Suuri askelkin voi olla pieni.


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Syys 11, 2013 8:12

Elspeth innostui heti Olfin selityksestä, että tämän pitäisi löytää lukko. "Niin, eläimiä. Tiedätkö jo paikan? Näytä, Olf haluaa nähdä " Olfin innostus vain kasvoi tämän antaessaan lyhdyn peuratytölle. Tonttu liimautui toiseen melkein kiinni, niin innoissaan tämä oli Elspethin löydöstä. Kun toinen näytti seinän kuvia Olf ei ollut enää pysyä punteissaan. He olivat aivan lähellä ratkaisua, siitä pikkumies oli varma. Seinään oli piirretty erittäin taitava kuva peurasta. "Elspeth on taitava, Olf on kiitollinen," tonttu hihkui rempseästi ja otti sitten peuratytön tarjoaman lyhdyn takaisin käsiinsä ja koitti näyttää toiselle hyvin valoa. Ei koskaan tiennyt mitä piti tehdä, joten ei valon määrä ainakaan pitäisi haitata tutkimista.
Olf odotti kärsivällisesti, että toinen löytäisi sen lukon, mistä repaleinen kartta oli kertonut. Jonkin ajan kuluttua Olfista näytti siltä että Elspeth luovuttaisi ja tonttu veti jo henkeä valaakseen voimaa toiselle, mutta sitten tapahtui jotain.

Kallion jyhkeä seinä halkesi aivan yllättäen ja liukuen sivuun. Sarvipää näki jotain enne Olfia, jonka vuoksi Elspeth hoputti katsomaan. Olf kuikkasi tytön selän takaa seinän takana olleenseen toiseen seinään, jossa oli yksi upeimmista ja taidokkaimmista lukoista, jota Olf oli nähnyt. Jos tonttua olisi kiinnostanut lukot yhtä paljon kuin avaimet, olisi tämä halunnut sen itselleen tai edes takoa sellaisen itselleen. Kuitenkaan se tosia asia, että edessä oleva esine oli tosiaan lukko, estänyt tontun ihailemasta sitä silmät ja suu suurina. "Oooh... Sinäpä olet kätevä löytämään tavaroita" Olf sai viimein itsensä ravistettua maan pinnalle takaisin. "Olf voisi jo tanssia ripaskaa! Tämähän käy leikiten Elspeth!" Olf hyppäsi korkealle ja taputti tytön kättä kiittääkseen.

Sitten tonttun piti rauhoittua. "Hmm... Eli Olf ja Elspeth on löytänyt lukon, enää Olfin pitää löytää avain" tuttu tontun mutina alkoi, kun Olf lähti määrätietoisesti kulkemaan luolan toiseen päähän. Kartan merkinnät kertoivat että avain olisi siellä päin ja se tuntui muutenkin tontun vaistossa. Aika pian Olf pysähttyi sijoilleen ja nuuhkaisi ilmaa, joka oli aika tunkkaista ja kosteaa. "Mieti nyt Olf, mihin sinä piilottaisit avaimen jos Olf haluaa piilottaa sen muilta" tonttu tuumiskeli ja sai pian ajatuksen. Tonttu kiiruhti luolan alkupäähän tai oikeastaan soikkeitten kivien luo, jotka olivat olleet maamerkkeinä.
Soikeat kivet olivat Olfia kaksi kertaa pitempiä ja tonttu halusi kiivetä niitten päälle. Siinä vieressä seisoi pieni pihlaja, jonka luo tonttu seuraavaksi meni. Pieni hyppy ja tonttu kiikkui puun alimalla oksalla. Puuta tikapuina käyttäen Olf kiipesi luolaa lähempänä olleen kiven päälle.
"Haa Olf arvasi, että mestari oli viisas piilottaja" Olf hihkui kiven päällä ja poimi kivirasian. Sitä heiluttaen Olf viesti Elspethille, että oli löytänyt avaimen. "Olf löysi sen! Ota kiinni!" Olf huusi ja heitti rasian sisällön Elspethille. Lentävä avain oli vaatimatton ja kuparinvärinen. Sitten Olf kipusi nopeasti kiveltä alas Elspethin luo.

Viesti To Loka 03, 2013 9:12

Tonttu lähti vipeltämään takaisin tulosuuntaan määrätietoisen näköisenä. Elspeth ei halunnut häiritä sitä vaan jäi seisomaan paikalleen. Tontulla oli selvä vainu siitä missä avain oli. Äkkiä se hyppäsikin puuhun ja sen kautta suuren soikean kivipaaden päälle. Elspeth kohotti toista kulmaansa hienoisesti. Hän ei olisi osannut arvatakaan miten ketterä tuo pikkutonttu todellisuudessa olikaan. Nyt tonttu hyppikin jo innoissaan kiven päällä. Se oli löytänyt avaimen, ja heitti sen häntä kohti. Hän nappasi avaimen kiinni ilmasta. "Hienoa Olf! Eiköhän avata lukko!" hän kehaisi tonttua samalla kun tuo jo laskeutui hänen luokseen.

Koska Olf oli niin pieni, Elspethistä tuntui että lienee helpompaa jos hän avaa lukon, se oli kuitenkin melko korkealla. "Sopiihan, että avaan tämän lukon sinulle," hän kysäisi Olfilta mutta oli melko varma että se sopisi paremmin kuin hyvin. Tonttu taisi olla kiinnostunut vain lukon takana olevista asioista. Elspeth painoi avaimen lukkoon, mihin se sujahti vaivatta. Luulisi, että avaimen kääntämiseen olisi pitänyt käyttää paljonkin voimaa, olihan lukko melko vanha ja varmasti sitä ei moneen vuosikymmeneen oltu käytetty. Kuitenkin avain kääntyi lukossa kevyesti, ilman mitään ruumiillista ponnistusta, mikä oli kieltämättä varsin hyvä asia, sillä jos ei tonttu niin ei peuratyttökään mikään valtavan suuri otus ollut.

Lukosta kuului pieni rasahdus kun se aukesi. Lukon auetessa kuvioidun kivenlohkareen pystyi avaamaan kuin oven, ja nyt heillä oli vapaa näkyvyys tähän pieneen tallelokeroon, joka sijaitsi luolan seinässä. Elspeth halusi kuitenkin kohteliaasti antaa Olfin katsoa ensin. Ties kuinka kauan se oli tätä hetkeä odottanutkaan.
Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö