Kirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2008, 22:00
Ophelia
He olivat saaneet luvan Lilyn isältä lähteä kultaiselle hiekkarangalle, tosin ei yksin jonka Opheliakin oli jo arvannut, vartijat tulisivat vahtaamaan heitä. Ophelia päätti käydä ensin kappelillaan, sillä välin kun Lily päätti vaihtaa vaatteensa ja he sitten tulisivat tapaamaan toisensa linnan porteilla jossa heitä odottaisi mitä ilmeisemmin vaunut.
Ophelian juostua linnalta kappelille, hänen terassillaan istuskeli vanha, kyyry selkäinen muori joka oli kuulemma odottanutkin häntä jo vähän aikaa. Ophelia tervehti tätä kohteliaasti ja pyysi anteeksi poissa oloansa, selitti että prinsessan neuvonantajana hän oli käynyt itse prinsessan luona.
Onneksi tämä vanha nainen oli ymmärtäväinen ja korjasi hieman vihreän ruudullista huiviansa kunnes esitti asiana.
Onneksi tämä ei halunnut kuin Ophelian rukousta tämän edesmennyttä miestään kohtaan, johon Ophelia tietenkin suostui. Muori oli hyvin lempeä ja hymyilikin lähes kaiken aikaa, ihmeellistä sinänsä sillä tämän aviomies oli menehtynyt vasta viikko sitten. Ophelia sanoi ottavansa osaa ja olisi pyytänyt tämän sisällekkin jos muorilla itsellään ei olisi ollut muita menoja.
Sitten muori käveli pois, toivottaen tälle jumalan siunausta kuten myös Ophelia toivotti muorille tätä samaa. Ophelian katse seurasi tätä koko matkan linnanporteille asti missä vaunukin oli jo valmiina odottamassa.
"Ai niin!" Ophelia huudahti muistaessaan että hehän olivat menossa rannalle, tätä varten Ophelia halusi myöskin vaihtaa vaatteensa, hänen arkiasunsa ei ollut mikään kaikista kevyin ja halusi vaihtaa sen johonkin hengittävämpään.
Ophelia oli saapui viimeisenä paikalle, mikä tarkoitti sitä että kaikki muut olivat saaneet odottaa häntä tovin. Kuitenkin he pääsivät rannalle jonne Ophelia ei koskaan ajatellut meneväsä, ei siksi etteikö häntä kiinnostanut, hän ei vain uskonut saavansa sellaista tilaisuutta iha lähi aikoina.
Muistatteko sen sinisen juhla-asun jota Ophelia oli kerran linnan juhlissa pitänyt? Se oli nyt hänellä päällään, tosin pestynä ja korjattuna. Se oli nyt vaalean sininen mekko, jossa oli ohkaset naru-olkaimet, tarkoittaen ettei hihoja edelleenkään kyseisessä mekossa ollut ja se oli muutenkin samanlainen kuin ennenkin, tosin lyhkäsempi, johtuen helman kärsimistä kolhuista. Se oli kevyt eikä liian juhlavakaan mitä se olisi alkuperäisenä ollut. Ainoa pieni lisä jonka Ophelia oli leikkaamasta kankaastaan saanut oli samasta kankaasta tehty leveä vyö, jonka päät kiersivät hänen vyötärönsä ympäri tehden rusetin tämän taakse.
Vartijat jäivät rannasta hieman loitommalle, näin he kai pystyivät tarkkailemaan aluetta paremmin mahdollisilta vaaroilta, sillävälin kun Lily paistatteli kasvojaan auringossa ja Ane kahlasi vedessä, tutkiskellen kaikkea mikä liikkui saatika kiilsi.
Ophelia oli itse seisoskellut Lilyn vierellä, kunnes Ane oli nostanut kauniin näkinkengän käteensä ja heilutti sitä nyt heille kauempaa, siinä vaiheessa Opheliankin mielenkiinto heräsi kunnolla ja sai tämänkin juoksemaan veden rajalle.
Ophelia katseli ympärilleen, vesi vaahtosi hänen paljaiden jalkojensa juurella, saaden hiekan kimaltelemaan hänen ympärillään. Meri oli kirkkaan sininen jonka sävyaste tummui tummumistaan aina kaueammaksi katsoessa.
Ophelia unohtuit siihen hetkeksi, pää suuntautuneena horisonttiin, jääden siihen miettimään että mitä meren toisella puolella oli? Ophelia olisi kysynyt tätä Blackiltä, mutta Ophelia ei ollut nähnyt tätä koko päivänä.
*töks* Ophelia katsahti alas, oikealle jalkojensa juurelle ja kyykistyi, kaivoi märkää miekkaa kahdella sormellaan kunnes näki mikä tähän oli törmännyt.
"Waaaai!!!" Ophelia huudahti niin että Lilykin saattoi sen kuulla, nousi takaisin seisomaan, niska kyyryssä katselemassa mitä hänen lautasen muodostamassa kädessään oli.
Hän piteli kädessään kilpikonnan poikasta, se oli niin suloinen, pieni ja avuton yrittäessään liikkua Ophelian käsissä että se sai Ophelian nauramaan kutituksesta jonka se räpylöillään aiheutti Ophelian kämmeniä vasten.
*töks* Ophelia katsahti jälleen jalkoihinsa jonka varpaat olivat jo täysin upottautuneita märkään hiekkaan ja näki lisää kilpikonnan poikasia, ne olivat ilmeisesti tulleet vastakkaiselta rannalta, uituaan ensin useammankin kilometrin ennenkuin ne olivat vihdoinkin saapuneet Cryptiin. Tätä Ophelia ei tiennyt, hän oli liian keskittynyt katselemaan silmät loistaen pieniä kilpikonnia jotka räpiköivät kaikkensa päästäkseen liikkumaan hiekkarannalla eteenpäin, ne olivat ilmeisesti tulleet ottamaan aurinkoa pitkän reissunsa jälkeen, päätellen siitä kuinka monet niistä pysähtyivät lähelle veden rajaa, kasot kohottautuen kohti aurinkoa.
//*raahaa ahteriaan* Pikku hetki!!//