Meren tuulahdus kasvoilla

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

Meren tuulahdus kasvoilla

ViestiKirjoittaja Maryan` » 20 Joulu 2008, 22:06

// Ayamen kreivitär Raakel tänne päin :D //


Elina oli päättänyt lähteä aamu valkealle rannalle kävelemään. Elina oli pukenut valkoisen mekkonsa päälleen ja poleron hartijoidensa suojaksi, jottei kylmä iskisi. Tämän kengät murskasivat jalkojen alleen jäävät oksat ja metsän antimet. Aurinko kurkisti vuorien takaa ja lämmitti tämän ihoa. Hymy valkeni tämän kalpeille kasvoille, jotka saivat kauniin varjostuksen auringon valosta. Rantaan ei ollut kuin enää vähän matkaa, joten Elina nopeutti tahtiaan ja siirsi sormillaan otsatukkansa silmie nsä edestä. Metsästä ilmestyi tytön eteen aukio, jossa kasvoi omenapuu. Onneksi oli kesä ja omena puussa oli yksi mehevä punainen omena. Cleannea nosti kätensä ilmaan ja kurotti omenaa kohti. Elina melkein sai sen, mutta piti saada enää oari senttiä, että olisi saanut otteen omenasta ja repäistä sen oksasta irti. Tämä ei ollut vielä varvistanut, joten varvisti niin kauan ennen kuin seisoi varpaillaan. Cleanneille oli helppoa nousta varpaille puhumattakaan että tehä vaikka spakaatti tuohon paikkaan. Elina toivoi tapaavansa uuden olennon johon voisi tutustua, kun ei ollut vielä sellaista mahdollisuutta saanut, koska oli uusi tuolla. Silloin tämän käsi tavoitti punaisen omenan kiiltävän pinnan ja tämä repäisi sen alas. Elinan lempi hedelmä oli omena, joten siksi oli uhrannut aikaansa ja ottanut sen. Tämä alkoi syödä omenaa katsellen metsää, joka avautui pian ja edessä näkyi jo kullan keltaista hiekkaa. Cleannea kiihdytti vauhtiian ja saapui vihdoin metsän ja rannan rajalle, josta hiekka oli lentänyt metsään ja kiilteli kultaisella tavalla auringon paisteessa.

Elina putsasi kiven hiekasta ja oksista, joka oli rannan puolella ja istui siihen ottaen kummastakin jalastaan kengät pois. Tyttö nousi kultaiselle hiekalle paljailla jaloillaan ja tunnusteli hiekkaa jalkojensa alla. 'En muistanutkaan miltä tämä tuntui' mietti ja lähti kävelemään kohti merta. Meren pinnalla menevät aallot kiiluivat, kuin tuhannet timantit veden pinnalla. Tytö kasvoille levisi kaunis hymy. Valkoisen mekon helma liiteli tuulen mukana, kun tämä käveli eteen päin kohti merta. Oikeassa kädessä tämä piti ruskeita leveistä nahka nauhoista kootut kengät, jotka heiluivat askelien tahtiin. Jalat ja varpaat upposivat kultaiseen hiekkaan, joka tuntui lumoavalta. Elina sulki silmänsä ja käveli eteen päin hymyilleen. Mereen oli enää 8 metriä ja Elina kuuli aaltojen piiskamisen kiville. Mereltä tuli oaljon eri tuoksja, joka miellytti nuorta naista. Huolet olivat unohtuneet kävelessä, tämän päässä kaikui vain meren äänet. Pari lokkia raakkui meren yllä havuillen ruokaa. Tyttö käveli meren rannalle ja pienet aallot paiskasivat tämän nilkkoja. Tämä avasi silmänsä ja katsoi merta siirrellen katsettaan, niin kauan ennen kuni näki kaksi lokkia. "Voi toisia nälissään ressukat" sanoi ääneen ja hymyili hellästi. Cleannea osti pienen määrän vettä aika kaukaa rannasta ja havaitsi pari kalaa. Kalat haukkoivat henkeä ilmassa eikä Elina halunnut niitten kituvan, joten heitti kalat näkäisille lokeille, mikä oli tämä ntarkoituskin. Lokivat söivät kalat nopeasti ja ihan kuin hymyilivät kiitokseksi tytölle. Elina piti auttamisesta eikä vosii tehdä tahalteen pahaa kenellekkään. Aurinko oli noussut vuorten takaa nyt kokonaan ja loisti niitten ylä puolella uljaana, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Elina nosteli jalkansa merestä ja meni takaisin kulta hiekalle.

Elina katseli jotain johon voisi mennä pikäksene ja vähän matkan päässä oli repaleinen liina. Tyttö juoksi hakemaan sen ja levitti sen pehmeälle kultaiselle hiekalle. Elina meni istumaan ja pisti kenkänsä viereen pisti hameensa kunnolla ja meni pitkäkseen. Tyttönen vaipui haaveisiinsa ja pisti silmänsä kiinni, antaen auringon lämmittää tämä nkalpeita kasvoja.

// Huh.. kyllä inspasi pitkästä aikaa oikein kunnolla 8) //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 20 Joulu 2008, 22:53

Raakel

Valkea ratsu kiisi metsää pitkin harja hulmuten tuulessa. Hevonen juoksi pientä polkua myöten välillä astuen oksien päältä, jotka raksahtivat poikki. Metsä oli hiukan kostea ja puista tippui välillä inhottavia vesipisaroita niskaan. Hevonen ei siitä välittänyt, mutta toisin teki sen ratsastaja. Välillä kuului ärähdyksiä, kun vettä tippui. Ratsastajan tummansininen takki liehui tuulen mukana, mutta hän nappasi siitä kiinni ja kietoi jotenkin ympärilleen. Nainen veti hevosensa ohjaimista ja hiljensi vauhtia kunnes he olivat kokonaan pysähtyneet. Hän taputti hevostaan kaulalle kiitoksena ja pudottautui ratsailta. "Sinä se et ikinä väsy." Nainen sanoi lumenvalkoiselle hevoselleen. Hevonen hirnahti ikään kuin ymmärtäen mitä tuo sanoi. Nainen hymyili ja silitti ratsunsa kaulaa.

Raakel katseli metsää, puita, taivasta ja lähinnä kaikkea mitä lähellä näkyi. Ei metsässä ollutkaan mitään muuta kuin puita ja muutama pieni kasvi. Raakelin huomion kiinnitti puusta pilkistävä tuuheahäntäinen orava. Se kujersi oravamaisesti ja tapitti mustilla silmillään ihmistä ja hevosta. Hevonen hörähti, jolloin orava säikähti, luikki korkeammalla puuhun ja katosi sinne jonnekkin. Raakel hymyili ja nousi uudestaan ratsunsa selkään. Nainen potkaisi hevostaan hellästi kylkeen, jolloin se lähti juoksuun taas.

Hiekka ja meri avautui heidän edessään. Raakel tunsi merellisen tuulen kasvoillaan ja hengitti syvään. Hevonenkin piti ihanan raikkaasta tuulesta ja osoitti sen hirnahtamalla hiljaisesti. Raakel hymyili taas ja hypähti alas hevosensa selästä. Meri kimmelsi kauniin sinertävänä ja muutama lokki lenteli taivaalla. Raakel sitoi ohjakset tolppaan, jonka vieressä oli pieni vesi- ja heinäastia hevosia varten. Raakelin hevonen alkoi tyytyväisenä juomaan kylmää vettä ja heilutti häntäänsä puolelta toiselle. Nainen taputti hevostaan. Raakel käveli lähemmäs vesirajaa katsoen merta. Hän huomasi jonkun makaavan hiekalla, liinan päällä kuitenkin. Raakel hymähti itsekseen ja antoi tuulen heilutella otsahiuksiaan mielin määrin, mutta hän piti silmiään kiinni.

// Heeeere I come! //
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 20 Joulu 2008, 23:14

Elina kuuli tuulen läpi, jonkun olennon lipittävän vettä ja tunsi läsnäolon. Tyttö oli paikallaan viisi sekunttia ja nousi sitten ylös liinan päältä ja se lähti lentoon kovan tuulen puuskan johdosta. Elinan tukka kuni raivosi, kun tuuli heilutteli sitä puolelta toisellle. Tämän edessä oli ihminen ja hevonen, vähän matkan päässä. Elina ei nähnyt ihmisen silmiä, mutta ihaili hevosen kauneutta. Tyttö ei ollut pitkään aikaan ratsastanut, viimeksi joskus kahdeksan vuotiaana. Tämä pelkäsi hevosen veden loppuvan joten nosti merestä vettä puhdistaen siitä suolat pois ja huomaamattomasti sujutti sen hevosen vesi astiaan. Elinan kasvot olivat ilmeettömät ja aurinko paistoi tämän selän takaa, jolloin tämän hoikka varjo piteni pitenemistään. Tuuli oli lakannut hetkeksi ja tämän hiukset olivat sekaisin ja takussa. Elina asetteli hiukset paikoilleen sileiksi ja katsoi koko ajan tuota. 'Ovatkohan he vaaraksi vai eivät?' mietti ja pisti kätensä alas pistettyään hiuksensa kuntoon. Lokit lentelivät vaalean sinisellä taivaalla kaukana maasta. "Mistä tulet?" kysyi rikkoen hiljaisuuden. Otti hiemanlempeämmän ilmeen, mutta ei liian lempeää, jottei tuo käyttäisi sitä hyväkseen. Jotenkin tästä kuitenkin tuntui tuon seurassa luotettavalta. Elina ei kuitenkaan uskaltanut ottaa askeltakaan, vaan seisoi tasankahden metrin päästä vedestä. Kengät olivat siirtyneet ppari senttiä tuommas, koska tuuli rykäisi liinan armotta mukaansa. Tyttö katsoi hieman tuon ohi kohti hevosta välillä ja sitten noepasti taas tuohon.

Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla ja valaisi kaikki kolkat rannalla. Melkein ainoa varjo oli tämän pitenevä varjo. Tyttö pysyi liikkumatta tapittaen koko ajan tarkasti tuota.

// Sori tuli lyhyt :/ //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 22 Joulu 2008, 00:54

Raakel

Raakel käveli lähemmäs vettä ja katseli sitä. Tarkkaan katsoessa näki pieniä kaloja uimassa, jotka lähtivät pakoon pienestäkin liikkeestä. Raakel kyyristyi, otti käteensä hiekkaa ja heitti ne veteen. Kalat katosivat silmän räpäyksessä, mutta palasivat hetken kuluttua takaisin varmistamaan oliko vaara poissa. Uteliaita veitikoita. Raakel nousi ylös hymyillen ja katsoi taivasta, jossa oli vain muutama hassu valkoinen pilven hattara.

Kreivitär käveli vesirajan vieressä ja katsoi hiekkaa, jossa näkyi kaikenlaisia jälkiä kävelemisestä. Hiekan päällä oli pieni, melkein pyöreä kivi, joka oli hyvin kirjava. Siitä löysi melkein mitä tahansa väriä jos tarkkaan katsoi. Kreivitär kumartui ja otti sen käteensä. Kivessä oli pieni halkeama ja kun tutki sitä lähemmin, näki sen sisustan olevan täysin valkoinen. Raakel nousi ylös, mietti hetken ja sitten heitti kiven kauas merelle päin. Kauan kivi liisi pitkin ilmaa, mutta kun vauhti hiipui, kuului 'pläts'. Kreivitär kääntyi pois mereltä päin ja katsoi hiekalla makaavaan tyttöön. Seuraavaksi tyttö kysyi mistä tämä tuli. Raakel oli hetken aikaa hiljaa, mutta vastasi kuitenkin:
"Kaukaa täältä."
Kreivitär katsoi hetkeksi merelle päin, suunnilleen sinne minne kivi lensi ja hymyili.

//Ei tuo mikään lyhyt ole :P //
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 22 Joulu 2008, 17:24

Elina rentoutti jännittyneet hartiansa ja katsoi tuon uljasta hevosta. Samalla, kun tuo tkei omia juttujaan lähti lähestymään hevosta sanoen: "Lifere af dren sel de lufunera.", joka tarkoitti: Älä pelkää en satuta sinua. Kieli oli todella harvinainen tuhnasien vuosien takaa. Sitä oltiin aina käytetty Clanneoiden joukossa, mutta nykyään ne puhuvat usein ihmisten kieltä ja Elina yksi niistä, jolla kieli on periytynyt. Kaikki cleanneat eivät osaa kieltä, sillä se poistettiin käytöstä, jostain syystä. Cleanneoita on vain pieni joukko, josta Elinakin oli lähtenyt. Joten tyttö puhui sujuvasti kieltään ja vain harva kuuli sitä, mutta nyt Elina oli päättänyt antaa hevosen sekä ihmisen, Raakelin kuulla sen. "Mikä on nimesi, ihminen, olettaisin..?" sanoi epävarmasti. Elinan vihreät silmät tarkkailivat hevosta ja nosti kätensä kohti hevosen turpaa. "Sinulla on uljas hevonen, saanko?" sanoi olettaen, etä tuo tiesi kysyvänsä lupaa silittää hevosen turpaa. Räpsäytti silmiään jolloin vedessä kaukana rannassa tuli peini ilon pyörre.

Nyt Elinan olisi tehnyt mieli hankkia paperia ja hiiltä tai kynää, jotta olisi voinut piirtää uljaan hevosen ja sen salaperäisen ratsastajan. Hillitsi kuitenkinluvuuden purkauksensa ja käänsi päänsä tuohon odottaen tuon kontaktia kysymyksiin. Mekon helma oli asettunut kauniisti suoraksi tämän ihoa myöten. Hiukset lentelivät pienen tuulen mukana, ihan kuin ne olisivatleikkinyt tuulen kanssa. Tyttö muisti kenkänsä ja käänsi päänsä niitä kohti. Lähti kävelemään niitä kohti ja otti ne käsiinsä. Samalla, kun katsoituota tasapainoitteli ja pisti kenkänsä takaisin jalkoihinsa.
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 23 Joulu 2008, 01:45

Raakel

Kreivitär kuuli tuon puhuvan outoa kieltä. Hetkeksi naisen päässä käväisi ajatus siitä, että toinen olisi haltia. Raakel yritti hillitä itseään ettei kävisi tuon kimppuun. Kreivitär katseli Elinaa. Hmph, toisella ei tainnut olla asetta. Ei olisi reilua käydä aseettoman kimppuun varsinkin jos itsellä on sellainen. Kreivittären koristeltu miekka lepäsi nätisti vyöllä tuon vyötäröllä, mutta takki oli edessä joten Elina ei varmaan tiennyt koko miekasta. Haltioiden tapauksessa Raakel ei välittäisi olisiko hänellä asetta vai ei. Ensin kuitenkin täytyy varmistaa se.
"Raakel." Nainen sanoi ja katsoi Elinaan. Ei olisi järkevää kertoa tuntemattomalla koko nimeään. Seuraavaksi toinen halusi silittää Kreivittären hevosta. "Siitä vaan." Raakel sanoi vaikka olisi halunnut huutaa muuta. Mistä sitä tietäisi jos Elina todella olisi haltia. Ja jos Elina olisi niin mistä sitä tietäisi jos tuo vaikka tappaisi Raakelin hevosen. Eiväthän haltiat tapa viattomia eläimiä? Eiväthän?
Elina meni hakemaan kenkiään. "Voinko kysyä yhtä asiaa?" Raakel sanoi ja käveli tuota lähemmäs. Hetken hiljaisuuden jälkeen Raakel otti miekkansa tupesta ja asetti sen terän Elinan kaulalle. "Oletko haltia?" Kreivitär kysyi ja katsoi tuota.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 23 Joulu 2008, 01:57

"Mitä jos olenkin?" sanoi hieman näsävisaasti ja hermostuneesti tuolle. Tämän sydän pamppaili hulluna, kun tuo piti miekkaa tämä kaulalla. Tyttö tunsi terän kylmyyden kaulallaan ja tunsi sen terävyyden. 'Ehkä tuo ei ollut järkevää..' mietti ja oli koko ajanvalmiina veden kanssa. Elina ei kuitenkaan sanonut mitään vaan odotti toisen sanoja. Tyttö nosti vedestä noin metrin pituisen ja paksuisen pallon jännitti sen valmiiksi heittoon tuota kohden. Nuori Cleannea ei kuitenkaan halunnut vielä hyökätä vaan päätti, että tuo saa ensin vastata, ennen kuin tämä tekisi turhia hyökkäyksiä. Elina hengitti hyvin raskaasti ja hitaasti koittaen rauhoittaa itsensä. Liikutti oikeaa jalkaansa varovasti ottaen paremman asennon. Tämän vasen käsi oli selvästi jännittynyt ja täämvain toivoi ettei tuo huomaisi sitä. Elina vilkaisi noepasti merelle, että vesi pallo oli vielä koossa. Tuuli puhalsi pieneiä tippoja mereltä ja Elina joutui koville tasapainoittaakseen pallon. Pikku hiljaa Elina nosti oikean kätensä myös ja jännitti sen. Vedestä koostuneen hyökkäys pallonvierestä merestä nousi toinenkin samanlainen valmiina. Elinan kasvot olivat kalpeat ja jännittyneet. Mitä seuraavaksi tapahtuisikaan.
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 23 Joulu 2008, 02:11

Raakel

Raakel nosti toista kulmaansa ja katsoi tuota. "Oletko varmakin? Haluatko muuttaa vastaustasi?" Kreivitär kysyi ja siirsi miekallaan Elinan vaaleita hiuksia nähdäkseen tuon korvan. Ei suippoja korvia. Toinen ei siis ollut haltia, ellei sitten onnistunut jollain taialla muuttamaan niitä. Raakel hymähti ja laski miekan alas. Elina jännitti kättään, Kreivitär huomasi sen. Nainen ei olisi kiinnittänyt siihen huomiota jos toinen ei olisi vilkaissut merelle päin. Raakel katsoi ensin kysyvästi Elinaan, mutta käänsi kuitenkin katseensa myös mereen. Siellä oli yksi, ei vaan toinenkin vesipallo, joka nousi vasta. Kreivittären silmät suurenivat hämmästyksestä. Raakel katsoi taas takaisin Elinaan, joka jännitti nyt myös oikeaa kättään. "Eh, et ole siis haltia?" Nainen sanoi töykeään äänensävyyn ja nosti taas miekkansa tuon kaulalle. Tällä hetkellä Raakel olisi halunnut tappaa tuon siihen. Kreivitär hillitsi tunteensa puristamalla miekkansa koristeltua kahvaa.

//Lyhyt, mutta pakko saada eteen päin tämä peli :3 //
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 23 Joulu 2008, 02:24

Kun tuo katsoi tätä nähtyään vesipallot hymyili vaivallosiesti ja yli enrgisesti. "En ole haltia, vaan cleannea."sannoi ja katsoi tuohon. "Laske ensin aseesi, niin rikon taijan." sanoi katsoen tuotamiekka kaulallaa. Otti ovelan ilmeen ja katsoi tuota pitkään, kuin lukien tuon ajatuksia. "Mutta jos haluat taistella.." sanoi rohkeasti ja alkoi muotoilla kahdesta pallosta miekkaa. Kun miekka oli muotoutunut lähetti sen kovalla paineella ylös taivaalle, missä tuuli kovetti sen teki vielä pari oppimaansa loitsua, jotta siirä syntyisi kova ase. Lopulta miekka palasi nouren tytön käteen kiiltävänä. "..niin se käy. Sinä päätät"sanoi ovelasti ja päästi sisäisen hymynsä. Sillä hetkellä cleanneasta tuntui kuin olisi purkanut miehensä kuoleman tuolle. Pisti silmänsä kiinni odottaen tuon päätöstä. Hivutti miekan hiljaisuuden kesätessä tuon mahan kohdalle valmiina. Elina tiesi, että kuolisi ennemmin jos tuo viiltäisi tämän kaulan auki, mutta otti riskin.

Tosi asiassa Elina ei ollut koskaan taistellut miekalla tosi tilanteissa,vain harjoituksissa, joten tämä oli uutta tytölle. Elina mietit kuinka tästäkintilanteesta olisi voinut taiteilla oikean mestariteoksen. Kuinka kauniisti aurinko varjostikaan tuon sileät kasvot. Tuolla oliniin sopiva ilme. Elina havahtui ideoistaan pitäen tiukasti miekkaa.

// Huu jännäksi käy x) Tuli aika lyhyt xD //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 23 Joulu 2008, 02:43

Raakel

"Clennea? En ole kuullutkaan sellaisesta lajista." Kreivitär sanoi yhä hämillään.
"Laskisin miekkani? E-ei. Sinä perut ensin tuon." Raakel lisäsi korostaen paria sanaa, kun tuo lopetti puhumisensa. Nainen katsoi Elinaa edellään hämillään, kun tuo alkoi muotoilemaan palloista miekkaa. "Ihan miten haluat, nuori neiti."
'Sinä päätät' kaikui Raakelin päässä. Nainen odotti hetken ennen kuin teki siirtonsa; Raakel siirsi miekkansa tuon miekkaa vasten, liu'uttaen sen pois vatsansa edestä ja hypähti samalla taaemmas. Kreivitär oli varma, että voittaisi Elinan. Olihan tuo vielä niin nuorikin, mutta voihan nuorikin yllättää. Raakel siirsi miekan viistoon kasvojensa eteen ja koukisti polviaan samalla, ottaen "valmius-asennon".
"No? Haluatko yhä taistella vai lähdetkö?" Raakel sanoi hiukan ivallisella äänensävyllä.

// Lyhyttä, lyhyttä, mutta on oikeasti pakko saada eteenpäin 8'D Tappelua! //
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 23 Joulu 2008, 02:50

"Älä aliarvioi, vaikka olen nuori, minulla on apuna magia.."sanoi hymyillen. Elina otti taistelun asennon ja asetti miekkansa valmiiksi. Elina päätti aloittaa ja teki pienen siirron. Elina heitti mikkansa toiseen kätten ja toisella kädellä otti merestä vettä ja koitti häiritä tuota veden avulla, koittaen tökkiö tuota häiritsevästi vedellä naamaan ja silmiin. "Anteeksi, mutta en ole kovin hyvä aloittaja" sanoi nopeasti ja oli miekka valmiina nopeaan siirtoon. Elinan tukka hulmusi tuulen kuljettamana ja lopulta vesi tuon ympäriltä lensi sen mukana. 'Nyt ne saa väsyä taistelu voi olla pitkä ja rasittava' mietti katsoen tuota ilmeettömänä. Elina otti suojaus asennon aina kun ei liikkuttanu miekkaa ihan vain varuiksi. Otti otteen molemmilla käsillä miekasta.
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 23 Joulu 2008, 03:02

Raakel

'Älä aliarvioi, vaikka oolen nuori, minulla on apuna magia' Kreivitär hymähti tuohon ja piti katseensa tiukasti nuoressa vastustajassaan. Nainen huomasi taas, kun tuon käsi jännittyi jotenkin. Raakel katsoi sivusilmällä merelle päin ja -yllätys yllätys- sieltä nousi vettä, joka tuli koko ajan lähemmäs. Nainen sulki silmänsä, kun vesi plässähti tämän naamaan. Raakel sylkäisi vedet pois suustaan vihoissaan ja katsoi lopulta taas Elinaan. "Tuon saat maksaa." Kreivitär sanoi ja heti sen jälkeen heilautti miekkansa tuon kyljen viereen ja yritti osua siihen hellästi ettei tulisi haavoja, mutta kuitenkin niin kovaa, että se sattuisi. Sen jälkeen Raakel syöksähti Elinan taakse ja yritti osua toiseenkin kylkeen. "Et muuten kertonut nimeäsi. Kuka oikein olet, Clennea?" Nainen kysyi samalla. Kysymyksen jälkeen Raakel kopautti Elinaa miekallaan polvitaipeeseen niin, että tuon pitäisi horjahtaa hiukan. Kreivitär syöksähti takaisin tuon eteen.

// Njaah, taistelu on kivaa, mutta sitä on vaikea kuvailla >.> //
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 23 Joulu 2008, 03:12

Elina torjui taidokkaasti ensimmäisen iskun, joka olisi oamahtanut kylkeen. Toinen isku kuitenkin osui hiemna, mutta Elina sai jotenkin miekkansa väliin "Elina, Elina Bukater"sanoi ja käännähti tuhono. Tuo sai tämän horjumaan kun iski tätä polvitaipeeseen. Heitti miekan tuota päin raivoissaan ja oli polvillaan hiekassa. "Selefren feren sawere" saneli nopeasti ja vedestä nousi vettä ja kiviä. Koitti tähdät pienen määrän kiviä ja vettä tuota päin. Heti kun oli tehnyt sen hypähti ylös. "Miekka.." haahuili ympäriinsä, ei meinnan ollut yhtään katsonut minne oli heittänyt sen. Kääntyi virheistä suurimpana selin tuohon ja katseli nopeasti miekkaansa hakien. Tuulen puuska oli voimakas ja tämän hiukset lennähtivät tämän silmien eteen "Voihan..!!"huusi hiusten keskeltä. "Enkä ole epätovioinen vain hieman epäonnekas!!" huusi tuolle yrittäen löytää tien hiusten seasta ulos.

//Olen samaa mieltä xD //
Maryan`
 

ViestiKirjoittaja Morado » 23 Joulu 2008, 03:23

Raakel

Ensimmäinen hyökkäys epäonnistui, mutta kaksi jälkimmäistä taas onnistuivat. Raakel hymyili voitokkaasti ja katsoi Elinaan, kun tuo kertoi nimensä. "Mukava tutustua, Elina." Nainen vastasi ja väisti nopeasti, kun tuo heitti miekkansa. Kohteliaisuus vaikutti pöhköltä varsinkin, kun nämä kaksi tappelivat.
Elina nosti vettä ja kiviä merestä. Olihan tuo odotettavissa, mutta Raakel vaikutti yllättyneeltä. Kivet sinkoilivat Kreivitärtä kohti ja tämä yritti parhaansa mukaan torjua niitä heilutellen miekkaa puolelta toiselle. Vesi läiskähti uudelleen tämän kasvoille, kun kivi sade loppui. Jos tarkkaan kuunteli, kuuli kuinka Kreivitär kirosi hiljaa.

Elina käänsi tälle selkänsä, paha virhe! Raakel olisi läimäyttänyt miekallaan tuota selkään, mutta ei tehnyt niin. Kreivitär huokasi, kun tuo etsiskeli miekkaansa.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Maryan` » 23 Joulu 2008, 03:31

Nyt kun tarkemmin ajateltiin Elina oli nähnyt tuon oikean kiltteyden ja käytti sitä ilkeästi hyväkseen. Elina repäisi suoraan tämä edessä hiekna allla olevan miekan käteensä ja käännähti hiekat pöllyen ympäri "Yleensä en käytä hyvyyttä väärin, mutta tässä tilanteessa, kun on kyse elämästä" sanoi ajattelematta mitä edes sanoi ja osoitti tuota miekallaan. Elina lähestyi tuota miekkansa kanssa ja koitti lyödä tuota tuppi päällä maahan ja sitten viiltää pienen haavan Raakelin iholle. Elinan ilme oli jotenkin vaivalloinen ja surullinen. Toisaalta välillä Elina mietti miksi ei ottanut jousipyssyään mukaan varmuuden varalta. Jousipyssyn tämä vuoli pari päivää sitten itse. "Mistä edes taistelemme?" ksyyi äkkiä mietteissään. Tosi asiassa Elina oli unohtanut melkein kaiken mitä oli tapahtunut, huono päivä ehkä, ken tietää? Aurinko paistoi näiden keskelä ja näiden pitkät varjot olivat yhdistyneet kaukana näkyvässä kultaisessa hiekassa.

// Sori lyhyt xD //
Maryan`
 

Seuraava

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron