Missä olet ruokaseni?


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Helmi 27, 2012 11:29

Missä olet ruokaseni?

Sää oli mahtava. Tuuli puhalsi kauniisti ei niin voimakkaana eikä niin hiljaa. Tuuli ei ollut lian lämmin eikä lian kylmä. Aurinko paistoi kauniisti, vaikka välillä meni pilven taakse. Onneksi pilvet olivat hyvin ohueita. Ruoho oli kaunista, jos oli lumen edessä. Onneksi jo kesä oli jo tulossa päin.
Siinä astellessaan alkoi vatsakin jo murista. Ihan ympärillään ei näkynyt minkäälaista hyvää syötävää, mutta pienen linnun hän näki nokkivan jotakin maata vasten. Siinä samassa nuori mies alkoi liikkua hieman eritavalla mies. Toisen askeleen jälkeen valkoinen sävynen susi seisoi siinä arojen alueella. Kaunis valkoinen turkki peittyi todella hyvin melkein lumiseen taustaan. Ainoastaan sudella oli korvan nypykät mustat. Erivärisillä silmillään katseli sinne suuntaan missä saattoi olla tuleva ateriansa. Melkein lehmän kokoinen susi asteli lähemmäksi metsästäen linnun suuhunsa. Parissa sekunnissa hän otti valtavalilla tassuillaansa voimaa maasta ja pinkosi juoksemaan linnun päälle. Lintu huomasi ja siitä sitten se lähti lentoon. Uros hyppäsi ilmaan saadakseen sellaisen itselleesnä suuhun.

//Ylva kipittelisi tänne. //

Viesti La Maalis 03, 2012 3:44

Musta, normaalia sutta isompi ilmestys juoksi pitkin aroja tuulen pörröttäessä tuon turkkia. Ylva rakasti juoksemista sutena, se toi hänelle jonkinlaisen rauhan ja miellyttävän tunteen. Harvemmin nainen tunsi tälläistä rauhaa sisällään, mutta ei sutena eläminen tuolle kuitenkaan sopisi. Nainen oli tottunut elämäänsä, eikä siitä irrottautuminen tullut mieleenkään, vaikkakin siinä oli turhan paljon haittapuolia. Nyt ei tummaverikön mieltä painanut moiset asiat tuon matkatessa sutena hyvää vauhtia eteenpäin. Tuuli kantoi suden kuonoon uroksen tuoksun, mikä sai naisen hidastamaan vauhtiaan ja tähyilemään toista näköpiiriinsä. Yksinäiset sudet olivat aina mielenkiintoisia tapauksia varsinkin epätyypillisissä paikoissa. Minkäs Ylva sille voi, että omasi uteliaisuuden, jota oli helppo kuunnella. Tässä tapauksessa se käski käydä kurkkaamassa millainen tapaus uros oli.

Ei mennyt kauaa kun sai uroksen näköpiiriinsä, mikä sai suden pysähtymään kokonaan. Valkea susi oli juuri hypännyt linnun kimppuun ja tuon koko hämmästytti Ylvaa suuresti. Oli valehtelematta tottunut siihen, että vaikka oli naaras oli yleensä muita susia isompi. Nyt ei ollut ja se häiritsi naista jo ihan oman turvallisuutensa takia. Jos uros olisi vihamielinen, Ylva jäisi todennäköisesti alakynteen ellei sitten olisi urosta vikkelämpi. Siinä musta naaras nyt seisoi ja pällisteli toisen puuhia pää kallellaan. Mitä ihmettä hän nyt tekisi? Oli varmaa, että toinen oli huomannut Ylvan, joten vähin äänin pois hipsiminen voisi olla vaikeaa. Toisaalta suden koko kertoi naiselle, että tuo tuskin oli ihan normaali hukka. Tämä seikka taas kiehtoi Ylvan mieltä suunnattomasti, sillä harvemmin törmäsi kaltaiseensa. Oikeastaan täysin kaltaiseensa ei ollut koskaan törmännyt ja epätietoisuus omasta rodustaan oli naisen herkkä kohta. Hetken asiaa punnittuaan naaras alkoi hipsimään lähemmäs mahdollisimman nöyrän ja vaarattoman oloisena.

((Sori, että vastaaminen kesti.))

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Maalis 06, 2012 10:35

Hyvin suuniteltu saalistus aina palkittiin niin, kuin nytkin Sil sai linnun leukojensa väliin. Se oli maittavaa tuntemus. Hän alkoi tuntea itsensä urhooksi sellaiseksi hyväksi urhooksi, vaikka ei ollut narttua vierelläänsä. Hyvin ylpeänä ja hieman pentumaisena hän ravisteli lintua, kunnes meni lumeen makamaan nyppimään sulkia pois. Sulkia ja höyheniä ei ollut oikein mukava syödä. Ei edes niiden nyppiminenkään, kun ne jäivät kielelle ja hampaiden välille kutittamaan. Saatuaan, että lintu oli paljas höyhen puvustaan varovasti susi söi eläimestä parhaammat osat.
Jonkun aikaan hän sai syödä rauhassa, kunnes hänen nenänsä sai uuden vainuun. Se ei ollut kauris mikä olisi hyvin saanut olla. Sen sijaan alueelle oli tullut toinen susi ja vielä narttukin. Pää nousi ylös ja iso käpälä pysyi saaliinsa päällä minkä oli kaatanut urakalla. Veristä huuliaan Sil nuoli ja tuijotti kahdella erivärisellä silmällä. NÄhtävästi narttu oli hyvin rohkea astella häntä kohti nöyrästi siihen juttuun uros antoi pistettä. Siihen miten lähelle toinen tuli niin Sil ei oikein pitänyt ajatuksesta. Pieni murina kertoi, että kolmen metrin väli oli sopiva väli heille. Uteliaisuudestaan uros nousi ja toinen käpälä edelleen kuolleen linnun päällä. Keho kieli saattoi olla pelottava, mutta silmät olivat ystävälliset ja ennen kaikkea utelias. Mutta oli ihan hyvä vain edetä rauhassa tässä asiassa. Nopealla etemisellä kaikki menisi kankulan kaivoon.

Viesti Ti Maalis 13, 2012 12:38

Naaras pysähtyi kuullessaan toisen varoittavan murinan. Ei halunnut ärsyttää toista, joten leikki nöyrää. Musta susi istahti alas ja kallisteli toiselle päätään. "En ole eläissäni nähnyt yhtä suurta sutta kuin sinä", toinen sanoi "susikielellä" mikä perustui lähinnä elekieleen ja joskus haukahduksiinkin. Toisinsanoen toinen "aisti" että näin naaras oli sanonut. Ylvalla nyt ei ollut mitään kiinnostusta toisen saalista kohtaan, vaikka tuon oma vatsa muistutti vaativasti ettei nainen ollut syönyt tänään. "Ainakaan yhtään tavallista sutta", naaras lisäsi antaen kielen valahtaa suupieliensä välistä saaden tuon näyttämään jotenkin hassunkuriselta ja ehkä hieman leikkimäiseltäkin. Ylva oli eläessään tutkaillut susia sen verran, että oli perillä noiden tavoista ja ajatuksenkulusta. Tässä uroksessa oli jotain erilaista, jotain kiehtovaa.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Maalis 14, 2012 6:23

Silliä mielytti kovasti, että narttu reagoi hänen murinaansa. Niin se täytyisikin tapahtua. Toisinaan hän halusi olla hyvin ystävällinen susi hukka, vaikka sudet eivät saisi olla kiltti. Sudet oli vainottu jokaisessa paikassa. Hyvin tarkaavaisena hän katsoi tuota narttua miten lähelle hän antaisi toisen tulla ja olla hänen läheisyydessä. Kuulessaan ja ymmärrettyään toisen eleistä ja äänähtelyhteen. Pienesti hämmentyneenä ja shokeerimaisesti kasvot muuttuivat uroksessa. Uroksen täytyi heti katsoa hieman itseäänsä, että oliko hän todella niin iso mitä naaras sanoi.
" Ihan normaalin kokoinen olen. Taidat hieman liioitella asiaa. Veljeni on vielä isompi. " Sil sanoi ulvahtuvaisella äänellä.
Hänen veljensä oli hänestä vielä suurempi tai kookkaampi. Jopa mielellään hänkään ei haluisi taistella tai ennen kaikkea jäädä alle veljen ollevan läheisyydessä.

Tuntiessaa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta uros meni makuulteen ja alkoi syödä lintuaansa mitä siinä oli vielä jäljellä. Lintu oli todella hyvää. Tää lintu oli hänen, vaikka antoi toisen katsoa miten anelevasti. Tämä käyttäytyminen oli hyvin outoa hänelle, koska yleensä hän on hyvin ystävällinen nartuille ja muille olennoille. Enemmäkseen hän kidutteli itseäänsä.
" Ollaan ihan tavallisia susia varmaakin sinäkin olen jonkin tyyppinen haltia susi? "
Tuolla Sil tarkoitti, että ei olisi ihmismäinen ihmissusi, joka oli ihminen ja täydenkuun aikana kaksi jalalla kävelevä susi.

Viesti Ke Maalis 21, 2012 8:40

Musta susi kallisti päätään. "Mistä te olette kotoisin?" kysyi toisen pitäessään kokoa normaalina. "No niin, no voi sen niinkin ilmaista. Mutta ei, en ole ihmissusi", ilmoitti ja väläytti ärtyneenä hampaitaan mainitessaan ihmissudet. Oli oppinut vihaamaan noita syystä tai toisesta ja ehkäpä jopa olemattomasta sellaisesta, mutta vihasipa kuitenkin. Toisaalta välillä tuntui, että nainen vihasi koko maailmaa. "Oletko sinä susihaltia?" naaras yritti tähdentää ja päästä perille toisen ajatuksenjuoksusta. Ei halunnut kuitenkaan paljastaa omaa todellista muotoaan aivan vielä, ei ollut muutenkaan tottunut kertomaan kaksinaisesta olemuksestaan kenellekään.

Uroon suojelevaisuus lintua kohtaan alkoi huvittaa naista. Sudet. Häntä ei kiinnostanut tippaakaan mitätön luinen lintu. Saisi sitä parempaa sapuskaa kylästäkin ja vielä oluen kera. Pohti mielessään saisiko linnunjämät varastettua ihan vain huvikseen, vaikka se ärsyttäisikin urosta. Se oli oikeastaan pointti. Ei kuitenkaan vielä liikahtanutkaan, sillä halusi vielä udella toiselta yhtä sun toista. Sitäpaitsi piti vielä punnita sitä, olisiko tarpeeksi nopea siihen.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Huhti 18, 2012 8:42

Sil kohotti kulmiaansa, kun narttu oli alkanut kysyä häneltä noin nopeasti tuollaista kysymystä. Eihän yleensä aloiteta tuommoisella tavalla puheen aiheet. Ehkä myöhemmässä vaiheessa aloitetaan asiat, mutta tuoli lian varhaista. Toisinaa oli ihan mukavaa, että toinen oli aika suora sukainen.
" Metiköstä vain olen tullut. " Lempeästi ja tyynesti sanottiin.
Olihan tämä paikka loppujen lopuksi saari ja kaikki tuntee jollakin tavalla toisensa. Ihmeelistä oli se, että tähän saarelle mahtuu kaikenlaista oloisia tyyppejä.

Sil huomasi miten toinen reagoi ihmissuden asiaan. Nähtävästi toinen ei ole ihan juuri sellainen, mutta sukua sellaiseen. Loppujen lopuksi kaikki jollakin tavalla on tullut siihen ja toinen haara olisi haltia suseihin. Itse hän ei tiennyt suku haarastaan mitään niin hän ei osannut oikein mitään tuohon, kuin pientä äännehtelyä.
" En oikein tiedä, koska olen syntynyt ainakin sudeksi mitä minä olenkin parhaimmillaani. " Sil sanoi.
Siinä samassa haukottelevasti Sil avasi suunsa ammolleen ja se oli suuri kita.
" Oletko sitten sinä sitten sukua haltia sudelle? "

Viesti Ke Touko 16, 2012 1:13

//Ikävä kyllä nyt on pakko vetää hahmoni pois tästä pelistä oma inspiraatiopuutten ja pelin sujumattomuuden (omalta osaltani) takia. Anteeksi, että jouduit odottamaan turhaan ja kiitos pelistä kuitenkin. Jos on merkitystä, voidaan sopia että Ylva kyllästyi ja häippäsi?//

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Touko 18, 2012 7:25

//Ei sille mahda mitään. On se harmillista et peli päättyi näin lyhyeen ja näin nopsaan//

Voi lukita

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö