Kirjoittaja Crimson » 26 Heinä 2012, 05:18
Lucavi hätkähti ja jämähti täysin paikoilleen tikarin käydessä iskeytymään vasten seinää. Samoin teki Iriador, joka hahmotti teräaseen iskun osuneen johonkin. Silti tuon koppavan juoksupojan kasvoilta ei missään välissä kadonnut tuo omahyväinen virne, joka osittain jo kieli siitä mitä oli tulossa. Ja se jokin tulisi ulos sillä hetkellä, kun olisi riittävän paljon kypsynyt toisen eliitin touhuille.
Vaaleatukkainen miehenalku oli juuri avaamassa suutansa, kun lennähtikin kuin leppäkeihäs ilmassa, sievässä kaaressa vasten toista seinustaa ja sen hyllyjä, josta koko komeus poikaa myöten kävi rysähtämään vasten lattiaa. Heiveröinen poika taittoi tohinassa toisen ranteensa, ja kenraalin potkun myötä myös jotain muuta kehossaan taisi ottaa täysin uutta sijaa.
Nyt vuorostaan pöytä romahti alas, saaden Iriadorin siirtymään vaistomaisesti kauemmas lattialle virtaavasta vedestä. Niin teki myös Áliyah, joka tajusi singahtaa mahdollisimman kauas riehuvasta kaksikosta törmäten aluksi oven karmiin vauhdissaan, ja sitten oikaisten reittinsä peremmälle pesutupaan, nurkan taakse piiloon.
Lucavi oli yltäpäältä märkä. Molempia jalkoja särki, toista enemmän. Lienikö pieni luu napsahtanut tyystin poikki kenraalin käsittelyssä. Sekä toinen ranne oli nyrjähtänyt. Myös pieniä naarmuja oli siellä täällä kohelluksesta ja tässä vaiheessa myös nuoren nulikan kasvoilta saattoi lukea puhtaan vihan ja hiljattain myös säälimättömyyden.
Onko tämä varmasti tarpeellista?, Iriador ehti jo kysyä, kun kenraali kävi ärjymään että ovea pitäisi mennä vahtimaan. Oli sanomattakin selvää, ettei kyseinen ollut ollut pyyntö vaan pikemminkin käsky, jota punatukka noudatti moitteettomasti perääntyessään pitelemään ovea kaiken varalta.
Pieni juoksupoika kampesi polvilleen raskaan vesivadin alta, jääden tuijottamaan ainoalla silmällään vihaa lietsoen Haukansilmää. Kenraali ilmoitti suunnitelmansa Lucaville, joka tuskin otti sanoja enää kuuleviin korviinsa. Viimeinen tikki kaikelle oli, kun Darius kehtasi kumartua yhä lähemmäs maassa istuvaa Lucavia kohtaan. Moinen ilkunta ja pahoinpitely oli saanut Atrevauxin riittävän vihaiseksi, jotta tuo oli viimein valmis laskemaan valeasunsa hiiteen ja paljastamaan itsensä.
Nyt riitti!, kaikui monitasoinen ääni pienessä tilassa, kun Lucan keho alkoikin yllättäen loistaa. Kuin kuumin liekki olisi polttanut pienemmän kehon tiehensä, ja otti nyt uudemman muodon itselleen. Pian kaksimetrinen, erittäin vihaiselta näyttävä, Haukansilmää puolimetriä pidempi sarvipää, tuijotti hyvin kylmästi alakanttiin toista kenraalia.
Vai äpärä, hyvin matala ääni totesi aluksi. Käsi ojentui eteenpäin, jolloin jonkin sortin paineaalto pyyhkäisi läpi huoneen ja paiskasi vuorostaan Dariuksen ilmalennon kera vasten vastakkaista seinää. Samoin kävi Iriadorin, joka kaatui maahan aallon voimasta, mutta kapusi vielä omin voimin istumaan ja ihmettelemään mitä tällä kertaa tapahtui.
Räkänokka, fauni jatkoi heti perään vähäsanaista saneluaan, nosti toista kättään jälleen ilmaan ja paiskasi voimalla aikaisemmin seinällä roikkuneen hyllyn, johon oli törmännyt tavaroineen päivineen, lattialta päin Dariusta.
Ja saastainen juoksupoika, Atrevaux jatkoi vielä, astellessaan linkuttaen kohden eliittikenraalia, jonka kävi repimään tavaravuoren alta ylös ja painoi nyt vasten seinää juuri niin, kuten tuokin oli aikaisemmin Atrevauxin vielä Lucavi ollessaan tehnyt.
Kerro yksikin hyvä syy, miksen kärventäisi naamaasi ja katkoisi luitasi, todeten oikeuden edessä sen vain olleen itsepuolustusta päällekäyvää kenraalia vastaan? Tai kertoisi pienestä suhteestanne jollekin ylemmälle taholle, kiitoksena pahoinpitelystäsi, rakas Winder?, fauni murisi ollessaan lähes kiinni miehen naamassa.