A new day has come //sovittu//

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja aane » 30 Tammi 2011, 21:14

A'anteeksi, Ivy sanoi vaiteliaana. Hän huomasi nopeasti siemenet pöydällä. Poika oli kai syönyt omenaa. Poika oli kyllä aika suloinen. Ja se sen ääni.. Oh, taas ajattelen näitä tällaisia juttuja. Tosin tällä kertaa se tuntui aika hyvältä. Tässä rauhassa vain yksin miettiä sitä lutuista poikaa .. Mahtaakohan hän miettiä samoin minusta ? Eeeeei, ei hän voisi tällaisesta friikistä & hössöttäjästä tykätä. Vitivalkeat silmät tekevät minusta mielisairaan näköisen, kaikki hokevat minulle ja ohikulkijat tiirailevat minua oudoksuen. Mutta tämä poika ei ole vielä sanonut niistä vielä yhtään mitään. Onkohan tämä nyt sitä .. rakkautta ? Ei se voisi olla .. Rakkaus on liian hankala käsite minulle. Vai voisiko se olla .. ? No, ei siitä varmaan mitään haittaa olisi. Paitsi että sönkötän. Ja punastun. Ja sekoilen. Ja tapitan. Ja KAIKKI tämä vain yhden - komean - pojan takia. Taas minä ajattelin. Ivy ravisteli päätään ja heti sen jälkeen hymyili. Noh, kai tämä sitten on tätä rakkautta. Ivyn ajatukset keskeytyivät, kun poika tuli keittiöön yht'äkkiä kiittämään tyttöä, vaikka juuri äsken viittasi siihen, että likka hössötti ja auttoi liikaa.

- Ehm, tuota, ei se mitään.
Ivy tapitti taas poikaa hetken aikaa hymy huulilla selvästi, ja jatkoi :
- Voidaan itseasiassa viedä kaikki märät vaatteet takapihan narulle kuivamaan .. Ivy sanoi.
- JJES, tämä kiljahti, kun sai sanotuksi tuolle hyvin lauseen.
Tämä siis nousi pöydästä, ja haki olohuoneesta ikäänkuin '' hyppelehtien '' tuon vaatteet.
- Nyt mennään ! Ivy sanoi reippaasti, ja käveli rauhassa ulko-ovelle. Sitten hän aukaisi oven, ja neuvoi pojan menemään edeltä. Ivy ja Shiro olivat paljain jaloin pehmeällä nurmikolla, pienellä, - siis hyvin pienellä - punaisella aidatulla takapihalla, jossa oli valkea pöytä, ja pari penkkiä ja pyykkinaru. Myös yksi puu mahtui alueelle ja pari kasvia kasvoi seinänvierustalla, ikkunoiden alla. Ivy suuntasi pyykkinarun luo, ja oletti, että poika seurasi perässä. Sitten hän yksi kerrallaan nosteli aika pirteänä vaatteet kuivamaan, ja kiinni pyykkipojilla. Aita oli punainen, ja jo seuraavan talon takapiha oli aidan toisella puolella, tosin sillä talolla ei ollut omistajaa, sillä Ivy asui kujalla, jossa ei oikein asunut ketään. Ainoastaan Ivy, ja pari vanhaa pariskuntaa ja hekin monen talon päässä. Ivy siis sai olla melko rauhassa tällä alueella.
- Ihanan tuuuulinen ilma ! Katso, pieniä auringonsäteitä !
Totta, auringonvalo puski Ivyn ja toisen talon seinämän välistä tämän takapihalle. Ivyn hiukset ja kasvot , myös silmät säteilivät tässä valossa. Ivy lähti sisälle päin taas edeltä, odottaen poikaa, ja sulki oven tuon perästä. Sitten he suuntasivat rappusten eteen.
- Haluatko nukkua yläkerrassa kanssani vaiko alakerrassa ? Ivy vinkkasi pojalle, joka seisoi rappusten edessä Ivyn kanssa.
aane
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 06 Helmi 2011, 11:59

//
Poika oli tottunut syömään omenasta kaikki osat, joten hänen syömisestään ei jäänyt oikeastaan mitään jäljelle.

Tarkkaavaisuutta viestien lukemiseen :---------D //

Shiro katsoi toisen reaktiota kummissaan. Mitä hienoa toinen oli nyt tehnyt? Poika ei oikein osannut tulkita tätä naista, mutta hän ei tiennyt, halusiko hän sitä edes. Parempi antaa asian olla ja tyytyä vain luomaan hetkellinen, oudoksuva katse toista kohtaan. Kurkun kipu ei ollut vieläkään laantunut kokonaan. Siihen kirpaisi joka kerta kun Shiro nielaisi, tai jos hän aivastaisi tai yskäisisi. Kamala tunne, kun tietää että jotakin on huonosti, eikä sille pysty tekemään mitään. Varsinkaan jos se on omasta jaksamisesta pois. Poika nyökkäsi pienesti ja oli astelemassa hakemaan kamppeitansa, mutta Ivy näytti haluavan tehdä sen. Toinen hyppelehti kuin seitsemännessä taivaassa. Olikohan nainen aina noin pirteä ja energinen, vai johtuiko se siitä että toinen oli saanut vieraita, vai jostakin muusta? No jaa..
Shiro nosti taas toisen kätensä niskaansa ja kiristi suupieliään pienesti, yrittäen tulkata jotakin Ivyn käytöksestä. Hän käveli toisen neuvomana ulos pihamaalle, joka oli pienehkö, juuri tavanomaisen keskiaikaisen pihan kokoinen. Se oli kumman söpö kuitenkin. Shiro piti erityisesti samettisesta ruohomatosta. Se tuntui jalanpohjaan kutittavana ja sopivan kylmänä. Vaikka poika pitikin kylmästä jostain syystä enemmän kuin lämpimästä, hän ei muistellut hyvällä tänään tuntemaansa tunnetta, kun hän oli herännyt sieltä laiturin vierestä. Tai alta. Miltein alta.

Shiro ei huomannut mitään puuhaa itsellensä taaskaan, joten hän istahti suosiolla tuolille, ja katsoi kuinka Ivy nyt sitten kiinnitti pyykkejä hyväkuntoiselle narulle. Pihamaa oli muutenkin hyvin hoidetun näköinen, vaikka syksy olikin ruskistanut ja kylmettänyt suurinta osaa luomakunnan kasveista. Oleilikohan Ivy täällä usein sitten. Aurinko paljastui pienesti sankan pilvipeiton siimeksestä, luoden valaisevia ja lämmittäviä säteitä pitkin ja poikin kaupunkia. Shiro nosti katseensa taivaalle. Pian hän saisi heittää hyvästit taas auringolle, kun talvi vei lämmön, valon, kaiken. Poika siirsi katseensa Ivyyn.
Toinen säteili seesteisenä auringon valossa. Shiro mietti, olisikohan hänen pitänyt sanoa jotakin, kun kerran toinen asiasta nyt kommentoi.
"Joo, ihan kiva," hän sanoi.

Sisälle taas käveltäessä Shiro haukotteli makeasti. Kuinka päivä pystyi tuntumaan näin pitkältä ja raskaalta, vaikkei hän ollut hädin tuskin tehnyt mitään. Kai se meri vei hänen kehostaan voimat kun hän sillä lailla poukkoili merivirroissa. Tiedä häntä. Huomenna olisi uusi päivä..
"Eh? Ihan mite vaa, mihin vaa." Shiro vastasi toiselle.
"Tosin varmaa alakertaa.." poika sanoi miettien ja vieden katseensa harhailemaan jonnekkin seinään.
Aamulla hän tuskin jäisi taloon edes aamiaiselle. Poika ei halunnut vaivata tyttöä sen enempää, mitä tuo oli jo nähnyt vaivaa hänen eteensä jo nytkin. Shirolle tuli hiukan paha mieli siitä, kuinka hän ei pystynyt sovittelemaan ja tasaamaan heidän välisiään tilejään mitenkään. Hän jäisi taas kauheasti velkaa.
"Niin.. onko.." poika sanoi puoliksi ajatuksissaan.
"..se makuuhuone missäpäin?" hän jatkoi.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja aane » 06 Helmi 2011, 14:09

/ soriiii ^^'

- Makuuhuone on yläkerrassa, mutta tosin jos haluat jäädä alakertaan, niin tuota okei.
Likka virnisti toiselle, ja lähti yläkertaan hakemaan toiselle petivaatteita, eli peiton ja tyynyn. Ivy käveli ensin hiukan pölyiset rappuset ylös ja aukaisi puisen oven ja suuntasi taas sille tunnetulle lipastolle hakien ne tarvittavat petivaatteet. Ne olivatkin todella pehmeitä, sillä ne olivat untuvamateriaalia. Ivyn puoli ruumista peittyi, kun tämä kantoi ne alas takaisin pojan ohitse sohvalle.
- Siis sohvalle haluat ?
Likka vielä varmisti pojalta asiaa, sillä hän halusi olla mahdollisimman avulias ja mukava vieraalle. Samalla tyttö huomasi, että takka oli sammunut ajat sitten, mutta tuvassa olisi mukavan lämmin, joten sitä ei tarvitsisi sytyttää uudelleen. Ivy silmäili huonetta tarkkaavaisesti, ja muisti yht'äkkiä yhden asian. Likka kipaisi yläkertaan jälleen pojan ohitse tuoden jonkun riipuksen mukanaan ja asteli pojan eteen pujottaen juuri saman värisen riipuksen mitä hänen silmät olivat pojan kaulaan. Se oli ikäänkuin merenaallon muotoinen, turkoosi riipus. Nauha oli nahkaa.
- Näin ainakin muistat minut ..
Ivy sanoi lähes ääneti ja lähti taas vaeltamaan keittiöön virne kasvoilla, ehkä jopa pieni punoitus kasvoilla.
- Onko täällä sinun mielestäsi tarpeeksi lämmin ? Ja tarvitsetko vielä mitään ruokaa ?
Samalla puhuen kuin syöden jotakin hedelmää tuijottaen pihalle. Talvi on tulossa. Ivy ajatteli kaikkea talven riemua, ja hänen kasvoilleen ilmestyi hymy. Maisema muuttuisi pian kauniiksi, valkeaksi ja lumiseksi. Ihmiset laittaisivat enemmän lämmintä päälle, ja saisin myytyä takkejani ja kaikkia muita lämpimiä vaatekappaleita. Ostaisivatkohan ihmiset edes niitä ? Minulle alkaa tulla kiire tehdä vaatteita .. jospa aloittaisin jo tänä iltana ? Vai tekisinkö talviaiheisia riipuksia .. Mitä kaikkea sitä onkaan ..
- Neuloisinko .. Ivy ajatteli ääneen.
- Ompelisko .. Valkeeta kangasta .. Ruskeeta .. ei ei .. kyllä sen täytyy olla ruskeaakin .. ja punaista. Ja jopa mustaa.

/ aika shortie mut iha sama ^^
aane
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 06 Helmi 2011, 16:58

"Joo sohva kelpaa," Shiro sanoi vaatimattomasti.
Hän oli tottunut huonompaankin kohteluun, joten naisen reaktiot tulivat pojalle aika lailla yllätyksenä, eikä loppua näkynyt. Hyvä vaan sinänsä, kun ei aina potkittu, haastettu riitaa, koitettu tappaa tai mitään muuta vastaavaa. Olihan se rentouttavaa välillä tietää että pystyi olemaan edes jossakin ilman että kaikki hyökkivät päälle ja syyttävät ties mistä. Ihmiset. Ne päättivät toinen toisilleen kohtalonsa. Se on niin.. rasittavan.. lapsellista. Vaikka Shiro jossain määrin halveksi ja vihasi ihmisiä, hän ei siltikään vihannut isäänsä. Eikä muutamaa muuta ihmistä, mukaan lukien Ivy. Nainen jossain määrin oli perin kiinnostava, vaikka hain mielestä he olivat kaksi aivan erilaista persoonaa. Ivy oli aurinkoinen ja huolehtivainen, Shiro taas säntäsi vaaroja päin pää kolmantena jalkana ja menettäisi varmaan henkensä pian jonkun tärkeän lähimmäisen suhteen, ellei tällainen uhrautuneisuus loppuisi. Tosin, Shiro tiesi, että elämässä oli kyse vain omasta hyvästä. Millään muulla ei ollut väliä. Kukaan muu ei tulisi ikinä auttamaan ketään toista, se piti vain tajuta.

Eihän Shirolla ollut minkäänlaisia haluja siis heittäytyä maahan vihollisen eteen ja huutaa 'ota minut mielummin ja säästä nuo muut'. Ehei. Shirolla oli potentiaalia nousta kapinaan ylemmistöäkin vastaan, hän taistelisi oikeuden saavuttamisen puolesta. Hän taistelisi itsensä ja muiden puolesta. Vaikka sitten yksin. Shiro oli selviytyjä. Hän ei aikonut antaa periksi, ei ainakaan nyt, kun ensin hänen sisaruksensa vietiin ja sitten vielä pitkäaikaisimmat ystävät. Jotenkin ankeuttavaa vain yrittää aina nousta omille jaloilleen monen iskun jälkeen, mutta sellainen hän oli.
Äkkiä Ivy juoksi taas edestakaisin. Tuo pujotti pojan kaulaan jonkinlaisen korun, mikä sai Shiron viemään riipuksen lähemmäs silmiensä eteen, ja tutkiskelemaan sitä. Se näytti aallolta, suurelta aallolta.. hyökyaallolta, Shirolle tuli ensimmäisenä mieleen. Hän siirsi katseensa Ivyn lempeisiin silmiin, joissa oli haikea ja hiukan unelmoiva katse.

Tää on ihan sun silmien värinen, pojan teki mieli sanoa. Enkä mä aikonut unohtaa sua.
"Ai.. kiitos," poika sanoi luoden huulillensa valloittavan hymyn ja sulkien silmänsä.
"Joo, nyt on hyvä," Shiro sanoi lyhyen vastauksen molempiin kysymyksiin.
Ivy alkoi puhelemaan jotakin itsekseen. Shiro katsoi tuota hetken suu pienesti ammollaan, sulkien sen sitten. Olikohan tyttö yksinäinen? Samassa Shiron pään sisällä alkoi jyskyttämään. Päänsärky tuli niin nopeasti ja voimakkaasti ettei Shiro ehtinyt valmistautua siihen. Hän huoahti, kiristeli hampaitaan ja tarttui molemmilla käsillään päähänsä. Poika joutui laskemaan päätänsä jonnin verran alaspäin ja koukistamaan pienesti toista polveansa pysyäkseen pystyssä. Kurkkukipu tuntui leikkaavan hänen suunsa sisäpuolen kahtia.
"Gheh.." Shiro ängähti.
Hän rauhoitteli itseään ja nosti päänsä pystyyn, heilauttaen etuhiuksiaan pois silmien tieltä.
"Mmh, sori, oon vähän väsynyt.." hän sanoi niin uskottavasti kuin pystyi.
Oikeastaan hänellä ei ollut voimia tehdä juuri mitään. Ihan yhtäkkisesti kaikki tuntui kovin raskaalta.
"Huomenna on parempi olo, usko pois.. mä meen lepäämään.... ja kiitos vielä kaikesta," Shiro sanoi ja suunnisti sohvalle.

Hän tömähti siihen miltei koko painollaan ja laittoi tyynyn toiseen sohvan päätyyn. Hän asettui selälteen makaamaan sohvatyynyjen päälle ja veti peiton korviinsa asti. Että hän osasi olla väsynyt. Jaloissa, käsissä, miltei kaikkialla kehossa tuntui siltä kuin tuli olisi polttanut hänen lihaksiansa ja poistanut samalla kaiken energian pois. Jos poikaa olisi katsonut tarkemmin, olisi hänen kasvoistaan voinut helposti huomata kuinka kipeältä hän näytti. Tämä oli meren vastareaktio. Sitä tapahtui aina joskus, tosin hyvin harvoin, aina kun Shiro oli ihmisenä liikaa niellyt merivettä. Sitä tapahtui kaikille, mutta haipojalla se tuli aalloittain. Ensin hänellä on kaikki hyvin, sitten kaikki elimistön toiminnot tuntuvat laskevan, ja taas hetken päästä toisipäin. Tätä muutaman tunnin verran. Shiro tiesi, että jos hän saisi unen päästä kiinni, hänen ei tarvitsisi tuntea ja muistaa tätä kipua, mutta säryltä unta oli lähes mahdotonta saada. Shiro sulki silmänsä heikosti.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja aane » 06 Helmi 2011, 17:58

Likka havahtui mietteistään, ja tosiaan, tyttö oli hyvin yksinäinen. Ei hänellä ollut ketään kelle puhua. Ketään lohduttavaa olkapäätä, edes vanhempia. Silti hän oli vahva ja pirteä persoona, joka toisinaan saattoi olla ujo. Sen takia Ivy oli hyvin innostunut ja vieraanvarainen hänen ensimmäiselle ystävälleen ja .. rakkaudelleen. Tuntui, että tyttö olisi umpirakastunut poikaan, ja piti pojan ulkonäöstä ja persoonasta. Tosin poika oli todella pitkä, Ivy vain tällainen lyhyt pätkä .. Ivy katsahti poikaan, joka yht'äkkiä näytti voivan pahoin, ja kipitti pojan eteen, joka juuri ryhdistäytyi. Shiro sanoi että hän on kunnossa, ja kipu loppuu pian, eikä Ivy ehtinyt sanoa mitään siihen, kun poika livahti jo peiton alle. Tyttö katseli poikaa hetken ja sieltä rupesi kuulumaan tuhinaa. Kai se nukahti. Ivy tahtoi kuitenkin vielä kysyä yhtä asiaa pojalta, jotakin hyvin tärkeää. Tyttö kipaisi yläkerrasta neuletarpeet, söpön turkoosin lankakerän ja puikot ja tuli istumaan sohvan jalkopäähän. Ivy teki ensin alkusilmukat, ja aloitti neljällä puikolla neulomaan villasukkaa. Samalla Ivy katsahti poikaan ja aloitti puheenaiheen.
- Hei Shiro ..
Tyttö jatkoi vielä hetken neulomista, stoppasi, ja meni suoraan asiaan.
- Shiro .. mitä .. rakkaus on ?
Ivy sai suustaan, ja muuttui hiukan noloksi, kun kyseli tuollaisia asioita, jatkaen samalla neulomistaan mietteissään. Tunsikohan poika oikeasti häntä kohtaan samoin ? Haluaisn ottaa selvää, mutta on liian aikaista.. Poika on niin yliveto minulle .. Tärkein henkilö tällä hetkellä minulle. Hyvä , että hän jää, sillä muuten ..
Ivy havahtui miltei tuhoisista ajatuksista, ja neuloi ja neuloi ja neuloi. Tuntui ettei hän koskaan pitäisi taukoa.
aane
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 07 Helmi 2011, 20:29

Päänsärky kivisti Shiron päätä kuin näkymätön tiukka vanne. Jos se olisi ollut oikeasti vanne joka olisi näkyvä poika olisi repinyt sen kaksin käsin pois ja heittänyt huoneen nurkkaan. Mutta kun se ei ollut, mikä sinänsä sapetti nuorukaista. Ivy kuului liikkuvan talossa edestakaisin, mutta poika ei jaksanut, tai oikeastaan vaivautunut avaamaan silmiään. Hän ei pystynyt. Liian paljon menetettyä energiaa. Poika ei tiennyt, olisiko hän katsonut tyttöä silti, jos olisi ollut voimissaan.
Shiro kuuli, kuinka Ivyn neulat alkoivat kilkattamaan, ja kuinka tyttö istui hänen jalkopäähänsä jonkin matkan päähän hänestä. Pojalla ei ollut mitään syytä hätyyttää tuota pois, joten hän antoi toisen istua siinä. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi Ivyn puhe. Rakkaus? Mitähän naisen mielessä tällä kertaa liikkui. Shiro hymyili ajatukselleen, ja puki sille sopivat sanat.
"Rakkhaus? So on kuule moniimutkane asia," hän vastasi hitaasti ja väsyneen kuuloisena.

Shiro alkoi miettimään tytön perimmäisiä ajatuksia, vaikkei hän niistä mitään itua kyllä saisikaan. Jos hän todella haluaisi kuulla toista, Shiro kysyisi ja sanoisi kaiken varmasti suoraan. Päin naamaa. Niin oli hyvä. Sanoa kaikki suoraan ilman minkäänlaisia konflikteja tai välikäsiä jotka 'korjailivat' tietoja kaikissa välissä. Ivy oli aika mukava tyttö. Siis tyttönä. Hän hyväksyi selvästi Shiron sellaisena kuin hän oli, oli ystävällinen.. mutta he elivät niin kauhean erilaisissa maailmoissa. Tai siltä se vaikutti. Shiro nielaisi. Ei hän halunnut kuitenkaan ajatuksistaan riippumatta ruveta utelemaan tytön asioita. Juurihan he olivat tavanneet. Nainen antaisi hänelle avokämmenestä varmaan poskelle.
"No siis.. mon kantani siihen on vähä kyseenalaine, kon sitä en ole kauheesti harrastellu.. joten mullon varmaan än äs väärenlaista tiatoa mitää sää hakisit," Shiro sanoi pitäen pieniä taukoja, joiden aikana hän haukotteli tai veti syvään henkeä.

Poika käänsi kylkeään. Hän puristi peittoa ympärilleen. Se auttoi itse asiassa hänen sisäiseen olotilaansa. Lämmin peitto. Tuntui siltä kuin lämpö olisi auttanut luomaan energiaa tai joitakin tarpeellisia ja elintärkeitä aineita hänen kehoonsa, mikä sinänsä ei ollut mahdollista muuten kuin lämpöenergian suhteen.
"Oks sulla vai jotakhi sanottavvaa?" Shiro sanoi kääntäen päätänsä pienesti ja aukaisten toisen silmänsä, jolla hän tiiraili Ivyn olotilaa.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja aane » 07 Helmi 2011, 21:33

Tyttö oli miettinyt aihealuetta koko päivän, eikä oikeastaan tiennyt rakkaudesta muuta kuin sen, että se on kai jotakin välittämistä .. Eikö poikakaan siitä oikein mitään tiennyt ..
Tyttö huokaisi.
Ei sillä sittenkään ollut tunteita minua kohtaan. Tosin olemme tunteneet vasta päivän. Ehkä rentoutuisin enkä olisi näin helppo luovuttaja. Ivy jatkoi neulomistaan samalla, kun poika kertoi oman mielipiteensä rakkaudesta. Ivy hymähti hiukan apeana tiedosta, kai se sitten olisi vain hyväksyttävä. Ivynkin mielestä rakkaus oli todella monimutkainen asia. Ivya kivisti sisältäpäin, koska hän sai tietää vastarakkauden tunteet .. ehkä tämä kuului asiaan. Ivy hymähti jälleen, ja suupielet olivat ehkä aavistuksen lopahtaneet alaspäin. Ivyn silmiin alkoi kertyä hiukan vettä.. EN KYLLÄ rupea itkemään tällaisen asian takia. Kyllä se siitä korjaantuu. Toivottavasti. Lopulta Ivy kuitenkin tirskahti pojan puhetavalle, muttei siitä kuitenkaan mitään maininnut. Se nyt vaan oli tuollainen lutu.

-Eheh .. Anteeks kummie kyselen tällassii .. Kuulen puhheestas että oot väsyny .. Ruppee vaan muate.

Likalla tuli välillä tällainen hiukan erilainen murre esiin, silloin kun hän sitä jaksoi puhua. Ivy taputti poikaa hennosti kyljelle toivottaen samalla yöt, mutta silloin poika kysäisi, että olisiko minulla jotakin sanottavaa ? Voi, olisi todellakin, kaikkea ihanaa, mutta ei Ivy sitä kehdannut kertoa pojalle, oli ehkä liian aikaista. Ja noloa muutenkin.

- Mh, suattaapi olla, muttei vielä ..

Likka virnuili itsekseen.

- Niin mutta tosiaan, öitä sö -- .. korjaan Sö .. A'anteeksi siis Sek -- EIEI siis .. odotas aloitan alusta.

Ivy veti henkeä, koska oli juuri lipsauttelemassa tärkeitä ja salattavia asioitaan. Miten ne nyt tuolleen tulivat esiin ? Enkö osaa olla hiljaa ? Ehkä ne tunteet pyrkivät ulos. En aio paljastaa tunteitani ainakaan vielä .. mutta uskon ettei ne pitkään sisälläni pysyisi. Suuttuisikohan Shiro niistä ? Rupeaisikohan hän vihaamaan minua ja lähtisi talosta ovet paukkuen ? .. Uskallanko sittenkään kertoa hänelle mitään .. Olisi niin kiva kertoa, muttei siitä tule oikein mitään. Sekoan sanoissani ja hän pitää minua TAAS ihan outona. JA sekona.

- Ö'öitä sulle, piti siis sanoa. Ehehe ..

Ivy hieroi niskaansa, ja alkoi taas miltei ääneti kilkuttaa puikkojaan. Lopulta tyttö hetken päästä, - luultuaan, että poika oli kääntänyt päänsä ja sulkenut silmänsä - katsahti poikaan apealla mutta myös rakastuneella katseellan. Voi kun toinen oli tollanen lutu. Ja minä todellakin vastakohta. Siinäkin saattaisi olla yksi syy. Ivy siirsi katseensa puikkoihin ja neuloi ja neuloi ja neuloi ja neuloi koko yön. Ainakin hänestä tuntui siltä. Ivy oli ehtinyt kello kolmeen mennessä neulomaan monet parit sukkia, keskimäärin kolmet. Yhdet turkoosit, oranssit ja valkeat. Kaikki yhtä kauniita koristekuviota vailla. Tyttö katsahti kelloon, ja päätti pitää tauon. Sukkapuikot kädessään Ivy simahti sohvalle vahingossa, vaikka hänen piti pitää vain taukoa, lepuuttaa hänen silmiään, ja muistella poikaa. Vähän myöhemmin yöllä Ivy kellahti sohvan selkänojalta pojan päälle. Ivy ei siitä mitenkään herännyt, tai edes ragoinut, mutta hän ei tiennyt, heräisikö poika tähän.
aane
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 12 Helmi 2011, 02:34

Shiro huomasi pientä muutosta Ivyn puheessa. Tuo ei enään sanonut kaikkea niin korrektisti, ja rennomman puoleinen äänensävy alkoi painottumaan. Silti ilmassa oli jonkinlaista kitkaa. Poika ei jaksanut juuri sinä hetkenä välittää siitä. Hän loi katseensa kattoon, katsoen sitä kuin huumeissa oleva. Että osasi pistää päähän ja lujaa. Kuin olisi kalautettu paistinpannulla suoraan takaraivoon. Peiton lämpiys alkoi tuntumaan yhä vahvemmin, ja nopeasti viilenevä huoneilma paransi vain kuumuuden tunnetta. Parhaitenhan sitä nukkuu kun on lämmin peitto ja viileä ilma. Shiro painoi tuskastuneen heikosti silmänsä kiinni, pitäen suunsa tuuman kaksi auki. Hän oli totuttautunut nukkumaan suu auki tai kiinni, joten sillä ei ollut oikeastaan väliä. Pään suonet tuntuivat sykkivän aivan ihon pinnalla, luoden jyskyttävää särkyä ensinnäkin Shiron mieleen.

Hän kuitenkin nukahti nopeasti sen jälkeen, kun Ivy oli sanonut hänelle hyvät yöt. Poika ei voinut sille mitään. Hänellä oli vain mahdottoman voimaton olo, mikä musersi. Musersi hänen mieltään kuten moni muukin asia. Shiron vartalo rentoutui kokonaan hänen saadessa unen päästä kiinni. Hän nukkui niin syvästi, että tuskin tunsi hennon naisen kaatuvan päällensä. Illan aikana ulkona pilvet vetäytyivät kasaan, loivat suuria pilvimassoja ja viilensivät lounaistuulilla ilmapiiriä. Pieniä, rakeisen oloisia lumihiutaleen poikasia alkoi putoamaan hiljaa maahan, tehden pieniä kekoja sinne sun tänne. Lumi tuskin pysyisi maassa kauaa, olihan tämä vasta ensilumi.

//pieni aikahyppy aamuun//

Shiro tajusi olevansa hereillä jossakin kahdeksan maissa. Hän kutristi pienesti kulmiaan ja kokeili liikuttaa raajojaan. Kädet ovat.. kurkku ei tuntenut enään niin suurta kipua, jalat. Jonkinlainen paino niitten päällä oli. Poika avasi silmänsä unenpöpperössä. Hän siirsi leukaansa paremmin tyynylle, ja päätti sitten nousta ja lähteä. Kuitenkin hän unohti jo siihen mennessä jalkojen päällä olevan painon. Shiro nosti yläruumiinsa pystyyn ja huomasi Ivyn jalkopäädyn kulmassa. Tyttö makasi siinä.. oikein sievän näköisenä. Niin avuttoman.. ei.. niin puhtaan, rehellisen näköisenä. Ja haavoittuvaisen. Kuka tahansa voisi tässä tilanteessa käyttää sen hyödykseen. Mutta Shiro ei.
Poika veti varovasti jalkansa pois tytön alta. Hän asetteli tyynyn naisen pään alle tueksi, ja heitti hiljaa peiton tuon ylle. Shiro hiipi päkijöillään ovesta pihalle, tarkistaen vielä, nukkuiko nainen. Pihalla maassa oli aamuinen routa. Pyykkien päällä oli pieni kerros lunta, mutta sen keveyden ja hentoisuuden takia ne oli helppo pyyhkäistä pois niistä, ilman kauhean suuria vesiplänttejä. Shiro otti omansa pyykkinarulta, ja vei kasan mukanaan vessaan, jossa hän vaihtoi varustuksensa. Poika viikkasi hiukan huolimattomasti lainatut vaatteet ja laittoi ne tuolin päälle. Ainakin hän yritti viikata, Shiro ei ollut koskaan juuri viikannut mitään. Hai katsoi Ivyä vielä kerran. Jokin tuossa nukkuvassa ihmisessä sykähdytti poikaa. Hän veti käden rintakehälleen, tarkistaen pulssin. Ihan normaali, mitä nyt vähän väliä pamppaili aavistuksen nopeammin. Shiro tuijotti tyttöä, kävellen sitten lähemmäs tuota. Hän toi huulensa pelottavan lähelle Ivyä, ja suuteli tuon otsaa hellästi, samalla paijaten pienesti toisen hiuksia.
"Kiitti.." Shiro sanoi niin hijlaa kuin ikinä pystyi.

Sen jälkeen poika hiippaili takaisin ovelle, ja katosi aamuauringon sarastuksiin.

// Oisko tämä juonikuvio tässä? //
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja aane » 12 Helmi 2011, 12:44

Likka oli herkkäuninen, joten heti kun poika oli irroittanut otteensa likan hiuksista, tämä mumahti jotakin, mutta vaipui uudelleen uneen. Ennen kuitenkin vaipumista uneen, Ivyn huulilla saattoi näkyä pientä suupielien nykimistä ylöspäin.

Kello koitti yhdeksän, ja likka heräili vieläkin ihan väsyneenä, ja huomasi, että oli nukkunut pommiin.

- .. SHIRO, MINUN TÄYTYY LÄHTEÄ ..

Ivy nosti päänsä tyynyltä, jota oli luullut poikien jaloiksi, ja katsahti näin tyhjää sohvaa. Ivyn silmiin alkoi muodostua pelokas ja surullinen katse, ja likka ponnahti etsimään poikaa koko kämpästä huudellen hänen nimeään. Ivy juoksi äkkiä ulko-ovelle ja katsahti pyykkeihin.

- Viety.

Lopulta likka sitten ensilumelle lysähti polvilleen, haudaten kätensä kasvoihinsa päästäen nyyhkytyksiä ja surun kyyneleitä.
- Miksi ..

Ei likan tarvinnut olla tässä pitkään, kun jo hänen säärensä olivat punertavat ja paleltuneet, joten hänen oli pakko nousta, ja ryömiä takaisin sisälle suremaan asiaa. Ivy kävi monesti päivän mittaan tarkistamassa joka huoneen ja kolon, mutta turhaan.
Se oli mennyttä.

/ oooh vaikka ;D
aane
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 12 Helmi 2011, 14:17

// Laitan kylälle sen toisen suunnittelemamme pelin aloituksen, ilmoittelen sulle sitten :) //
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja aane » 12 Helmi 2011, 23:48

/ ookei, hyvä (:
aane
 

Edellinen

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron