Kirjoittaja tynnyri » 04 Huhti 2012, 13:21
Olf tunsi olonsa hieman levottomaksi, kun pimeys oli niellä heidät. Ei, ei Olf pelkää pimeää, mutta nukkuminen. Olf ajatteli hirmuissaan, mutta onneksi Elspeth sytytti kynttilän, joka toi lisää valoa. Heti Olf tunsi olonsa puolta paremmaksi, koska valo merkitsi Olfille sitä, ettei nukkumaan tarvinnut vielä mennä. Tyttö kyseli avaimista ja Olf oli hetken kummissaan, että mistä neito tuon repäisi. Sitten Olf muisti rauhoitelleensa itseään avaimilla. Tonttu katsoi hymyillen Elspethiä ja vastasi tämän kysymykseen. "Keksin vain avainmallin ja Olfin pitää toistaasitä itsellen, ettei se unohdu." Olf kyllä hieman sävelsi, mutta eihän kukaan miespuolinen voinut myöntää pelkäävänsä nukkumista. Ei, ei ainakaan Olfin ylpeys siihen riittänyt.
Vihdoin Elspeth tarttui Olfin tarjoamaan käteen. Olf tunsi pientä lämpöä sydämessän, joka oli hyvin omituista tontulle. Tytön käsi oli ihanan lämmin, ainakin Olfin käteen verrattunut, koska Olfin kädet olivat aina jääkylmät. Joskus aikaisemmin Olf oli mennyt tutkituttamaan käsiään juuri sen kylmyyden tähden, mutta kukaan parantajista ei ollut osannut kertoa tarkkaa syytä siihen. Olfin sydäntä kirpaisi ajatus niistä turhista ja suurista parantajamaksuista, joista ei edes ollut mitään apua. Olf nautti toisen käden lämmöstä.
Tyttö samalla oli ruvennut selittämään huomisen suunnitelmaa, joka vaikutti varsin järkeen käyvältä, vaikka Olf oikeastaan olisi halunnut lähteä niin nopeasti kuin mahdollista. Ja Olf oli kuvitellut, että solalle pääsisi hevosella puolessa päivässäkin, mutta Olf ei sanonut mitään Elspethille kuvitelmistaan. Mennään nyt tytön pään mukaan, koska muuten en edes pääsisi sinne. Olf nyökkäsi ajatuksilleenja samalla ELspethin suunnitelmalle. Sitten sarvekas emäntä häipyi yllättäen. Olf päätteli että tämä oli mennyt hakemaan yöpymistarvikkeita tai jotain se sellaista.
Sen ajan Olf keskittyi haaveilemaan kauniista avaimista ja lämpimistä käsistä, jotka pitelisi Olfin kylmiä käsiä. "Siis mitä Olf nytten ajattelee? Järkikin sanoo, ettei siinä ole mitään järkeä," Olf tuhisi itselleen omista ajatuksistaan. "Pöh lämpimät kädet. Hullujen hommaa sellainen. Yksin on Olfin hyvä olla." Sen enenpää Olf ei kerennyt mietiskellä ja tuhista, kun Elspeth tuli tyynyn ja täkkien kanssa takaisin. Olf hipsutteli kokeilemaan tyynyä, joka näytti hirveä pelottavalta. Pitkästä aikaa Olfia pelotti suunnattomasti nukkuminen. Olihan siitä jo pari vuotta viime kerrasta, kun Olfia pelotti käydä yöpuulle. Täkit näyttivät sentään hieman turvallisemmilta kuin tyyny joka tällä hetkellä näytti perseelle ammutulta lohikäärmeeltä, joka halusi sen takia syödä Olfin.
Kylmän hiki kohosi Olfin otsalle, kun tämä ajatteli, että Olfin pitäisi laskea päänsä sille tyynylle. Hetkelliset kauhukuvat pyyhkiytyivät pois kun tyttö tinkasi vastausta tontun nukkumapaikasta. Vaihtoehdot laatikko ja sohva eivät olleskaan houkutelleet Olfia tällä hetkellä, koska niissä nukkuessa oli helppo tulla surmatuksi.
Olf rupesi sukimaan partaansa miettiessään parasta ratkaisua tällekkin kysymykselle.
"Kävisikö että yöpyisin tallissa? En oikein pysty nukkumaan vieraissa sisätiloissa, jossa asustaa muitakin. hevosten kanssa on mielyttävä nukkua." Olf töksäytti nopeasti toivoen hartaasti, ettei se olisi Elspethille ongelma.
Olf rupesi hieromaan käsiään yhteen ja lähti kiertämään ympäri varoen tällä kertaa lahkeita. "Voi, voi, kyllä ruokaa pitää ja juomaakin pakata, mutta en itse tarvise kuin kuivat vaatteeni. Olf pärjää muuten erittäin hyvin ulkona säällä kuin säällä. Vaikkei sitä aina voisi uskoakkaan. Kerrankin kun olin menossa Haltiakaupunkiin viemään uunituoreita avaimia, yllättäen säät vaihtelivat suuresti niin että satoi välillä pikkuisia kilipukkeja ja pohjantuuli kutitteli poskipäitä varsin kovakouraisesti ja siitä hetken päästä aurinko porotti täyttä päätä, että olin tukehtua kuumuuteen. Mutta en valittanut yhtään vaan talsin eteenpäin, välillä toki juosten, että pääsisin nopeasti suojaan. Kyllä Olf pärjää vähälläkin." Olf innoistui kertoilemaan pientä tarinaa. Sitten Olf päätti otta hieman kurkun kostuketta, ettei tämän ääni ihan lähtisi karkuteille.
"Aah ihanan viileää." Olf huokaisi kulauttaessaan vettä kurkkuunsa.