Kirjoittaja Kitty » 19 Syys 2014, 00:06
Leona
Laivassa oli taas ollut kova hulina koko päivän, osa parsi purjeita, osa korjasi verkkoja, muutamat harjoittivat humalaa, kokki läksytti poikaa joka oli tuonut markkinoilta vääriä mausteita, kamala sotku koko paatti. Leona oli tympääntynyt haisevaan miehistöön, ja lähtenyt kävelemään rantaviivaa pitkin, etsimään mahdollisimman autioitunutta kohtaa. Aikansa kuluksi kävellessään tuo oli keräillyt näkinkenkiä ja heitellyt niitä takaisin mereen.
Lopulta tuo löysi sopivan kohdan johon jäädä. Silmän kantamiin näkyi vain valkeaa hiekkaa, ja sinistä merta. Ketään ei ollut näkynyt tulomatkalla, ja punäpää kuvitteli saman koskevan myös kilometrien matkaa eteenpäin. Kaikessa rauhassa tuo vilkuili vielä ympärilleen venytellessään jäseniään, kävely oli jo korvannut lämmittelyn.
Nainen syventyi keskittymään omaan hengitykseensä, sekä auringon säteiden lämpöön. Tuo käveli rauhallisesti ympyrää sivuttais askelilla, ojentaen arpisen kätensä suoraksi, koukistaen oikean kätensä rinnan viereen. ´Oikea hetki´ tuo mietti sulkien silmänsä, kuunnellen omaa kehontoimintaansa, ja hengityksen tuntuessa sopivalta Leona vaihtoi käsiensä paikkaa rivakasti, kerta henkäyksellä hänen sormenpäistään tuli liekeistä muodostuva ruoska, josta tuo tarttui ikäänkuin kiinni sulkemalla kätensä nyrkkiin. Samalla tuo iski liekillä hiekkaan. Liekki piiska hajosi rantaan osuessaan jättäen hiekkaan terävän jäljen. Tyytyväinen virne levisi naisen kasvoille, ja tuo siirtyi seuraavaan harjoitukseen.
Jälleen kaikki alkoi hengityksestä ja käsien pehmeästä liikehdinnästä, naisen seistessä nyt aloillaan, tuo teki keskikokoista ympyrämäistä liikettä käsillään. Pian kehää kiertävän liikkeen keskelle muodostui kuumaa ilmaa, hieman savua ja höyryä, sekä pian liekki. Aikaseksi saatu liekki laskettiin oikean käden päälle, vasemman suojatessa sitä tuulelta.
Leona keskittyneesti sääteli liekin kokoa mielensä ja hengityksensä avulla, kunnes tuo kuuli jonkun humahtavan, ja painuvan hiekkaan takanaan. Nainen säikähti hävittäen tulensa, toivoen ettei hänen taitoaan oltu huomattu. Äkkiseltään neiti kääntyi ympäri, päästäen hätääntyneen huudon nähtyään mikä luokseen oli tullut.
Totaali paniikkiin joutuessaan koitti punapää perääntyä, kompastuen pehmeässä hiekassa, kaatuen selälleen. Jäätävän suuri petolintu oli laskeutunut hiekkaan, ja aikoisi varmaan syödä pienen naisen poskeensa. Leona olisi tahtonut juosta jo kaukana, mutta keho petti alta ja piraatti jämähti kyynärpäilleen hiekkaan makaamaan täysin avuttomana. Jonkin aikaa sitten tapaamansa kissahumanoidi oli vielä siedettävän koon rajoissa, mutta tuo otus voisi varmasti murtaa neidon luut edes yrittämättä.
Kehoon alkoi virrata tunto takaisin, ja Leonan kämmenet alkoivat lämmetä kuumentaen kostean viileää hiekkaa niiden alla. Jos toinen tulisi liian lähelle tai koittaisi saada naisesta välipalan, voisi tuota ainakin koittaa säikytellä tulella. Ehkä punapään pitäisi ottaa kapteenin taruolento loki enemmän tosissaan, tällä mantereella kun niitä tuntui olevan. Mielessään vilisi jälleen kymmenet kuvat, ja tekstit. Hevoskotka tuo ei ollut, kaviot puuttuivat. Pegasos oli hevonen siivillä. Lohikäärmeet liskomaisia, mikä piru hänen edessään oli ? Sanaakaan ei päässyt tuon suusta, vain paniikin omaista huohotusta. Hiljaksiin kämmenien alla oleva hiekka alkoi muuttua niin lämpimäksi että se höyrysi.
//täsä ma olen :D//