Jatkoa
Tyttö tirskahti pienesti Druaiglinin huomauttaessa, kuinka surullista oli jättää korkattu pullo taakse. Sitä ei kuitenkaan kannattanut ottaa mukaan, ties vaikka siitä olisi koitunut harmia enemmänkin. No, pullo jätettiin taakse ja suunta kulki kohti kylän reunoja, joista kaksikko hilpaisi huomaamattomasti metsään, kadoten sen pimeyteen. Onneksi vielä ei ollut lunta. Muuten heidän jäljittäminen olisi ollut liiankin helppoa.
Pimeässä metsässä Jasminen oli vaikea nähdä mitään. Tyttö pysyttelikin mahdollisimman lähellä Druaiglinia, antaen tuon johdattaa kulkua. Vain puiden lomasta pilkottava kuu valaisi maastoa aavemaisen kauniilla valollaan. Druaiglin Antama viitta laahasi maata, kuten odotettukin. Jasmine vain toivoi ettei se takertuisi minnekään. Hetken he kulkivat täydessä hiljaisuudessa. Lähinnä siksi, ettei Jasmine uskaltanut puhua, ennen kuin oli varma siitä, että se oli tuvallista. Kylä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen heidän takanaan. Jasmine ei ollut tietoinen kylää verhoavasta loitsusta, joten tuo oletti heidän kulkeneen jo niin pitkälle, ettei kylää yksinkertaisesti nähnyt enää.
Olethan aivan varma siitä, mihin olet menossa? Jasmine kysyi lopulta, kääntäen katseensa ympäristöstä mieheen. Tytön kävely oli melko haparoivaa, sillä tuo oli vähän väliä kaatumassa tai kompastumassa juuriin tai mättäisiin.
// Siirsin tänne aroille, kerta arojen poikki kaksikko joutuu menemään jossain vaiheessa :D //