Viesti La Heinä 07, 2012 5:38

I found you! / Sya

Ylva

Aurinko paistoi kuumana taivaalta, mutta se ei estänyt ihmisiä suorittamasta jokapäiväisiä askareitaan. Varsinkin tori kuhisi ihmisiä, jotka joko ostivat jotain tai myivät niin ruokaa, juomaa kuin tavaraakin. Monet jopa nauttivat tästä lämpimästä ilmasta, mutta oli ainakin eräs jonka mielestä oli vain tukalan kuuma ja liian kirkasta. Mustahiuksinen nainen asteli torin laidalla yrittäen pysytellä mahdollisimman kauan talon siunaamassa varjossa, joka helpotti edes vähän tukalaa oloa. Harvinaista kyllä Ylvalla oli yllään vaalea, löyhä paita, jonka pitkät hihat kiristyivät ranteiden kohdalta ja se jätti olkapäät paljaaksi ja oli avoin niin selästä kuin edestäkin. Alaosa oli tummanpunaista kangasta oleva pitkä mekko ja vyötäröä koristi punainen koristekorsetti joka ylttyi juuri rintojen alle. Jalassaan tuolla oli kuitenkin mustat saappaat, vaikka nekin tuntuivat tukalilta tässä ilmassa. Naisen mustat hiukset lainehtivat avonaisina, mutta osa etummaisista hiuksista oli nostettu ylös takaraivoon ja sidottu kiinni. Korvista roikkuivat isot, kultaiset renkaat ja samankaltaiset korut olivat oikeassa ranteessa kilisten vaimeasti aina kun nainen liikautti kättään. Jos joku naisen olisi paremmin tuntenut, olisi tuo hämmästynyt suuresti tästä asukokonaisuudesta, joka ei ollut tuolle mitenkään tyypillinen. Kasvoilla oli kuitenkin suht sama ilme kuin aina ennenkin, hieman ärtyneempi tosin, mutta lähinnä vain auringolle. Tummaverikkö ei voinut olla haukottelematta juuri kun pysähtyi ja nosti laiskasti helähtävän kätensä suunsa peitoksi ja jäi sitten katselemaan torin vilinää. Naisella oli olallaan nahkainen laukku, jonen aikoi ostoksensa laittaa. Ei tässä muukaan auttanut kuin kadota väentungokseen, vaikka se tuntuikin harvinaisen ahdistavalta.

Kultasilmä lipui sulavasti ihmisten lomassa suunnaten tarkoin niille kojuille joista tarvitsi asioita, kuten vielä lämmin vaalea leipä ja punaviinipullo. Eksyi nainen jopa yhden korukauppiaan luokse ja siinä helyjä tarkastellessaan tuttu ominaistuoksu leijui ohimennen naisen sieraimiin. Ylva räpäytti ylimääräisen kerran silmiään tämän tajutessaan ja nosti sitten katseensa kojusta kääntäen sen ihmisvilinään etsiskellen jotakuta. Nainen ei kuitenkaan löytänyt etsimäänsä, mikä sai tuon mutristamaan hieman huuliaan mietteliäänä. Nainen sulki hetkeksi silmänsä välittämättä siitä, että saattoi olla jonkun tiellä ja veti nenänsä kautta syvään ilmaa sisään imien samalla itseensä kaikkia tuoksuja, joita leijui tuon ympärillä. Yksi niistä kuitenkin erottui, heikosti, mutta erottui kuitenkin. Siksi miksi tämä tuoksu oli saanut naisen mielenkiinnon heräämään oli se, että ei ollut koskaan ennen haistanut mitään samankaltaista. Se oli jotenkin erikoinen, omalaatuinen, uniikki. Ja tiesi myös tasan kenelle se kuului. Hieman ärtynyt kauppias tiedusteli naiselta oliko tuolla kaikki kunnossa mikä palautti Ylvan maanpinnalle. Väläytti miehelle hymyn ja nyökkäsi päätään samalla kun näpisti pöydällä olleen sormuksen ja katosi ihmisjoukkoon.

Tummaverikkö suuntasi kulkunsa nenänsä perusteella etsiskellen tuoksun lähdettä, vaikka ei oikein tiennyt miksi. Uteliaisuutta? Todennäköisesti niin ja olihan siitä jokunen tovi kun oli viimeksi sarvipään nähnyt. Eniten naista kuitenkin taisi kiinnostaa se mitä puolidemoni teki täällä päiväsaikaan. Tiesi ettei tuon tarvinnut nukkua, mutta ei ollut kuullut tuon sinänsä kertovan mitään siitä mitä puuhaili päivällä kun murhahommia ei voinut tehdä tai no ei ollut kovin suositeltavaa listiä ketään keskellä kirkasta päivää ja aika kirjaimellisesti keskellä kaupunkia.