Kirjoittaja Nya » 26 Kesä 2013, 18:25
Naisen ruumis säkenöi taas omaa outoa valoaan. Izu kuuli sanat, mitkä mies lausui. Se sai viimeisestä silmästä kyyneleet tulvimaan. "Myönnät tappiosi? Kuinka urheaa, mutta se ei riitä, sinun täytyy kuolla!!" Naisen ääni kähisi, kun hän otti säröissä olevilla jaloillaan vauhtia. Nainen hyppäsi ilmaan, teki pyörivän liikeen ja yritti vielä kerran iskea miestä. Kesken hyökkäyksen, toinen jalka petti, se ei tuhoutunut kirtalli tomuksi vaan siitä tippui pieni hilunen rantaa, jonka myötä tasapaino häiriintyi kehossa. Izu kaattui miekka edellä maahan. Samalla kun hän kaatui, miekan asento ojentui niin, että se lävisti naisen vatsan. Izun keho värähti hyvin näkyvästi, kipua ei ollut. Oikea järkyttyneen näköinen silmä oli levinnyt appusen auki, kun hän makasi maassa. Miekka oli lävistänyt hänet, eikä hän tuntenut jalkojaan, ne alkoivat murentua. Ainakin toinen jalka murentui hiljalleen ja katosi kauniina tomuna rannalle kaunettamaan sen kaunetta. Kristallienkelin keho oli lähes tuhoutunut ja sen tiesi enkeli itsekkin. Sen tunteet ja kauna, mitä se oli pitänyt yllään alkoivat laantua.
"Minä siis kuolen... oli siis turhaa paeta kuolemaa tunkeutumalla tähän kehoon... Huono valinta, tämäkin on liian heikko. Liian heik-" naisen värähtelevä ääni ja kyynelet sammuttivat pian äänen, joka oli tullut tuon suusta. Mutta silmä, joka kristallienkelillä oli vielä välähti. Ruumis liikkui miekka siirtyi hitaasti vatsan seudulta ja Izu nousi hiljaa yhden käden varassa, toista hänellä ei enää ollut.
"Loppu on tullut, vai mitä Dru? Minua ei voi pelastaa enää, niinhän?" Izu sanoi surullisella tutulla rakastavalla äänellään. Hän lähti hitaasti raahautumaan yhden jalan ja käden avulla verisen miehen luo. Nainen itki. "Olen pahoillani, olen niin pahoillani! En olisi... En olisi saanut sotkea sinua tähän. En olisi halunnut satuttaa sinua, mutta sinulla on vielä mahdollisuus! Mene ja pelasta itsesi!!" Izu aneli ja laski kylmän kristallia hohtavan kätensä miehen haavan päälle. Izun anova katse vain viimeisellä silmällään oli täynnä tuskaa ja kipua, jota hän ei kuitenkaan tuntenut. Vatsassa oli amottava miekan tekemä aukko. "Keho muuttuu, se alkaa muuttu elottomaksi, muttua tomuksi... Sinun pitää unohtaa minut..." Izu sanoi ja siveli miehen kasvoja. Hän hymyili säröillä olevilla huulillaan. "Vielä kun olen tässä, haluan sinun edes selviävän. Ole niin kiltti pelasta itsesi.." Izu sanoi ja hymyili haikeasti, hän tuli vielä lähemmäs. "Mieli ei yksin voi pitää kehoaan kasassa, huomaatko. Toinen jalkanikin katoaa kokoajan. Kohta minä olen tomua." Izu sanoi ja hymyili miehelle. Hän silitti toisen silkkisiä hiuksia ja kasvoja. Hän katsoi miestä' ja tuon haavaa, ojentui haavaa kohti, johon putosi pari kyynelettä. Nainen suuteli varovasti haava ja sai suuhunsa verta, joka ei maistunut miltään. Hän ei välittänyt siitä. Pyyhki kädellään veren ja kaatui kyljelleen, kun jalkoja tai toista kättä ei ollut tukemassa. Naisen ilme oli onnellinen, ihme kyllä se oli onnellinen. "Sain elää ihanimman elämän, mitä olisin koskaan toivonut. Sain tavata ihania luonteita, pidin elämästäni. Mikä tärkeintä. Sain tavata sinut Dru... Minä niin rakastan sinua. Ihan oikeasti, en olisi koskaan tahtonut tämän tapahtuvan.." Izu sanoi ja itki taas. Sitä mukaa kun hänen kyyneleensä koskivat hiekkaa, ne muuttuivat kristalliksi.
kristallienkelin käsi nousi sivelemään miehen kasvoja. "Suutele minua. Viimeisen kerran." Nainen pyysi ja katsoi haltiaa hymyillen. Miekka nousi toisaalla pystyyn ja iskeytyi sitten Izun viereen. "Ole kiltti ja pelasta itsesi, en halua, että kuolet kädestäni..." Izu sanoi vaimeasti. Hänen äänensä alkoi himmetä, hänen kätensä ele alkoi hiipua, hänen hohtonsa alkoi hiipua.
//Nosta hänet syliisi ja suutele, niin voimme lävistää teidät näin nätisti. Eipä haittaa :) Mulla ei ole kiireitä odotella.