Sää oli mahtava. Tuuli puhalsi kauniisti ei niin voimakkaana eikä niin hiljaa. Tuuli ei ollut lian lämmin eikä lian kylmä. Aurinko paistoi kauniisti, vaikka välillä meni pilven taakse. Onneksi pilvet olivat hyvin ohueita. Ruoho oli kaunista, jos oli lumen edessä. Onneksi jo kesä oli jo tulossa päin.
Siinä astellessaan alkoi vatsakin jo murista. Ihan ympärillään ei näkynyt minkäälaista hyvää syötävää, mutta pienen linnun hän näki nokkivan jotakin maata vasten. Siinä samassa nuori mies alkoi liikkua hieman eritavalla mies. Toisen askeleen jälkeen valkoinen sävynen susi seisoi siinä arojen alueella. Kaunis valkoinen turkki peittyi todella hyvin melkein lumiseen taustaan. Ainoastaan sudella oli korvan nypykät mustat. Erivärisillä silmillään katseli sinne suuntaan missä saattoi olla tuleva ateriansa. Melkein lehmän kokoinen susi asteli lähemmäksi metsästäen linnun suuhunsa. Parissa sekunnissa hän otti valtavalilla tassuillaansa voimaa maasta ja pinkosi juoksemaan linnun päälle. Lintu huomasi ja siitä sitten se lähti lentoon. Uros hyppäsi ilmaan saadakseen sellaisen itselleesnä suuhun.
//Ylva kipittelisi tänne. //