Selviytyjä || Mori

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2015, 21:58

Jack Fisher

Siintä oli jo yksi ja puolikas päivä takana kun Shael oli karkoittanut orjansa koti saareltaan. Jack ei ollut löytänyt tietään maihin pienellä veneellän, vaikka Jack oli yrittänyt yöllä suunnistaa tähtien avulla, mutta jo muutenkin valmiiksi heikon miehen voimat eivät olleet riittäneet koko yön matkaamiseen. Jack oli nukahtanut kirjaimellisesti istualleen ja herännyt auringon nousuun tuntien itsensä janoiseksi, nälkäiseksi ja heikoksi, eikä miehellä ollut mitään käsitystä missä mentiin. Oliko hän enään edes matkalla Cypritin mantereelle takaisin vain jonnekin muualle jossa odottaisi nääntymis kuolema pikku paatissa.
"Anna minun Herra selviytyä tästä, anna minun jaksaa vielä kerran.. selvisin siintä noidasta. Siintä paholaisesta." Mies ajatteli katsoen sitä ympärillään olevaa merta ja tarrautui vahvoilla, mutta nälän heikentämillä, käsillään vielä airoihin ja lähti soutamaan katsoen aurinkoa. Se oli hänen ainoa suunnan osoittaja pilvettömällä ja porittavalla taivaalla. Aurinko oli jälleen polttanut miehen pahemman kerran karrelle, iho punotti kaikki alla missä ei ollut paitaa suojaamassa ja jano oli valtava. Nälästä Jack ei ollut enään varma.. hän ei tuntenut sitä enään. Maha ei valittanut, mutta miehen kehosta näki että mies kärsi pahemman kerran nälästä ja oli laihassa kunnossa.

Minuutteja, tunteja.. niin kauan Jack souti näkemättä mitään muuta kuin lisää merta ympärillään, mutta Jack souti lähes epätoivon vimmalla vaikkei miehellä ollut mitään hajua suunnastaan. Olisi pitänyt soutaa manasses saarten muihin osiin ja hypätä sieltä laivan kyytiin vaikka sitten jäniksenä. Aina oli hyvä olla jälkiviisas ja miettiä sitä parempaa vaihtoehtoa kun tilanne oli kehnoista kehnoin. Kunnes lopulta Jack kääntyi katsomaan taakseen ja näki rannan.. se mikä ranta se oli tai kenen omaisuutta, tai aluetta. Jack ei välittänyt vaan kasasi ensinmäistä kertaa iloisen ilmeen kasvoillensa ja lähti soutamaan kohti rantaa. Lähellä ranta viivaa vene kolahti kiinni ja jäi siihen. Mies kirosi ja heitti airot menemään hypäten pois veneestä polviin asti yltävään veteen ja lähti kahlaamaan kivikkoiseen rantaan. Pohjassa olevat kivet raapivat miehen jalkoja, mutta Jack vähät välitti kun astui vihdoinkin kovalle maalle.. siinä mies seisoi hetken aikaa uupuneena, mutta iloisena. Hän oli vapaa ja selviytynyt.. tänne asti. Mies katsoi väsyneellä katseellaan kivistä rantaa, eikä osannut tunnistaa sitä itselleen millään tasolla tutuksi. Rannan takana oli metsä korkealla kallioiden päällä, mutta ei niin jyrkkien ettei niitä olisi voinnut kiivetä. Mies kääri hihat ja raahasi itsensä kallion lähelle yrittäen kiivetä, mutta oli liian heikko siihen. Mies ei päässyt kuin metrin kun voimat loppuivat. Se olisi ollut lyhyin reitti suojaisampaan.. Jack katsoi ulapalla vielä kelluvaa venettä ja palasi sen luokse lähtien raahaamaan sitä rannalle pienen matkan uiden, lopun raahaten pitkälle rannalle asti, jossa meni tunteja. Rannalla Jack kaatoi veneen kyljelleen ja asetti sen airoilla hieman pystyyn että mahtuisi itse alle. Sinne väsynyt ja nälkiintynyt mies sitten kömpi vaateet rekalisena ja likaisena nukahtaen muutamassa sekunnissa silkasta uupumuksesta. Rantaa voisi lähteä tallustamaan myöhemminkin.

// Mori Edin kanssa tänne tsehtseh! //
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Elo 2015, 22:36

Edward

Päivä oli kuuma, niin kuin muutama muukin. Susi oli oleskellut kuumat päivät järvien lähelle harjoitellen, mutta nyt olikin tuntunut meren kaipaus sydämessä. Ei Edqard varsinaisesti merta rakastanut, mutta sen suuri horisontti sekä ilman tuoksu sai ihmissuden rentoutumaan. Voisi sitä meditaatioksi sanoa. Ilma oli edelleen lämmin ja meren lähellä se oli myös kostea. Tuuli mukavasti, josta Edward piti tähän kuumaa tilaansa.
Hän oli ottanut susimuotonsa ja astellut metsän siimeksistä rannan läheisyyteen. Siellä susi oli kiivennyt taitavasti kallioiden päälle puiden varjoon. Kallioli oli mukavan lämmin, vailka varjossa istui saattoi tuntea hyvin lämmön ympärillään. Edward ajatteli, että hänen pitäisi pian tavata eräs tärkeä henkilö. Hänen piti puhua tälle tärkeistä suunnitelmista. Hän oli kirouksensa jälkeen alkanut miettiä normaalia elämää ja aloilleen asettumista. Tietenkin hänellä oli edelleen hänen susipuolensa ja se hallitsematon peto. Edward uskoi kuitenkin pystyvänsä hallitsemaan itseään edes jollain tasolla, ettei lähtisi tekemään suurempia tuhoja.

Siinä pohdiskellessaan päätöksiä hän kuuli molskahduksen ja laski katseensa alas hiekan ja kivien saartamalle rannalle. Vedestä nousi nainen. Tuo näytti väsyneeltä ja näytti hetken iloiselta. Tuon kuitenkin yrittäessä kiivetä kalliota pitlin naisen ilme muuttui ja tuo palasi takaisin rannalle. Veteen vain takaisin ja veneen raahasi ylös vedestä. Nainen käänsi sen kovin uupuneen näköisesti kyljelleen ja meni sen alle piiloon aurinkoa.
Edward höristeli korviaan, muttei kuullut mitään epäilyttävää. Hän vaihtoi äkisti muotoaan ja hyppäsi alas jyrkältä kiellekkeeltä. Ihmissudelle se ei ollut pudotus tai mikään. Hän laskeutui joustavasti ja käveli hitaasti kohto venettä. Varovasti hän kääntyi sille puolelle, josta hän saattoi nähdä naisen paremmin.

Tuon uupuneet kasvon olivat sikeässä unessa. Lisäksi nainen oli kovin nuhjuisen näköinen. Edward ei halunnut herättää toista ja toivoi, ettei tuo heräisi jos hän ihan vähän liikuttaisi tuota. Ei, se ei ollut Edwardin tapaista sotkeutua suoraan noin vain toisen asioihin. Nainen näytti silti kovin kärsineeltä. Jokin kuitenkin pysäytti ihmissuden. Hän ei huomannut sitä heti, mutta hän tunsi tämän hajun ehkä liiankin hyvin.

"Jack?"

//Täällää olen!
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2015, 11:20

Jack nukkui täydessä unessa näkemättä unia, joka auttoi miestä nukkumaan ilman painajaisia ja heräämään siihen kauheaan tunteeseen, pelkoon ja niihin kauheisiin kauhu kuviin mielessään. Nyt mies oli liian väsynyt näkemään unia kun keho että mieli saisivat levätä rauhassa, ilman että joku tulisi herättämään kesken kaiken töihin. Tai ainakin niin mies oli olettanut.. hän ei kuullut uneltaan lähestyvää ihmissutta, vaikka tuo tulikin aivan siihen viereen melkein kosketus etäisyydelle. Silti mies vain makasi siinä, eikä liikkunut, nukkui vain rauhallisesti tietämättä vierailijasta.
Yllättäen mies kuitenkin reväytti silmänsä auki, kun kuuli oman nimensä, ja ponkasi pystyyn ehkä turhankin reippaasti pahoitellen puoli ääneen unen pöpperöisenä nukahtamistaan kolauttaen takaraivonsa veneeseen kiroten pidellen takaraivoaan toisella kädellään irvistellen.
"Helvetti.." Mies kirosi vilkaisten yllään olevaa venettä, joka ei onneksi rojahtanut niskaan iskusta, sitten mies käänsi katseensa edessään olevaan mieheen. Hämmästys oli suuri kun naama oli tuttu ja vielä se sama hukka, joka oli hänet aikasemmin pelastanut kielekkeeltä ja paikannut. Sen ei tarkoittanut kuitenkaan sitä että Jack olisi hirveän luottavainen sutta kohtaan. Muutaman sekunnin pällisteltyään Edwardia Jack vain syöksähti pois veneen alta pelon sekaisena, joka vain päätyi siihen muutaman metrin jälkeen että mies kaatui kiroten heikkouttaan ja yritti tärisivien raajojen varaan ylös. Voimia ei yksinkertaisesti enään ollut ja mies vain kaatui siihen takaisin kyljelleen. Mies katsoi Edwardia.
"Älä syö minua.." Mies sanoi kuivasta kurkustaan ihmissudelle.

// Good! Saat keksin! *heittää* //
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Elo 2015, 17:01

Jack heräsi yllättävänkin rajusti kumauttaen takaraivonsa veneeseen. Edwardkin jopa säpsähti siitä kuuluvaa ääntä ja kuuli kuinka naiseksi muuttunut Jack kirosi. Jopa tuon ääni kuulosti naiselta. Kuitenkin Jack jäi tuijottamaan häntä ihmeissään, samoi Ed jäi. Hän tuijotti Jackin kasvoja, jotka varsin naiselliseksi olivat muotoutuneet. Hän mirtti mitä miehelle oli oikein käynyt, kun sukupuolikin oli kääntynyt naiseksi.
Äkisti Jack kuitenkin syöksähti veneen alta kuin tykki ja kiisi niin kauas kuin jalat jaksoivat. Eli ei kovin kauas, kun sellaisessa kunnossa Jack oli. Edward kääntyi ja sai vain naamalleen sen tuntun lausahduksen. Ihmissusi huokaisi äänekkäästi. "En minä syö sinua! En minä syö ketään!" hän vastasi turhautuneena, kun ennakkoluulot olivat näemmä todella kovat. Hän lähti kävelemään kohti Jackiä, joka makasi kyöjellään väsyneenä.

Edward tarttui niasen ohueen käteen. Illuusio toden totta tuntui kovalta, siltä hänestä tuntui että Jack tosiaan oli miehestä naiseksi muuttunut. "No niin, sinä tuollaisella keholla mihinkään pääse. Vien sinut ihmisten kylän reunoille." hän päätti sen enempää kuuntelematta Jackin vastaväitteitä ja nosti naisen syliinsä. Toinen oli kevyt, mutta liekö se nälkiintymisen syytä vai sitä, että Edward tunsi aina, että kaokki olivat kovin kevyitä.
Jackin saatuaan syliinsä, kuin prinsessan. Hän tuijotti Jackiä pitkään. "Mitä sinulle on edes tapahtunut, viimeksi kun näin sinut.... Noh.... Olit.... Mies..." Edward sanoi hieman yskäisten ja lähti kantamaan naista pois rannalta ja auringon paahteelta. Olisi varmaan hyvä pysähtyä johonkin juottamaan matkalainen, sillä tuo saattoi hyvinkin kärsiä nestehukasta.

Ihmissusi kiersi jyrkän kallion ja käveli helmpoimman reitin kohti veden tuoksun luo. Hän laski Jackin alas ja nyökkäsi puroa kohti. "Parasta täyttää vesivarastot. Haiset hielle... Lisäksi nestehukka uhkaa." hän sanoi ja kävi itsekin kulauttamassa muutaman kämmenellisen vettä suuhunsa. Ed tunsi, ettei Jack mahdollisesti ollut juttu tuulella sen enempää ja varsinkin, kun hän oli tälläinen friikki, joka söi joka ikisen eteensä tulevan. Ihmissusi katsoi muutamat hetken päästä, että nainen oli saanut juotua ja nosti tuos sitten reppuselkäänsä, koska juosten pääsi paljon nopeamin. "Voi tulla möykkyistä...." hän suvaitsi ilmoittaa, ennen kuin lähti juoksemaan.

//*ottaa kiinni kuin koira* Keksi!
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Elo 2015, 20:54

Tuttu lauseen parsi tuli turhautuneena hukan suusta. Jack katsoi väsyneenä lähestyvää sutta ja ajatteli tuon kyllä iskevän heti hampaansa häneen jahka vähän selkää kääntäisi. Mies yritti ähisten päästä ylös omalla heikolla olollaan kun Edward lähestyi ja lopulta tarrasi miestä kädestä kiinni. Jack yritti tietenkin repiä itseään irti ihmissuden otteesta, ihmissuden puheista huolimatta, mutta eihän miehestä juuri nyt ollut todellakaan sellaista tekemään. Niin huonossa kunnossa kun oli nyt. Vahvempi mies veti miestä kädestä ja nosti laihan, sekä huonokuntoisen miehen syliinsä kuin minkäkin hienon naisen, jota oli kantamassa dramaattisesti lätäkön yli. Ed jäi tuijottamaan Jackia ja niin nais muotoinen mies myös hiljaa takaisin kysyvänä ja ehkä odottaen että kohta sitä olisi hampaat kurkussa tai jotakin... sen sijaan Ed avasi suunsa ja kysyi mitä Jackille oli tapahtunut.. kun näytti naiselta.
"Mitä!?" Jack ärähti kovaan ääneen katsoen loukkaantuneen närkästyneenä ihmissutta. Sama mies hän oli kuten ennekin! Nyt hukka näki omiaan! "Näkö sinulla onkin mennyt? Voin olla laiha ja huonossa kunnossa, mutta en nainen." Jack murahti ja katsoi kuinka Ed lähti kantamaan häntä pitkin rantaviivaa pois auringosta paahtumasta. Tosin Jack oli jo sen verran monta kertaa polttanut nahkansa auringossa ettei sillä varmaan väliä enään ollut paloiko hän vai ei.

Ed kantoi pelastettavansa ylös korkeammalle lähelle puhtaan veden ääreen metsän puolella kehottaen miestä juomaan, kerta haisi hielle ja nestehukka uhkaisi ainakin. Jack ei valittanut tai edes aikaillut kun Ed oli miehen laskenut vaan lähes ryntäsi viileän veden äärelle juoden sitä kuin ei olisi vettä nähnytkään täyttäen tyhjän vatsansa sillä. Ei ehkä terveellisintä, mutta piti ainakin hetken nälän poissa... ja no Shaelin hellässä huomassa mies oli oppinut elämään jo näin. Kerta ei aina ravintoa tullut.
Jack putsasi hikiset kasvonsa viileässä vedessä vielä ennenkuin nousi ja kääntyi Edwardia kohden, joka ehdotti jo matkan jatkamista. Jack katsoi sutta ja muisti noidan tehneen hänelle jotakin ennenkuin oli vapauttanut hänet. Jack kokeili vaitonaisena kaulassa olevaa palannutta kaulapannan jälkeä.
"..Näytänkö... tosiaan.. naiselta?" Jack kysyi takerrellen, eikä vielä astunut ihmissuden selkään. Tämä oli pakko selvittää ensin!
"...Se noita teki minulle jotakin.. loitsi." Jack puhui katkerana ja vaisuna tapahtuneesta. Jackilla kun ei ollut mitään käsitystä mitä se eukko oli hänelle tehnyt kerta ei ollut loitsunut sitä yleiskielellä. Se oli ollut haltiakieltä.

// Good boy! //
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Elo 2015, 21:38

Jack näytti ja kuulosti tyrmistyneeltä. Kuka vain olisi kuulostanut, jos olisi äkisti muuttanut sukupuolta. Edward oli kuunnellut miehen kysymyksen ja katsoi noh Jackin hyvin naisellista vartaloa. "Minun silmissäni olet nainen... Mutta jos et itse näe sitä, niin tämän kai pitäö olla illuusio?" tai sitten Jack vain houraili nälkiintyneenä, eikä ymmärtänyt olevansa nainen. Vielä ainakaan. Kun Jack avasi uudestaan suunsa, tuo mainitsi noidan. Edward höristeli korviaan. Noita vai oli loitsinut. Selkeästi Jack ei käsittänyt omaa tilannettaa tai noidan mahdollisia loitsuja. Harmi vain, Ed ei ollut mikään velho. Eikä hän tiennyt magiasta juuri sen enempää mitä oli tiennyt omasta kirouksestakaan. Se tuli ja meni.
Toisaalta yksi kirous oli pyyhitty, viimeistä ei voinut kuin kuolema pyyhkiä. Siihen ihmissusi ei varsinaiseti halunnut suostua. Alussa hän olisi ehkä kaivannutkin kuoleman rauhoittavaa syleilyä, mutta kun hän oli vihdoin löytänyt yhden fyysisen ja lohdullisen lämpimän sellaisen. Ei hänen tehnyt mieli sukeltaa päätä pahkaa kylmään ja tiedostomaan pimeyden syliin.


Nyt kyse ei kuitenkaan ollut hänestä vaan Jackistä ja tun naiseksi muuttumisesta tai sitten illuusiosta, ellei Jack kokenut hourailua nyyisessä tilassaan. Mahdollinen loitsiminen olisi ehkä saattanut sekoittaa miespolon pään. Vai pitikö sitä nyt sanoa naispolon? Ed pohti. Hän siveli leukaansa, johon oli alkanut tulla pikku hiljaa sänkeä. Hänen ihmmisusi puolensa alkoi ottaa osuuttaan ulkonäössä vihdoin ja viimein. Hänestä varmaankin tulisi aika karvainen.
"Kuitenkin. Jack... On parasta, että vien sinut nyt turballisempaan paikkaan. Et ole sellaisessa kunnossa, että voisit jatkaa keskustelua järkevästi." Ed päätti ilmoittii ja vähän niin kuin pakotti miehen lopulta reppuselkäänsä.

Ihmissusi juoksenteli varovasti, ehkä selässä olevan naisen tai siis miehen takia. Ei hän voinut itselleen mitään siitä, että ajatteli Jackiä nyt aikalailla naisena. "Mainitsit jotain noidasta." ihmissusi sanoi. Hän mietti missä mies oli luuhannut, kerta oli tullut veneellä. Ei kai vain mannessaarilta. Sillä Edward kyllä tiesi hyvin varsin kiroamista harrastavan noidan. Hän ei kuitenkaan aikonut astua mannessaarille enää yhdellä osallakaan ruumiistaan. Hän ei halunnut haastaa sen noidan kanssa riitaa. Sillä siinä vaiheessa olisi varmasti hänenkin henkensä uhattuna.
"Missä päin asut? Virn sinut tarpeekak lähelle, että sinut huomataan." Ed ilmoitti, kosks ei oikein pitänyt ajatuksesta, jos Jack päättäisi huutaa ihmissuden hyökänneen itsensä kimppuun tai muuta vastaavaa.
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Elo 2015, 12:35

Nainen... Jack laski katseensa maahan ja tuijotti käsiään. Ne olivat miehen, hänen omansa jotka hän oli tottunut näkemään joka päivä. Ja silti hänen edessään oleva ihmissusi väitti hänen olevan nainen, illuusio muiden silmissä.
"Mistä minä tiedän!?" Jack kivahti Edille ehdotuksesta että Jackin yllä olisi juuri nyt illuusio loitsu, joka muuttu miehen muiden silmissä naiseksi.
"..E..en tiedä enään mistään mitään!" Jack puhui ääneen lähinnä itselleen pyörien paikallaan hermoraunion oloisena, väsyneenä niin henkisesti kuin fyysisesti. Tavallisen miehen mieli, joka muutenkin oli rikki ja palasina, ei enään kestänyt tälläistä. Ei Jack muutenkaan magian ja taikuuden päälle mitään ymmärtänyt, joten tälläisen kohtaaminen sen saatanallisen voiman kanssa oli jotakin musertavaa. Eikä mies edes tajunnut miksi se hirviö nainen näin oli hänelle tehnyt sen kaiken jälkeen mitä hän oli joutunut kestämään orjana, sitä kaikkea nöyryytystä.. rangaistuksia, pelko kuolemasta ja nyt vielä tämä.

Jack käänsi katseensa Ediin, joka avasi suunsa ja sanoi että olisi parempi viedä mies turvallisempaan paikkaan, kerta mies ei todellakaan ollut sellaisessa kunnossa että voisi pitää itsestään huolta. Ei edes puhua järkevästi.
"Olen aivan kunnossa.." Jack mutisi Edille väsyneillä kasvoilla näkyen se hulluus ja henkinen väsymys, joka käveli miestä lähemmäksi ja suoarastaan pakotti miehen selkäänsä roikkumaan repparissa. Sitten Ed lähtikin matkaan kysymättä mitään mieheltä, joka vain roikkui lahoilla käsillään miehen kaulassa kiinni.

"Hän.. vangitsi minut.. piti orjana ja vapautti minut, pakotti soutamaan itse mantereelle." Jack vastasi Edille kun tuo kyseli noidasta, naisesta joka oli hänet vanginnut ja pakottanut alistumaan tahtonsa alle orjaksi. Tosin miksi Jack edes vaivautui purkaamaan asioita tälle ihmissudelle? ..Toisaalta mies parka oli sen verran rikki henkisesti juuri nyt että juttu seuraksi olisi riittänyt vaikka kivi jolle purkaa tunteita. Edissä oli vain se ero että se vastasi ja puhui hänelle. Kyllä se kelpasi miehelle juuri nyt, vaikka he olivatkin "vihollisia" toisillensa.
Jack vilkasi ihmissuden kasvoja kun tuo kysyi missä hän asui, ehdottaen viedä miehen niin lähelle kylää että Jack nähtäisiin. ..Nähtäisiin!? Jackin kasvoille levisi sekava ja järkyttynyt ilma silkasta ajatuksesta.
"Ei! EI! Kukaan ei saa nähdä minua!" Jack alkoi panikoimaan ja yritti irrottautua pois Edin selästä yrittäen potkia ja lyödä sutta. Hän ei halunnut kenekään näkevän häntä tässä tilassa! Tämä oli häpeä ja kaikki vain nauraisivat hänelle!
"En halua mennä sinne! Laske minut alas NYT!" Mies panikoi kun henkensä hädässä suden selässä yrittäen tehdä kaikkensa että Ed vaikka kaatuisi ja pudottaisi hänet maahan. Se oli ihan sama! Jack ei halunnut mennä kaupunkiin tälläisenä! Kirottuna naiseksi.. Hän vaikka kadottaisi itsensä metsään koko loppu elämäkseen!
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Elo 2015, 20:27

Äkisti Jack pimahti tai no ei nyt ihan pimahtanut, mutta vimmaistui niin, että alkoi lyödä ihmisutta. Tuo pyrki irti Edwardin selästä heikoilla voimillaan ja kirkui ettei halunnut tulla nähdyksi. Kukaan ei saanut nähdä häntä. Ei millään tavalla. Edward ymmärsi sen. "Vien sinut sitten suoraan kotiisi." hän totesi ja laski Jackin alas, kun tuo vimatusti potki minkä pystyi. Potkut eivät tuntuneet kivuliailta, mikä oli ihmissuden onni. Hänen pitäisi rauhoitella tätä vauhkoontunutta naista jotenkin. "Jack." Edward sanoi ja yritti rauhoitella huutavaa naista. "En vie sinua kenenkään katsottavaksi. Rauhoitu." hän pyysi ja piti käsiään sovinnon merkkinä ylhäällä. Hän ei tekisi mitään sellaista, mistä mies ei pitänyt. Paitsi sen, että veisi tuon vaikka väkisin kotiin. Hän näytti kuitenkin ihmiseltä. Ei kukaan häntä voisi heti kättelyssä epäillä ihmissudeksi, ellei Jack varta vasten alkaisi kirkua sitä.
Edward katsoi Jackin repaleisia vaatteita, joiden alta pilkotti punaiseksi muuttunut iho. Hän riisui paitansa yltään hitaasti. Hän mietti mitä teki ja tuli Jackiä kohti. Nappasi tuon käsiinsä ja tunki paitansa tuon ylle. "Parempi vain, että pidät tätä päällä, vaatteesi ovat sen verran riekaleina..." hän totesi ja siitä sitten ilman mitään sanomisia otti naisen tällä kertaa takaisin syliinsä. "Ole kiltti ja sano mitä kautta pääsen talollesi, mahdollisimman huomaamattomasti. Tässä on sitten kyse sinun ulkonäöstäsi." Edward totesi jyrkästi. Hän halusi sanoa vain sen, mikä oli totta. Hänelle ei ollut mikään ongelma mennä nainen sylissään kylään, ellei nainen sitä itse halunnut. Jack ei halunnut.

Edward käveli rauhallisesti ja piti naisen käsissään hyvin tiukasti, jottei tuo pääsisi potkimaan häntä saatika lyömään. Edward liikkui vaivatta ja pian hän ilmestyi lähelle ihmisten hajuja. Hän ei kuitenkaan ottanut askeliaan lähemmäs, vaan katsoi nyt Jackiä. "Tästä eteenpäin olen ohjeittesi armoilla, mutta kotiin paluustasi et pääse minnekään. Tuossa kunnossa minä en jätä sinua kuolemaan." kuten oli sanottu. Edward ei antanut Jackin kuolla omiin käsiinsä. "Sinä lupasit." ihmissusi sanoi hiljaisena ja otti hitaasti askelia sen jälkeen. Ruohikko rahisi ihmissuden jalkojen alla, kunnes noista jaloista ei enää syntynyt ääntäkään.
Ed oli kuin kissa yössä. Hänen askeleensa olivat aavemaiset ja näytti siltä, kuin hän olisi halunnut välttää auringon. "Sinä pidät suusi kiinni, ellet halua tulla nähdyksi." hän varoitteli.
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Elo 2015, 21:47

Edward ei päästänyt selässään riehuvaa miestä irti vaan sanoi vievänsä Jackin kotiinsa laskien miehen alas maahan varoen, hellästi kuin pienen kukkasen. Jack jäi siihen katsomaan Ediä hiljaa, mutta oli edelleenkin kauhuissaan panikoi hengittäen huomattavasti nopeammin kuin normaalisti. Näyttäen siltä että olisi lähdössä karkuun näillä sekunneilla. Ei, ei Jack todellisuudessa uskaltanut. Hän olisi vain halunnut mennä kotiinsa ja sulkeutua koko loppu elämänsä ajaksi huoneeseensa piiloon katseilta, mutta kaupungin läpi meneminen pelotti. Kukaan ei tunnistaisi häntä tälläisenä ja jos hän sanoisi kuka olisi... joutuisi vain pilkan kohteeksi.
Edward päätti alkaa rauhoittelemaan hermorauniona olevaa miestä vakuuttaen ettei veisi missään nimessä Jackia kenenkään nähtäväksi.
"Voinko luottaa siihen?" Jack kysyi epävarmana Edin rehellisistä aikomuksista, vaikka susi osoitti jo nyt uskomatonta lempeyttään auttamalla vihollisensa takaisin kylään, vaikka olisi yhtä hyvin voinnut jättää miehen selviämään itsekseen tai kuolemaan luonnon armoilla.

Ed katsoi edessään olevaa miestä, tai pikemminkin miehen rekaleisia vaatteita ja kävi riisumaan paitaa yltään yllättäen. Jack kohotti kulmiaan Edin tekemisille kun susi otti paidan käteensä tuli ja tunki sen miehen ylle. Jack veti kätensä hihoista ja katsoi yllään olevaa paitaa ja sitten ihmissutta, joka totesi miehen olevan parempi pitää paita yllään kerta se oli niin rekaleinen. Jack nyökkäsi vain hiljaa tajuten ehkä miksi Ed niin oli tehnyt. Jos joku näkisi niin hänen nais hahmonsa yläruumis myös näkyisi paljaana.. ja no mies oli kasvojaan myöten palannut pahasti.
Ed asteli sittemmin lähemmäksi ja nosti laihan miehen syliinsä mitään lupia kyselemättä kysellen miten päästäisiin mahdollisimman näkömättömästi miehen kotiin, kerta kyse oli miehen ulkonäöstä. Ed siis oli tosissaan auttaessaan häntä? Ja hän oli yrittänyt tappaa tuota.. Jack vain tunsi pienen kolahduksen rinnassaan. Ed oli liian kiltti hänelle.
"Asun lähellä linnaa ja sotilastupaa omassa talossa... sinne voi olla vaikea päästä näin päivällä. Eikö olisi helpompaa odottaa yöhön?" Jack kertoi ja kysyi miksi Ed ei odottaisi yötä ja pimeyden suomaa turvaa. Silloin olisi helpompi liikkua kun väkeäkään ei olisi niin paljoa.. ei olisi niitä näkijöitä katsomassa häntä.
"Mutta länsikujien kautta pääsee helpoiten, mutta vartijointi on kovaa.. ole varovainen." Jack kuitenkin vastasi ja mumisi lopun lähinnä hiljaa Edille. Ei Jack ollut koskaan yhdellekään friikille noin sanonut, ellei Haulia laskettu.. mutta se miekan aave olikin toinen asia. Haul oli hänen ystävänsä.

Jack sitten istui siinä ihmissuden sylissä, joka puristi kevyesti laihaa miestä itseään vasten estäen miestä potkimasta itseään, kun matkaa tehtiin kohden takaisin miehen koti kylää.
"Yritän parhaani.. mene nyt sinne länsikujille, tuohon suuntaan." Jack sanoi ja nyökkäsi kohden suuntaan, jossa olivat vielä lohikäärmeen tuhoamat länsikujat. Mies katsahti Edin kasvoihin kun tuo puhui lupauksesta ja silloin Jack muisti antamansa lupauksen tälle sudelle: hän ei saisi kuolla tämän käsiin koskaan. Hassu hukka.. Jack käänsi katseensa pois Edistä, eikä sanonut mitään miehelle enään kun tuo varoitteli hänen pitävän suunsa kiinni.
"Länsikujilla on paljon tuhoutuneita rakennuksia, kujia.. voimme kulkea niiden läpi." Jack jakeli vielä ohjeita ja mietti että he olisivat voinneet myös käyttää maanalaisia tunneleita, joissa Kalma asui, mutta Kalma oli viiminen henkilö johon mies halusi tässä tilassa kohdata.
"Neuvon paremmin jahka pääsemme kylään." Jack kuiskasi vielä vilkaisten Ediä.
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Elo 2015, 22:27

Jack asui lähellä linnaa. Edward alkoi hitaasti katumaan päätöstään siitä, kuinka veisi naisen kotiovelle saakka. Jack ihmettelikin, eikö yöllä olisi parempi viedä hänet kotia päin, mutta ihmissusi oli jo matkassa. Hän ei voinut enää perääntyä. Toisekseen kukaan ihmisistä ei osannut tunnistaa hajuja. Jack näyttäisi tarpeeksi naiselta vartijoiden silmissä, jos sellaista sattuisi. Ainahan hän, voisi valehdella. Länsikujille kävi miehen askeleet. Hän katseli ympärilleen, haisteli tulevia tuoksuja ja niiden perusteella myös varoi mahdollisia silmin näkijöitä.
Tilannetta ei helpottanut se, että Jack pyysi häntä olemaan varovainen, mikä oli varsin epätavallista. Kunnfartijointi oli tiukkaa, miten hän pystyisi viemään Jackiä kotiin, jos heiltä kuulusteltaisiin, miksi he sotilastuvalle päin olivat menossa. Toisaalta Edillä oli konstinsa.

Länsikujat olivat kutakuinkin hieman kaaoksen näköiset. Oli tuhottuja taloja ja kujia. Tarpeeksi piilopaikkoja kaksikolle. Edward poikkesi hetkeksi naista kanten hieman syrjemmälle. Hän kuunteli ja tarkasteli ympäristöään. Hän ei ole käynyt ennemmin ihmisten kaupungin lieppeillä. Paikka oli täysin tuntematon hänelle ja myös hyvin vaarallinen tosiaan. Niin kauan, kun hän ei paljastuisi olisi kaikki hyvin. Jack kuiski neuvovansa paremmin, kun he pääsisivät lähemmäs kylää. Edward nyökkäsi ja jatkoi hiippailun oloista askellustaan.
Ohimennen joku pikku tyttö juoksi heidän ohitseen, mutta Edward vain nosti hieman Jackiä ylemmäs, ettei tyttö kiinnittänyt huomiota tuohon. Tosin ihmisen kuulomatkan ulkopuolella Ed kuitenkinnkuuli tytön supisevan jotakin miehen kantamasta toisesta miehestä. Ihmossusi vaikutti hrtkrn hämmentyneeltä. Oliko Jack nyt mies vai nainen ulkoisesti loppujen lopuksi. Hänen silmissään tuo oli ilmiselvä nainen.

Edward saapui kylän laitamille ja katsahti sitten Jackiin jääden hieman syrjäisempään paikkaan, missä ihmisten katseet eivät nähneet heitä. Hänen ilmeensä kysyi kysymyksen "mihin sitten?" Ihmissusi odotti Jackin kuiskivan neuvoja, eikä tuon tarvisi niitä kovin kovaa edes ouiskatat. Hän saattoi lukea helposti naisen huulilta tai kuulla pienetkin äänen vireet, jotka huulet tuottivat.
Edward jatkoi katseiden alta pois rauhallisesti. Hän seurasi ohjeita ja yritti myös hahmottaa minkä näköinen kylä oikein oli.
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2015, 18:09

Edward hiippaili kylän suojiin mallikkaan hyvin ja taitavasti antamatta itsensä tulla nähdyksi, tai ainakin sitä mies kovasti yritti päivisessä kaupungissa jossa elämä oli parhaimmillaan. Ed siis siirtyi taitojensa mukaan kujien suojaan samalla kun Jack tajosi neuvojaan kuiskaten niitä ihmissuden korvaan parhaansa mukaan. Tietenkään se ei tuonnut täydellistä suojaa kaksikolle tulla nähdyksi.. mutta kaikkein tärkeintä oli etteivät vartijat näkisi heitä. Vartijoille olisi kaikkein vaikeinta selittää kuka hän oli ja mitä Ed kanneskeli huonokuntoista naista tai miestä ympäriinsä. Siinä vaiheessa vartijoilla oli hyvä syy epäillä ja vangita kaksikko vähintäänkin, jos ei suoraan tapettu.

Heidän ohi juoksi pieni tyttö, joka sai Jackin sydän paran hyppäämään kurkkuun ja painamaan päänsä paremmin Ediä vasten. Hän ei halunnut tulla nähdyksi millään tapaa juuri nyt. Ei edes pienen lapsen. Tosin lapsi oli ehtinyt miehen näkemään ja ihmetteli sitä taaempana puoli ääneen, jota Jack ei kuullut samalla tavalla mitä Ed. Ei miehellä ollut niin hyvää kuuloa kun toinen korvakin puuttui.
Kaksikko saapui kylän laitamille, jossa Ed kävi kysymään minne he tästä jatkaisivat. Jack katsoi hetken ympärillensä muistellessaan paikkaa missä he olivat ja laskeskeli kuinka pitkän matkan takaa hänen talonsa oli.
"Lakse alas." Mies sanoi ja odotti että Ed laskisi hänet alas, jolloin Jack laski kätensä Edin hartialle. Jack joutuisi keskittymään hetken aikaa ennen teleporttausta, sillä hän oli tosiaan heikossa kunnossa ja no siintä oli pitkä aika jo kun hän oli saannut käyttää kykyjään. Sitä pääsi hieman ruostumaan kuukauden aikana.
Jack ja Ed ilmestyi Jackille tuttuun eteiseen rytisten vähemmän hienommalla laskeutumisella miehen joutuessa ottamaan tukea seinästä ettei kaatuisi.
"Haul.. Liluth? Luvon?" Jack huhuili ystäväänsä ja kahta orjaansa, mutta ei saannut vastausta. Jack vilkasi Ediin ja nyökkäsi sutta astumaan peremmälle, kerta tänne oli tullut, ja käveli sitten ensinmäisenä keittiön puolelle jossa ei näkynyt ketään. Jack avasi ensinmäisenä Luvonin huoneen oven, jahka oli ottanut avaimen roikkumasta seinästä, ja sai helpotukseen nähdä haltian nukkuvan hyvin voivana lattialla. Miehen kasvoilla kävi pieni lähes näkymätön helpottunut hymy kun Jack painoi oven kiinni hiljaa. Haul oli ilmeisesti hoitanut asioita ja Liluth myös, joka oli ehkä sen aave pirun matkassa.

Jack poistui keittiöstä, jahka oli lautaselle ladannut itselleen suuren kasan ruokaa leivästä hedelmiin, ja katsoi Ediä. "Voit olla täällä iltaan asti, sitten häivyt." Mies murahti ihmissudelle ja johdatti tuon karvapallon olohuoneeseen käyden istumaan nojatuolille.. ja no alkoi syömään kun ei olisi ruokaa nähnytkään moneen päivään. Eikä mies kyllä todellisuudessa ollutkaan. Onneksi hellalle oli jäännyt tämän päivän ruokaa jota mies hotki lautaselta, mukanaan iso leipäpala ja kaverina sitten jälkiruuaksi omena.. vaikka ne lähes pursusivat korvista. Se noita oli syöttänyt hänelle ihan liikaa omenia.
"..En edellenkään ymmärrä sinua.. pelastat vihollisesi varmalta kuolemalta ja vaarannat itsesi. Miksi?" Jack kysyi lopettaessaan hetkeksi syömisen ja nosti katseensa nyt ihmissuteen olohuoneessaan. Peto, jota Jack tuskin olisi koskaan päästänyt kattonsa alle, mutta sen verran Jackilta löytyi sydäntä että antoi Edin jäädä iltaan asti. Sitten tuo saisi lähteä metsäänsä.
"..Olisit voinnut vain jättää minut sinne." Jack sanoi hieman hiljaisempana.
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Elo 2015, 18:31

Edward laski hitaasti Jackin alas, joka tarttui häntä olkiin. Ihmissusi näytti hetken kysyvältä, kunnes tajusi mistä oli kyse. Hänen olisi tehnyt mieli inttää vastaan, mutta se oli jo menoa. He tupsahtivat keskelle taloa. Jack otti heti miten tukea seinästä, mutta ihmissusi vain rohjati jaloilleen pudistellen päätään epäuskoisena. Ei hän sisään olisi halunnut tulla. Hän olisi halunnut pötkiä pakoon, heti miten. Miksi Jackin piti raahata hänet mukaan? Olisi toinen edes voinut sanoa, että pystyi teleporttaamaan sieltä asti kotiinsa.
Jack alkoi huhuilemaan kotinsa kansalaisia. Nimi nimeltä, kunnes porhalsi mitä luultavimmin keittiöön. Edward jäi seisomaan aloilleen, eikä hievahtanutkaan paikoiltaan. Keittiöstä kuului astioiden kolinaa ja kaappien avaamista. Jackillä oli nälkä. Lopulta nainen ilmestyi takaisin sinne, missä ihmissusi vain odotti seisaaltaan. Hän ei istunut mihinkään, eikä ottanut askeltakaan siihen suuntaan, missä Jack istui. Tuo näytti tekevän olonsa mahdollisimman mukavaksi ja söi kuin viimeistä päivää. Ed ei estänyt olihan tämä miehen oma talo ja sitä piti kunnioittaa. Hotkiminen ei kuitenkaan ollut mitenkään terveellisimmästä päästä. Jack murahti, että hän saisi olla iltaan asti ja sitten pötkiä takaisin metsäänsä. Oi mikä ihana tarjous, kuka taas toikaan minut tänne? Ed ajatteli ja näytti vain tuijottavan lattiaa hyvin murtuneen näköisesti. Ehkä hän vähän painoikin sitä ärtymyksen kanssa jalallaan.

"..En edellenkään ymmärrä sinua.. pelastat vihollisesi varmalta kuolemalta ja vaarannat itsesi. Miksi?" kuului lause ja kysymys. Edward suuntasi syvät metsän vihreät silmänsä toisen jään sinisiin. "Koska en halua tappaa. En halua koskea kehenkään vahingoittaen." Ed totesi sen tutuksi tulleen litanian. Hän ei halunnut pahaa, vaikka hänessä oli pahaa. Edward myönsi, hän oli syönyt ihmisen lihaa ja nähnyt miten siinä oli sitten ystävällekin käynyt. Hän ei myöntänyt, että olisi syönyt sitä tietoisesti, hän myönsi vain, että oli syönyt. Kerran ja toivottavasti vain kerran. Siihen lihaan hän ei kuitenkaan koskisi. Se saisi olla ihmissyöjien hommaa.
"..Olisit voinnut vain jättää minut sinne." kuului taas. Edin kulmat menivät kurttuun ja huuli mutruun. "Ai kuolemaan vai?" hän kysyi hyvin ivallisesti, kuin sana kuolema olisi ollut hänelle hyvin epämielekäs sanoa. Siltä se tuntuikin. Kuolemaan jättäminen nälkiintymisellä oli liian hidas ja tuskallinen prosessi kuolla. "En todellakaan." Ed lisäsi. "Sinä lupasit!" hän intti vielä vastaan ja antoi katseensa kiertää naisessa. Ihmissusi tunsi vihansa raivovan hitaasti sisällään, mutta se ei päässyt pintaan. Hän ei halunnut hakata kirjaimellisesti naisen päähän, ettei hän halunnut pahaa kenellekään.

"Minä tein sen, minkä tunsin oikeaksi. Olinhan minäkin joskus ihminen." hän totesi. "Yhden yön muutos ei muuta oikeaa persoonaani mihinkään." hän sanoi vaisusti ja liikahti lopulta paikaltaan. Hän ei mennyt Jackin luo, joka söi ruokaansa, vaan meni oven luo. "En halua viipyä iltaan asti. En voi pitää sinulle seuraa. Saat pitää paitani. Minun pitkin ostaa uusi." hän naurahti kuivasti ja avasi ulko-oven. Sen avattuaan Edward sai vain pällistellä, kuinka hienoissa maisemissa hän oli. Hän kirosi itsekseen, miksi Jackin oli pitänyt tuoda hänet tänne ja hyppäsi katolle hieman koordinoimaan matkaansa. Hän pysytteli silmien saavuttamattomissa ja oli aivan hiljaa, kun mietti miten jatkaisi tästä eteen päin.
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2015, 19:29

Koska ei halunnut tappaa, koska ei halunnut vahingoittaa ketään. Se oli sama lauseen parsi jonka Jack oli kuullut jo aiemmin ja jota mies ei ymmärtänyt ihmissudessa. Miksi säästää joku, joka oli valmis tappamaan sinut.. miksi pelastaa tämän surkea elämä? Se herätti Jackissa jonkin verran uteliaisuutta Edwardia kohtaan ja ehkä kateutta että ihmissusi pystyi nykyisestä tilastaan huolimatta elämään normaalisti. Melkein.. olemalla kiltti toisille. Asia jonka Jack oli ajat sitten jo kadottanut itsestään. Hän ei osannut antaa anteeksi friikeille mitä hän oli joutunut kestämään, eivätkä kuukauden kestävät päivät sen haltia noidan luona auttaneet asiaa. Kosto ei tietenkään ollut ensinmäisenä miehen mielessä, mutta se kyti hiljaa hiilloksena miehen sisällä ja vain aika herättäisi sen liekkeihin, roihuavaksi kokoksi jossa se noita tulisi myös palamaan.
"Mitä ajattelit?" Jack tokaisi Edin ivalliseen tokaisuun kuolemaan jättämisestä. Tietenkin Jack ajatteli niin, mitä Ed odotti? Että Ed olisi tullut antamaan hänelle halin? Tai no Ed oli tehnyt jo sen epätodennäköisimmän vaihtoehdon: pelastanut hänet.
"..Niin lupasin, mutta haavani eivät ole sinun tuotostasi." Jack sanoi Edin sanoihin että hän oli lupanut olematta kuolematta suden tähden. Huvittavinta tässä oli että hänen tämän hetkiset haavat ja poltti jäljet kehossa eivät olleet ihmissuden tekosia ja silti tuo ajatteli hänen olevan auttamis velvollinen. Ei sillä kiitollinen Jack oli, vaikka osoitti sen väärällä tavalla.

Edin seuraavat sanat vetivät miehen hiljaiseksi miettimään sitä mitä hän oli itse ollut ja mitä hän nykyään oli ja ajatteli kaikkien friikkien olevan pahoja. Jack muisti Haulin jolle oli antanut anteeksi olemuksensa vain sen tähden että heillä oli samanlainen menneisyys ja se pirulainen oli hyvä puhuja.. Ed oli myös ollut ihminen, mutta joutui elämään yhden tapaturman tähden nyt kuin erakko. Jack oli tähän sanomassa jotakin kun huomasi Edin tekevän lähtöä ja oli poistumassa avaten jo oven. Jack kirosi puoli ääneen ja siirsi ateriansa pois sylistään pöydälle kävellen nopeasti ovelle katsoen ovelta ulos kuullen kolinaa katolta.. Jack huokasi ja teleporttasi Edin luokse katolle hengittäen nyt paljon raskaammin kuin tavallisesti. Tässä kunnossa lyhytkään teleporttaaminen ei ollut hyväksi. Jack katsoi ihmissutta vaativana.
"Ed.. jää, anna minun osoittaa kiitollisuuteni tämän kerran." Jack sanoi enemmän kuin hieman tosissaan. Hän oli kiitollinen tästä ja jos totta puhuttiin mies tarvitsi seuraa. Hän ei halunnut olla yksin. Hän halusi jonkun jonka kanssa puhua, vaikka se sitten olisikin Ed.
"..Olet sinäkin pelastanut minut." Jack lisäsi.
suskari
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Elo 2015, 23:08

Katolle ilmestyi toinenkin henkilö, josta ihmissusi hieman hätkähti. Hän kuitenkin kirosi ensimmäisenä, kun tajusi kuka siinä kykki vierellä. Toisaalta Jackin pyyntö veti hänet hiljaiseksi, miettiväksi. Osoittaa kiitollisuutta. Ed tuijotti Jackiä. Hän puri hammasta yhteen ja huokaisi sen jälkeen vain. "Hyvä on..." hän totesi ja sai virlä kuulla, kuinka tuo mainitsi hänen pelastaneen Jackin. Ihmissusi ei sanonut enää sanaakaan vaan koppasi naisen syliinsä. Hän luisui katolta hiljaisuuden vallitessa alas. Laskeutui äänettömästi maahan ja meni ovelle. Hän avasi sen ja kantoi naisen sylissään vain sisään. Sulki oven ja vei Jackin takaisin istuma paikalleen. Hänen olisi tehnyt mieli vain tiputtaa mies istumapaikalleen, mutta ei hän niin julma ollut. Hellästi vain laskettiin alas.
Nyt ihmissuden piti vain tylsistyneenä odottaa iltaa kera pelastettunsa. Hän ei selkesti ole miettinyt loppuun päätöstään auttaa tätä naista/miestä.

"Mitä elämääni tulee voin sanoa, että elät paljon paremmassa kuin minä." Ed päätti sanoa ja istui lattialle, eikä suosyunut nousemaan penkeille. Hän ei jaksanut ja hän oli muutenkin likainen, vaikka Javkin oli. Tosin Jack oli talon pää, joten tuo teki mitä huvitti. Orjat tulivat vain petässä siivoten jäljet. Ed ei nauttinut sellaista ylellisyyttä saatika halunjut sellaista.
Hänelle riitti metsä elämä. Erakokaan hän ei periaatteessa ollut. Kulki yksin, mutta oli aina joku, jonka luokse saapua lämpimän tervetulo toivotuksen kera. Lämmin tunne.

"Oletko miettinyt, mikä tekisit elämälläsi , jos taruolentoja ei olisi?" Ed päätti kysyä. Saisipa mies tarinoida nyt aijan kuluksi. Ihmissusi kuuntelisi, hän oki ihan hyvä kuuntelija. Toisaalta, joidenkin mielipiteet erosivat hänen omistaan. Mutta jokainen oli oma yksilönsä.
Mori
 

Re: Selviytyjä || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2015, 05:58

Ed ei näyttänyt kovinkaan iloiselta Jackin pyyntöön vaan pikemminkin siltä kuin pyyntö olisi ollut sudelle kovinkin raskas toteutettavaksi. Tosin oliko ihme kun mies joka sitä tarjosi oli yrittänyt tappaa ihmissuden jo muutamaan kertaan, sekä oli täysin valmis tappamaan tuon rakkaan koira ystävän. Jack jo ehti ajatella että susi vain lähtisi ja jättäisi hänet yksin, mutta Edin suusta kuului myöntävä vastaus. Miehen väsyneille kasvoille kiipesi pieni hymyn poikanen, joka kuitenkin katosi kun Ed nousi ja koppasi hänet jälleen syliinsä kuin jonkun avuttoman naisen.
"Hei!" Mies murahti katsoen Edin päälle murhaavasti kun tuo laskeutui niin mukavan tyylikkäästi ja hiljaa alas katolta mennen sisälle taloon, jossa Jack oletti jo laskevan hänet. Mutta ei..
"Osaan itsekkin kävellä!" Mies huomautti kiukkuisen kuuloisena kun Ed päätti kantaa sitten ihan olohuoneeseen asti ja asetti miehen istumaan mukavan lempeästi takaisin istumaan nojatuoliin. Jack mulkoili pahasti suden päälle, vaikka hän saattoi näyttää naiselta Edin silmissä niin ei häntä tarvinnut kohdella niin!

"Teen sen eteen töitäkin.." Jack huomautti kun Ed kävi sanomaan asunnon ylellisyydestä. Ne kaikki rahat mies oli hankkinut friikki jahdeista aikanaan ja nyt hän jatkoi samaa Haulin kanssa. Ainoa ero oli että he saattoivat varastaa muiden omaisuutta taskuihinsa ja elää sillä Jackin oman sotilas palkan lisäksi, joten elämä oli varsin ylellistä. Eikä siintä ollut valittamista.. vaikka kuukauden kärsimyksen jälkeen siihen palaaminen tuntui oudolta. Jack vilkasi kesken jäännyttä ruokaansa ja päätti jatkaa syömistään siinä samalla kun Ed esitti kysymyksen. Jack mietti hetken ennenkuin vastasi ja tyhjensi suunsa ruuasta.
"Sitä mitä kukatahansa normaali ihminen haluaa: perheen, jonka saisi kasvattaa ilman pelkoa.. uhkaa friikeistä ja tästä sodasta." Jack vastasi Edille sitä mitä hän halusi. Tietenkin perheen perustaminen oli vielä kaukainen haave sillä Jack ei tuntenut vielä itseään valmiiksi isäksi, mutta se johtui lähinnä rikkinäisestä henkisestä puolesta. Jack pelkäsi vahingoittavansa lastaan ja tulevaa vaimoaan.
"Eläisin siis täysin normaalisti." Jack lisäsi sanoihinsa vielä siirtäen ruokailu välineensä pöydälle ja riisui yllään olevaa kaksi paitaa pois päältään heittäen toiselle tuolille roikkumaan. Hän ei tarvinnut niitä kerta aurinko ei tänne polttanut ja no hänellä alkoi olemaan kuuma kahden paidan kanssa sisällä.
"Ja jos teitä ei olisi... en edes olisi nykyisessä tilassani." Jack tokaisi vielä ja jäi katsomaan sitten hetkeksi ihmissutta. "Miten sinä pystyt elämään noin normaalisti, vaikka kannat ylläsi ikuista kirousta?" Jack kysyi vuorostaan tarkoittaen tietenkin Edin ehkä yli vietyä lempeyttä ja josta mies oli ehkä kateellinen, mutta minkäs aivopesty mies itselleen mahtoi? Niitä opetuksia ei vain poistettu yhdessä illassa.
"Menetin normaalin itseni jo kauan aikaa sitten.. sekosin, minusta tuli hullu." Jack myönsi hieman vaikealla äänensävyllä. kyllä Jack sen tiedosti ettei hänellä aina ollut kaikki intiaanit kanootissa, mutta se yksinäisyys ja vihan tunne tuhosi hänet. Repi kappaleiksi henkisesti ja lisää samaa sontaa tippui niskaan tällä mantereella.
"Eivätkä kohtaamiseni sen eukon kanssa auttaneet asiaa, eikä hänen kirouksensa." Mies hymähti hieman ärstyneesti, mutta ei Edille kohditettuna.
suskari
 

Seuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron