Ja silloin.. || Suskari

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Ja silloin.. || Suskari

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Joulu 2009, 20:05

Darius

Talvinen ilta oli jo saapumassa Cryptiin. Kuu paistoi kirkkaana taivaalla ja tähdet tuikkivat, luoden aavemaista valoa Laurina aroille. Päivä oli ollut pitkä ja uuvuttava kolmikolle, joka matkasi nyt kohti metsää. Darius oli ollut kahden uuden sotilaan kanssa harjoittelemassa vuorilla päin. Eliittikenraali oli näyttänyt nuorille pojille, miten taistellaan vaikeassa maastossa. Tietenkin taistelu oli ollut kaksintaistelua oppilaiden kesken, mitään otusta Darius ei noille viitsinyt vielä edes ehdottaa. Haltia pojat olivet vielä nuoria, eivät edes vielä täysi-ikäisiä, joten turha riskeerata noiden hekeä aivan turhaan.
Hengitys höyrysi pakkasessa kun kolmikko matkasi halki arojen ratsuillaan. Lunta oli liki metrin, joten kulku oli hidasta ja puuduttavaa ratsuille. Nuo olivat selvästikkin väsyneitä, mutta täällä he eivät voineet levätä. Aroille oli liian vaarallista pysähtyä, varsinkin näin yöaikaan.
"Pitäkää taivasta silmällä" Darius huomautti nuorille oppilailleen "Aroilla ei ole tärkeintä tarkkailla maastoa, vaan taivasta".

Heti tuon neuvon saatuaan nuoret alkoivat katsella taivaalle.. mutta nuo eivät tienneet mitä etsiä.
Taivaalla, korkealla liiteli yöntumma lohikäärme. Se sulautui sinertävän mustaan taivaaseen täydellisesti. Se tiesi mitä teki ja lensi kolmikon yllä niin, ettei langettanut varjoaan noiden ylle. Se oli tehnyt tämän monesti. Vähä-älyinen saalistaja omisti sen verran älliä, että osasi aroilla saalistamisen salat, nuoresta iästään huolimatta. Lisäksi lohikäärme oli vielä sen verran pieni, ettei sitä nähnyt tähtikirkkaalta taivaalta helposti.
Lopulta se päätti iskeä. Lohikäärme veti siipensä vasten kehoaan ja lähti suoraan syöksyyn kohti kolmikkoa.
Liian myöhään darius huomasi lohikäärmeen, joka päästi korvia riipivän karjaisun tullessaan huomatuksi. Liian myöhään kenraali varoitti nuoria sotilaita, joista toisen kohtalo oli tullut päätökseensä.

Lohikäärme iski valtavalla voimalla alas maahan, napaten toisen nuorista sotilaista suuhunsa, puraisi niin että kuului ilkeä rusahdus ja nielaisi saaliinsa kokonaisena. Nuoren sotilaan ratsu oli seuraava uhri.
Dariuksen ja toisen sotilaan hevoset hyppivät hulluna, heittäen ratsastajansa lumeen ja pinkoivat sitten pakoon pää viidentenä jalkana. Darius mätkähti kinokseen niin että puuteri lumi pöllysi. Kenraali nousi heti tolpilleen kun vain kykeni ja veti esiin pitkän, hopea päällysteisen keihäänsä.
Nuori sotilas oli täysin shokissa. Tuo ei kyennyt nousemaan edes lumesta, tuijotti vain järkyttyneenä viisi metriä korkeaa lohikäärmettä, joka valmistautui seuraavaan suupalaansa.
Silloin Darius päästi huudahduksen, kiinnittäen valtavan pedon huomion. Kenraali ei todellakaan aikonut menettää molempia oppilaitaan yhden yön aikana! Darius veti pedon huomioon itseensä, hypellen pari askelta taakseppäin, kunnes kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan poispäin lohikäärmeestä, käskien samalla oppilastaan juoksemaan metsään.

Lohikäärme ei kauaa aikaillut, vaan nousi siivilleen ja matalalla lentäen lähti Dariuksen perään. Eihän tuolla kauaa mennyt saada haltiaa kiinni. Lohikäärme tarttui terävillä kynsillään eliittikenraaliin, nostaen tuon ilmaan. Darius parkaisi pitkien kynsien lävistäessä hänen kylkensä, vatsansa ja reitensä, mutta kipu loppui pian pedon päästäessä irti ja tiputtaessa kenraalin alas maahan. Darius tippui reilut kymmenen metriä alas ja tömähti pehmeään hankeen. Kuitenkin moinen pudotus otti koville, pehmeästä lumihangesta huolimatta. Darius parkaisi jälleen osuessaan maahan ja koitti päästä ylös, mutta se ei onnistunut näin suurien vammojen takia.
Lohikäärme laskeutui pirullisesti virnistellen vähän matkan päähän Dariuksesta ja valmistautui pistämään tuon poskeensa, kuten edellisen uhrinsa....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Joulu 2009, 21:40

Zara

Illan synkyydessä oli muitakin liikkeellä kuin pelkästää nuo haltia opiskelijat ja itse eliittikenraali. Toisinaan tämä yksinäinen hieman isompi kulkija liikkui yksin ilman seuralaisia. Niin aivan Zara oli jälleen metsällä yksikseen arojen läheillä olevassa metsässä ja etsi sieltä itselleen sopivaa saalista. Aroille valtava liskokaan ei uskaltanut mennä sillä tarpeeksi iso lohikäärme kyllä kykeni tappamaan Zaran hetkessä, tai ainakin vahingoittamaan vakavasti. Mikä näin talven alussa saattaisi olla vakavaakin kun oli kylmäkin ja pakkanen tuntuisi haavoissa varmasti. Se tappaisi hitaasti ja tuskallisesti.
No Zara oli kuitenkin ihan turvassa lohikäärmeiltä näin metsän puolella ja tuo jatkoi musta kieli lipoen maistellen ilmaa matkaansa kaikessa hiljaisuudessa, harmaa valko sävyisen suoja turkkinsa suojaamana metsän yössä.

Sitten kuului kirkaisu kuin joku eläin olisi huutanut ja kohta perään hätääntyneitä huutoja.. ja kohta perään kuului yössä kuinka jolta kulta murskaantui luut tohjoksi. Zara oli pysähtynyt ja nostanut päänsä äänen suuntaan valppaana kielen lipoessa tiiviimmin kuin normaalisti Zaran nuuhkiessa sen avulla kylmää pakkas ilmaa ja sen mukana tulevia hajuja. Kuului lisää huutoja ja Zara jopa näki nyt kuinka tuo nuori tumman värinen lohikäärme jahtasi jota kuta ja otti sen otteeseensa.
Normaalisti Zaraa ei olisi kiinnostanut moinen pätkän vertaakaan saati sitten puuttua asiaan, mutta käärme hirviö oli oppinut pitkän elämänsä aikana tunnistamaan haltian kaukaakin sekoittamatta noita ihmsiiin ja tämä heppu oli haltia. Zara sähähti käärmemäisesti kun haltia- toisin sanottuna Darius- putosi maahan eikä päässyt enää ylös vaikka yritystä olikin. Se sai Zaran veren kiehahatamaan ja naaras hyökkäsi sivusta käsin kohti lohikäärmettä, joka oli jo niin itsevarma ettei osannut varoa yhtään mitään, ei ennen kuin oli liian myöhäistä. Zara tuli Dariuksen ja lohikäärmeen väliin juuri parahiksi nousten kahdelle jalalle seisomaan ja sähisi lohikäärmeelle, joka karjui takaisin selvästi kimpaantuneena häiritsijästä.
Zara mäjäytti lohikäärmettä päälakeen toiselle etujalkojensa kynsien kanssa ja lohikäärme perääntyi sähisten kivusta. Tuon päähän oli tullut kolme syvää haavaa ja ne vuosivat, mutta lohikäärme ei ajatellut luovuttaa saalistaan noin helpolla. Tuo hyökkäsi Zaran päälle koko painollaan niin että käärme hirviö kaatui seläslteen lumihankeen niin että lumi pölisi ympäriinsä. Onneksi kuitenkin tarpeeksi sivuun haltiasta.
Näin alinmaisena Zara oli tiukilla ja ahtaalla kun lohikäärme yritti upottaa hampaitaan Zaran kurkkuun, mutta tuo ehti viimetingassa tarrata hampaillaan tuon kuonosta kiinni ja pumppasi myrkkyhampaillaan tuohon täyden satsin tappavaa myrkkyä. Zaran häntä taas kietoutui tuon pedon vastan ympärille josta Zara alkoi kuristamaan tuota hitaasti ja tuskallisesti. Lohikäärme sai paniikki kohtauksen ja alkoi liikkumaan sekä riehumaan Zaran otteessa raapien terävillä kynsillään Zaran rintaa, kylkiä ja vatsaa inhottavasti verille. Mutta eihän Zara voinut irtikään päästää tuon kuonosta, muuten tuo repisi hänen kurkunkin auki.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Joulu 2009, 19:32

Darius

Darius yritti vielä kerran nousta ylös, päästäkseen pakoon, mutta kipu suorastaan lamaannutti kenraalin. Haavat eivät olleet syviä - lukuunottamatta jalkaa, joka oltiin lävistetty kokonaan - kiitos mithril panssarin, mutta silti lohikäärme oli onnistunut painamaan panssarin läpi. Jos ei muuta, niin sisuskalut olivat kärsineet puristuksesta.
Darius kerkesi jo pyytämään tekojaan anteeksi jumalilta, ennen kuin yöstä syöksähti odottamaton pelastaja. Darius siristi silmiään katsellessaan kahden, valtavan pedon taistelua. Haltia ei saanu melkein mitään selvää kahden pedon taistelusta. Silmissä alkoi sumentua, hyvä ettei mies menettänyt tajuntaansa samantien. Darius ei muutenkaan ollut kovinkaan kestävä rakenteeltaan, hän oli panostanut enemmänkin ketteryyteen ja käytännöllisyyteen.
Haltia nousi istumaan juuri kun apuun tullut olento iski hampaansa lohikäärmeeseen. Tuolloin haltia tajusi, minkä kanssa oli tekemisissä.
"Bestia Serpens..." Mies totesi lähes kuiskaamalla, naurahtaen sitten pienesti. Milloin hän viimeksi olisi nähnyt yhdenkään noista? Oli siitä varmasti puolisen vuotta. Silloin hän oli sopivasti sattunut törmäämään itse alfa naaraaseen, Zaraan. Haltia muisti tuon otuksen erittäin hyvin, olihan se silloin auttanut häntä, haltian ollessa haavoittunut.

Darius vilkaisi ympärilleen. Eloon jäänyt oppilas oli näemmä tehnyt, kuten oli käsketty ja ottanut jalat alleen. Hyvä, tuo ei ainakaan henkeään menettäisi, mikäli osaisi metsässä liikkua.. ja jos siellä ei osaisi liikkua, niin saisi hävetä silmät päästään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Joulu 2009, 21:50

Zara

Tilanne ei ollut kovinkaan miellyttävä- edelleenkään- lohikäärme riuhtoi minkä vain lihkasikkaasta kehostaan vain sai irti. Mutta Zara alkoi huomata tuossa jo väsymyksen merkkejä mikä jouhtui osittain myrkystäkin minkä käärme hirviö oli pumpannut lohikäärmeen sisään. Zaran kuristus otekin teki lohikkäärmeelle omia tuohojaan, tuon sisuskalut olivat lähellä murkaantumis pistettä ja lohikäärmeen suusta valui jo vuolaasti verta Zaran päälle. Koko käärme hirviön pää oli peittynyt tuon liskon kummajaisen vereen. Eikä Zara ei voinut olla virnuilematta sille hiljaa itsekseen, vaikkei sitä nähnytkään pahemmin kun bestia serpeens piti kiinni lohikkärmeen kunosta.
Lopulta ja vihdoin kaikki alki tekemään tehtäväänsä myrkky, väsymys ja vammat alkoivat väsyttämään lohikäärmettä pikku hiljaa ja tuon iskut hiljenivät kunnes lopulta pysähtyivät kokonaan ja valtava peto kaatui maahan kyljelleen Zaran vielä pitäessä tuon kuonosta kiinni vielä sekin jälkeen. Lohikäärme tuijotti alfa naarasta samein silmin, jotka lumppasivat uhkaavasti kiinni. Zara päästi irti kuolemaa tekevästä liskosta ja nousi ylös vaivalollisen näköisesti. Ei käärme hirviökään ollut päässyt täysin vammoitta tuosta taistelusta: kyljessä, vatsassa ja rinnan tietämillä oli paikoittain syviäkin raapimis jälkiä. Vaikka Zaralla olikin kestävä nahka, pisti sekin koville jos melkein viisimetrinen paniikissa oleva lisko käy repimään nahkaa kynsillään auki.

Zaran pää kääntyi haltiaa kohden ja musta kieli lipoi ilmaa, Zara lähti kohti haltiaa nilkuttaen lievästi vasenta takajalkaansa. Tuon valko harmaa sävyinen talvipuku oli värjääntynyt nyt niin omasta kuin lohikäärmeenkin- joka teki takaa omaa hidasta kuolemaansa- punaiseen vereen. Silti naaras oli enemmän huolissaan haltiasta kuin itsestään.
Zara pysähtyi vain muutaman sentin päähän haltiasta joka istui lumihangessa selvästi satuttaneena itsensä pahemmin kuin hieman. Zara ei kuitenkaan sanonut mitään heti haltialle vaan tarkasteli tuota kullan keltaisilla silmillään kielen lipoessa ahneesi ilmaa.
"Darius?" Zara kysyi ensinmäisensä tunnistaessaan haltian, siintä olikin jo jonkin aikaa ku he olivat tavanneet viimeeksi, äänen tullessa tutusti naaraan "sisältä" eikä suusta. "...toivottavasti tällä kertaa saan auttaa sinua vammojesi kanssa?" Zara kysyi pienesti hymähtäen laskien ison käärmemäisen päänsä eliittikenraalin tasolle, niin että tuo olisi halutessaan voinnut vaikka paijata Zaraa. Eikä naaras sitä pahakseen olisi laittanutkaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2009, 19:09

Darius

Haltia kenraali katseli kuinka käärme otus teki selvää lohikäärmeestä. Nuoren lohikäärmeen elämä sammui hitaasti, mahdollisesti tuskaisestikkin, kunnes tuo rysähti alas lumen peittämälle arolle. Lumi pöllähti suuren pedon mätkähtäessä maahan. Tuon ruho ei kauaa täällä pysyisi, sen koraisi äkkiä talteen kaupustelijat ja villipedot. Lohikäärmeen nahka, kynnet, silmät ja sydän olivat haluttua kauppatavaraa, päät kauniita koristeita ja liha kuulemma yllättävän hyvää, jos sen osasi valmistaa. Myös lohikäärmeen luista tehty jauhe oli haluttua tavaraa.
Darius tietenkään ei tehnyt noilla tiedoilla mitään.. ne olivat enemmän velhojen juttuja.

Darius hymähti pienesti Zaran tunnistaessa hänet. Tuolla ei näemmä ollut lyhyt muisti.. hyvä vain. Hymähdys kuitenkin pysähtyi, haltian irvistäessä kivusta. Zaran kysymykseen haltia ei vastannut vaan nyökkäsi nopeasti, laskien kätensä käärme pedon päälle tuon tuodessa sen lähemmäs.
"Vie minut haltia kylään..." Darius sai sanotuksi, haukkoessaan henkeä kuin kala kuivalla maalla.
Kipu tuntui kasvavan, mitä enemmän aikaa kului. Veri valui ulos haavoista, värjäten puhtaan valkean lumen punaiseksi. Pian veren haju houkuttelisi paikalle lisää saalistajia. Darius oli selvästi jo normaalia kalpeampi ja tuon silmät olivat lähellä sulkeutua. Kuitenkin eliittikenraali taisteli verenhukkaa ja hypotermiaa vastaan. Pakkanen ei ollut hyväksi haavoille, ei sitten yhtään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Joulu 2009, 12:37

Zara

Ei hyvä, Darius ei selkeästikkään ollut kunnossa ja oli vähällä menettää tajuntaansa. Zara kävi tuota läpi huolestuneella katseella ja tuon sanoihin naaras nyökkäsi.
"...joudut valitettavasti itse kavuta selkääni." Zara sanoi ja asettui maahan makaamaan mahdollisimman lähelle eliittikenraalia, jotta tuon ei tarvitsisi hirveästi ponnistella selkään pääsyn kanssa. Tai no joutuihan tuo kun Zara oli säkäkorkeudeltaan kuitenkin reilut pari metriä, mutta Zara ei pahemmin tuota kyennyt auttamaan mitenkään. Ei tuolla ollut käsiä, joilla auttaa tuo selkään.

Zara odotti kaikessa hiljaisuudessa, että kenraali pääsisi naaraan selkään ja nousi sitten hitaasti ylös, omatkin haavat sattuivat tarpeeksi. Zara lähti sitten nilkuttaen etenemään lumessa, vilkaisten kuitenkin Dariukseen olkansa yli.
"Mikä olo?" Zara kysyi kääntäen katseensa eteenpäin. Nyt enää olisi suurimpana huolen aiheena pedot joita metsässä liikkui ja veri houkuttelisi.

//Valitan lyhyydestä, mutta kuumeessa ei oikein ajatus juokse x.x//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Joulu 2009, 18:17

Darius

Darius hengitti syvään ja rauhallisesti. Hän yritti saada pulssinsa tasaantumaan, ettei sydän pumppaisi verta yhtään nopeampaa pihalle. Zaran sanoessa, että Dariuksen pitäisi itse kiivetä tuon selkään, Darius nyökkäsi pienesti. Kyllä hän ymmäris ettei tuo otus voinut mitenkään häntä selkäänsä nostaa. Haltia odotti kaikessa rauhassa, että Zara laskeutui alas. Kun tuo oli päässyt maahan makaamaan, Darius nousi hammasta purren seisomaan ottaen Zarasta tukea. Haltia hivuttautui varovasti käärme pedon selkään ja tapautti tuota selkään, merkiksi siitä että oli ottanut hyvän asennon.
Zaran noustessa ylös Darius yritti pitää tasapainonsa mahdollisimman tasaisena, mutta ei voinut olla horjumatta pienesti.

"Heikko.. Epämääräinen. Kipu ei ole vielä levinnyt, johtuu kai lievästä shokki tilasta, mutta pian sekin iskee..." Darius totesi koittaen pitää ajatuksensa järjestyksessä. Hän tiesi mitä tässä tilanteessa tulisi tapahtumaan ja hän oli aina luullut olevansa valmis tähän, mutta jostain syystä kaikki ne suunnitelmat, mitä päässään oli käynyt, katosivat kuin tuhka tuuleen. Päässä ei liikkunut enää mitään järkevää, vain pelko siitä kuolisiko vai ei.
"Entä itse.. oletko kunnossa?" Kenraali kysyi, vilkaisten käärme petoon "niin ja.. kiitos."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Joulu 2009, 19:26

Zara

Zara ei voinut olla pienesti irvistämättä Dariuksen vastaukselle, tai ainakin niin olisi tehnyt jos olisi kyennyt, sen sijaan käärme hirviö vain kurtisti kuonoaan. Ei tuo tainnut olla kovinkaan hyvä juttu, pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti pois ja hoitoon... Aivan kuten naaraan itsekkin tai kumpikin, haltia kenraalia sekä alfa naaras makaisivat jäätyneinä jääpatsaina kuolleina maassa vammoihinsa tai hypotermiaan kuolleina.
Ja se mitä Darius yritti pitää tasapainoaan Zara taas yritti hieman auttaa tuota siinä sillä ettei paljoa keikuttelisi kävellessään paksussa lumihangessa eteenpäin.. vaikka se keikkuminen oli hieman välttämätöntä Zaran aika-ajoittaisen nilkuttamisen takia. Ei naaraallakaan olo ihan herkkua ollut.

"Niin hyvässä kuin vain voi olla lohikäärme painin jälkeen." Zara hymähti pienesti ja vilkasi ihan yli varovaisuuttaan taakseen. Ei siellä mitään ollut tai edes tuntunut olevan, mutta selusta olisi aina hyvä varmistaa. Pedot olivat tähän aikaan nälkäisiä. Katse kääntyi takaisin eteenpäin.
"Olethan sinäkin minua auttanut, vähän takaisin maksua vain." Zara tuumasi pienesti hymyillen ja olisi varmasti puskenut Dariusta kuin kissa konsanaan jos pää olisi tapunut sinne asti. Zara kuitenkin jätti sen tekemättä ja oli iloinen vain jossakin mielessään.
"Ilmoita muuten jos oikein alkaa huippaamaan.. tai alat pudota."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2010, 18:11

Darius

Darius hymähti pienesti Zaran lohikäärme paini kommentin jälkeen. Olihan se aika yhteenotto ollut, mutta Dariukselta oli koko taistelu mennyt sivu suun. Vaikka hän olikin kaiken nähnyt, ei haltia kerennyt kaikkea sisäistämään omien iskujensa tähden. Ajatukset harhailivat siellä täällä ja harhailivat yhäkin.
Takaisin maksu tempaukseen Darius naurahti pienesti, mutta nauru loppui lyhyeen kivun vihlaistessa lihaksiin. Kenraali yritti parhaansa mukaan pysyä tajuissaan, mutta ei voinut mitään sille, että silmissä sumeni jo. Darius ei halunnut menettää tajuntaansa, hän ei halunnut päästä sairastuvalle tajuttomana, heikkona. Dariukselle ylpeys oli kaikki kaikessa, eikä hän halunnut näyttää yhtään heikkouksia itsessään.

"Yritän ilmoittaa... mutta se tuskin onnistuu jos taju lähtee ennen sitä" Darius huomautti hakien tasapainoa liskon selässä.
"Mutta tärkeintä on päästä mahdollisimman nopeasti perille... voi olla että joku tulee vastaan, kerta oppilaani pääsi pakenemaan jo edeltä.." Darius huomautti.. hän itse ei halunnut kenenkään tulevan vastaan ja auttamaan kotiin, kuin vanhuksen joka ei enää jaloillaan pysynyt. Ei, siihen Darius ei alentuisi.
"sinua ei olekkaan näkynyt sitten... ihmisten hyökkäyksen" Haltia huomautti, pitäen keskustelua yllä.. lähinnä siksi ettei itse vaipuisi tajuttomuuteen, hän pysyisi paremmin hereillä, mikäli oli jotain tekemistä. Aivan kuin liskon selässä tasapainottelu ei olisi ollut jo tarpeeksi työlästä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Tammi 2010, 16:37

Zara

Zara kurtisti kuonoaan aavistuksen kun Darius pamautti esille ilmi selvän totuuden sintä, että tuo saattaisi menettää tajuntansa ilman varoitustakin. Jos tuo putoaisi liskon selästä Zaran olisi astetta vaikeampaa kantaa tuota näin nelijalkaisena. Tai voisihan tuon suussa kantaa, mutta se taas voisi vahingoittaa tuota lisää ja sitähän Zara ei halunnut. Musta kaksihaarainen kieli lipasi kirpeää pakkas ilmaa.

Zara vilkasi olkansa yli matkustajaansa. "Hyvä niin." Zara tokasi Dariuksen sanoihin että heitä vastaan saattoi tulla joku tai jotkut. Mikä oli tavallaan hyväkin. Vaikka Zara säästyikin suurimmilta vammoilta- suurin osa haavoista oli kuitenkin pinnallisia- niin pureva pakkanen teki omia jäätäviä tuhojaan avonaisiin haavoihin, jäädyttäen mm. verta sekä avonasia haavoja. Joten ei voinut sanoa, että Zarakaan ihan kunnossa olisi ollut, tai ei ainakaan kohta olisi. Mutta Darius vietäisiin kyläänsä, vaikka puolikuolleena..
"Kyllä sitä liikkellä ollaan oltu, mutta et ole vain huomannut." Zara virnisti käärmemäisesti, mutta se katosi kuitenkin irvistykseen ja Zara pysähtyi hetkeksi aikaa aloillensa jalassa säteilevän kivun takia, mutta matka jatkui sitten varovasti eteenpäin. Niin kovaa kuin Zara pääsikään tässä kunnossa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2010, 21:42

Darius

Darius vilkaisi Zaraa tuon kurkistaessa olkansa yli selässään kiikkuvaa eliitti kenraalia. Darius olisi virnistänyt, mikäli siihen olisi kyennyt. Kipu kuitenkin käski keskittymään olennaiseen ja paukkuva pakkanen ei helpottanut matkan tekoa yhtään. Dariuksella alkoi olla jo kylmä, vaikka hän ei sitä itse tajunnut kunnolla. Hänen kohdallaan aika alkoi käydä vähiin ja Darius toivoikin hiljaa mielessään, että Zara tajuaisi sen myös. Ei ollut aikaa pysähdellä, kuten Zara teki. Kuitenkaan käärmepeto ei kauaa paikallaan pysynyt, vaan jatkoi matkaa melkein samanatein.

Darius ei sitä itse huomannut, mutta öisessä metsässä liikkui varjoja. Nälkäiset yön kulkijat olivat haistaneet kilometrien päästä tuoreen veren, joka oli houkutellut paikalle pienen susilauman. Sudet liikkuivat huuliaan lipoen, täysin äänettömästi hyisessä yössä, valmistellen seuraavaa siirtoaan.
"Missä te nykyään asutte.. kun teidät häädettiin entisestä kodistanne?" Darius kysyi, pitäen jälleen iteään hereillä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Tammi 2010, 08:11

Zara

No Zara ei tähän hätään voinnut pahemmin sille mitään ettei matkan teko ollut nopeinta, sillä itsekkään ollut hyvässä kunnossa- kuten tässä olikin todettu monesti jo. Eikä pysähtely mikään kauhea ihme ollut.. Mutta kyllä Zara ainakin ajatteli yrittävänsä vievänsä haltian kyläänsä takaisin vaikka omaa henekään uhmaten, Zarahan tässä isoimman työn teki... vaikkei Darius paljoa naaraan selässä painannutkaan, kiitos siintä jollekkin yläkerrassa olevalle.

"Oleskelemme nykyään Mor vuorten lähistöllä... olet totta kai tervetullut Darius." Zara hymähti pienesti katsahtaen olkansa yli kenraalin päälle, joka ei todellakaan näyttänyt voivan enää hyvin. Tuo kupsahtaisi ihan milloin tahansa hänen selkäänsä, mutta samalla Zara huomasi jotakin melkein yhtä kiinnostavaa; susi, iso harmaan sävyinen susi, mutta nälkiintyneen näköinen sellainen.
"Taisimme saada seuraa.." Zara tuumasi katsellessaan sutta hetken aikaa silmätysten ja käänsi katseensa sitten eteen, johon tuli kaksi muuta tukkimaan tien hampaat välähdellen. Normaalistihan sudet väistivät bestia serpensin kilometrin päästä ja välttivät nujakoinnin kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta nyt kun Zara oli haavoittunut ja väsynyt pitihän hukkasten onneaan yrittää. Tai ehkä nuo vain halusivat selässä olevan, tuskin hengissä ja tajuissaan olevan Dariuksen. Tosin Zaraa se ei kiinnostanut, vaan se että tuo piski lauma oli nälkäinen ja halusi ruokaa.
Zara paljasti käärmemäisesti sähähtäen hampaansa, pitkän ruoskamaisen hännän heiluessa takana kuin valtava piiska konsanaan. Yksikin isku siintä suteen olisi tappava, tai korkeintaan hyvin kivulias. Sudet tulivat lähemmäs hampaitaan paljastellen ja väläytellen tehden vain nopeita syöksyjä Zaraa kohden joka koitti noita tappaa etujalkojensa kynsillä. Hukat olivat kuitenkin aavistuksen liian nopeita väsyneelle Zaralle.
"Tiedätkö tämä ei ole ihan hyvä juttu." Zara tuumasi huitaisten hännäällään yhden hukan sivummalle niin että se vingahtaen tömähti lumihankeen, eikä vaikuttanut enää kovinkaan kiinnostuneelta saaliinsa suhteen. Kaksi muuta eivät olleet luovuttamassa vaan sivuista yrittivät käydä yhtä aikaa kimppuun.. Sääli ettei Darius ollut ampuma kunnossa, tämä olisi ollut paaljon helpompaa.
"Pidä kiinni.." Zara sanoi Dariukselle ja käänsi itsensä nopeassa liikkeessä susia kohden, joista toinen sai hännästä ja toinen taas ikäväkseen päättyi Zaran kitaan rusentuen leukojen väliin kuoliaaksi luut rusahtaen. Zara pudotti ruumiin suustaan ja kääntyi kahta muuta kohden sähähäen. Sudet lähtivät karkuun..

"Darius?" Zara sitten kääntyi huohottaen Dariuksen puoleen vain vamistaakseen että tuolla olisi kaikki hyvin, tai ainakin niin hyvin että kykenisi vielä vastaamaan ja selässä pysyisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Tammi 2010, 14:45

Darius

Zara kertoi oleskelevansa tätä nykyä vuorilla päin. Tuntui loogiselta valinnalta Zaran rodulle. Nuohan muistuttivat etäisesti lohikäärmeitä, joten Zaran laumoineen pitäisi olla turvassa vuorilla. Ihmiset eivät sinne nokkaansa tunkisi, elleivät lohikäärmeet alkaisi käymään agressiivisiksi. Sitä Darius ei kuitenkaan uskonut, tähänkin asti lohikäärmeet olivat eläneet omaa elämäänsä, kaukana ihmisten ja haltioiden riidoista.
Zaran huomauttaessa uudesta seurasta, Darius kohotti katseensa paikalle saapuviin susiin. Tämähän tästä vielä puuttui. Darius kirosi itsekseen mutisten sudet alimpaan helvettiin, samalla kun Zara valmistatui puollustamaan.
Pakoon he eivät pääsisi, turha edes yrittääkkään, joten yhteenotto susien kanssa tuntui olevan ainoa vaihtoehto.

"ei kai.." Darius totesi sarkastisesti Zaran huomautukseen siitä, ettei tämä ollut hyvä juttu. Dariuksen ei ollut tarkoitus olla ilkeä Zaralle, mutta verenhukka alkoi jo painaa ja susien hyökkäys ei helpottanut asiaa yhtään.. joten ei ihme että kenraali oli kärttyinen.
Zara kuitenkin hoiti homman erittäin ensiluokkaisesti. Kaikki oli lähes hetkessä ohi, ainakin Dariuksen mielestä. Hän ei kuitenkaan kyennyt keskittymään tilanteeseen sataprosenttisesti, sillä keskitti ajatuksensa ja huomiokykynsä selässä pysymiseen. Se tietenkään ei ollut helppoa, kerta Zaralla ei ollu harjaa tai karvoja joista pitää kiinni. Darius kuitenkin onnistui pitämään tasapainonsa, Zaran liikkeistä huolimatta ja pian sudet olivat jo kalppineet epäonnistuineina tiehensä.

"Elossa... vielä ainakin" Darius totesi Zaran kysellessä hänen peräänsä "Mutta en enää kauaa, jos tulee vielä viivytyksiä.. ole kiltti ja pidä kiirettä".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Tammi 2010, 17:55

Zara

Eivätkä lohikäärmeet nähneet Zaraa tai tuon laumalaisia minkään näköisenä uhkana, vaikka olivatkin asettautuneet lohikäärmeiden alueille asumaan. Hyvässä sovussa nämä kaksi matelija lajia siellä elivät keskenään. Eikä Zaralla ollut aikomustakaan pahemmin häiritä lohikäärmeiden rauhaa tai asettua uhkaksi.. Eikä hänen pikku lauma voisi oikeastaan mitään lohikäärmeille.

Vai ensiluokkaisesti? Jos Zara olisi ollut kunnossa sudet olisivat väistäneet Zaraa, eikä mitään kähnää olisi tullut. Se olisi ollut ensiluokkaista toimintaa Zaralta.. ja kaiken järjen mukaan susien olisi periaattessa nytkin perääntyä. Kai ne olivat jo niin epätoivoisia?
Zara vilkasi Dariuksen päälle, joka jupisi että pitäisi pitää kiirettä.
"..teen parhaani." Zara mumisi ja lähti sitten jatkamaan matkaansa miten nyt pääsikään eteenpäin vammojensa kanssa hyytävässä pakkasessa.

Lopulta ja monen kilometrin jälkeen Zara ja hänen matkalaisensa saapuivat haltia kylään, jossa Zaralta kirjaimellisesti petti jalat alta tuo kaatui maahan kyljelleen väsymyksestä ja uupumuksesta. Siintä sitten muutaman kymmenen haltian ja ei haltian voimin naaras siirettiin hoitoon, kuten kenraalikin varmasti.

//Happy end... elikkä kiitosta pelistä ^^//
suskari
 


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron