FIRE, VELI HOPEA

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 00:24

Pumpkin

Ihmiskylä jäi taakse. Kaksikko oli poistunut suorinta tietä kylästä, mikä oli vain hyvä. Kylästä poistuminen tietenkin aina herätti kysymyksiä muiden keskuudessa ja huhupuheita, juoruja. Mutta kerta kaksi matkaajaa eivät olleet milläkään tavalla kiinnostavia saatika tärkeitä, ei heidän poistumista edes huomattu. Hyvä vain.
Arot olivat sitä itseään, vihreää ruohoa silmän kantamattomiin. Kauempana näkyi kohoavan vuoret, joita kutsuttiin nimellä Mor. Niin Pumpkin ainakin oli kuullut. Siellä siis lohikäärmeitä pyöri. Pumpkinilla ei ollut hajuakaan minne Belial oli häntä johdattamassa, mutta kaipa mies tiesi mitä teki. Ei tuo ainakaan täysin hukassa näyttänyt olevan.
Aroilla oli viileämpää mitä ihmiskylässä, mutta pikku viima ei tuntunut käärmeestä millekkään. Vasta sitten kun pakkasta alkoi tulla, teki mieli hankkiutua lämpimään.

Naaraan katse oli seikkaillut milloin taivaalla, milloin aroilla, kunnes tuo havahtui omista aatoksistaan Belialin ääneen. Mies kertoi että täällä olisi lupa irroitella, mikäli halusi. Vaikkakin uhkana saattoivat olla haltiat, joihin Pumpkin ei vielä onnekseen ollut kertaakaan törmännyt.
"Selvähän se" Pumpkin totesi virnistäen ja lähti saman tien hyppelemään nopeampaa tahtia Belialin ohi.
Muodon muutos tapahtui vauhdissa. Pumpkin ei pysäyttänyt fyysistä olemusta kertaakaan, vaan juoksi koko ajan, kunnes muodonmuutos oli valmis, ja oli aika irroittaa jalat maasta. Kaikki tuo kävi tietenkin sekunnissa.

Lohikäärmeiden mittakaavassa pienehkö, käärmemäinen naaras lohikäärme lähti lentelemään muutamien metrien korkeuteen, kierrellen ja kaarrellen Belialin lähistöllä. Mitään huomiota tuo ei halunnut herättää, vaikke värityksensä ollutkaan mikään huomaamaton. Ääniä tuo ei päästänyt, syystäkin.
Tuntui ihanalta lentää pitkästä aikaa. Pumpkin oli viettänyt noin kolme kuukautta ihmiskehossaan ja nyt tämä revittely hetki sai nuoren naaraan käyttäytymään kuin kakaran.
Kaartelu oli sulavaa ja vaivatonta. Lentäminen oli kuin lastenleikkiä lohikäärmeelle, jonka ei tarvinnut temppuilla siipien kanssa. Lopulta Pumpkin laskeutui alemmaksi ja hiljensi vauhtia, jääden leijailemaan Belialin vierelle, kosketellen sillointällöin maata tassuillaan, aivan kuin hyppien ilmavasti eteenpäin.
"Minne me olemme menossa?" Naaras kysyi siirtäessään palavan keltaisten silmiensä katseen yhä ihmismuodossa olevaan Belialiin.
"Etkö sinä aijo irrotella yhtään? Lieneekö rikkinäinen käsi syynä? Vai jokin muu"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 01:15

Pumpkin

Belial kertoi suunnan olevan kohti Nahor kylää. Tuosta kylästä naaras ei ollut kuullutkaan, joten odotti innolla miltä se mahtoi vaikuttaa. Samalla Belial kuitenkin kehotti pitämään erittäin matalaa profiilia paikanpäällä, ettei saisi turpiinsa. Näin kauniisti sanottuna.
"eiköhän tuo onnistu" Pumpkin totesi, samalla kiroten pääkopassaan ihmisten rodulle ominaista ahdasmielisyyttä. Noiden pitäisi oppia olemaan avarampia.
Mitään suoraa vastausta Pumpkin ei saanut viimeisimpään kysymykseensä. Belial ei selvästikkään halunnut avautua asiasta sen pahemmin, joten Pumpkin jätti tuon omaan arvoonsa. Alentavaahan se olisi ollut, mikäli nuorempansa olisi alkanut tivaamaan tuolta vastausta.
"Ja sitähän me emme halua" Pumpkin totesi Belialin huomautukseen arojen sytyttämisestä "Se ei todellakaan olisi matalan profiilin kannalta hyvä asia".

Hetken naaras vielä kaarteli matalalla, kunnes lensi muutaman metrin Belialin edelle ja vaihtoi muotonsa takaisin kuolevaiseksi, mätkähtäen samalla maahan makaamaan selälleen, päästäen pienen kiljahduksen tippuessaan muutaman metrin korkeudesta. Ei, hän ei halunnut pysähtyä ja varmistaa että muodonmuutoksen jälkeen olisi pehmeä ja näyttävä laskeutuminen.
Nopeasti Naaras kuitenkin nousi ylös ja puhdisti itsensä ruohonkorsista, lähtien sitten kävelemään Belialin vierellä.
"en näe mitään syytä lentää jos sinä kävelet" Pumpkin totesi "turvallisempaahan se näin on.."
"Tuolla siis voi törmätä lohikäärmeisiin?" Pumpkin kysyi, osoittaen kohti Mor vuoria "Miksi me emme sinne mene?"
Kai Beliallilla oli hyvä syy vältellä vuoria, mutta sitä Pumpkin ei taas tiennyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 06:22

Pumpkin

Pumpkin oli astetta hämmästyneempi kuullessaan Belialin naurahtavan. Sitä äännähdystä mies ei vielä ollut suonutkaan naaraalle. Kuitenkin tuon seuraavat sanat saivat naisen kuitenkin tuhahtamaan.
"Osaan minä nätistikkin laskeutua" Pumpkin mutisi "En vain näe syytä tehdä sitä elegantin näyttävästi".
Pumpkin oli niitä naaraita jotka eivät halunneet toitottaa naiseuttaan ympäri maailmaa. Toki hänellä oli kroppa, jota toiset nauttivat katsella, mutta harvoin hän sitä itse korosti.

Belialin mainitessa Kolme vanhinta, vilkaisi tyttö kysyvästi kulkuria. Hän oli kauan sitten kuullut huhu puheita valtakunnasta, jossa lohikäärmeillä oli kaitsijoita. Mahtoiko Crypt olla juuri tuo kyseinen valtakunta, sitä Pumpkin ei tienyt.
Belial kertoi ettei aikonut estää, mikäli Saga olisi halunnut vuorille rynnäkön tehdä, muttei aikonut seuratakkaan. Tuolla oli mitä ilmeisemmin huonoja kokemuksia vuoresta, eikä Pumpkin aikonut tuota sinne pakottaa. Se, mitä Belialille oli vuorilla tapahtunut, jäänköön mysteeriksi. Puhdeiden perusteella tuo ei siitä sen enmpää halunnut jauhaa, eikä Pumpkin ollut varma olisiko hän halunnutkaan tietää.

"Kolme vanhinta?" Olikin seuraava kysymys, jonka naaras päästi suustaan, sivuuttaen Belialin pikku varoittelut vuorelle menemisestä.
"En aijo mennä sinne jos sinäkään et tule..." Lisäsi, vaikka mielessä kävi jättää Belial istumaan kivelle vuoren juurelle ja käydä itse tappelemassa pari vastausta itselleen.
Turhaa se varmaankin olisi ollut. Hänellä kun ei ollut hajuakaan siitä, kuinka älykkäitä otuksia vuorilla asuvat lohikäärmeet olivat.

/houkutus tunkea iso makkara peliin on suuri "OMG HAI GAIS ITS ME!" "NOOOOOOOOOOO" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 10:49

Pumpkin, SURPRISE SAUSAGE

Naaras ei voinut olla nauramatta Belialin laiskan sarkastiselle huomautukselle.
"Maailmalla on paljon muitankin lohikäärmeitä, suuria, vanhoja ja viisaita. Yhden valtakunnan kolmikko ei niitä mainetta muualla, ellei hilaa ahteriaan paikalle" Pumpkin totesi ja hiljentyi kuuntelemaan uroksen selitystä siitä, keitä nämä kolme vanhinta olivat. Se mitä Belial kertoi, ei saanut Pumpkinia vakuuttuneeksi näistä kolmesta. Tuntui, että nuo olivat vain perkeleesti isompia korstoja, jotka leikkivät pomoja. Niitä oli nähty jo monia, yleensä kaikki isokokoiset lajitoverit olivat joko vähä-älyisiä tai kusipäitä.
"Eviätpä kuulosta kummoisilta" Pumpkin tuhahti vilkaisten nokkaansa nyrpistäen vuorille päin. Tulkoot näyttämään ison ahterinsa, mikäli pokkaa oli.

Belial kertoi noiden kolmen isonkihon olevan tietoisia heidän läsnäolostaan, lisäten yhden vanhimman tietäneen sen jo pitkään.
"No mikseivät ole jo levittämässä punaista mattoa? MINUN maineeni maailmalla on sentään levinnyt" Pumpkin totesi erittäin sarkastisen ylpeilevällä äänensävyllä, nostaen nokkansa pystyyn kuin mikäkin aatelinen.

"Ei ole kohteliasta puhua pahaa toisten seläntakana" Totesi kumean matala ääni lähettyviltä.
Takavasemmalla heistä, muutaman metrin päästä käveli tasan samaa vauhtia vanha mies, jolla oli yllään vain ruskea munkkikaapu. Tuon askeleet olivat täysin äänettömän, eikä ainakaan Pumpkinilla ollut hajuakaan kauan tuo tuossa oli ollut. Tuosta johtuen vanhuksen äkillinen olemassaolonsa ilmoittaminen sai Pumpkinin hypähtämään pari askelta eteenpäin ja vilkaisemaan taakseen kysyvänjärkyttyneesti.
"Lentäen olisitte jo perillä" vanhus totesi, kohottaen yhden keltaisen silmänsä katseen nuoreenpariin huppunsa alta, virnuillen samalla omahyväisen p*skamaisesti.

// KRAKEN RELEASED! MAN THE HARPOONS! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 12:45

Pumpkin, Marduk

Tämä tuntematon mies oli keskeyttänyt kaksikon keskustelun, mikä sai Pumpkinin katsomaan kaapuun kietoutunutta vanhusta vihaisesti. Belial mitä ilmeisemmin tunnisti tämän miehen paremmin ja kutsuikin tuota Oraakkeliksi. Pumpkin pälyili vuoroin kulkuria, vuoroin vanhusta, kunnes hiippaili takaisin Belialin vierelle päästyään säikähdyksestä. Tytön ilme kertoi, ettei tuo ollut tyytyväinen tunkeilijaan ja saattoi alkaa aukomaan päätään millä sekunnilla hyvänsä. Tästä tavanomaisesta tavastaan naaras kuitenkin pidättäytyi vielä, Belialin innostuessa vaihtamaan muutaman sanan tämän vieraan kanssa.

Marduk näki kaksikosta paistavan epäinnottomuuden. Nämä eivät olleet tyytyväisiä seuraansa, molemmat eri syistä. Belial huvitti oraakkelia enemmän, mitä tämä naiivi uusitulokas., jonka taki Marduk oikeastaan oli täällä.
"Minua ei kukaan osaa odottaa" Marduk totesi tuhahtaen "enkä aijo vaivata sinun arvotonta aikaasi kauaa. Sain jo sinusta irti sen, mitä halusinkin".
Noiden sanojen jälkeen katse kääntyi kauniimpaan osapuoleen, mitä marduk ei kuitenkaan osannut katsoa sillä silmällä. Yhä tuo halveksui ihmismuodossa liikkuvia lajitovereita.
"Tulin tänne varmistamaan, että uusi tulokas on tietoinen pieneistä säännöistä... mutta mitä tulee matalan profiinin pitämiseen, on hän saanut parhaimman mahdollisen opettajan näemmä..." Marduk totesi virnistäen, saaden Pumpkinin samalla tuhahtamaan "Tosin se on eri asia meneekö oppi perille" oraakkeli lisäsi hymähtäen.

"En tiedä kuka sinä olet, mutta en usko että sinulla on varaa tulla puhumaan moisia. Kipitä sinne mistä tulitkin" Pumpkin totesi asettaen kätensä jälleen pontevasti lanteilleen.
Ei, naaras ei todellakaan tajunnut tuijottavansa yhtä vanhimmista. Vaikka tuo saattoikin tuntea Mardukin auran, ei nainen osannut yhdistää sitä lohikäärmeeseen. Ihan hyvin tämä mies saattoi olla tavallinen kuolevainen ja omata erikoiskykyjä... tuskin tuota oraakkeliski kutsuttiin turhaan?
Pumpkinin tietämättömyys ja uho saivat vanhuksen hymyilemään.
"Tuskin aavistatkaan.." Oraakkeli totesi nostaen katseensa Belialiin "Olet tainnut löytää jotain harvinaista... mutta harvinaisuuksilla on tapana kadota".

Marduk oli avaamassa suutaan toistamiseen, mutta ennen kuin ehti sen tehdä, Pumpkin otti askeleen eteenpäin ja huitoi käsillään vanhusta poistumaan paikalta.
"Menen pois kuolevainen, meillä on parempaa tekemistä kuin katsella ajan raiskaamia kasvojasi" Naaras totesi, saaden oraakkelin hymyilemään entistä leveämmin.
"Kuten neiti tahtoo" Marduk totesi kääntäen kurssinsa toiseen suuntaan "Onnea veljesi etsimiselle".
Noiden sanojen jälkeen vanhus lähti verkkaisesti kävelemään kauemmas kaksikosta, alkaen hyräilemään itsekseen kulkiessaan. Vanhuksen viimeiset sanat saivat Pumpkinin katsomaan tätä kysyvästi, mutta enempää Pumpkin ei halunnut tuolta kuulla... ärsyttävä tyyppi, jos naaraalta kysyttiin.
"Onko täällä yleinen tapa puuttua toisten asioihin?" Oli seuraava kysymys, jonka Pumpkin esitti Belialille kääntäen katseensa tähän "Kuka tuo edes oli?"

/AWSUMSAUCE! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 14:58

Pumpkin, Marduk

Belialin sanat menivät kuin kuuroille korville Mardukin osalta. Tuo oli kuunnellut nuorukaisen itkuja vuorilla, eikä oikeastaan välittänyt kuulla lisää kuinka elämä oli vaivaisen tuhannen vuoden aikan potkinut päähän. Kerroppa tuhat kymmenellä ja ala sitten valittamaan. Ajan myötä Marduk tosin oli oppinut olemaan välittämättä mistään. Sen takia tuo halveksuikin kaikkea, paitsi ikätovereitaan.

Pumpkin katsoi odottavasti Belialia, kunnes tuo vastasi naaraan kysymyksiin. Silloin kauniimman osapuolen ilme muuttui kysyneen järkyttyneeksi. Tuoko yksi Vanhimmista? Pumpkin ei tiennyt olisiko pitänyt hävetä itseään vai vanhusta. Mikäli tuo oli nyt niin isoa ja mahtavaa poikaa, miksi liikkua kuolevaisessa muodossa kerjäläisen kuteissa? Vaatimattomuus oli viimeinen sana mikä saattoi tulla mieleen lohikäärmeestä, joka kutsui itseään oraakkeliksi ja yhdeksi vanhimmista.
"Jos ei pitänyt ensivaikutelmastani niin se on hänen ongelmansa" Pumpkin tuhahti Belialin huomautukseen, miettien sitten hetken seuraavaa siirtoaan.

Sen suuremmitta mukinoitta Pumpkin ampaisi vanhuksen perään. Verkkaisesti liikkuvaa vanhusta ei ollut vaikea saada kiinni. Kun Pumpkin saavutti oraakkelin alkoi odotettu "kerro missä veljeni on" - kinastelu. Tietenkään Marduk ei aikonut sitä kertoa. Ei, ellei hyötyisi siitä itse jotenkin. Kaksikko jatkoi kinasteluaan aikansa. Tai no, Pumpkin intti vastaan, Marduk yritti parhaansa mukaan pidätellä kiristyviä hermojaan. Teis mitä tuo tekisi kun pinna katkeaisi. Harvoin häntä sai ärsytettyä, mutta jokin tässä naiivissa nuoressa naaraassa sai Mardukin sapen kiehumaan. Varmaan juuri se, että tuo oli toista sukupuolta ja huomattavasti nuorempi.

Lopulta Marduk kyllästyi, nappasi Pumpkinia niskasta ja asetti toisen kämmenensä tuon suun eteen.
"Ei" Oli ainoa sana minkä oraakkeli vielä naaraalle sanoi, siirtäen sitten ainoan keltaisen silmänsä katseen Belialiin
"Vie tämä pois! Ennen kuin olette molemmat rajan tuollapuolen" Oraakkeli totesi ja tönäisi ronskisti suklaatytön kauemmas itsestään niin, että tuon ahteri teki jälleen kerran parempaa tuttavuutta maankamaran kanssa.

Jälleen Marduk lähti kävelemään poispäin. Miksei tuo vain muuttunut lohikäärmeeksi ja lentänyt pois? Se olisi herättäny liikaa huomiota. Ei se häneen olisi vaikuttanut mitenkään, mutta mikäli valtava käärme lähtisi aroilta liikkeelle, olisi paikalla varmasti pian ihmisten partio, jonka seurauksena kaksi nuorta lohikäärmettä saattoivat olla vaarassa. Vaikka Mardukilla ei ollut mitään lämpimiä tunteita näitä kahta kohtaan, halusi hän silti varmistaa lajinsa säilyvyden. Kaksi nuorta jotka olivat jo hyvää vauhtia kiintymässä toisiinsa turhankin paljon, ennustivat lisää käärmeitä... tai sitten ei, sitä Marduk ei osannut sanoa varmaksi, vaikka oraakkeli olikin.

Pumpkin kömysi ylös suivaantuneena vanhemman toimista, mutta jäi tällä kertaa seisomaan kiltisti paikoilleen.. näyttäen kuitenkin siltä että olisi valmis minä hetkenä syöksymään Oraakkelin perään ja hyppäämään tuon selkään ja mukiloimaan vanhusta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 16:30

Pumpkin

Belialin avatessa jälleen suunsa Pumpkin palasi maan tasalle ja päätti olla lähtemättä oraakkelin perään. Pieni häpeä hiipi naaraan takaraivoon, samalla kun Belial paasasi hänelle. Tottahan tuon puheet olivet, mutta Pumpkin osasi olla jääräpäinen. Belialin kääntäessä naaraan itseään kohti, laski tuo viimein katseensa irti paikalta pakenevasta oraakkelista ja nosti sen Belialiin.
Miehen sanat saivat Pumpkinin palaamaan takaisin hetkeen ja tajuamaan, ettei ehkä kannattaisi riehua tavalliseen tapaansa. Itsensä satuttamisen lisäksi saattaisi satuttaa myös toista. Pumpkin laski katseensa häpeissään maahan, aivan kuin koira jota juuri olisi toruttu isännän tohvelin järsimisestä.
"Anteeksi" Pumpkin totesi lopulta nostaen katseensa takaisin Belialiin "en tee sitä toisten".
Tumma käsi nousi miehen poskelle, samalla kun tyttö antoi pienen suudelman toiselle poskelle, pyytäen näin toistamiseen anteeksi äskeistä. Ehkä olisi pitänyt pyydellä anteeksi oraakkelilta, mutta siihen Pumpkin ei suostunut. Ei, ennen kuin tuo näyttäisi olevan anteeksipyyntöjen arvoinen.

Oraakkelista puheenollen, tuo oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Vanhaa miestä ei näkynyt enää laajoilla, avoimilla aroilla. Minne lie kadonnut.
"jatketaan" oli seuraava sana mitä kuului Pumpkinin huulilta, samalla kun tuo kääntyi suuntaan mihin he olivat menossa, mutta ei ottanut askeltakaan ennen kuin Belial lähtisi liikkeelle. Tuo se tässä opas oli, Pumpkinin taidoilla he eksyisivät jonnekkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 17:58

Pumpkin

Belial ilmaisi ettei häntä olisi haitannut, mikäli Pumpkin olisi hakannut äskeisen oraakkelin osiin. Pumpkin virnisti pienesti tuolle huomautukselle, mutta ei alkanut siihen mitään kommentoimaan. Ehkä oli vain hyvä ettei nainen loppujen lopuksi käynyt suurempansa kimppuun.
No, matka jatkui Belialin johdatuksella. Pumpkin ihaili rauhassa maisemia, kunnes Belial huomautti sateesta. Miehen sanojen myötä naaraan katse kohosi taivaalle, jonne oli kertynyt pilviä.
"Jos sataa, varmistan että varmasti kastut uudestaan" Pumpkin totesi virnuillen Belialin huomautuksen jälkeen.
"Jos kävelemme nopeasti, vältämme varmasti kastumisen... pilvet kyllä enteilevät vähintään rakkasadetta" Pumpkin tuumasi katsellen ylös taivaalle niska kenossa "Olettaen tietenkin ettei matkaa ole enää pitkälti".
Olivathan he jo mukavasti matkaa taittaneet. Ihmisten kylää ei enää näkynyt kumpuilevien arojen takaa ja edessä olevat kohteet lähestyivät hyvää vauhtia.

Kaksikko pääsi onnellisen kuivina arojen yli, josta Belial jatkoi johdattamista aina Nahor kylään asti..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron