Etkö koskaan ole nähnyt lohikäärmettä? || Agna

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Etkö koskaan ole nähnyt lohikäärmettä? || Agna

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Syys 2011, 20:17

Rocky

Oli kesä vaihtunut jäälleen syksyksi, kylmäksi ja pimeäksi syksyksi puiden lehtien vaihtaen väriään oranssiksi, punaiseksi ja keltaiseksi. Onneksi tänään sentään aurinko oli kehdannut vielä paistaa vähäisiä lämpimiä säteitään Cypritin saarelle pimeän ja masentavan sateen sijaan. Rocky oli ottanut tilanteesta vaarin ja lähtenyt lentelemään aivan huvikseen ympäri mannerta katsellen allaan leviävää uskomattoman kaunista ja värikirjavaa maisemaa, jotka kauniin väriset lehtipuut muodostivat. Sotatannerkin näkyi huomattavasti kauempana äänineen ja vanhako lohikäärme jätti sen suosiolla omaan arvoonsa.. Hän ei halunut alas ammuttavaksi "vahingossa". Niimpä lohikäärme vaihtoi suuntaansa kohden aroja laskeutuen maahan pehmeästi neljälle jalallensa, saaden tosin muutaman pienemmän metsän eläimen säikähtämään pahanpäiväisesti ja juoksemaan karkuun, ja venytteli lieskoja lyöviä siipiään asettaen selkäänsä vasten vaihtaen muotonsa ihmismäisemmäksi. Takkia paranneltiin hieman päällä ja housuja putsattiin muutamasta täysin olemattomasta roskasta.

Rocky katseli hetken ympärillensä ennen kuin uskaltautui lähtemään kävelemään lähimmälle kivelle istumaan ja paistattamaan päivää pienen olemattoman matalan ja olemattoman kehräyksen päästyessä miehen kurkusta. Tulilohikäärmeenä Rocky kun tuppasi pitämään lämmöstä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Talvea Rocky vihasi..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 08 Loka 2011, 11:11

Fred

Ruska oli Cryptissä kauneimmillaan ja Fred päätti vihdoinkin työntää nenänsä ulos talostaan viimeisimmän reissun jälkeen. Hän ei ollut hetkeen kaivannut minkäänlaisia seikkailuja, ei kiperiä vaaratilanteita, ei kunnon taistelueriä eikä edes sen naapurin kissan häätämistä ikkunalaudalta. Nyt kuitenkin oli aika taas kehitellä jotain toimintaa. Niinpä mies oli päättänyt ottaa suunnakseen pienen patikkareissun pitkin Cryptiä, kenties osiin, joissa hän oli harvemmin käynyt. Niinpä Fred päätyi loppuviimeisenä matkaamaan kohti Laurinaa, Cryptin kauniita aroja. Syksyn aikaan ne olisivat varmasti vielä normaalipukuaan kauniimmat, kun heinä olisi värjäytynyt kullanväriseksi ja aroja ympäröivät puut hohtaisivat syksyn kaikenkirjavissa väreissä. Matkaan oli lähdettävä aamuvarhain, jos mieli päästä vielä auringonpaisteen aikaan perille. Hevostaan Fred ei ottanut tälläkertaa mukaan, sillä halusi välillä käyttää omiakin jalkojaan. Reppuunsa hän pakkasi vesileilin, eväsleivän ja puukon, ja päälleen hän veti housujen ja saappaiden lisäksi valkean, kevyen kangaspaidan. Ei takkia tälläkertaa, sillä patikoidessa tulisi kyllä ihan tarpeeksi lämmin.

Fred kääri paitansa pussitetut hihat kyynärpäihinsä asti ja puuskahti. Siinä hän kyllä oli ollut oikeassa, että täällä ei ainakaan turhan kylmä tullut. Arojen reuna siinsi hänen silmiensä edessä ja näytti vielä vaikuttavammalta kuin ennen. Mies ei ollut edes joutunut hirmuisen paljon kyselemään neuvoa reissatessaan kohti aroja, mitä nyt välillä että kulkiko hän ylipäätään oikeaan suuntaan. Ja tässähän nämä arot nyt olivat.
Fred oli toki kuullut, että aroilla saattoi asua lohikäärmeitä eikä siellä siksi kannattaisi matkata yksin. Saattaisi vielä joutua hiukopalaksi. Fred ei kuitenkaan ensisilmäyksellä nähnyt ainuttakaan lohikäärmettä, sillä oletti että ne olivat isoja otuksia ja näkyivät kauaksikin, kun paljaalla silmällä katsoi. Se taas oli ihan oma seikkansa, että miltä lohikäärmeet muuten näyttivät. Ainakin ne osasivat lentää. Fred ei ollut ihan varma, pätikö tämä kaikkiin lohikäärmeisiin, mutta ainakin kirjoissa ne lentelivät aina ja joskus jopa syöksivät tulta. Fred nosti rinkkansa paremmin selkäänsä ja lähti tarpomaan heinikkoon siinä toivossa, että löytäisi täältä jotain jännittävää.

//Täällä ollaan, vihdoinkin 8)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Loka 2011, 17:11

//Ja hengissä jälleen//

Rocky

Aurinko lämmitti mukavasti lohikäärmeen ihmis illuusion kehoa säteillään ja Rocky nautti lämmöstä kaikin siemauksin unohtuen hetkeksi aikaa täysin omiin maailmoihinsa leijumaan. Pieni kevyt kylmä tuulahdus kuitenkin sai lohikäärmeen avaamaan silmänsä tuulen tuodessa mukanaan hajun joka oli monien keskuudessa vihattu ja vähä arvostettu.. Se oli ihmisen haju, selkeä ihmisen haju mutta niitä oli vain yksi joten Rocky ei aikonutkaan liikkua paikaltaan vaan tuijotti hiljaa eteensä hajun suuntaan, kunnes hyppäsi alas kiveltä kävellen hieman kauemmas kiven luonta. Käveltyään tarpeeksi kauas ihmis illuusioinen lohikäärme päättikin muuttaa muotoaan huomattavasti raskaampaa muotoonsa venytellen valtavia hiljalleen palavia siipiään koko mittaansa asettaen ne sitten takaisin lepo asentoon selkäänsä vasten. Lohikäärmeen katse kääntyi ihmisen hajun suuntaan ja Rocky sai huomata aikuisen miehen seisovan jonkin matkan päässä hänestä. Lohikäärme tapitti hetken aikaa kulkijaa oranssin värisillä silmillään kunnes pienen tuhahduksen kera asettui takaisin mukavasti makaamaan arojen pehmeälle nurmi alustaelle välittämättä sen erikoisemmin paikalla olevasta miehestä silmät puoliksi kiinni painettuina.

//Tulipas kökköistä..//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 21 Loka 2011, 17:12

Fred

Tarpominen heinikossa teki hyvää jalkalihaksille. Et joutunut nostelemaan jalkojasi liian ylös, sillä oksat taipuivat tavanomaisesti jalkojen alla, mutta silti jalkoja tuli nostettua vaistonvaraisesti vähän ylemmäksi kun heinikko kohosi niin korkeana edessä. Näkymiä ei voinut kuin ihailla.
Pian Fred oli huomaavinaan oikeassa silmäkulmassaan liikettä, ja kääntyi sitten hitaasti katsomaan sivulleen. Oliko siellä joku? Ketään ei kyllä näkynyt, mutta... Ei vaan hetkonen, kyllä tuolla pitkässä heinässä näytti jotain olevan. Mitä pannahista, Fred ei voinut olla ajattelematta. Hän käveli varovaisesti lähemmäksi ja erotti sitten maassa makaavan olion. Olikohan se kuollut? Ja mikä se oikein oli? Miehen päässä kalvoi pieni jännityksen kutina siitä, voisiko tuo olla oikeasti lohikäärme, vai vain kasa hiljattain luotua nahkaa tai sitten jokin mammutinraato. Hän pysähtyi paikoilleen ja katseli oliota noin viiden metrin päästä. Nurmikko näytti palavan, tai sitten se oli tuo maassa makaava ruho. Olikohan tuo törppö kompastunut omaan nuotioonsa ja sitten kuollut siihen? Väristäkin olisi jo voinut sanoa, että olio oli kärsinyt palovaurioita.
"Hei?" Fred kysyi varovaisesti ja oli jo valmiina pinkomaan karkuun, vaikka metsän rajalle olikin vähän matkaa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Loka 2011, 00:17

Rocky

Kauaa vanhempi osapuoli ei saannut rauhassa ollakkaan kun lohikäärmeen takaa kuului hento ja varovaisen kuuloinen ihmis ääni, joka ilmeisesti omaa uteliaisuuttaan- ja tyhmyyttään- yritti herättää Rockyn huomion itseensä. Siinä mies kyllä onnistuikin ja lohikäärme nosti päätänsä jääden tapittamaan melko laiskan näköisesti alas tulijaan, vetäen kasvoillensa pienen ystävällisen hymyn.
"Hei, hei.. pieni ihminen." Rocky tuumasi pienesti virnistäen vaihtaen asentoaan niin että oli mukavammin pää kohden toista, ettei tarvinnut niska solmussa toista katsella kun oli muutenkin niin pikkainen Rockyyn nähden.
"Mikäs sinut rohkaisi näin lähelle tulemaan?" Oli lohikäärmeen seuraava kysymys oranssien silmien käydessä nopeasti metsän laidoilla, kuten myös lohikäärmeen omassa välittömässä läheisyydessä. Tietysti Rockylla kävi mielessä että tämä olisi vain ansa jolla hänet yritettäisiin laittaa lihoiksi, mutta koska mitään vaaralliseksi tulkittavaa lohikäärme ei nähnyt missään tuo laski katseensa takaisin tähän harvinaisen rohkean uteliaaseen mieheen.
"Ja nyt kun kerta siihen tulit, kerrohan nimesi ihminen.. Itse olen Rocky, Rocky Firewing." Rocky uteli miehen nimeä ja esitteli samalla itsensä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 29 Loka 2011, 16:22

Fred

Nahkamytty näytti reagoivan Fredin ääneen, ja kun tuo nosti päänsä, "hyökkäsi" mies taaksepäin toiseen jalkaansa nojaten ja oli nyt hieman takakenossa. Hänen ilmeensä sanoi varmasti jo aivan tarpeeksi siitä, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän törmäsi mokomaan olioon. Silmät olivat laajentuneet ihmetyksestä ja suu oli aavistuksen verran raollaan, kun mies katseli itseään isompaa.
LOHIKÄÄRME! Pannahinen! Olisiko? Fred ajatteli itsekseen, ja tämä tuntui olevan juuri sellainen hetki, kun koko elämä vilisti silmien edessä. Tuo liskomainen otus ei kuitenkaan näyttänyt olevan agressiivinen, joten Fred ei lähtenyt pinkomaan pakoon. Eipä hän kyllä olisi varmaan kauhunkankeudeltaan siihen edes kyennyt. Isompikokoinen tervehti Frediä, mikä jostain syystä oli jokseenkin rauhoittavaa. Olento esitti myös kysymyksen.
"Tarkoitukseni oli tulla ihan vain patikoimaan, mutta sitten näin... Tai siis niin. Tai siis en ole koskaan nähnyt... Tai no", Fred kiemurteli eikä tiennyt, miten olisi esittänyt asian. Jep, tulin tässä juoksentelemaan aroille ja sitten näin sinut, senkin möhkäles, enkä ole koskaan nähnyt vastaavaa joten minun oli melkein pakko tulla iholle jotta saisin otettua asiasta selvää! Ei, ei näin. Fred yritti hengittää tasaisesti, mutta kuuli melkein itsekin hengityksensä värisevän. Olihan tämä eittämättä vähän pelottava tilanne, mutta itsepähän hän oli soppansa keittänyt.
"Olen Fred... Fred Westmount", Fred vastasi siivekkään kysymykseen ja katsahti sitten tämän koko komeutta. Nimikin ainakin näytti jo tekevän oikeutta ulkomuodolle, toisinkuin hänen omansa.
"Hauska tavata", Fred töksäytti sitten, kuin tässä oltaisiin teekutsuille valmistautumassa. ...Kai.
"Jos häiritsen sinua, niin voin kyllä poistuakin. Taisin keskeyttää nokosesi", Fred sanoi yrittäen kerätä rohkeuttaan takaisin, vaikka selän kääntäminen noin isolle eläimelle saattaisikin olla huono ajatus.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Loka 2011, 18:01

Rocky

Rockyn kasvoille levisi lievästi huvittunut, mutta ymmärtäväisen lempeä hymy kun aikuinen nuori mies oli saannut melkein sydänkohtauksen tajutessaan minkä kassa oli tekemisissä.. tai mitä oli ylipäätänsä mennyt häiritsemään. Tuon onneksi Rocky ei ollut mikään agresiivinen yksilö joka hyökkäsi kaiken sielullisen kimppuun mikä vastaan vain tuli.
"..Et ole ennen nähnyt lohikäärmettä? Ymmärrän kyllä, meitä näkee harvoin ja pelkosi on ihan aiheellista ihminen." Rocky selitti ymmärtäväisellä äänensävyllä edessään pelosta melkein vapisevalle miehelle.
"..Ei sitä koskaan tiedä mitä hirviön päässä liikkuu." Rocky lisäsi sarkastisellä äänen sävyllä pienesti virnuillen ja sanat totta kai oli tarkoitettu täysin vitsillä. Ei hän tuon miehen päälle olisi missään nimessä käymässä, ei ollut mitään syytä ja tuskin tulisikaan. Mies tuskin haluaisi hänen kanssaan riitoihin saati sitten tappelua.

Lohikäärme nyökkäsi Fred Westmount esittäytyneelle miehelle.
"Mukava tavata myös snut Fred." Rocky vastasi takaisin nimen esittelyyn ja naurahti pienesti miehen ollessa jo aikeissa lähteä pois hänen luontaan.
"Jos paikalle tulosi olisi häirinnyt.. tuskin seisoisit enää siinä kanssani nuori herra."
"Ja en ollut nukkumassa, lähinnä nautiskelin vielä viimeisistä auringon säteistä.. en ole niinkään kylmän ystävä." Rocky lisäsi vielä varsin leppoisasti laskien päänsä maahan melko lähelle miestä, mutta kuitenkin niin että näki tuon kokoajan oransseilla silmillään.
"Eikä sinun tarvitse pelätä, en syö sinua enkä polta poroksi." Rocky lisäsi virnistäen käyden miestä läpi katseellaan ja avasi vielä suunsa.
"Onko kylmä?" Rocky kysyi lähinnä kohteliasuuttaan sillä hän voisi hyvinkin lämmittää miestä jouten ollessaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Agna » 04 Marras 2011, 16:00

Fred

Tämän Rockyn kasvoille levinnyt hymy näytti kummalliselta. Osasivatko lohikäärmeetkin hymyillä? Wau, se näytti erikoiselta. Kun Rocky lausui sanan "lohikäärme", Fredin polvet olivat notkahtaa kasaan kuin läpimärkä heinä.
"En... Huuuh, sinä siis olet lohikäärme", Fred toisti ja kokeili otsaansa ihan kuin lohikäärme olisi vain houretta. Mutta eihän se ollut. Rocky vaikutti lähestulkoon mukavalta, ja Fred veti syvään henkeä rentoutuakseen edes hieman. Rocky tuntui painottavan sitä, että lohikäärmeet todellakin olivat vaarallisia. Sehän ei suinkaan tilanteen pinkeyttä helpottanut. Mies nyökytteli ja nielaisi äänettömästi.
Lohikäärmeenkin mielestä tapaaminen oli kuulemma mukava, ja Fredin huulille kohosi automaattisesti pieni hymy kaiken tämän sekasorron keskellä, mutta se laantui sitten taas vakavaksi viivaksi Rockyn seuraavan lauseen myötä.
"Voi olla... En minä tiedä, miten lohikäärmeet syövät saaliinsa ja milloin", Fred sanoi sitten ja kohautti hieman olkiaan. Heinikko kahisi joka puolella hänen ympärillään. Fred ei voinut uteliaisuuttaan voinut olla ihailematta lohikäärmettä. Ensimmäinen hänen näkemänsä, ja sillä oli palavat siivet. Mahtavaa, osasikohan se lentää niillä? Jos vaikka oli lohikäärmeitä, jotka eivät osanneet lentää vaikka omistivatkin siivet? Lentäminen lohikäärmeellä olisi ollut huikeaa, mutta varmasti vaarallista... Eikä Fred tiennyt, pystyikö niillä ylipäätään ratsastaa.
"Hyvä, olen kiitollinen siitä", Fred totesi puoliksi naurahtaen, kun Rocky kertoi ettei aikoisi syödä tai polttaa häntä. Tieto helpotti huomattavasti, ja mies alkoi jo tuntea olonsa turvallisemmaksi. Sitten tuo otus kysyi, oliko Fredillä kylmä. Hän tuijotti hetken kummissaan lohikäärmettä tietämättä, miten siihen olisi pitänyt vastata.
"Ihan sopiva tässä on", hän virnisti ja istahti sitten heinikolle. Kasvojen suunnasta tuntui hohkaavan jonkinlaista lämpöä, ja se oli ihan riittävästi. Paistoihan täällä sentään vielä aurinkokin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2011, 17:34

//peli vedetty poikki pelaajien yhteisestä päätöksestä//
suskari
 


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron