Jack kertoi elävänsä normaalia elämää, normaalin perheen kanssa, ilman pelkoa taruolennoista. Edward hymähti. Hän halusi luoda toiselle ajatuksen siitä, mitä sitten jos kosto ja kaikki olisi tehty, mitä sitten. Mitä mies pystyisi elämään asian kanssa. Eläisi siis täysin normaalisti. Samalla Jack alkooi riisutua. Edward säpäsähti pahan päiväisesti, mutta käänsi päänsä nopeasti pois. "Voisitko edes laittaa uuden paidan päälle?" hän pyysi ja piti silmänsä visusti poissa Jackin luolta. Vaikka mies oli mies, mutta Edwardin silmissä tuo oli täysin nainen. Hän ei halunnut katsoa. Mahdollisesti Jack oli unohtanut minkälaine kroppa naisilla oli.
Jos heitä ei olisi. Ei Jack olisi nykyisessä tilassaan. "En minäkään olisi tässä nyt. Minähän olisin edellen ihminen ja sinä maan tuhkaa." Ed totesi, sillä ihmisten elämä oli lyhyt verrattuna haltijoiden ja muiden taruolentojen. Samoin myös hänen tyttöystävänsä. Tuo oli häntä paljon vanhempi ja kokeneempi, mutta silti tuo näytti edelleen niin nuorelta. Ei Ed tuominnut sitä, mutta kun hän vanhentui lähes tavallisesti kuten ihmiset hän kuolisi myös ennen naista. Hänet voisi varmasti yhdistää myös vanhemmassa iässä vanhaksi pervoksi, kun tyttö oli edelleen niin nuoren näköinen. Se jos mikä sai Edward aina pohtimaan elämäänsä. Hän ei eläisi kauaa. Hän ei pysyisi nuorena kauaa ja hänen kehonsa muuttuisi sen myötä.
Miten hän pystyi elämään normaalisti? Edward nauroi eikä se nauru edes ollut aitoa. Se oli ivallista. Luuliko Jack tosiaan hänen elävän normaalia elämää. "Normaalia elämää? Mitä hittoa sinä oikein ajattelet?" hän kysyi hieman katkeruutta hampaiden välissään. Hänen elämänsä oli kaikkea muuta kuin normaali. "Minä en elä normaalisti. Minulla ei ole taloa, jossa asua. Liikun jatkuvasti paikasta toiseen ja nukun taivasalla. Minulla on kyllä ystäviä, mutta ne vähäisetkin olen työntänyt luoltani. Minä elän jatkuvassa pelossa. Tämäkin tilanne on kauhistuttava, mitä oikein luulet. Ihmissusi on aina ihmissusi." hän sanoi. Hän ei sanoisi sitä yhtään normaaliksi. Nyt kun hänen kirouksensa on poistettu, hän vihdoin pääsi suunnittelemaan edes jonkin verran tulevaisuutta. Hän voisi jäädä johonkin syrjäiseen metsään ja rakentaa talon. Hän voisi kärsiä siellä hallitsemattomuuttaan, muttei koskaan tulisi elämään normaalisti kaupungissa. Ei missään nimessä. Veriset ja kuolettavat ruumiit sekä kuvat kummittelivat edelleen hänen mielessään. Hän veisi ne aina hautaansa asti. Tämä asia ei ollut miehen vahvimpia puoli puhua.
Jack kertoi menneensä hulluksi. Kuka vain olisi, jos olisi elänyt yli 200 vuotta ja himonnut ainoastaan kostoa. Jos ei katsonut ympärilleen menetti paljon. Jack kertoi myös kuinka eukon kanssa kohtaaminen ei helpottanut oloa. Edward taisi tietää kenestä puhuttiin.
"Hän antoi sinulle opetuksen, niin kuin minullekin." Ed aloitti ja risti sormensa ja puristi ne tiukasti yhteen. Ihmissusi istui lattialla rennosti, eikä edelleenkään katsonut Jackiä. "Hän kirosi minutkin, mutta opin läksyni... Ja hän vapautti minut kirouksestani. Enkä tarkoita tätä kirousta, joka on ylläni ikuisesti. Luultavasti sitä ei voi mitenkään poistaa kuin tapattamalla itseni." hän sanoi ja naurahti kuivasti, koska tämä nainen varmasti kaipasi hänen kuolemaansa. "Mutta olen elossa ja olen siitä kiitollinen. Osaan suhtautua asioihin kirkkaammin peloistani huolimatta." hän totesi ja kaiken sen oli mullistanut muutamat persoonat. Nakami, Kalma ja hänen monet eri ystävät, jotka olivat kannustaneet häntä jatkamaan elämää. Silti hän työnsi noita kaikkia pois luoltaan. Hän ei halunnut satuttaa ketään tai mitään. "Sinunkin kirouksellasi on jokin tarkoitus..." ihmissusi totesi.