Switch to full style
Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.
Viestiketju on lukittu

punaheinää

Ti Joulu 25, 2007 1:26

Black

Black vei Ophelian talleille, satuloi yhden hevosen ja nousi sen selkään, ojensi Ophelialle kätensä ja nosti tämän eteensä istumaan ja nosti hevosen suoraan laukkaan.
He ratsastivat läpi kylän ja saivat osakseen samalla oudoksuvia katseita, heistä näkyi vain punainen ja musta viitta. Alkoi tulla hieman pilvistä, mutta ei sadepilviä, vain pilviä jotka peittivät auringon.. tästä Black kiitti onneaan.
Black ei edes ajatellut että oikaisi metsän läpi, joten he kiersivät metsän reunaa pitkin, kunnes irrottautuivat pusikosta kohti laajaa aroa.

Aro oli suuri, kumpuileva aukea, keskellä ei mitään. Sieltä saattoi nähdä vuorille, metsään ja kylään. Black pysäytti hevosen keskelle aroa ja hyppäsi alas sen selästä. Hetken aikaa hän katseli ympärilleen ja veti syvään henkeä.
"Siitä onkin aikaa kun viimeksi kävin täällä" Black huomautti Ophelialle.
Aron reunalla Black näki hahmon, lähellä vuoria, mutta päätti olla välittämättä hänestä.
Sitten Black alkoi katsella ympärilleen, etsien punaheinää aroilta. Pian hänen silmiinsä osui pieni heinikko.
"Jätä hevonen siihen, ei se minnekkään karkaa" Black sanoi ja käveli heinikon luo ja kyykistyi.
Hän otti pienen sirpin ja alkoi nyhtämään heinää.
"Mitä asiaa Prinssillä oli?" Black huusi Ophelialle.

// oli kapteeni koukku hurja mies, huraa huraa... //

Ti Joulu 25, 2007 1:44

Ophelia

Viileä tuulahdus vallitsi laajalla ja kumpuilevalla arolla, näky tosiaan oli mahtava ja kaunis kuten Black oli väittänytkin sen olevan! Opheliaa ei kaduttanut yhtään hänen tulonsa tänne uskomattomaan paikkaan.
Ophelia katsoi hetken aikaan Blackin puuhia kunnes laskeutui itsekin hevosen selästä, jättäen sen siihen ja kääntyi katsellen aron kauniita maisemia!
Ophelialle tuli ihan nostalginen olo, hänestä tuntui että olisi ollut täällä ennenkin joskus kauan aikaa sitten, ehkä silloin kun hänen vanhempansakin olivat vielä elossa... Ken tietää?

"Hän halusi vain tietää olivatko huhut sinun ja prinsessan välillä totta!" Ophelia huusi takaisin sillä ei ollut kovin lähellä Blackia saatika hänen normaali äänensä olisi kuulunut puhaltavan tuulen yli. Aurinko peittyi pilven taakse ja ilmestyi jälleen vähän väliä, sen verran kovaa ylhäällä näytti tuulevan. Ilma ja tuuli olisi täydellinen leijan lennättämiseen, Ophelia muistaa kun pienenä hänellä ja Lilyllä oli tapana lennättää tuulisina päivinä leijaa, joka useinmiten kylläkin törmäsi puuhun ja palvelijat joutuivat hakemaan sen alas, tai Henry jos suostui puuhun kiipeämään...

Ophelia alkoi kiinnostamaan enemmän Blackin puuhat joten juoksi tämän vierelle ja katsoi kuin tämä nyhtäsi tätä niin sanottua punaheinää.
"Mitä punaheinä on?" Ophelia kysyi uteliaana, ehkä sillä olisi jotain parantavia vaikutuksia? Jos oli, Ophelia haluaisi tietää lisää tätä mystisestä kasvista.

//JA SE ÅLANNIN SOTA OLI KAUHIIJA! JALAJALLATI JALA JALA LEI!//

Ti Joulu 25, 2007 1:55

Black

"Vai niin, vai niin" Black mutisi itsekseen kun Ophelia kertoi mitä Henry oli halunnut.
Sitten hän kuuli juoksuaskelia ja pian Ophelia olikin jo hänen vieressään.
"Punaheinä auttaa ihottumiin, hierymiin ja parantaa verenkiertoa" Black selitti nyhtäessään yhä heinää.
Hän otti narun pätkän ja sitoi pienen nipun heinää ja jatkoi yhä.
"ehkä sinun pitäisi lukea enemmän lääkekasveista" Black sanoi vilkaisten yläviistoon Opheliaa.
Sitten tuli kova tulenpuuska joka lennätti hupun Blackin päästä. Black sulki silmänsä ettei niihin lentäisi roskia, hän ei tykännyt ollenkaan jos hänen silmiinsä meni jotain, saatika jos ne vuosivat.
Black vilkaisi aron reunoille jossa oli nähnyt hahmon, joka ei enää ollutkaan siellä.
"näitkö sinä sen tyypin joka seisoi tuolla?" Black kysyi Ophelialta.
"Vartioi muuten taivasta, aarnikotkan kynnet eivät ole mukavat niskassa" Black huomautti vilkaisten taivaalle jossa alkoi olla yhä enemmän pilviä.
"hmh.. toivottavasti ei ala satamaan" Black totesi ja teki toisen pienen heinänipun ja pisti sitten sirpin ja nipun vyölleen ja nousi ylös.
Hän vihelsi ja ojensi kätensä kohti hevosta joka tuli kiltisti kuin koira.
"Oletko koskaan ratsastanut? kokeile toki" Black sanoi ja antoi hevosen ohjat Ophelialle.

// You're in the army now, wooououo, in the army, nooo o ow. //

Ti Joulu 25, 2007 2:18

Ophelia

Ophelia kuunteli suurella mielenkiinnolla kun Black selitti mihin tämä kyseinen lääkekasvi auttoi ja totta, ehkä hänen pitäisikin luke enemmän lääkekasveista...
Sitten aroilta puuskahti kova tuulen puuska, mikä sai Ophelian pitämään hupustaan kiinni ja pidättämään hengitystään kunnes tuuli laantuisi.
Vastakkaisessa tuulessa oli mahdoton hengittää ja Ophelia siristeli silmiään estääkseen ylimääräisten roskien menemästä silmään ja onnistui samalla pitämään jonkin näköisen näkö kyvyn aroille päin.

Tuuli lakkasi puhaltamasta ja Ophelia hieroi silmiään pari kertaa, sillä Tuuli oli onnistunut saamaan ne vetisiksi.
"En.. En minä ketään nähnyt..." Ophelia vastasi samalla kun katsahti suuntaan jossa Black oli mitä ilmeisemmin kyseisen hahmon nähnyt, siellä ei tosin nyt ollut ketään..
Sitten Ophelia katsahti pilviselle taivaalle Blackin mainittua aarnikotkat!
Ne olivat eräänlaisia taruolentoja joilla oli kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina, leijonan vartalo, takajalat ja häntä ja aasin korvat...
Tämän Ophelia muisti ihan puhtaasti siitä kun oli saanut käsiinsä Blackin muisti kirjan ja selaillut sitä vähän läpi...

Sitten Black nousi ylös, hän oli sitonut kaksi pientä punaheinä kimppua mukaansa. Opheliakin toivoi ettei alkaisi satamaan, ei ollut yhtään kiva kastua saatika joutua salaman iskemäksi, Ophelia ei pitänyt ukkosesta... Ophelian ukkosen pelko tosin ei onneksi ollut ottanut valtaa silloin kuin he olivat vielä haltijoiden vankeina, juuri silloin Ophelialla oli muuta ajateltavaa...
Ophelia katsoi hölmistyneenä ohajaimia jotka Black oli tälle antanut. Hän ei varsinaisesti ratsastanut, mutta kyllä hän kerran oli joutunut kiipeämään hevosen selkään päästäkseen linnaan ja hakemaan apua, tosin silloin yksi haltijoista oli onnistunut kaatamaan hevosen ja Ophelia oli siinä samassa lyönyt päänsä.
"...Taidan jättää väliin..." Ophelia sanoi hieman murheelliseen äänensävyyn ja sen sijaan että kiipeäisi hevosen selkään, Ophelia päätyikin silittämään sen turpaa, pidellen edelleen ohjaksia käsissään.

//Tiedä en mut kerrotaan, jääkausi tulee maailmaan!//

Ti Joulu 25, 2007 2:33

Black&Ada

"hmh, saatat kyllä ollakkin hieman liian pieni" Black sanoi ja tapautti hevosta kaulaan.
Black alkoi katselemaan linnaa joka näky ylväästi horisontissa. Black ei edes huomannut hahmoa joka lähestyi heitä takaapäin, eikä kuullut tämän tuloa, tuulen vuoksi.

Ada oli nähnyt kun Black ja Ophelia olivat karauttaneet kylän halki ja päätti seurata näitä... tosin aurinko haittasi asiaa hieman, joten Adan piti jäädä varjoihin katsomaan kaksikkoa arolla.. tosin nyt kun aurinko oli pilvessä Ada pystyi tulemaan lähemmäs, yhä kätkeytyen huppuunsa.
"Et kai enää meinaa eksytä tänne, Black kulta poika" Ada huudahti kun oli tarpeeksi lähellä.
Huuto sai Blackin ihon menemään kanan lihalle ja hän valahti kahta kalpeammaksi.
"Hevetti soikoon! PYSY KAUKANA MINUSTA!" Black huusi kääntyessään ympäri ja otti sauvansa valmiiksi.
"Hahahaa, älähän nyt viitsi" Ada sanoi pysähtyen parin metrin päähän, ihan vain varmuuden vuoksi.
"Senkin lepakko, pysy kaukana!" Black uhosi yhä.
Ada vilkaisi Opheliaa.
"Kappas, Ophelia neiti. mites sinulla mene? joko hän kertoi koko nimensä?" Ada kysyi piruillen.
Black punastui hieman ja vilkaisi muualle.
"Ei ilmeisesti, hah. Black sinä olet yhtä sulkeutunut kuin hillopurkki" Ada sanoi nostaen vasemman kätensä lantiolle.
"Ja SINÄ olet kuin sipuli auringossa" Black naljaisi takaisin.
Aurinko pilkahti pilven takaa ja ada peitti itseään sen verran ettei aurinko osuisi ihoon. Black hymyili vinosti ja mulkaisi sitten Opheliaa.
"Tunnetko sinä hänet?" Black kysyi kuivasti ja katsoi sivusilmällä pirullisesti katsovaa Adaa.

// ees päin ees päin, käymme voittojen tiellä! //

Ti Joulu 25, 2007 2:49

Ophelia

Ophelia käännähti kasvonsa nopeasti suuntaan mistä ääni oli tullut, silittäen edelleen hevosen turpaa samalla kun yritti tunnistaa tätä kolmatta henkilöä...
Sehän oli Hukka, se yksi ja sama jonka tämä oli eilen illalla tavannutkin! Blackin reaktio tosin ei ollut yhtä iloinen, ja Ophelia katsoi silmät pyöreinä kun Black otti sauvansa esiin aivan kuin Hukka olisi ollut suurikin uhka, Ophelia ei ainakaan niin Hukasta ajatellut!
Black uhosi Hukkaa ja käski tämän pysyä tästä kaukana, Ophelia ei tiennyt saatika ymmärtänyt syytä tähän joten ei myöskään puuttunut asiaan.

"Hei.." Ophelia tervehti pienesti hymyillen Hukalle samalla kun Black yritti sietää hänelle selvästi kiusallista tilannetta. Hukka jatkoi Blackin nälvintää ja Black antoi samalla mitalla takaisin, Ophelia ei ollut juurikaan huolissaan tästä, Opheliasta he eivät vaikuttaneet tosissaan hyökkääviltä...
Sitten aurinko pilkahti pilven reunalta ja Ophelia huomasi kuinka auringon valo sai Hukan peittelemään ihoansa viitalla ettei säteet osuisi tähän, tämä hiukan kummastutti Opheliaa mutta piti suunsa kiinni, aikuiset puhuivat niin sanotusti...
"Me... Tapasimme eilen länsikujalla sijaitsevassa tee-kaupassa, hän tarjosi minulle teetä ja saattoi minut lopulta kotiin kun oli jo pimeää..." Ophelia vastasi, jättäen mainitsematta kokonaan misä he olivat mahdollisesti rupatelleet.
"Black? Kuka hän on?" Ophelia kysyi nyt Blackiltä, hän halusi tietää myös Hukasta enemmän sillä tällä oli selvästi jonkin näköinen yhteys Blackin kanssa...

//Yy kaa koo, yy kaa koo, pingviinit on täällä joo!//

Ti Joulu 25, 2007 2:58

Black&Ada

"Tuoko?! Sehän on hukka maiden pahin piru! Naispaholainen, suoraan helvetistä!" Black sanoi naljaillen, Ada vain nauroi.
"Usko pois, Black ei aina ollut tuollainen" Ada sanoi.
"Kyllähän sinä sen tiedät, Ada" Black muljaisi paljastaen Ada oikean nimen.
Adalla kiehui, nyt papitar tiesi hänen oikean nimensä.
"Mites hommissasi menee? yhä yhtä sottaista?" Black muistutteli Adalle.
"sottaisempaa mitä sinun kolossasi!" Ada sanoi ja vilkaisi Opheliaa.
"hmh, et sattunut ajattelemaan että tämä teen tarjoaja on yksi pahamaineisimmista palkkamurhaajista mitä Cryptissä liikkuu. Hmh, luulisi että vampyyrillä olisi parempaa tekemistä kuin tappaa ihmisiä rahasta" Black kertoi Ophelialle tuijottaen Adaa.
Ada läppäsi otsaansa ja katsoi Blackia vihaisesti.
"Kerro nyt vielä pituuteni ja painoni, herra Black.. vai pitäisikö sanoa" Ada oli sanomassa kun sai mukavan mojauksen Blackin sauvasta päähänsä.
"SEN JOS SANOT NIIN PIEKSEN SINUT MAANTASALLE!" Black huusi Adalle joka hieroi ohimoaan.
"heheheeee, Kai tiedät etten voi vastustaa kiusasuta, H.." Ja jälleen kerran Ada sai mottauksen.
Ada hyppi nopein hypyin kauemmas ja koitti sieltä huutaa, mutta mitään ei kuulunut tuulen takia.
Black katsoi tympääntyneenä Adaa joka hyppi arolla kuin aropupu.
"Tuo ei ole muuttunut sitten yhtään..." Black sanoi huokaisten ja katsoi kuinka Ada näytti keskariaan kauempana.

// eeeeehoo, capitan Jack! //

Ti Joulu 25, 2007 3:41

Ophelia

"Ada..?" Ophelia toisti ja katsoi kuinka Hukkalla, oikealta nimeltään "Ada":lla selvästi kiehui, hänen oikea nimensä taisi tosiaankin olla salaisuus.
Ophelia katsoi hämmissään näiden kahden nälväilyä toisilleen,
heillä selvästi oli jonkinalinen yhteinen menneisyys, täysinäisltä vihamiehiltä nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet sillä Black olisi varmaan normaalisti käynyt kimppuun vähemmästäkin niljailusta...

Sitten aika tuntui jälleen pysähtyneen;
Vämpyyrillä..? Palkkamurhaajalla?! Mitä ihmettä?! Ophelia ei tiennyt mitä ajatella Blackin sanoista, tämä valehteli, aivan varmana valehteli! Ophelia piti Hukasta, tosin vain siksi että tämä oli yksi linkki Blackin menneisyyteen... Mutta silti! Tämä oli tarjonnut tälle teetä, saattanut tämän kotiin kun oli pimeää. Ophelia ei tiennyt mikä vämpyyri oli, mutta osasi arvata mitä palkkamurhaaja tarkoitti...
Ophelia katsoi kuinka Hukka läimäytti kämmenellään otsaansa, se siis oli totta? Eikä Hukka näyttänyt olevan yhtään sen enempää moksis asiasta, muuta kuin oli hieman vihainen Blackille tämän paljastuksesta. Ophelia silti kieltäytyi uskomasta ja jatkoi sivusta seurailuaan liikahtamattakaan paikaltaan, muuttaen tosin ilmettään hieman vakavampaan suuntaan.

Ophelia havahtui Blackin huuton joka uhkasi piekseä Hukan maantasalle, Ophelia tosin ei tiennyt miksi, se osa oli jäänyt Ophelialta huomioimatta, tosin tajusi pian että kyseessä saattoi olla Blackin nimi... Tästä he ainakin olivat eilen Hukan kanssa puhuneet.
Ophelia näki ensimmäistä kertaa kuinka Black tosissaan vastusti oikean nimensä paljastumista, tämä sai Ophelian uteliaisuuden kasvamaan yhä enemmän, mutta itse hän ei koskaan uskaltaisi sitä kysyä!
Ada hieroi ohimoaan, tämä oli selvästi saanut kolautuksen päänuppiin Blackin sauvasta, kunnes kolahti toisen kerran. Ainoa asia jonka Ophelia oli saanut selville oli että Blackin etunimi alkaisi H:oolla, mutta se ei kuitenkaan vielä kertonut paljon mitään...
Silloin Hukka hyppelehtikin heistä kauemmaksi ja yritti huutaa jotain josta Ophelian oli ihan turha yrittää ottaa selvää, tuuli oli sen verran kova heittääkseen Hukan äänen muualle.

Sitten Ophelia kääntyi Blackin puoleen nykäisten tätä samalla hihasta.
"Black? Onko se totta? Sano ettei se ole totta!" Ophelia sanoi korottaen ääntään lopussa, hän näytti selvästi vihaiselta ja näytti siltä että tämä pidättelisi itkua. Ophelia ei suostunut uskomaan että Hukka olisi pahamaineinen palkkamurhaaja saatika vämpyyri, tosin Ophelia ei edes tiennyt mikä vämpyyri oli mutta oli varma ettei se ollut hyvä juttu.

//Tuolta ne tulevat poneillansa! Pienillä paksuilla poneillansa! Tuolta ne tulevat poneillansa! Näinhän ne mulle kertoi!//

Ti Joulu 25, 2007 1:19

Black&Ada

Black vilkaisi Opheliaa alaviistoon, sen mitä kerkesi adan seuraamiselta.
"On se, vaikka hän itse kieltäisikin.. etkö lue lehtisiä?" Black sanoi ja katseli taas Adan hyppelemisiä.
"Ada on vampyyri ja hankkii elantonsa tappamalla muita rahasta, tosin nyt en ymmärrä mitä hittoa hän päivällä täällä tekee" Black kertoi.

"OLET MINULLE VELKAA!" Ada huusi tullessaan vähän lähemmäs.
"kukaan ei käskenyt pelastamaan minua, saatika auttamaan eteenpäin!" Black huusi takaisin.
Ada raivosi ja kirosi itsekseen, pomppi pitkin peltoa heidän ympärillään kunnes pysähtyi ja istui maahan. Sitten hän alkoi nauramaan ja nauroi erittäin pitkään.
Black katsoi kauempaa kunnes käveli Adan taakse ja jäi siihen seisomaan.
"Huh, olet yhä ainoa joka saa minut menettämään malttini" Ada sanoi katsellessaan eteen päin.
"Taito on tallella" Black tokaisi ja vilkaisi sitten Opheliaan.
"Toivottavasti sinulla ei ole kiire kotiin" Black sanoi.
"Nii, saat vielä kuulla hänen nimensä jos j.." Ada aloitti mutta Black kopautti tätät takaraivoon.
Ada hieroi nyrpeänä päätänsä ja katseli taivaalle.
"Mikä hinku sinulla se on paljastaa?" Black kysyi vihaisena.
"HA! Olen varmaan ainoa joka sen tietää, joten älä väitä etteikö tilaisuus kertoa se, olisi houkutteleva! varsinkin kun sinä yrität peitellä sitä" Ada puhui olkansa yli.
"Katso nyt! Lapsen silmistä voi lukea että hän haluaa tietää sen!" Ada sanoi vilkaistessaan Opheliaa.
Tämä ei ollut edes varma, mitä Ophelia ajatteli, mutta jälleen kerran hän veikkasi omiaan. Black vilkaisi Opheliaa, odottaen että tämä tekisi jotain.

// tsing, tsing, tsingis kaaan, oli hän paham mies aikoinaan, tsing, tsing, tisngis kaaaan... kirjotinko ees oikein >_> //

Ti Joulu 25, 2007 4:32

Ophelia

Ei Ophelia lehtisiä pahemmin lukenut, ei Ophelialle tullut mieleenkään lukea niitä. Ainoat asiat mitä Ophelia tykkäsi lukea oli hänen raamattunsa ja jotkin vanhat lasten satukirjat.
Ada siis oli palkkamurhaaja ja vampyyri, Ophelia ei tiennyt mitä ajatella joten ei ajatellut mitään ja seurasi sivusta näiden kahden sanaharkkaa ja Hukan pompiskelua heidän ympäri. Kunnes tämä pysähtyi ja alkoi nauramaan pelottavasti, pelottavasti sen takia koska Ophelia ei tiennyt miksi tämä nauroi, äskenhän tämä raivosi ja kirosi.
Ophelia jäi Blackin hevosen luo kun Black käveli Hukan taakse, Ophelia vain ravisti päätään, ei hänellä varsinaisesti mitään kiirrettä ollut, hän vain tunsi roikkuvansa kolmantena pyöränä tässä kaikessa.

Jälleen Hukka sai kepistä takaraivoonsa ja jäi siihen hieromaan päätänsä samalla kun katseli taivasta. Ophelia vain seisoi katsellen kun nämä kaksi selvittelivät asioitaan. Blackin äänensävy oli selvästi vihainen ja Hukkaa tämä pikemminkin nauratti, Ophelia taas pysyi mahdollisimman hiljaa mutta häntä ei kuitenkaan pelottanut tilanne. Se oli itseasiassa hyvinkin mielenkiintoinen, minä hetkenä hyvänsä Ophelialle saattoi paljastua Blackin etunimi ja ehkä hän saisi tietää näiden kahden menneisyydestäkin enemmän.

Ophelia havahtui siihen kun nämä kaksi, Hukka ja Black katsoivat häntä. Se mitä Hukka oli veikannut oli kyllä totta, mutta ei Ophelia halunnut sitä väkisin Blackistä potkia. Ophelia hymyili nolona, häneltä selvästi odotettiin jotain.
"Tuotaa, kun..." Ophelia aloitti taas vaivalloisesti.
"En väittäisi ettenkö haluaisi tietää... Mutta jollei Black halua kertoa niin en usko että häntä pitäisi pakottaakaan..." Ophelia vastasi kierrellen, totta hitossa hän halusi tietää! Mutta ei antanut sen kuitenkaan vallata itseään ja toivoi ettei nämä kaksi tappelisi enää niin kovin.. Vaikka näky kieltämättä olikin hieman huvittava.

//MACHO MACHO MAN!//

Ti Joulu 25, 2007 4:46

Black&Ada

"aaaw, suloista. Tyttöhän on vaatimaton.. ja tavallaan nöyrä" Ada sanoi ja pomppasi ylös kuin salama.
Tämä pomppaus sai Blackin säikähtämään ja kaatumaan selälleen maaha.
"HAHA! Vieläkin kammoksut minua, etkö haluakkaan ikuista elämää?" Ada nauroi ja katseli Blackia.
Black vain manasi ja nousi istumaan. Ada katsoi Blackiä erittäin ilkikurinen katse silmissään.
"MITÄ NYT?!" Black kysyi vihaisena kun aisti Adan hymyilevän huivin takana.
Ada alkoi hyräilemään ja hyppeli Ophelian luokse, Black nousi ylös mutta pysyi paikallaan.
"Ei kai sinulla ole nälkä?" Black kysyi varovaisesti Adalta joka liu'utti sormiaan Ophelian olkapäästä toiseen.
"itseasiassa en ole syönyt pariin päivään.." Ada sanoi ja katsoi Blackiin ja sitten hän jäi seisomaan Ophelian taakse ja laski kätensä tämän olkapäille.
"Häneen jos kosket niin vannon että seivästän sinut henkilökohtaisesti" Black lateli uhkauksensa ja otti askeleen eteenpäin, mutta pysähtyi kun Ada heristi sormeaan.
"Mitää? Sinulle olisi kelvannut ikuinen elämä silloin, miksi tytölle sitten ei kelpaisi?" Ada sanoi taputellen Ophelian hartioita.
"sanotaan vaikka, että hän on hieman valoisempi tyyppi" Black sanoi viitaten Ophelian pientä, valoisaa kappelia.
"hmh.. ei sitten" Ada sanoi ja vei päänsä nopeasti Ophelian korvan viereen.
Black jo pelästyi että Ada aikoisi purra tätä, mutta ei, Ada kuiskasi Ophelialle.
"Hänen nimensä on Hans!" Ada sanoi ilkikurisesti ja samassa jokin kolahti hänen päähänsä.
Black oli ilmestynyt suoraan Ophelian eteen ja humautti nyt Adaa kepillä, jälleen kerran. Ada perääntyi nauraen ja jatkoi hyppimistä ympäriinsä.
"Helppo saalis, vaikea vartija" Hän huuteli ja pomppi ympäriinsä.
Black katsoi Opheliaa, ehkä hieman vihaisesti, mutta ei sanonut mitään sillä hän kuunteli Adan huutoja ja naurua.

// HIPPO HIPPO DANCE! //

Ti Joulu 25, 2007 5:39

Ophelia

Ophelia otti askeleen refleksin omaisesti eteenpäin kun huomasi Black kaatuneen maahan, hänkin säikähti hieman Adanin salaman nopeaa liikettä.
Ophelialla ei ollut mitään hajua mistä Hukka puhui, viitaten nyt niin sanottuun ikuiseen elämään...
Black nousikin pian kaatumisensa jälkeen istumaan ja huudahti Hukalle joka pian alkoi hyräilemään sointua jota Ophelia ei tuntenut.
Ophelia katseli kummaksuen miksi Hukka tuli hypähdellen hänen luoksensa, tosin pian Ophelia jähemettyikin paikoilleen aivan tuntemattomasta syystä, Hukka leikitteli tämän olkapäillä...
Ophelia katsahti Blackiin kysyvästi, häntä hieman pelotti kun ei tiennyt yhtään mitä Hukka oikein puuhasi saatika puheet siitä että tällä olisi nälkä?
Ophelia ei tosin kyennyt liikkumaa, hyvä että hengitti mikä taas nosti sydänmenlyönnin ja pulssin tiheyttä.

Ikuinen elämä..? Ophelia toisti mielessään, hänen päässään leijaili tuhat ja sata kysymystä mitkä vaivasi papittaren päätä. Ehkä hänen tosiaankin pitäisi lukea enemmän, tosin ainoat asiat mitkä hänen kuului papittaren virassa tietää oli jumala ja omaa päättelykykä hän taas käytti Lilyn neuvonantajana... Ei häneltä oltu ennen vaadittu yhtään sen enempää, tosin nyt Ophelia tajusi itsekin että hänellä olisi vielä paljon opittavaa.
Ophelia hätkähti kun huomasi sivusilmällään Hukan tulevan tämän korvanjuurelle. Black oli selvästi kireänä siitä että Hukka oli ylipäätänsä tämän lähellä ja Ophelian pulssi senkuin kasvoi, hän ei tiennyt että pitäisikö hänen tehdä jotain.

Hans?! Opheli toisti Hukan kuiskaamat sanat ja onnistui perääntymään hieman sivummalle kun Black oli kuin tyhjästä tullut tämän eteen ja kolautti jälleen kerran Adanin päänuppiin ja oli selvästikin vihainen. Adaa tosin vain nauratti ja lähti jälleen hyppelehtimään pitkin peltoja.
Ophelia katsahti Blackia yläviistoon joka ei selvästikään ollut kovin hilpeällä tuulella.
"Olen kunnossa.." Ophelia sanoi heikosti naurahtaen, ihan vain siltä varalta että Black kysyisi tätä häneltä. Ophelia jäi kummastelemaan hetkeksi Hukan käytöstä, miksi tämä oli mennyt tämän taakse ja kosketellut tämän olkapäitä? Ja oliko hän todellakin jähemettynyt paikoilleen silkasta pelosta taikka kummastuksesta..?

//Caramaell dancen!!1IhQ!<3//

Ti Joulu 25, 2007 6:23

Black&Ada

Blackiä alkoi entistä enemmän huolestuttamaan Adan läsnäolo, nyt kun tämä myönsi olevansa nälkäinen ja puhui heikosta saaliista.

Vaikka he tunsivat toisensa, Black ei pahemmin pitänyt Adasta... ja tunne oli molemminpuoleinen. Black olisi ajatsitten antanut Adan ilmi ja seivästyttänyt tämän, ellei hänen perheensä aikoinaan olisi pelastanut häntä, sen verran kiitollisuuden velassa hän eli. Mutta siihen se jäi, Black ei todellakaan halunnut nähdä Adaa saatika kuulla tästä yhtään mitään ja nyt tämä vapmyyri nainen hyppeli kuin aropupu heidän ympärillään, kytäten Ophelian verta.

"Hyvä.." Black sanoi Ophelialle joka myönsi olevansa kunnossa.
"Tässä, kolmaskymmenes sivu" Black sanoi ja ojensi Ophelialle pienen kirjansa povitaskusta.
Sivu kolmekymmentä kertoi vampyyreista. Mitä ne olivat, mitä ne söivät, miten ne tapettaisiin.. perinteisin keinoin, nykyään Black oli selvittänyt asiaa enemmän ja huomannut etteivät vampyyrit valkosipulia pelkää ja että ne pystyi tappamaan muullakin tavalla kuin seivästämällä.

Ojennettuaan kirjan Ophelialle Black alkoi kiertämään pienempää ympyrää Ophelian ympäri, pysyen kokoajan Adan ja Ophelian välissä.
"Senkin sika! minä kun luulin ettet sinä piittaa kestään, minulla on nälkä!" Ada huusi Blackille.
"Pysy kaukana tytöstä, etsi joku muu!" Black huusi takaisin ja Ada nauroi jälleen kuin noita.
"Kuulin että hovi veri maistuu paremmalta mitä normaali!" Ada räkätti ja lisäsi vauhtia.

// Mull on bemmiin uuudet kummiiiit, untsh untsh //

Ti Joulu 25, 2007 6:55

Ophelia

Ophelia otti kaksinkäsin vastaan Blackin povitaskusta ilmestyneen pienen mustan muistikirjan ja selasi sitä läpi löytääkseen Blackin mainitseman sivun.
Hyvän tovin selattuaan, Ophelia pysähtyi sivulle numero kolmekymmentä joka oli selvästikin vampyyri aiheinen.
Siinä kerrottiin että vampyyrit joivat ihmisten ja eläinten verta ravinnokseen ja olivat usein pimeässä liikkuvia otuksia. Auringonvaloa ne eivät siis sietäneet mikä selittikin Hukan varjoissa pysymisen, pieni kirja kertoi myös että yleisin tapa tappaa nämä pimeyden olennot oli seivästää nämä näiden sydänten läpi ja lopuksi pää kuuluisi katkaista, vanhuuteen nämä eivät kuolisi mikä selitti ikuisenelämän.
Ophelia löysi myös yllätyksekseen uskonnollisiakin vastustuskeinoja vampyyreitä vastaan... Kuten ristit ja pyhävesi olivat jotain mitä Vampyyrit eivät sietäneet! Ainakin niin tässä luki...

Ophelian mieli synkistyi, nainen joka oli tarjonnut tälle teetä olikin verta himoava vampyyri, mikä tarkoitti että tämä olisi automaattisesti helvettiin tuomittu pimeyden olento... Ja nyt Opheliakin ymmärsi mitä äskeinen leikitty tämän kaulalla ja puheet nälästä oikeastaan tarkoittivat.
Luettuaan tarpeeksi Ophelia huomasi kuinka Black oli lähtenyt kiertämään ympyrää tämän ja Adanin välillä, ilmeisesti estääkseen tätä hyökkäämästä Ophelian kimppuun.
Oli totta että Ophelian mielenkiinto Adaniin oli vähentynyt huomattavasti, eikä enää luottanut siihen että pysyisi turvassa tämän lähellä, sillä nytkin Adan huuteli Blackille että tällä oli nälkä ja että hovin veri maistuisi muka paremmalta mitä tavallinen.

Ophelia oli kyllä verisiteiltään aivan jotain muuta kuin hovin väkeä, mutta ei viitsinyt sanoa kuitenkaan mitään vaan yritti pysäyttää Blackin vetämällä tätä hihasta ja ojensi tälle tämän pienen mustan muistikirjan takaisin ja odotti että tämä ottaisi sen vastaan.
Mitään sanomatta, Ophelia alkoi kaivamaan kaula-aukostaan pientä ketjua, hänellä oli ollut koru kaiken tämän aikaa piilossa. Hetken aikaan ongittuuaan Ophelia sai sen kokonaan esiin oli varmaan turha edes miettiä mikä riipus kultaisessa ketjussa roikkui. Kirja oli sanonut että ristit pitäisivät vampyyrit loitolla ja nyt Ophelia vain toivoi että kirja olisi oikeassa...

//Ichz wanna Gummimachi! I wanna gammi gammi!//

Ti Joulu 25, 2007 7:15

Black&Ada

Black vilkaisi Opheliaa joka ojensi tälle kirjaa. Black otti kirjan ja jatkoi ympyrän kiertämistä.
Black näki sivusilmällä kun Ophelia alkoi tekemään jotain ja vetäessään esiin ristin, Blackin silmät laajenivat ja tämä hyppäsi kauemmas Opheliasta.
"PISTÄ SE POIS!" Black huusi, kääntäen nyt selkänsä Adaan päin, joka näki tilaisuutensa tulleen.
Ada hyppäsi Blackin niskaan ja kaatoi tämän maahan vatsalleen, sitten Ada hyppäsi Ophelian lähellä, mutta perääntyi erittäin nopeasti nähdessään ristin.
"ZHI, mikset kertonut että hänellä on risti?!" Ada huusi, samalla kun jatkoi ympyrässä hyppimistä.
Black nosti päätään ja sylki suustaan heinää.
"Olet ihan toope! tottakai papitarella on risti! missä kolossa sinä asut" Black sanoi noustessaan ylös.

Sitten Adalla sytytti.
"SINÄ OTIT SEN!! HAHAAA! SENKIN LIERO! SINÄ OTIT PUOLET!" Ada nauroi innoissaan.
Black pysyi hiljaa. Hän tiesi mistä Ada puhui, mutta ei itse halunnut puhua asiasta sen enempää.

Ada puhui vampyyrin elämästä. Blackissä oli vampyyri verta. Hän pystyi olemaan auringossa ja muuten normaalisti, kuten ihmiset, paitsi että hänen piti sillointällöin saada ihmisen verta. Vampyyri veren ansiosta Black oli nopeampi mitä tavallinen ihminen, hänellä oli paremmat aistit ja hän oli voimakkaampi mitä ihminen. Mutta ristiä hänen ei pitänyt pelätä, ainakaan paljoa. Vain kosketusta. Hän pystyi olemaan Ophelian kappelissa, eihän vampyyrin jumalaa tarvinnut pelätä, mutta jokin ristissä aiheutti kammoksuntaa ja polttelua vampyyreille.

"Itesasiassa vain 1/4.." Black täsmensi.
"Pyh, olet silti meitä! Papitar, seivästä pikku vampyyri kaverisi!" Ada sanoi ja pysähtyi.
Black ei katsonut Opheliaan, mutta käänsi päätään iheman tätä kohti, olkansa yli.

// IN THE NAVY! //
Viestiketju on lukittu