End of the Road

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

End of the Road

ViestiKirjoittaja Ylva » 16 Touko 2013, 12:15

((Nya + Izu))

Haltia istui auringon lämmittämällä hiekalla katsellen merelle, jonka pinta kimmelsi laskevan auringon valossa. Pieni hymynpoikanen leikki miehen huulilla, sillä näky oli kaunis, vaikka sattuikin herkkiin silmiin. Miehen hiukset olivat auki ja aseet lepäsivät hiekalla repun kera tuon vieressä. Nuotiossa rätisi vielä muutama puu, oli aikaisemmin metsästänyt kanalinnun ateriaksi, mutta sen jämät oli heitetty kauemmas leiripaikasta metsän juureen. Kestämättä katsoa enää aurinkoon, sekaverinen tapaus käänsi katseensa seuralaiseensa, joka loisti lähes yhtä kirkkaana kuin aurinko, ainakin miehen mielestä. Ei ollut tuntenut naista kovinkaan kauaan, mutta silti tuo epätavallinen olento oli onnistunut viemään haltian sydämen kokonaan. Ongelmana oli vain naisen sisällä pintaan pyrkivä pahuus, jonka haltia oli päättänyt tuhota, hinnalla millä hyvänsä. Ratkaisua siihen ongelmaan ei kuitenkaan ollut vielä löytänyt, eikä tälläiset asiat olleet hänen omaa alaansa lähellekään.

Merituuli tuntui leppoiselta ja yhtä lempeältä kuin miehen ajatuksetkin. Hetki tuntui rauhaisalta, eikä varsinaisia sanoja tarvittu. Mitään merkkejä tulevasta ei ollut, eikä mies muutenkaan murehtinut tulevaa tai mennyttä. Hän oli tyytyväinen siihen nimenomaiseen hetkeen ja siitä kannatti nauttia.

((hieman lyhyt, muttah alotus silti XD))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Touko 2013, 12:53

Izu

Vielä kun elän, haluan elää sen täysillä loppuun. Vielä kun hengitän, haluan hengittää raikasta ilmaa. Vielä kun osaan tuntea, haluan antautua niiden hoitoon. Haluan tuntea vielä niin paljon.
Nainen istui seiuralaisensa kanssa hiljaaa katsellen merelle. Täällä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Izu tiesi, ettei aikaa ollut kamalasti. Hänen kehossaan oli hieman jo säröjä, joita hän peitteli hieman vaalentuneilla hiuksillaan. Hänen vasemmassa käsivarressaan oli särö ja hänen vasemmassa kasvon puoliskossaan oli kaksi. Hän ei halunnut huolestuttaa miestä, jota hän rakasti hiljaa ja tyytyväisenä. Hän halusi muistaa tämä tilanteen, elämänsä loppuun asti. Hänen kehonsa ei vain antanut siihen tilaisuutta. Vielä viimeisen kerran. Izu liikahti, hänen kehostaan tipahti murunen kristallia. Nainen säpsähti. Kristallienkeli liikahti uudestaan ja huomasi kehonsa murusia rannan hiekkaan tipahtelevan. Ne kimaltelivat siinä kauniisti.

Izu tiesi, ettei voisi olla tässä maailmassa, enää kauaa. Hänen sielunsa ja hänen mielensä olivat ristiriidoista, eikä hänen kehonsa jaksanut pitää yllä itseään kovan rasituksen vuoksi. "Dru..." Izu kuiskasi ja tuli miehen viereen. Hänen katseensa oli hapuileva ja anova. Hänen katseestaan kuvastui suru ja pelko menettämistä. "Minulla ei ole enää kovasti aikaa..." Nainen kuiskasi toisen korvaan ja nojasi hieman häneen. Sydämmen syke, vaikka Izulla sitä ei ollut, hän tunsi sen kuin aallon, joka pyrki yli aidan. Se pyrki vielä kerran ulos, tuhoamaan ja nauttimaan viimeisist hetkistään. Ei! Izu tönäisi nopeasti miehen pois, perääntyi kauemmaksi. "Minä..." Izu sanoi ja hänen silmistään alkoi valumaan vettä. Kyyneliä. Hän itki. Hän itki surua ja pelkoa. "Auta... Minua..." Izu aneli.

//Täällä ollaan! :D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 19 Touko 2013, 12:45

Enkelin tullessa miehen viereen kietoi tuo kätensä neidon sirojen harteiden ympärille. Mies painoi suukon naisen ohimolle ja veti tuon lempeästi vielä lähemmäs itseään. "Shh, älä puhu tuollaisia. Me keksimme kyllä jotain ajoissa", haltia sanoi rauhaisalla äänellä, vaikka tiesi itsekin toisen sanojen olevan totta. Izy kirjaimellisesti mureni silmissä, eikä mikään muu tuottanut sellaista tuskaan kun sen katseleminen vierestä. Miehen höllä ote irtosi naisen yhtäkkiä tönäistessä tuon kauemmas. Hätkähtynyt ja kysyvä katse suunnattiin naisen silmiin, silmiin jotka täyttyivät kyynelistä. "Izu-rakas", mies sanoi kurottaen käsiään painaakseen kämmenet tuon poskille tullen lähemmäs toista, vaikka toinen oli juuri pyrkinyt pakoon. Mies tiesi kyllä miksi ja tuo vihasi sitä, sitä olentoa mikä oli syypää tähän kaikkeen.

Haltiamies painoi otsansa naisen otsaa vasten ja kietoi kätensä tiukasti tuon ympärille. "Kaikki järjestyy vielä Izu. Sinä olet vahva, kestät vielä. Pysy luonani, rakas", haltia puhui lempeästi, vaikka tuon sisällä pulppusi suuri ahdistus. Veti naisen tiukasti itseään vasten haudaten kasvonsa tuon hohtaviin hiuksiin. Oli kuin olisi yrittänyt puristamalla pitää sen hirviön naisen sisällä. Ei, sillä ei ollut oikeutta.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Touko 2013, 17:55

Izu tunsi kuinka toisen otsa osui hänen otsaansa, jolloin vasemalta puolelta kasvoja tipahti kristalin kauniita muruja. Sitten nuo lempeät kädet kietoivat itkevän kristallienkelin lämpimään syleilyynsä, jota naisen keho ei omistanut. "Minä tiedän... Olen niin pahoillani..." Izu kuiskasi toisen korvaan kyyneleet silmissään. Silloin nainen heilautti kätään, jolloin kristalli muovautui hänen käteensä, muodostaen piikit käsi varteen. Naisen ilme meni hieman sekavaksi, siitä voi tulkita sekä Izun sekä toisen puolen tunteet. "Luuletko? Että pystyt pitämään minut poissa?" Nainen kysyi ja virnsiti. Hänen toiseen käteensä ilmestyi miekka. Miekka, joka olisi viimeksi jo melkein tappanut Druun. Enkeli naureskeli ja äksiti hänen kasvoistaan mureni taas, tosin se vei mukanaan lähes hänen vasemman silmänsä. Nyt silmään ympäröi säröt, jotka uhkasivat viedä naisen vasemman silmän. Miekka leijui nyt ilmassa, koska hän piti voimiaan kurissa sillä lailla. "Katso mitä olet tehnyt meille. Olet murentanut toisen mieleni ja kehoni ei voi enää pitää minua pystyssä, sinun takiasi minä kuolen ja sinä kuolet myös." Nainen vannoi.

Izu lähti hyökkäykseen, samalla kun hän taisteli mureni ranta hiekalle aina vähän kristallia hänen kehostaan. Sisällä naisessa kävi kova myllerrys. Hän vastusteli sieluaan ja yritti puskea toisen sielunsa pois. "...Auta...... Dru...." Naisen suuta pääsi, kun keho liikkui hyökkäävästi. Miekka yritti viiltää monesta paikasta. Mureneva keho yritti pitää itsensä kasassa. Lopulta Izun vasen silmä katosi murenevien kristallien joukkoon. Siinä oli nyt vain tyhjä aukko paikalla, josta kiilsi kristalli. Nainen kiljui. keho halusi luovuttaa, mutta molemmat mielet pitivät sen suunnilleen kasassa. "Kuole!" Enkeli sielu kiljui. Sen vasen käsi tippui hiekkaan ja murentui kristalli tomuksi. "Sinun takiasi minä kuolen!" Sielu huusi ja yritti ep toivoisesti iskea haltiaa. Kehon ainoasta oikeasta silmätä tipahteli rantahiekkaa kyyneliä.

Minä en halua kuolla! En halua tappaa häntä, jota rakastan!


//Tästä meijän pelistä tulee sydäntä riipaiuseva loppu molemmille. :'( Nyt mua itkettää :DD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Kesä 2013, 06:29

Mies nousi vikkelään ylös ja otti välimatkaa toiseen naisen pahemman puolen noustessa esille miekkoineen päivineen. Haltia puri leukaperiään yhteen niin että hampaat narskuivat. Hän tavoitteli miekkaansa ja saikin sen käteensä estääkseen toisen kristallimiekan iskut. "Haista paska, päästä Izu takaisin", mies ärähti murenevalle kristallienkelille. Miehen teki pahaa nähdä rakkainpansa sellaisena, vielä enemmän kun tuo yritti pyristellä pinnalle ja anoi apua. Haltia ei saanut itsestään irti sitä, että olisi varsinaisesti tehnyt vastahyökkäystä vaan väisteli ja torjui toisen raivokkaita iskuja. Toinen oli heikko, muuten olisi luultavasti jäänyt nopeasti alakynteen alati muuttuvaisen kristallin tähden.

Haltia yritti vimmatusti miettiä mitä tekisi, miten saisi Izun takaisin. Turhautuneisuus ja suru tuntuivat valtaavan miehen sisintä, sillä tiesi itsekin, että pelastusta ei sittenkään ollut löytynyt. Nyt alkoi tosiaankin olla liian myöhäistä. Naisen silmän muretessa rantahietikkoon miehen huulilta karkasi tuskainen ynähdys. "Sinun pitäisi auttaa, eikä nopeuttaa tuhoa!" mies ärisi olennolle, joka oli tuon rakkaimman ruumiissa. "Me yritimme löytää ratkaisua", tuo lisäsi ääni särähtäen samalla kun väisti yhden raivokkaista iskuista. Haltia oli neuvoton.

(anteeksi taas kesto))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Kesä 2013, 11:22

Izun ruumis liikkui hitaasti, mutta kuitenkin melko sujuvasti hyökätessään. Toinen sanoi, että oli sielun syytä, kunh n tuhosi sielua. "Syytä miten haluat! Sinä olet kuitenkin syypää tähän kaikkeen. Minä olisin voinut elää, jos mieleni olisi antanut minun tulla valtaan. Olisin pitänyt mieleni visusti poissa tästä maailmasta ja sinun loukustasi!" Ääni värisi, kun se puhui. Vasemman silmän säröt kurkottelivat naisen kaulaa.
Sitten kuului ilkeää naurua, sekavaa ja hulluuden partaalla olevaa, voisi sanoa, ettei siitä naurusta ymmärtänyt mitään. Se kun kuvasti niin paljon kaikkea. "Vai yritit sinä löytää ongelmaan pelastutsa?" Nainen nauroi ja piteli ainoalla kädellään miekkaansa. "Et olisi voinut kuitenkaan löytää ratkaisua, minä synnyin sielusta ja kristallista sekä ihmisen luurangosta. Minä myös tuhoudun niin pian kun synnyn. Olisin voinut elää pitempään, jos vain olisin voinut musertaa mieleni, mutta ei. Sinun piti tulla kuvioihin rakkautenesi mieleeni." Kristallienkeli sepitti ja liikkui nyt huojuen kohti miestä mitenkään kovaa. Jos mikään hyökkäyksistä ei toiminut oli käytettävä miehen omaa heikkoutta.

"En anna sinun kutsumaasi Izua takaisin, minä muserran hänet ja isken syvimpään kuiluun!" Nainen kiljui ja lähti sitten kiitämään juoksullaan. Sitten askel muuttui ja nainen näytti kompastuvan. Oikeassa silmässä oleva katse kirkastui ja kyyneleiden tuomana jokin huudahti. "Dru! Minä...!" Ääni oli anova, kun nainen kaatui ja jäi siihen. Kauniit ja haalistuneet, vaalean siniset hiukset leikkivät tuulella. Keho oli kylmyyttä täynnä. Jos mies olisi joussut naisen luokse tarpeeksi nopeasti. Izu nosti kasvonsa hiekasta ja nosti anovasti ainoan kätensä miestä päin. "...Dru... Minä...!" Nainen yritti, mutta turhaan, hän ei saanut sanottua asiaansa, kun enkeli sielu puski taas ulos. "Hemmetin mieli. Tulet pintaa liian voimakkaasti!" Sitten hyökkäys jatkui. Miekka tavoitteli miehen kylkeä. Nainen piteli miekkaa ilmassa ja liikutti sitä mielensä mukaan. Samalla hän katsoi hiekassa olevaa kristallian, ne alkoivat liikkua ja kun nainen käski. Hän teki nopeasti miehen selän taakse piikkejä, jos tuo vaikka horhataisi, hän teki oikealle ja vasemmalle puolelle samanlaisia hieman pienenmpiä kristalli piikkejä. Sitten naisen huulille nousi vieno hymy. "Dru, miinä olen pahoillani ja rakastan sinua vimeeiseenki asti" Sielun äänellä pääsi ääni, mutta nainen vain nauroi siihen perään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Kesä 2013, 12:26

Tuon olennon sanat viilsivät haltiaa tuskallisesti sisältäpäin. Aika tuntui jotenkin ihmeellisesti pysähtyneen paikoilleen, ainakin miehestä tuntui siltä. Tuolla kesti hetken kun tajusi Izun nousseen pintaan, mikä sai miehen irrottamaan otteensa toisesta sapelista ja ottamaan rivakoita askelia kurottaen vapaalla kädellään valmiiksi naisen suuntaan. Haltian askeleet kuitenkin tyssäsivät, kun ilkeämpi puolisko tuli esille. "Izu... ei, anna hänen olla!" mies ärähti olennolle, joka oli vallannut Izun ruumiin, ainakin miehen näkökulmasta. Hänen kaunis Izunsa, joka nyt mureni pala palalta rantahietikolle.

Haltia huitaisi tulevan iskun syrjään, mutta joutui kääntymään sen suuntaan ja ottamaan askeleen sivulle. Näin ollen törmäsi naisen luomiin kristallipiikkeihin ja ne upposivat kivuliaasti miehen kylkeen ja selkään tuon oudon asennon vuoksi. Älähdys karkasi miehen huulilta kivun myötä ja haltia tunsi sormien turtuvan hetkellisesti, mutta puristi jääräpäisesti silti asettaan. Mies riuhtaisi itsensä irti uuden ynähdyksen saattelemana ja tuo puri jääräpäisesti hampaansa yhteen kivusta huolimatta. Tuoretta verta pulpahti haavoista rantahietikolle, joka kimalteli kristalli hileistä.

Haltia tunsi pakottavaa tarvetta päästä kristallienkelin luokse, tai mitä tuosta oli jäljellä. Sanat jotka sanottiin saivat kuristavan tunteen nousemaan miehen kurkkuun. "Lopeta!" haltia älähti epätoivoissaan. "Lopeta, se on ohi, sinä voitit", mies sanoi paksulla äänellä. "Izu minä... minä olen pahoillani".

(anteeksi kesto)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Kesä 2013, 18:25

Naisen ruumis säkenöi taas omaa outoa valoaan. Izu kuuli sanat, mitkä mies lausui. Se sai viimeisestä silmästä kyyneleet tulvimaan. "Myönnät tappiosi? Kuinka urheaa, mutta se ei riitä, sinun täytyy kuolla!!" Naisen ääni kähisi, kun hän otti säröissä olevilla jaloillaan vauhtia. Nainen hyppäsi ilmaan, teki pyörivän liikeen ja yritti vielä kerran iskea miestä. Kesken hyökkäyksen, toinen jalka petti, se ei tuhoutunut kirtalli tomuksi vaan siitä tippui pieni hilunen rantaa, jonka myötä tasapaino häiriintyi kehossa. Izu kaattui miekka edellä maahan. Samalla kun hän kaatui, miekan asento ojentui niin, että se lävisti naisen vatsan. Izun keho värähti hyvin näkyvästi, kipua ei ollut. Oikea järkyttyneen näköinen silmä oli levinnyt appusen auki, kun hän makasi maassa. Miekka oli lävistänyt hänet, eikä hän tuntenut jalkojaan, ne alkoivat murentua. Ainakin toinen jalka murentui hiljalleen ja katosi kauniina tomuna rannalle kaunettamaan sen kaunetta. Kristallienkelin keho oli lähes tuhoutunut ja sen tiesi enkeli itsekkin. Sen tunteet ja kauna, mitä se oli pitänyt yllään alkoivat laantua.
"Minä siis kuolen... oli siis turhaa paeta kuolemaa tunkeutumalla tähän kehoon... Huono valinta, tämäkin on liian heikko. Liian heik-" naisen värähtelevä ääni ja kyynelet sammuttivat pian äänen, joka oli tullut tuon suusta. Mutta silmä, joka kristallienkelillä oli vielä välähti. Ruumis liikkui miekka siirtyi hitaasti vatsan seudulta ja Izu nousi hiljaa yhden käden varassa, toista hänellä ei enää ollut.

"Loppu on tullut, vai mitä Dru? Minua ei voi pelastaa enää, niinhän?" Izu sanoi surullisella tutulla rakastavalla äänellään. Hän lähti hitaasti raahautumaan yhden jalan ja käden avulla verisen miehen luo. Nainen itki. "Olen pahoillani, olen niin pahoillani! En olisi... En olisi saanut sotkea sinua tähän. En olisi halunnut satuttaa sinua, mutta sinulla on vielä mahdollisuus! Mene ja pelasta itsesi!!" Izu aneli ja laski kylmän kristallia hohtavan kätensä miehen haavan päälle. Izun anova katse vain viimeisellä silmällään oli täynnä tuskaa ja kipua, jota hän ei kuitenkaan tuntenut. Vatsassa oli amottava miekan tekemä aukko. "Keho muuttuu, se alkaa muuttu elottomaksi, muttua tomuksi... Sinun pitää unohtaa minut..." Izu sanoi ja siveli miehen kasvoja. Hän hymyili säröillä olevilla huulillaan. "Vielä kun olen tässä, haluan sinun edes selviävän. Ole niin kiltti pelasta itsesi.." Izu sanoi ja hymyili haikeasti, hän tuli vielä lähemmäs. "Mieli ei yksin voi pitää kehoaan kasassa, huomaatko. Toinen jalkanikin katoaa kokoajan. Kohta minä olen tomua." Izu sanoi ja hymyili miehelle. Hän silitti toisen silkkisiä hiuksia ja kasvoja. Hän katsoi miestä' ja tuon haavaa, ojentui haavaa kohti, johon putosi pari kyynelettä. Nainen suuteli varovasti haava ja sai suuhunsa verta, joka ei maistunut miltään. Hän ei välittänyt siitä. Pyyhki kädellään veren ja kaatui kyljelleen, kun jalkoja tai toista kättä ei ollut tukemassa. Naisen ilme oli onnellinen, ihme kyllä se oli onnellinen. "Sain elää ihanimman elämän, mitä olisin koskaan toivonut. Sain tavata ihania luonteita, pidin elämästäni. Mikä tärkeintä. Sain tavata sinut Dru... Minä niin rakastan sinua. Ihan oikeasti, en olisi koskaan tahtonut tämän tapahtuvan.." Izu sanoi ja itki taas. Sitä mukaa kun hänen kyyneleensä koskivat hiekkaa, ne muuttuivat kristalliksi.

kristallienkelin käsi nousi sivelemään miehen kasvoja. "Suutele minua. Viimeisen kerran." Nainen pyysi ja katsoi haltiaa hymyillen. Miekka nousi toisaalla pystyyn ja iskeytyi sitten Izun viereen. "Ole kiltti ja pelasta itsesi, en halua, että kuolet kädestäni..." Izu sanoi vaimeasti. Hänen äänensä alkoi himmetä, hänen kätensä ele alkoi hiipua, hänen hohtonsa alkoi hiipua.

//Nosta hänet syliisi ja suutele, niin voimme lävistää teidät näin nätisti. Eipä haittaa :) Mulla ei ole kiireitä odotella.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Loka 2013, 16:48

//Njooh, on tää meijän peli junnannu nyt aika kauan ja toi niiden kuoleminen on vieny aika paljon aikaa, joten vedän Izun valitettavasti pois pelistä :( Sori//
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 11 Loka 2013, 18:52

// anteeksi katoaminen ja juuh eiköhän se muutenkin ollut siinä. pusipusi ja kuollaan pois.
Ylva
 


Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron