kurkkuun mutta sen sijaan tämä kävelikin heidän luokseen kaikessa rauhassa, jääden kuitenkin hieman eteemmälle Anemonen ristin takia.

Ophelia mulkoiki tätä, katse seuraten heitä piirittävää Adaa, tilanne oli tuskallisen tuttu, aina joku oli heitä piirittämässä.. Ophelia yritti vilkuilla Blackiin, nähdäkseen missä kunnossa tämä oli muttei nähnyt tätä ympärillä vallitsevan pimeyden takia.
Lilyn laskettua Anemonen maahan, Ophelia näki parhaaksi katsoa kuin katoa, joten; Ophelia paiskasi kätensä lujaa yhteen, luoden kipinän kaltaista, valkoista hohtavaa valoa tämän käsien välissä ja erottu ne jälleen, toisistaan, luoden suojakuplaa hänen, Lilyn ja Anemonen ympärille jonka valo valaisi rantaa noin metrin säteellä. Tämä estäisi Adan pääsyn heidän luo ja Ophelia uskoi että hänen luomansa suoja tulisi vahingoittamaan enemmän pimeyden olentoja kuin haltijoita taikka karhuja, jotka hänen kuplaansa olivat usein miten törmänneetkin ja lentäneet useimpienkin metrien päähän.
"On paljon mitä haluaisin sanoa mutta yhtä paljon myös uskon että ne asiat ovat parasta jättää sanomatta!" Ophelia aloitti samalla kun piti suojakuplaansa yllä.
"Sinähän oleskelet metissä, etkö vain!? Tiedätkö mahdollisesti mitään haltijoiden suunnitelmista ihmisten suhteen?!" Ophelia kysyi kylmän rauhallisesti, toivoen että Ada tietäisi asiasta jotain... Se taas että kertoisiko tämä heille mitään oli taas toinen juttu.

//BRAAAINS!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2008, 01:15

Ada, Anemone, Black, Lily

Ada kavahti taaksepäin nähdessään suojakuplan. Hän oli lähellä lähteä jo kauemmas, pakoon, mutta sai hillittyä itsensä. Sitten hän kuuli Ophelian kysymyksen ja alkoi hymyilemään pirullisesti huivinsa takana.
"Mhhh, ehkä tiedän ehkä en" Ada sanoi ristien kätensä puuskaan ja nojautui toiselle jalalleen.
"Sen vain tiedän että heillä on jotain suunnitteilla, niinkuin ihmisilläkin" Ada jatkoi.

Lily kuunteli hiljaa Adaa, mutta ei katsonut häneen. Hän katseli suuntaan mihin Black oli lennähtänyt, mutta ei kyennyt näkemään mitään.
Black avasi silmänsä ja huomasi tuijottavansa taivasta missä alkoi näkyä jo tähtiä. Ilmassa leijui veren suolainen ja pistävä tuoksu, Black nousi istumaan ja katseli hetken aikaa ympärilleen, koskettaen samalla kylkeään joka vuosi.
"perhana.. tätä vauhtia vuodan kuivii.. mihin helvettiin se piru meni" Black mutisi itsekseen noustessaan ylös.
Nouseminen tuotti tuskaa haavan vuoksi, mutta loppujen lopuksi Black sai itsensä ylös ja näki kauempana hohtavan kuvun. Hänen ei tarvinnut kahta kertaa arvata mikä se oli sillä hän tiesi tasan tarkkaan että se oli Ophelian suojakupla.
Blader lennähti Blackin luo, laskeutui tämän olalle. Black kuiskasi linnulle jotain ja tämä lähti lentoon.

"No niin, se siitä aiheesta. nyt minulla alkaa jo tosissaan olla nälk..." Ada sanoi mutta lopetti tuntiessaan suuret terävät kynnet päänahassaan.
Ada alkoi huitomaan ympärilleen hätyytelläkseen suurta lintua ympäriltään ja pian Ada jo juoksikin pitkin rantaa pakoon Bladeriä.
Black käveli hammasta purren kolmikon luo ja siirsi katseensa Bladeriin ja Adaan, jotka riehuivat keskenään kauempana.
"Blader ei häntä kauaa pidättele, mutta tässä voi olla mahdollisuus paeta" Black sanoi vapisevalla äänellä.
Black tärisi, hän oli kalpea ja hänen äänensä heikko, hän pysyi juuri ja juuri pystyssä. Hänen silmissään sumeni aina välillä, kurkkua kuivasi ja ajatukset tyhjenivät.
Lily käveli Blackin viereen ja tuki tätä kun tämä meinasi vajota alas. Anemone katseli lintua ja Adaa jotka riehuivat yhä keskenään.
"Lintu ei taida tykätä tädistä.." Hän huomautti.

Anemonella ei ollut hajuakaan mitä tapahtui. Hän ei tiennyt miten vaarallinen Ada oli, hän ei tiennyt miksi Ophelia oli suojellut heitä kuplalla, Hän ei tiennyt mikä Blackiä vaivasi eikä hän tiennyt miksi Lily oli niin huolissaan ja peloissaan. Äkkiä Anemone näki kauempana rannalla jotain kiiltävää ja lähti juoksemaan sitä kohti naurahtaen.
"Ane tule takaisin!" Lily huusi kurottaen Aneen, mutta tyttö ei kuullut taikka kuunnellut, eikä Lily voinut irroittaa otettaan Blackistä, muuten tämä olisi vajonnut.
"Ophelia hae Ane!" Lily sanoi vilkaisten Adan ja Bladeriin.
Bladerin tilanne alkoi näyttämään jo huonolta kun Ada älysi alkaa huitomaan tätä miekalla.
"Menkää jo.." Black sanoi lähes kuiskaten.
"Emme me sinua jätä" Lily huomautti ja koitti tähystää Anea rannalta.

Ane oli nähnyt helmen, joka kiilsi kuun valossa. Kuu oli noussut taivaalle ja tähdet alkoivat tuikkia yhä kirkkaammin. Ane kyyksityi helmen eteen tökkien tätä varovasti ja otti sen lopulta sormiensa väliin.
"Tähti on pudonnut taivaalta.." Ane mutisi itsekseen katsellessaan kiiltävää helmeä.

Ada sai vihdoinkin kotkan pois kimpustaan ja katsoi ympärilleen raskaasti hengittäen. Hän näki vain Blackin, Lilyn ja Ophelian, mutta aisti kaikki neljä. Hän tunsi Anen veren kauempana rannalla vaikka ei tätä nähnytkään ja lähti kävelemään nopeasti tyttöä kohti, välittämättä yhtään oliko tällä risti vai ei.

// FOOOOOOT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Tammi 2008, 02:55

Ophelia

Ada ei suostunut paljastamaan mitään mitä tiesi, ei edes sitä että tiesikö tämä, ainoastaan sen että haltijoilla oli jonkinlainen suunnitelma ihmisten varalle, minkä Opheliakin jo tiesi.
"Eli sinä E--!" Ophelian lause keskeytyi Bladerin iskiessä suuret terävät kyntensä Adanin päähän, Ophelia oli unohtanut koko linnun ja oli olettanut että tämä olis lentänyt pois jo ajat sitten mutta olikin jäänyt tarkkailemaan tilannetta jostain kauempaa, heidän onnekseen. Ophelia katseli näkyä hetken hölmistyneenä, kunnes kuuli Blackin käheähkön ja vaisun äänen heidän takaa, purkaisi suojakuplansa olettaen ettei sitä hetkeen tarvittu, saaden samalla tasoitettua henkeä ja syädnmenlyöntejä jotka olivat takoneet tuhatta ja sataa vielä hetki sitten ja katsoi kuinka Lily sai Blackista otteen ennenkuin tämä ehti kaatua mahan... Black oli huonossa kunnossa, kyljessä oleva haava olikin pahempi mitä Ophelia oli luullut, se vuosi paljon saaden Blackin näyttämään entistä kalpeammalta veren hukasta. Parantamiseen Ophelia ei ihan heti suojakuplan luomisen jälkeen kyennyt vaan toivoi että Black kestäisi vielä hetken aikaa kunnes muisti Anemonen.

Ophelia vilkaisi äkkiä heistä hieman erillään olevaan Anemoneen, tämän huomautettua tietämättömään tapaansa Bladeristä ja Adanista jotka edelleen olivat taikka yrittivät toistensa kimppuun. Äkkiä Anemone lähti omille teilleen, aivankuin olisi nähnyt jotain kiinnostavaakin rannalla kun kerran sinne niin innoissaan nyt loikki.
Lily ei ehtinyt saamaan otetta Anesta estääkseen tätä eikä päässyt tämän peräänkään joutuessaan tukemaan Blackia joka näytti viittä vaille vainajalta ja nyt Adakin näytti keksineen miekan olemassa olon ja huitoi sillä Bladeriä minkä ehti, halkaisten ennemminkin ilmaa kuin lintua.
Ophelia ei hetkeen regoinut mitään, johtuen tilanteen sekavuudesta ja suuntailikin katsettaan Adanista Lilyyn ja Lilystä Aneen, kunnes tajusi lähteä juoksuun tämän perään rannalle, älyten että Adan oli päässyt Bladeristä eroon ja käveli nyt lähes yhtä nopeaa mitä Ophelia juoksi.

"JOS SE VERTA ON MITÄ HALUAT NIIN OTA MINUN, MUTTA ANEMONEEN ET KOSKE!!" Ophelia huusi kaapattuaan Anen käsivarsiensa peittoon, selkä päin Adaa jota ennen Ophelia oli Anen luokse ehtinyt tulemaan. Hän itki, Ophelia itki pitkästä aikaa, häntä pelotti ja ei voinut muuta kuin odottaa Adanin reaktiota, sillä pakoon hän ei pääsisi tarpeeksi lujaa, ei merelle uiden saatika maalla Anea raahaten. Anella oli yhä risti, se oli ainoa oljenkorsi mikä heillä nyt oli ja Ophelia toivoi että Ada kavahtaisi sitä veren janostaan huolimatta ja pitelikin riipusta nyt kämmenessään Anen olan yli.

//TUPPI!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2008, 18:15

Ane, Ada, Black, Lily

Ada katseli voitonriemuisena itevää Opheliaa joka piteli ristiä.
"Ristisi ei auta yöllä yhtä hyvin" Ada sanoi laittaessaan miekan tuppiin.
"Ja jos kerran verta tarjoat, mikäs siin.." Ada jatkoi mutta lopetti kun jotain kopsahti hänen takaraivoonsa.
Lily oli heittänyt Adaa kivellä. Hän oli auttanut Blackin maahan ja ottanut käsiinsä muutaman kiven.
"Jätä heidät rauhaan!" Lily huusi heittäessään uuden kiven.
Ada otti kiven kiinni ja kääntyi kohti Lilyä joka lähti perääntymään sitämukaan mitä Ada tuli kohti.

Anemone seisoi paikallaan, pää Opheliaan päin ja kuunteli kun tämä itki. Ane ei tiennyt mitä tapahtui, mutta hän otti pari askelta kauemmas Opheliasta ja katsoi tätä.
"Tuliko sinulle pipi?" Ane kysyi nostaen sormiensa välissä olevan helmen ylös ja näytti sitä Ophelialle.
"Katso mitä löysin" Ane sanoi, piti helmeä vähän aikaa ylhäällä ja halasi sitten Opheliaa.

Black oli saanut haavansa umpeen, mutta oli liian menettänyt paljon verta. Hän pystyi juuri ja juuri istumaan, mutta ei pystynyt pahemmin ajattelemaan mitään.
"mene jo pois!" Lily huusi Adalle kun heitti viimeisen kiven käsistään.
"mutta minulla on nälkä! Toisin kuin sinun, minun täytyy tehdä jotain ruokani eteen. Usko pois, on sitä ollut vaikeampiakin saaliita kuin te.." Ada sanoi ja pysähtyi vähän matkan päähän.
"No mene hankkimaan helpompaa 'saalista', mitä sinä meitä jahtaat" Lily sanoi katsellessaan varuillaan Adaa.
"tuota... en tiedä, satuitte vain sopivasti tielle" Ada sanoi hetken mietittyään.
"Paljon tarvitset" Lily kysyi.
"iihan pienen annoksen, suullisen, kulauksen." Ada sanoi nostaen sormensa ja pisti ne lähelle toisiaan demonstroidakseen määrää.
"hyvä on" Lily sanoi, nosti kätensä ranne ylöspäin suunnattuna ja antoi Adan tulla lähelleen.
Ada otti Lilyä ranteesta kiinni, katseli hetkenaikaa ja viilsi sitten sormellaan pienen viillon hänen kämmeneen. Lily puri hammasta kun Adaa viilsi haavan, vaikka tuskin tuo pieni kirpaisu oli mitään Blackin haavoihin verrattuna.
Blackistä puheenollen, tämä oli maassa makaamassa ja katseli taivasta. Hän oli tajuissaan, mutta hädintuskin.

Ada irroitti otteensa Lilystä kun sai tarpeekseen. Hän pyyhki suupielensä hihaansa ja lähti perääntymään.
"Sido haavasi.." Ada sanoi ja vilkaisi Blackiin.
Ada vain tuhahti, käänsi katseensa Opheliaan ja Aneen.
"Ensi kerralla maistan sinun verta" Ada sanoi Ophelialle pilailevalla äänellä ja lähti kävelemään pois päin.
Lilylle jäi epäselväksi, oliko Ada loppujen lopuksi hyvä vai paha? Kai se riippui näkökulmasta, mutta silti Lily oli Blackin puolella.
Ane piti yhä kiinni Opheliasta. Lily juoksi Blackin luo ja otti tätä kädestä kiinni polvistuessaan maahan.
"Black oletko kunnossa?" Lily kysyi kumarrellessaan Blackin yllä.
Black vain nyökkäsi, Hän ei jaksanut puhua.
"Onko Black kunnossa?" Ane kysyi Ophelialta katsoessaan Blackiin ja Lilyyn päin.

// TAPPI! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Tammi 2008, 21:16

Ophelia

Ophelia oli jo hetkeen aikaa varma että saisi tuntea jotakin puremisen tapaista kaullallaan mutta sen sijaan huomasikin pienen vierivän, hieman valoa pilkehtivän kiven jalkojensa juurilla minkä Lily oli mennyt Adaa päin hiettämään.
Opheli kääntyi pienesti niin että saattoi nähdä Lilyn, pidellen mukanaan pieniä kiviä joita oli mennyt maasta poimimaan, pidellen yhä tiukasti Anemonea vasten itseään.
Se huomio jonka Ophelia oli Lilyyn ehtinyt kiinnittämään herpaantui pari askelta kauemmaksi ottaneeseen Aneen.
"Ei..." Ophelia vastasi, kuivaen kyyneleitä tilaisuuden tullen, yrittäen hymyillä kuin tämä kaikki olisikin pelkkä suuri vitsi ja sekin vain ettei Anen kaltaisen pienen tytön pitänyt huolestua.
Ophelia onnistui näkemään jotakin hohtavaa Anemonen käsissä, hänen tulvivat kyyneleensä onnistuivat aina näkökentän eeteen mutta älysi sitten mikä se oli.
"Helmi..?" Ophelia sanoi vaisusti, laskien käsiään puolimatkaan silmiensä kuivauksesta ja katseli kuun hohtoista helmeä, kunnes Ane painautui takaisin halatakseen tätä ja Ophelia otti tämän tietenkin vastaan, kääntäen päänsä jälleen Lilyn puoleen. Ophelia ei nähnyt pahemmin mitään pimeän takia, vain pari tummaa varjoa joita edes kuu ei tarpeeksi valaissut. Normaalisti sitä olisi kai juossut Lilyn luokse mutta minkäs sille mahtoi kun oli niin jähmettynyt siihen paikalleen. Kaiken lisäksi hänellä oli kylmä, varsinkin poskista jotka olivat nihkeät kyynelistä joita ei enää vierinyt.

Black? Ophelia muisti Anen mainitsiessa tämän ja käännähti nyt paremmin nähdäkseen mikä oli tilanne. Adaa ei ollut missään, Opheliasta tuntui että olisi tiennyt jos tämä olisi ollut ja näki pari tummempaa hahmoa kauempana heistä ja vedenrajasta.
"Tule, mennään." Ophelia sanoi ottaen Anea kädestä kiinni ja lähti kävelemään suhtkoht ripeästi mutta väsyneesti kohti Lilyä ja Blackia.
Ophelia oli parkaista nähtyään Blackin, tämän haava oli saanut tämän vuotamaan lähes kuiviin ja pysyi hädin tuskin tajuissaan.

Ophelia ei epäröinyt sen enempää vaan polvistui Blackin haavana kohdalle ja sijoitti kätensä tämän haavan päälle, välittämättä siitä mitä Black asiasta oli, haava piti saada pois päiväjärjestyksestä mutta verenhukkaan Ophelia ei voinut auttaa.
"Meidän pitää saada hänet nopeasti pois täältä, hän kärsii verenhukasta!" Ophelia sanoi ehkä hieman vihaiseen sävyyn, kohdistamatta sitä kuitenkaan kehenkään paitsi itseensä samalla kun valkoinen valo hänen käsissään himmeni. Blackin haava oli ummessa, mutta siihen saattoi jäädä jälki... Ophelia oli uupunut ja haava oli ollut niin syvä että sitä oli vaikea ruveta paikkaamaan, nyt Black tarvitsi lepoa, mahdollisesti jopa verta. Ophelia oli jo melkein maininnutkin veren tarveen tajuttuaan että saattaisi lipsauttaa Blackin vämpyyri puolen ja vämpyyreistä puheen ollen...
"Missä Hukka?" Ophelia kysyi äkkiä, nostaen päätään Lilyyn kysyvällä ilmeellä kunnes näki yhä vuotavan haavan Lilyn kämmenellä.
Tästä Ophelia saattoi jo arvatakin kaiken ja tunsi sisällään vihaa sekä surua joka kohdistui Lilyn verta juoneeseen vampyyriin, tämä tunne tosin korkeintaan pilkehti Ophelian silmissä, hän ei antanut sille valtaa, hän oli oppinut kanavoimaan sitä paremmin eikä viha muutenkaan hyväski ollut. samalla Ophelia hoisikin jo Lilyn kädessä olevaa haavaa viimeisillä voiman rippeillään.

Ophelian ajatteli jumalaa. Toisin kuin Anemone, Ophelia ei ollut tilanteesta tietämätön ja siksi sai nyt kysymään itseltään että missä Jumala oli tämän tilanteen ajan? Ei hän uskoansa ollut menettämässä, ehei! Helvettikin tulisi jäätymään ennen kuin hän uskonsa menettäisi. Pian Ophelia päätyi tyytymään selitykseen että asiat voisivat olla pahemminkin eikä miettinyt asiaa sen enempää.
Samassa Ophelia kuuli kolinaa joka lähestyi heitä, kaksi vartijaa olivat vihdoinkin tulleet tajuihinsa ja tulivat nyt rannalle selvittämään tapahtunutta

//SUTSI!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2008, 22:07

Anemone, Black, Lily

Black ei tuntenut mitään kun Ophelia paransi haavan, eikä liioin tajunutkaan tilanteesta mitään. Lily piteli yhä Blackiä kädestä ja katseli vierestä.
"Hukka.. hän lähti tuohon suuntaan" Lily sanoi ja nyökkäsi takaviistoon.
Lily ojensi kätensä Ophelialle joka hoisi haavan, Ane katseli haltijoissaan vierestä kun Ophelia käytti voimiaan.

Vartijat saapuivat. Lily oli olettanut että näistä kahdesta olisi ollut enemmän apua, mutta ei. Lily nousi Blackin vierestä ja meni näitä kahta vastaan, kertomaan mitä oli tapahtunut.
"Paraneeko Black?" Ane kysyi Ophelialta katsellessaan Blackiä.
"Toivottavasti eihän vielä voi mennä niiden luo" Ane jatkoi tarkoittamalla niillä enkeleitä.
Black tuhahti itsekseen, kääntyi kyljelleen ja siitä vatsalleen nousten nelinkontin ja jaloilleen hoiperrellen. Varitjat katsoivat Lilyn yli kun velho hoiperteli rannalla, kaatuen lopulta hiekkaan selälleen.
"Onko hän ihan selvinpäin?" Toinen heistä kysyi ja sai Lilyltä vihaisen mulkaisun.
"on! Nyt jos viitsisitte auttaa hänet vaunuille.." Lily sanoi ja kääntyi Opheliaan ja Aneen päin, samalla kun vartijat menivät auttamaan Blackiä ylös.
"Lähdetään, on jo myöhä" Lily sanoi heille samalla kun kietoi Blackin kaapua tiukemmin ympärilleen.
Ane lähti samantien juoksemaan vartijoiden ja Blackin perään, jotka olivat jo hyvän matkaa edellä. Lily odotti että Ophelia tulisi ja lähti sitten kävelemään kohti vaunuja.
"heh, meidän ei varmaan koskaan kannata poistua linnan alueelta.. varsinkaan jos Black kerran saa aina siitä kärsiä" Lily sanoi kävellessään ja katseli Anemonea joka kyseli vartijoilta kaiken laista.

// SATSI! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Tammi 2008, 22:57

Ophelia

Ophelia nyökkäsi vaisusti, kyllä Black parnisi, niinhän? Kuhan vain ottaisi rauhallisesti vähäisen verensä takia. Lily oli lähtenyt kahta vartijaa vastaan jotka olivat aivan pihalla tapahtuneesta kunnes Lily selitti näille tilanteen, jättäen Lilyn ja Anemonen Blackin luo joka näytti antavan jonkinlaista elon merkkiä.
"Aa! Black! Sinun ei pitäisi--!" Ophelia yritti kieltää Blackiä nousemasta, ihme että tämä ylipäätänsä kykeni siihen! Ophelia nousi seisomaan ja katsoi huolestuneesti kuinka Black otti pari hoipertelevaa askelta ja kaatui jälleen hiekkaan selälleen."Black!" Ophelia huudahti ja meni tarkistamaan että tämä oli vielä hengissä ja mahdollisesti estämään tätä nousemasta uudelleen.
Lilyn puhuttua vartijoille, nämä tulivat Blackin luo ja auttoivat tätä nousemaan pystyyn, lopulta melkein kantaen tätä kohti naunuja.
Ophlia jäi siihen seisomaan vielä hetkeksi, toisin kuin Ane joka lähti juoksuun Blackin ja vartijoiden perään, aloittaen kyselynsä, ilman minkäänlaista huolta koko päivästä.
Lily oli yllättävän rauhallinen tilanteesta, tällaisen kuvan tämä itsestään ainakin Ophelialle antoi, tosin he kaikki olivat varmasti väsyneitä ja halusivat kotiin mitä pikimmin.

Ophelia lähti kävelemään hitain askelin kohti vaunuja jonne vartijat olivay Blackinkin vieneet, mieli joko täysin tyhjänä väsymyksestä tai täynnä sekavia ajatuksia.
Ophelia oli smaa mieltä mitä Lily, oli tämä tosissaan tai ei mutta Ophelia ei linnanmuurien sisäpuolelta enää vapaaehtoisesti poistuisi ainakaan vähään aikaan. Opheliaa väsytti, muttei ollut kuitenkaan nukahtamis pisteessä mitä yleensä oli käytettyään kaikki voimansa, kaipa hän oli kehittynyt, kiitos voimien ahkeran käytön.
Ensimmäinen asia jonka Ophelia aikoi tehdä oli mennä nukkumaan, jos vaan pystyi, hän ei ennen tiennyt että ihminen kykeni olemaan väsynyt ilman että kykeni kuitenkaan nukahtamaan.
"Heh... Hän saa olla aina suojelemassa meitä..." Ophelia sanoi hiukan vaisuskohti, muttei murjottanut kuitenkaan. Noin muutama kuukausi sitten Black ei varmaankaan olisi Opheliaa suojellut sillä lailla jos he olisivat jo silloin haltijoiden vangeiksi joutuneet. Silloinha Black kavahteli Opheliaa minkä kerkesi ja ilmoitti ihan avoimesti tälle ettei tästä saatika tämän jumalasta pitänyt. Ophelia ei nykyään saanut Blackiltä uhkauksia yhtä useasti mitä ennen, suojellut tätä vastaan hyppääviltä haltijoilta ja tämä oli jopa pyytänyt häntä mukaansa aroille, se jo riitti kertomaan että Black oli erillainen mitä silloin ja ajatellessaan tätä asiaa Ophelia ei voinut muuta kuin hymyillä.

//OMG! SHOES!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2008, 23:29

Black, Lily, Anemone

"Niin saa.." Lily vastasi Ophelialle samalla kun he saapuivat vaunuille.
Lily antoi Ophelian nousta ensin vaunuihin, Anemone ja Black olivat siellä jo.
Ane heilutteli jalkojaan iloisesti ilmassa ja Blackillä oli täysityö pysyä istualteen. Lily istui Blackin viereen, he istuivat selkä menosuuntaan päin olevalla penkillä. Vartijat sitoivat Blackin hevosen kiinni vaunuihin ja käskivät hevoset liikkeelle. Ilma oli viileä ja raikas, mutta ehkä hieman aavemainenkin.
Vaunut liikkuivat hitaasti, vartijat eivät viitsineet mennä nopeampaa etteivät häirinneet matkalla asuvia ihmisiä. Lily vilkaisi Blackiä joka ei näyttänyt voivan hyvin. Lily tarttui Blackiä hellästi niskasta ja veti tämän makaamaan penkille pää Lilyn sylissä. Black ei edes sanonut vastaan, tällä kertaa hänelle ei ollut mitään sitä vastaan että sai maata kun istuminenkin tuotti tuskaa.
Lily silitteli Blackin päätä, Black makasi selällään penkillä, jalat penkille koukistettuina, toinen käsi roikkui penkin reunan yli lähes koskettaen vaunujen lattiaa ja toinen käsi oli hänen vatsan päällä.
"Onko sinulla kylmä?" Lily kysyi Blackiltä jolla oli vain T-paita ja housut päällään.
Black ravisti hitaasti päätään. Hän valehteli, totta kai hänellä oli kylmä! Mutta hän ei halunnut ruikuttaa, sitä paitsi hän oli varma että Lilylle tulisi kylmä. Jälleen kerran hän tunsi olevansa huono valehtelija, hänen huulensa sinersivät hieman ja välillä hän tärisi vähän aikaa kylmästä, mutta sai hillittyä sen.
Black piti silmänsä kiinni, mutta silti hän saattoi aistia missä Ophelia ja Ane istuivat.

Ane heilutteli yhä jalkojaan ja pyöritteli samalla helmeä käsissään. Sitten hän ojensi helmen Ophelialle ja hymyili.
"Sinä saat sen!" Hän sanoi hymyillen ja antoi helmen Ophelialle.
Lily hymyili nähdessään tämän ja Black hymähti hieman.
"Mikä.. se on?" Black puhui pitkästä aikaa rauhallisella ja huokailevalla äänellä.
"Pudonnut tähti!" Anemone julisit iloisesti, toivoen että joku selittäisi paremmin sen Blackille.

// OMG! LOL! WTF! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2008, 00:08

Ophelia

Ophelia astui ensin sisään Lilyn tämän perässä vaunuihin jossa Black ja Anemone jo istuivatkin. Ophelia istahti Anemonen viereen, hän oli noin päätä pidempi mitä Anemone istuuduttuaan. Lily taas istahti Blackin viereen joka näytti lievästi sanottuna huono vointiselta, Ophelia itse olisi menettänyt henkensä jos olisi vuotanut noin paljon verta kerralla ennenkuin hänen voimansa olisi hänet kerennyt parantamaan.
Vaunut lähtivät hitaasti liikkeelle, mikä sopi Ophelialle hyvin, ajatellen että se olisi parasta Blackille, ettei tämä vaunun tärähtelyistä ja verenpuutteesta oksentaisi loppujakin nesteitään. Lily oli ottanut Blackin pään syliinsä ja kysynyt että oliko tällä kylmä, sillä Lilyllä oli Blackin musta viitta jostain syystä yllään.
Valehtelija Ophelia ajatteli, muttei kuitenkaan toruvasti, olihan tämä joutunut taas kärsimään sen takia että he olivat poistuneet linnan alueelta, vaikka tällä kertaa heillä olikin siihen erillinen lupa.

Sitten Ophelia kiinnitti huomionsa Aneen, samalla kun otti jalkansa vastaan jälleen penkille sillä vaunut liikkuivat sen verran rauhallisesti ettei hän tulisi kuitenkaan tasapainoaan menettämään. Ane katseli haltioissaan rannalta löytämää helmeänsä, samalla kun heilutteli jalkojansa ilmassa.
Ophelia otti helmen sanattomana vastaan, tämä muistutti häntä Lucias--- Ophelia ei halunnut ajatella haltijoita!
Ophelia katseli helmeä ja katsahti sitten Aneen hymy huulillaan.
"Kiitos! Se on hyvin kaunis!" Ophelia kiitti parhaansa mukaan ja jäi pyörittelemään helmeä sormissaan kunnes Black sanoi pitkästä aikaa jotain.
Anesta tämä helmi oli taivaalta pudonnut tähti mikä sai punan leviämään Ophelian nyt kalpeahkoille poskille, hänestä vertauskuva helmestä tähtee oli niin suloinen että se sai hänet naurahtamaan yhtä iloisesti mitä Ane oli julistanut!
"Se on valkoinen helmi, tuikkii kyllä yhtä kauniisti mitä tähdet taivaalla!" Ophelia lausahti ehkä hieman runohkosti mitä hän ei yleensä tehnyt ja nosti nyt sormiensa välissä olevaa helmeä, katsellen kuinka se kiilsi valossa. Ophelia näki parhaaksi ettei pitäisi enää niin kovaa ääntä kuten äsken, Black tarvitsi lepoa ja jos totta puhuttiin, varmaan he kaikki sitä tarvitsivat, myös Anemone vaikka vaikuttikin yhtä piretältä mitä peipponen.
Ophelian olisi tehnyt mieli kysyä Lilyltä että joutuivatko he nyt siirtämään häitä Blackin tilanteen takia, hääthän oli määrä pitää parin päivän sisällä ja Ophelia arvioi että tulisi kestämään ainakin viikko ennen kuin Black sängystä päästettäisiin nousemaan.
"A! Anemone!" Ophelia hihkaisi kuitenkin pienemmällä äänellä mitä aikaisemmin.
"Koska sinä annoit minulle tämän helmen niin saat pitää tämän!" Ophelia sanoi, korjaten risti korunsa lukon paikkaa takaisin Anemonen niskan taakse, hän antaisi korun Anemonelle, suojelemaan tätä vast edeskin mahdollisilta vampyyreiltä... Kunpa sama vain tepsisi haltijoihinkin...

//X'DD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2008, 00:39

Black,Lily,Anemone

"OOOH! Kiitos!" Ane sanoi puristaen ristiä.
Hän ei koskaan ennen ollut saanut keneltäkään mitään, varsinkaan koruja. Hän oli niin haltioissaan lahjasta, että olisi itkenyt ilosta jos olisi voinut. Äkkiä häntä alkoi väsyttämään, enemmän kuin koskaan. Hetki sitten häntä ei väsyttänyt ollenkaan, mutta nyt hän oli aivan poikki.. johtuen varmaan siitä että oli viimeinkin rauhoittunut hetkeksi. Ei aikaakaan kun Ane oli penkillä kippurassa nukkumassa, tuhisten hiljaa itsekseen.

Lily hymyili katsellessaan Anea ja siirsi sitten katseensa Opheliaan.
"Olethan sinä kunnossa?" Lily kysyi.
Opheliassa ei ainakaan päällepäin näkynyt mitään, mutta varmuuden vuoksi oli hyvä kysyä. Äkkiä Black laski jalkansa lattialle ja nousi istumaan. Hän hieroi päätään hetken ja avasi sitten silmänsä. Silmät olivat tavallista tummemmat ja näytti melkein siltä, ettei hänellä ollut lainkaan pupilleja. Hän katsoi hetken aikaa Opheliaa ilmeettömästi ja kylmästi.
"Black oletko kunnossa?" Lily kysyi varovasti.
Black käänsi katseensa Lilyyn ja pysyi hiljaa. Hän ei ollut oma itsensä, tällä kertaa pimeä puoli veti pidemmän korren, peto huusi verta. Hän siirtyi Lilyn vieren, aivan kiinni tähän ja suuteli häntä. Lily oli tempusta hieman hämillään ja ihmetteli mikä Blackiin oli mennyt, hänhän oli se joka ei yleisön nähden halunnut suudella. Black siirtyi suutelemaan Lilyn kaulaa, samalla kun Lily oli yhä ihmeissään.
"eh.. Black, onkohan tämä ihan sopiva aika.." Lily sanoi samalla kun vilkaisi Opheliaa kysyvästi ja tarkisti että Ane varmasti nukkui.
Black ei vastannut vaan siirsi kätensä Lilyn kaulalle liikuttaen sormeaan pitkin sitä, samalla suudellen.
Lilyä alkoi jo epäilyttämään, olihan hän ennenkin nähnyt Blackin tekevän jotain mitä hän ei ikinä tekisi. Lily tunsi kylmiä ja kuumia aaltoja, mutta hän ei tiennyt yhtään miksi.

// DDD'X //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2008, 01:26

Ophelia

Anemone ilahtui selvästi saatuaan ristin omakseen, Ophelia antoi sen tälle miellään sillä tämä näytti osaavan arvostaa kultaista korua enemmän mitä hän itse.
Hetken aikaa Ophelia seurasi kuinka Anemonen silmät pilkehtivät ilosta, tämä näytti siltä että olisi itkenyt ilosta jos vain olisi siihen kyennyt.
Äkkiä, Anemone vaikutti väsyneeltä verrattuna siihen kuinka pirteä tämä hetki sitten oli ollut, varmaan se kaikki jännitys oli pitänyt tämän pirteänä että hetken rauhoituttuaan tämäkin tajusi olevansa väsynyt ja nukahtanut siihen Ophelian viereen.

"Ah! Olen minä." Ophelia vastasi pieni hymy huulillaan, kääntäen päänsä Lilyn puoleen jonka sylissä Blackin pää vielä makasi.
Ophelian hymy hyytyi kun säikähti Blackin äkkinäistä liikettä ja katsoi varovasti että pystyikö tämä nyt varmasti istumaan...
Blackin avattua silmät, Ophelia aavisti ettei kaikki ollut ihan kunnossa, tämän silmät näyttivät aivan mustilta, antaen Ophelialle kylmän väreitä ja sai tämän sydänmen pumppaamaan verta kaksi kertaa nopeampaa.
au~au~au... Ophelia vikisi hiljaa mielessään ja roihahti punaiseksi kun näki Blackin alkavan suutelemaan Lilyä mitään varoittamatta.
Ophelia ei saanut sanaakaan suustaan, vaan jotain ylimääräistä mongellystä yrittäen peitellä punastustaan mutta turhaan.
Blackin siirtyessä kaulalle Opheliallakin alkoi tikittämään.
"Ei kaulalle, ei kaulalle, ei kaulalle, ei kaulalle..." Ophelia sai sanat suustaan, ehkä hieman aavemaiseen sävyyn samalla kun sai itsensä jotenkin horjaututettua seisomaan liikkuvassa vaunussa ja yritti nyt kurottaa kättänsä Blackiin, saaden siitä otteen, toivoen että Black herpaannuttaisi huomionsa Lilystä edes hetkeksi.
"Lily! Black on osaksi vampyyri! Älä päästä Blackia puremaan tai vuodat kuiviin!" Ophelia kertoi Blackin salaisuuden näin pakon tullen ja katsoi nyt epätoivoisena Lilyyn. Hän oli salannut tämän Lilyltä, eihän se ollut valehtelua? Silti se kalvasi Opheliaa että joutui kertomaan tällaisen asian Lilylle salailtuaan sitä ensin niin kauan.
"...Ei saa sotkea vereen..!"

//><//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2008, 01:44

Black,Lily,Anemone

Samassa kun Ophelia otti kiinni Blackista, Lily siirsi kätensä Blackin rintakehälle ja työnsi tämän kauemmas. Black näytti yhä aavemmaisen pelottavalta, mutta ei ruvennut väkivaltaiseksi, jokin lamautti hänet kun hän katsoi Aneen ja ristiin.
"Mitä? Vampyyri?" Lily toisi Ophelian perässä ja katsoi Blackiin joka tuijotti yhä Anea.
Lily huomasi että risti oli näkyvillä, hän nousi penkiltä ja pisti ristin piiloon ja samassa Black havahtui todellisuuteen. Lily siirtyi Blackin eteen ja painoi hänet penkkiin kiinni.
"Olet osaksi vampyyri etkä ole kertonut minulle?!" Lily sanoi vihaiseen, ehkä hieman järkyttyneeseen äänensävyyn.
Black katsoi hetken aikaa Lilyyn, hänen ilmeensä oli sekava ja hän näytti siltä ettei ymmärtänyt sanaakaan Lilyn puheesta.
"Minä.." Black aloitti, mutta ei keksinyt jatkoa.
"Mitä muuta minulta olet pimittänyt?" Lily kysyi pitäen yhä kiinni Blackistä.
"Joitakin asioita ei vain ole tarkoitettu päivänvaloon" Black sanoi vastaamatta suoraan Lilyn kysymykseen.
Black oli yhä heikkona, mutta voi jo vähän paremmin. Tosin hän ei muistanut mitään, mitä juuri oli tehnyt. Lily päästi irti Blackistä ja istui tämän viereen huokaisten.
"anteeksi.." Black mutisi samalla kun vajosi alemmas penkillä.
Lily ei vastannut mitään vaan tuijotti Anea. Äkkiä vaunut pysähtyivät, he olivat perillä. Lily astui pois vaunusta, ottaen Anen syliinsä. Vielä ennen kuin hän lähti kohti linnaa, hän kääntyi ympäri, laski unenpöpperöisen Anen maahan ja riisui Blackin kaavun päältään ja ojensi sen hänelle.
"Oletko varmasti kunnossa?" Lily kysyi samalla kun Black otti kaapunsa.
"En nyt ole ainakaan kuolemassa.." Black vastasi ottaessaan tukea sauvastaan.
"hyvä.. hyvää yötä Ophelia, hyvää yötä Black" Lily sanoi, otti Anen syliinsä ja lähti kävelemään linnalle.
Ane vilkutti unisesti Lilyn olan yli, ennen kuin he katosivat linnaan. Black oli hetken hiljaa, mutta kääntyi sitten Opheliaan päin.
"Mitä äsken tapahtui?" Black kysyi vaisusti, pitäen kaksin käsin sauvasta.

// Touched by his noodly appendage!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2008, 03:21

Ophelia

Ophelia väisti Lilyä tämän mennessä peittämään ristiä jota Black oli nyt jäänyt tuijottamaan. Ophelia yritti pysytellä sivummalla, pitäen käsiään rintakehänsä lähellä, ihan vain siltä varalta että joutui peittämään kasvonsa jossain välissä.
Äkkiä Lily olikin painanut Blackin penkkiä vasten ja alkoi vaatimaan tältä vastauksia, Black puolestaan oli kuin äimällä lyöty eikä tuntunut tajuavan tilanteesta mitään, Ophelia yritti peitellä korviaan siltä varalta että Lily korottaisi ääntään ja yritti pysyä pois tieltä, hyvä että Ane oli niin väsynyt ettei herännyt tästä huudosta...

Ophelia istahti varovaisesti takaisin penkille samaan aikaan mitä Lily ja jäi tuijottamaan polviensa yli Blackiä joka vaikutti olevan ihan yhtä pihalla mitä äskenkin. Hänelle tuli sellainen kutina että joutuisi selittää tapahtumia Blackille vielä jälkikäteen...
Ophelia oli menettää tasapainonsa kun vaunut pysähtyivät heilahtaen linnanpihalle, kuu loisti täydessä valossa taivaalla miljoonien tähtien kanssa, luoden sinertävää kajoa koko pihamaalle. Ophelia astui vaunuista ja jäi siihen katselemaan hetkeksi ympärilleen, hengittäen yön viileää ilmaa... Tuntui hyvältä olla kotona, täältä Ophelia ei lähtisi pitkään aikaan minnekkään, ainakaan vapaa-ehtoisesti.

Lily laski puoli heränneen Anen maahan siksi aikaa kunnes riisui Blackin viitan yltään ja ojensi tämän tälle. Black joutui ottamaan tukea sauvastaan ettei horjahtaisi maahan, tämä näytti parempi vointiselta miltä aiemmin mutta se ei Ophelian mieltä keventänyt sitten yhtään.
"Hyvää yötä..." Ophelia vastasi Lilylle joka nosti Anemonen syliinsä ja lähti kävelemään linnaa jonka ikkunoissa loisti vielä valot.
Ophelia nosti kättään hiukan vilkuttaakseen Lilyn olan yli vilkuttavalle Anemonelle jonka nukkumaan meno aika oli mennyt jo reilun aikaa sitten... Niin oli myös Ophelian.

Ophelia ei sanonut hetkeen mitään Blackin kysymykseen eikä edes vilkaissut tähän.
"Olit muuttaa Lilyn valkoisen mekon punaiseksi..." Ophelia sanoi lyhyen ajan päästä, lähes yhtä vaisusti mitä Black oli tältä kysynytkin, kiristäen näin tunnelmaa ja käänsi sitten päätänsä hiukan yläviistoon kohti Blackiä.
"Minulla ei ollut vaihtoehtoa, joten ennen kuin alat lietsomaan tulta niskaani, sinun olisi syytä tajuta tehdä tuolle asialle jotain ennen kuin se karkaa käsistä..." Ophelia sanoi ja kietoi kätensä ympärilleen, hän tunsi itsensä nyt ennenminkin Blackin kuin Lilyn neuvonantajaksi, tälle hän joutuikin pitämään saarnoja useammin mitä Lilylle... Tosin Lily ei ollutkaan veren janoinen psykopaatti...

Se ei tosin ollut pääasia! Black oli jo näin lähellä purra Lilyä, mikä tarkoitti että seuraavaan kertaan ei tulisi olemaan pitkä aika ellei Black keksi asialle mitään ratkaisua...
Voi kuinka Ophelia olisi tosiaan halunnutkin ajatella asiaa näin naiviisti. Ajatella että asialle tosiaan olisi jokin muu ratkaisu kuin jonkun toisen veren anastaminen. Ophelia ei sisimmissään kuitenkaan uskonut että Blackillä vaihtoehtoja olisi.. JOS niitä olisi, Black olisi varmaankin hoitanut veren janonsa jo aikoja sitten, tämän tajuaminen masensi Opheliaa entistä enemmän.
Adakin oli mennyr jA päästänyt Blackin vuotamaan melkein kuiviin ja silti oli mennyt juomaan verta Lilyltä!

Ilma oli kylmä mutta Ophelia onnistui pitämään itsensä lämpimänä käsiensä avulla ja vilkaisi kerran paremmin Blackiin ja käänsi sitten päänsä takaisin kohti edessä olevaa linnaa jonne Lily ja Anemone olivat kadonneet jo aikoja sitten.
Miksi?~ Ainoa kysymys joka Ophelian päässä oli... Miksi asiat olivat näin niin kuin ne olivat? Ophelialle alkoi tulemaan epämukava olo vain seistä siinä, johtuen yhä järkytyksestä jonka Black oli vaunuissa kaikille aiheuttanut, paitsi nukkuvalle Anemonelle ja sen takia käännähtikin tästä hieman pois päin. Millainen Blackin sisäinen peto oli? Oliko tämä sitä psyykkistä vihaa?
Ophelia oli valmis jo toivottelemaan hyvät yöt mutta jäi siihen odottamaan jos Blackillä itsellään oli jotain lisättävää tähän kaikkeen.


//Toi on tuttu! Mist se oon? HUOM: Tätä ei oo tarkotettu ihan viel lopetukseks >D///
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2008, 12:05

Black

Black oli hiljaa sen jälkeen kun Ophelia oli puhuntu. Hänellä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, että hän oli meinannu purra Lilyä. Häntä hävetti ja samalla hän tunsi inhoa itseään kohtaan.
Vartijat vievät hevoset talliin ja poistuivat paikalta vähin äänin, he eivät halunneet sekaantua tähän. Nyt linnan pihalla seisoi enää Ophelia ja Black, pihalla ei liikkunut edes palvelijoita. Linnan muureilla seisoi muutama väsynyt vartija, vartioimassa linnaa hyökkäyksien varalta.
Black kääntyi selin Opheliaan ja katsoi kuuta.
"En voi sille mitään.." hän aloitti huokaisten "Ennemmin tai myöhemmin minun on saatava edes vähän verta tai muuten sekoan.. tai kuolen" Black lopetti painottaen viimeistä sanaa synkästi.

Black oli koittanut elää eläimien verellä, mutta se toi vain hetken helpotusta, omaa veraankin hän oli kokeillut, mutta sen johdosta hän oli oksentanut koko seuraavan vuorokauden. Sen takia Ada ei ollut juonut hänen vertaan, vampyyri ei voi juoda lajitoverieen verta, ilman että sekoaa tai sairastuu.

Black kääntyi takaisin Opheliaan päin ja katsoi tätä alaviistoon, suoraan silmiin.
"En voi hallita itseäni silloin kun se ottaa vallan" Black sanoi.
Hän tarkoitti pimeää puoltaan. Joskus hän toivoi sydämensä pohjasta, että voisi olla ihan normaali ihminen joka vanheni kuten muut, tunsi kipua ja kuolisi.
Hänen kävi kateeksi kaikkia ihmisiä, jotka elivät normaalin, lyhyen elämän.. tosin hän ei ymmärtänyt miksi ihmiset valittivat pienten esteiden tullen, he sentään pystyivät hallitsemaan itseään!
"Usko pois, en tee tätä pahuuttani, saatika vapaa-ehtoisesti. Antaisin mitä vain jos pääsisin eroon siitä.. Mutta ei. Minun täytyy elää tämän pirun psykoosin kanssa." Black sanoi kumartuen hieman Ophelian puoleen, mutta vetäytyi takaisin suoraksi kun haavaan kirpaisi.
Hän koitti kylkeään varovasti painaen, mutta veti kätensä äkkiä pois kivun vuoksi.
"se on hellänä vielä pari päivää..." Black mutisi hiljaa.
"Oliko Ane hereillä kun..?" Black kysyi Ophelialta peläten että olisi säikyttänyt pikku Anen haudan partaalle.
Osa muurilla olevista vartioista vilkuili Opheliaa ja Blackia, harvoin sitä näki näitä kahta pihalla tähän aikaan.. tai no ainakaan Opheliaa.

// http://fi.wikipedia.org/wiki/Lent%C3%A4 ... agettihi... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2008, 20:50

Ophelia


Ophelia kuunteli hiljaa mitä Black puhui tämän ollessa selin tähän ja kuullakseen tätä paremmin hän kääntyi tämän puoleen vaikka näkikin tästä vain selän. Saattoi luulla ettei tyttö edes hengittänyt, niin hiljaisena tämä pysyi kunnes Black kaantyi tämän puoleen, saaden Ophelian silmät värähtämään.
Se..? Ophelia uskoi suunnilleen tietävänsä mitä Black oli tällä tarkoittanut... Ophelia ei ollut törmännyt kehenkään jolla olisi sama vaiva mitä Blackillä oli ja ei siksi ymmärtänyt täysin saatika tiennyt asian kokonaisuutta.

Black ei tehnyt sitä pahuuttaan, Ophelia sai itsensä uskomaan sen. Vaikka Blackia pitikin joskus hieman kohtuuttomana, hän uskoi ettei tämä tekisi mitään noin kauheaa, ainakaan tahallisesti. Ophelia katsoi Blackia suoraan silmiin, hieman eksynyt katse silmissä mutta muuten ilmeettömänä. Ophelia tunsi itsensä taas pieneksi siinä Blackin vierellä joka ilmeisesti yritti kumartua hänen puoleensa mutta vetääntyi takaisin haavan takia... Vain Anemonen seurassa Ophelia sai tuntea itsensä pitkäksi ja pystyi vain kuvittelemaan kuinka pieneksi Ane sai itsensä tuntea Blackin vierellä.
Anesta puheen ollen, Blackin tajusi myös että tämäkin oli ollut vaunuissa samaan aikaan kun tämä oli purra Lilyä.
Ophelia ravisti päätään heikohkosti ja katsahti sitten Blackiin paremmin.
"Ei... Ane nukkui penkeillä..." Ophelia sanoi hieman käheällä äänellä ja peitti suunsa kämmenillään ja käänsi päätään sivummalle samalla kun yritti korjata kurkkuaan että ääni kulkisi paremmin.

"En-.. En tiedä mikä 'se' on, enkä usko että olen oikeutettu sitä omin päin päättelemäänkään." Ophelia sanoi hieman mietteissään, toivoen että Black selittäisi hänelle asiaa paremmin sitten jälkeen päin.
Ophelia huomasi vierellään makaavan pienen oksan pätkän, kyykistyi ottaen sen käteensä ja alkoi piirtelemään omia kuvioitaan maahan ajatuksien selvittämiseksi.
"Kun olin noin kuuden, pelkäsin sinua siihen päivään asti kunnes kuningas piti ne tanssiaiset. Sain aina varoa etten juossut pallon perään törmäten sinuun ja yritin olla huomaamaton ja pysyä poissa jaloista jos ikinä vain satuit lähettyvillä olemaan." Ophelia selitteli menneitä tehden kiemuroita ja kaaria pihamaan hiekalle ja katsahti sitten vaitonaisesti Blackiin.
"Pelkäsin sinua vaikken edes tiennyt sinusta juuri mitään, toisinkuin nyt ja voin sen perusteella myöntää että pelkään vieläkin..." Ophelia sanoi viitaten ettei enää pelännyt Blackia itseään, vaan tämän pimeää puolta josta Ophelia sai olla vielä jonkin aikaa sitten onnellisen tietämätön.

"Tarjosin Hukallekin jo vertani mutta Lily meni ja antoi omaansa. Hän antoi sinun vuotaa kuiviin ja silti meni ottamaan verta joltain toiselta ja se joku toinen täytyi tietenkin olla Lily!" Ophelia sanoi samalla kun nousi ylös ja viskasi tikun voimalla piirrustuksensa päälle lauseen lopussa, häntä ärsytti, hän oli vihainen Adalle mutta jostain syystä ei kyennyt vihaamaan tätä, vaikka tämä olikin kaikkea muuta kuin ihminen.
"Jos aiot ottaa verta niin saat luvan ottaa sen minulta, Anemoneen ja Lilyyn sinä et koske! Et sinä minusta muutenkaan silloin aikoinaan pitänyt, sanoit niin itsekin!" Ophelia ärjyi nyt kääntyneenä Blackiin ja oli siirtänyt hiuksena toiselle puolelle niin että hänen kaulansa oli paljastunut paremmin, merkkinä siitä että se olisi hän jolta tämä veren ottaisi, jos jotain vastaavanlaista tulisi lähi aikoina tapahtumaan.

//NUU!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron