Kirjoittaja Ylva » 22 Touko 2012, 22:52
Druaiglin
Haltiamies ei voinut olla hymyilemättä neidon kysymykseen siitä minkälaista seutua oli nähnyt. Mies kohautti olkiaan ennen kuin vastasi. "Kuljin täältä vuorten taakse ennen kuin sota loppui ja sielläpäin olen oikeastaan ollut suurimmanosan ajasta. Pieniä kyliä", haltia kertoi ja nosti katseensa neitoon hymyillen vinosti "Suurimmanosan ajasta minä juoksentelin loppujenlopuksi erinäisten petojen ja demoneiden perässä, joten en voisi sanoa tietäväni seutujen hyvistä puolista", haltia kuulosti oikeasti pahoittelevalta, kun ei voinut sen tarkemmin toisen kysymykseen vastata. Leveä hymy palasi sekaverisen huulille keskustelun ja matkan edetessä. "Minä kun ajattelin löytää sinut", tuo vastasi enkelin kysymykseen. Kylän äänet kantautuivat myös haltian korviin, tutut äänet, joita oli suurimmanosan elämästään kuunnellut. Tajusi vasta nyt, että loppujenlopuksi oli kaivannut kotikyläänsä enemmän kuin mitä oli luullut.
Enkelin vakavoituessa puhumaan perheestä Druaiglin tyytyi nyökkäämään päätään. "Ei se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta olet oikeassa. Toisaalta... perhe ei aina ole se mihin on syntynyt. Siis äiti, isä, lapsi. Voi olla erilaisiakin perheitä." Druaiglin eksyi pohtimaan asiaa hetken ja katseli sitten surumielistä enkeliä kokien suurta halua piristää tuota, mutta ei tiennyt miten sen olisi tehnyt. "Loppujenlopuksi perheet tehdään itse, luulisin", Druaiglin totesi kohauttaen taas olkiaan. Haltiamies pysähtyi enkelin tehtyä niin ja katseli tuota sinisillä silmillään, eikä tiennyt miten olisi suhtautunut toisen mairitteleviin sanoihin, joissa ei ollut tippaakaan halua miellyttää toista tai muuta pinnallista kohteliaisuutta. Vielä enemmän Dru hämmentyi suukosta, jonka sai poskelleen tältä eriskummalliselta ja viehättävältä neitokaiselta. Haltia ei saanut sanotuksi mitään järkevää enkelin luikkiessa haltiavilinään ja totesi pian seisoskelevansa haltiavilinässä yksinään. Druaiglin hymähti itselleen ja hieraisi niskaansa. Miten ihmeessä päätyi näihin tilanteisiin, jotka voisivat olla tarinankertojan sadusta. Tuntui kuin neidon katoaminen olisi vienyt valoa mukanaan, mikä sai haltiamiehen tähystämään taivaalle. Ilma ei ollut synkentynyt, aurinko paistoi yhä säteitään maailmaan. Ei ollut edes kysynyt missä Izu majaili, ei kylä nyt niin pieni ollut. Tämä seikka harmitti miestä hieman, mutta lähti lopulta liikkeelle suunnaten kulkunsa tuttua reittiä pitkin äitinsä talolle.
Pojan ja äidin tapaaminen oli mennyt paremmin, mitä haltia oli toivonut. Hösötystä oli ollut huomattavasti vähemmän. Haltia oli kuitenkin lähtenyt illan tultua talosta aikomuksenaan mennä istumaan kievariin joksikin aikaa. Kadut olivat hiljaiset, ei moni tähän aikaan enää ulkona ollut ja nekin jotka olivat pysyivät visusti piilossa tai kapakan lämmössä. Haltiamies oli vaihtanut paitansa tummanpunaiseen väljään miestenpaitaan ja housut olivat mustat. Jousi ja nuoliviini, sekä muut aseet oli jätetty pois. Ei mies uskonut niitä täällä tarvitsevansa, mutta oli kuitenkin piilottanut tikarin saappaanvarteen ihan vain varmuuden vuoksi. Alkava yö oli viileä, mutta juuri sopivasti, ei haltialla kylmä ollut. Miehen silmät hehkuivat punaisina, joka oli aina herättänyt huomiota ja yleensä yritti piilottaa ne hupun varjoihin. Nyt miehellä ei ollut huppua, tuolla oli pitkä, viininpunainen takki, jossa oli kauluksissa, hihansuissa ja helmoissa koristeluja. Takki ei ollut mitään aatelistasoa, mutta astetta siistimpi kuitenkin.
Miehen askeleet pysähtyivät tuon huomatessa aavemaisen hahmon edempänä. Haltia räpäytti muutaman kerran silmiään, mutta oli aika varma, että kyseinen henkilö oli samainen kristallienkeli, jonka kanssa oli kylään saapunut. Haltia ei voinut olla naurahtamatta itsekseen tilanteelle. Se tuntui yksinkertaisesti täysin epätodelliselta. Näin ei kuitenkaan, toivottavasti, ollut, joten sekaverinen jatkoi hiljaista kävelyään kohti neitokaista. Lähestyi tuota seläntakaa, joten toivoi ettei säikyttäisi toista. "Minä en mitenkään päin kutsuisi sinua hölmöksi", haltia kommentoi neidon itselleen tarkoitetuille sanoille. "Harvempi hölmö kutsuu itseään hölmöksi".
((oletan että halusit jatkaa tätä XD)