Suru


Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Maalis 25, 2009 9:55

Suru

Ishi katsoi vielä kerran rannalle, josta hänen isäntänsä oli lähtenyt matkoilleen. Hän kääntyi äkkiä pois päin ja käveli rannasta pois päin apean näköisenä. Hän nosteli jalkojaan raskaasti kävellen. Kuu paistoi illan merkiksi kirkkaasti. Hänen ajan tajunsa oli mennyt istuksiessaan rannalla ja hän hämmästyi sitä että oli jo ilta. Nyt hän vähiten kaipaisi kenenkään seuraa. Hän laahusti todella hitaasti eteenpäin ympärilleen vilkuilematta, katse hiekkaa vasten.

//Hieman lyhyt alku, mutta yritetään tästä jatkaa. :D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 27, 2009 5:52

Kalmankoira

Hiekka painautui mustien tassujen alla ja jätti mustan matkaajan perään pitkän jalanjälki vanan, josta sitten joku seuraavana päivänä tai tässä illalla päätellä rannalta kävelleen iso koira. Koirapa hyvinkin, muttei suinkaan tavallinen, kuollut sellainen joka vaelsi maan päällä vain koston himoisena ihmisille jotka tämän tappoivat jättämällä kotiinsa mätänemään ja kuolemaan nälkään. Kuitenkin näin jälkeen päin ajateltuna hänen olisi kannattanut vain hyväksyä kohtalonsa silloin kun aika oli. Nyt hän vain kärsi päivä toisensa jälkeen teoistaan ja siitä että häntä vihattiin ja vainottiin. Ei ihmisten tappaminen tuntunut koskaan pahalta, mutta pari kertaa hyökkäyksen kohteena olivat olleet hänen ystävänsä, eikä hän kyennyt tekemään silloin mitään, vaikka tajusi mitä teki. Se oli silloin hirveä tunne...

Koira asteli täydessä hiljaisuudessa eteenpäin kun huomasi jotakin edessään jonkin matkan päässä. Kalma yritti tarkalla nenällään saada selville mikä tuo olisi, mutta tuuli väärästä suunnasta joten hajun saanti oli lähes mahdotonta. Koira lisäsi hieman vauhtiaan päästäkseen hieman lähemmäs ja sai pian huomata, että tuo vastaan tuleva oli itsekkin koira. Kalma pysähtyi ja kallisti kysyvästi päätään näyttäen hyvinkin herttaiselta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Maalis 30, 2009 5:06

Ishi

Uros huomasi jonkun tumman hahmon hänen lähellään. Kuu valaisi sen verran että hän tajusi sen olevan koira. Hän katsoi ihmeissään koiraa kun tämä kallisti päätään. Hän ihmetteli koiraa hetken ja oli aukaisemassa suutaan sanoakseen jotain. 'mitäköhän tässä sanoisi...' hän mietti itsekseen haistellessa koko ajan ilmaa. Hän nosteli etujalkojaan miettien mitä sanoisi. Hän otti käpälälleen vähän hiekkaa ja valutti sen pois. "Mitäs sinä täällä teet?" hän kysyi nostaen katseensa hiekasta surkean näköisenä korvat luimussa, kun ei tiennyt olisiko toinen koira ollenkaan juttu tuulella. Hän odotti jännittyneenä mitä hän vastaisi, koska jokin tuossa koirassa kiinnosti tätä kovasti, vaikkei hän ollut mitenkään innokkaalla tuulella...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 30, 2009 6:53

Kalmankoira

Toisen sanat tulivat pienenä yllätyksenä aavekoiralle ja tuo tuijotti tuota toista koiraa hetken aikaa hieman hämillään osaamatta aluksi vastata yhtään mitään, tuijotti tuota vain suu hieman auki...
"Öh... Kunhan olen kävelemässä." Kalma vastasi suunsa sulkien. Hänestä oli aina koiran tavatessaan outoa puhua noille. Hän kun ei oikeastaan koskaan ole ollut tekemisissä muiden koirien kanssa, ei edes pentuna pahemmin. Ihmisten kanssa enimmäkseen eli elämänsä, kunnes nuo surmasivat hänet raa`asti. Kalma otti muutaman askeleen toista lähemmäs ja huomasi tuon koiran olevan häntä pienempi, mutta ei se häntä haitannut mitenkään, eikä myöskään haitannut. Aavekoira nuuski toista hetken aikaa nyt näin läheltä paremmin ja heilautti ystävällisesti häntäänsä puolelta toiselle muutaman kerran. Kertoen tuolle ele kielellä ettei hänellä ollut pahoja ajatuksia mielessään mitenkään. Toisen tutkittuaan Kalma siirtyi taas hieman kauemmas ja istahti sitten hiekalle toista jääden katsomaan. Tosin vaikka toinen yrittäisi nuuskia häntä hän ei haisisi millekkään. Olihan hän vain kuollut sielu vailla omaa kehoa. No olihan hänellä ihmiskeho, mutta se ei ollut sama, mutta olihan sen kanssa helpompi liikkua kaupungilla kuin koirana.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Maalis 30, 2009 7:14

Ishi

Ishi ei yllättynyt yhtään lyhyehköstä vastauksesta, vastahan he olivat tavanneet."Aa.. Joo.. No mitäs tämmösenä öisenä aika voisi muute tehdäkkään kuin kävellä." uros sanoi hieman tökkien. Hän huomasi, ettei koirasta tullut mitään hajua. Haju, jonka hän aiemmin oli haistanut, oli varmaan jonkun muun. Hän vilkuili ympärilleen hieman levottomana, kunnes huomasi koiran nuuskivan tätä ja heilauttavan häntää. Ishin ilme kirkastui hieman, vaikkei se peittänytkään hänen suruan sisimmässä. Kuu heijastui hänen laseistaan kirkkaana minne ikinä tämä käänsi päätään. Koira mietti tovin ottaessaan varovasti pari askelta tämän tumman koiran luo ja haisteli tätä... Ei vieläkään mitään hajua. Ishin eteen ei ollut vielä tullut koiraa, joka ei haisisi miltään. Hänen silmät olivat täynnä innostusta toista koiraa kohtaan, hän halusi tutustua häneen, vaikkakin vaikeaa siitä saattaisi tulla. Hän kun ei vaikuttanut kovinkaan puheliaalta. Ishi pyöritteli mielessään kysymyksiä, joita uskaltaisi toiselle esittää, mutta aina kun hän rupesi miettimään, hänen mielensä täyttyi isäntänsä sanoilla: "Jää tänne, sinun on parempi olla täällä...". Hänet täytti puistatus entistä isäntäänsä kohtaan. Vaikkakin hän suri vielä isäntäänsä.

Hän tuli yllättävän nopeasti lähemmäs vierasta koiraa. Hän kiersi tämän sivulle, ja istui tämän viereen. "Kerro, mikä on sinun nimesi!" Hän sanoi iloisena hymyillen katsellen kuuta. Ishi käänsi katseensä koiraan ja sanoi "Minun nimi on Ishi." Vieras koira saattaisi jopa suuttua hänen tuttavallisesta tyylistä puhua, mutta se oli Ishin tyyli tutustua häntä kiinnostaviin henkilöihin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 30, 2009 8:36

Kalmankoira

Eipä toisen äkillinen silmille hyppiminen paljoa aavekoiraa mielyttänyt, muttei kohteliaisuuttaan sitä pahemmin näyttänyt. Kuhan hymähti pienesti vain ollakseen mieliksi kerrankin. Hän kun tuppasi olemaan välillä turhankin räävä-ja suora sanainen ja sitten hän onkin yleensä ollut nyrkkeily säkkinä tai parhaimillaan meinannut joutua köyden jatkoksi. Eipä hänen epä elämänsä mitenkään erikoinen todellakaan ollut, mutta eihän hän nykyiselle tilalleen enää mitään voinnut. Ainoa ulos pääsy olisi kuolema tai jos joku osaisi antaa hänelle rauhan tämän murhaavan vihan tunteiden seassa... Hän tulisi olemaan sille tyypille kiitollinen koko elämänsä puolesta.

"Kalmankoira... Mutta kutsu Kalmaksi vain." Koira esitteli itsensä normaaliin tapaansa ja tällä kertaa ihan oikealla nimellä. Hän kun oli tähän asti joutunut käyttämänn aika paljon valenimeään esitellessään itsensä. No ei hän paljoa ketään ollut nähnytkään ihmisten lisäksi. Eikä se kohtaaminen mikään kovinkaan kiva ollut. Hyvä ettei rovioon päättynyt, mutta onneksi kuningas katsoi hänen hyökkäyksen sormien läpi pienen selityksen jälkeen. ...Mutta jotenkin tuntui että tuo aikoisi käyttää häntä vain ja ainoastaan peli nappulana shakki laudassaan ja sitten vasta maksaa kalavelkojaan takaisin päin. Mutta ei hänelläkään ollut puhtaat tassut pelissä, hän tulisi joku päivä kääntämään tuolle selkänsä mitä verisimillä tavalla.
"No mutta karvainen ystäväni sanohan mitä sinä täällä teet tähän aikaan?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Maalis 31, 2009 5:06

Ishi

Uros oli mielissään siitä, että Kalma kertoi nimensä. Kun hän kuuli Kalman kysyvän hänen tekemisiään, hän oikein yllättyi sitä. Kukaan kun ei ollut kysynyt hänen tekemisiään, tai kuulumisiaan pitkään pitkään aikaan. "No..." hän aloitti, mutta jätti kesken, kun tunsi surun viiltävän rintaansa. Hän päätti kuitenkin jatkaa, koska halusi jotenkin näyttää olevansa innoissaan juttu kaverista. "..minä olin katsomassa tuossa rannalla entisen isäntäni perään." Ishi sanoi taas painaen katseensa hiekkaan.

Koira tarkkaili toista herkeämättä. "Minne haluaisit mennä? Tai siis... halautko mennä minnekkään?" koira kysyi hieman nolostuen uteliaisuuttaan. Ishi tykkäsi tämän koiran seurasta. Hän ei ollut liian puhelias eikä liian vaitonainenkaan. Hän raapi hiekkaa sinne tänne käpälällään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 31, 2009 7:28

Kalmankoira

Noi voi sentään toiselta isäntä mennyt matkoihinsa... Sellaisia pettureita ihmiset ovat. Ottavat ensin huostaan ja sitten jättävät kuin jonkin vanhan ja kuluneen lelun, josta ei enää iloa ollut. Hän on kokenut sen viellä pahemmin kuin tuo toinen ruskea koira, joka vain jätettiin saarelle jossa edes kykeni itse etsimään ruokansa ja ehkä saamaan uuden omistajan. Hän ei sellaisia mahdollisuuksia saannut, vain hitaan ja tuskallisen kuoleman tien ja sitäkin hirveämmän epä elämän.
"Sellaisia ne ihmiset ovat..." Kalma tuumasi ja nousi ylös kävellen pari askelta eteenpäin, kunnes kääntyi Ishia kohden ja pysähtyi tuota koiraa katsoen. "...Pettureita. Lupaavat hyvää ja sitten jättävät." Kalma lisäsi edelliseen lauseeseena ihan kylmiltään pokeri naamalla. Se oli hänen julma mielipide ihmisistä, jota tuskin kukaan tulisi koskaan muuttamaan.

"Minnekkö? ...Ei sillä väliä, tässä tai muualla. Ihan sama." Kalma vastasi toisen kysymykseen. Oikeasti hän olisi voinnut sanoa: "Tuonpuoleiseen." -mutta eihän tuo voinnut auttaa häntä elämää isomassa ongelmassa mitenkään. Ja se mitä hänen vastaukseen tuli, se oli totta. Hänelle oli ihan sama missä hän oli. Eihän hänellä kotia, ystäviä tai mitään muutakaan mistä voisisi edes hieman iloita, oli vain hän ja koston himo. Joskus aavekoira halusi salaa mielessään tehdä itsemurhan, mutta se oli aina jäännyt pelkäksi ajatukseksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Maalis 31, 2009 8:03

Ishi

Petturi sana kuulosti Ishin korvissa tosi pahalta. Mutta hänen oli pakko myöntää itselleen, että hänen entinen isäntänsä oli juuri sellainen. Kalma oli todella vaikea lähestyttävä, eikä Ishi keksinyt mitään järkevää sanottavaa, vaikka kuinka mietti. Hänellä alkoi jo mennä kräsivällisyys, kun ei meinannut keksiä yhtään mitään täyttämään tätä hiljaisuutta.

Häntä rupesi väsyttämään. Ishi ei ollut nukkunut pitkään aikaan. "Sopiiko sinulle, että ruettais vaikka nukkumaan tähän?" uros sanoi haukotellen heti perään. "Sinua ei taida nukuttaa vai?" Koira sanoi haukotuksen päätyttyä. Tuuli teki mereen pieniä aaltoja. Rannalla olisi hyvä nukkua, kun ei olisi liian kuuma. "Minä ainakin rupean nukkumaan..." Koira sanoi varsin väsyneenä ja etsi hyvää nukkuma paikkaa. Sen löytäessään hän köllähti maahan ja katsoi kulmiensa alta Kalmaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 01, 2009 5:16

Kalmankoira

Nukkua? NUKKUA!? Miksi helvetissä hän nukkuisi kun oli juuri muutama tunti takaperin herännyt!? Ei kiitos ei! Hänelle ilta oli yhtä kuin aamu, joten hän ei voinnut nukkua aamulla.
"EI, en todellakaan. Heräsin vasta." Kalma vastasi ehkä ilkeähkösti, mutta halusi nyt esittää asiansa tuolle rakille mahdollisimman selvästi ja ytimekkäästi. Mutta toisen haukotellessa ja näyttäessä muutenkin väsyneeltä, ilme muuttui ärtyneestä lempeämmäksi ja ystävällisemmäksi. Toinen taisi olla väsynyt matkasta ja hän vain räyhäsi tuolle kuin hullu... Hullu? Hulluhan hän olikin, murhaaja ja tappaja jolta ei pahemmin armoa herunnut ja hän viellä nautti siitä sairaalollisella tasolla.
"Anteeksi..." Kalma pahoitteli huutamistaan ja asteli toisen perässä sinne minne tuo halusi käydä nukkumaan ja lepäämään, jääden tuon eteen istumaan. Katsellen nyt tuota yläkantista hiljaa, kunnes hymähti pienesti: "Senkun... Voin vahtia untasi. Täällä kun petoja jotka varmasti ovat innoissaan löytäessään koiran nukkumasta." Kalma kertoi ja asettui tai oikeastaan rämähti itsekkin tuon viereen makaamaan kyljelleen. Ktasellen vain hljaisena jonnekkin eteensä hiljaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Huhti 01, 2009 5:35

Ishi

'Mitä ihmettä?!' Ishi ihmetteli kun tuo koira yht äkkiä puhui niin äkäisellä äänellä. Korvat luimussa uros katsoi toista hieman epäröiden. Varmaankin toinen koira huomasi hänen hämmästyneisyytensä, kun pyyteli anteeksi. "öö.. Ei se mitään. Ei ole eka kerta kun joku on ilkeä minulle.." Ishi sanoi mutristaen naamansa.

Kalman viimeisistä sanoista hän hätkähti, hän ymmärsi sen jollain tavalla huolehtivaisuutena. Sitä hänkin sai vielä pari viikkoa sitten isännältään. Häneltä oli taas tulossa uusi itkun ryöppy tunteista jotka Kalman sanat herätti, mutta hän nieleskeli surunsa. Ishi katsoi pois päin Kalmasta kostein silmin ja yritti peitellä surullista oloaan. Tuon mustan koiran läheisyys kuitenkin oli paljon parempaa, kuin yksin oleminen ja hän vieläpä tarjoutui vahtimaan tämän unta! Hän ei voinut enempää toivoa. "Kiitos... Jos vain haluat ja viitsit" koira sanoa päätään kallistaen ja siristäen silmänsä iloiselle hymylle. Ishi asettui hyvään asentoon ja ummisti silmänsä vielä huokaisten syvään, miettien saisiko kuitenkaan unta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 01, 2009 7:27

Kalmankoira

Kyllä Kalma oli huomannut toisen melkein kyynelinn purskahduksen, mutta ei mennyt sanomaan siitä mitään. Tosin oli hyvin outoa liikuttaa joku kyyneliin pelkästään muutamalla hassulla sanalla. Yleensä kun hän onnistui muut purskauttamaan pelon sekaisiin itkuihin, tai vihan kyyneliin tappaessa jonkun ystävän tai jonkin muun tärkeän. Oli niin outo olo kun oli mennyt liikuttamaan jonkin hyvässä mielessä melkein kyyneliin.

"Ei mitään..." Kalma mumisi makoillessaan, samalla kun tuijotti hiljaisena eteensä loputtomalta näyttävään hiekka rantaan, jota tuskin tsätä eteenpäin kauaa tulisi jatkumaan. Ihmisten sataman tullessa vastaan, sinne satamaan jonka kautta hänkin oli tullut tälle saarelle... Jossa ei mene sen paremmin kuin muuallakaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Huhti 01, 2009 7:41

Ishi

Tuuli jatkoi vienoa tuulemistaan. Se viilensi kivasti muuten melko lämmintä iltaa. Ishi nukkui todella sikeästi. Hän näki untakin, jossa oli metsä. Siellä oli paljon koiria. Hän näki itsensä heidän seassa. Se oli outo uni. Ei mitään päätä eikä häntää. Niinkuin hänen unissa yleensäkään ei ollut mitään järkeä.

Yö meni nukkuessa sikeästi. Aamu oli tulossa pikku hiljaa... Pimeys alkoi pikku hiljaa väistyä auringon tieltä. Uros alkoi hieman tajuta ympärillään olevia asioita. Olisiko Kalma vielä hänen vierellään?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 01, 2009 7:51

Kalmankoira

Koko yön Kalma makasi hiljaisena tuon vieraan koiran vieressä vahtimassa tuota ja tuon unta, mutta valitettavasti aamun pikku tunneilla hänen oli noustava ja lähdettävä... Hän ei voinut jäädä aurinkoon silmiensä takia yhtään. Hän voisisi viellä sokeutua sen johdosta jos jäisi aurinkoon. Joten hän nousi tuon rusekan koiran viereltä ja lähti hiljaisena palailemaan sieltä mistä olikin tullut.

//Kiitokset pelistä ^^//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Huhti 01, 2009 7:56

Ishi

Uros heräsi ja huomasi, että Kalma oli lähtenyt. 'Hän sitte lähti... Olisi jäänyt vielä...' uros mietti hieman pettyneenä. Mutta kuitenkin tunsi luissaan, että Kalma oli ollut tämän vierellä koko yön. Hän lähti laahustamaan kohti uusia paikkoja...

//Kiitos paljon sinullekkin!! :)//

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö