Kirjoittaja Ylva » 13 Huhti 2012, 19:53
Hyvin vaaleahiuksinen haltia istui metsän varjossa katsellen edessä aukenevaa maisemaa rannalle ja merelle. Tuolla oli vieressään olevan repun lisäksi osaksi juotu viinipullo, jota piti kiinni toisella kädellä jottei se kaatuisi. Haltia joutui siristämään silmiään katsellessaaan mereltä lositavaan aurinkoon, sen kirkkaus tuntui ikävältä herkissä silmissä, mutta silti sitä oli pakko katsella. Miehen hiukset olivat auki ja vain yksi suippo korvanpää pilkisti niiden lomasta. Toinen korva puuttui kokonaan, jonka tähden piti hiuksiaan useimmiten tätä nykyään auki kuin kiinni. Miehen tarkat silmät kiinnittivät huomiota liikkeeseen rannalla ja tuo käänsi katseensa liikkeen suuntaan. Nainen, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä, lähinnä koska haltia oli katsonut toiseen suuntaan näytti hohtavan auringonvalon osuessa tuohon ja aavemaiset hiukset leijailivat tuon takana kuin harso. Tummahipiäinen mies kallisti hieman päätään itsekseen katsellessaan neidon touhuja kauempaa varjoista. Haltia ei voinut olla miettimättä toisen kauneutta, joka vaikutti jotenkin maagiselta ainakin tässä valossa. Oli selvää, että toinen ei ollut ihminen, vaikka oli sataman suunnalta tullutkin kaikella todennäköisyydellä. Haltiamies katseli lumoutuneena tuota olentoa vedenrajassa ja vasta tovin jälkeen miehen mieleen juolahti, että toisen vakoileminen tällä tavalla saattoi olla jokseenkin töykeää. Irvisti itsekseen ajatukselle ja ei voinut olla hymähtämättä ääneen omille ajatuksilleen.
Päädyttyään siihen johtopäätökseen, että olisi epäkohteliasta olla ilmoittamatta itsestään, Druaiglin nousi ylös pulloineen päivineen ja lähti astelemaan rannalle. Miehellä oli yllään vaalea, väljä paita, jonka oli jättänyt osaksi auki. Sen päällä oli tumma nahkaliivi ja jaloissaan tuolla oli mustat housut joiden lahkeide päällä olivat tummanruskeat saappaat. Käsissää miehellä oli tummanruskeasta nahasta tehdyt hansikkaat, jotka jättivät sormenpäät avoimiksi. Uumalla miehellä oli pari sapelia. Jousi ja nuoliviini makasivat repun vieressä nurmikolla, eikä ollut niitäkään jaksanut ottaa mukaansa. Kuka niitä nyt tuosta nyysisi tälläisessä paikassa? Myös viitta oli jäänyt repun luokse, sillä kevätaurinko lämmitti mukavasti, eikä viitta ollut pakollinen pienestä tuulesta huolimatta. Jos osasi tarkkaan katsoa saattoi nähdä, että haltia ontui hieman toista jalkaansa yhä vamman vuoksi, jonka siihen oli jokuaika sitten saanut. Nuorukainen hymyili vinosti ja pysähtyi lähelle tätä sädehtivää neitokaista. "Kaunis ilma, eikö?" haltia totesi ääneen katsellen merelle vino hymy huulillaan, joka sai tuon siniset silmät välkkymään iloisesti. Druaiglin oli kerännyt paljon vakavuutta itseensä erinäisten tapahtumien johdosta, mutta sisimmissään oli yhtä hilpeä kuin aina ennenkin. Varsinkin pienessä maistissa, mitä tietysti ei nyt ollut, mutta kuitenkin. "Ei ollut tarkoitus pelästyttää", mies lisäsi vilkaisten neitokaista "mutta ajattelin tehdä itseni havaittavaksi ennemmin kuin seurailla puuhiasi salaa. Ei sillä, etteikö se minulle kävisi", haltia lisäsi hymyillen vinosti osottaen näin, että ei ollut aivan tosissaan.