Please, Cry For Me

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ylva » 21 Touko 2012, 16:03

Druaiglin

Haltian huulet nykivät ylöspäin miehen huvittuessa hieman toisen sanoista. "Ei rahalla ystäviä tai rakkautta osteta, lähinnä turhaa tavaraa ja ruokaa", mies tähdensi katsellen säteilevää enkeliä omilla sinisillä silmillään. "Enkä usko, että nuoruus on sama asia kuin tietämättömyys", suippokorva lisäsi kohauttaen hieman olkiaan sen merkiksi ettei oikeastaan ollut varma asiasta. Haltia oli toista reippaasti vanhempi, mutta silti omalla mittapuullaan yhä nuori. Ajatus oli hieman huvittava, mutta mies yritti olla takertumatta siihen. Neitokainen vahvisti asuvansa haltiakylässä. Tämä sai miehen mielen ilahtumaan. "Sepä mukavaa, saatan siis tavata sinut uudemman kerran", haltia sanoi vinosti hymyillen pieni leikkimielinen sävy sanoissaan, vaikka pohjimmiltaan oli ihan tosissaan. Ajatus toisen näkemisestä uudemman kerran oli varsin miellyttävä, vaikka haltia ei ollutkaan ajatellut jäädä kylään. Eihän tuo varsinaisesti ollut ollut edes sinne menossa, jos siitä lähdettiin. "Se on ihan mukava paikka. Vikansa sitä on kaikkialla", mies totesi rehellisesti. Kyllä haltia oli kotonaan viihtynyt ja nyt kun oli maailmaa nähnyt tuntui haltiakylä oikein mukavalta paikalta asua, paitsi ne pienet viat kuten ihmisten orjuuttaminen, mutta kuten oli sanonut vikansa sitä oli joka paikassa.

"Niin tietysti jos haluat rupatella toistamiseen tässä.. joskus?" haltiamies lisäsi nyt hieman vakavammin noiden lähestyessä haltioiden piilotettua kylää. "Minulla ei tosin ole hajuakaan onko minulla enää taloa", haltia naurahti ja hieraisi niskaansa. "Täytynee varmaankin vierailla äitini luona ensimmäiseksi", mies huomautti ohimennen.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Touko 2012, 17:19

Izu

Nainen hymyili toiselle lämpimästi. Mies oli todella kohtelias ja jotenkin se rauhoitti neidon omaa varovaisuuttaan ulkomaailmaan. Izu halusi tietää lisää, mitä ennemmän tässä ulkomailmassa tapahtuikaan, kuin pelkkä sota.
"Sanoit että olet matkustellut paljon? Niinhän? Saanko kysyä että minkälaista seutua olet nähnyt?" Kristallienkeli kysäisi ohi mennen ennen kuin keskittyi kuuntelemaan toisen puhetta. "Niin, saatat todellakin törmätä minuun... Mutta en juurikaan kamalasti kävele haltioidenkylän keskellä. Pidän enemmän siitä että pääsen pujahtamaan tänne." Izu sanoi leikkisästi ja pisti hyvin valkean sormensa täyteläisten huuliensa päälle. Hymy naisen kasvoilla oli lumoava ja surullinen. Sitä näkyä ei millään muilla sanoilla voinut kuvailla. Druaiglin alkaessa kysellä siitä että he voisivat rupatella joskus toistekkin täällä. "Se oli oikein mukavaa minustakin, mutta mistä minä sinut löytäisin? Hm?" Enkeli kysyi hyvin kauniisti ja sievästi. Hän tuijotti hetkisen miestä, kunnes käänsi kasvonsa jo näkyvää kylää kohti. Siell' kun kuului lasten ääniä ja paljon hälinää.

Enkeli naurahti heleästi. Hän ei ihmetellyt ettei toisella olisi enää taloa, jossa asua, kun yleensä raunioituneet tai hylätyt talot tuhottiin tai vallattiin. Uusiin käyttötarkoituksiin tietenkin. Izu kuunteli hiljaa kuinka mies ilmoitti että hänen pitäisi mennä varmaakin tapaamaan äitiään ensinmäisenä. Izun kasvot menivät hieman vakavimmiksi. "Olet onnekas, sinulla on äiti, joka pitää omasta lapsestaan hyvää hulta, sekä rakastaa sinua. Minula kun ei ole ollut minkäänlaista perhettä tai sellaista läheistä seuraa." Izu sanoi ja astui sitten hiljaa haltioiden sekaan. Hän kääntyi nopeasti Druaiglin puoleen. "Ennen kuin eroamme, haluan sanoa erään asian. Olet todella hieno mies Druaiglin. Minusta olet kallis arvoinen aarre tässä suuressa mitättömässä sodassa." Izu sanoi ja ojentui miestä päin. Painaen pienen hellän suuko miehen poskelle. "Kiitos kun saatoitte minut tänne." Kristallienkeli sanoi hymyillen ja häipyi näkyvistä. Hän käveli rauhallisin askelin haltioiden seassa, surullinen ilme kasvoillaan. Lopulta painaen päänsä käsiinsä peittäen surunsa.

Illan saapuessa, kylässä oli hiljattaen pahimmat ruuhkat hellittämään sekä hälinä ja tohina lakanneet. Kristallienkeli kulki hiljaa kadulla hieman hohtaen jo kuun noustessa taivaalle. Kirkaalle tähtiyön taivaalle. Ah mikä näky! Tämän maiseman Izu haluaisi nähdä jonkun tietyn henkilön kanssa. Hassuahan se oli, mutta romantista, sitähän naiset toivoivat. Muistaen lopulta kuka oli hän syrjäytti tälläiset haaavet ja hymyili itseksee. "Mikä hölmö minäkin olen..." Izu sanoi hiljaa valkoiset silmät painautuen katsomaan soraista tietä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 22 Touko 2012, 22:52

Druaiglin

Haltiamies ei voinut olla hymyilemättä neidon kysymykseen siitä minkälaista seutua oli nähnyt. Mies kohautti olkiaan ennen kuin vastasi. "Kuljin täältä vuorten taakse ennen kuin sota loppui ja sielläpäin olen oikeastaan ollut suurimmanosan ajasta. Pieniä kyliä", haltia kertoi ja nosti katseensa neitoon hymyillen vinosti "Suurimmanosan ajasta minä juoksentelin loppujenlopuksi erinäisten petojen ja demoneiden perässä, joten en voisi sanoa tietäväni seutujen hyvistä puolista", haltia kuulosti oikeasti pahoittelevalta, kun ei voinut sen tarkemmin toisen kysymykseen vastata. Leveä hymy palasi sekaverisen huulille keskustelun ja matkan edetessä. "Minä kun ajattelin löytää sinut", tuo vastasi enkelin kysymykseen. Kylän äänet kantautuivat myös haltian korviin, tutut äänet, joita oli suurimmanosan elämästään kuunnellut. Tajusi vasta nyt, että loppujenlopuksi oli kaivannut kotikyläänsä enemmän kuin mitä oli luullut.

Enkelin vakavoituessa puhumaan perheestä Druaiglin tyytyi nyökkäämään päätään. "Ei se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta olet oikeassa. Toisaalta... perhe ei aina ole se mihin on syntynyt. Siis äiti, isä, lapsi. Voi olla erilaisiakin perheitä." Druaiglin eksyi pohtimaan asiaa hetken ja katseli sitten surumielistä enkeliä kokien suurta halua piristää tuota, mutta ei tiennyt miten sen olisi tehnyt. "Loppujenlopuksi perheet tehdään itse, luulisin", Druaiglin totesi kohauttaen taas olkiaan. Haltiamies pysähtyi enkelin tehtyä niin ja katseli tuota sinisillä silmillään, eikä tiennyt miten olisi suhtautunut toisen mairitteleviin sanoihin, joissa ei ollut tippaakaan halua miellyttää toista tai muuta pinnallista kohteliaisuutta. Vielä enemmän Dru hämmentyi suukosta, jonka sai poskelleen tältä eriskummalliselta ja viehättävältä neitokaiselta. Haltia ei saanut sanotuksi mitään järkevää enkelin luikkiessa haltiavilinään ja totesi pian seisoskelevansa haltiavilinässä yksinään. Druaiglin hymähti itselleen ja hieraisi niskaansa. Miten ihmeessä päätyi näihin tilanteisiin, jotka voisivat olla tarinankertojan sadusta. Tuntui kuin neidon katoaminen olisi vienyt valoa mukanaan, mikä sai haltiamiehen tähystämään taivaalle. Ilma ei ollut synkentynyt, aurinko paistoi yhä säteitään maailmaan. Ei ollut edes kysynyt missä Izu majaili, ei kylä nyt niin pieni ollut. Tämä seikka harmitti miestä hieman, mutta lähti lopulta liikkeelle suunnaten kulkunsa tuttua reittiä pitkin äitinsä talolle.

Pojan ja äidin tapaaminen oli mennyt paremmin, mitä haltia oli toivonut. Hösötystä oli ollut huomattavasti vähemmän. Haltia oli kuitenkin lähtenyt illan tultua talosta aikomuksenaan mennä istumaan kievariin joksikin aikaa. Kadut olivat hiljaiset, ei moni tähän aikaan enää ulkona ollut ja nekin jotka olivat pysyivät visusti piilossa tai kapakan lämmössä. Haltiamies oli vaihtanut paitansa tummanpunaiseen väljään miestenpaitaan ja housut olivat mustat. Jousi ja nuoliviini, sekä muut aseet oli jätetty pois. Ei mies uskonut niitä täällä tarvitsevansa, mutta oli kuitenkin piilottanut tikarin saappaanvarteen ihan vain varmuuden vuoksi. Alkava yö oli viileä, mutta juuri sopivasti, ei haltialla kylmä ollut. Miehen silmät hehkuivat punaisina, joka oli aina herättänyt huomiota ja yleensä yritti piilottaa ne hupun varjoihin. Nyt miehellä ei ollut huppua, tuolla oli pitkä, viininpunainen takki, jossa oli kauluksissa, hihansuissa ja helmoissa koristeluja. Takki ei ollut mitään aatelistasoa, mutta astetta siistimpi kuitenkin.

Miehen askeleet pysähtyivät tuon huomatessa aavemaisen hahmon edempänä. Haltia räpäytti muutaman kerran silmiään, mutta oli aika varma, että kyseinen henkilö oli samainen kristallienkeli, jonka kanssa oli kylään saapunut. Haltia ei voinut olla naurahtamatta itsekseen tilanteelle. Se tuntui yksinkertaisesti täysin epätodelliselta. Näin ei kuitenkaan, toivottavasti, ollut, joten sekaverinen jatkoi hiljaista kävelyään kohti neitokaista. Lähestyi tuota seläntakaa, joten toivoi ettei säikyttäisi toista. "Minä en mitenkään päin kutsuisi sinua hölmöksi", haltia kommentoi neidon itselleen tarkoitetuille sanoille. "Harvempi hölmö kutsuu itseään hölmöksi".

((oletan että halusit jatkaa tätä XD)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Touko 2012, 17:10

//Oletuksessi osui oikeaan!//

Izu

Kristallienkeli säpsähti oikein olan takaa. Hän tuijotti valkoisilla silmillään miestä. Sitten hän henkäisi ja hymyili. "Pelästytit minut. Mutta on mukavaa tavata sinut jälleen." Izu sanoi lempeästi ja hymyili. Hän oli melko ilahtunut siitä että hän oli taas törmännyt Druaigliin. "Minne olet menossa tuon näköisenä? Näytät ihan erillaiseta kuin aamulla." Izu kehui miehen vaatteita ja katsoi niitä hieman tarkemmin. Sitten hän vilkaisi itseään. Hänellä oli tavallisesti pelkkä arkinen vaatetus, se ei kovinkaan usein vaihtunut, niin se vain oli. Izu ei nyt kamalasti kiinnittänyt pukeutumiseensä minkäänlaista huomiota, mutta kun toisilla oli jokus erillaiset vaatteet oli vain pakko huomioida omat vaatteensa. Izu käyttäytyi yllättävällä tavalla, hän oli antanut suudelman miehen poskelle ennen ero ja nyt hän antoi toiselle puolelle suuko taas jälleen näkemisen kunniaksi. Kristallienkeli hymyili hieman ujosti. Hän ei todellakaan tehnyt tätä useasti tai juurikaan ollenkaan. "Häiritseekö tämä sinua...?" Izu kysyi ja painoi taaas katseensa maahan. Arasti hän mietti hän halusi tehdä jotakin, joka saisi hänet näyttämään muulta kuin surkealta ja surulliselta.

Säälittävää. Sitä hän oli. Ainakin enkeli päätteli itse niin. Mutta hän oli iloinen, hänen ei tarvinnut olla yksin, ei ainakaan tänä iltana. Ehkä?
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 23 Touko 2012, 22:29

Druaiglin

Haltiamies hymyili lämpimästi onnistuen näyttämään ystävälliseltä oudoista hehkuvista silmistään huomioimatta. "Anteeksi, ei ollut tarkoitus", mies vakuutteli. "Sanoinhan, että ajattelin löytää sinut", mies jatkoi silmää iskien, vaikka kyse oli ollut silkasta onnellisesta sattumasta. Vaatteiden tullessa puheeksi haltia ei voinut olla vilkaisematta asukokonaisuuttaan ja naurahtaa. "No, sen siitä saa kun käy visiitillä äitinsä luona", tuo sanoi epämääräisesti nostaen katseensa takaisin kristallienkeliin, joka näytti yölläkin hohtavan omaa valoaan, ainakin haltian silmissä. "Ei sinun vaatteissasi ole mitään vikaa", Druaiglin huomautti neidon katsellessa omaa asukokonaisuuttaan. "Olet viehättävä ilmankin", tuo jatkoi ja naurahti sitten omille sanoilleen. "Tuo kuulosti paremmalta päässäni", haltia lisäsi hymyillen pahoittelevasti.

Kieltämättä sekaverinen ei ollut tottunut saamaan suukkoja poskilleen muilta kuin äidiltään, joten toisen käytös oli hieman hämmentävää. Ei kuitenkaan sanonut tästä mitään ääneen vaan hymyili lempeästi toiselle. "Miksi panisin pahakseni, jos kaunis nainen haluaa väkisin suukotella minua?", haltia heitti hieman kiusaavaan sävyyn, ei kuitenkaan paljoa, eihän hän halunnut pelottaa toista pois. Haltia hieraisi huomaamattaan niskaansa ja siirteli muutamia hiussuortuvia pois kasvoiltaan. "Niin juu, olin menossa katsomaan onko elämä paikallisessa juottolassa muuttunut sitten viimenäkemän. Haluatko tehdä seuraa?" haltia kysyi tietämättä yhtään, ettei toinen pahemmin harrastanut juomista tai syömistä kuten toinen oletti. Eihän sitä ensimmäisenä sellainen tullut mieleen. Muutama lasi hyvää viiniä ja viehättävä seura olisi todellakin tälle päivälle mahtava lopetus.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 31 Touko 2012, 09:38

Izu

Nianen hymyili ja ojensi kätensä haltiaa kohti. "Totta kai lähden juoma seuraksi, mutta en taida kuitenkaan tilata mitään. Istun siinä vieressäsi ja katson kun juovut." Izu nauroi ja tuli miehen lähelle. Hän lähti liikkelle, ilman sen isompia eleitä. Kristallin hohtoinen iho kiilsi omaa valoaan todellakin, se oli sitä kauneutta, jota nainen loisti omaksi hyödykseen. Kai.
Izu kääntyi katsomaan miestä ja hymyili lempeästi. "Oli mukavaa ja ihanaa ottaa minut juttu seuraksenne. Minulla kun ei ole mitään tekemistä ylkeisesti." Izu sanoi lempesti ja käännähti hieman ympäri etsien sitä kapakkaa. Vieno hymy huulillaan hän rupesi laulamaan kevyesti.

//Lyhyt!!!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Kesä 2012, 18:32

Druaiglin

Haltia kohotti hieman kulmaansa yllättyneenä siitä ettei toinen joisi mitään. "Tuota... saahan sieltä alkoholittomiakin juomia. Ei se nyt ole kivaa kuivinsuin istua", mies sanoi hieman hämillään olettaen tietysti että toinen ei alkoholia tykännyt juoda. Hymyili kuitenkin yhä neitokaiselle ystävällisesti lähtien astelemaan tuon perään ohjeistaen tuota oikeaan suuntaan astellen muutaman askeleen edellä. Vino hymy käväisi taas miehen huulilla toisen alkaessa laulelemaan. Ei voinut olla vilkaisematta neitokaista hieman huvittuneena. "Sinä taidan tykätä laulaa", mies huomautti vaikkakin ei varsinaisesti olisi halunnut keskeyttää toista. Tuntui kuitenkin hassulta ettei sanoisi jotain. "Ei sillä, sinä osaatkin laulaa", mies lisäsi haroen nopealla eleellä hiuksiaan pois silmiltään ja muutenkin parempaan asentoon. Miehen ajatukset harhautuivat hetkeksi muualle ja tuo vilkaisi uudestaan neitokaista punahehkuisilla silmillään. Miehestä tuntui mukavalta, ettei toinen ollut kavahtanut tuon silmiä tai oikein mitään muutakaan tuossa mitä muut yleensä katsoivat kieroon. "Pidätkö tanssimisestakin?"

((lyhyttä lyhyeeseen XD)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Kesä 2012, 19:05

Izu

Mies oli huvittava, kohtelias ja ihanaa seuraa. Mitä muuta nainen voisi toivoa tälle illalle? Izu hymyili ujon näköisesti Druaglinille. "Niin, se on minun tapani näyttää tunteitani, kai. Olen laulanut syntymästäni asti. Se piristää päivää iloisella tavalla." Izu vastasi hymyillen ja kulki nyt mieheen kääntyneenä. Takaperin kävelyä. Izu laski vähänksi aikaa katseensa ja katseli maata ajatuksissaan, voisihan hän juoda hieman vettä. Ruokaa hän ei tarvinnut eikä tainnut tarvita sitä vettäkään kamalasti. Noh pitihän se kuitenkin hieman kosteana sisuskaluja. Izu kohotti viimein katseensa haltiaan ja katsoi tämän punertavia silmiä. He olivat niin samantapaiset ja samalla niin erillaiset. Izun valkoiset silmät loistivat haaleasti yön pimeydessä. "Tanssiakko? Ehkä jotain hitaan tapaista, en oikein ole kamalasti tanssinut, paitsi silloin kun olen yksin ja saan tyriä mielin määrin askelissani." Izu naurahti ja pyörähti pienen piruetin ikään kuin näytiksi, ettei ollut kovinkaan hyvä tanssimaan.

Nainen huomasi taivaan kauniit tähdet taas, niitä oli aina ihana katsella vaikka kuinka pitkään. Ei sitä koskaan osannut lopettaa maailman suuruutta ihmettelemistä. SE, se oli jotakin taian omaista ja unohtumatonta. Mitä ikinä tuolla taivaan toisella puolella oli? Rinnakaisia ulottuvuuksia vai pelkkää tyhjyyttä. Näitä kristallienkeli jäi miettimään, mutta jatkoi sen enempää miettimistä hymylyä. "Kuule Druaglin. Oletko koskaan ajatellut kuinka suuri tämä maailma on? Tai mitä tuon suuren tähti taivaan tuolla puolen on? Nuo kysymykset saavat minut mielenkiinnosta säkenöimään sisältä päin." Enkeli sanoi nauraen heleästi.

//Haa! Sain jotain pitkää soperrettua tänne!

//Sori Ylva. Olet ollut kauan hiljaisena, joten vedän hahmoni pois pelistä.
Nya
 

Edellinen

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron