Kirjoittaja Raigauge » 30 Tammi 2011, 12:43
"Mmm," Shiro sanoi toisen kommenttiin.
Kauheasti hän ehtikin sitten siinä hiekassa pyöriä, kun näin paljon sotkua tuli jo pelkkien hiuksien puhdistamisesta. Kauankohan hän oli edes ollut siinä? Päivän? Kaksi? Ei sitä tiedä. Shiro oli onnistunut kulkeutumaan aaltojen mukana miltein laiturin alle, joten ei olisi ihme vaikkei kukaan olisi nähnyt edes häntä. Paitsi sitten Ivy. Tarkkanäköinen tyttö. Muita ei varmaan edes kiinnostanut miten puoliksi vedessä makaavan kalpean ihmisen edes kävisi, niin nirppanokkaisia kaikki olivat. Ainakin tällä saarella. Jos hän olisi Hamenirassa häntä olisi autettu heti. Kaupungin läpi kävellessään Shiro oli onnistunut näkemään vain ihmisiä, jotka pettivät vaihtokaupoissa, varastivat toisen omaa, haukkuivat toisiansa.. kaikkea, ylimielistä. Se sai pojan suupielet hetkellisesti vääntymään alaspäin ja katseen vaeltelemaan lattiaan. Olisisipa hän kotona.
Poika antoi toisen pyyhkiä poskensakin pyyhkeellä, niin normaalilta se tuntui. Ivyn kysyessä suihkusta, Shiro yllättyi hieman, kuinka oli itse unohtanut edes kysyä sitä.
"Joo, jos siitä ei oo kauheesti haittaa," hän sanoi vähän varovaisesti. Olihan tämä Ivyn koti.
Kaikkea tuon naisen päässä sitten liikkuikin. Hösäsi kuin jokin emo vastasyntyneiden vauvojensa perään. Kieltämättä, Shiro ei voinut olla pitämättä tästä tilanteesta jollakin tavalla. Usein poika teki omatoimisesti lähes kaikki asiansa ja tarpeensa päivän mittaan, mutta kiva kun on kerrankin näin päin, että joku huolehtii taas hänestä. Hän nousi ylös, ja käveli Ivyn perässä ruokailutilaan. Hän istuutui tuolille, ja näki sitten Ivyn erikoisen. Kunnollisen kokoinen sämpylä, jossa oli tuoreita vihanneksia, tomaattia, salaattia, kurkkua ja juustoa.. kerrassaan herkullisen näköinen. Poika otti sämpylästä kiinni molemmin käsin, ja oli upottamassa hampaitaan siihen, kunnes hän huomasi toisen tuijotuksen.
"Etkö sä aio syyä mitään?" Shiro kysyi.
Hän haukkasi leivästään kunnollisen palan, ja mutusteli sitä onnessaan, vaikkei hän sitä päälleppäin näyttänytkään. Mmm.. kummallisen hyvää. Mitähän kaikkea tässä leivässä on. Poika söi jokseenkin hitaammin mitä yleensä, jotta hän saisi täyden olon tunteen. Ja olisihan se vähän epäkohteliasta ahmia kuin porsas naisen edessä. Shiro pyyhki suupielensä kämmenselällään ollessaan valmis.
"Sen veden ei sitten tartte olla lämmintä, kuha on suht puhasta.." hän sanoi ja tutkiskeli lautasta. Hän siirsi katseensa Ivyyn.
"Mitä kaikkea sä tähän laitoit, sooli ihan karmeen hyvää," haipoika jatkoi.
Shiro ei aiemmin edes huomannut, kuinka paljon Ivyn ja hänen puhetyylit erosivat toisistaan. Shiro sanoi kaiken vähän niinkuin laulaessaan, kaikki pötköön ja sulautteli omia sanojaan ja jätti turhia konsonantteja pois. Ivy taas puhui kauniin selkeällä äänellä ja kirjakielellä. Poika ei välittänyt oman puheensa sotkuisuudesta. Nähtävästi se ei Ivyä edes haitannut kun ei ollut siitä vielä huomauttanut.