Hey! Do you believe in fantasy?

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Syys 2014, 23:13

Un

Kaikien niiden viikkojen jälkeen, mitä oli tapahtunut yhden pikkuruisen perhosnaaman ottamisesta perheenjäseneksi oli saanut valkean aarnikotkan elmän ihan mulli mallin. Ensin oltii tökitty miekalla lihaan, sen jälkeen näkki lumosi tytön ja lopuksi hän oli sanonut käsipäivää kuoleman kanssa. Heti käsipäivää sanottuaan oli hän iskenytkin oven kuoleman nenukan eteen.
Nyt tuo aarnikotka oli voimissaan lensi voimakkailla siivillään pilvien yläpuolella. Ilma oli viileä, joten Un päätti laskeutua hieman alemmas, ettei kylmä viima jäädyttäisi häntä jääkalikaksi. Olihan hänellä lämmin turkki ja sulkapeite, ei se aina riittänyt. Ylempänä oli aina viileämpää. Se voisi myös vaarantaa itse lentämisen, jos lihasto kylmenisi liikaa.

Aarnikotka kaarsi ja saattoi nähdä aavan meren edessään. Se kimalteli kirkkaan auringon säteistä. Sinienn horisontti jatkui kauas, mutta se oli oikein kaunis näkymä. Hänen täytyisi näyttä se perhosnaamaöle joku lämmin päivä. Eihän halunnut palelluttaa rakasta tyttöä. Voisihan hän aina lämmittää tytön, jos olisi tarpeen.
Jokin asia kuitenkin osui aarnikotkan silmään. Se oli pieni ihmiseltä tai haltijalta näyttävä olento. Un ei oikeastaan osannut sanoa, miltä ihmiset näyttivät. Hän oli nähnyt heitä kerran, mutta tuo, luultavasti nainen, oli hyvin hoikka ja jäljitteli selvästi haltijan vartaloa. Un tarkensi näköään ja sai kuitenkin sen ajatuksen, ettei tuo ollut haltija. Punertavat hiukset olivat kyllä kieltämättä kaunis näky.

Aarnikotka oli päätynyt uhkarohkeaan päätökseen, utelias kun oli. Hän kaarsi kerran, ennen kuin lensi hitaasti laskeutuen lähelle tytön treenaamiselta näyttävää olipaikkaa. Un laskeutui pehmeästi rannan viileään hiekkaan. Hän toivoi, ettei nainen teurastaisi häntä. Toinen ei kuitenkaan näyttänyt siltä kykenevältä. Tuon aura sanoi kuitenki kakkea muuta, niin kuin teki Uni vaistot.

//Kitty ja Leona, olkaa hyvät. Estraadi on teidän :3
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Syys 2014, 00:06

Leona

Laivassa oli taas ollut kova hulina koko päivän, osa parsi purjeita, osa korjasi verkkoja, muutamat harjoittivat humalaa, kokki läksytti poikaa joka oli tuonut markkinoilta vääriä mausteita, kamala sotku koko paatti. Leona oli tympääntynyt haisevaan miehistöön, ja lähtenyt kävelemään rantaviivaa pitkin, etsimään mahdollisimman autioitunutta kohtaa. Aikansa kuluksi kävellessään tuo oli keräillyt näkinkenkiä ja heitellyt niitä takaisin mereen.
Lopulta tuo löysi sopivan kohdan johon jäädä. Silmän kantamiin näkyi vain valkeaa hiekkaa, ja sinistä merta. Ketään ei ollut näkynyt tulomatkalla, ja punäpää kuvitteli saman koskevan myös kilometrien matkaa eteenpäin. Kaikessa rauhassa tuo vilkuili vielä ympärilleen venytellessään jäseniään, kävely oli jo korvannut lämmittelyn.

Nainen syventyi keskittymään omaan hengitykseensä, sekä auringon säteiden lämpöön. Tuo käveli rauhallisesti ympyrää sivuttais askelilla, ojentaen arpisen kätensä suoraksi, koukistaen oikean kätensä rinnan viereen. ´Oikea hetki´ tuo mietti sulkien silmänsä, kuunnellen omaa kehontoimintaansa, ja hengityksen tuntuessa sopivalta Leona vaihtoi käsiensä paikkaa rivakasti, kerta henkäyksellä hänen sormenpäistään tuli liekeistä muodostuva ruoska, josta tuo tarttui ikäänkuin kiinni sulkemalla kätensä nyrkkiin. Samalla tuo iski liekillä hiekkaan. Liekki piiska hajosi rantaan osuessaan jättäen hiekkaan terävän jäljen. Tyytyväinen virne levisi naisen kasvoille, ja tuo siirtyi seuraavaan harjoitukseen.
Jälleen kaikki alkoi hengityksestä ja käsien pehmeästä liikehdinnästä, naisen seistessä nyt aloillaan, tuo teki keskikokoista ympyrämäistä liikettä käsillään. Pian kehää kiertävän liikkeen keskelle muodostui kuumaa ilmaa, hieman savua ja höyryä, sekä pian liekki. Aikaseksi saatu liekki laskettiin oikean käden päälle, vasemman suojatessa sitä tuulelta.
Leona keskittyneesti sääteli liekin kokoa mielensä ja hengityksensä avulla, kunnes tuo kuuli jonkun humahtavan, ja painuvan hiekkaan takanaan. Nainen säikähti hävittäen tulensa, toivoen ettei hänen taitoaan oltu huomattu. Äkkiseltään neiti kääntyi ympäri, päästäen hätääntyneen huudon nähtyään mikä luokseen oli tullut.
Totaali paniikkiin joutuessaan koitti punapää perääntyä, kompastuen pehmeässä hiekassa, kaatuen selälleen. Jäätävän suuri petolintu oli laskeutunut hiekkaan, ja aikoisi varmaan syödä pienen naisen poskeensa. Leona olisi tahtonut juosta jo kaukana, mutta keho petti alta ja piraatti jämähti kyynärpäilleen hiekkaan makaamaan täysin avuttomana. Jonkin aikaa sitten tapaamansa kissahumanoidi oli vielä siedettävän koon rajoissa, mutta tuo otus voisi varmasti murtaa neidon luut edes yrittämättä.

Kehoon alkoi virrata tunto takaisin, ja Leonan kämmenet alkoivat lämmetä kuumentaen kostean viileää hiekkaa niiden alla. Jos toinen tulisi liian lähelle tai koittaisi saada naisesta välipalan, voisi tuota ainakin koittaa säikytellä tulella. Ehkä punapään pitäisi ottaa kapteenin taruolento loki enemmän tosissaan, tällä mantereella kun niitä tuntui olevan. Mielessään vilisi jälleen kymmenet kuvat, ja tekstit. Hevoskotka tuo ei ollut, kaviot puuttuivat. Pegasos oli hevonen siivillä. Lohikäärmeet liskomaisia, mikä piru hänen edessään oli ? Sanaakaan ei päässyt tuon suusta, vain paniikin omaista huohotusta. Hiljaksiin kämmenien alla oleva hiekka alkoi muuttua niin lämpimäksi että se höyrysi.

//täsä ma olen :D//
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Syys 2014, 15:43

Un

Nainen ei ollut yhtä utelias, saatika halukas tapaamaan häntä. Un tuijotti punaisilla silmillään maahan kaatunutta naista. Tämä oli selkeästi aikonut pakoon, mutta jaloista oli näemmä kadonnut voimat. Sinänlänsä se oli sääli, ettei toinen päässyt pelostaan. Ei hän mitään pahaa ollut tarkoittanut. Hän oli luullut, että toinen osaisi suhtautua tälläiseen olentoon helpostikin, mutta ei sitten. Un varmaan oli sitten erehtynyt, kun oli kuitenkin nähnyt ne parit tulen kanssa leikityt hetket. hän oli olettanut naisen tottuneen tälläisiin erikoisuuksiin, jos omasi magiaa.

Ehkä olisi parempi olla vähän lyhyempi ja pienempi? Un ei kuitenkaan tehnyt aluksi mitään. Hän laski itsensä maahan hiekkaan ja tuijotti odottavasti naista. Hän halusi välittää toiselle sen ajatuksen, ettei ollut uhka. Se ei kuitenkaan tuntunut Unista onnistuvan. Aarnikotka kujersi kotkan äänellään ja ravisteli isoa päätään, kunnes nousi pystyyn ja alkoi hitaasti lähestyä toista. Se saattoi tuntua uhkaavalta, ellei otettu lukuun paria erikoista asiaa. Lähestyessään hänen kehonsa alkoi hieman muuttua utuiseksi ja pikku hiljaa tuo suuri olento alkoi kutistua, no parisenkymmentä senttiä ja lopulta sen paikalla lähestyi sekasikiöltä näyttävä mies.
Aarnikotka kallisti päätään ja levitti kasvoilleen leveän, kujeilevan hymyn. "En halunnut pelästyttää." Un totesi ja nosti kätensä rauhallisesti ylös.

"Olit niin keskittynyt leikkimään taidoillasi, että halusin tulla vilkaisemaan." Un sanoi naureskellen. Yleiskieli oli aina hyvä omata, jos tapasi ihmisen. Un ei koskaan sellaiseen ollut tutustunutkaan. Joten miksei nyt? Hän näytti vähän kiusaaltuneena, nainenhan oli menettänyt tasapainonsa hänen takiaan. Eikä hän edes tarjonnut kättä auttaakseen tätä takaisin ylös. Un olisi kyllä, mutta keho ei antanut siihen lupaa. Se lähes huusi, ei koskemista!
"Olen todella pahoillani, että pelästytin sinut näin." mies pahoitteli vielä. Un seisoi naisesta ehkä kahden metrin päässä. Hän oli kaksimetriä ja kymmenen senttiä pitkä, joten tuo maassa istuva nainen saattaisi vain entistä enemmän pelätä häntä. Un huokaisi. Hän kyykistyi hitaasti alas, jottei näyttäisi niin isolta ja pelottavalta.

//x3
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Syys 2014, 16:58

Naisen hermostuneisuus laantui pykälän verran alemmas tuon huomatessa pedon laskeutumaan matalammalle, enemmän aloilleen hiekkaan. Ikään kuin tuon silmät olisivat kertoneet ettei tuo olisi vaaraksi. Kotkan kujerrus säikäytti hieman, ja pään ravistelu demonstroi naiselle hellyyttävän mielikuvan sijaan valtaisaa voimaa jota tarvittiin pääkopan kannatteluun. Punapää oli jo päästää rauhoittuneemman huokaisun, kunnes peto nousi jaloilleen. Leona hätkähti jälleen taaemmas käsien puristuessa nyrkkiin. Pirulainen tuli jo lähemmäskin ! Mutta suuri kotkaeläin liikkui kuitenkin hitaasti, minkä takia nainen hämmentyi, eikä koittanut hyökätä. Piraatti luuli tajunsa lähtevän kun olento muuttui utuiseksi hänen silmissään, ja aivan kuin se olisi alkanut ottaa uutta pienempää muotoa.
Suu ammollaan ihmetyksestä nainen kuitenkin sai todistaa omin silmin pedon vaihtavan muotonsa kotka otuksesta ihmismäisempään muotoon. Tämä se vasta hämmentikin ajatusmailmaa.
Nyt punapää tunsi vain kovaa häpeää, varsinkin jos tuolla humanoidilla oli toimiva pääkoppa ja osaisi kommunikoida. Varsinkin jos kotkaotus ymmärsi miten paljon nainen oli pelännyt. Hymy huulillaan mieheksi pääteltävä humanoidi totesi ystävälliseen sävyyn ettei halunnut pelästyttää, jolloin lähes kaikki kauhu ja jännitys katosi naisen mielestä. "Enkä halunnut pelästyä.." Nainen totesi turhautuneella äänen sävyllä, antaen itsensä valahtaa selälleen hiekkaan.
Käsi nousi pieneksi hetkeksi peittämään silmistä paistavaa silkkaa hämmennystä ja häpeää. Mutta nyt seuraksi tulleen olennon puhuessa, ajatteli nainen ryhdistäytyä. Syvän ja turhautuneen-kokoa itsesi tyylisen-huokauksen jälkeen punapää nousi nyt vähän rohkeamman näköisemmällä iloisen oloisella ilmeellä istumaan. Seisomaan tuo ei vielä tohtinut, sydämmen lyönnit tasaantuivat, jalkojen tärinä ei. Lisäksi vastapäätä seisovan koko alkoi vasta nyt hahmottua kunnolla, johtuiko se vain istumisesta vai oliko toinen miltei puolet isompi kuin hän itse ?

"Jaaa, niinpä tietysti." Leona vastasi toisen paikalle saapumisen selitykseen, nyt joku tiesi hänen tulen taitamisesta, toivottavasti sana ei leviäisi. Pisamakasvoinen tarttui tunikan mittaisen paitansa selkämykseen, ja ravisteli siitä samalla hiekkoja pois.
Mies tuntui vieläpä olevan vilpittömästi pahoillaan säikäyttämisestään, ja tuon laskeutuessa kyykkyyn, ollessaan nyt pienemmän näköinen, tuntui ilmassa leijaillut jännite katoavan.
"Tekee ihan hyvää säikähtää välillä." Nainen vastasi koittaen kuulostaa omalta itsevarmalta itseltään. Tuo veti punaiset pitkät hiuksensa rinnuksilleen, alkaen haroa niihinkin jäänyttä hiekkaa pois. Punainen käsi ja pehmeän vaalea käsi kilpasivat vuoronperää siististi leikattujen hiuksien lomassa siitä kumpi setvii enemmän takkuja ja kumpi pudottelee enemmän hiekkaa pois. "Tässä maassa ei sitten mikään taida olla outoa ?" Tuo kysyi kääntäen katseensa hiusten latvoista valkeapäiseen mieheen.

"Mikä on nimesi ? Ja jos saan kysyä niin rotusi ?" Leona uteli saaden jopa normaalin äänensävynsä kokonaan takaisin. Nyt kun toinen ei enään näyttänyt niin uhkaavalta, alkoi tuo vaikuttaa kiehtovalta.
Viimeisimmät hiekanjyväset tuntuivat pudonneen pois naiselle niin tärkeistä hiuksista, ja tuo heilautti tulitukkansa takaisin taakseen, vetäen kuitenkin muutaman suortuvan kasvojensa vierelle. Hiusten sukiminen oli antanut loppu kropalle aikaa rauhoittua, joten nainen päätti nousta takaisin jaloilleen, Ottaen pienimuotoisen askeleen lähemmäs toista, välimatka ei kuitenkaan juuri muuttunut. Miltei kaksi metriä oli ihan kunnioitettava hajurako uusiin tuttavuuksiin, näin keskellä ei mitään kahden kesken ollessa. Seistessä.
"En ole tavannut kaltaisiasi kuin satukirjojen sivuilla." Tuo vielä totesi nostaen kätensä vyönsä päälle, peukalot vyön alle, jotta kädet roikkuivat rennosti mutta silti jonkinlaisessa asennossa.
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Syys 2014, 17:29

Un naurahti. "Niin jos ei omista huonoa sydäntä." hän totesi tytön sanoihin säikähtämisen tarpeesta. Un katseli toisen hiusten haromista, kun tuo sitten päätti todeta, ettei tässä maassa mikään tainnut olla outoa. "Olet siis ulkopuolisia?" aarnikotka kysyi hitaasti ja tuumi hetken ennen kuin päästi kujeilevan äänensä taas ilmoille. "Eeeeh.... En minä nyt sanoisi, että täällä ihan kaikki on outoa. Taikuutta ja taruolentoja kyllä löytyy, jos sitä tarkoitat. Riippuu mistä näkökulmasta katsoo." Un sanoi naureskellen, kun nainen päätti sitten vähän ajan päästä nousta seisomaan. Niin teki myös aarnikotka, mutta paljon hitaammin. Ei olisi mukavaa, jos hän pelästyttäisi naisen takaisin hiekkaan.

Nainen ehdotti tai pyysi häntä esittäytymään. "Olen Un." aarnikotka tokaisi kera vinon virneen. "Olen rodultani... Noh... Minun ei pitäisi sanoa rotuani kellekkään. Tulee ongelmia." hän pahoitteli kujeilevasti. Puolet asiasta oli totta ja puolet puppua. Un saisi kyllä kertoa rodustaan, mutta oman harkintansa mukaan. "Sinä? Olettaen olet kuitenkin ihminen, mutta jotakin voimia omaat, niin?" mies kysyi vähän udellen uteliaasti.
Hän kuuli naisen sanovan, että oli nähnyt hänen rotujaan vain satukirjoissa. Un nauroi äänekkäästi. "Sinullahan on sitten ollut oikein hyvä onni, kun tapasit minut. Olen ehkä ainut rotuni edustaja, jonka saatat nähdä." aarnikotka totesi vitsaillen. Ei hän kuitenkaan koskaan ollut nähnyt omaa rotunsa edustajaa. Hän oli vain kuullut tarinoita, kuinka heidän rotunsa oli vahva vartija ja armoton suojelia. Kuinka he vartijoivat aarteita ja pitivät ryöstäjät loitolla.

Tosimaailma ei ollut yhtä loistelijaan kuuloinen. Aarnikotkan sulat olivat houkuttelevia ja niistä voisi saada hyvän hinnan. Siksi Un piti vähän matalaa profiilia. Hän ei halunnu ketään sitomaan itseään taas kerran. Un päätti pitää ehkä vähän enemmän etäisyyttä. Osittain siksi, että hän ei halunnut kosketuskontaktia ja toisekseen siksi, ettei nainen tuntisi itseään kovin pieneksi. Se saattoi kylläkin olla hyvin mahdotonta. Hän oli jo kaukaa katsottuna hyvinkin pitkä.
Aarnikotka jatkoi levesti hymyilyään. "Kerrohan, et varmaan ole täältä päin, joten mistä päin tulet?" hän kysyi rohkeasti udellen. Tosi ei tiedon tarvinnut olla kovin tarkkaa, kunhan kertoisi vähän mistä päin oli ja minkälaista siellä oli.
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Syys 2014, 18:24

"Toistaiseksi ulkopuolinen." Leona korjasi miehelle, jääden sitten kuuntelemaan tuon selostusta loppuun. Taikuutta ja taruolentoja, ei vanha Smith vitsaillut kertoessaan Cryptin olevan maaginen paikka. Un oli hauskan kuuloinen nimi naisen korvaan, eikä tuo oikein tiennyt pitäisiko sitä ajatella ihmisen vain eläimen nimenä kun miehessä näytti kumpaakin olevan. Harmikseen punapää ei kuitenkaan saisi kuulla toisen rotua.
"No kotkaa ja jonkin sortin kissaa ? Enköhän sen jostain kirjasta löydä. Mutta jos sinä et kerro, minä en kerro." Nainen sanoi viitaten tulentaitoihinsa yhtä suurena salaisuutena kuin toisen rotukin. Sydän tuntui pyörähtävän ympäri miehen noustessa seisomaan, tuo oli kuin olikin erittäin hyvin pitkä ja kookas. Mutta siihen keskittyminen katosi kysymysten alle, nyt olisi Leonan vuoro vastata.
"Ihan tavallinen ihminen vain, olen vain syntymästäni asti ollut hyvää pataa tulen kanssa." Tuo kertoi kiepauttaen toisen käden sormien väliin hius suortuvan koittaen viestittää että tukkansakkin oli tulen punainen, tässä ei ole mitään outoa, älä kysy aiheesta enempää. "Mutta jos et sanoisi kenellekkään olisin kiitollinen, isäni ei tiedä." Tuo vielä lisäsi varmuuden varoiksi. Pelkkä ajatuskin innokkaista manaajista puistatti.

Aarnikotka kertoi olevansa todennäköisesti ainoa lajinsa edustaja nähtävillä, kenties sukupuutto tai piilotteleva laji ? Leona ei tiennyt oliko onnekas vai epäonninen, jos oli tosiaan saanut elämänsä säikäytyksen lajinsa viimeiseltä.
Ja jälleen olisi punapään vuoro selittää. Onnekseen häneltä ei ensikertaa kysytty mistä hän tuli ja miksi, joten tuo osasi selittää uskottavan tarinan, jonka hän pystyisi jopa todistamaan todeksi tarvittaessa, ihan vain jos tähän mieheen törmäisi vaikka uudemman kerran.
"En tosiaan ole." Nainen naurahti. "Tulen kaukaa, oikeastaan kaikkialta. Olen seilannut pienestä pitäen Isäni kauppalaivan kyydissä veljieni kanssa." Nainen selosti irroittaen kätensä hius suortuvasta, ja suoristaen kummatkin kätensä selkänsä taakse. "Isäni alkaa kuitenkin olla jo iäkäs merellä elämiseen, joten rantauduimme tänne viimeiselle vientireissullemme, ja aiomme ostaa tai rakentaa majatalon, johon asetumme itsekkin asumaan." Tuo lopetti hymyillen. Päätään hieman kallistaen tuo vilkaisi sataman suunnille.
"Tahtoisin udella sinusta enemmän, muttet taida olla kovin halukas kertomaan ?" Punapää kysyi lisäten äkkiä perään. "Jos kävelemme tuonnemmas saatamme nähdä laivamme maston." Leona totesi viitaten sataman suuntaan, heittäen täten pelikortit Unille, jos tuo tahtoisi tai voisi kertoa itsestään, tuo voisi nyt kertoa. Jos tuo ei kuitenkaan haluaisi voisi hän vain vaihtaa aihetta laivoihin sivuuttamalla aijemman kysymyksen kokonaan.
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Syys 2014, 18:52

"Tarkoitin nimeäsi, ellet sitten halua kertoa minulle. Jos sekin on sitten salaisuus?" Un sanoi vähän pettyneen näköisenä, mutta näytti sitten vain kujeilevalta. Hän ei saisi siis kertoa toisen kyvyistä tämän isälle. Hoituu. Un kohautti vain olkiaan ja virnisti. "Miksi kertoisin? Minusta magiassa ei ole mitään vikaa, vaikken siitä itse otsa selvää. Se on kiehtovaa ja itse osaan sitä vain tämän verran." mies viittoi itseensä. Muodonmuutoksen kun omasi. Siis melkein, jos leijonan jalat ja häntä sekä siivet poistettaisiin. Sekä hänen korvansa.
"Ymmärrän tunteesi. Sinun ei kannata kertoa minusta kellekään... Koska minusta ei ole mukavaa saada ketään kimppuuni, katsos." Un totesi hitaasti ja vei pitkän ja teräväkyntisen sormensa suunsa eteen. Ketään ei ollut mukavaa saattaa pulaan. Un voisi luvata toiselle, että sinetöisi huulensa toisen voimista, jos tämä niin halusi. Miksi hän edes levittäisi tietoaan. Korkeintaan kertoisi isälleen tavanneensa hauskan naisen, leikkimässä tuliruoskalla. Alris varmaan ravistelisi häntä ja sanoisi, saiko hän ruoskasta vai naisesta. Sellainen isä Alris nyt vain sattui olemaan.

Nainen kertoi, että he olivat tulleet tänne asuakseen täällä. "Mukava kuulla." Un totesi. Nainen kertoi myös, että Un saisi luvan kertoa itsestään jotain, tai nainen voisi näyttää hänelle satamassa olevaa laivaa. Aarnikotka ei kuitenkaan liikahtanut tai sanonut mitään. Hän katsoi vain naista hyvin pitkään. "En valitettavasti voi tulla satamaan. Siellä on aivan liikaa väkeä... Ja ihmisiä. Katsos, meillä täällä on taruolentojen ja ihmisten kesken pientä känää." hän totesi vähän pahoitellen. Osa syy siihen, miksei hän voinut tulla satamaan. Jos hän sinne menisi, monet kyllä kaartaisivat hänet, tai hänet vangittaisiin. Mutta suurin syy taisi olla hänen arkuutensa.
"Joten, kai minun täytyy nyt jotakin kertoa." punaiset silmät välähtivät valossa. Hän mietti hetken ja katsoi naista. "En ole hyvä magian tai aseiden kanssa. Hmm... Asun tuolla noin ja tapasin sinut." aarnikotka sanoi kiusoittelevasti. Hän nauroi siihen perään kevyesti.

"Olet uusi tulokas, mikset liittyisi seuraani vähäksi aikaa, niin voisin näyttää sinulle vaikka hyviä paikkoja täältä." Un kysyi. Hänen leveä hymynsä vain leveni. Hän oli se monen ilmeen mies. Sellainen persoona kun oli. "Tietenkään sinun ei ole pakko tulla mukaani, mutta jos haluat oppia jotain tästä maasta, näytän sinulle. Taikuutta en ehkä osaa näyttää, mutta jos olemme onnekkaita, voimme sitäkin löytää." Un sanoi salaperäisesti ja vinkkasi leikkisästi silmää. Mikään tässä ei viitannut mihinkään vakavempaan. Hän vain oli leikkisä ja lapsellinen mies. Hän halusi vain näyttää vähän paikkoja toiselle ja ehkä näyttää, miten kaunis crypt oli, vaikkei siellä ehkä kaikki asiat aina ollet hyvin.
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Syys 2014, 19:45

"Ah, missä käytöstapani ? Lola on nimi." Nainen esitteli naurahtaen. Hyvä, kotka pitäisi hänen salaisuutensa, eikä tuo onneksi nähnyt taioissa mitään pahaa. Ymmärrettävää kai taruolennolta ? Sitä miettiessään Leona kuitenkin näki pienen toivon pilkahduksen tulevaa kohti, kenties Cryptissä hänen taitonsa eivät olisikaan niin paha asia ?
Punapää hymähti myöntävästi toisen kertoessa ettei hänestä kannattaisi puhua, Leona ymmärsi myös hyvin mitä se on kun itseään jahdataan erikoisuuden tähden. Hän osasi vain kuvitella miten paljon käyttöä kotka kissalle olisi, turkis, tyyny ja lihapata kaikki samasta eläimestä. Huhhuh.
Leona meinasi harmistua kun toinen totesi ettei hänellä olisi satamaan asiaa edes ihmismäisessä muodossaan, mikä sai naisen miettimään omaa asemaansa jos joku nyt heidät näkisi. Kuitenkin tuo jäi kuulolle ja saisi kuulla jotain Unista itsestään.
Lyhyestä virsi kaunis tuntui olevan kotkan tapa kertoa itsestään, mutta kaikista oleellisin ja tarpeellisin tieto naisen näkökulmasta katsottuna tuli. Tuo ei ollut hyvä magian eikä aseiden kanssa, ei siis uhkaa. Leona itsekkin naurahti toisen mukana. Oli mukavaa vaihteeksi rentoutua jonkun vieraan seurassa selvinpäin näin paljon.

Mies ehdottautui turistioppaaksi, mikä oli yllättävän houkuttava tarjous. Kuka ties millaisia paikkoja tuo oli löytänyt lentäessään, kenties jotain missä kukaan muu ei ollut käynyt ? Ja taijan todistaminen kuulosti väistämättömän kiehtovalta. Kunhan ei taikaolentoihin törmäisi enempää yhteen päivään. Kenties virvatulia ? Ne eivät olisi pelottavia. Mihen silmän vinkkaus sinetöi tarjouksen. Tuolla tuntui selvästi olevan jokin upea näky näytettävänä. Unin iloinen olemus ja hymy tarttuivat myös Leonaan, ja tuo vastasikin hyvin aidolla hymyllä.
"Miten voisinkaan kieltäytyä." Nainen naurahti. "Kunhan pidät minut turvassa." Tuo vielä lisäsi, kehtaamatta sanoa että jos jotain tapahtuisi hän puolustaisi. Pitäisi sitä välillä pitää pienen naisen roolia yllä.

"Näytä vain tietä, mutta älä liian kauas kun perheeni ei tiedä missä olen." Tuo vielä lisäsi innostuen kiltin tytön roolista. Useimmiten hän oli suora ja peloton, mutta tänään hänestä alkoi tuntua että voisi olla hieman rauhallisempi ja arempi. Kenties tuo vain mietiskeli miltä tuntuisi elää sellaista elämää jonka miehistö piti vain kulissina.
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Syys 2014, 22:27

Lolaksi esittäytynyt nainen tarttui aarnikotkan tarjoukseen. Un oli hyvillän tästä. Seura kelpasi aina, ellei vasta puoli yrittänyt saada häntä itselleen väkivalloin. Se oli toinen juttu. Noh, Un ei paljoa viivytellyt vaan viitoi sueraaman. Lolan mainitessa, että hänen täytyisi suojella tätä, olisi miehn tehnyt mieli letkauttaa jotakin. Tällä kertaa hän piti kuitenkin suunsa ja nyökkäsi kera virneen.
Aarnikotka mietti, minkä paikan haluaisi ensimmäisenä näyttää ihmiselle. Hän käveli hitaasti, muuten Lola joutuisi juoksemaan hänen perässään. Sen verran pitkät askeleet hän omisti. Un kaarsi vasemmalle, pois satamasta, hän käveli lähellä rantaa. "Lola. Oletkos kuullut mereneidoista?" mies kysäisi ja vilkaisi olkansa yli. Jos tyttö seilasi paljonki, luulisi tämän kuulleen niistä naisista kalan pyrstöineen. Kummaa kyllä, miten nainen olikaan säästynyt niiden näkemiseltä. "Voisin näyttää sinulle. Kun olemme kerran meren äärellä. " aarnikotka totesi ja hykerteli tyytyväisenä suunnitelmilleen.

Ensiksi hän näyttäisi mereneudit ja sitten he voisivat käydä katsomassa vähän sisä metsää ja Un voisi näyttää vähän tämän kesän poikasia. Hän voisi kutsua kotkia ja viihdyttää ihmistä. Un pursui intoa. Hän vain toivoi, että päivä riittäisi kaikkeen.
He olivat saapuneet rantaa pitkin paikkan, joka saattaisi muistuttaa jonlaista laguunia tai vain yksinkertaisesti pientä syventymää ja kaarretta rannassa. Sen ympärillä kasvoi hiekassa hieman kituvia puita ja hiekasta nousi kivilohkareita. Un näytti, että nyt piti olla aivan hiljaa. Aarnikotka kurkisti hitaasti kivilohkareiden välistä ja viittoi Lolaa tekemään samoin. Vedessä näkyi liikettä kun pari nurta ja kaunista merennitoa uskenteli leikkien. Toisella oli kala käsissään ja niillä oli selkeästi meneillään kisa, kumpi saisi syödä sen.
Un oli ollut onnekas. Syksyn tullen mereneidot tuntuivat vältelevän rannikkoa, ehkä siki, että oli liian kylmä.

Un oli pian saanut tarpeekseen meren neitojen katselusta ja hitaasti jäi odottaman, mitä ihminen tekisi. Hän itse istui maassa katsellen merelle.
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Syys 2014, 13:10

Aarnikotka viittoi naista seuraamaan, ja lähti empimättä liikkeelle. Leona lähti tietenkin seuraamaan pienen hypähdyksen saattelemana. Onneksi hujoppi otti hitaita askelia. Nainen pälyili ympärilleen kaksikon kävellessä yhä kauemmas satamasta, hän tahtoi muistaa reitin takaisin. Katse kääntyi kuitenkin Unia kohden tuon vihjatessa mihin he olisivat matkalla. "Olen kuullut, paljonkin. Kauniita mutta vaarallisia." Leona vastasi. "Laivan keulassakin roikkuu yksi, puinen tosin." Tuo tuumi perään, ajatellen näin jälkiviisaasti oliko mahdollista että keulakuvan tekijä olisi nähnyt oikean merenneidon, ja ottanut tuosta mallia ?
"No mennään sitten, jos niitäkin on sitten nähtävillä." Nainen vastasi hihittäen hiljaa sille ettei merenneitojen näkeminen tuntunut enään niin oudolta ajatukselta. Aivan kuin ajatusmailma tottuisi siihen että mantereelta löytyi yhtä sun toista.

Hetken kävelymatkan päässä näytti häämöttävän laguunin tapainen syventymä, ei ainakaan täältä päin katsottuna niin hätkähdyttävän näköinen kun trooppisilla vesillä, mutta kaunis näky kuitenkin. Komean näköiset kivilohkareet koristivat laguunin reunamia, aivan kuin pienet kalliot, ne kohosivat hiekasta. Mies viittoi toiselle hiljaisuutta, ilmeisesti merenneidot olivat säikkyjä eivätkä pitäneet tirkistelijöistä. Tai sitten ne voisivat olla vaarallisia eivätkä sietäisi tunkeilijoita. Oli miten oli Leona alkoi liikkua miltei äänettömästi loppumetreillä kiviä kohden kulkiessaan. Luonnostaan tuo myös kyyristyi hieman, hiippailuun kun oli tottunut. Punapää nojautui hitaasti itseään isomman kivilohkareen taakse, ja tarkkaavaisesti tuo seurasi Unin antamia viitteitä. Hiiren hiljaa nainen kääntyi kurkistamaan varovasti kiven takaa näkyvää maisemaa. Meri kimmelsi auringon valussa, kahden naisen leikkiessä vedessä. He olivat kauniita, yhtä kauniita kuin laivan keulakuvakin antoi olettaa. Pian veden kimmellyksestä erotti myös pyrstöt kaksikon kirmaillessa kalan kanssa vedessä, näky oli suorastaan henkeäsalpaava.

Leona katsoi pitkään ja lumoutuneesti merenneitojen leikkiä auringon syksyisessä lämmössä, tätä hän ei ollut tropiikissa nähnyt. Tätä hän ei ollut missään nähnyt. Punapää olisi voinut ihmetellä vihreän sinisen värisiä suomuja meren kimalteessa koko päivän, mutta aikansa katsottuaan, tuo totesi Unin jo saaneen tarpeekseen näkemisestä, kenties tämä oli hänelle vain arkipäivää ? Nainen hymyili kiitollisena kotkalle tuon näytettyä tämän näyn hänelle, näyttäen samalla kädellään että he voisivat jatkaa nyt eteenpäin.

Pidempään ihmettelemättä Leona nousi hiekasta, jatkaen kuitenkin jonkinmatkaa hiippaillen, kauemmas laguunista. Niin kutsutusti turvallisen matkan päässä punapää päätti saavansa puhua. "Se oli uskomaton näky, kiitos Un." Tuo sanoi hymyillen, mutta osittain mielessään ehkä jopa hieman harmissaan, osaisiko hän näyttää Unille, tai kenellekkään mitään yhtä mielenkiintoista ? Tähän mennessä hänen tapaamat olentonsa tuntuivat nähneen ja kokeneen kaiken mitä maalla oli tarjota.
"Mitä seuraavaksi ? Kenties sienimetsään ?" Nainen kysyi naurahtaen, osoittaen samalla kohti metsän laitaa joka ei ollut enään kovin kaukana.
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 14:31

"Sienimetsään hyvinkin." Un sanoi kiusoittelevasti hymyillen, kun he olivat päässeet tarpeeksi kauas merenneidoista. "Aajattelin näyttää sinulle ehkä vähän tämän kesän poikasia... Tai jos haluat voisin myös näyttää jotakin hyviän paikkoja, joista saa helposti ruokaa." Un totesi vähän kohautellen olkiaan ja viittoi sitten seuraamaan leikkisästi perässä. "Minusta on mukavaa näyttää sinulle vähän paikkoja, kun olet uustulokas." aarnikotka selitti samalla kun vähän oikaisi tiheää metsää yhdelle peurojen tekemälle polulle.
Un käveli sieltä täältä, vähän poikkuillen, mutta tavallista hänelle. Hän tutki ympäristöä ja yritti pysäyttää sitten omalla liikehdinnällään ja viittoamisellaan toisen. Hän osoitti kohti jotain tiheikköä, jossa näkyi kettuja, jotka leikkivät pitkit pensaikkoa.

Sitten Un jatkoi matkaansa. Hän katseli taas ympäriinsä ja mietti, mitä näyttäisi toiselle. Hän päästi kiljaisun, johon vastattiin pian kaukaa korkealta ilmasta. Lintuja ilmestyi puille, eikä mitä tahansa lintuja vaan kotkia. Un otti yhden kädelleen. Hän ojensi kotkaa Lolan puoleen. "Kokeile silittää sitä." Un kehotti virnistäen. Kotka tuijotti Unia, ja Un silitteli sitä kaulasta.
Toiset kotkat lennähtivät vähän lähemmäs ja joku uskaltautui laskeutumaan aarnikotkan hartialle. Kolmas taas vähän nokkaisi miehen korvaa, johon Un vain ravisteli päätään. "Leikkisiä kavereita." hän totesi.
Un auttoi kotkat lentoon ja ne lähtivät parvena ilmoihin. Mitä hän sitten näyttäisi lisää? Niitä ruoka paikkoja. Marjoja, jotka olisivat tähän aikaan ihan hyvässä mallissa syödä.
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Syys 2014, 23:56

Toinen tarttui vitsiin kiinni, kertoen mitä aikoisi todella näyttää metsästä. "Poikasia, hm. Ruuasta minulla ei ole juurikaan pulaa, mutta ei oppi ojaan kaada." Nainen vastasi takaisin, alkaen samalla miettiä miten toinen jaksoi olla kokoajan niin leikkisä, ei siinä mitään väärää ollut, eikä varsinaisesti outoakaan, mutta silti se hieman mietitytti. "No hyvä jos nautit niin en haaskaa aikaasi." Punapää murjaisi naurahtaen. Hyvä että myös opas viihtyi.
Nainen kulki toisen perässä kuin karitsa paimenen mukana, luottaen tuon suuntavaistoon. Punapää tarkkaili myös ympärilleen jatkuvalla syötöllä. Tuo koitti painaa mieleensä ja muistella kunnolla mistä he olivat kulkeneet, ihan vain jos jotain kävisi. Muutenkin neiti oli tottunut varautumaan tapahtumaan jos toiseenkin.
Jälleen oli aika pysähtyä, ja niin Leona teki. Un osoitti tuolle sydäntä lämmittävän hellyyttävän näyn, pienet ketut juoksentelivat ja hyppivät leikkisästi pensaikkoa myöten. Pisamakasvo katsoi kimmeltävin silmin tätä hauskaa näkyä, kääntäen sittemmin katseensa kotkapoikaan joka näytti jatkavan matkaa, taas mentiin.
Varoittamatta Un kiljaisi kotkamaisella äänellä, aiheuttaen säpsähtävän reaktion punapäälle. Herraisä miten kova ääni. Ennen kuin Leona kerkesi ihmetellä, alkoi samanlaista ääntä kuulua yläilmoista. Puille ilmestyi kotkia, joista yksi tuli miehen kädelle kuin kesy lemmikki. "Silittää ?" Leona ihmetteli ääneen, kuitenkin tarttuen tarjouskeen. Hitaasti ja varovaisesti tuo vei kättään lähemmäs petolintua, niin ylväs kuin se oli, näytti lintu kuitenkin sallivan naisen tuota koskettaa. Punapää ei kuitenkaan koetellut onneaan, vaan silitti lintua pariin kertaan, vetäen sitten kätensä kauemmas linnusta.

Yksi kotkista jopa laskeutui Unin olkapäälle, eikö näiden otusten pitäisi karttaa ihmisiä, ja ihmisten kaltaisia ? Toisaalta Un oli tavallaan yksi niistä. "Ylväitä." Leona vastasi toisen toteamukseen leikkisistä kotkista, olivat ne sitäkin, mutta ylväitä ennen kaikkea. "Suostuisikohan yksi lemmikiksi ?" Nainen kysyi olettaen miehen osaavan vastata. Hän todella tahtoisi tuollaisen ylvään olennon lemmikikseen. Kotkaparvi karkasi kuitenkin lentoon isoimman avustuksella. Ja vaikka näky olikin kaunis, olisi nainen tahtonut vielä tarkkailla näitä lintuja pidempään. Joskus toiste ehkä.
"Meillä on muuten samanlaiset kulmakarvat." Leona totesi nostaen otsatukkansa näyttääkseen toiselle pallomaiset kulmakarvansa. Naisen mielestä se oli jotenkin huvittavaa, ja sen näki tuon ilmeestäkin. "Saanko kysyä muuten mikset voi muuttua enempää ihmiseksi ?" Neito kysyi seuratessaan toisen johtoa. "Kenties harjoituksen puute ?" Tuo vielä lisäsi perään.
Kysymys oli ehkä kaukana kohteliaasta, sekä että sallituista kysymyksistä, mutta jos ei koita ei voita. Hetken kuluttua nainen päätti mainita ajan kulusta. "Olen todella otettu siitä että lähdit näyttämään minulle uutta, mutta minun on pian aika lähteä takaisin, ettei kukaan huolestu tiedäthän ?" Tuo kertoi, vaikka kukaan tuskin häntä kovin nopeasti alkaisi etsimään, saati osaisi metsästä etsiä, tuntui naisesta silti siltä että olisi parempi olla takaisin ennen hämärää.
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2014, 11:09

Heillä oli kuulema samanlaiset kulmakarvat. Un vilakaisi Lolaa, joka kohotti otsahiuksiaan näyttääkseen omat kulmakarvansa. "Niin näyttää olevan, mutta minullapa on paljon suuremmat kuin sinulla." Un vastasi vinosti. Hänestä oli hauskaa katsella, toisen ilmeitä. Ihmiset olivat mielenkiintoisia, vaikka eivät mitään voimia omanneet.
Miksei hänen muutoksensa ollut täydellinen? Ei hän siihgen tiennyt vastausta. "Jaa... Noh." hän aloitti vähän leukaansa hieroen. Aarnikotka ei ollut koskaan ennen edes ajatellut asiaa. "Se johtunee varmaan siitä, että yleensäkkään meidän rotu ei kykene muodonmuutoksiin. Tämä on vain kykyni, eikä sitä ole harjoiteltu." Un totesi vähän hitaasti, kun Lola kysyi oliko se harjoituksen puutetta. "En kyllä vaihtaisi ulkonäköäni mihinkään, joten miksi minun täytyisi näyttää liikaa kaksijalkaiselta, kun todellisuudessa en ole?" Un kysyi vuorostaan ja kohotto kulmakarvojaan.

Lolan todetessa, että hän oli aika lähteä takaisin päin, Un vain nyökkäsi siihen. Ei hän estäisi. "Selvä, mennän sitten." aarnikotka lähti takaisin päin ja vilkaisi olkansa yli naiseen. "En sitten voi saattaa sinua rantaa pitemmälle..." vilkaisu taivaalle. Kello oli ehkä neljä tai puoli viisi. Vasta seitsemältä alkaisi pikku hiljaa hämärtyä.
Aarnikotka asteli hitaasti ja saavutti pian metsän reunan, jolliin hiukka nirskahti hänen tassujensa alla. "Rannalla taas." mies totesi aurinkoinen hymy kasvoillaan. Hän käveli vähän aikaa rannan hiekassa ja asteli sitten kokeilemaan jo viileää meri vettä. Hiekkaa tassuissa. Oikein mukavan tuntuista. Un vetäytyi pian vedestä, kosa se alkoi tuntua jo kylmältä, eikä halunnut kohmeisia jalkoja.
"Laivasihan oli tuolla satamassa? Ihmisten asuttama kun tuo satama on...." Un totesi vähän omiaan mutisten.

//Vähän lyhyehkö.
Mori
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Syys 2014, 13:12

"Hah ! Olet muutenkin isompi !" Nainen naurahti isosti toisen kulmakarva kommenttiin. Un oli todella mielekästä seuraa. Piristävä persoona. Mies toi esille ettei hänen rotunsa yleensä kykene muuttumaan, vain hän todennäköisesti. ´Kotka, kissapeto, eikä kuuluisi kyetä muuttumaan.´ Nainen hoki hetken mielessään osatakseen etsiä kapteenin taruolentojen lokikirjasta mikä tämä otus oli, ja oliko Smith itse törmännyt moiseen. Toinen hyvä pointti nousi esille, miksi toisen pitäisi edes muuttua enemmän sellaiseksi mitä hän ei todellisuudessa ollut. Kyseinen asia kuulosti jopa koskevan muitakin piirteitä kuin vain ulkoisia. "Aivan, on tärkeää olla oma itsensä. Ylpeytesi on ihailtavaa." Punapää totesi hieman vakavammin hymyillen. Ehkä hänkin oppisi tuomaan demonisen puolensa ylpeästi esille, ilman häpeää, olihan se jo kovastikkin osa häntä.
Leona olisi todennäköisesti löytänyt tiensä yksinkin takaisin, mutta oli helpompaa seurata kotkapoikaa. "Ymmärrän kyllä, ei hätää, löydän tieni takaisin rannalta." Pisamaposki vastasi hymyillen. Katse kiersi jälleen ympäri metsää, syksy tekisi pian kauniin ruskan. Osa mättäillä olevista marjoista menisi vanhaksi säiden viiletessä, mutta sieniä löytyisi hieman pidemmän ajan. Kenties tänne kannattaisi tulla kokin kanssa rämpimään. Isomahainen pullanpyörittäjä tosin ostaisi mieluummin torilta kuin etsisi itse.

Metsän reuna häämötti edessä, ja aavalle päästyään harppasi Leona muutaman askeleen kävelläkseen toisen rinnalla. Naista oikeastaan huvitti heidän kokoeronsa, vaikka olikin tottunut olemaan pienin, muttei näin pieni. Kaksikko saapui takaisin vaaleaan hiekkarantaan, josta nuo olivat liikkeelle lähteneetkin. "Jep, tälläkertaa vähän rauhallisemmissa merkeissä." Leona naurahti miettien itsekseen miksi nolo tapaaminen piti tuoda esille ? Unin olemus vain tuntui olevan niin rento ja jotenkin häpeämätön, ettei tarvitsisi pelätä jos jotain kömpelöä käy. Pieni puistatus kävi selkäpiissä toisen mennessä hetkeksi kostuttamaan varpaitaan veteen, punapää ei pelännyt kylmää vettä ja tiesi että tarvittaessa kykenisi uimaan tuonkin lämpöisessä vedessä, mutta mielekkäältä se ei tunnu, ei tosiaan.

"Kyyllä, siellähän se, jos lähdet lentäen saatat nähdä punakeltaisen mastolipun, se on laivani, kotini." Nainen vastasi toiselle hieman arkaillen alkuun oliko tuo edes puhunut hänelle vai mumisiko itsekseen. "Ihmiset ihmisten ilmoilla, näinhän se menee." Neiti jatkoi.
Tuo otti muutaman askeleen lähemmäs kotkapoikaa, ojentaen kätensä kätelläkseen. Oikean kätensä tietenkin. "Toivottavasti näemme vielä, sinuun oli ilo tutustua." Pisamaposki sanoi hymyillen, toivoen todella sydämestään ettei tämä olisi viimeinen kerta kun kaksikko tapaa.
"Pidä itsesi turvassa."

//Tuttu tunne :D Ei haittaa //
Kitty
 

Re: Hey! Do you believe in fantasy?

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2014, 13:31

Un kääntyi Lolaan, joka ojensi hänelle oikeaan kättään ja sanoi, että oli ollut mukava tutusta ja olisi mukavaa nähdä uudestaan. "Niin oli myös sinuun. Olet mielenkiintoinen ihmiseksi." Un totesi leikkisästi ja näytti kujeilevasti kieltään. Nainen vielä siihen lisäsi, että hänen täytyi pitää itsensä turvassa. Un teki niin jo nytkin. Hän vain nyökkäsi vain vinosti.Tottakai hän piti itsensä turvassa. Hän tiesi jos, minkälaiset ongelmat siitä syntyisi, jos hän vaikka keskellä kylää muuttuisi aarnikotkasi. Myrkytyksiä ainakin ja uhkailua. Kylmät väreet menivät pitkin hänen selkäänsä. Ajatus kokemastaan ei houkutellut sitten millään.
Aarnikotka ei kuitenkana tarttunut ojennettuun käteen. Hän laski katseensa tytön pieneen käteen. "Olen pahoillani... Minä... En kättele...." Un sanoi vähän kiusoittelevasti ja vinkkasi naiselle silmää rennosti. Un varoi tekemästä kosketuskontakteja. Hän valitettavasti ei sietänyt niitä. Hän piti kosketusta kuvottavana, mutta erään perhosnaamaisen kosketus oli oikein miellyttävä sekä toki hänen isänsä. Aarnikotka loi vielä viimeisen pahoittelevan ja hyvästelevän ilmeensä naiseen. Sitten mies pyörähti ympäri ja vilkutti toiselle hyvästiksi.
Aarnikotka otti pari juoksu askelta, ennen kuin hyppäsi ilmaan ja samassa ilmassa lensi valkea aarnikotka. Se nousi ylemmäs ja ylemmäs silmän kantamattomiin, mutta Un kiljaisi ylhäältä, vapaana ja kykenevänä lentämään. Un lensi naisen päällä ja katseli toista alhaalta.

Jos vain toinen tietäisi, mihin maahan olikaan tullut. Ihmisten ja haltijoiden sota. Unia ei kiinnostanut, häntä ei kiinnostunet kahden rodun välinen riita, sillä oli omiakin ongelmia hoidettavana. Tässä maailmassa piti osata selvityä. Piti osata pitää henkikulta tallessa. Niin julma kuin tämä maailma osasikin olla. He kaikki olivat selviytyjiä. Syntymästään asti. Aarnikotka mietti, että hän voisi tulla taas huomenna vähän leikkimään rannalle, jos Lola siellä nyt liikkuisi. Hän voisi pitää taas vähän seuraa tämän uuden tuttavuuden kanssa.
Aarnikotka lensi pian oikealle ja katosi.

//Eihän tää nyt tähän loppunut? Eihän? Liian nopeesti!! (>///<) *Juoksee ympyrää ja huutaa jotain sekavaa*
Mori
 

Seuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron