Kirjoittaja Crimson » 26 Heinä 2012, 17:02
Seinää vasten painautunut punapää rohkeni viimein nielaista ja hengähtää syvään. Jonkinlainen rauha tuntui nyt laskeutuneen huoneeseen. Ainakaan tavarat eivät enää helisseet ympäriinsä, saatikka kahden kenraalin keskustelu kuulostanut niin päällekäyvältä ja vaaralliselta, kuin oli hetki sitten vielä tehnyt. Korkeahaltialla ei ollut minkäänlaista käsitystä tilanteesta. Siitä millaisessa kunnossa huone oli pienimuotoisen kamppailun jäljiltä, ketä huoneessa vielä oikeastaan oli ja millaisessa kunnossa Darius ylipäätään oli. Pieni huoli valtasi nuoremman kallon, muttei käynyt estämään kykenevää oikaisemaan viimein itseään irti seinästä, omille jaloilleen kunnolla seisomaan.
Grimalkin ei pure, ellei koe henkensä olevan uhattu tai minä erikseen niin komenna, fauni tyytyi toteamaan sitten, hymähtäen huvittuneesti Winderille ja jääden myhäilemään itsekseen lausumansa jälkeen, Fataalimman pureman saat vain jos päätät kokeilla kuinka tikarisi terä leikkaa sen tai minun nahkaani. Pieni varoituksen sana oltiin jaettu kenraalille. Toivottavasti tuo ottaisi siitä myös vaarin, eikä ryhtyisi heiluttamaan teräasettaan enää yhtäkään sivallusta enempää.
Atrevaux kävi nojautumaan pienesti nuoremman kenraalin puoleen.
Entä jos minä en kerro sinulle ehtoja, ennen kuin olet ne ilmoittanut hyväksyväsi? fauni ilmoitti, petollisesti virnistäen, kiusaten Dariusta vielä ennestäänkin. Sarvipää suoristautui, luoden pidemmän, merkittävän katsauksen lähemmäs ääniä, vain hieman kauemmas Dariuksesta, uskaltautuneeseen sokeaan sotilaaseen, Alaisesi sanokoot sanottavansa, mikäli hänellä jotain on pienellä sydämellään jaettavana vanhempiensa kuullen, karvakoipinen mies totesi maltillisesti, arvokkaasti. Sen sijaan, että kenraali saattoi murista ja osoittaa vihaansa Haukansilmälle, ei hänellä ollut syytä aikaisemman käsiksi käymisensä lisäksi ärjyä tilanteesta, kenraalien välisestä riidasta lähes täysin ulkopuoliselle Iriadorille.
Punapää nosti toisen kätensä hieromaan käsivarttaan hetkeksi, kuin merkiksi että nuorempi epäröi jo tässä vaiheessa, oliko fiksua aatelin kehotuksesta huolimatta avata suutaan vaiko pitää se mielummin kiinni. Lopulta korkeahaltian pää kävi ojentumaan hieman ylemmäs.
Suostun ehtoihin vasta, kun olen kuullut ne. En allekirjoita sokeana papereita joita en näe, mutta suullisen suostumukseni voin antaa, sotilas ilmoitti, saaden faunin hymähtämään. Ei tuo poika ollut ainakaan järjellä pilattu, vaikka ulkoisesti vaikuttikin täysin toivottomalta tapaukselta.
Olkoon menneeksi, Atrevaux ilmoitti näin enemmän tai vähemmän epäsuorasti suostuakseen kertomaan ehdotuksensa eliitti kaksikolle. Syynä tähän olivat lähinnä Iriadorin sanat, sillä Winderiä faunilla ei ollut mitään syytä käydä miellyttämään.
Syyttävän sormi osoitti ensin silmäpuolista kenraalia kohti, Sinä olet nähnyt, ja tiedät nyt salaisuuden Lucavista, sormi kääntyi osoittamaan Iriadoria, Sinä et nähnyt, mutta kuullut ja tiedät, sormea osoittava käsi vedettiin nyrkkiin ja siirrettiin takaisin selän taakse toisen seuraksi, Niin. Salaisuuden, jota kovin moni edes itse hovin piirissä ei Kuninkaan lisäksi tiedä. Mikäli olette molemmat valmiita pitämään pienet suunne supussa, ja säilyttämään tuon salaisuuden, pidän minä suuni kiinni jatkossa esimiehen ja alaisen välisestä suhteestanne. Te ette nähneet mitään, en täten myöskään minä loppu on teistä kiinni. Enempää ei fauni sanonut. Jäi vain odottamaan miten kaksikko ehdotukseensa reagoisi.