punaheinää


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 7:53

Ophelia

Ophelia häkeltyi Blackin reaktiota tämän ristiin. Olihan Ophelialla ollut risti ennenkin! Olihan hänen alttarinsakin yläpuolella puinen risti... Aivan luonnollista näin papittarelle.
Samalla kun Black meni kauemmaksi Opheliasta, Ophelia otti askeleen taaksepäin kun huomasi Adanin silmien pilkehtivät innostuksesta.
Pian Adan heivasikin Blackin maahan ja näytti jo siltä että Adan olisi Ophelian kurkussa kiinni minä hetkenä hyvänsä, mutta ei... Adankin säikähti ristiä mitä Ophelia pitelikin nyt käsissään.
Samalla Black sylki heinää suustaan ja nousikin seisomaan, totta kai papittarella olisi risti! Ihme ettei pitänyt pyhitettyä vesitilkkaa mukanaan!

Ophelia oli ennestään kuullut että syy miksi pimeyden olennot kaikkosivat jumalaa saatika sitten ristiä oli se muistutus että nämä olennot tulisivat kuoltuaan palamaan helvetissä ja joutuivat ikuiseen kadotukseen ja sen ajan mitä nämä elivät oli kirottua elämää. Ophelia oli oppinut että jumala rakastaisi kaikkia, mutta tiesi ettei jumalankaan valo yltäisi pimeisimpiin kolkkiin missä nämä pimeyden olennot asustivat.
Opheliaa silti huolestutti Blackin reaktio, miksi tämä oli niin järkyttynyt rististä?

Ophelia katsahti säikähtäen räkättävään Adaniin joka selvästikin tiesi mistä oli kysymys. Adanin huuto olisi varmaan kantautunut kilometrienkin päähän ellei tuuli aroilla olisi ollut niin kova.
Black taas pysyi hiljaa, kunnes puhui jostain yksi neljännes osasta.
Vampyyri kaverini..? Se selittäisi itseasiassa lähes kaiken, Blackin nopeuden ja normaalia suuremmat voimat, mutta eihän Black ollut kokonainen vämpyyri? Vain yksi neljännestä? Eihän se silloin tarkoita että Black todella olisi vampyyri, eihän? Tosin, Ophelia ei tässä kohtaa välittänyt oliko Blackissa olisikin vampyyrin verta. Adan puolestaan ei mitään muuta ollutkaan kuin vampyyriä, Ophelialla ei ollut mitään syytä olla Blackia vastaan.

Ophelia mulkaisi Adaniin, turha tämän oli käännyttää Opheliaa Blackiä vastaan! Ophelia oli tiennyt kauan ettei Black ollut tavallinen ihminen ja oli myöskin varautunut siihen. Hah! Black oli pelastanut Ophelian hengen jo monesti, luuliko Adan tosiaan että Ophelia nyt seivästäisiä tämän? Ihan kuin pienellä tytöllä olisi edes mitään mahdollisuuksia.
Ophelia lähti ottamaan ripeitä askelia kohti Adania, antaen ristin roikkua vapaan tämän kaulalla, toivoen että se saisi Adanin kävelemään loitommaksi heistä.
"Sinua ei kaivata täällä! HÄIVY JO!" Ophelia huudahti katsoen vihaisesti Arania yläviistoon.


//WII AAR LIIVING IN ÄMEERICAA!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 8:07

Ada&Black

Black pysyi hiljaa ja katsoi kuinka Ophelia lähestyi Adaa.
Adan silmistä näki järkytyksen ja hän hyppi taakeppäin kun Ophelia huusi hänelle.
"Perhanan ipana.. pistä risti pois niin pidetään päivälliset, jooko?" Ada kikatti itsekseen.
"Ada.. mene pois, aurinko tulee kohta näkyviin" Black sanoi maltillisen rauhallisesti.

Aurinko tosiaan oli tulossa, pilven reuna näkyi jo, menisi korkeintaan kymmenen minuuttia, sen jälkeen aurinko porottaisi täysillä.
Ada käveli hetken aikaa edestakaisin, mutta lähti sitten perääntymään.
"Tämä ei jää tähän!" Ada huusi loikkiessaan kohti metsää ja katsoi pian sen varjoihin.

Black vilkaisi Opheliaa, huokaisi syvään ja lysähti maahan istumaan, samalla kun aurinko pilkisti.
Black ei sanonut mitään, eikä katsonut minnekkään, hän vain istui.
"Jos tulet lähemmäksi, pistä risti piiloon" Black huomautti lopulta.
Hän siirsi sauvansa vasemmalle puolelleen ja nojautui käsillään taakseppäin, katsellen taivaalle.
"aijotko nyt kertoa kaikille? heh, taas voisit saada minut hengiltä, vampyyreista ei pahemmin tykätä" Black sanoi ja paistatteli auringossa.
Tällä kertaa hän kiitti luojaa auringosta, tämä ei voisi olla yhtään parempi hetki auringolle ilmestyä.

// I DON'T WANNA BE AMERICAN IDIOT! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 8:23

Ophelia

Vihdoinkin he saivat Adanin hätistettyä tiehensä, tai no, aurinko sen pikemminkin aiheutti. Päivä oli ollut niin pilvinen että aurnkoa hädin tuskin ehti näkemään, mutta kova tuuli sai pilvet vihdoinkin hajaantumaan niin että aurinkokin pääsi oikeuksiinsa.
Ophelia jäi siihen seisomaan, katsoen kaikaisuuteen minne Adan oli aurinkoa paennut, tätä tosin ei enää näkyny saatika kuulunut.

"Minä kun luulin ettet uskonut jumalaan?" Ophelia sanoi samalla kun pujotti ristin jälleen kaula-aukosta sisään ja istahti myöskin Blackin lähistölle katsellen kun tämä paistatteli auringossa.
Ophelia havahtui, kertoisi kaikille?
Ophelia vain puristi päätään, ei hänellä ollut aikomusta kertoa kenellekkään siitä että Blackissä oli hieman vampyyrin verta, Ophelia ei siitä juurikaan välittänyt.
"En minä ole koskaan halunnut saada sinua hengiltä." Ophelia sanoi rikkoen hiljaisuuden. Vaikka tämä joskus aikoinaan pelkäsi Blackiä lähes enemmän kuin mitään muuta, ei tämä silti koskaan kuolemaa tälle toivonut. Itse asiassa, Ophelia ei ollut koskaan toivonut kuolemaa kenellekkään muulle kuin itselleen joskus silloin aikoinaan... Ei edes Aranille vaikka vihasikin tätä enemmän kuin mitään muuta

//Kurikan kukka ja kilikan kuu!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 8:36

Black

"En uskokkaan... tai no, riippuu mistä roikkuu." Black sanoi, jättäen Ophelian kysymyksen auki.
"hmh, kaikkihan siitä puhuivat että sinä haluat minut hengiltä.. lie varmaan niitä perättömiä huhuja jälleen" Black sanoi ja nyppäsi yhden heinän ja pisti sen suuhunsa.
Heidän yllään alkoi lennellä lintuja, värikkäitä, pieniä lintuja. Ne visersivät kuin viimeistä päivää ja Black olisi halunnut mananta ne maan tasalle, hän ei pahemmin linnuista piitannut.

Sitten Black nousi ylös ja vihelsi hevoselle joka hölkkäsi hänen luokseen jälleen.
"Lie parasta että lähdemme.. ennen kuin tulee taas pilvistä" Black sanoi ja hyppäsi hevosen selkään.
Hän ojensi jälleen kätensä Ophelialle ja odotti että tämä tarttuisi ja kiskoi hänet sitten ylös.
Black käski hevosen liikkeelle, mutta tällä kertaa käyntiin.. mitä sitä suotta kiirehtimään.
Linnut lähtivät seuraamaan heitä, Blackin epäonneksi.
"Perhanan linnut.." Black mutisi puoliääneen.

Hänellä oli yhä outo tunne, aivan kuin hän olisi tyhjä. Kaiken toiminnan jälkeen, Blackitä oli tylsää palata kotiinsa, istumaan. Tosin olihan hänellä jo oppipoika ehdokas.. mutta hän ei pahemmin asiasta ollut innoissaan.
"Eikö Henry ole sinustakin vähän epäilyttävä.. meinaan hänen käyttäytymisensä. Hän on enimmäkseen metsässä, pukeutuu kuin suippo korvat ja käyttäytyy kuin he.." Black rikkoi hiljaisuuden, jota säestivät linnut.

// DuuUUuuuUUUm, ei jaksa laulella >_> //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 8:57

Ophelia

Ophelia järkyttyi Blackin mainitsemista huihuista. Millaisena ihmiset tätä oikein pitivät? Ophelia ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan, ei hän koskaan ollut halunnut ketään hengiltä... Kai Ophelian oli se vain kestettävä, kyllä ihmiset vielä tulisivat tuntemaan hänet paremmin, vaikka olikin hovissa ollutkin jo muutaman vuoden...

Ophelia katashti taivaalla kuullesaan lintujen ääniä. Lintuja tosiaankin lenteli parveittain heidän yläpuollellaan, paistattelivat varmaan myöskin pilvettömän taivaan auringossa. Ophelia itse piti linnuista, ne näyttivät niin huolettomilta ja vapailta lähteä minne ikinä halusivatkin.
Blackin mielestä heidän olisi aika lähteä, Ophelia oli samaa mieltä ja ojensi kätensä Blackille jotta tämä voisi kiskaista myöskin hänet hevosen kyytiin.

Ophelia vain hymähti Blackin manaukselle lintuja kohtaan, ne olivat jostain tuntemattomasta syystä lähteneet seuraamaan heitä kuin hai laivaa, mutta eipä tuo Opheliaa haitannut.
Ophelia kuunteli hetken aikaa lintujen laulua kunnes Black avasi suunsa Henrystä.
"Ai niin! Muuten, Henryllä on jokin suunnitelma Aranin kanssa... En tiedä mikä se on mutta sinä ja Lily ainakin olette siihen osallisia!" Ophelia sanoi välähtäen, hän oli unohtanut jo koko asian ja ajatteli että olisi viisainta kertoa siitä Blackillekkin.

//Käy muumilaaksoon!! No voi helkkari!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 9:06

Black

"hmm... en kyllä yhtään ihmettele.." Black sanoi mietiskellen.
"Oletko ajatellut.." Black aloitti ja huitaisi yhtä lintua kauemmas.
"Että kun kuningas kuolee, Henrystä tulee kuningas. Silloin hänellä on valtaa vaikuttaa, kukaan ei voi kieltäytyä hänen käskyistään. Paitsi jos Henry saadaan hengiltä, sitten Lily on ainoa periä.. tosin hänen pitää mennä naimisiin ennen kuin voi kruunun periä. silloin periaatteessa hännen miehensä olisi kuningas joka hallitsisi" Black kertoi.

Hän itse oli pohtinut tätä asiaa pitkään ja hartaasti yön pikkutunneilla. Hän oli käynyt kaikki mahdolliset salaliitto teoriat läpi ja keksinyt muutaman, mitkä kävisivät Henryn järjestelyihin. Tosin, niistä hän ei ollut puhunut kenellekkään, paitsi nyt Ophelialle.

"Uskotko.. että Henryllä olisi pokkaa murhata oma isä?" Black langetti ympärille tuon kysymyksen, johon kukaan ei varmastikkaan halunnut vastata!
Hän itse uskoi että Henrystä olisi siihen, mitä vanhemmaksi poika tuli, sitä enemmän hän alkoi kantamaan kaunaa isälleen, varsinkin kun kuningas vihasi haltijoita, kun taas Henry oli valmis halaamaan jokaista haltijaa joka eteen pomppasi.

// muumipeikko pikku myy, jyrän alle litistyy, suolet lentää pellolle, aivot ilma lennolle, käy muumi laaksoon! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 9:25

Ophelia

Ophelia katsahti yli olkapäänsä Blackiin ja kuunteli kun tämä alkoi puhumaan kruunun perijöistä kuningas Haraldin jälkeen. Ophelia tiesi hyvin ennestäänkin miten kruunu periytyisi, Haraldin kuoleman jälkeen oli Henryn tehtävänä ottaa paikka kuninkaana ja jos Henrykin kuolisi, prinsessa Lily jäisi ainoaksi kruununperijäksi, mutta sitäkin ennen tämän piti mennä naimisiin jonkun kanssa ennenkuin voisi kutsua itseään kuningattareksi.

Totta puhuakseen Ophelia oli itse vältellyt asian ajattelua. Hän oli ajatellut asiaa vain siihen kohtaan milloin Henrystä tulisi kuningas ja haltijat pääsisivät vapaina liikkumaan linnanmailla... Mutta ei ollut ajatellut sen enempää, kuningas ei ollut ihan vielä vanhuuteen kuolemassa ja tervekin tämä oli, vaikka saisikin vähentää hieman juomisiaan.

Ophelia järkyttyi Blackin kysymyksestä. Mitä ihmettä Black oikein ajatteli kysyessään tuollaista? Ei Ophelia halunnut sellaista kuulla, oli sitten kuinka paljon totta tahansa!
Ophelia käänsi katseensa hitaasti eteenpäin, yrittäen häkellyksissään tajuta mitä Black oli suustaan päästänyt.
"Ei kai.. Henry nyt omaa isäänsä..?" Ophelia vastasi hiljaa, hän ei uskonut että Henry olisi valmis menemään niin pitkälle että murhasi oman isänsä. Ophelia oli tosin naivi tämän suhteen, Ophelia olisi kiitollinen jos hänen oma isänsä vielä eläisi eikä siksi voinut ymmärtää miksi joku menisi ja tappaisi omansa.

//o____o''//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 9:42

Black

"Ei sitäkään tiedä.. sota on syttymässä ja molemmat osapuolet toivovat selviävänsä siitä mahdollisimman pienillä menetyksillä... haltijat ovat nyt heikoilla, heitä on huomattavasti vähemmän. Jos Henry olisi kuningas, haltijat säästyisivät ja pääsisivät kasvamaan suuremmaksi.. En tiedä onko Henry ottanut huomioon, että Aranilla saattaa olla ketunhäntä kainalossa, mikäli he pääsevät linnan alueelle ja haltijoiden määrä kasvaa, me jäämme alakynteen ja pian me olemme pulassa" Black selitti tilannetta olettamaltaan kantilta.
"joten, silloin olisi helpompi tuhota ihmiset jos..." Black pysäytti suunsa ja alkoi miettimään aisaa... Hän ja Lily?
Miten Lily siihen liittyi ellei..

Black oli pudota järkytyksestä hevosen selästä, mutta sai pidettyä tasapainonsa juuri ja juuri.
"Lilyn täytyy mennä naimisiin, Jos Lily naisi Aranin ja Henry kuolisi, silloin Aran olisi hallitsija.." Black totesi puoliääneen.
Hän ei tiennyt pitäisikö olla iloinen vai järkyttynyt? Hän viimeinkin sai parsittua kasaan suunnitelman, jolla tapahtuisi täydellinen vallankaappaus!
Ensin Harald hoidettaisiin päiviltä, sitten Henry hallitsisi ja naittaisi siskonsa Aranille, jonka jälkeen Henryn vuoro olisi tulla tapetuksi.. ja Aran hallitsisi koko Cryptiä.
" auta armias.." Black totesi ja vilkaisi ympärilleen, ettei heitä vain kuunneltu.. muuta kuin ne pikku linnut.

// ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään, ja kun päivä ohi on niin lisää kännätään. Tahdon olla juovuksissa aina sekä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina! *aksu kittaa keittoa* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 10:03

Ophelia

Ophelia kuunteli toisella korvallaan sitä mitä Black puhui, pitäen katseensa kuitenkin menosuuntaan. Tosin käänsi pian taas päänsä Blackin puoleen kun näytti siltä että tämä olisi horjahtamassa.
Ophelian mielenkiinto syttyi paremmin, tosin ei hyvällä kantilla, hän oli juuri kuullut että Aranista saattoi tulla valtias jos Henry vain naittaisi Lilyn tälle ja sen jälkeen Aran hoitaisi Henryn päiviltä.
Täydellinen vallankaappaus oli syntynyt! Ophelialla ei ollut aiemmin hajuakaan miten vakava tilanne saattoi olla.

"Eli, oletammeko että Henry on tehnyt Aranin kanssa salaliiton kuningasta vastaan, yrittäen saada tämän hengiltä jonka seurauksena Henrystä tulisi kuningas ja olisi valtaa naittaa Lily Aranille. Mutta Aran taas suunnittelee pettävänsä Henryn ja aikoo siepata kruunun itsellensä ja hallita koko Cryptä Lily hänen kuningattarenaan?"
Ophelia sanoi toistaen Blackin ajatukset,
näin Opheliakin oli saanut asiat päässään koottua,
eikä ajatus tietenkään suuremmin miellyttänyt.

He olivat ratsastaneet jo tovin ja kyläänkään ei enää kestäisi kovinkaan kauaa. Metsän kautta he eivät kylläkään oikaisseet vaan kiersivät sen aivan kuten tullessaankin.
Ophelia pysyi hiljaa, hänen päässän pyöri kysymyksiä, ensinnäkin oliko asia näin miten he olivat asian kuvitelleet ja toiseksi häntä huolestutti Lily, tämä raukka saattaisi joutua Aranin vaimoksi ellei Crypt osaisi varautua pahimpaan.

//Volka! Volka! Rakkaus tai kuolema! Pelkoa ei...tajuta..? HAHAHAHAHA! HEI!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 10:16

Black

Black pyöritteli asioita mielessään. Nyt hänelle heräsi kysymys, miten Henry aikoi tappaa Haraldin.. Myrkyllä? palkkaisiko tämä murhaajan? Lavastaisiko kuoleman?
Sitten Black pysäytti ajatuksensa.. Ei Henry nyt niin paha voinut olla.. eihän? Edes Black ei pystyisi tuollaiseen.
"Meidän on tarkkailtava Henryä.. ja katsottava ettei hän tee mitään poikkeavaa isänsä suhteen.." Black totesi.

Pian he saapuivat takaisin kylälle. Kaikki vilkaisivat katsomaan ja osa jopa vilkutti, tosin Ophelialle, ei Blackille. Black istui nyrpeänä huppunsa suojissa, hän ei ollenkaan pitänyt ihmisistä.
Lopulta he saapuivat linnan pihaan ja Black hyppäsi alas hevosen selästä ja auttoi samalla Ophelian alas. Hän luovutti ohjat eräälle tallipojalle joka veisi hevosen takaisin talliin.
Black lähti kävelemään kohti Ophelian kappelia, aikeissa saattaa tämän sinne, mutta pysähtyi keskelle linnan pihaa ja vilkaisi omaa asuntoaan.
"Kuule.. lienee parasta ettei tästä puhuta kenellekkään" Black sanoi samalla kun kumartui Ophelian korvan juureen.
"Jos joku kuulee, voimme joutua hirteen väärän tiedon levittämisestä, varsinkin kun asia on näin vakava" Black sanoi ja suoristi selkänsä.
"Lienee parasta että luikin kolooni.. " Black sanoi vilkaisten ympärilleen.

// uli gaga uli gaga, hu hu hu hu, uli gaga uli gaga, hu hu hu hu.. //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1964

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 25, 2007 10:37

Ophelia

Ophelialle tuli Lilyä ikävä, hän ei ollut nähnyt tätä sitten eilisen ja mietti missäköhän tämä juuri nyt olisi.
Ophelia nyökkäsi, kasvot tosin suuntautuneena eteenpäin, ainoa asia minkä he voivat tehdä juuri nyt oli tarkkailla Henryä. Ophelia tosin harvemmin Henryä näki, itseasiassa kovinkaan moni ei Henryä pahemmin nähnyt.

He saapuivatkin pian kylälle, ihmiset myivät omenoita ja muita hedelmiä kojuissansa kaivon lähistöllä. Ophelia vilkutteli takaisin ihmisille jotka vilkuttelivat hänelle, Black puolestaan ei vaikuttanut olostaan nauttivalta.
Saavuttuaan linnan pihalle, Black auttoi Ophelian alas ja antoi samalla ohjat yhdelle tallipojista jotta tämä veisi hevosen takaisin talliin.
Black saattoi Ophelian noin puoleenväliin linnan pihan keskelle ja kyykistyi tämän korvan juureen.

Ophelia alkoi olemaan kyllästynyt kuulemaan että joutuisi hirteen saatika jonkun syödyksi, tämä vain lisäsi Ophelian halua kasvaa nopeammin, silloin Opheliakin uskoi voivansa puolustamaan itse itseään. Tosin niinhän hän oli jo tehnytkin, aroilla, vastustanut vampyyriä kaulassa roikkuvan ristinsä ansiosta.

"Selvä..." Ophelia vastasi, samalla luvaten ettei hiiskuisi asiasta, sehän ei ollut mitenkään varmaa, sehän oli vain yksi mahdollisuus, tosin aika lailla myös todennäköisin mahdollisuus, mutta silti.
Ophelia uskoi voivansa pitää suunsa kiinni vaikkei iki maailmassa enää koskaan suosutuisikaan valehtelemaan Lilylle, mutta todennäköisyys sille että Lily asiasta jotain kysyisi olikin minimaallinen.

//I WANNA GET PSYCHO!!!//
Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö