K-15 (<---kyllä tämä kai määritellään...)
Najadi
Tuuli virtasi lumen kristallista pintaa vasten. Aurinkokin oli päässyt loistoonsa, eli nyt se paistoi pilvettömältä taivaalta. Höyry kulki neidon suusta ja hävisi sitten ilman pyörteisiin. Isot, mutta melkein äänettömät siiven iskut piiskasivat ilmaa, jonka rinnalla kuului yhtä äänetöntä hyräilyä.
Najadi ei ollut sen enempää koskaan aroilla, joskus vaan vilkaissut reunamilta, mutta siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt tämä lenteli ilman harmaita aavistuksiakaan mitä olisi tiedossa, joten tällä ei ollut siis päiväsuunnitelmia. Sehän olikin todella hyvä syy nauttia vapaapäivästä täällä lennellen ja laukaten.
Seuraavaksi tämä laskeutukin maahan. Lumi pöllysi jonkun verran leveiden kavioiden edessä ja siivet asettuivat paikoilleen sivulle lämmittämään kylkiä. Kylmä sää olisi pelkästään riittänyt tälle tyypille, mutta sitten vielä tuulikin oli tuppautunut mukaan. Neito tuhahti ja repi pientä viitan oloista takkia paremmin päällensä. Olihan se odotettavissa, että isolla aukiolla tuulisi paljon, mutta mitäpä Najadi oikein tekisi?
Leveät kaviot pysyivät lumen pinnanpäällä, mutta paino sen sijaan ei. Oli rasittavaa kävellä korkean lumipeitteessä, kun piti nostella jalkoja kokoajan todella ylös, mutta kun vauhti koveni ravin, se oli jo paljon helpompaa sillä lumi oli kuitenkin höttölunta, jolloin jalat liikkuivat lumipeitteen alapuolella.
Najadi tunsi kuinka tuuli tarttui siipien alle, vaikka niitä ei oltu edes levitetty.
Najadista oli hauskaa katsoa jostain kauempaa joku tietty kohta ja pitää silmät kiinni siinä kohdassa, kunnes olisi iinä tietyssä kohdassa. Ja ideanahan oli se, että näki kuinka nopeasti itse liikkui. Itsekseen naureleva hepotyyppi nautti täydellä teholla tästä paikasta, joten oli varmaa, että nainen tulisi uudestaankin käymään täällä näin.